sunnuntai 11. tammikuuta 2015
Katsaus vuoteen 2014
Tähän vuoden ensimmäiseen postaukseen täytyy taas heittää asiaan kuuluvat peruspäivittelyt. "Kylläpä meni vuosi taas vauhdilla!" :) Mutta näinhän se tuppaa olemaan. Viime vuosi tuntui hujahtaneen pikakelauksella, mutta kun tarkemmin alkaa tarkastelemaan niin paljon sitä taas tuli touhuttua kaikenlaista. Lapset venähtivät pituutta, töitä riitti, laina lyheni, x-määrä tuli treenattuja tunteja, useampia kisoja, liian vähän matkustelua, uusia haasteita, ylämäkiä, alamäkiä, tasaista menoa, uusia opittuja juttuja, uusi harrastus ja paljon muuta. Tsekkaillaas tarkemmin.
Perhe
Perheen nuppiluku ei kasvanut viime vuonna :) Meidän viiden hengen tiimi piti huolen, ettei arjessa tarvinnut seisoskella tekemättömänä, vaan joka päivälle löytyi takuuvarmasti aktiviteetteja. Tenavat kasvavat nopeasti ja oppivat koko ajan uutta. Milla lähti kävelemään ennen ekoja synttäreitään ja vauhti oli kerrasta kohdallaan! Nyt mimmi kipittää jo hirmuista kyytiä ja koittaa kovasti pysyä veljensä perässä. Sanojakin tyttö on alkanut tapailemaan ja ei varmasti mene pitkään, kun sanoja alkaa tulemaan. Tuukalla puolestaan juttua jo riittää ja välillä on pokassa pitelemistä, kun jutut menee aika lennokkaiksi :D Tuukka aloitti myös kerhon, jossa on viihtynyt hyvin. Lapset tykkäävät myös pallopeleistä, joita ollaan sitten välillä pelailtu hyvinkin ahkeraan. Liikkuminen tuntuu olevan muutenkin kiva juttu. Isin kameratkin tuntuvat kiinnostavan jo sen verran paljon, että päätin antaa tenaville käyttöön yhden vanhan digipokkarin. Se onkin päässyt melko kovaan käyttöön ja varsinkin Tuukka on kuvannut varmasti yhden näyttelyn verran matskua. Vaikka otetut kuvat edustavatkin yllätyksellisiä räpsäyksiä enemmän kuin kohteen sommittelua ruutuun, niin yllättävänkin hyviä osumia löytyy. Millaa kiinnostaa vielä ehkä hieman enemmän kameran nappulat ja on se tainnut jopa puraista jostain kameran kulmasta. Nättinä tyttönä Milla toimiikin usein Tuukalle mallina :)
Ranskanbulldoggimme Peetu täytti viime vuonna jo kuusi vuotta! Vaikka meno on jo pääosin rauhoittunut, niin vieläpä sieltä välillä nousee esiin se armottomat hepulit saava koira, joka "hymyssä suin" kimpoilee pitkin asuntoa. Peetukin on välillä saanut kokea lasten yliaktiivisuuden huonot puolet, mutta täytyy sanoa, että harvinaisen pitkä pinna sillä on. Toki säännöt on tehty lapsille selviksi jo alusta pitäen, mutta tohinassa ne tuppaavat joskus unohtumaan. Tosin Peetu on oppinut aika hyvin hakeutumaan omiin oloihin turvaan, kun lasten meno alkaa mennä liian riehakkaaksi.
Me vanhemmat puolestaan koitetaan kestää arjen kiemuroissa mukana :) On hyvä, että molemmilla on myös ne omat jutut ja henkireiät, joiden parissa pääsee vähän irtautumaan. Toki yhdessäoloon koitetaan myös panostaa. Vaikka matkailu onkin lähivuosina jäänyt harmittavan vähiin, niin ehdittiin sentään tekemään hieman kotimaan matkailua kesällä. Varmasti mieleenpainuvimpana on Powerparkin reissu, josta jäi paljon hyviä muistoja. Kunhan lapset kasvavat ja malttavat matkustella pitempääkin matkaa, niin tehdään vähän sitten ulkomaan matkailuakin.
Työ
Taloustaantuma ei onneksi näkynyt omalla kohdalla kovinkaan voimakkaasti ja onneksi töitä riitti hyvin koko vuoden. Varsinaisen leipätyön puitteissa keikkahommatkin jäivät suht vähiin ja vain pari komennuskeikkaa oli Varkauden suunnalla. Muutoin sain painaa töitä ihan tässä Kuopion toimistolla, joka sopii minulle paremmin kuin hyvin.
Valokuvauspuolella oli myös kivasti hommaa ja keikat painottuivat pitkälti henkilö- ja tapahtumakuvauksiin. Jonkin verran oli/on työn alla myös mainoskuvien tekoa, logosuunnittelua ja digitointia sun muuta. Uutena juttuna mukaan tuli ilmakuvaus sekä liikkuvan kuvan tekeminen. Saa nähdä pääsenkö tekemään ensi vuonna ilmakuvauksen osilta hommia enemmänkin vai meneekö homma liian hankalaksi säädöksien ja lakimuutosten kanssa. Kehitystavoitteita on taas perinteisesti asetettu hieman jokaiselle osaamisalueelle. Uuden opettelu ja oppiminen on kyllä mahtavaa.
Urheilu
Mennyt vuosi onnistui urheilun osalta myös erittäin hyvin. Pysyin pitkälti terveenä ja harjoitteluun ei tullut isoja taukoja. Se näkyi myös kisoissa ja hyviä sijoituksia tuli niin joukkuetriathlonista kuin juoksusta. Ennätykset paranivat myös niin maantie- kuin maastopyöräilynkin puolella. Pitkään mielessä pyörinyt uinnin aloittaminen sai alkusyksystä todellisen sykäyksen eteenpäin, kun tartuin härkää sarvista ja aloitin määrätietoisen uinnin treenaamisen. Vaikka lähtökohdat olikin kesällä aikamoisen vaatimattomat, niin pitkälle ollaan siitä jo tultu. Töitä ja lajiin paneutumista sen vaatinut aika paljon, mutta lopussa aina kiitos seisoo. Uinti löytyykin nykyisin vahvasti viikon treeniohjelmistosta.
Siinäpä vuosi 2014 tiivistettynä. Tästä jatkamme kohti vuoden 2015 seikkailuja! :)
keskiviikko 31. joulukuuta 2014
Uinti
Uinti on laji, jonka aloittaminen on aina kolkutellut takaraivossa, mutta jonka harjoittelua ei vaan koskaan saa aikaiseksi aloittaa. Tai siis tämä oli tilanne ennen viime syksyä.
Vaikka olen pitänyt uintia aina kovana lajina, niin se ei ole koskaan ollut niinkään itseä kiehtova liikuntamuoto ja siksipä se ei ehkä ole niinkään vetänyt puoleensa. Olen kuitenkin fanittanut (...ja vähän ehkä kadehtinutkin...) aina sen taitajia. Juurikin siitä syystä, että omat taidot eivät aiemmin riittäneet edes pieneen kahvipöytäkeskusteluun aiheesta. Tai tulihan sitä uintia treenattua yli kymmenen vuotta sitten LJK:n pääsykokeisiin ja kunnialla siitä 200 metristä silloin selvittiin, mutta niistä ajoista ei ole jäänyt uinnin osalta kyllä mitään käteen. Armeijan "taistelu-uinti" puolestaan ei niinkään ollut kuntoilua, vaan mahdollisimman äänetöntä uimista rantautuessa veneistä vihulaisen alueille.
Nyt kun olen tässä vuosien varrella saanut pyöräilyn ja juoksun kulkemaan kohtuullisen mukavasti ja kun noita joukkuetriathloneitakin on jokunen tullut vedettyä läpi, niin oli hyvä ajankohta ottaa tuo kolmas laji tosissaan työn alle.
"Get to the pool already!", neuvoi eräs jenkkiläinen uimakoutsi. Siispä uimahallille! Kävin alkukesästä tarkastamassa lähtötilanteen altaassa ja olihan se kyllä...noh...hiton turhauttavaa. Jos sitä 300m räpiköintiä voi edes kaukaisesti uimiseksi sanoa, niin se varmasti näytti yhtä pahalta kuin tuntuikin. Vaikkei minulla nyt kovin korkeat odotukset ollutkaan, niin läsähti todellisuus herättävästi vasten kasvoja kuin kaverin takakäden suora potkunyrkkeilytreeneissä aikoinaan. Harmitus oli suuri, muttei kuitenkaan yhtä suuri kuin into tulla lajissa paremmaksi.
Tekniikassa mätti siis kaikki mikä vain voi. Pää oli pystyssä (katse eteenpäin), jalat roikkui liian alhaalla (johtuen pään huonosta asennosta), käden asento vedossa väärä, vedon suunta väärä, ei vartalonkiertoa, hengityksen pidätystä vetojen aikana, sisäänhengitys liian myöhässä...Tekemistä siis riitti. Ennen seuraavaa uintikertaa päätin ainakin tehdä kotiläksyni kunnolla (...ja etsiä kadonneet uimalasini). Hankin paljon tietoa kysellen uimareilta vinkkejä tekniikkaan, katsomalla lukuisia tekniikkavideoita ja lukemalla aiheeseen liittyviä juttuja.
Päätin aloittaa uinnin opettelun siis aivan alusta. Keskityin aluksi vain tiettyihin osa-alueisiin kerrallaan. Vedot, pään asento, vartalon kierto, potkut, hengitys jne. Uintimatkat oli hyvin lyhyitä ja aluksi mentiin vain altaan pituus kerrallaan. Pään alkaessa pysymään oikeassa asennossa ja opin kiertämään kroppaa vedoissa, niin homma alkoi sujua. Kun vielä otin pullarin treeneihin apuvälineeksi, niin jopa alkoi homma maistua :) Tasaisen hengityksen ja rennon tekemisen löytäminen oli myös aluksi iso haaste. Tekniikan kasassa pitäminen vaati sen verran ponnistelua, että touhu meni monesti liiaksi "jäkittämiseksi" ja rentouden puuttuessa hengityskin kärsi.
Nyt kun takana on reilut 4kk määrätietoista uimaharjoittelua, niin täytyy sanoa että olen löytänyt itselleni (jälleen kerran) yhden harrastuksen lisää! Paljon on vielä treenattava, jotta nopeutta saataisiin touhuun lisää, mutta pitkälle ollaan viime kesästä kuitenkin tultu. Ensi kesää kohti on tehtävä paljon töitä ja kunhan avovedet sen sallivat, niin silloin alkaa kauhominen Kallavedessä :)
Vaikka olen pitänyt uintia aina kovana lajina, niin se ei ole koskaan ollut niinkään itseä kiehtova liikuntamuoto ja siksipä se ei ehkä ole niinkään vetänyt puoleensa. Olen kuitenkin fanittanut (...ja vähän ehkä kadehtinutkin...) aina sen taitajia. Juurikin siitä syystä, että omat taidot eivät aiemmin riittäneet edes pieneen kahvipöytäkeskusteluun aiheesta. Tai tulihan sitä uintia treenattua yli kymmenen vuotta sitten LJK:n pääsykokeisiin ja kunnialla siitä 200 metristä silloin selvittiin, mutta niistä ajoista ei ole jäänyt uinnin osalta kyllä mitään käteen. Armeijan "taistelu-uinti" puolestaan ei niinkään ollut kuntoilua, vaan mahdollisimman äänetöntä uimista rantautuessa veneistä vihulaisen alueille.
Nyt kun olen tässä vuosien varrella saanut pyöräilyn ja juoksun kulkemaan kohtuullisen mukavasti ja kun noita joukkuetriathloneitakin on jokunen tullut vedettyä läpi, niin oli hyvä ajankohta ottaa tuo kolmas laji tosissaan työn alle.
"Get to the pool already!", neuvoi eräs jenkkiläinen uimakoutsi. Siispä uimahallille! Kävin alkukesästä tarkastamassa lähtötilanteen altaassa ja olihan se kyllä...noh...hiton turhauttavaa. Jos sitä 300m räpiköintiä voi edes kaukaisesti uimiseksi sanoa, niin se varmasti näytti yhtä pahalta kuin tuntuikin. Vaikkei minulla nyt kovin korkeat odotukset ollutkaan, niin läsähti todellisuus herättävästi vasten kasvoja kuin kaverin takakäden suora potkunyrkkeilytreeneissä aikoinaan. Harmitus oli suuri, muttei kuitenkaan yhtä suuri kuin into tulla lajissa paremmaksi.
Tekniikassa mätti siis kaikki mikä vain voi. Pää oli pystyssä (katse eteenpäin), jalat roikkui liian alhaalla (johtuen pään huonosta asennosta), käden asento vedossa väärä, vedon suunta väärä, ei vartalonkiertoa, hengityksen pidätystä vetojen aikana, sisäänhengitys liian myöhässä...Tekemistä siis riitti. Ennen seuraavaa uintikertaa päätin ainakin tehdä kotiläksyni kunnolla (...ja etsiä kadonneet uimalasini). Hankin paljon tietoa kysellen uimareilta vinkkejä tekniikkaan, katsomalla lukuisia tekniikkavideoita ja lukemalla aiheeseen liittyviä juttuja.
Päätin aloittaa uinnin opettelun siis aivan alusta. Keskityin aluksi vain tiettyihin osa-alueisiin kerrallaan. Vedot, pään asento, vartalon kierto, potkut, hengitys jne. Uintimatkat oli hyvin lyhyitä ja aluksi mentiin vain altaan pituus kerrallaan. Pään alkaessa pysymään oikeassa asennossa ja opin kiertämään kroppaa vedoissa, niin homma alkoi sujua. Kun vielä otin pullarin treeneihin apuvälineeksi, niin jopa alkoi homma maistua :) Tasaisen hengityksen ja rennon tekemisen löytäminen oli myös aluksi iso haaste. Tekniikan kasassa pitäminen vaati sen verran ponnistelua, että touhu meni monesti liiaksi "jäkittämiseksi" ja rentouden puuttuessa hengityskin kärsi.
Nyt kun takana on reilut 4kk määrätietoista uimaharjoittelua, niin täytyy sanoa että olen löytänyt itselleni (jälleen kerran) yhden harrastuksen lisää! Paljon on vielä treenattava, jotta nopeutta saataisiin touhuun lisää, mutta pitkälle ollaan viime kesästä kuitenkin tultu. Ensi kesää kohti on tehtävä paljon töitä ja kunhan avovedet sen sallivat, niin silloin alkaa kauhominen Kallavedessä :)
tiistai 30. joulukuuta 2014
Ilotulitusten valokuvaaminen
Vuodenvaihde lähestyy!
Huomenna sitä jo paukutellaankin raketteja ja valmistaudutaan ottamaan uusi vuosi vastaan! Jos meinasit pitää kädessäsi brenkkupullon lisäksi myös kameraa, niin nyt on hyvä pistää muutama tipsi korvan taakse ilotulitusten kuvaamista varten. Tässäpä pari vinkkiä satunnaisessa arvojärjestyksessä.
1. Jalusta
Vaikka arvojärjestys vinkeissä onkin satunnaista, niin tärkein ensin. KUVAA TUELTA. Olkoon se sitten jalusta, kaide, reppu, auton katto tai mikä vaan mihin saat kamerasi asemoitua. Jalusta nyt kuitenkin lienee se fiksuin ja helpoin vaihtoehto. Tämä siksi, että hyvän ilotulitevalokuvan ottamiseksi joudutaan käyttämään hieman pidempää valotusaikaa. Kamera vaatii tukea ettei ympäristöstä ja raketin valojuovista tule vauhdikkaan psykedeelisen heilahtaneita.
2. Kaukolaukaisin
Käytä kaukolaukaisinta. Mieluiten IR-laukaisin, jotta voit olla täysin kamerasta irti. Voit toki pelailla kameran oman aikalaukaisunkin kanssa, mutta sen käyttö ei ole tietenkään niin tarkkaa kuin kaukolaukaisimen käyttö.
3. Rajaus
Mieti etukäteen miten haluat rajata kuvasi. Haluatko, että kuvissa näkyy muutakin kuin tiukasti rajattu ilotulitteen tekemä valomuoto vai haluatko enemmän kaupunkia / ympäristöä kuvaan? Tämä tietysti vaikuttaa siten myös linssin valintaan. Laajis vai kenties joku prime? Mieti myös onko kuvauspaikka parempi vaaka- vai pystykuvalle. Jos vain mahdollista, niin käy tsekkaamassa itsellesi parhaat kuvauspaikat jo etukäteen. Mitä vähemmän säätöä kuvaushetkellä, niin sitä enemmän ehdit itsekin fiilistellä ilotulitusta. Toki nopeat kuvaajat vaihtavat kuvakulmat, linssit ja setit lennosta toiseen ;)
4. Manuaaliasetukset ja -tarkennus
Käytä manuaaliasetuksia sekä -tarkennusta. Manuaaliasetuksilla kamera ei heittele koko ajan eri asetuksia joka kuvaan. Pysyt itse kärryillä missä mennään ja mihin suuntaan asetukset vaativat säätöä. Tarkennus on hyvä laittaa myös kohdalleen (usein äärettömään) manuaalisesti, koska kun käytät kuitenkin suhteellisen pientä aukkoa / kamera on jalustalla / rajaus pysyy samana, niin et tarvitse tarkentaa erikseen jokaista laukausta. Tarkista myös tarkennus aina välillä zoomaamalla valmista kuvaa takanäytöllä. Pimeässä on helppo tarkentaa väärin. Tarkennus voi myös muuttua helposti, varsinkin zoom-objektiivilla rajausta muutettaessa.
5. Aukko
Moni usein luulee, että koska ilotulitus tapahtuu illalla eli pimeällä niin silloin tarvitsisi valovoimaisemman linssin. Näyttävä ilotulitus (en puhu siis mistään kissanpieruista) on voimakkaasti valaiseva, joten usein aukko kannattaa valita f8-f16 väliltä. Tietysti tässäkin kannattaa testata mikä toimii parhaiten. Joskus isompikin aukko voi toimia paremmin.
6. Suljinaika
Suljinaika näyttelee tässä tapauksessa suurempaa roolia kuin aukko ja sen kohdalleen saaminen vaatii yleensä testaamista. Melkeinpä suosittelisin laittamaan kameran BULB-modelle ja painamaan laukaisimen pohjaan juuri hetkeä ennen kuin raketti räjähtää ja pitämään sen pohjassa ehkäpä 2-4s sekuntia, jolloin/tai/kun kuvio on muodostunut. Houkutus pitää suljinta auki pitempään voi olla suuri pimeän ympäristön vuoksi, mutta ilotulitteiden kirkkaan valon vuoksi ne vain ylivalottuvat ja menevät mössöksi. Voit myös testailla suljinajan säätöä portaittain manuaaliasetuksilla.
7. Herkkyys (ISO)
Kovin suurta herkkyyttä ei tarvitse käyttää, vaan ISO100-200 riittää vallan mainiosti.
8. Testaa, tarkasta, testaa, tarkasta
Muista tsekata koko kuvausten ajan minkälaista jälkeä saat aikaiseksi. Yleensä lopuksi pistetään taivaalle ne isoimmat raketit, joka tarkoittaa kirkkaampaa valoa. Tässä vaiheessa on hyvä laittaa esim. aukkoa pienemmälle, jotta saat nekin ikuistettua hienosti.
Siinäpä ne. Kuvauksellista ja turvallista vuoden vaihdetta kaikille :)
Huomenna sitä jo paukutellaankin raketteja ja valmistaudutaan ottamaan uusi vuosi vastaan! Jos meinasit pitää kädessäsi brenkkupullon lisäksi myös kameraa, niin nyt on hyvä pistää muutama tipsi korvan taakse ilotulitusten kuvaamista varten. Tässäpä pari vinkkiä satunnaisessa arvojärjestyksessä.
1. Jalusta
Vaikka arvojärjestys vinkeissä onkin satunnaista, niin tärkein ensin. KUVAA TUELTA. Olkoon se sitten jalusta, kaide, reppu, auton katto tai mikä vaan mihin saat kamerasi asemoitua. Jalusta nyt kuitenkin lienee se fiksuin ja helpoin vaihtoehto. Tämä siksi, että hyvän ilotulitevalokuvan ottamiseksi joudutaan käyttämään hieman pidempää valotusaikaa. Kamera vaatii tukea ettei ympäristöstä ja raketin valojuovista tule vauhdikkaan psykedeelisen heilahtaneita.
2. Kaukolaukaisin
Käytä kaukolaukaisinta. Mieluiten IR-laukaisin, jotta voit olla täysin kamerasta irti. Voit toki pelailla kameran oman aikalaukaisunkin kanssa, mutta sen käyttö ei ole tietenkään niin tarkkaa kuin kaukolaukaisimen käyttö.
3. Rajaus
Mieti etukäteen miten haluat rajata kuvasi. Haluatko, että kuvissa näkyy muutakin kuin tiukasti rajattu ilotulitteen tekemä valomuoto vai haluatko enemmän kaupunkia / ympäristöä kuvaan? Tämä tietysti vaikuttaa siten myös linssin valintaan. Laajis vai kenties joku prime? Mieti myös onko kuvauspaikka parempi vaaka- vai pystykuvalle. Jos vain mahdollista, niin käy tsekkaamassa itsellesi parhaat kuvauspaikat jo etukäteen. Mitä vähemmän säätöä kuvaushetkellä, niin sitä enemmän ehdit itsekin fiilistellä ilotulitusta. Toki nopeat kuvaajat vaihtavat kuvakulmat, linssit ja setit lennosta toiseen ;)
4. Manuaaliasetukset ja -tarkennus
Käytä manuaaliasetuksia sekä -tarkennusta. Manuaaliasetuksilla kamera ei heittele koko ajan eri asetuksia joka kuvaan. Pysyt itse kärryillä missä mennään ja mihin suuntaan asetukset vaativat säätöä. Tarkennus on hyvä laittaa myös kohdalleen (usein äärettömään) manuaalisesti, koska kun käytät kuitenkin suhteellisen pientä aukkoa / kamera on jalustalla / rajaus pysyy samana, niin et tarvitse tarkentaa erikseen jokaista laukausta. Tarkista myös tarkennus aina välillä zoomaamalla valmista kuvaa takanäytöllä. Pimeässä on helppo tarkentaa väärin. Tarkennus voi myös muuttua helposti, varsinkin zoom-objektiivilla rajausta muutettaessa.
5. Aukko
Moni usein luulee, että koska ilotulitus tapahtuu illalla eli pimeällä niin silloin tarvitsisi valovoimaisemman linssin. Näyttävä ilotulitus (en puhu siis mistään kissanpieruista) on voimakkaasti valaiseva, joten usein aukko kannattaa valita f8-f16 väliltä. Tietysti tässäkin kannattaa testata mikä toimii parhaiten. Joskus isompikin aukko voi toimia paremmin.
6. Suljinaika
Suljinaika näyttelee tässä tapauksessa suurempaa roolia kuin aukko ja sen kohdalleen saaminen vaatii yleensä testaamista. Melkeinpä suosittelisin laittamaan kameran BULB-modelle ja painamaan laukaisimen pohjaan juuri hetkeä ennen kuin raketti räjähtää ja pitämään sen pohjassa ehkäpä 2-4s sekuntia, jolloin/tai/kun kuvio on muodostunut. Houkutus pitää suljinta auki pitempään voi olla suuri pimeän ympäristön vuoksi, mutta ilotulitteiden kirkkaan valon vuoksi ne vain ylivalottuvat ja menevät mössöksi. Voit myös testailla suljinajan säätöä portaittain manuaaliasetuksilla.
7. Herkkyys (ISO)
Kovin suurta herkkyyttä ei tarvitse käyttää, vaan ISO100-200 riittää vallan mainiosti.
8. Testaa, tarkasta, testaa, tarkasta
Muista tsekata koko kuvausten ajan minkälaista jälkeä saat aikaiseksi. Yleensä lopuksi pistetään taivaalle ne isoimmat raketit, joka tarkoittaa kirkkaampaa valoa. Tässä vaiheessa on hyvä laittaa esim. aukkoa pienemmälle, jotta saat nekin ikuistettua hienosti.
Siinäpä ne. Kuvauksellista ja turvallista vuoden vaihdetta kaikille :)
maanantai 29. joulukuuta 2014
SJ4000
Uuden kopterin (DJI Phantom FC40) hankinta toi tullessaan tarpeen päivittää äksönkamera. Kameraa vakauttavat gimbalit ovat usein tarkoitettu GoProlle, joten aloin suunnitella sellaisen ostamista.
Testejä lukiessani useassa artikkelissa nousi esiin SJ4000-kamera, joka on hyvin pitkälti puhdas GoPro-kopio. Suorituskyvyltään tämä huomattavasti edullisemmassa hintaluokassa painiva kamera tuottaa kuitenkin erittäin hyvää kuvaa ja testien perusteella mennään GoPro 3:n rinnalla. Lisäksi SJ4000:sta löytyy LCD-näyttö kameran takaosasta, jota ei löydy GoPro 3:sta.
HUOM! Jos olet kyseistä kameraa tilaamassa, niin varmista myyjältä, että kyseessä on alkuperäinen SJ4000 eikä kopio (Miksi GoPro-kopioitakin pitää kopioida? :D). Ne kopiot ovat kuvanlaadultaan erittäin huonoja. Googlaa lisää miten tunnistat alkuperäisen kopiosta.
Tiedän, että tästäkin kamerasta olisi löytynyt uudempikin malli (SJ5000), mutta kameran tarve oli kiireellinen enkä löytänyt mistään luotettavia arvosteluita SJ5000:sta. SJ4000:sta puolestaan kehuttiin paljon, joten ostopäätös oli helppo tehdä.
HUOM! Jos olet kyseistä kameraa tilaamassa, niin varmista myyjältä, että kyseessä on alkuperäinen SJ4000 eikä kopio (Miksi GoPro-kopioitakin pitää kopioida? :D). Ne kopiot ovat kuvanlaadultaan erittäin huonoja. Googlaa lisää miten tunnistat alkuperäisen kopiosta.
Tiedän, että tästäkin kamerasta olisi löytynyt uudempikin malli (SJ5000), mutta kameran tarve oli kiireellinen enkä löytänyt mistään luotettavia arvosteluita SJ5000:sta. SJ4000:sta puolestaan kehuttiin paljon, joten ostopäätös oli helppo tehdä.
![]() |
(kuva: foxoffer.com) |
Nyt kun SJ4000 on ollut aktiivisessa käytössä muutaman kuukauden verran niin täytyy sanoa, että olen edelleen tyytyväinen ostokseeni. Tässäpä hieman ruusuja ja risuja.
+Kuvanlaatu
+Käyttökelpoinen äänenlaatu omalla mikrofonilla
+Helppokäyttöisyys (napit + käyttöliittymä)
+Napakka kotelo
+Samat kiinnikkeet GoPro:n kanssa (kiinnitystarpeita tuli mukana kattava setti).
+Hinta-/laatu-suhde
-Ei lisämikrofoniliitäntää
-Ei mahdollisuutta korjata vääristymää kamerassa (Korjaus editissä)
-Valkotasapaino (Ulkona hieman miinuksella ja sisällä menee helposti liian plussalle. (Editissä pystyy korjaamaan).
-Kameran rakenne ei aivan GoPro:n tasoa (Hintaansa nähden kuitenkin ok)
-Akun kesto (ei katastrofaalinen, mutta voisi olla hieman parempi. Akkuja tosin saa edullisesti)
Ajattelin aluksi kuvata oman testipätkän tämän postin kaveriksi, mutta netti on pullollaan parempia esittelyvideoita kuin mitä ehtisin tähän hätään tekemään, joten laitetaas tähän yksi niistä:
Muista tsekata video FullHD:na, niin näet todellisen kuvanlaadun.
+Kuvanlaatu
+Käyttökelpoinen äänenlaatu omalla mikrofonilla
+Helppokäyttöisyys (napit + käyttöliittymä)
+Napakka kotelo
+Samat kiinnikkeet GoPro:n kanssa (kiinnitystarpeita tuli mukana kattava setti).
+Hinta-/laatu-suhde
-Ei lisämikrofoniliitäntää
-Ei mahdollisuutta korjata vääristymää kamerassa (Korjaus editissä)
-Valkotasapaino (Ulkona hieman miinuksella ja sisällä menee helposti liian plussalle. (Editissä pystyy korjaamaan).
-Kameran rakenne ei aivan GoPro:n tasoa (Hintaansa nähden kuitenkin ok)
-Akun kesto (ei katastrofaalinen, mutta voisi olla hieman parempi. Akkuja tosin saa edullisesti)
Ajattelin aluksi kuvata oman testipätkän tämän postin kaveriksi, mutta netti on pullollaan parempia esittelyvideoita kuin mitä ehtisin tähän hätään tekemään, joten laitetaas tähän yksi niistä:
Muista tsekata video FullHD:na, niin näet todellisen kuvanlaadun.
perjantai 12. joulukuuta 2014
DJI Phantom
Olen aiemmin omistanut muutaman rc-kopterin sekä nuorempana sgloddina tuli rakenneltua myös lennokkeja. Kaikenlaiset lentävät vempeleet ovat aina siis kiinnostaneet.
Nykyisin pelkästään rc-kopterilla lentäminen ei välttämättä jaksa kiinnostaa alkuinnostusta enempää, mutta kun lentämiseen liitetään yksi lisäelementti (valokuvaus) niin mielenkiinto kantaa huomattavasti pitemmälle!
Kun kopterikuume kasvoi entisestään niin laitoin tilaukseen DJI Phantom FC40:n, joka istui specseiltään ja hinnaltaan tämän hetken tarpeisiin. Tein heti alkuun pienen upgreidauksen ja tilasin gimbalin sekä uuden kameran (josta juttua myöhemmin).
Ehdin treenata lentämistä noin parin kolmen viikon verran ennen kuin kelit huononivat (sadetta, kovaa tuulta, jne...) ja testilentojen perusteella kopteri vaikuttaa aivan huikealta lentää! Verrattuna aiempiin halpiskoptereihin lentäminen on todella vakaata. Innolla odotan minkälaista matskua tällä saadaan aikaiseksi!
keskiviikko 10. joulukuuta 2014
KingOne K5
Nyt kun ollaan jo pitkälti joulukuun puolella niin laitetaas hieman lahjavinkkiä!
Studiossa kuvatessa tykkään usein soittaa jotain fiilikseen/tilanteeseen sopivaa musiikkia. Olen huomannut myös tämän auttavan uusia malleja rentoutumaan kuvaushetkellä. Toimii erinomaisesti varsinkin lasten kanssa kuvatessa. Probleemana on ollut kuitenkin äänentoisto, koska suoraan puhelimesta tai läppäriltä soitettuna ääni ei ole kovinkaan mielekkään kuuloista isossa tilassa soitettuna ja ääni pitäisi kuitenkin saada kuulumaan tarpeeksi kovaa. Mitään mankkaa ei oikein jaksa mukana kantaa, joten jotain oli keksittävä.
KingOne K5
KingOne K5 on pieni, mutta varsin selkeästi soiva kaiutin, jota voit käyttää niin muistikortin (microSD), piuhan kuin Bluetoothin avulla! Kaiutin on näppärä ottaa mukaan reissuun ja säestää vaikka hyttibileitä laivalla :) Kaiutin toimii myös handsfreenä autossa ja vastaaminen puheluun tapahtuu kauittimen päällä olevan kosketuksella toimivan näppäinpinnan avulla.
Specsit:
1. Bluetooth V2.0+EDR A2D, compatible for smartphone/pc/tablet etc
2. Perfect stereo sound, 2pcs NdFeB magnet Dia(40mm)amplifiers, 50x90mm Vibrating diaphragm.
3. Handsfree with MIC, setting to answer in-calling automatically. (Long pressing the MODE key to OPEN/CLOSE this function).
4. Voice prompt to notice the status of the speaker. English/Chinese language.
5. APP can install in Apple/Android system. Clock/FM/music including.
6. Touching control. Swirling finger to adjust volume(clockwise--volume+ / anti-clockwise--volume -).
7. Built in 1000mah battery for long time music/movie enjoying.(Up to 8 hours)
8. TF card/AUX support.
9. Luxury package, good choice for a gift.
Parameter:
Bluetooth: bluetoot v2.0+EDR AD2P 1.2
Stereo Sound 2 amplifier (40mm) Vibrating diaphragm (50x90mm)
Output power: 6W
Frequency: 70hz-18Khz
Distortion: <0 .5="" p=""> AUX sensitivity: 500 MV
SNR: >60db
Range: in 10m
Charging: DC 5V
Battery: 1000mah rechargeable Li-on battery
Item size: 126 x 76 x 66mm
Package:
1 x K5 bluetooth speaker
1 x USB cable
1 x audio cable
1 x manual
1 x APP manual
0>
Studiossa kuvatessa tykkään usein soittaa jotain fiilikseen/tilanteeseen sopivaa musiikkia. Olen huomannut myös tämän auttavan uusia malleja rentoutumaan kuvaushetkellä. Toimii erinomaisesti varsinkin lasten kanssa kuvatessa. Probleemana on ollut kuitenkin äänentoisto, koska suoraan puhelimesta tai läppäriltä soitettuna ääni ei ole kovinkaan mielekkään kuuloista isossa tilassa soitettuna ja ääni pitäisi kuitenkin saada kuulumaan tarpeeksi kovaa. Mitään mankkaa ei oikein jaksa mukana kantaa, joten jotain oli keksittävä.
KingOne K5
KingOne K5 on pieni, mutta varsin selkeästi soiva kaiutin, jota voit käyttää niin muistikortin (microSD), piuhan kuin Bluetoothin avulla! Kaiutin on näppärä ottaa mukaan reissuun ja säestää vaikka hyttibileitä laivalla :) Kaiutin toimii myös handsfreenä autossa ja vastaaminen puheluun tapahtuu kauittimen päällä olevan kosketuksella toimivan näppäinpinnan avulla.
![]() |
Kingone K5 sinisessä kuosissa (kuva: nhattao.com) |
Specsit:
1. Bluetooth V2.0+EDR A2D, compatible for smartphone/pc/tablet etc
2. Perfect stereo sound, 2pcs NdFeB magnet Dia(40mm)amplifiers, 50x90mm Vibrating diaphragm.
3. Handsfree with MIC, setting to answer in-calling automatically. (Long pressing the MODE key to OPEN/CLOSE this function).
4. Voice prompt to notice the status of the speaker. English/Chinese language.
5. APP can install in Apple/Android system. Clock/FM/music including.
6. Touching control. Swirling finger to adjust volume(clockwise--volume+ / anti-clockwise--volume -).
7. Built in 1000mah battery for long time music/movie enjoying.(Up to 8 hours)
8. TF card/AUX support.
9. Luxury package, good choice for a gift.
Parameter:
Bluetooth: bluetoot v2.0+EDR AD2P 1.2
Stereo Sound 2 amplifier (40mm) Vibrating diaphragm (50x90mm)
Output power: 6W
Frequency: 70hz-18Khz
Distortion: <0 .5="" p=""> AUX sensitivity: 500 MV
SNR: >60db
Range: in 10m
Charging: DC 5V
Battery: 1000mah rechargeable Li-on battery
Item size: 126 x 76 x 66mm
Package:
1 x K5 bluetooth speaker
1 x USB cable
1 x audio cable
1 x manual
1 x APP manual
0>
Jos innostuit KingOnesta niin pistäppä raapustaen kirjettä joulupukille! Jos et jaksa odottaa jouluun saakka niin laita tilaus vetämään osoitteesta www.onnisport.fi ;)
perjantai 5. joulukuuta 2014
Kalenteri pois, muita juttuja tilalle!
Joulukalenterin luukkujen aukaisemine täytyikin lopettaa ennenkuin pääsin edes vauhtiin. Täällä blogin puolella siis. Suklaakalenteri on vielä työn alla ja veikkauksen kalenterista kuitataan massit sitten jouluaattona ;)
Tosiaan jouduin ottamaan blogin joulukalenterin pois ihan puhtaasti aikataulusyistä. Tässä joulun alla kädet on niin täynnä hommia, että pakko on jostain koittaa pelastaa lisää tunteja päiviin. Sen mitä kiire opettaa on se, ettei kaikkea vaan yksinkertaisesti ehdi tekemään. Eikä välttämättä tarvitsekaan. Downshiftaillaan sopivasti niin pysyy meininki hyvänä eikä tule turhaa ressiä :) Olen tässä männä kuukausina koittanut aktivoitua hieman enemmän somessa. Aiemmin pölyttymässä ollut Twitter-tili on herätetty henkiin ja sinne on alkanut tulla sisältöä enemmän muualtakin kuin Instasta linkitettynä. Myös Instagrammiin putoilee kuvia tasaista tahtia.
Follow me maybe? Klikkaas näitä.
Twitter
Instagram
Tässä alkutalvesta pöytälaatikkoon on kuitenkin kertynyt aika paljon julkaisuja odottavia blogitekstejä. Vaikka joulukalenteri nyt vedettiin pois julkaisulistalta, niin tästä kuusta tulee joka tapauksessa hieman aktiivisempi bloggailukuukausi. Veikkaan, että porukkaa kiinnostaa lopun pelin kuitenkin enemmän jutut, joihin on nähty enemmän vaivaa kuin puolihuolimattomasti toteutettu joulukalenteri.
Näillä mennään kohti Joulua! :)
Tosiaan jouduin ottamaan blogin joulukalenterin pois ihan puhtaasti aikataulusyistä. Tässä joulun alla kädet on niin täynnä hommia, että pakko on jostain koittaa pelastaa lisää tunteja päiviin. Sen mitä kiire opettaa on se, ettei kaikkea vaan yksinkertaisesti ehdi tekemään. Eikä välttämättä tarvitsekaan. Downshiftaillaan sopivasti niin pysyy meininki hyvänä eikä tule turhaa ressiä :) Olen tässä männä kuukausina koittanut aktivoitua hieman enemmän somessa. Aiemmin pölyttymässä ollut Twitter-tili on herätetty henkiin ja sinne on alkanut tulla sisältöä enemmän muualtakin kuin Instasta linkitettynä. Myös Instagrammiin putoilee kuvia tasaista tahtia.
Follow me maybe? Klikkaas näitä.
Tässä alkutalvesta pöytälaatikkoon on kuitenkin kertynyt aika paljon julkaisuja odottavia blogitekstejä. Vaikka joulukalenteri nyt vedettiin pois julkaisulistalta, niin tästä kuusta tulee joka tapauksessa hieman aktiivisempi bloggailukuukausi. Veikkaan, että porukkaa kiinnostaa lopun pelin kuitenkin enemmän jutut, joihin on nähty enemmän vaivaa kuin puolihuolimattomasti toteutettu joulukalenteri.
Näillä mennään kohti Joulua! :)
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)