lauantai 24. lokakuuta 2009

Omena

Macin hommaaminen on aina satunnaisesti käynyt mielessä, koska aina kavereiden Ompuilla säätäessä huomaa miten näppärä käyttis OSX oikeasti on. Tosin käyttö on ollut suht vähäistä ja satunnaista, joten siinä on voinut vaikuttaa uutuuden viehätyskin. Itse en ole niin fanaattinen näiden vermeiden suhteen enkä ole ottanut kovinkaan hirveästi kantaa tähän ainaiseen Mac vs. PC-väittelyyn. Molemmilla varmasti pärjää ja molemmista löytyy sekä hyviä että huonoja puolia. Pääasia että homma toimii ja käyttäjä on tyytyväinen.

Oma uskollinen pc:ni on toiminut työjuhtana jo 5 vuoden ajan. Siihen on vaihdettu palikkaa jos jonkinlaista aina tarpeen tullen. Hyvin se pöhisee vieläkin, mutta lähiaikoina olen huomannut, että taitaisi olla jo päivittämisen tarve. Mielikuva uudesta koneesta alkoi maistua makialta ja niinpä suuntasin katseen kohti uutta rautaa. Kaveri oli hommanut itselleen Mac Minin ja moinen palikka alkoi kiinnostamaan kovasti. Erittäin pieni, tyylikäs ja hiljainen peli tuntui hyvältä vaihtoehdolta verrattuna isoon humisevaan pömpeliin. Mutta tehokkuus jäi hieman arveluttamaan. Riittäisiköhän tuossa pienessä ihmeessä jerkku pyörittämään esim. photaria ja lightroomia ilman pahempaa lagaamista? Tästä on otettava selvää!

Kotiin päästyäni tsekkailin tietoa ja käyttäjäkokemuksia Mac minin tiimoilta. Kyseistä laitetta onkin tarjolla melko vaihtelevilla specseillä. Moni käyttäjä suositteli hommaamaan sellaisen Mac Minin, jossa näyttiksenä olisi mielummin Geforce 9400m kuin Intel GMA 950, jos on tarvetta tehdä hommia photoshopilla tmv. Lisäksi pistin kriteeriksi, että muistia pitäisi saada vehkeeseen ainakin se 4 gigaa. Vähän taas mutkan kautta bongasinkin kuukauden vanhan laitteen, jossa seuraavanlaiset sisuskalut: Intel Core 2 Duo 2.0GHz, 2 gigaa DDR3, 120Gb kovo, nvidia Geforce 9400m näyttis, superdrive (8x), sekä OS X 10.6 Snow Leopard. Tämä kyseinen malli tukee 4Gigaa DDR3:sta, näyttis juurikin oikea sekä riittävän tehokas prosessori. Kovoksi tuo 120 giganen riittää varmasti itselle hyvin, koska säilytystilaa taitaa löytyä ennestäänkin jo vajaat 1,4 teraa meidän perheestä. Viimeiseksi jäi sitten keskustelu hinnasta :)

Tänään sitten saatiin kauppa tehtyä ja laitteen pitäisi olla Lappeenrannassa tuossa ensi viikolla. Kunhan saan pienen testiajon laitteella tehtyä, niin palataan sitten taas asiaan!


(Kuva: Yugatech.com)

maanantai 19. lokakuuta 2009

Possujen kokoontumisajot

Lauantaina pidettiin Ranskismiitti Varkaudessa ja perinteiseen malliin meininki oli melkoista! Paikalla oli meidän Peetun lisäksi ranskikset Rulla ja Hevi. Rulla on 2½-vuotias narttu ja kooltaan siro pieni brindle. Hevi on taas viikon verran Peetua vanhempi (eli n. 1-vuotias) brindle uros. Hevi on rakenteeltaan Peetua jykävämpi ja matalampi. Parin tunnin miitissä meno yltyi jo välillä niinkin kovaksi, että piti hieman erotella pötkylöitä pois toistensa kimpusta. Peetu on täysin hurahtanut kaikenlaisiin leluihin/palloihin ja niiden perässä se aluksi vain juoksikin :) Sitten kun leikkikamut tuli vähän tutummiksi, niin yhteinen sävel löytyi ja temuamista riitti. Peetu saikin mukaansa sellaisen röhisevän lateksiporsaan, josta tuli niin rakas että itki pitkin seuraavaa yötä kun ei saanut sillä leikkiä. :D

Miitti sujui kaikinpuolin mukavasti ja kiitokset vielä Panulle, Annelle ja Satulle!






keskiviikko 14. lokakuuta 2009

Suunnosta suuntoon

Olen aina pitänyt kaikenlaisista teknisistä härveleistä ja aina silloin tällöin on pakko saada jokin uusi kapine piristämään arkea :)

Eräs puute mikä on pitkään pitänyt jo korjata on kunnollinen sykemittari. Toki löytyy meidän perheestä parikin sellaista. Yksi mallia Lidl, joka ei kestä tolkuissaan yhtä napin painallusta pidempään, sekä toinen entiseltä työnantajalta saamani Cardiosportin kapine. Viimeiseksi mainittu toimii niinkuin pitääkin...paitsi että siitä ei löydy kelloa?! Suoritusaika kyllä näkyy, muttei valmistaja ole katsonut tarpeelliseksi laittaa siihen perinteistä kelloa. Eli eipä sitä paljon tarvitse vapaa-ajalla sitten ranteessa pitää.


Simppeli mutta hommansa hoitava mittari.

Rannetta on jo noin 6 vuotta koristanut Suunto Vector. Olen pitänyt siitä tosi paljon ja ahkerassa käytössä se on ollut niin urheilussa kuin vapaa-ajallakin. Vaikka siitä löytyy toimintoja kompassista korkeusmittariin, niin sykemittaria tuossa mallissa ei ole. Sen puutteen lisäksi kello on aika iso kokoinen, joka hankaloittaa sen pitoa esim kauluspaidan, hanskojen tms kanssa. Vector on ottanut iskuja jos jonkinlaisia vuosien varrella, mutta tämä viimeisin isku teki siitä sitten entisen. Salilla nostaessani levypainoa pois pohjelaitteesta rannekke tarttui johonkin kiinni. RiksRaksPoks ja palaset lenteli. Tällä kertaa ei katkennut ranneke vaan kellon runko murtui. Aikani siinä aikani manailtuani ja ketutuksen laannuttua aloin suunnitella jo suu vaahdossa suunnitella uuden kellon ostoa :)


Käy ja kukkuu muttei kestä ranteessa. Tekisikö tästä taskunauriin?

Muutaman testailun ja vertailun jälkeen päädyin taas Suunnon kelloon. Yksi Polarin malli oli myös mielessä, mutta sitä olisi ainoastaan saanut rääkyvän punaisena, niin se jäi sitten hyllyyn. Hinta-/laatusuhteeltaan sekä toiminnoiltaan parhaaksi kelloksi osoittautui Suunto T3c. Mustan väriset mallit oli todella tiukassa jälleenmyyjillä ja omani löysin niinkin läheltä kuin Hki-Vantaa lentokentältä :)


Uutukainen treenikaveri!

T3c:n tärkeimmät toiminnot ovat:

-Syke (reaaliaikainen-, maksimi-, keskisyke) ja kalorinkulutus.
-Sykerajojen ja -alueiden asetus.
-Reaaliaikainen harjoitusvaikutus. Laite kertoo siis asteikolla 1-5 harjoituksen tehon verraten sitä henkilökohtaisiin tietoihisi ja liikkumisaktiivisuuteesi, jotka olet syöttänyt muistiin.
-Vauhti, matka ja pyöritysnopeus valinnaisilla Suunto POD -laitteilla. Esim. fillarilla ajaessasi näet kellosta matkan ja nopeuden reaaliajassa.
-Lokikirja, josta voit tsekata viikottaiset tai kuukausittaiset treenit.
-Luonnollisesti kello, pvm, sekkari jne.

Lopuksi vielä pitää mainita erittäin mukavan tuntuinen ja toimiva sykevyö. Kello on myöskin paljon kompaktimpi paketti kuin Vector eikä se ole samalla tavalla tiellä.

Kun nyt kerran vauhtiin päästiin tässä kellojen ostelussa, niin ostin vielä Ranskan reissulta itselleni Bleun kellon, jota voi pitää vaikka puvun kanssa tai miksei muutenkin.


Eleganttia ajannäyttöä á la Bleu!

tiistai 6. lokakuuta 2009

Pariisi

Noniin reissu patonkimaahan tehty! Häämatka onnistui yhtä sairaspäivää lukuunottamatta suunnitelmien mukaisesti eli hyvin :) Kaupunki oli todellakin näkemisen arvoinen ja paljon jäi vielä näkemättä. Se ei haittaa, koska tuonne on päästävä kyllä uudestaan!

Lähdettiin reissuun siis maanantaina puoliltapäivin ja palattiin takaisin Suomeen lauantaina neljän maissa iltapäivällä. Sellaiset 4,5 päivää jäi siis aikaa tutustua itse Pariisiin. Ekana päivänä tutkiskeltiin vain hotellin lähistöä. Hotellimme sijaitsi 16. arrondissementilla kaupungin lounaisosassa. Hotellin lähistöllä oli melko paljon ruokaravintoloita, iso radiotalo sekä vapauden patsas. Seinen rantaan ei myöskään ollut kuin jokunen sata metriä. Lähimpään metroasemaan oli myös matkaa jokunen sata metriä.

Toisena päivänä lähdettiin kohti Montmartrea, jossa kävimme ihailemassa Sacre Coeurin kirkkoa kaupungin korkeimmalla mäellä. Mäen päältä aukea tosiaan mukavat näkymät kaupungin ylle. Seuraavaksi suuntasimme kohti keskustaa ja riemukaarta. Olen aina luullut, että riemukaari on vaan pelkkä betonimöhkälemonumentti, mutta sieltähän löytyi museo, myymälä, näköalatasanne yms. Käppäilimme vielä kotiin mennessä pääkatua (Champs-Élysées) pitkin. Kadun reunuksia koristi kalliit liikkeet kuten Cartier, Yves Saint Laurent, Mercedes-Benz jne. Ei ollut köyhällä varaa käydä niissä ostoksilla :) Käytiin tsekkaamassa tosin Disneyn kauppa, joka on kyllä varmasti jokaisen mukelon paratiisi.

Kolmantena päivänä meinattiin käydä tsekkaamassa Pariisin katakombit, joita on muuten 300 kilometriä kaupungin alla. Harmiksemme saatiin huomata vasta sisääntulon kohdalla, että katakombit oli suljettu vandalismin vuoksi. Jonkun verran kyllä harmitti moinen homma ja kun vielä Sarikin pienessä kuumessa jaksoi lähteä liikenteeseen. Tehtiin kuitenkin hyviä löytöjä Montparnassella, jossa on liikettä jos jonkinlaista.

Torstaina oli kyllä sen verran aktiivinen päivä, notta huh. Aamulla suunnattiin Louvreen, johon päästiin sisään sen kummempia jonottamatta. Mieletön paikka kyllä sekin. Näytteillä on niin paljon tavaraa, ettei kaikkea ehdi kuin vain vilkaista. Mona Lisan pieni koko oli itselle yllätys. Porukkaa oli sen ympärillä kuin pipoa. Ehdottomasti suosituin nähtävyys Louvressa. Tsekattiin paljon Italialaista ja Ranskalaista maalaustaidetta, sekä taideaarteita Egyptista ja Kreikasta. Lopuksi käväistiin Louvren kellarissa, jossa on jäänteet Philippe Augusten aikaisesta linnoituksesta. Kolmen ja puolen tunnin museossa kiertelyn jälkeen päätettiin lähteä vielä Eiffelille katsomaan tuuleeko huipulla :) Myös Eiffel otti meidät vastaan ilman turhia jonotuksia ja hetken kuluttua ihailtiinkin maisemia jo 300 metrin korkeudesta. Täytyy kyllä antaa pisteet herra Eiffelille hienosta "himmelistä", joka oli todella vaikuttava näky paikan päällä. On se pirun iso! Jännä että tornista alaspäin mennessä joutuikin sitten jonottamaan melko pitkään. Neljä hissiä työskenteli tauotta ajellen kansaa ylös/alas.

Viimeiseksi päiväksi jätettiin Notre Dame. 200 vuotta kestäneen kirkon rakentamisen lopputulos on kyllä yhtä hieno kuin mitä sen on kuvista nähnytkin olevan. Kirkkoa vartioivat hahmot tekee paikasta mielenkiintoisen. Torneihin oli pitkät jonot, mutta oli se sen arvoistakin. Kierrettiin kirkko niin ulko kuin sisäpuoleltakin. Käytiin tsekkaamassa "Guassimodon koti" kellotornissa, jossa on isot 13 tonnin painoiset kellot. Pelkkä kellon kieli painaa jo 500 kiloa! Kirkko antoi myös hyvät puitteet HDR-kuville, joten niitä tuli jokunen napattua.

Maana Ranska oli mukavampi mitä olisin odottanut. Aiemmin olen kuullut, että ranskalaiset olisivat hieman sisäänpäin lämpeävää kansaa eivätkä puhuisi englantia vaikka osaisivatkin :) Itse olen sitä mieltä, että jos edes osaat tervehtiä kohteliaasti ranskaksi, niin varmasti saat sympatiat puolellesi. Ihmiset olivat erittäin auttavaisia ja ystävällisiä. Varmasti joskus tehdään vielä uusi reissu Ranskaan. Pariisi on yksi upeimmista kaupungeista missä olen käynyt ja mielellään käyn siellä uudestaankin. Etenkin häämatkaa suunnitteleville suosittelen paikkaa lämpimästi! Versailles jäi näkemättä, joten se voisikin olla seuraavan kerran päänähtävyys. Kuvia tuli otettua yhteensä noin 1250 ruutua, joten aikamoinen talkoo on niiden läpikäynnissä.

Jeps siinäpä tarinat, sitten muutama kuva: