Pari vinkkiä

Ajattelin jakaa muutamia hyväksi todettuja kikkoja, jotka auttavat suojaamaan kalustoa tai sitten palauttamaan kadonnutta varustusta. Nämä ovatkin (toivottavasti) monelle jo ihan päivän selviä juttuja, mutta usein ne saattavat unohtua.

TURVALLISUUS

Sarjanumerolista

Heti näin aluksi, jokainen valokuvaaja menköön ja kirjatkoon kaikista varusteistaan sarjanumerot ylös. Mikään muu asia laitteessa ei ole niin konkreettinen todiste omistuksesta kuin sarjanumero. "Mun kamerassa oli just samanlainen naarmu tuossa alakulmassa" on vähän horjuva todistus. Toki kuka tahansa ihminen joka tietää jonkin tuotteen sarjanumeron voi väittää sitä omakseen, mutta sarjanumeron lisäksi omistajalla on hyvä olla kuitit (ja niistä kopiot) tallessa. Näin pystytään jo melko luotettavasti todistamaan omistajuus.

(kuva: cpn.canon-europe.com)

Muistikortit

Vaikkei muistikortit olekaan (yleensä) hinnalla pilattuja (pois lukien supernopeat kymmenien tai yli sadan gigan kortit), niin ne voivat sisältää kuitenkin mittaamattoman arvokasta kuvamateriaalia.
Perinteisesti on kortin kylkeen rustattu jotkut kirjaimet kertomaan omistajasta, mutta esim. sd-korttiinkaan ei kovin kummoista tekstiä mahdu. CF-kortin kylkeen mahtuu kuitenkin vaikka puhelinnumero. Analogisten merkintätapojen lisäksi kannattaa ehdottomasti suosio sähköistä merkintätapaa. Eli tekaise vaikka wordpadilla/wordilla tai muulla tekstinkäsittelyohjelmalla tiedosto josta löytyy yhteystietosi, jonka sitten kopioit kortille. Voit kirjoittaa pilkun tarkat ohjeen mihin kortti pitää palauttaa ja keneen ottaa yhteyttä, jos kortin sattuu joku ulkopuolinen löytämään.

Kannattaa myös suosia useamman muistikortin käyttöä keikalla. Eipähän katoa kaikki kuvat, jos se yksi ja ainoa kortti hajoaa/katoaa.

(Kuva: whatdigitalcamera.com)

Rungot

Rungon valmistenumerot kannattaa tietysti olla kirjoitettuna talteen, jotta voit katoamis-/löytymistilanteessa tunnistaa sen omaksesi. Entäs jos ajatellaan asiaa toisinpäin? Löydät metsän mättäältä sinne pudonneen järjestelmäkameran, mutta mikään ulkopuolinen asia kamerassa ei kerro sinulle kenen työkalu se on. Sisällä ei ole edes muistikorttia, joka voisi kertoa omistajastaan enemmän. Digitaalisessa maailmassa ratkaisu voi löytyä taas kerran kameran uumenista.

Kameroissa, joista löytyy sisäistä muistia, voi käyttää aiemmin kerrottua tekstitiedostokikkaa. Suurimmassa osassa käytössä olevista kameroista ei kuitenkaan sisäistä muistia ole, joten on turvauduttava toiseen keinoon. Monissa järkkäreissä on mahdollista lisätä kameran muistiin signeeraus/leima, joka siirtyy samanlaisena jokaisen kyseisellä rungolla otetun kuvatiedoston exif-tietoihin. Signeeraukseen kannattaa laittaa muutakin kuin oma nimi. Jokin konkreettinen tieto kuten sähköpostiosoite tai puhelinnumero, jolla löytäjä saa yhteyden kameran omistajaan. Edellä mainitussa tapauksessa löytäjän tarvitsee siis lisätä kameraan mikä tahansa käypäinen muistikortti, ottaa kuva ja tsekata sen exif-tiedot.

(Itsekin olisi aiheellista lisätä tuon pelkän nimen perään sähköpostiosoite...)

Muut varusteet

Yleensä kaikissa tuotteissa on jonkinlainen sarjanumero, mutta varsinkin Kiinan poikain kasaamissa tuotteissa niitäkään ei aina ole. Myöskään ei-elektronisissa varusteissa, kuten jalustoissa ei ole yleensä sarjanumeroita. Siispä sellainen kannattaa tehdä/teetättää siihen.

Hieman näkyvämpi merkkaustapa on tarrat. Itsellä jalustat yms. on merkitty firman tarroilla. Tilaisuuksissa joissa pyörii usempi kuvaaja on aina riski, että joku ottaa vahingossa mukaansa samanlaisen varusteen kuin itsellään luullen sitä omakseen. Selkeästä tarrasta huomaa kuitenkin jo selkeästi kenen laukku, jalusta, softboxi, vv-suoja tms. se on. Merkinnät siis kuntoon.

MATKUSTUS

Säilytä kamera ja runko erillään

Tottakai hyvä ja suojaava kameralaukku on matkustettaessa kaiken a ja o, mutta matkan varrella voi laukku saada kylkeensä osumaa aikalailla. Yksi heikoimmistä lenkeistä tuossa rytäkässä on linssin kiinnityskohta kameran runkoon. Pitämällä linssin ja rungon erillään eliminoit ainakin yhden riskitekijän.

Lisäksi linsseissä on hyvä pitää aina jotain suodinta kiinni. Rytäkässä voi etulinssin suoja irroita ja silloin on hyvä olla vielä suodin backuppina suojaamassa varsinaista linssipintaa. Halpa tapa säästää iso raha.

(kuva: 123rf.com)

Blogiin muutoksia

Lisäsin blogiin pari toiminnallista juttua.

Myytävänä

Kun tätä tavaraa tuntuu kertyvän jatkuvasti ihan myyntiin asti, niin ajattelin tekaista niille sitten oman pysyvämmän myyntipalstan. Myyntipalstalle voit surffata blogin otsikon alla olevasta linkkipalkista klikkaamalla "Myytävänä"-linkkiä. 

Päivitän sivua aina sitä mukaa kun kauppa käy tai uutta tavaraa tulee myyntiin. Edellisen päivityksen päivämäärän näet heti sivun ylälaidasta. Myyntiartikkelit vaihtelevat kaikesta harrastuksiin, vaatetukseen, kotiin yms. liittyvästä uudesta ja käytetystä tavarasta. Tuotteet ovat lähtökohtaisesti tietysti ehjiä, mutta jos jossain jotain mainitsemisen arvoista vikaa tms. löytyy, niin siitä toki aina mainitsen.

Tuotteiden toimitus hoituu joko noutamalla, postittamalla tai jossain tapauksissa voin myös toimittaa tuottee(n)/(t) ostajalle.

Piipahda tsekkaamaan aina aika ajoin, jos sieltä löytyisi jotain ostettavaa ;)

Instagram

IPhoneen kun on saatavilla jos sun vaikka minkälaista kamerasovellusta, niin ajattelin laittaa omasta Instagramminsta streamin tonne oikeaan sivupalkkiin. Jotenkin kännykällä tulee kuvattua ihan häröjä juttuja, koska se on kuitenkin jatkuvasti mukana. Oikealla kamerakalustolla otetut kuvat on aina enemmän/vähemmän suunniteltuja ja tietynlainen arkipäivän spontaanisuus puuttuu. Puhelimella kuvaaminen on ihan hyvä tapa pitää yllä luovuuttaa /sommittelua yms. ja irtautua niistä manöövereistä joita on "oikean" valokuvaamisen myötä itselleen kehittänyt.

Kuopio Triathlon 2012

Pienestä pojan koltiaisesta lähtien on tullut kisattua vaikka sun missä lajissa, mutta triathloniin ei ole tullut koskaan eksyttyä. Kertapa se on ensimmäinenkin ja Kuopion Triathlon 2012 (11.8.2012) on lajin ensimmäinen kisa johon allekirjoittanut osallistuu. Tosin vieläkään ei voi sanoa itseään kuin 1/3-triathlonistiksi, koska kyseessä on joukkuekisa. :)

Sponsorin mukaan nimetyssä "Scorpion Bikes 2"-tiimissä kisasi kolme sankaria.
Juha Kuosmanen, Uinti (1500m)
Olli Jäntti, Pyöräily (40km)
Jussi Mynttinen, Juoksu (10km)


Uinti- ja juoksureitit

Pyöräilyreitti

Valmistautuminen:
Tätä kisaa ajatellen treenasin pyöräilyä pelkästään maantietä ajamalla ja jätin suosiolla maastopyöräilyt myöhemmäksi. (Tosin BeOne on vieläkin jarrurempassa varastossa, joten siitä ei pahemmin työkaluksi vielä ole.) Koitin pitää treenilenkit noin 40km mittaisina, jotta saisi hieman tuntumaa siitä minkälaista vauhtia kroppa antaa pitää yllä tuon matkan ajan.

Treenivälineeksi vaihtunut Radon R1 4.0 on aiempaan kalustoon verrattuna paljon enemmän kisapeli, joka korostuu ajoasennon aggressiivisuutana. Sain jo ajettua sillä selkäni kipeäksi ennen kuin oikeat säädöt / ajoasento alkoivat löytyä kohdalleen. Muutin myös hieman pyörän kokoonpanoa kisaa varten. Tankoon ruuvattiin aika-ajokahvat, alle heitettiin Dura-acen hiilikuitukiekot (1380). Sitten eikun pastaa + marjapiirakoita ääntä kohti ja odottelemaan kisapäivää.

Kisaa varten tuunattu Radon.

Tavoitteet:

Ensisijaisena tavoitteena oli päästä kunnialla maaliin ja toissijaisena tavoitteena oli päihittää Joroisten joukkueet. Veikkasin itse, että hyvällä ajolla saisin hoidettua pyöräosuuden aikaan 1.12.00.

Herra numero 517.

Kisan kulku:

Lähtölaukaus pamahti lauantaiaamuna kello 9.00 ja Juha säntäsi muiden uimarien seassa kohti ensimmäistä poijua. Veden lämpötila oli pirteät 17.5´C, joten viimeistään veteen juostessa karisi aamu-unisimmiltakin uimareilta unihiekat silmistä. Uimareiden päivätyönä oli uida kaksi kertaa 750m lenkki ja käydä kierrosten välissä kääntymässä rannalla. Noin 9.25 aloin vetämään pyöräilykenkiä jalkaan ja otin yhden geelin antamaan virtaa heti starttiin.

Juha hoiti osuutensta aikaan 32.16 ja juoksi vaihtopaikalle, jossa suoritettiin pikainen chipin vaihto. Uinnin jälkeen sijoituksemme oli 5/8 ja Joroisten tiimit olivat saaneet tässä vaiheessa jo hieman etumatkaa. Ajaminen kulki alusta alkaen hyvin ja sainkin herrat kiinni toisen kierroksen aikana. Koitin pitää kadenssin mahdollisimman tasaisena ja olla repimättä turhia. Tilaa oli paikoittain todella vähän ja mutkat piti ajaa tarkasti, että tule kolaroitua. Peesikielto oli voimassa ja reittivalvojat huomauttelivat vähän väliä kisaajia jättämään riittävästi väliä toisiinsa. Suorilla sai tehdä töitä, että kesti muiden vauhdissa, mutta ylämäissä sain kurottua aina hieman etumatkaa. Maastopyöräilyn ylämäkitreenit alkaa siis tuottaa tulosta :) Keli oli nopea (14'C ja tuuleton) ja pystyin pitämään vähän kovempaa vauhtia kuin mitä oli ajatellut. Viimeiselle kierrokselle lähdettyäni otin yhden geelin, että saisin puristettua reisistä kaiken tehon irti. Vaikka voimia tuntui olevan vielä pieneen loppukiriin, niin reisissä/pohkeissa alkoi tuntumaan jo pientä nykimistä.

Loppukiritys sujui kuitenkin hyvin ja 40 kilometriä taittui aikaan 1.06.51, joka yllätti todella positiivisesti. Siitä kun miinustaa vaihtoon menneen ajan (1-2min), niin keskarit nousee yli 36km/h. Extravauhti tuntuikin korventavan mukavasti keuhkoputkea ja ääni olikin kateissa hetken aikaa oman osuuden jälkeen. Chipin vaihdon jälkeen Jussi pääsi ankkuroimaan juoksuosuutta. Tässä vaiheessa oltiin noustu jo toiseksi! Jussilla kulki juoksuaskel hyvin ja kymppi taittui tasan 44 minuuttiin. Kakkossija säilyi maaliviivalle asti ja Team Scorpion Bikes 2 pääsi podiumille!

Fitnesspeukku ja mitalihymy :)

Mietteet ja palautteet

Kisa oli hyvin järjestetty ja homma toimi niinkuin pitikin. Vaihtoalueella ja reiteillä merkinnät olivat selkeät. Ymmärrän toki, että kilpailu halutaan tuoda lähelle katsojia, mutta pyöräilyreitin sijoitus kaupunkialueelle ei ole ajatuksena ihan paras mahdollinen. Mielummin olisin itse halunnut ajaa ehkä mielummin yhden pitemmän kierroksen kuin neljä lyhyttä. Näihin puitteisiin sijoitettuna pyöräilyreitti oli kuitenkin melko onnistunut.

Miinukset:

-Useat jyrkät käännökset pyöräilyreitillä (Yhdeksän 90 asteen mutkaa sekä yksi 180 asteen käännös per kierros.)
-Kaupunkialueella ongelmana on varsinkin sadekelillä suojateiden maalaukset mutkissa. Ovat muuten todella liukkaita! Tästä ei kuitenkaan nyt kuivalla kelillä ollut haittaa.
-Saaristokadun mukulakivipätkät. Näissä kohdissa meinasi kolista yhden kerran kovaa, mutta onneksi säilyttiin pystyssä. Lisäksi mukulakivien aiheuttama tärinä ravistelee pyöristä juomapullot sun muut tykötarpeet pitkin tietä. Tosin näihin varusteiden väistelyihin reitillä on tottunut jo Tahkolla :)

Plussat:

-Puutteinensakin pyöräilyreitti oli viihdyttävä myös kuskille. Kaunista maisemaa ja kaupungin vilinää. Oli hieno kokemus ajaa kisaa vaihteeksi kaupunkireitillä.
-Buffi ja tuotepalkinnot.
-Tapahtuman läheisyys.
-Järjestäjien toiminta ja liikenteen ohjaus.

Kiitokset vielä omalle perheelle ja ystäville tsemppauksesta, sponsorille sponsoroinnista sekä kiitos loistaville tiimikamuille! :)

www.scorpionstore.net
kuopiotriathlon.sporttisaitti.com