Triathlon Estonia 2016

You...are...AN IRONMAN! Yhdestä unelmastani tuli totta, kun kisasin 21.8. ensimmäinen täyden matkan kisani! Kisa oli Triathlon Estonia ja se järjestettiin Tallinnan lähettyvillä (akselilla Tammemäe - Keila). Ihan ongelmitta ei kisa mennyt läpi, mutta silti olin lopputulemaan erittäin tyytyväinen! Parannettavaa jäi toki vielä seuraavaan kertaan.


Valmistautuminen

Tähän kisaan valmistautuminen alkoi käytännössä jo viime syksynä, kun aloitin yhteistyön uuden valmentajani Mika Martikaisen (Murtokohta) kanssa. Otimme heti harjoittelun tavoitteeksi täyden matkan kisan loppukesästä/alkusyksystä 2016. Harjoittelun määrään ja laatuun tuli kerralla melkoinen upgreidaus.

Kun ensimmäiset ajatukset täydestä matkasta alkoi hivuttautua mieleen, niin aloin vertailla ja tarkastella mikä olisi paras vaihtoehto pitkän matkan noviisille. Vaihtoehtoina kotimaassa olivat käytännössä joko Tahko tai Lahti, jotka molemmat järjestettäisiin samana päivänä 6.8. Jos Joroisten kisan olisi halunnut skipata niin tarjolla olisi ollut esim. 9.7 Multisport Pirttikoski (Rovaniemi). Halusin kuitenkin kisata Joroisten kisan ihan jo vertailun vuoksi edelliskesään ja hakea parhaan mahdollisen kunnon sitten elokuulle.

Viron täysimatka valikoitui lopulta ideaaliseksi ensimmäiseksi täyden matkan kisaksi. Kisa järjestettäisiin suht lähellä, sinne pääsisi helposti omalla autolla/lautalla, reitti oli profiililtaan tasainen, majoittautuminen onnistuisi kisapaikan lähistöllä melko edullisesti sekä itse kisan hinta oli todella edullinen. Tietysti hintataso heijastuu tiettyihin laatutekijöihin, kuten finisher-paidan ja uimalakkien puuttumiseen sekä vaihto(muovi)pusseihin. Nämä ovat kuitenkin toissijaisia juttuja ainakin minulle, jos kaksi tärkeintä on kunnossa: Hyvä ja turvallinen reitti sekä luotettava ajanotto (ja olihan ne). Lisäksi olin kuullut jo ennakkoon hyvää sanaa tästä kisasta, joten siksipä tämä oli selkeä valinta.

www.triathlonestonia.ee
www.facebook.com/TriathlonEstonia

Kotimaan pääkisan, Suomen Havaijin eli Joroisten puolimatkan jälkeen alettiin viimeistellä kuntoa kohdalleen Viron rutistusta varten. Tietysti kovin pohja kunnon suhteen oli jo tehty, joten kisaa edeltävä kuukausi suunniteltiin fiksusti. Liian kovatehoisilla treeneillä voi tässä vaiheessa hölmöillä itsensä vaan huonompaan kuntoon. Treenit etenivät suunnitelmien mukaisesti ja kroppa tuntui päivä päivältä olevan valmiimpi pitkään suoritukseen. Kuukausi hujahti nopeasti ja sitten olikin taas aika pistää puuro- ja pastakattilat porisemaan samalla keventäen harjoittelua.

Suurimmat muutokset reissun suhteen tuli sinne lähtevien henkilöjen osalta. Alkuun näytti siltä, että mukaan lähdössä koko perhe sekä myös toiset isovanhemmatkin. Erinäisten juonikäänteiden ja menojen vuoksi huomasin olevani lähdössä matkalle yksin. Onneksi hyvä ystäväni Mika pääsi lähtemään kisareissulle mukaan ja perhereissu muuttuikin yhdenäkin poikain reissuksi :) Toisaalta, eipä sitä kovin usein tule käytyä kavereiden kanssa rajojen ulkopuolella reissussa.

Itse matka sujui hyvin ja auton kanssa matkustaminen oli erittäin vaivatonta. Paljon vähemmän vaivaa satamassakin, kun ei tarvitse könytä laukkujen kanssa terminaalissa. Viroon saavuttiin kahden nurkkia päivällä ja ehdittiin vielä käydä kirjautumassa hotelliin ennen kisainfoa (klo: 17.00). Ennen kisainfoa käytiin vielä pyörähtämässä Tammemäe järven rannalla, jossa hieman yllättäen ei ollut tehty vielä mitään kisaan liittyviä valmisteluja! Ei siis yhden yhtä telinettä, poijua, telttaa tms :D Nooh, maassa maan tavalla ja todennäköisesti aamuun mennessä ranta olisi vähän erinäköinen.

Suoraan edessä näkyvässä välikössä tulisi olemaan aamulla starttipaikka. Toivottavasti.

Keli oli kuin maalauksesta. Seuraavaksi päiväksi oli luvattu vielä pari kolme astetta lämpimämpää keliä.

Rantautumispaikka

Majoituspaikkanamme toimi Hotelli Dzingel, joka sijaitsi n. 10km päässä kisan starttipaikasta. Hotellin respa-/ravintolarakennus edusti selkeästi nuorempaa valmistuserää kuin takana kohoava massiivinen betoninen ja neuvostohenkinen kerrostalo, jossa huoneet olivat. Trivagon kautta otettuna superior-huone oli edullinen (60€/yö) ja itse huone oli erittäin siisti ja tilava. Mukavista sängyistä iso plussa! Aamupala oli myös maistuva ja monipuolinen. Hyvin pitkälti suomalaistyylinen. Aamupalan alkamisajankohta (7.00-) oli vaan huono kisaa ajatellen (startti 8.00). Hotellista oli kuitenkin saatavilla aamupalapaketti (tuoremehua, kolmioleipää (kinkku-juusto) ja myslipatukkaa) aiemmin aamupalaa haluaville. Sain kuitenkin tehtyä tutumman kisa-aamun aamupalan (puurot, sämpylät sun muut) hotellihuoneessa jo heti viiden jälkeen. Vinkkinä, että hotellin läheltä löytyy Rimi Market, josta saa ostettua perusjutut ja eväät. Tässä hotellissa huomioitavaa on, ettei huoneesta löydy vedenkeitintä tai jääkaappia. Meillä oli mukana oma sähköllä toimiva kylmälaukku sekä keitin, niin saatiin tämä puoli kondikseen.

Illalla kävin vielä tankkaamassa hotellin ravintolan tarjoamaa erittäin hyvää (ja edullista) juustoista kanapastaa!

Aamupalan jälkeen tuttu (jännitys)päänsärky alkoi hiipiä kehiin, mutta onneksi lievempänä kuin aiemmin. Olo oli muutoin aika rento, mutta tietysti kisa jännitti. Koitin vaan toistaa mielessäni "että kaikki valmistelut on nyt tehty parhaaksi tietämällämme tavalla, joten nyt vaan rennosti kisaamaan ja katsomaan mihin se riittää". Blackrollin pallo on muuten aivan loistava tuote myös kallonpohjan ja niskan yläosan hieromiseen. Sain sillä päänsäryn jälleen asettumaan eikä särkylääkkeisiin tarvinnut koskea. Kellon ollessa puoli seitsemän aloinkin jo kiskoa kisa-asua päälle ja roudamaan kamoja autoon. Enää reilu tunti starttiin!

Tammemäe-järvelle päästyämme pumppasin pyörän kumit täyteen, vein vaihtopussit ja pyörän paikoilleen sekä kävin merkkauttamassa itseeni kisanumeron. Piti siinä vielä juosta pariin kertaan tyhjentämään rakkoakin. Nestetasapaino oli ilmeisesti ainakin kohdallaan. Infotaulu ilmoitti veden lämpötilaksi 19-20´C, joka oli täydellistä. Kävin vielä pikaisesti pulahtamassa järvessä ja tekemässä muutamat vedot verryttelyksi. Sittenpä odottamaan lähtötorvea!

"Linnunmaitoa"

Uinti ja T1

Edessä oli kaksi lenkkiä vastapäivään matalassa ja melko kirkasvetisessä järvessä. Lähtö tapahtui yhteislähdöllä ja otin paikkani edestä vasemmasta laidasta. Heti rannan tuntumassa oli pinnalle asti ylettyvää kasvustoa sekä luonnollisesti ruuhkaa. Ekat kymmenet metrit mentiin siis vähän ahtaasti rämpien. Onneksi kasvustoa oli vain lyhyt pätkä ja pian päästiin uimaan vähän väljemmin. Alku tuli otettua liiankin kovaa (eka 300m:n keskitahti 1:29min/100m) ennen kuin löytyi sopiva matkavauhti. Keli oli kaunis ja uinti kulki kivasti. Järvi oli todella matala ja pohja näkyi vähän väliä. Tokan kierroksen alussa uin hieman linjasta sivuun ja siellä vettä olikin alle 40cm :D Olisin paikoittain voinut ehkä uida paljon kovempaakin, mutta päätin ottaa uinnin sen verran varmasti, ettei tulisi ongelmia. Oma arvio uintiin menevästä ajasta (1:10h-1:15h) piti aika hyvin kutinsa ja eka laji menikin läpi ajassa 1:13:12. (Sijoitus 27/68).

Vaihto oli hidas. Olo oli jotenkin tönkkö enkä meinannut löytää märkäpuvun vetskarin narua mitenkään. Märkäpuvun riisuminen meni myös jotenkin hitaasti. Pyöräkin oli hetken hakusessa, johon tuhrautui aikaa. T1 taputeltiin 3:31 minuuttiin, joka oli reilut puoli minuuttia arvioitua hitaammin.


Pyörä ja T2

Pyörä tuntui kulkevan heti alusta alkaen! Piti vähän jo toppuutellakin menoa ja päätin pysyä suunnitelmassa tasapainotella tavoitesykkeen (~135bpm) sekä tavoitevauhdin (avg. 34km/h) raameissa. Keli oli aivan mahtava ja pyöräreitin huoltopisteelle (Ääsmäe) saakka mentiin n. 36.4km/h keskarilla. Kierrokset maantiellä mentiin toiseen suuntaan mukavaan myötätuuleen ja toiseen sitten tuskaiseen vastatuuleen. Sykkeet oli kokoajan hieman suunniteltua korkeammalla, mutta päätiin kuunnella myös kropan tuntemuksia ja koska meno tuntui hyvältä niin annoin mennä sen mukaan. Ravinnon suhteen menin suunnitelman mukaan, mutta juotavaa upposi liian vähän (niinkuin aina). Olo oli vielä pyöräilyn puolessa välissä "tankatun oloinen" ja ehkä siksi ei nestettä mennyt kurkusta alas. Matkan edetessä alkoi pulloja kuitenkin tyhjentyä.

Huomasin, että porukalla alkoi menemään todella paljon renkaita puhki. Näin yhteensä varmasti 10-15 rengasrikkoista Via Baltican varrella. Koitin ajaa tarkasti ja katsella oliko tiellä jotain hilua mikä puhkoi kumeja. Matkan varrella ei näkynyt kuitenkaan lasinsiruja, kiviä eikä metallia. Arpa osuikin sitten omalle kohdalle 135km paikkeilla, kun tajusin takarenkaani tyhjenevän hitaasti. Tähän saakka keskarit olivat olleet 35.4km/h eli suunniteltua paremmat. Onneksi. Pienoinen v*tutus alkoi hiipiä takaraivoon, mutta näin pitkällä matkalla on onneksi aikaa ottaa vahinkoa takaisinpäin. Äkkiä tiensivuun ja renkaanvaihtohommiin. 12 minuutin päästä oli kumi vaihdettu ja pääsin jälleen jatkamaan matkaa. Nyt oli reisissä kiukkua ja päätin unohtaa sykerajat hetkeksi. Keskari näytti pudonneen rengasoperaation aikana 33.6km/h, joten kurottavaa olisi edessä!

Hitunen harmitusta takaraivossa. Kumi vaihdettu ja kiri aloitettu!

Aloin heti spekuloimaan mikä rikkoi renkaan. Päädyin kahteen vaihtoehtoon. Joko renkaan puhkaisi ohut metallilanka, jota oli näköjään tullut tienreunaan puhjenneista rekan renkaista tai sitten suht reilu lämpötilanvaihtelu oli puhkaissut porukalta renkaat. Jälkimmäistä ajatellen tein pikaisen pysähdyksen ja suhautin varmuuden vuoksi hieman eturenkaasta paineita pois. (Jälkeenpäin tarkasteltuna ensimmäinen vaihtoehto oli oikea. Renkaassa oli kisan jälkeenkin kiinni metallilangan pätkiä. Onneksi selvisin kuitenkin vain yhdellä rengasoperaatiolla). Painoin lopun pyöräosuudesta sen mitä annettavaa oli ja sain kuin sainkin keskarit reiluun 34km/h tuntumaan! Pyöräosuuden ajaksi 5:17:11.

T2 meni todella nopeasti (57,1s) joka oli kisan nopeimpia!

Fillari narikkaan, juoksukamat päälle ja sitten taittamaan maratonia.

  
Juoksu

Juoksu lähti vauhdikkaasti liikkeelle. Ekalla parilla kilometrillä vauhdit oli 4:00-4:20min/km luokkaa. Sitten alkoi järki tavoittamaan innokkuutta ja himmasin tahtia. Hyvältä tuntuva vauhti tasaantui n.4:40min/km tietämille. Mahdollisuuksia kymmenen tunnin alitukseen oli vielä hyvällä juoksulla, joten hirveisiin virhearvointeihin ei ollut varaa. Riittäisi kun saisin pidettyä vauhdin selkeästi alle 5:00min/km.

Geelit ja patukat olivat uponneet pyöräilyn aikana hyvin, mutta juostessa oli fiilis etten taitaisi saada oikein mitään kiinteää alas. Ekalla kierroksella sain siemailtua palkkarin, jonka olin kopannut mukaani T2:lla vaihtopussista. On muuten vaikeaa ja sotkuista hommaa koittaa juosta kisavauhtia ja imeä purnukasta suklaista juomaa :D Alunperin olin suunnitellut juovani sen T2:ssa, mutta nyt oltiin ottamassa menetettyjä minuutteja kiinni ja piti multitaskata. Otin myös geeliä ja glukoosinappeja tasaisin välein, mutta patukoihin ei tarvinnut koskea. Heivasinkin ne lopulta pois SPIbeltistä heilumasta turhana painona.

Juoksun puoleen väliin saakka energiatasot olivat hyvällä mallilla, mutta etureisissä alkoi kuitenkin tuntumaan pientä nykimistä. Päätin napata jälleen hieman merisuolaa, mutta annostelussa tuli pieni arviointivirhe (=liikaa). Koska juomapisteelle oli vielä jokunen kilometri matkaa niin en saanut heti huuhdeltua suutani ja suussa / kurkussa pyörivä suola alkoi oksettamaan. Juoksin seuraavan kierroksen naama vihreänä katsellen sopivaa paikkaa heittää pitkää sylkeä. Vauhti oli hiipunut jo huolestuttavasti 5min kilometrivauhdin huonommalle puolelle. Juomapisteellä sain viimein huuhtaistua suutani, mutta juomaan ei pahemmin pystynyt. Taistelin yhden geelin kurkusta alas, että sain vähän parempaa makua suuhun. Onneksi pian kuitenkin olo alkoi tasoittua ja pääsin taas tekemiseen kiinni!

Pitkästä päivästä huolimatta tossu liikkui kohtuu hyvin

Kun matkaa oli jäljellä reilu kymppi niin sain kuulla Mikalta olevani neljäntenä ja ottavani kovaa vauhtia kiinni hiipuvaa kolmosta! Tämä oli kuin neulanpisto persposkeen ja sain siitä hyvän adrenaliiniryöpsäyksen. Päätin, että nyt oli varmisteltu jo riittävästi ja päätin ottaa loppukirin jo hyvissä ajoin. Nostin vauhtia 4:30min/km tuntumaan. Paljon kovempaa ei olisi uskaltanut enää juosta, ettei olisi joutunut keräilemään itseään tienposkesta ennen maaliviivaa. Viimeiselle kierrokselle lähtiessä vilkaisin maalialueelta valotaulua ja se näytti kisa-aikaa kuluneen 9:33:xx. Ilman pahempia probleemia viimeisen 5.27 kilometrin jälkeen pitäisi sub10h kokonaisaika olla varsin mahdollinen. Kuulin myös olevani jo aivan kolmosen kannassa kiinni. Seuraavan ohitettavan jälkeen olisi kolmossija jo plakkarissa. Pian sainkin pahasti sipanneen kolmosen kiinni. Tosin hetken oli epäselvää olinko päässyt jo oikein miehen ohitse, koska puolimatkan kisaajia sattui myös samaan aikaan reitille.

Päätin pitää kovempaa vauhtia yllä niin pitkään kunnes näkisin maalin. Vasta sitten, kun maalialueen valotaulu tuli näkökenttään noin 250m ennen maalia ilmoittaen aikaa kuluneen 9:57:xx pystyin rentoutumaan :) Maalisuoralle käännyttäessä oli fiilikset aivan uskomattomat! Ironman-titteli olisi enää kymmenien metrien päässä. Maaliviivan ylittyessä ajassa 9:58:23 vetäisin spontaanit huutotuuletukset ja mitalin kaulaan saatuani heittäydyin selälleen tasaamaan sykettä ja nauttimaan endorfiinistä! Ai hittolainen, että sai muuten vuoden kova työ arvoisena lopputuloksen :)

Se on siinä!

Työpäivä takana. Nyt voi vähän nojailla ja puhallella :)

Miesten yleisen sarjan (18-39v.) Top3 - 1. Villu Vakra, 2. Rainer Kuhi, 3. Olli Jäntti

Palautetta ja kisan jälkeisiä fiiliksiä:

Kiitokset Triathlon Estonia-kisan järjestäjille mainion kisan järjestämisestä! Kisareitit olivat odotusten mukaisesti hyvät. Varsinkin Youtube:sta löytyvien reittivideoiden avulla sai tutustua reitteihin virtuaalisesti jo etukäteen. Huolto toimi reitin varrella myös erinomaisesti! Kisakeskuksena Keila Tervisekeskus oli varsin toimiva tarjoten kisan jälkeen mahdollisuuden pulahtaa uimaan ja saunomaan. Iso peukku myös hintaan sisältyneestä hieronnasta, joka teki aika hyvää väsyneelle ruodolle!

Jos suunnittelet käyväsi hakemassa kisakokemusta ulkomailta tai harkitset täydelle matkalle osallistumista ensimmäistä kertaa niin tässä on erittäin hyvä vaihtoehto!

Kisan jälkeistä ruokahuoltoa

Hierontateltta oli suosittu paikka kisan jälkeen!

Keila Tervisekeskus toimi erinomaisena kisakeskuksena

Kisat, kuten urheilijatkin pyrkivät jatkuvasti kehittymään. Tässäpä muutamia kehitysehdotuksia tulevia kisoja ajatellen:


1. Kisainfo viroksi ja englanniksi.

Tänä vuonna kisainfo ei mielestäni oikein toiminut sujuvasti. Ainakaan niiden osalta jotka eivät ymmärrä viron kielestä kuin sanan sieltä täältä. Englannin kielinen versiokin oli tarjolla. Tosin vähän ontuvasti toteutettuna. Tulkki koitti seurata infoa pitävän Urmas Paejarven viron kielistä selostusta ja lennosta sitten kääntää sitä englanniksi katsomon äärilaitaan siirtyneille "ei virolaisille" kisaajille. Tulkki koitti myös puhua hieman hiljempaa, ettei vironkielinen selostus häiriintyisi. Tämä taas aiheutti sen, ettei ääni meinannut kantautua kaikkien korviin. Kuulostaa juuri niin hankalalta kuin se olikin :D Siinä tippui kärryiltä sekä tulkki, että kuuntelijat. Selkeämpää olisi pitää siis kaksi erillistä infoa eri kielillä.


2. Liikenteenohjaajien opastus

Liikenteenohjaus sujui pääosin hyvin, mutta muutamaan kertaan meinasin olla törmäyskurssilla auton kanssa, kun ohjaajat eivät huomanneet pysäyttää liittymästä valtatielle ajaneita autoja. Näissä tapauksissa ohjaajat olivat selin ramppiin päin eli he eivät havainneet selkänsä takaa tulleita autoja. Tarkkuutta ehdottomasti tähän, koska se yksikin rysäys on liikaa. Kisaajilla pitäisi olla täysi luotto siihen, että he voivat keskittyä omaan tekemiseensä 100%.


3. Vaihtopussit, uimahatut ja finisher-paidat

Aluksi mietin, etten jaksa tästä kirjoittaa, mutta laitanpa tämän nyt tähän kuitenkin. Kuten jo aiemmin sanoin, niin pikkujuttujahan nämä. Hyvin pärjäsin omalla tutulla uimalakilla ja muovipussit vaihtopusseina kestivät ehjinä koko kisan ajan. Kankaiset vaihtopussit kestäisivät kuitenkin hieman kovempaakin käsittelyä kisan aikana. T1:llä sullottiin kamoja aika retvakkaasti muovipusseihin ja sen jälkeen ne kuljetettiin järjestäjän toimesta uimapaikalta maalialueelle. Siinä jäi vähän miettimään, että näinköhän kaltoin kohdeltujen muovisäkkien sisältä löytyisi samat kamppeet kuin mitkä sinne laittoi.

Kankaiset ja kisan logolla varustetut vaihtopussit olisivat takuulla kestävämmät ja toimisivat sitten kisan jälkeenkin hyvinä mainosmateriaaleina treenikäytössä. Itse olen ainakin useampaan kertaan nähnyt porukalla kisoista tuotuja paitoja, (uima)hattuja, kasseja sun muita ja sen jälkeen jututtanut kyseistä miestä/naista kyseisen kisan kokemuksista ja jäänyt ehkä miettimään sinne osallistumista itsekin. Kulueränä tämä ei kuitenkaan olisi maata kaatava. Yksittäisen vaihtopussin hinnaksi jäisi painatuksineen ehkä ~1.50€ ja uimahatun ~2.50€.

Vinkkinä:

Vaihtopusseja painatuksella: www.drawstringbagsonline.com
Uimahattuja painatuksella + numerotatskat: www.swimcapz.com

Edellä mainitut seikat pätevät myös kisan finisher-paitoihin. Mitali toki oli hieno, mutten käy se kaulassa treenaamassa :) Vanhoja finisher-paitoja on tullut itsekin hyötykäytettyä treeneissä. Toimii myös erinomaisena "mainoskylttinä".


4. Valtatien reunakaistan puhdistus

En tiedä miten helppoa/vaikeaa/kallista tämä olisi toteuttaa, mutta valtatien reunakaistan putsaus (esim. lakaisukoneella) olisi säästänyt usemman dnf:n tämän vuoden kisassa. Kyllähän valtateiden varret ovat usein täynnä jos jonkinlaista roskaa, mutta tuolla kyseisellä pätkällä puhjenneista rekan renkaista jääneet metallilangan pätkät aiheuttivat murhetta puhkoen renkaat useammalta kisaajalta. Lakaistavaa matkaa tulisi kisaa ajatellen n. 21.5km ja mietin voisiko tämän toteuttaa jotenkin esim. yhteistyössä kaupungin kanssa? Ehkä on liian kallista tai ehkä ei. Hyödyllistä se olisi ainakin.


Kiitokset

-Perheelle, ystäville, kavereille, tutuille ja tuntemattomille kannustuksesta!
-Valmentajalle (Mika Martikainen / Murtokohta) hyvästä valmennuksesta kohti kauden päätavoitetta!
-Mikalle (Blez) valokuvauksesta, kannustuksesta, hyvästä matkaseurasta sekä kaikesta jeesauksesta reissun aikana!
-Huttusen Henkalle (www.onnisport.fi) laadukkaista urheiluvermeistä ja lihastenhuoltotuotteista
-Triathlon Estonian kisaorganisaatiolle hienon kisan järjestämisestä!
-Valokuvaajille kisan taltioinnista:

• Kuvia tapahtuman fb-sivuilla
• Kaikki viralliset kisakuvat

Finntriathlon Tahko 2016

Joroisten kisan piti olla viimeinen tämän kauden viimeinen Finntriathlonin tapahtuma, mutta mites kävikään :) Ystäväporukalla päätettiin pistää pitkästä aikaa joukkue kasaan ja käydä välillä urheilemassa yhdessä tuumin. Yksilökisana Tahko ei olisi tulevien kisojen vuoksi sopinut kenenkään kalenteriin, mutta pilkottuna lajikohtaisiin suorituksiin se sopi paremmin kuin hyvin!


Valmistautuminen

Olen kisannut pari kertaa aiemminkin triathlonissa osana joukkuetta. Ekalla kerralla kävin runttaamaan perusmatkan pyöräosuuden (Kuopio Triathlon 2012), tokalla kerralla päiväpuhteena oli perusmatkan juoksuosuus (Kuopio Triathlon 2014) ja tällä kertaa luonnollisena jatkumona vuorossa olisi sitten uinti.

Aiempina vuosina saimme kasaan myös hyvät joukkueet ja niin 2012 kuin 2014 kotiinviemisiksi tuli hopeaa. Tahkolle sotasuunnitelmaa punoessamme kävimme läpi viime vuoden tuloksia. Jos tänä vuonna kilpailun taso olisi suurinpiirtein sama ja jokainen meistä pystyisi tekemään omalla tasolla parhaan suorituksen, niin oltaisiin mukana taistelemassa mitaleista!

Tähän kisaan valmistautuminen poikkesi hieman muista tämän kauden kisoista. Suoritusaika olisi sen verran lyhyt (oma arvio oli 32.xx min), ettei siihen tarvinnut sen kummemmin tankkailla. Tietysti se oli hyvä tekosyy syödä säkillinen karkkia, pullaa, piirakkaa ja pari jäätelöä edellisinä päivinä :D
Yleensä pidän myöskin kisaviikon kevyempänä, mutta nyt tähteimen ollessa Viron täysimatkaa kohti, niin viikko piti vetää normaalina treeniviikkona. Viikkoon kuului mm. 2½ h juoksulenkki, 1½-3½h yhdistelmätreenejä, 8500m uintia, vähän punttia, sekä lihashuollot ja lyhyemmät verryttelyt päälle. Tietysti tässä vaiheessa kautta mennään lenkit "pitkään ja hartaasti" kuin "lyhyesti ja rivakasti" eikä paikat tule samalla tavalla kipeiksi kuin nopeita vetoja sisältävissä treeneissä. Tämä kuitenkin toi vähän haastetta päästä lauantaina viivalle tarpeeksi fressinä tekemään maksimivetoa uinnissa. Edellisen päivän pyhitin huolelliselle venyttelylle ja kevyelle verryttelylle. Olo oli kisapäivänä kuitenkin erinomaisen rento, mutta kuitenkin kimmoisa. Aiemmin viikolla ollut tukkoisuuskaan ei enää vaivannut niin paljoa. Let's go!


Uinti ja T1

Puolimatkan yksilökisaajat lähtivät matkaan tasan klo: 11.00, jonka jälkeen naiset sekä joukkueet pääsivät asettautumaan valmiiksi lähtöä varten. En ollut koskaan aiemmin lähtenyt kisaan suoraan vedestä, joten jotain uutta toi tämäkin kisa tullessaan. Bongailin porukan seasta pari tuttua naamaa, joiden tiesin olevan liukkaita uimareita. Hivuttauduin kirjaimellisesti heidän takavasemmalle hyville peesipaikoille ;) Oma tavoite oli uida kauden paras puolimatkan kisauinti, joka tarkoitti vauhdin olevan siellä 1:40-:1:45min/100m tietämillä.

Sateisesta kelistä huolimatta porukkaa oli kerääntynyt seuraamaan lähtöä. (Kuva: Jussi Mynttinen)

Alkuverra vetäisty ja siirrytty rantsuun odottelemaan starttia. (Kuva: Jussi Mynttinen)

Pinkkejä "poijua" ilmaantunut kellumaan punaisten reittipoijujen kaveriksi. Pari minuuttia starttiin! (Kuva: Jussi Mynttinen)

Kellon tullessa 11.05 lähetti torvi sitten kisaajat matkaan! Otin suunnitellusti heti hyvän peesipaikan ja meno oli vauhdikasta (vauhdit 1:30-1:35min/100m luokkaa). Noin 300-400m päästiin uimaan melko väljästi kunnes edessä alkoi näkyä puolimatkan hitaampia uimareita. Alkoi tulla ahdasta. Kontaktia tuli jatkuvasti ja sumppu näytti kasvavan ekalle kääntöpoijulle tultaessa. Onnistuin kuin tuurin kaupalla pujahtamaan poijua "nuolemalla" ryysiksestä. Toisen kääntöpoijun jälkeen alkoi porukkaa kasaantumaan entisestään. Reilun kilometrin kohdalla tuli ensin potku kylkeen ja heti perään kyynärpää nenän varteen ja oikeaan silmään. Tuntui kuin lasien silmäkuppiin hetkellisesti tullut alipaine olisi imenyt koko silmämunan ulos. Onneksi pieni lasien korjaus auttoi heti ja ongelma oli ratkaistu. Kyseinen episodi sai rytmin sekaisin ja rytmi/vauhti piti hakea uudestaan. Pian se onneksi taas löytyi ja matka eteni.

Olin ajatellut tekeväni pienen loppukirin kävelysillan jälkeen, mutta alun kova veto oli kuitenkin rokottanut vähän sprinttailukykyä. Loppu tuli kuitenkin varmasti vedellen ja vaihtoon tultiin ajassa 32:22, joka on ajallisesti hitusen Joroisten uintia kovempaa. Joroisissa kuitenkin kello näytti reitin pituudeksi 1836m, kun taas Tahkolla pituutta tuli 1945m! Keskivauhti kipusi siis 1:39-1:40min/100m paikkeille! Ehdottoman tyytyväinen täytyi olla päivän suoritukseen. Vaihdossa joukkueemme oli myös erittäin nopea ja Tomppa pääsi pyörän päälle kolmannelta sijalta!

Uintidataa:

Pyörä ja T2

Tomi oli arvioinut ajavansa oman osuuden 2:30-2:35h välille. Keli muuttui pian tyynestä pilvisesti kelistä aivan totaalisen kovaan vesisateeseen. Vettä tuli kuin saavista kaatamalla. Tämä ei kuitenkaan ilmeisesti kovin paljoa rokottanut menohaluja, koska Tomppa onnistui kipuamaan vielä yhden sijan ylöspäin pyöräosuudella! Oli kuulemma ollut ihan hyvä päiväpuhde :) Pyörä kulki arvioitua vauhtia ja 90km taittui aikaan 2:34:32!

Vaihdossa joukkueemme oli jälleen kärkikastia ja juoksuosuudelle päästiin todelle hyvistä asemista! Ykkönen oli karussa, mutta kakkosija oli tässä vaiheessa hallussa kolmen minuutin erolla kolmoseen.

Pyöräilydataa:

Juoksu

Jussi lähti painamaan omaa juoksuosuuttaan nyt jo hieman tasaisemmassa kelissä. Jussin tavoite oli juosta puolikas ainakin 1:37:00, mutta reitti oli melkoisen vaativa. Eka kierros (11km) tuli ajassa 50:43 ja Varkauden tiimin juoksumies oli saanut kurottua välimatkan jo kiinni.

Jussilla hiki pinnassa ja tossu liikkuu! (Kuva: Jenni Valkonen)

Tokalla kierroksella Jussilla riitti paukkuja kuitenkin enemmän ja sai lopulta nykäistyä vajaan minuutin eron kolmoseen! Maaliviiva ylittyi ajassa 1:37:35 (kokonaisaika 4:47:31) ja Team Järämy pääsi pitämään hopeamitalijuhlia! Huikeat suoritukset koko joukkueelta!

Juoksudataa:

Team Järämy kiittää tuesta ja kannustuksesta!

Tour de Tahko 2016

Tour de Tahko toimi viime vuonna hyvänä kauden avauksena sekä valmistavana ajona kesän koitoksia varten. Ajattelin myös tänäkin vuonna lähteä Tahkolle polkaisemaan pitemmän matkan (207km) kuntosarjassa. Suunnitelmissa oli myös tehdä lyhyt juoksu heti pyöräilyn perään, jotta saisin vähän tuntumaa siihen miltä juoksu tuntuu pitkän kampien pyörittelyn päätteeksi. Pyöräilyn osalta tavoitteena oli pysyä kärkiporukan kyydissä sekä parantaa viime vuoden aikaa.


Valmistautuminen

Perinteiseen tapaan tankkasin topakasti kroppaan energiaa lauantaita varten ja puunasin maantiepyörän ajokuntoon. Kevään treenejä on tullut ajettua aika paljon nyt triathlonpyörällä, mutta ryhmässä ajaessa ajan mielummin maantiefillarilla ihan jo turvallisuuden takia. Vihoitellut polvi asettui myös kuluneella viikolla eikä viikonloppuna siitä ollut enää pahemmin haittaa.

Vaikka polven kolottelut helpottivat niin lauantaiaamu alkoi taas tuttuun tapaan aivan helkkarin kovalla päänsäryllä. Aamupuuron kaveriksi sai siis ottaa Buranaa ja vähän vahvempaa kahvia. Onneksi päänsärky alkoi helpottamaan ennen lähtöä ja Tahkolle päästyäni siitä ei ollut enää tietoakaan.

Radon is ready

Kasin aikaan köllötteli aurinkokin vielä taivaalla.

Tompan kanssa lähtötunnelmissa

207km

Pitkämatkalaiset (sekä kisa- että kuntosarja) starttasivat matkaan kello 8.00 aikaan raikkaassa n. +12´C aurinkoisessa ja lähes tuulettomassa kelissä. Meitä kuntosarjalaisia lähti matkaan kaiken kaikkiaan 10 kuskia. Alkumatka (n.10km) ajettiin tuttuun tapaan huoltoauton perässä ja sitten tie oli vapaa. Tässä vaiheessa aurinkoinen sää oli muuttunut pilviseksi ja aloin jo miettimään, että ropsauttaakohan se sittenkin vettä. Ajettiin yhdessä porukassa noin vajaan 40 kilometrin tietämille saakka ennen kuin ensimmäinen kuski tippui letkasta pois. Tästä eteenpäin ajettiin hyvin tasaisella vauhdilla. Ekalla huoltopisteellä Juankoskella (66.3km) tehtiin pikainen stoppi, jossa itse oikeastaan vaihdoin vain tyhjän urheilujuomapullon täyteen.

Pyöräjuna liikkui varmaa tahtia vetovuoroja vaihdellen eikä sateestakaan ollut tietoa. Energiaa tuntui olevan varastossa hyvin ja lastukosken huoltopiste (96km) tulikin nopeasti vastaan. Ajoaikaa oli tässä vaiheessa mennyt 03:02:47. Nappasin huollosta hieman energiaa sekä täyden pullon telineeseen. Koitettiin tehdä muutamien kuskien kanssa parikin irtiottoa matkan varrella, mutta erittäin napakka tuuli vesitti ne yritykset nopeasti. Keli parani koko ajan entisestään ja naatiskelin ajamisesta.

Rautavaaran huollon (137,5km) jälkeen alkoi mäet tuntua jo enemmän mäiltä ja kammen kääntöön sai laittaa yritystä jo vähän enemmän. Nappailin aina tasaisin väliajoin geeliä ja glukoosia, sekä pidin huolen hyvästä nesteytyksestä. Kuumeneva keli muistutti hyvin nopeasti juomatarpeesta ja sai jopa huonon juomarin tarttumaan pulloon useammin. Ennen viimeistä huoltoa Varpaisjärvellä (181,5km) alkoi reisissä tuntumaan jo työpäivän pituus, mutta pyörä liikkui vielä kuitenkin aika mukavasti. Viimeisen tankkauksen jälkeen olikin enää loppurutistuksen aika ja muutaman mäet valloitettavana. Oltiin ajettu pitkän matkaa kahdeksan kuskin porukalla, mutta loppua kohti neljä kuskia tippui letkasta. Vedettiin neljän kuskin junalla hyvällä sykkeellä aika viimeiselle pitkälle suoralle saakka, jossa viime vuoden tapaan keskarit nousi hetkessä yli neljäänkymppiin. Se puolestaan enteili pientä loppukirittelyä :) Ratilaisen Kallella oli parempi jalka tänään ja jouduin taipumaan hiuksen hienolla marginaalilla toiselle sijalle jakaen saman ajan sarjaykkösen kanssa (6:34:28).

Suorituksesta jäi kaiken kaikkiaan posivitiivinen fiilis ja maalissa olo oli edelliseen vuoteen verrattuna paljon virkeämpi. Vielä kun myös aika parani edellisvuodesta noin neljä minuuttia voidaan todeta  kehityssuunnan olevan oikealla polulla!

Päivän pitkä pyöräsiivu tehty. Sitten lenkkaria jalkaan!

Juoksu

Tämän hetkisen pyöräilykunnon tsekkauksen lisäksi halusin kokeilla myös juoksemista heti ajon perään. Aiemmat yhdistelmätreenit ovat pitäneet sisällään lyhyempiä pyöräosuuksia, joten nyt oli hyvä tilaisuus kokeilla juoksutuntumaa esim. tulevaisuudessa siintävää triathlonin täyttä matkaa ajatellen. Maaliin tulon jälkeen nakkasin pyörän pikaisesti auton katolle ja vetäisin Salmingit jalkaan.

Juoksu lähti liikkeelle todella jäykällä lantiolla ja touhu näytti varmasti aika koomiselta. Viereisen golf-kentän pelaajat katsoivat varmasti, että nyt on tämä lenkkeilijä myöhästynyt vessareissulta ja koittaa epätoivoisena juosta mökille piiloon. :D Reilun kilometrin jälkeen kroppa alkoi löytämään rennommat liikeradat ja tuttu tahti löytyi sitten helposti. Juoksin suhteellisen rennolla askeleella 5,5km lenkin 4.32min/km vauhdilla, joka alkaa olla sitä tasoa mitä haettiinkin.

Palautteet ja fiilikset

Tour de Tahko oli jälleen kerran laadukkaasti järjestetty ja hyvin toimiva tapahtuma. Sinänsä harmi, ettei osanottajamäärä ollut tänä vuonna kovinkaan runsas. En tiedä sitten eikö maantiepyöräily vedä ihmisiä puoleensa maastopyöräilyn lailla, koska TahkoMTB:n osallistujamäärä on puolestaan massiivinen. Sijaintikaan siis ei voi olla syynä. Tämäpä ei kuitenkaan oman päivän tekemiseen vaikuttanut, koska ajoporukkaa oli riittävästi pitämään vetovuorot sopivan pituisina, joka tekee ajamisesti tuulisella säällä huomattavasti mukavampaa.

Kisan aikana huolto pelasi mainiosti huoltopisteillä ja kiitokset kaikille niillä puuhastelleille henkilöille. Kisan jälkeiset palvelut (sauna, kylpylä ja ruoka) oli jälleen viimeisen päälle ja kotiin sai lähteä hyvin huollettuna :)

Ajon ja juoksun jälkeisen kalorivajeen paikkaamisoperaatio.

Kiitokset

-Kannustusjoukot :)
-Mika Martikainen / Murtokohta hyvästä valmennuksesta!
-Henri Huttunen / Onnisport, varusteet kisailuun, palautumiseen ja lihashuoltoon
-Finntriathlon, Aina osaava tapahtumanjärjestäjä!

Kallaveden kierros 2015

Aiempina vuosina Kallaveden kierros on ajettu touko-kesäkuun vaihteessa, mutta koska uutena tapahtumana kisakalenteriin ilmaantunut Tour de Tahko ajettiin samaan aikaan niin Kallaveden kierros oli siirretty syksymmälle (23.8.). Poikkeavan ajankohdan lisäksi myös kierroksen luonne poikkesi totutusta vauhdista ja koko lenkki ajettiin leppoisampana yhteislenkkinä. Matkavaihtoehdot olivat pituuksien osalta suurinpiirtein samat (100+ km / 200+ km), mutta tällä kertaa reilu satkun lenkki kiersikin länsirannan kautta. Kakssatasen polkijat jatkoivat matkaa kohti vehmeriä ja sieltä sitten jännevirran kautta kiertäen takaisin keskustaan.

Lähtö tapahtui Forte Sportin edestä sunnuntaiaamuna kello 9.00 ja paikalle oli tullut noin 40 pyöräilijää. Keli oli kuin Tjäreborgin mainoksesta ja tuli siinä heti mieleen, että olisin voinut ketjujen lisäksi rasvata myös hieman omaa nahkaa. Aurinkorasvalla. Ne on ne mun apumekaanikot (lapset), jotka puolestaan käyttäisivät mielellään ketjurasvaa myös kasvomaalauksiin. :)

Kööri valmiina lähtöön Forte Sportin nurkilla.

Tauko 1 Maaningan ST1:llä

Tauko 2 Hirvilahden kaupalla

Lenkki oli kaikin puolin leppoisaa menoa reilulla kolmen kympin keskareilla ja se toimi hyvänä pitkänä valmistavana harjoituksena maratonia ajatellen. Reitin varrella oli huoltoautoja liikkeellä ja matkan aikana pidettiin muutama pitstoppi. Kokonaismatkaa itselle kertyi 132,84km ja ajoaika oli 4h 18min 54s.

Tour de Tahko 2015

Perinteisen Kallaveden kierroksen tilalle tullut Tour de Tahko polkaistiin viime sunnuntaina 31.5.2015. Kisakeskuksena toimi luonnollisesti Tahko ja tarkemmin ottaen Tahko Spa. Paikalle oli saapunut noin 150 pyöräilijää, jotka saivat valita matkansa vaihtoehdoista 50, 92 tai 207 km. Tapahtuman järjestäjinä toimivat yhteistyössä Finntriathlon, Kuopion pyöräilyseura sekä IC Events.

Tapahtumapäivä

Kahden sadan kilometrin lenkkejä tulee harvoin ajettua ja nyt kun tarjolla oli mahdollisuus hyvässä ryhmässä ajamiseen, niin raapaisin nimeni 207km sarjan listaan. Tämän lenkin oli tarkoitus toimia pohjustuksena kesän muita ajoja ajatellen, joten valitsin suosiolla kuntosarjan. Tavoitteena oli tehdä tasaisen varma ajo ja päästä maaliin ilman havereita.

Radon lähtövalmiina

Jussi lähtötäpinöissä. Huomaa ea-laukusta tuunattu geelipussi :)

Tomppa, fitnesspeukku ja höyhenen kevyt Rose Span parkkiksella.

Ilmaiseksi BMC-tallia mainostava mies, joka into pinkeenä odottaa lähtölaukausta. Kuvan mersu ei liity päivän tapahtumiin.

Aamu valkeni Tahkon suunnalla hieman koleampana kuin mitä sääennuste lupaili, mutta keli näytti kuitenkin tyyneltä ja aurinkoiselta. Kisapaikalle saavuttiin hieman ennen seiskaa, jotta ehdittäisiin hyvin tekemään vielä viime hetken säädöt ja hääräilyt. Tasan kello kahdeksan lähtölaukaus lähetti 207:n porukan matkaan. Sekä kilparyhmä, että kuntoryhmä ajoi ensimmäiset 10km omien tuomariautojensa perässä.

Tuomariauton poistuttua letka jatkoin matkaa melko maltillista vauhtia. Porukalla tuntui osuneen nestetankkaus kohdilleen ja jouduimme pitämään nopean tyhjennystauon tien laidassa. Suht rauhallinen matkavauhti jatkui aina Kaavin risteykseen asti, jossa rengasrikon kärsinyt ja kilpaporukassa ajanut IDB-tiimiläinen tuli letkaamme mukaan. Alkumatkan pintakaasulla ajaminen muuttui kertaheitolla vähän vauhdikkaammaksi. Kyseinen herra vetikin letkaa jonkin aikaa ennen kuin otti sitten irtioton ja meni menojaan. Ajo tuntui tässä vaiheessa hyvältä ja otin hieman pidemmän vetovuoron. Ekaan huoltoon Juankoskelle (66,3km) saavuttiin ajassa 02:08:30. Tehtiin suht pikainen stoppi tankaten banaania, geeliä ja urheilujuomaa.

Ekalla huollolla oli vielä voimia poimia banaaneja suoraan vauhdista :) (kuva: Tanja Alamikkelä)

Nestetasapainon ylläpitämistä (kuva: Tanja Alamikkelä)

(kuva: Tanja Alamikkelä)

Seuraava siivu olikin reissun pisin, koska toinen huolto oli vasta Rautavaaralla 137,5km:n kohdalla. Tässä vaiheessa keskarit olivat nousseet jo reiluun 33km/h:ssa. Keli oli muuttunut aamun auringonpaisteesta synkeän pilviseksi ja sateen uhka hiipi entistä lähemmäksi. Matka toiselle huollolle saakka eteni tasaisen varmasti ja perille päästiin hyvissä voimin ajassa 04:10:27.

Toisen huollon jälkeen alkoikin sitten meininki muuttua haasteellisemmaksi. Hieman huollon jälkeen alkoi napakka vasta-/sivutuuli, joka alkoi nakertaa voimavaroja. Tuulen hieman helpottaessa sade puolestaan tuli tervehtimään pitkämatkalaisia. Pieni ripeksintä muuttui piakkoin ihan kunnon sateeksi ja lämpötila putosi sen myötyä jokusen asteen. Kylmyys alkoi vihmoa ja rapa roiskui tien pinnasta. Vaikka vetovuoroja vaihdeltiin tasaista tahtia niin keli ja ajettu matka alkoi syömään tehoja. Noin 45km:n matka viimeiselle huollolle tuntui pitkältä ja kylmyys vaivasi jo aika pahasti.

Viimeisellä huollolla Varpaisjärvellä (181,5 km) tankkailtiin pari kuppia sipsejä, banaania, energiapatukkaa ja urheilujuomaa. Tässä vaiheessa ajoa oli jo takana 05:45:36. Jo pienen hetken paikallaan oleskelu sai kropan tärisemään kylmyydestä, joten matkaan lähdettiin taas melko pian. Sormet ja varpaat tuntui tunnottomilta, mutta jalkoihin alkoi muutoin voima pikkuhiljaa palautua. Matkaa oli enää vähän jäljellä ja myös entistä ikävämmiltä tuntuneita nousuja oli vain muutama taitettavana. Viimeisessä nousussa joku tokaisi, että tästä eteenpäin onkin sitten enää laskua ja tasaista Tahkolle saakka :)

Tahko MTB:stä tuttuun "tuolihissin yläasema näkyy!"-fiilikseen verratava hetki oli varmasti Varpaisjärventien ja Sääskiniementien risteyksen (viimeinen risteys ennen Tahkolle vievää suoraa tietä) tuleminen näköpiiriin. Loppupätkä tultiin yllättävänkin hyvällä sykkeellä. Viimeisen 5-6 km:n keskarit oli 41km/h ja saatiin jopa loppukiritkin aikaiseksi. Itsekin koitin virittäytyä pieneen loppurykäisyyn, mutta tunkit olivat jo tässä vaiheessa aika valmiit enkä oikein pystynyt vastaamaan kunnolla kirityksiin. Maaliviiva ylittyi ajassa 6.38.40, joka oli ihan hyvä aika ottaen huomioon loppupätkän keliolosuhteet.

Yhteenvetona oma päivä meni suurinpiirtein suunnitelmien mukaisesti. Vaikka ajoittain mentiin aika kovalla sykkeellä ja huonon kelin sattuessa sitten puolestaan taaperrettiin väsyneenä mäkiä ylös, niin kokonaisuutena ajo oli kuitenkin ihan ok. Paukut riitti loppuun saakka ja kalustokin säilyi ehjänä. Pientä orastavaa krampin alkua se meinasi meinasi reisiin tehdä, mutta ne onneksi sulivat pois yhtä nopeasti kuin tulivatkin.

Palautetta

Vaikka kyseessä oli ensi kertaa järjestettävä tapahtuma, niin kokeneet järjestäjät hoitivat homman tutulla varmuudella. Järjestelyt toimi hienosti ja huolto pelasi mainiosti. Kiitokset vielä huollon porukoille sekä tietysti tapahtuman järjestäjille!

Reitti oli selkeästi merkattu ja risteysalueilla liikennettä ohjattiin hyvin eikä vaaratilanteita päässyt syntymään. Reitti oli profiililtaan hyvä, mutta alkumatkasta (n. 20-30km kohdilla) pohja oli todella rosoista. Rengasrikko oli pari kertaa enemmän kuin lähellä, mutta onneksi ei tarvinnut jalkautua kumin vaihtohommiin. Tietysti näin pitkän reitin varrelle sattuu lähes poikkeuksetta huonokuntoisempaakin pätkää. Toinen hieman riskialtis paikka löytyi viimeisten satojen metrien kohdalta. Vaikka maalisuora olikin helppo sijoittaa Spa:n taakse ja siten sulkea se muulta liikenteeltä, niin esim. liikenneympyrä ja varsinkin jalkakäytävien maalaukset olivat sadekelillä riskikohtia. Varsinkin kun porukalla on tapana nostaa vauhtia ja ottaa viimeiset energian rippeet pois ennen maaliviivaa.

Kisan jälkeisestä saunasta, ruuasta ja uimamahdollisuudesta iso hanska järjestäjille! Tahko Spa:n puitteet toimi tähän tarkoitukseen mitä parhaiten. Buffi oli myös hyvä :)

Päivän lenkki (207km), joka pyöräiltiin vastapäivään.

Juuri maaliintulon jälkeen alkoi ripeksiä vettä, joka piirsi hauskan siluetin pyörästä asfalttiin.

Spa:n kanapasta

Tahkotapahtumien buffi

Tulokset


Kaikkien sarjojen tulokset voi tsekata täältä --> Tour de Tahko 2015 tulokset

Katsaus vuoteen 2014

Tähän vuoden ensimmäiseen postaukseen täytyy taas heittää asiaan kuuluvat peruspäivittelyt. "Kylläpä meni vuosi taas vauhdilla!" :) Mutta näinhän se tuppaa olemaan. Viime vuosi tuntui hujahtaneen pikakelauksella, mutta kun tarkemmin alkaa tarkastelemaan niin paljon sitä taas tuli touhuttua kaikenlaista. Lapset venähtivät pituutta, töitä riitti, laina lyheni, x-määrä tuli treenattuja tunteja, useampia kisoja, liian vähän matkustelua, uusia haasteita, ylämäkiä, alamäkiä, tasaista menoa, uusia opittuja juttuja, uusi harrastus ja paljon muuta. Tsekkaillaas tarkemmin.

Perhe

Perheen nuppiluku ei kasvanut viime vuonna :) Meidän viiden hengen tiimi piti huolen, ettei arjessa tarvinnut seisoskella tekemättömänä, vaan joka päivälle löytyi takuuvarmasti aktiviteetteja. Tenavat kasvavat nopeasti ja oppivat koko ajan uutta. Milla lähti kävelemään ennen ekoja synttäreitään ja vauhti oli kerrasta kohdallaan! Nyt mimmi kipittää jo hirmuista kyytiä ja koittaa kovasti pysyä veljensä perässä. Sanojakin tyttö on alkanut tapailemaan ja ei varmasti mene pitkään, kun sanoja alkaa tulemaan. Tuukalla puolestaan juttua jo riittää ja välillä on pokassa pitelemistä, kun jutut menee aika lennokkaiksi :D Tuukka aloitti myös kerhon, jossa on viihtynyt hyvin. Lapset tykkäävät myös pallopeleistä, joita ollaan sitten välillä pelailtu hyvinkin ahkeraan. Liikkuminen tuntuu olevan muutenkin kiva juttu. Isin kameratkin tuntuvat kiinnostavan jo sen verran paljon, että päätin antaa tenaville käyttöön yhden vanhan digipokkarin. Se onkin päässyt melko kovaan käyttöön ja varsinkin Tuukka on kuvannut varmasti yhden näyttelyn verran matskua. Vaikka otetut kuvat edustavatkin yllätyksellisiä räpsäyksiä enemmän kuin kohteen sommittelua ruutuun, niin yllättävänkin hyviä osumia löytyy. Millaa kiinnostaa vielä ehkä hieman enemmän kameran nappulat ja on se tainnut jopa puraista jostain kameran kulmasta. Nättinä tyttönä Milla toimiikin usein Tuukalle mallina :)

Ranskanbulldoggimme Peetu täytti viime vuonna jo kuusi vuotta! Vaikka meno on jo pääosin rauhoittunut, niin vieläpä sieltä välillä nousee esiin se armottomat hepulit saava koira, joka "hymyssä suin" kimpoilee pitkin asuntoa. Peetukin on välillä saanut kokea lasten yliaktiivisuuden huonot puolet, mutta täytyy sanoa, että harvinaisen pitkä pinna sillä on. Toki säännöt on tehty lapsille selviksi jo alusta pitäen, mutta tohinassa ne tuppaavat joskus unohtumaan. Tosin Peetu on oppinut aika hyvin hakeutumaan omiin oloihin turvaan, kun lasten meno alkaa mennä liian riehakkaaksi. 

Me vanhemmat puolestaan koitetaan kestää arjen kiemuroissa mukana :) On hyvä, että molemmilla on myös ne omat jutut ja henkireiät, joiden parissa pääsee vähän irtautumaan. Toki yhdessäoloon koitetaan myös panostaa. Vaikka matkailu onkin lähivuosina jäänyt harmittavan vähiin, niin ehdittiin sentään tekemään hieman kotimaan matkailua kesällä. Varmasti mieleenpainuvimpana on Powerparkin reissu, josta jäi paljon hyviä muistoja. Kunhan lapset kasvavat ja malttavat matkustella pitempääkin matkaa, niin tehdään vähän sitten ulkomaan matkailuakin.

Työ

Taloustaantuma ei onneksi näkynyt omalla kohdalla kovinkaan voimakkaasti ja onneksi töitä riitti hyvin koko vuoden. Varsinaisen leipätyön puitteissa keikkahommatkin jäivät suht vähiin ja vain pari komennuskeikkaa oli Varkauden suunnalla. Muutoin sain painaa töitä ihan tässä Kuopion toimistolla, joka sopii minulle paremmin kuin hyvin.

Valokuvauspuolella oli myös kivasti hommaa ja keikat painottuivat pitkälti henkilö- ja tapahtumakuvauksiin. Jonkin verran oli/on työn alla myös mainoskuvien tekoa, logosuunnittelua ja digitointia sun muuta. Uutena juttuna mukaan tuli ilmakuvaus sekä liikkuvan kuvan tekeminen. Saa nähdä pääsenkö tekemään ensi vuonna ilmakuvauksen osilta hommia enemmänkin vai meneekö homma liian hankalaksi säädöksien ja lakimuutosten kanssa. Kehitystavoitteita on taas perinteisesti asetettu hieman jokaiselle osaamisalueelle. Uuden opettelu ja oppiminen on kyllä mahtavaa.

Urheilu

Mennyt vuosi onnistui urheilun osalta myös erittäin hyvin. Pysyin pitkälti terveenä ja harjoitteluun ei tullut isoja taukoja. Se näkyi myös kisoissa ja hyviä sijoituksia tuli niin joukkuetriathlonista kuin juoksusta. Ennätykset paranivat myös niin maantie- kuin maastopyöräilynkin puolella. Pitkään mielessä pyörinyt uinnin aloittaminen sai alkusyksystä todellisen sykäyksen eteenpäin, kun tartuin härkää sarvista ja aloitin määrätietoisen uinnin treenaamisen. Vaikka lähtökohdat olikin kesällä aikamoisen vaatimattomat, niin pitkälle ollaan siitä jo tultu. Töitä ja lajiin paneutumista sen vaatinut aika paljon, mutta lopussa aina kiitos seisoo. Uinti löytyykin nykyisin vahvasti viikon treeniohjelmistosta.

Siinäpä vuosi 2014 tiivistettynä. Tästä jatkamme kohti vuoden 2015 seikkailuja! :)