Frisbeegolf

Viime kesänä alkanut harrastus on ottanut tosissaan nostetta tänä kesänä. Kiekkoa on tullut heiteltyä usempana päivänä viikossa ja jotain (pientä) tulostakin on alkanut syntyä. Laji on kasvattanut kovasti suosiotaan ja se näkyy pelaajien määrissä Lappeenrannan Pikisaaren kentälläkin. Tässäpä kyseisen kentän esittelyvideo:



Lajiin on helppoa ja halpaa päästä mukaan. Kentät on yleensä ilmaisia, pelivälineet edullisia, vaatekoodi vapaa ja riittää, kun noudattaa hyviä tapoja siivoamalla omat roskansa pois heittopaikoilta/väyliltä eikä tuhoa paikkoja.





Suomessa on lukuisia kiekkogolffikenttiä ja sinua lähimpänä olevan kentän voit tsekata täältä.


HOLE IN ONE!

Sellainenkin vahinko pääsi tänä kesänä käymään, että kinkkisellä Pikisaaren 8-väylällä kolahti eka heitto koriin 22.8.2010!



Hole in oneista puheen ollen pelimotivaatiota kannattaa käydä hakemassa holariekspertti Carl "Cubby" Cubbedgen youtube-videoista ja blogista. Kaveri on takonut uskomattomat 436 hole in onea tähän päivään mennessä!

Youtube-videot
Blogi

Sanni

Tehtiin parisen viikkoa sitten kuvauksia Savossa (Maavesi-Varkaus). Sain malliksi kaverini Sannin, joka tarvitsi uusia kuvia itselleen sekä itselläni oli kytenyt uusia ideoita kuvista joita voisin tehdä portfolioon. Homma hoitui tfp-periaatteella.

Kuvaukset kesti kaiken kaikkiaan noin 6h ja kuvasimme neljä settiä. Hippityylistä kuvaa järvimaisemassa, Leopardinaista myrskyn myllertämässä metsässä, Katumuotia graffaseinää vasten sekä urheilullista kuvaa Varkauden keskuskentällä. Lopuksi vielä sitten kasvokuvat irtotaustaa vasten. Sanni osaa hommansa kamera edessä ja ei paljon ohjaamista kaivannut.

Käytössä oli 1-2 salamaa heijastavalla sekä läpiammuttavalla varjolla, sekä rengassalama.











Kiitokset Sannille loistavista mallin töistä, Sarille ja Outille assaroinnista, sekä Keskuskentän kenttämestarille kuvausluvasta.

Kyläpyöräily 2010

Toukokuun kyläpyöräily jäi välistä kuvaus-/hääjuttujen vuoksi, mutta onneksi nyt sattui vapaa viikonloppu ja pääsin osallistumaan kyseiseen tapahtumaan. Kaveri innostui myös lähtemään mukaan, joten tänä vuonna ei tarvinnut yksin ajella.



Suunnitelmissa oli ajaa reitti myötäpäivään kiertäen rastit 1,2,4,8,9 ja 10.



Kello ilmoitti sunnuntaiaamuna (8.8.) jo ennen seitsemää, että nyt olisi hyvä aika nousta aamupuurolle. Tukevan aamupalan jälkeen puuhastelin vielä hetken kotosalla ja pakkailin kamoja lenkkiä varten. Tavaraa lähti mukaan niukasti ja päätin korvata pokkarinkin iPhonella. Kasin jälkeen hyppäsin pyörän selkään ja lähdin ajelemaan kaupungin läpi kohti Giganttia, josta oli tarkoitus lähteä Mikan kanssa yhtä matkaa eteenpäin. Satamassa ei aamuisella vielä ihmisiä näkynyt, mutta itänaapurin savua puolestaan suht runsaasti.



Mika odottelikin jo Gigantin pihalla, kun kurvasin paikalle. Varsinaiselle Kyläpyöräilylenkille lähdimme pari minuutti puoli ysin jälkeen. Lämpötila oli jokusen asteen alta kolmekymmentä, mutta ilmavirta piti huolen jäähdytyksestä. Eka rasti olikin tuttuun tapaan Ravattilan koulun bussipysäkillä. Pikastoppi ja matka jatkuu.



Alle kympin päässä olikin taas mehupistettä tarjolla, kun saavuimme Haapajärven koululle. Matkalla koululle alkoi näkymään jo muutakin pyöräilykansaa.





Mehuhetken jälkeen lähestyimme itärajaa kovaa kyytiä. Savu tuntui käyvän vaan sankemmaksi ja horisonttiin piirtyvien puiden edessä näkyi harmaa savuhuntu. Se ei kuitenkaan menoa haitannut ja saavuimme hyvissä ajoin Vainikkalaan. Urheilukentän rastilla oli mehupisteen lisäksi tarjolla myös isoja munkkeja ja sämpylöitä huokeaan hintaan (euron kpl).



Päätettiin pitää evästaukoa vasta Simolassa ja hyppäsimme taas fillareiden selkään. Reiluun kympin matkaan kuului pitkä pätkä hiekkatietä, joka ei tarjonnut maantiepyörällä ajavalle kovinkaan suurta ajonautintoa. Simolan rasti olikin muuttanut vanhalta kyläkaupalta mielenkiintoisempaan kohteeseen. Nimittäin vanhalle höyryveturi aikakaudelta peräisin olevalle vesitornille. Tornin lähellä olevaa ratapihaa pommitettiin sodan aikana ankarasti ja kaatuneita oli noin 200. Pommituksesta kertoo myös tornin seinät, joissa on osumaa jos jonkinlaista.





Seuraavaksi edessä oli Hytin rasti Vpk:n talolla. Tässä vaiheessa matkaa siirryimme ajamaan Vaalimaantietä pohjoiseen. Loppumatka tuntui olevan koko ajan pientä ylämäkeä. Fillarit kuitenkin kulkivat mukavasti ja keli oli loistava. Hytin rasti olikin viime vuonna viimeinen jossa kävin, mutta tänä vuonna ajalteltiin Mikan kanssa poiketa vielä Hanhijärvellä.



Hanhijärven rasti oli merkattu huonosti ja pientä arpomista oli havaittavissa. Rasti löytyi Mikan navigoimana ja saimme raapaistua puumerkit reissun viimeiseen listaan!



Rakuunanmäen juurelle päättyi tämän parivaljakon Kyläpyöräily 2010. Kaiken kaikkiaan erittäin mukava aamulenkki! Kiitokset vielä Mikalle matkaseurasta!

Nikonia Canonistille

Nikon Finland on järjestänyt kesän mittaa kuukausikisoja Facebookissa, johon tuli itsekin osallistuttua nyt heinäkuussa. Heinäkuun teemana oli "Minä olen..." ja laitoin tuohon kilpailuun Colosseumilla kuvatun Gladiaattorifoton. Kuvan nimeksi tuli "Minä olen voittamaton".



Kuva keräsi kaiken kaikkiaan 137 ääntä ja voitti kyseisen kuukauden kisan! Mahtavan isot kiitokset kaikille äänestäneille :) Palkinnoksi sieltä olisi tulossa Nikon S3000, joka täyttääkin sopivasti uuden pokkarin tarpeen.



Vaikka perheessä on ollut kameroita jos jonkin merkkisiä (Sony, Minolta, Canon, Kodak, Olympus, Zenith...), niin Nikonia ei vielä ole ollut. Tulkin Ville toivottelikin jo minut tervetulleeksi "pimeälle puolelle" :) Ei minulla koskaan mitään merkkiuskollisuutta ole ollutkaan, mutta ekaksi käytetyksi järkkäriksi löytyi sattumalta Canon (300D) ja sen linjan sälää on sitten kertynyt paljon. Uskon kuitenkin, että meistä tulee Nikonin kanssa myös hyvät kaverit :)

Via Michelin

Eilen (30.7.2010) tuli toteutettua eräs pitkään suunnitelmissa ollut pyöräilyreissu. Lappeenranta-Mikkeli-Varkaus eli Via Michelin. Älä kysy nimestä. On niin heikko aasinsilta, että se petti jo aasinkin alta :)

Kaikki meni nappiin ja reissu oli erittäin mukava, vaikka alkuviikosta ei niin hyvältä näyttänytkään. Ensiksikin huomasin alkuviikon pyörälenkillä jotain omituista Pösössä. Tarkempi tarkastelu osoitti, että takarenkaan navat alkoi kipeästi kaivata huoltoa. En jaksanut alkaa sitä itse purkamaan, vaan kiikutin kiekon Pyörä Expertille. Homma hoitui totutun sukkelasti ja navat rullasi entiseen malliin. Tein sitten pyörään vielä itse perushuollon. Lisäksi pyöräytin alle uudet Michelinin gummit sekä asensin uuden mittarin, koska vanha sanoi sopimuksen irti. Fillari oli valmis matkaan.

Kuskia valmisteltiin matkaan parin päivän tankkauksella. Eli perinteistä hiilarin mättämistä posket pullollaan. Kunto viimeisteltiin parilla huurteisella Lappeenrannan sataman terasseilla ;)

Kelit puolestaan oli koko viikon kuin suoraan hornasta. Perjantaiksi luvattiin viilenevää, mutta ylläri, että kaupan päälle tulisi myös vettä. Lisää haastetta toi vielä Venäjällä roihuava metsäpalo, joka tuuttasi melkoiset savut itä-Suomeen. Torstai-iltana taivas sitten repesi ja vettä tuli todella reippaasti, kun olin menossa nukkumaan. Noh, ei muuta kuin kello herättämään 4.30 ja silloin tilanteen uudelleen tsekkaus.

Kellon pärähtäessä oli mukava huomata kämpän viilenneen ihmisolennon mieltymyksille sopivaksi. Pihalla ilma oli sateen jäljiltä happirikas ja vain paikoittain näkyi pieniä lammikoita. Jep, matkaan siis lähdetään! Ei muuta kuin puurot naamaan ja ajoasua niskaan.

Ilmassa tuntui vielä olevan ohut savuhuntu, muttei se menoa haitannut. Ekat 65 km piti sisällään paljon sekä nousuja, että alamäkiä jossa nopeus kipusi vajaaseen seitsemään kymppiin. Satasten paukkuessa aikaa oli mennyt vasta 3.09.15, joten matka eteni hyvin.
Matka sujui yllättävänkin sukkelasti ekat 107 kilometriä ja sain ylläpidettyä jopa 32.3km/h keskarit. Pidin ekan stopin Mikkelin ABC:llä. Aluksi meinasin tilata pannupizzan, mutta sitten jäin miettimään sulaisiko iso juustomäärä kovinkaan nopeasti, koska matkaa oli päästävä jatkamaan melko pian. Tässäpä siis pikatankkaus:



Mikkelistä matka jatkui todella nihkeästi. Jatkuvat pitkät nousut ja lyhyet alamäkipätkät eivät antaneet reisille armoa. Jalat oli 136km kohdalla jo aivan tulessa ja pientä krampin alkua oli havaittavissa. Keli oli muuttunut myös viileän pilvisestä auringonpaisteeseen. Ei auttanut kuin kurvata äkkiä Juvan Nesteelle, jossa hutaisin huiviin ison lasin suolavettä, sekä päärynä pingviinituutin sekä minttusuklaa Frezzamokan. Katotaas miten sitten fillari kulkee.

No sehän kulki jo paremmin :) Krampit katosivat ainakin seuraavan 40 kilometrin ajaksi ja sain paahtaa tasaista baanaa niin kovaa kuin sielu sieti (ja jalat kesti). Keskari oli pudonnut jonkin verran (32.3 --> 31.6km/h). Kelin epävakaisuudesta huolimatta onnistuin väistelmään sateita koko aamun ja vasta noin 500m ennen määränpäätä alkoi ripeksia vettä. Perillä Varkauden ABC:lla kello näytti ajoaikaa kuluneen 6h 14min 59s (tauot poislukien). Kokonaisuudessaan reissu meni paremmin kuin osasin odottaa! Ehkä tässä kesän aikana on jotain kehitystäkin sitten tapahtunut :)

Tässäpä vielä insinöörimäinen yhteenveto:

Fillari: 1999 Peugeot Performance
Mittaus: Suunto t3c, Fillarin mittari

Reitti: Lappeenranta (Pikisaari) - Mikkeli - Varkaus (Käpykangas)
Matka: 196km
Aika: 6.14.59
Keskinopeus: 31.36 km/h
Maksiminopeus: 66.3 km/h
Keskisyke: 147 bpm
Maksimisyke: 171 bpm
Kulutus: 4307 kcal

Ajon jälkeen kotipaikalla odottikin perhe ja lämmin ruoka, joka maistui nälkää kasvattaneelle kuskille paremmin kuin hyvin!



Jep, sellainen reissu tällä kertaa! Ensi viikon sunnuntaina olisi tarkoitus lähteä ajamaan Lappeenrannassa järjestettävä kyläpyöräily. Tässä fiiliksiä viime vuoden tapahtumasta.

Polttarimeininkiä

Ensi kuussa on kaveriporukassa jälleen häät tiedossa, mutta ennen sitä on sulhaselle pidettävä viimeiset poikamiesriennot :)

Aamu alkoi tokkuraisen sulhon herätykseltä kesämökiltään Savon ytimestä. Mieheen saatiinkin (suht) nopeasti eloa, kun aloitettiin varustautumaan päivää varten. Iki-ihana ruskea sairaalapuku aamutakkeineen toimi sankarin asuna, kun kolonna starttasi kohti maaseutua.



Ensimmäisessä määränpäässä luvassa oli hevosmaisia juttuja. Homma aloitettiin kevyellä jumpalla, jonka jälkeen sankari teki mm. Islannin hevosen sukimisen, kavioien putsauksen sekä satuloinnin. "Iso heppa" pääsi kuitenkin ohjaajansa käyttöön, kun polttarisankarille haettiin aasi nimeltään Elvis :) Kun Matti ja Elvis ratsastivat villeinä ja vapaina pitkin maita ja mantuja, niin me muut keräsimme voimia lihapasteijoiden ja kahvikupposen ääressä. Toki hevosmiehellekin oli särvintä tarjolla ratsastuksen päätteeksi :)



Kiitimme tallin henkilökuntaa + Elvistä ja suuntasimme sitten kohti Väinölänniemen piknikkiä. Tarjolla oli maukkaita pizzoja, jotka nälkäiset juhlijat hutaisivat kitusiinsa pika vauhtia. Sankari muuntautui tässä vaiheessa sairaalasta karanneesta potilaasta Boratiksi :D Jätetään nyt kuitenkin kuvat "Man bikinistä" laittamatta, mutta jokainen leffan nähnyt varmasti tietää miten roisista asusteesta on kyse :)



Ettei koko päivä rantsussa menisi löysäilyksi, niin laitoimme päivänsankarin haasteen eteen. Horisontissa näkyvä hyppytorni kaipasi valloittajaa ja sinnepä laitoimme "Borattimme" kiipeämään. Pitkän suostuttelun jälkeen Borat leiskautti alas 7,5 metristä lähes mäkihyppyasentoa muistuttavassa etukenossa. Alastulo oli kuitenkin tyylipuhdas.



Vänäriltä kolonna jatkoi matkaansa pohjoisen suuntaan. Haasteita oli taas edessä, kun saavuimme Willipuistoon (http://www.willi.fi/index.php/willipuisto). Koko porukka pääsi temppuilemaan yläköysiradalla, kisaamaan kaljakorien kasauksessa, keinumaan kiikussa pääalaspäin sekä muuta virkistävää!











Temppuilut temppuiltuamme oli taas aika jatkaa eteenpäin. Tahkovuoren ympäristö muodostui jälleen illanviettopaikaksi. Tässä vaiheessa oli taas hyvä hetki tehdä pieni muuntautuminen polttaripojun ulkonäköön :)



Ennen illanviettoa on myös hyvä tankata muutakin kuin humppalientä. Bestman oli pistänyt köökissä parastaan ja täytyy kyllä antaa kokille täydet pisteet!


Aurajuustoperunoita kera porsaan sisäfileen...Mmmmm...

Ruokalevon ja saunomisen jälkeen meno jatkui mm. geokätköjen etsinnällä.


Kappas, kätköstä löytyikin menovettä!

Kätkön aarteita siirryttiinkin tuhoamaan sitten mökille :) Ilta jatkui Nilsiän keskustassa karaoken, tanssin ja yleisen juhlinnan merkeissä aina pikkutunneille saakka. Kiitokset kaikille osallistujille ja tsemppiä sulhaselle vielä kovempaan koitokseen sitten ensi kuussa ;)

Näkyy, ei näy

Joskus kuvatessa on sen verran kiire, ettei ole yksinkertaisesti aikaa/mahdollisuutta siirtää turhia juttuja pois edestä ja sitten ne tulevat mukaan kuvaan. Tämä tarkoittaa puolestaan sitä, että ne on poistettava jälkikäsittelyssä. Joskus homma voi olla todella työlästä/aikaa vievää ja siksi pyrinkin aina laittamaan taustat sun muut kuntoon jo kuvaushetkellä.

Tässäpä pari esimerkkiä:

Tätä hääkuvaa otettaessa keli oli todella vilpoinen ja räntääkin satoi välillä. Eli pihalla ei juhlatamineissa kovinkaan mielellään pitkään viihtynyt. Mieleeni tuli idea, jossa sulhanen vetää morsianta äestämiseen(?) tarkoitetussa vempeleessä. Erään vieraan auto oli jäänyt ikävästi juuri vempeleen taakse, mutta ajattelin ottaa kuvat silti. Auton pois ottamisessa olikin melkoinen duuni. En ole käyttänyt yhteenkään hääkuvaan niin paljon aikaa kuin tähän.


Alkuperäinen otos.


Valmis & käsitelty versio.

Lapset on helppo saada hymyilemään antamalle heidän käsiinsä jotain mitä pyöritellä. Tämä pieni neiti saatiin hyvälle tuulelle isänsä avainnipun avulla. Avaimet eivät kuitenkaan näyttäneet hyvälle lopullisissa kuvissa, joten taas piti tehdä taikatemppuja photoshopin puolella.


Käsittelemätön kuva, jossa avaimet käsissä.


Valmis kuva, josta avaimet otettu pois.

Kaiken ylimääräisen poistaminen kuvasta uskottavasti osaa olla välillä todella haastavaa. Tietysti pienessä koossa julkaistaviin/printattaviin kuviin käsittelyn ei tarvitse olla pikselitasolla tehtyä, mutta itse pyrin aina tekemään käsittelyn niin huolellisesti ettei sitä (ainakaan pahasti) huomaa isommastakaan vedoksesta.