Finntriathlon Joroinen 2017

Yksi kilpailukesän ehdottomista kohokohdista oli jälleen käsillä! Suomen Hawaiji eli Joroisten puolimatka oli otettu tähtäimeen jo edeltävänä syksynä, joten se ainakin toimi hyvänä treenimotivaattorina pitkän talven huonoinakin treenipäivinä :) Nyt olisi jälleen aika lähteä "kotikonnuille" katsomaan mihin paukut riittää tällä kertaa.


Valmistautuminen

Vierumäen virheiden jälkeen oli jälleen työmaata edessä, kun kuntoa koitettiin hioa paremmaksi Joroista varten. Tai itseasiassa kunto oli ihan ok, mutta tankkaukseen ja kisan aikaiseen enegiansaantiin oli nyt paneuduttava huomattavasti paremmin. Sen verran tuoreessa muistissa oli edelleen ne Vierumäen golfkentän takasuoralla iskeneet repivät takareisikrampit, että ne tultaisiin välttämään nyt kaikin keinoin.

Kisaa edeltävänä päivänä olo oli hyvin tankattu (+2 kg) ja orastava lenssukin tuntui väistyneen. Siltä osin homma alkoi näyttämään hyvältä. Hoidin perjantaina kisa-infon ja pyörän katsastuksen pois alta, niin voisin ottaa sitten rennommin. Kisa-aamuna fiilis olikin hyvä ja rennohko. No, ainahan se tietty vähän jännittää, mutta ehkä "odottava" on kuvaavampi sana sille olotilalle. Pääsispä jo pulahtamaan Valvatukseen!

Infohetki urheilutalolla

T1 alkaa täyttyä fillareista

Feltti laitettu uinumaan yön ajaksi Valvatukselle. Aamulla sitä odottaa astetta räväkämpi herätys ;)

T2 ilta-auringossa

Valvatukselle saavuttuani siellä oli perinteisesti melkoinen kuhina päällä. Hoidin rutiniinomaisesti lähtöä edeltävät toimenpiteet. Pullot ja mittari pyörään, paineet renkaisiin, verryttelyt ja nopea pulahdus järveen. Vesi oli noin 18´C -asteista eli märkkäritouhuille juuri sopivaa. Verryttelyjen jälkeen lähdin kohti rolling startin lähtökarsinaa. Olin ottanut itselleni punaisen uimalakin eli arvioin uintiaikani osuvan 30-34 minuutin aikasektoriin. Vierumäellä olin mennyt karsinassa ryhmäni keulille, mutta nyt tiesin etten ainakaan tulisi uimaan punalakkisten kärkipäässä. Jäin siis maltillisesti hieman taaemmaksi. Karsinassa olikin monta tuttua hahmoa ja siinä ehdittiin vielä vaihdella kuulumiset ja viime hetken strategiat päivän kisaa varten. Kohta mennään!

Kisa-aamuna kello 10:04 alkoi Valvatuksella olla jo suurta urheilujuhlan tuntua!

Uinti 1,9km + T1

Pro-sarjojen miehet läks matkaan tasan kello 11:00 ja naiset sitten viisi minuuttia heidän perään. Ikäryhmien rullaavan startin vuoro oli sitten 11:10. Minuutit menivät nopeasti ja sittenpä lähtikin jo mustapukuisten triatleettien muodostama letka liikkumaan kohti ajanottomattoa. Askel maton yli, kellosta monilaji käyntiin ja menoksi!

Lähdin rennon vauhdikkaasti liikkeelle. Kuitenkin huomattavasti maltillisemmin kuin pari viikkoa aiemmin. Koitin ottaa linjan poijujen mukaisesti. Tämä on aiemmin toiminut hyvin, mutta nyt tuntui monella muullakin olevan sama reittivalinta mielessä. Ahdasta oli. Edessä oli hitaampia ja takana nopeampia. Porukka ui vähän myös ristiin, joten välit kapenivat välillä todella ahtaiksi. Katkonaisesta etenemisestä johtuen en meinannut saada passattua vauhtia kohdalleen. Meno meinasi alkaa jo tuntumaan pahalta, mutta sain pidettyä keskittymisen kasassa. Lähtösuoran puolen välin jälkeen alkoikin jo helpottamaan. Ekan kulmapoijun jälkeen alkoi meno tuntua jo paremmalta. Tunnustelin vauhtia ja mietin, että säästelenkö liikaa? Vedot tuntuivat kuitenkin napakoilta ja vauhti sopivalta, joten en lähtenyt turhia höntyilemään. Viimeisellä suoralla ehtisi kyllä vielä kiristellä tahtia mikäli siltä tuntuisi. Tulin kuitenkin lopun turhia höntyilemättä ottaen varman päälle, etten saisi mitään kramppia aikaiseksi loppumetreillä.

Arvio uintiajasta oli aika hyvin linjassaan ja eka osuus oli taputeltu aikaan 33:42. Ei ihan parasta suorittamista, mutta kohtuu hyvä aika mulle. Tällä kertaa vauhdinjakokin oli paremmin kohdallaan ja olo täysin erilainen kuin Vierumäen uintiosuuden jälkeen.

Vaihto oli hidas. Kädet oli hieman uinnin jäljiltä tönköt enkä tavoittanut märkkärin vetoketjun narua mitenkään. Kankeuden lisäksi rähmäkäpäläisen tekniikan syyksikin sen voi helposti laittaa. Sen kanssa sählätessä meni aikaa hukkaan ja muutoinkin vaihto meni jotenkin köpötellen. Vaihtoon meni aikaa 3:44...työsarkaa riittää siis jatkossa eritoten T1:ssa. Kohtuu hyvä uinti kuitenkin alla, joten ihan hyvällä fiiliksellä pääsi lähtemään pyörän päälle.


Pyöräily 90km + T2


Pyörällä lähdettiin matkaan myös maltilla ja Joroista kohti mentiin vauhtia tunnustellen. Teboilin kääntöpaikalta eteenpäin aloin laittaa reittä enemmän peliin. Rantasalmelle päin puhalsi mukava myötätuuli ja vauhdit oli myös sen mukaiset. Pääsin ohittelemaan jälleen minua nopeampia uimareita pyörällä, mutta kyllä sieltä takaa tuli porukkaa ohikin. Koitin välttää parhaani mukaan peesaukset ja polkaisin aina porukasta ohi, jos alkoi näyttämään siltä, että eteen alkaa kerääntymään jengiä. Rantasalmen kääntöön tullessa keskarit olivat ennätysluokkaa (40,9km/h).

Totuus alkoi taas valjeta heti kääntöpaikan jälkeen :D Vastatuuli hönki päin kasvoja ja watit alkoivat nousta, kun keskaria koitti pitää korkealla. Vauhtien pudotessa porukkaa alkoi pakkaantumaan letkoihin. Pidin kiinni 10m säännöstä ja koitin ajaa aina mielummin letkan ekana kuin jossain siellä välissä. Kyllähän siellä myös näki aika räikeää peesaustakin (välit koko ajan 1-3m). Peesivalvontaa oli reitillä runsaasti ja prätkät ajelivat ohitse useampaan otteeseen. Tänä vuonna oli ekaa kertaa Joroisten kisassa käytössä myös kiinteät valvontapisteet, joten oli selvää että nyt tultaisiin rankkuja jakamaan entistä enemmän.

Haitariliikkeen lailla tultiin Rantasalmelta kohti vanhaa vitostietä. Olin letkan keulilla tielle tultaessa ja silloin alkoikin pilli soida. Koko porukalle läpsähti stop&go-rangaistus! Kyllähän se harmitti, mutta minkäs teet. Seuraavalle levikkeelle noin 30-40 hengen letka seis ja siitä sitten sopivin välein yksittäisille kisaajille lupa jatkaa matkaa. Onneksi olin porukan kärkipäässä niin taisin päästä siitä viidentenä takaisin pyörän päälle. Aikaa meni kokonaisuudessaan ehkä 1-1:30 minuuttia hukkaan.

Loppumatkalla koitin ottaa hieman vahinkoa takaisin, mutta pitää huolen myös siitä, etteivät kintut ottaisi liikaa itseensä. Pyörä kulki lopun hyvin ja huvittavasti ajoin jälleen saman ajan kuin kahtena edellisenäkin vuotena eli 2h 22min. Vauhti oli siis stop&go:sta huolimatta ihan hyvää luokkaa ja olo viime vuotta freesimpi lähteä juoksemaan. Olin saanut noustua pyöräilyssä sijalta 35 sijalle 16. Tänä kesänä juoksu on kulkenut ennätysvauhtia, joten mielenkiintoista oli nähdä miten juoksu kulkisi Joroisten reitillä.

Toinen vaihto meni huomattavasti nopeammin suhteessa ekaan ja pyöräilykamat vaihtui juoksuvermeisiin tasan kahdessa minuutissa. 


Juoksu 21,1 km

Otin nyt juoksun alkupätkän napsun verran aiempaa iisimmin, ettei jalat olisi heti aivan tukossa. Juoksu tuntui suht kevyelle ja eka kierros tultiin ajassa 30:35 (4:22min/km). Aiemmin ongelmia jalkoihin on alkanut ilmaantua viimeistään tokan kierroksen alkupuolelle, mutta nyt meno tuntui jopa hyvältä. Tai no niin hyvältä kuin lihaskivun siivittämä juoksu voi tuntua, mutta sehän nyt kuuluu lajin luonteeseen.

Pidin nyt myös tarkemmin huolta, ettei Vierumäen kramppitalkoot toistuisi. Napsin tasaisin väliajoin suolaa ja koppasin jokaisesta huollosta mukin juomaa. Tuntui toimivan ja juoksu eteni hyvin. Joroisten loistava kisahenki kukoisti jälleen kylällä ja kannustus oli kovaa! Vanhainkodin pihassa oli meno ylimmillään, rummut soivat erään talon pihassa ja lapset jakelivat femmoja kädet ojossa. Aivan mahtavaa! Nyt taaimmainen nousu pururadalla tuli ekaa kierrosta hitaammin ylös, mutta kokonaisuudessaan tokan kierroksen vauhti putosi vain hieman kierrosajan ollessa 30:59 (4:25/km). Vielä yksi kierros ja se on siinä!

Yläfemmat perheen pienimmän kanssa. Nämä ovat aina niitä "Power up"-hetkiä kisan loppumetreillä :)

Viimeisellä kierroksella alkoi jo hieman tossu painaa ja lyhyt nousu kentältä urheilutielle tuntui pahemmalta. Vauhti hiipui hetkeksi, mutta sain kasattua sitten taas juoksun kasaan. Tieosuudet kylällä tulivat tasaisen varmasti, mutta vielä olisi yksi paha nousu selätettävä ennen maalia. Otin nyt tuon pururadan pisimmän nousun tasaisemmin ja se nousikin itseasiassa kohtuu hyvin ylös, jolloin jäi vielä paukkuja loppukiriä varten. Viimeinen kilometri tulikin juostua vielä noin neljän minuutin pintaan, joten vauhdinjako juoksussa oli osunut hyvin kohdalleen. Juoksun kokonaisajaksi tuli 1:33:40, joka on paras puolimaraton aikani triathlonissa ja yli kaksi minuuttia edellisvuotta parempi!

Maaliviivan ylittyessä myös paukkui myös puolimatkan ennätys ja uusi enkka lyödään tuloskirjoihin nyt ajalla 4:35:31 :)

Kädet ilmaan ja enkat tauluun!

Jarkon kanssa jälleen tiukka kisa! Hymystä päätellen miehellä kulki tänä vuonna muutamaa minuuttia kovempaa kuin itsellä. Revanssia odotellessa ;)

Team Jäntin pienimmät, mutta takuulla kovaäänisimmät kannattajat!

Jälkimainingit ja -meiningit

Vaikka sijoituksellisesti tultiin edellisvuotta kolme sijaa alaspäin, niin päivän suoritukseen täytyy olla tyytyväinen! Kunnon osalta ollaan päästy jo sellaiselle tasolle, että ennätysten rikkominen vaatii paljon töitä. Toki koskaan ei tule valmiiksi, joten motivaatio parantaa omaa tekemistä on kova.

Joroisten kisajärjestelyt ja tunnelma eivät pettäneet tänä(kään) vuonna! Siinä on vaan sitä jotain mikä pitää itse kokea. Vaikka maalintulon jälkeen piti hetki vetää happea, niin sitähän vertyi vielä tanssikuntoon illan juhlia varten :) Tanssiaskeleilla oli selkeästi palauttava vaikutus ja taisi siinä mennä muutama muki luonnolliseen janoon ja nestevajauksen korjaamiseen. Joroisten kisojen aikaan kylälle kerääntyy myös paljon kavereita ja tuttuja joiden kanssa ehtii sitten illalla vaihdella kuulumisia.

Teris-jatkoilla rokattiin puujaloilla ja hyvällä mielellä :)

Kiitokset

-Sarille + lapsille, mummoille ja ukeille, kavereille, tutuille sekä tuntemattomille tuesta ja kannustuksesta!
-Finntriathlonin porukalle hyvästä duunista
-Kuvaajille kattavasta kuvatarjonnasta
-Koutsi-Mikalle iso peukku valmennuksesta