perjantai 19. kesäkuuta 2015

Finntriathlon Vanajanlinna 2015

Viime viikonloppuna (13.-14.6) Vanajanlinna täyttyi triathleeteista parin päivän ajaksi, kun lauantaina kisattiin ensin Business Triahtlon ja sunnuntaina sitten sprinttimatkat.


Itselleni tämä ei ollut pelkästään triathlonkauden avaus, vaan samalla olin ensimmäistä kertaa viivalla yksilökisassa enkä osana joukkuetta. Melko kuumottavaa, etten sanoisi :) Valmistautumiset oli mielestäni vuodenaikaan nähden suht hyvällä mallilla, mutta uinti jännitti eniten koska alla oli vain viikon verran treeniä avovedessä.

Lauantaina oli Hämeenlinnassa huikean hieno keli! Aurinko paistoi puolipilviseltä taivaalta ja mittari keikkui 23-24´C-asteessa. Sunnuntai puolestaan valkeni koleana (13´C) ja sateisena. Koitin virittäytyä tunnelmaan toteamalla, että onneksi keli on kaikille sama :) Ja kun vauhtiin sitten pääsee, niin kylmä tuskin pääsee pahasti iskemään.

Alkuvalmisteluiden ja kisainfon jälkeen vein kamat vaihtoalueelle ja suuntasin sitten kohti rantaa. Noin kymmenen minuuttia ennen starttia pulahdin veteen kastautumaan. Aluksi hieman "raikkaalta" tuntunut 15.7´C-asteinen vesi alkoi pian tuntua ihan miellyttävältä. Tuuli kuitenkin oli voimistunut ja allokkoa syntyi järvelle.

Kellon lähestyessä kahta syke alkoi nousta ja vedessä odottelevien uimareiden seassa oli aistittavissa lähtöjännitystä. Asettauduin ryhmän vasempaan laitaan suurinpiirtein keskivaiheille, etten jäisi nopeimpien jalkoihin, mutta saaden kuitenkin mahdollisesti hyvän peesipaikan. Torven kajahtaessa katumajärvellä lähti 140 uimarin joukko matkaan! Olin päättänyt uida omaa tahtia pitäen vauhtia kuitenkin reippaana. Koitin uida ruuhkassa fiksusti rynnimättä ja etsimällä hyvää linjaa/paikkaa. Kevyttä kontaktia toki tuli alussa koko ajan, mutten antanut sen häiritä. Eka poiju saapuikin nopeasti ja ongelmitta näköpiiriin ja porukkaa alkoi pakkaantua tiukemmaksi ryhmäksi. Jouduin nostamaan asentoa pystympään ja hidastamaan tahtia. Kun löysin taas sopivan raon koitin lähteä jatkamaan samaa vauhtia. Sittenpä alkoikin kokemattoman avovesiuimarin ongelmat. Heti aluksi nielaisin pari aaltoa ja se sai häkeltymään hetkellisesti. Koitin pitää tekniikkaa kasassa, mutta nielty vesi/ilma sekoitti hengitystä pahasti. Joka hengityksellä tunnuin nielevän vain lisää ilmaa ja vettä. Matka jatkui koko ajan, mutta hitaasti kunnes siitä tuli täysin mahdotonta. Koitin kääntyä selällenikin, mutta sekään ei auttanut. Oli pakko viheltää peli hetkeksi seis ja nostaa asento täysin pystyyn. Kun sain röyhtäiltyä/yskittyä suuren määrän nieltyä ilmaa ja vettä pois pääsin taas matkaan. Sekoilu oli verottanut voimia ja jouduin jatkamaan uiden jaksottaisesti vapaata ja rintaa. Tiesin, että avovedessä en pääsisi lähelle halliaikoja (n. 12min/750m), mutta tälläiseen en todellakaan ollut varautunut. Uintiaika oli melko mieltä latistava 19.19...

Kuvassa näkyvä pieni hymynkare ei kerro hyvästä fiiliksesta. Naureskelen todennäköisesti epäuskoisena täysin reisille menneen uinnin johdosta. (Kuva: Sari Jäntti)
Ensimmäinen vaihto oli myös hidas (4.01) ja uinnista tokeneminen vaati varmasti siinä veronsa. Märkäpuvusta kuoriuduttuani ja kypärän päähän saatuani alkoi fiilis taas nousta, kun tiesin pystyväni parempaan seuraavissa lajeissa. Pyörä kulki heti alusta alkaen melko hyvin ja saavutin nopeasti uinnissa karkuun päässeetä kisaajia. Vaikka linnan suuntaan polkiessa vastatuuli olikin paikoittain aika kovaa, niin uintiharmitus oli antanut sen verran kiukkua pyöräilyyn että reisissä riitti watteja painaa menemään. Pyöräilyosuudesta kolme kierrosta meni ilman peesiapua ja vain yhdellä kierroksella pääsiin nopean ryhmän mukaan. Fillariosuus taittui aikaa 34.30 (keskari 34.8 km/h).

Kiri on alkanut (Kuva: Timo Kanaoja)
Toinen vaihto olikin sitten nopeampi (1.13) ja juoksuun lähtö pyörän jälkeen tuntui onnistuvan hyvin. Otin alussa jo suht napakan vauhdin ja noin kilometrin jälkeen pohkeissa alkoi tuntua pientä nykimistä. Ne menivät onneksi pian ohi ja sain pidettyä hyvän tahdin yllä. Ohiteltavia riitti myös juoksuosuudella, joka kohotti mielialaa. Juoksu hoitui ongelmitta ajassa 21.14, joka oli ihan ok suoritus alun ongelmien jälkeen.

T2 takana (Kuva: Sari Jäntti)
Maalisuoran loppukiritykset (Kuva: Sari Jäntti)
Viralliseksi loppuajaksi merkittiin 1.20.09, jolla sijoittauduin M30-34-sarjassa sijalle 19./39. Täytyy sanoa, että tuon katastrofiuinnin jälkeen olen lopputulemaan jopa tyytyväinen :) Se ei kovin kauas jäänyt siitä varovaisesta arviosta (1.19.00), jonka tein ennen kisaa.

Yhteenvetona omasta suorituksesta jäi aika ristiriitaiset fiilikset. Vaikka pääsin kohtalaiseen lopputulokseen niin uinti sakkasi ja pahasti. Tekemistä sillä saralla siis riittää. Pyöräily meni tällä erää aika kivuttomasti, mutta vauhtia pitäisi saada siihenkin lisää. Juoksu kulki yllättävän hyvin ottaen huomioon paljonko alkusähläys vei energiaa. Tästä on hyvä jatkaa kehittymistä. Triathlonharrastus on kuitenkin nyt virallisesti alkanut, kun ekat kisat on kisattu!

Kiitokset kotiväelle kannustuksesta! Energiageeleistäkään ei lähde niin paljon energiaa kuin mukana olleiden kannustajien huudoista :) Kiitokset myös Finntriathlonin porukalle hienon kisan järjestämisestä. Reitti, huolto ja järjestelyt toimi hienosti! Pidin Vanajanlinnan miljööstä kisapaikkana ja toivottavasti tämä kisa on tarjolla jatkossakin.

Tsekkaa myös --> TULOKSET

lauantai 6. kesäkuuta 2015

Tour de Tahko 2015

Perinteisen Kallaveden kierroksen tilalle tullut Tour de Tahko polkaistiin viime sunnuntaina 31.5.2015. Kisakeskuksena toimi luonnollisesti Tahko ja tarkemmin ottaen Tahko Spa. Paikalle oli saapunut noin 150 pyöräilijää, jotka saivat valita matkansa vaihtoehdoista 50, 92 tai 207 km. Tapahtuman järjestäjinä toimivat yhteistyössä Finntriathlon, Kuopion pyöräilyseura sekä IC Events.

Tapahtumapäivä

Kahden sadan kilometrin lenkkejä tulee harvoin ajettua ja nyt kun tarjolla oli mahdollisuus hyvässä ryhmässä ajamiseen, niin raapaisin nimeni 207km sarjan listaan. Tämän lenkin oli tarkoitus toimia pohjustuksena kesän muita ajoja ajatellen, joten valitsin suosiolla kuntosarjan. Tavoitteena oli tehdä tasaisen varma ajo ja päästä maaliin ilman havereita.

Radon lähtövalmiina
Jussi lähtötäpinöissä. Huomaa ea-laukusta tuunattu geelipussi :)
Tomppa, fitnesspeukku ja höyhenen kevyt Rose Span parkkiksella.
Ilmaiseksi BMC-tallia mainostava mies, joka into pinkeenä odottaa lähtölaukausta. Kuvan mersu ei liity päivän tapahtumiin.

Aamu valkeni Tahkon suunnalla hieman koleampana kuin mitä sääennuste lupaili, mutta keli näytti kuitenkin tyyneltä ja aurinkoiselta. Kisapaikalle saavuttiin hieman ennen seiskaa, jotta ehdittäisiin hyvin tekemään vielä viime hetken säädöt ja hääräilyt. Tasan kello kahdeksan lähtölaukaus lähetti 207:n porukan matkaan. Sekä kilparyhmä, että kuntoryhmä ajoi ensimmäiset 10km omien tuomariautojensa perässä.

Tuomariauton poistuttua letka jatkoin matkaa melko maltillista vauhtia. Porukalla tuntui osuneen nestetankkaus kohdilleen ja jouduimme pitämään nopean tyhjennystauon tien laidassa. Suht rauhallinen matkavauhti jatkui aina Kaavin risteykseen asti, jossa rengasrikon kärsinyt ja kilpaporukassa ajanut IDB-tiimiläinen tuli letkaamme mukaan. Alkumatkan pintakaasulla ajaminen muuttui kertaheitolla vähän vauhdikkaammaksi. Kyseinen herra vetikin letkaa jonkin aikaa ennen kuin otti sitten irtioton ja meni menojaan. Ajo tuntui tässä vaiheessa hyvältä ja otin hieman pidemmän vetovuoron. Ekaan huoltoon Juankoskelle (66,3km) saavuttiin ajassa 02:08:30. Tehtiin suht pikainen stoppi tankaten banaania, geeliä ja urheilujuomaa.

Ekalla huollolla oli vielä voimia poimia banaaneja suoraan vauhdista :) (kuva: Tanja Alamikkelä)

Nestetasapainon ylläpitämistä (kuva: Tanja Alamikkelä)

(kuva: Tanja Alamikkelä)
Seuraava siivu olikin reissun pisin, koska toinen huolto oli vasta Rautavaaralla 137,5km:n kohdalla. Tässä vaiheessa keskarit olivat nousseet jo reiluun 33km/h:ssa. Keli oli muuttunut aamun auringonpaisteesta synkeän pilviseksi ja sateen uhka hiipi entistä lähemmäksi. Matka toiselle huollolle saakka eteni tasaisen varmasti ja perille päästiin hyvissä voimin ajassa 04:10:27.

Toisen huollon jälkeen alkoikin sitten meininki muuttua haasteellisemmaksi. Hieman huollon jälkeen alkoi napakka vasta-/sivutuuli, joka alkoi nakertaa voimavaroja. Tuulen hieman helpottaessa sade puolestaan tuli tervehtimään pitkämatkalaisia. Pieni ripeksintä muuttui piakkoin ihan kunnon sateeksi ja lämpötila putosi sen myötyä jokusen asteen. Kylmyys alkoi vihmoa ja rapa roiskui tien pinnasta. Vaikka vetovuoroja vaihdeltiin tasaista tahtia niin keli ja ajettu matka alkoi syömään tehoja. Noin 45km:n matka viimeiselle huollolle tuntui pitkältä ja kylmyys vaivasi jo aika pahasti.

Viimeisellä huollolla Varpaisjärvellä (181,5 km) tankkailtiin pari kuppia sipsejä, banaania, energiapatukkaa ja urheilujuomaa. Tässä vaiheessa ajoa oli jo takana 05:45:36. Jo pienen hetken paikallaan oleskelu sai kropan tärisemään kylmyydestä, joten matkaan lähdettiin taas melko pian. Sormet ja varpaat tuntui tunnottomilta, mutta jalkoihin alkoi muutoin voima pikkuhiljaa palautua. Matkaa oli enää vähän jäljellä ja myös entistä ikävämmiltä tuntuneita nousuja oli vain muutama taitettavana. Viimeisessä nousussa joku tokaisi, että tästä eteenpäin onkin sitten enää laskua ja tasaista Tahkolle saakka :)

Tahko MTB:stä tuttuun "tuolihissin yläasema näkyy!"-fiilikseen verratava hetki oli varmasti Varpaisjärventien ja Sääskiniementien risteyksen (viimeinen risteys ennen Tahkolle vievää suoraa tietä) tuleminen näköpiiriin. Loppupätkä tultiin yllättävänkin hyvällä sykkeellä. Viimeisen 5-6 km:n keskarit oli 41km/h ja saatiin jopa loppukiritkin aikaiseksi. Itsekin koitin virittäytyä pieneen loppurykäisyyn, mutta tunkit olivat jo tässä vaiheessa aika valmiit enkä oikein pystynyt vastaamaan kunnolla kirityksiin. Maaliviiva ylittyi ajassa 6.38.40, joka oli ihan hyvä aika ottaen huomioon loppupätkän keliolosuhteet.

Yhteenvetona oma päivä meni suurinpiirtein suunnitelmien mukaisesti. Vaikka ajoittain mentiin aika kovalla sykkeellä ja huonon kelin sattuessa sitten puolestaan taaperrettiin väsyneenä mäkiä ylös, niin kokonaisuutena ajo oli kuitenkin ihan ok. Paukut riitti loppuun saakka ja kalustokin säilyi ehjänä. Pientä orastavaa krampin alkua se meinasi meinasi reisiin tehdä, mutta ne onneksi sulivat pois yhtä nopeasti kuin tulivatkin.

Palautetta

Vaikka kyseessä oli ensi kertaa järjestettävä tapahtuma, niin kokeneet järjestäjät hoitivat homman tutulla varmuudella. Järjestelyt toimi hienosti ja huolto pelasi mainiosti. Kiitokset vielä huollon porukoille sekä tietysti tapahtuman järjestäjille!

Reitti oli selkeästi merkattu ja risteysalueilla liikennettä ohjattiin hyvin eikä vaaratilanteita päässyt syntymään. Reitti oli profiililtaan hyvä, mutta alkumatkasta (n. 20-30km kohdilla) pohja oli todella rosoista. Rengasrikko oli pari kertaa enemmän kuin lähellä, mutta onneksi ei tarvinnut jalkautua kumin vaihtohommiin. Tietysti näin pitkän reitin varrelle sattuu lähes poikkeuksetta huonokuntoisempaakin pätkää. Toinen hieman riskialtis paikka löytyi viimeisten satojen metrien kohdalta. Vaikka maalisuora olikin helppo sijoittaa Spa:n taakse ja siten sulkea se muulta liikenteeltä, niin esim. liikenneympyrä ja varsinkin jalkakäytävien maalaukset olivat sadekelillä riskikohtia. Varsinkin kun porukalla on tapana nostaa vauhtia ja ottaa viimeiset energian rippeet pois ennen maaliviivaa.

Kisan jälkeisestä saunasta, ruuasta ja uimamahdollisuudesta iso hanska järjestäjille! Tahko Spa:n puitteet toimi tähän tarkoitukseen mitä parhaiten. Buffi oli myös hyvä :)

Päivän lenkki (207km), joka pyöräiltiin vastapäivään.
Juuri maaliintulon jälkeen alkoi ripeksiä vettä, joka piirsi hauskan siluetin pyörästä asfalttiin.
Spa:n kanapasta
Tahkotapahtumien buffi
Tulokset


Kaikkien sarjojen tulokset voi tsekata täältä --> Tour de Tahko 2015 tulokset