Hole in one / 2

Viime viikolla ykkösheitot kaartelivat todella läheltä koreja ja kerran tuli jo osumat sekä ylärautaan että ketjuihin. Koriin ei vahingossakaan mennyt...Paitsi sitten lauantaiaamuna ysiväylällä! Ässä napsahti koriin samalla kiekolla kuin aiempikin holari (Discraft Soft APX Elite X). Kyseinen kiekkohan on putteri, mutta tykkään heitellä sillä lyhyitä draiveja sen vakauden vuoksi. Tälläkään kertaa ei tullut kyseistä heittoa kuvattua. Ensi kerralla sitten ;)

iPhonesta on moneksi

iCannon 4

Mitä saadaan, kun paritetaan järjestelmäkamera ja iPhone 4? No tietysti iCannon 4 :)

iPhone 4 inside a SLR Cannon body. from Aniebres on Vimeo.

iPhone-ohjattu helikopteri: A.R.Drone

Aika mahtava keksintö!

Kurkkusalaattia

Alkuvuonna postiluukusta kolahti jälleen kertausharjoituskutsuja peräti kaksin kappalein. Tarjolla oli kaksi vapaaehtoista reissua, joista ensimmäinen pitäisi sisällään kaukopartiohiihdon (75km) ja jälkimmäinen kaukopartiomarssin (25km tai 50km). Hiihto ei sinänsä ole lajina lähellä sydäntä, joten skippasin sen suosiolla. Lisäksi jälkimmäiseen oli merkattu porkkanaksi hyppy, joka houkutteli ilmoittautumaan harjoitukseen. Ei muuta kuin laput postiin!

27.8 klo:9.00 löysin itseni taas Utin varusvarastolta kuittaamassa itselleni repullisen varusteita. Porukkaa omalta vuosikurssilta tuntui olevan mukavasti paikalla ja muitakin tuttuja naamoja oli päättänyt lähteä kertaamaan.

Päivä alkoi pikaisella hyppykoulutuksella, jonka jälkeen jo seisoa törötetimme kentän laidalla odottaen oman pokan nousua koneeseen. Pian kone kiipesikin matalimpaan hyppykorkeuteen, josta on tullut hypättyä. Pikku koneen lentäessä linjaa kentän yläpuolella 250 metrin korkeudessa, yhdeksän miehen ryhmä hyppäsi ripeänä ketjuna ulos koneesta. Alastulo jännitti toki, koska edellisestä T-10-hypystä on kulunut jo kuusi vuotta. Alastulo kierrähdyksineen meni oikein mallikaasti ja fiilikset oli katossa!


Roikkumista alastulokeinuilla.


T-10B


Hyppyvarusteiden tarkastusta ja hengailua pakkaamon vieressä.


Varjot selkään ja kohti kenttää.


Naamat näkkärillä kentän laidalla hypyn jälkeen.

Hyppyjen jälkeen lähdettiin Tyrriin palauttamaan mieleen aseenkäsittelytaitoja. Ammunnat oli hieman erkkarityyliset ja ne tehtiin lähietäisyydeltä janttereihin.



Ammunnat oli nopeasti ammuttu. Tämän jälkeen oli mahdollista käydä tsekkaamassa kiltapäivien meininkiä vanhalla leirikentällä. Porukkaa olikin jo paikalla ihan mukavasti. Katseltiin lipunnosto, hyppynäytös, sekä jututettiin vanhoja kurssilaisia. Sattuipa juttuseuraksi herra LJK-kurssilta numero 1 (eli vuodelta 1962).


Merkkisavuja hyppääjiä varten.



Kiltapäivien ohjelman jälkeen olikin jo aika alkaa teippailemaan jalkoja yön marssia varten. Topakat teippaukset ja tuplasukat oli hyvä keino jo inttiaikanakin välttää pahimmat rakot, joten niillä ajattelin lähteä matkaan tälläkin kertaa. Tankkaukset matkaa varten hoidettiin niin varuskunnan ruokalassa kuin sotkussa munkkeja/jäätelöä mutustellen. Sodessa munkkikahvit taisi kustantaa euron. Kohtuullinen hinta :) Harjoitushallille toimitettu reserviläisten "vahvistettu" iltapala aiheutti vähän hilpeyttä. Pari palaa kauraleipää, aamupalajuustoviipaleet ja omena :D Onneksi olin varannut reppuun sen verran matkaevästä, ettei energiat olleet noiden varassa.


"Vahvistettu" iltapala...Onneksi ei sentään näkkäriä ollut.


Rinkkoja ei ressukoille jaettu, vaan kantamus oli aina yhtä mukava M85-reppu.

Jep ja sitten matkaan! Kello näytti 19.57, kun lähdimme harkkahallilta kohti ekaa rastia (vesistön ylitys). Noin puolentoista tunnin marssimisen jälkeen olimme perillä. Ei muuta kuin Aatamin asu päälle, kamppeet reppuun ja reppu jätesäkkiin. Vesi oli vielä sen verran "lämmintä", ettei kohmeinen olo päässyt puremaan. Noin 50-70 metrin ylitys meni mallikkaasti. Matka jatkuu.


Jotostelua Valkealan korvessa.


Vesistönylitys

Matka jatkui kohti miehittämätöntä kakkosrastia, jossa leimattiin mukaan annettu emitti. Viimeisenä kohteena ennen lepoa oli eräs retkimaja, jonne saavuimmekin hieman odotettua aiemmin. Vaikkei jo kävelty matka ollutkaan mikään pitkä, niin mielellään sitä heittäytyi pitkäkseen pitkän päivän päätteeksi. Tosin aiemmin ihmetystä aiheuttaneet pienet makuupussit osoittautuivat vesisateisessa kelissä (+7´C) aika vilpoisiksi nukuttaviksi taivasalla. Vesisadetta pääsimme onneksi suojaan menemällä retkimajan alle nukkumaan.



Kello pirahti klo: 4.00 ja oli aika kömpiä makuupussista viileään aamukeliin. Nopea aamupala löytyi repun antimista ja sitten taas matkaan.


Sammakotkin oli heränny aamulenkille.

Loppumatka sujui melko mukavasti aamun sarastaessa ja noin 6.00 olimme perillä viimeisellä rastilla Tyrrin ampumaradalla. Pareina suoritettujen ammuntojen jälkeen suuntana oli Utti-halli ja aamupala.



Sitten ei muuta kuin kamat takaisin varusvarastolle ja passit käteen. Tälläinen harjoitus tällä erää. Kiitos "taistelutoverit" :) Nähdään taas samoissa merkeissä, jos vielä kutsuja tulee näihin hommiin! Seuraavaksi vuorossa olisi ilmeisesti tupamiitti. Sitä odotellessa ;)

Frisbeegolf

Viime kesänä alkanut harrastus on ottanut tosissaan nostetta tänä kesänä. Kiekkoa on tullut heiteltyä usempana päivänä viikossa ja jotain (pientä) tulostakin on alkanut syntyä. Laji on kasvattanut kovasti suosiotaan ja se näkyy pelaajien määrissä Lappeenrannan Pikisaaren kentälläkin. Tässäpä kyseisen kentän esittelyvideo:



Lajiin on helppoa ja halpaa päästä mukaan. Kentät on yleensä ilmaisia, pelivälineet edullisia, vaatekoodi vapaa ja riittää, kun noudattaa hyviä tapoja siivoamalla omat roskansa pois heittopaikoilta/väyliltä eikä tuhoa paikkoja.





Suomessa on lukuisia kiekkogolffikenttiä ja sinua lähimpänä olevan kentän voit tsekata täältä.


HOLE IN ONE!

Sellainenkin vahinko pääsi tänä kesänä käymään, että kinkkisellä Pikisaaren 8-väylällä kolahti eka heitto koriin 22.8.2010!



Hole in oneista puheen ollen pelimotivaatiota kannattaa käydä hakemassa holariekspertti Carl "Cubby" Cubbedgen youtube-videoista ja blogista. Kaveri on takonut uskomattomat 436 hole in onea tähän päivään mennessä!

Youtube-videot
Blogi

Sanni

Tehtiin parisen viikkoa sitten kuvauksia Savossa (Maavesi-Varkaus). Sain malliksi kaverini Sannin, joka tarvitsi uusia kuvia itselleen sekä itselläni oli kytenyt uusia ideoita kuvista joita voisin tehdä portfolioon. Homma hoitui tfp-periaatteella.

Kuvaukset kesti kaiken kaikkiaan noin 6h ja kuvasimme neljä settiä. Hippityylistä kuvaa järvimaisemassa, Leopardinaista myrskyn myllertämässä metsässä, Katumuotia graffaseinää vasten sekä urheilullista kuvaa Varkauden keskuskentällä. Lopuksi vielä sitten kasvokuvat irtotaustaa vasten. Sanni osaa hommansa kamera edessä ja ei paljon ohjaamista kaivannut.

Käytössä oli 1-2 salamaa heijastavalla sekä läpiammuttavalla varjolla, sekä rengassalama.











Kiitokset Sannille loistavista mallin töistä, Sarille ja Outille assaroinnista, sekä Keskuskentän kenttämestarille kuvausluvasta.

Kyläpyöräily 2010

Toukokuun kyläpyöräily jäi välistä kuvaus-/hääjuttujen vuoksi, mutta onneksi nyt sattui vapaa viikonloppu ja pääsin osallistumaan kyseiseen tapahtumaan. Kaveri innostui myös lähtemään mukaan, joten tänä vuonna ei tarvinnut yksin ajella.



Suunnitelmissa oli ajaa reitti myötäpäivään kiertäen rastit 1,2,4,8,9 ja 10.



Kello ilmoitti sunnuntaiaamuna (8.8.) jo ennen seitsemää, että nyt olisi hyvä aika nousta aamupuurolle. Tukevan aamupalan jälkeen puuhastelin vielä hetken kotosalla ja pakkailin kamoja lenkkiä varten. Tavaraa lähti mukaan niukasti ja päätin korvata pokkarinkin iPhonella. Kasin jälkeen hyppäsin pyörän selkään ja lähdin ajelemaan kaupungin läpi kohti Giganttia, josta oli tarkoitus lähteä Mikan kanssa yhtä matkaa eteenpäin. Satamassa ei aamuisella vielä ihmisiä näkynyt, mutta itänaapurin savua puolestaan suht runsaasti.



Mika odottelikin jo Gigantin pihalla, kun kurvasin paikalle. Varsinaiselle Kyläpyöräilylenkille lähdimme pari minuutti puoli ysin jälkeen. Lämpötila oli jokusen asteen alta kolmekymmentä, mutta ilmavirta piti huolen jäähdytyksestä. Eka rasti olikin tuttuun tapaan Ravattilan koulun bussipysäkillä. Pikastoppi ja matka jatkuu.



Alle kympin päässä olikin taas mehupistettä tarjolla, kun saavuimme Haapajärven koululle. Matkalla koululle alkoi näkymään jo muutakin pyöräilykansaa.





Mehuhetken jälkeen lähestyimme itärajaa kovaa kyytiä. Savu tuntui käyvän vaan sankemmaksi ja horisonttiin piirtyvien puiden edessä näkyi harmaa savuhuntu. Se ei kuitenkaan menoa haitannut ja saavuimme hyvissä ajoin Vainikkalaan. Urheilukentän rastilla oli mehupisteen lisäksi tarjolla myös isoja munkkeja ja sämpylöitä huokeaan hintaan (euron kpl).



Päätettiin pitää evästaukoa vasta Simolassa ja hyppäsimme taas fillareiden selkään. Reiluun kympin matkaan kuului pitkä pätkä hiekkatietä, joka ei tarjonnut maantiepyörällä ajavalle kovinkaan suurta ajonautintoa. Simolan rasti olikin muuttanut vanhalta kyläkaupalta mielenkiintoisempaan kohteeseen. Nimittäin vanhalle höyryveturi aikakaudelta peräisin olevalle vesitornille. Tornin lähellä olevaa ratapihaa pommitettiin sodan aikana ankarasti ja kaatuneita oli noin 200. Pommituksesta kertoo myös tornin seinät, joissa on osumaa jos jonkinlaista.





Seuraavaksi edessä oli Hytin rasti Vpk:n talolla. Tässä vaiheessa matkaa siirryimme ajamaan Vaalimaantietä pohjoiseen. Loppumatka tuntui olevan koko ajan pientä ylämäkeä. Fillarit kuitenkin kulkivat mukavasti ja keli oli loistava. Hytin rasti olikin viime vuonna viimeinen jossa kävin, mutta tänä vuonna ajalteltiin Mikan kanssa poiketa vielä Hanhijärvellä.



Hanhijärven rasti oli merkattu huonosti ja pientä arpomista oli havaittavissa. Rasti löytyi Mikan navigoimana ja saimme raapaistua puumerkit reissun viimeiseen listaan!



Rakuunanmäen juurelle päättyi tämän parivaljakon Kyläpyöräily 2010. Kaiken kaikkiaan erittäin mukava aamulenkki! Kiitokset vielä Mikalle matkaseurasta!

Nikonia Canonistille

Nikon Finland on järjestänyt kesän mittaa kuukausikisoja Facebookissa, johon tuli itsekin osallistuttua nyt heinäkuussa. Heinäkuun teemana oli "Minä olen..." ja laitoin tuohon kilpailuun Colosseumilla kuvatun Gladiaattorifoton. Kuvan nimeksi tuli "Minä olen voittamaton".



Kuva keräsi kaiken kaikkiaan 137 ääntä ja voitti kyseisen kuukauden kisan! Mahtavan isot kiitokset kaikille äänestäneille :) Palkinnoksi sieltä olisi tulossa Nikon S3000, joka täyttääkin sopivasti uuden pokkarin tarpeen.



Vaikka perheessä on ollut kameroita jos jonkin merkkisiä (Sony, Minolta, Canon, Kodak, Olympus, Zenith...), niin Nikonia ei vielä ole ollut. Tulkin Ville toivottelikin jo minut tervetulleeksi "pimeälle puolelle" :) Ei minulla koskaan mitään merkkiuskollisuutta ole ollutkaan, mutta ekaksi käytetyksi järkkäriksi löytyi sattumalta Canon (300D) ja sen linjan sälää on sitten kertynyt paljon. Uskon kuitenkin, että meistä tulee Nikonin kanssa myös hyvät kaverit :)