perjantai 30. heinäkuuta 2010

Via Michelin

Eilen (30.7.2010) tuli toteutettua eräs pitkään suunnitelmissa ollut pyöräilyreissu. Lappeenranta-Mikkeli-Varkaus eli Via Michelin. Älä kysy nimestä. On niin heikko aasinsilta, että se petti jo aasinkin alta :)

Kaikki meni nappiin ja reissu oli erittäin mukava, vaikka alkuviikosta ei niin hyvältä näyttänytkään. Ensiksikin huomasin alkuviikon pyörälenkillä jotain omituista Pösössä. Tarkempi tarkastelu osoitti, että takarenkaan navat alkoi kipeästi kaivata huoltoa. En jaksanut alkaa sitä itse purkamaan, vaan kiikutin kiekon Pyörä Expertille. Homma hoitui totutun sukkelasti ja navat rullasi entiseen malliin. Tein sitten pyörään vielä itse perushuollon. Lisäksi pyöräytin alle uudet Michelinin gummit sekä asensin uuden mittarin, koska vanha sanoi sopimuksen irti. Fillari oli valmis matkaan.

Kuskia valmisteltiin matkaan parin päivän tankkauksella. Eli perinteistä hiilarin mättämistä posket pullollaan. Kunto viimeisteltiin parilla huurteisella Lappeenrannan sataman terasseilla ;)

Kelit puolestaan oli koko viikon kuin suoraan hornasta. Perjantaiksi luvattiin viilenevää, mutta ylläri, että kaupan päälle tulisi myös vettä. Lisää haastetta toi vielä Venäjällä roihuava metsäpalo, joka tuuttasi melkoiset savut itä-Suomeen. Torstai-iltana taivas sitten repesi ja vettä tuli todella reippaasti, kun olin menossa nukkumaan. Noh, ei muuta kuin kello herättämään 4.30 ja silloin tilanteen uudelleen tsekkaus.

Kellon pärähtäessä oli mukava huomata kämpän viilenneen ihmisolennon mieltymyksille sopivaksi. Pihalla ilma oli sateen jäljiltä happirikas ja vain paikoittain näkyi pieniä lammikoita. Jep, matkaan siis lähdetään! Ei muuta kuin puurot naamaan ja ajoasua niskaan.

Ilmassa tuntui vielä olevan ohut savuhuntu, muttei se menoa haitannut. Ekat 65 km piti sisällään paljon sekä nousuja, että alamäkiä jossa nopeus kipusi vajaaseen seitsemään kymppiin. Satasten paukkuessa aikaa oli mennyt vasta 3.09.15, joten matka eteni hyvin.
Matka sujui yllättävänkin sukkelasti ekat 107 kilometriä ja sain ylläpidettyä jopa 32.3km/h keskarit. Pidin ekan stopin Mikkelin ABC:llä. Aluksi meinasin tilata pannupizzan, mutta sitten jäin miettimään sulaisiko iso juustomäärä kovinkaan nopeasti, koska matkaa oli päästävä jatkamaan melko pian. Tässäpä siis pikatankkaus:



Mikkelistä matka jatkui todella nihkeästi. Jatkuvat pitkät nousut ja lyhyet alamäkipätkät eivät antaneet reisille armoa. Jalat oli 136km kohdalla jo aivan tulessa ja pientä krampin alkua oli havaittavissa. Keli oli muuttunut myös viileän pilvisestä auringonpaisteeseen. Ei auttanut kuin kurvata äkkiä Juvan Nesteelle, jossa hutaisin huiviin ison lasin suolavettä, sekä päärynä pingviinituutin sekä minttusuklaa Frezzamokan. Katotaas miten sitten fillari kulkee.

No sehän kulki jo paremmin :) Krampit katosivat ainakin seuraavan 40 kilometrin ajaksi ja sain paahtaa tasaista baanaa niin kovaa kuin sielu sieti (ja jalat kesti). Keskari oli pudonnut jonkin verran (32.3 --> 31.6km/h). Kelin epävakaisuudesta huolimatta onnistuin väistelmään sateita koko aamun ja vasta noin 500m ennen määränpäätä alkoi ripeksia vettä. Perillä Varkauden ABC:lla kello näytti ajoaikaa kuluneen 6h 14min 59s (tauot poislukien). Kokonaisuudessaan reissu meni paremmin kuin osasin odottaa! Ehkä tässä kesän aikana on jotain kehitystäkin sitten tapahtunut :)

Tässäpä vielä insinöörimäinen yhteenveto:

Fillari: 1999 Peugeot Performance
Mittaus: Suunto t3c, Fillarin mittari

Reitti: Lappeenranta (Pikisaari) - Mikkeli - Varkaus (Käpykangas)
Matka: 196km
Aika: 6.14.59
Keskinopeus: 31.36 km/h
Maksiminopeus: 66.3 km/h
Keskisyke: 147 bpm
Maksimisyke: 171 bpm
Kulutus: 4307 kcal

Ajon jälkeen kotipaikalla odottikin perhe ja lämmin ruoka, joka maistui nälkää kasvattaneelle kuskille paremmin kuin hyvin!



Jep, sellainen reissu tällä kertaa! Ensi viikon sunnuntaina olisi tarkoitus lähteä ajamaan Lappeenrannassa järjestettävä kyläpyöräily. Tässä fiiliksiä viime vuoden tapahtumasta.

keskiviikko 28. heinäkuuta 2010

Polttarimeininkiä

Ensi kuussa on kaveriporukassa jälleen häät tiedossa, mutta ennen sitä on sulhaselle pidettävä viimeiset poikamiesriennot :)

Aamu alkoi tokkuraisen sulhon herätykseltä kesämökiltään Savon ytimestä. Mieheen saatiinkin (suht) nopeasti eloa, kun aloitettiin varustautumaan päivää varten. Iki-ihana ruskea sairaalapuku aamutakkeineen toimi sankarin asuna, kun kolonna starttasi kohti maaseutua.



Ensimmäisessä määränpäässä luvassa oli hevosmaisia juttuja. Homma aloitettiin kevyellä jumpalla, jonka jälkeen sankari teki mm. Islannin hevosen sukimisen, kavioien putsauksen sekä satuloinnin. "Iso heppa" pääsi kuitenkin ohjaajansa käyttöön, kun polttarisankarille haettiin aasi nimeltään Elvis :) Kun Matti ja Elvis ratsastivat villeinä ja vapaina pitkin maita ja mantuja, niin me muut keräsimme voimia lihapasteijoiden ja kahvikupposen ääressä. Toki hevosmiehellekin oli särvintä tarjolla ratsastuksen päätteeksi :)



Kiitimme tallin henkilökuntaa + Elvistä ja suuntasimme sitten kohti Väinölänniemen piknikkiä. Tarjolla oli maukkaita pizzoja, jotka nälkäiset juhlijat hutaisivat kitusiinsa pika vauhtia. Sankari muuntautui tässä vaiheessa sairaalasta karanneesta potilaasta Boratiksi :D Jätetään nyt kuitenkin kuvat "Man bikinistä" laittamatta, mutta jokainen leffan nähnyt varmasti tietää miten roisista asusteesta on kyse :)



Ettei koko päivä rantsussa menisi löysäilyksi, niin laitoimme päivänsankarin haasteen eteen. Horisontissa näkyvä hyppytorni kaipasi valloittajaa ja sinnepä laitoimme "Borattimme" kiipeämään. Pitkän suostuttelun jälkeen Borat leiskautti alas 7,5 metristä lähes mäkihyppyasentoa muistuttavassa etukenossa. Alastulo oli kuitenkin tyylipuhdas.



Vänäriltä kolonna jatkoi matkaansa pohjoisen suuntaan. Haasteita oli taas edessä, kun saavuimme Willipuistoon (http://www.willi.fi/index.php/willipuisto). Koko porukka pääsi temppuilemaan yläköysiradalla, kisaamaan kaljakorien kasauksessa, keinumaan kiikussa pääalaspäin sekä muuta virkistävää!











Temppuilut temppuiltuamme oli taas aika jatkaa eteenpäin. Tahkovuoren ympäristö muodostui jälleen illanviettopaikaksi. Tässä vaiheessa oli taas hyvä hetki tehdä pieni muuntautuminen polttaripojun ulkonäköön :)



Ennen illanviettoa on myös hyvä tankata muutakin kuin humppalientä. Bestman oli pistänyt köökissä parastaan ja täytyy kyllä antaa kokille täydet pisteet!


Aurajuustoperunoita kera porsaan sisäfileen...Mmmmm...

Ruokalevon ja saunomisen jälkeen meno jatkui mm. geokätköjen etsinnällä.


Kappas, kätköstä löytyikin menovettä!

Kätkön aarteita siirryttiinkin tuhoamaan sitten mökille :) Ilta jatkui Nilsiän keskustassa karaoken, tanssin ja yleisen juhlinnan merkeissä aina pikkutunneille saakka. Kiitokset kaikille osallistujille ja tsemppiä sulhaselle vielä kovempaan koitokseen sitten ensi kuussa ;)

keskiviikko 14. heinäkuuta 2010

Näkyy, ei näy

Joskus kuvatessa on sen verran kiire, ettei ole yksinkertaisesti aikaa/mahdollisuutta siirtää turhia juttuja pois edestä ja sitten ne tulevat mukaan kuvaan. Tämä tarkoittaa puolestaan sitä, että ne on poistettava jälkikäsittelyssä. Joskus homma voi olla todella työlästä/aikaa vievää ja siksi pyrinkin aina laittamaan taustat sun muut kuntoon jo kuvaushetkellä.

Tässäpä pari esimerkkiä:

Tätä hääkuvaa otettaessa keli oli todella vilpoinen ja räntääkin satoi välillä. Eli pihalla ei juhlatamineissa kovinkaan mielellään pitkään viihtynyt. Mieleeni tuli idea, jossa sulhanen vetää morsianta äestämiseen(?) tarkoitetussa vempeleessä. Erään vieraan auto oli jäänyt ikävästi juuri vempeleen taakse, mutta ajattelin ottaa kuvat silti. Auton pois ottamisessa olikin melkoinen duuni. En ole käyttänyt yhteenkään hääkuvaan niin paljon aikaa kuin tähän.


Alkuperäinen otos.


Valmis & käsitelty versio.

Lapset on helppo saada hymyilemään antamalle heidän käsiinsä jotain mitä pyöritellä. Tämä pieni neiti saatiin hyvälle tuulelle isänsä avainnipun avulla. Avaimet eivät kuitenkaan näyttäneet hyvälle lopullisissa kuvissa, joten taas piti tehdä taikatemppuja photoshopin puolella.


Käsittelemätön kuva, jossa avaimet käsissä.


Valmis kuva, josta avaimet otettu pois.

Kaiken ylimääräisen poistaminen kuvasta uskottavasti osaa olla välillä todella haastavaa. Tietysti pienessä koossa julkaistaviin/printattaviin kuviin käsittelyn ei tarvitse olla pikselitasolla tehtyä, mutta itse pyrin aina tekemään käsittelyn niin huolellisesti ettei sitä (ainakaan pahasti) huomaa isommastakaan vedoksesta.

maanantai 12. heinäkuuta 2010

Golffaajan viimeiset poikamiespäivät

Viikonlopuksi karautimme Tampereen suuntaan, jossa pahaa aavistamaton ystävämme tulisi viettämään polttareitaan :) Sulho yllätettiin kotoaan perheensä parista ja ennenkuin hän ehti kissaa sanoa olimme jo matkalla kohti tuntematonta määränpäätä. Ensimmäinen pysähdys oli Pirkkalan lentokenttä, johon lentäjäkaverimme oli järjestänyt 152 Cessnan pilotteineen. Luvassa oli siis lentelyä pienine kieputteluineen. Vaikka polttarisankari ei ollut moisen laitteen kyydissä ennen ollutkaan, niin selvisi hän silti lentomatkasta suvereenisti.



Päivä jatkui värikuulasodalla, jossa osumilta ei säästynyt yksikään taistelija. Sota-arpia lähdimme sitten vertailemaan Tampereen ytimessä sijaitseviin saunatiloihin. Ennen varsinaista saunomista oli polttaripojun tehtävä muodonmuutos normaalista perheenisästä hieman homoeroottis-/ranskalais-/turistigolffaajaksi :)



Ilta jatkui tovin MM-futiksen, saunan ja pokeriturnauksen parissa. Kun Espanjalle oli taputeltu maailmanmestaruus ja pelimerkit pelattu alkoi temmellys Mansen ytimessä. Tuleva aviomies väläytteli mm. laulutaitojaan karaokelavalla sekä kävi rohkeasti hakemassa puhelinnumeron käsivarteen homobaari Mixeistä :)

Nyt on varmasti juhlittu viimeistä iltaa naimattomana miehenä tarpeeksi huolellisesti, joten kelpaa kaverin astella tulevan rouvansa kanssa alttarille.

Loistava reissu!

tiistai 6. heinäkuuta 2010

Tahko MTB 2010

Taas on Tahkosta otettu mittaa! Tämän vuoden Tahko oli jälleen isompi kuin koskaan sekä osallistujien että matkojen pituuksien suhteen. Reilut 1600 maastopyöräilijää seikkailivat Tahkon poluilla ja osa hurjista polki jopa 240km startaten 0.00. Hulluista hulluimmat väänsivät tuon matkan vielä sinkulalla! Käsittämätöntä sitkeyttä.

Oma valmistautuminen tuntui osuneen nappiin tänä vuonna. Ajo tuntui pääosin mielekkäältä...paitsi Kinahmeilla I & II :) Noiden mäkien luoma tuska tosin kuuluu lajin ja varsinkin Tahko MTB:n luonteeseen. Pienten loukkaantumisten takia koitin ajaa kisan läpi turhia repimättä, mutta tasaisen vauhdikkaasti kuitenkin. Taktiikka tuntui toimivan ja voimia piisasi vielä El Grandellakin. Ensimmäistä kertaa Tahkolla vältyin kokonaan Krampeilta. Pientä kiristelyä tuntui reisissä viimeisissä nousuissa, mutteivat onneksi pahemmaksi menneet. Fiilis oli jälleen loistava, kun näköpiiriin ilmaantui tuolihissin yläasema kisan viimeisillä kilometreillä. Loppulaskussa meinasi tulla erään kanssapyöräilijän kanssa todella ahdasta ja ajolinjat hipoi pöpelikön reunoja vauhdin ollessa rapiat 60km/h. Maaliviivalle selvittiin kuitenkin kunnialla! Yllätyksekseni huomasin parantaneeni edellisvuoden aikaa 18min, vaikka ajo tuntui välillä liian varovaiselta ja hitaalta. Kello pysähtyi kuitenkin aikaan 3h26min kun ylitin maaliviivan. Kalusto kesti myös hyvin ja tulipa BeOne:n plakkariin jo kuudes Tahkon 60km:n lenkki. Tästä on taas hyvä jatkaa!





Saunan ja Piazzan maukkaan lihapulla-aterian jälkeen karistimme Tahkon pölyt kirjaimellisesti jaloistamme ja suuntasimme Kuopioon, jossa ilta jatkui perinteisesti viinijuhlien merkeissä. Kiitokset vielä kaikille!



P.S: Ainiin, Tahkon yhteyteen näyttää muodostuneen jo toinenkin perinne. Viime vuonna Tompalle ja Anulle syntyi esikoinen Tahkon kisojen jälkeen. Tänä vuonna vuorossa oli Tarja ja Eero, joiden tyttölapsi näki päivän valon kisojen jälkeen! Onnea :)