Uinti on laji, jonka aloittaminen on aina kolkutellut takaraivossa, mutta jonka harjoittelua ei vaan koskaan saa aikaiseksi aloittaa. Tai siis tämä oli tilanne ennen viime syksyä.
Vaikka olen pitänyt uintia aina kovana lajina, niin se ei ole koskaan ollut niinkään itseä kiehtova liikuntamuoto ja siksipä se ei ehkä ole niinkään vetänyt puoleensa. Olen kuitenkin fanittanut (...ja vähän ehkä kadehtinutkin...) aina sen taitajia. Juurikin siitä syystä, että omat taidot eivät aiemmin riittäneet edes pieneen kahvipöytäkeskusteluun aiheesta. Tai tulihan sitä uintia treenattua yli kymmenen vuotta sitten LJK:n pääsykokeisiin ja kunnialla siitä 200 metristä silloin selvittiin, mutta niistä ajoista ei ole jäänyt uinnin osalta kyllä mitään käteen. Armeijan "taistelu-uinti" puolestaan ei niinkään ollut kuntoilua, vaan mahdollisimman äänetöntä uimista rantautuessa veneistä vihulaisen alueille.
Nyt kun olen tässä vuosien varrella saanut pyöräilyn ja juoksun kulkemaan kohtuullisen mukavasti ja kun noita joukkuetriathloneitakin on jokunen tullut vedettyä läpi, niin oli hyvä ajankohta ottaa tuo kolmas laji tosissaan työn alle.
"Get to the pool already!", neuvoi eräs jenkkiläinen uimakoutsi. Siispä uimahallille! Kävin alkukesästä tarkastamassa lähtötilanteen altaassa ja olihan se kyllä...noh...hiton turhauttavaa. Jos sitä 300m räpiköintiä voi edes kaukaisesti uimiseksi sanoa, niin se varmasti näytti yhtä pahalta kuin tuntuikin. Vaikkei minulla nyt kovin korkeat odotukset ollutkaan, niin läsähti todellisuus herättävästi vasten kasvoja kuin kaverin takakäden suora potkunyrkkeilytreeneissä aikoinaan. Harmitus oli suuri, muttei kuitenkaan yhtä suuri kuin into tulla lajissa paremmaksi.
Tekniikassa mätti siis kaikki mikä vain voi. Pää oli pystyssä (katse eteenpäin), jalat roikkui liian alhaalla (johtuen pään huonosta asennosta), käden asento vedossa väärä, vedon suunta väärä, ei vartalonkiertoa, hengityksen pidätystä vetojen aikana, sisäänhengitys liian myöhässä...Tekemistä siis riitti. Ennen seuraavaa uintikertaa päätin ainakin tehdä kotiläksyni kunnolla (...ja etsiä kadonneet uimalasini). Hankin paljon tietoa kysellen uimareilta vinkkejä tekniikkaan, katsomalla lukuisia tekniikkavideoita ja lukemalla aiheeseen liittyviä juttuja.
Päätin aloittaa uinnin opettelun siis aivan alusta. Keskityin aluksi vain tiettyihin osa-alueisiin kerrallaan. Vedot, pään asento, vartalon kierto, potkut, hengitys jne. Uintimatkat oli hyvin lyhyitä ja aluksi mentiin vain altaan pituus kerrallaan. Pään alkaessa pysymään oikeassa asennossa ja opin kiertämään kroppaa vedoissa, niin homma alkoi sujua. Kun vielä otin pullarin treeneihin apuvälineeksi, niin jopa alkoi homma maistua :) Tasaisen hengityksen ja rennon tekemisen löytäminen oli myös aluksi iso haaste. Tekniikan kasassa pitäminen vaati sen verran ponnistelua, että touhu meni monesti liiaksi "jäkittämiseksi" ja rentouden puuttuessa hengityskin kärsi.
Nyt kun takana on reilut 4kk määrätietoista uimaharjoittelua, niin täytyy sanoa että olen löytänyt itselleni (jälleen kerran) yhden harrastuksen lisää! Paljon on vielä treenattava, jotta nopeutta saataisiin touhuun lisää, mutta pitkälle ollaan viime kesästä kuitenkin tultu. Ensi kesää kohti on tehtävä paljon töitä ja kunhan avovedet sen sallivat, niin silloin alkaa kauhominen Kallavedessä :)
keskiviikko 31. joulukuuta 2014
tiistai 30. joulukuuta 2014
Ilotulitusten valokuvaaminen
Vuodenvaihde lähestyy!
Huomenna sitä jo paukutellaankin raketteja ja valmistaudutaan ottamaan uusi vuosi vastaan! Jos meinasit pitää kädessäsi brenkkupullon lisäksi myös kameraa, niin nyt on hyvä pistää muutama tipsi korvan taakse ilotulitusten kuvaamista varten. Tässäpä pari vinkkiä satunnaisessa arvojärjestyksessä.
1. Jalusta
Vaikka arvojärjestys vinkeissä onkin satunnaista, niin tärkein ensin. KUVAA TUELTA. Olkoon se sitten jalusta, kaide, reppu, auton katto tai mikä vaan mihin saat kamerasi asemoitua. Jalusta nyt kuitenkin lienee se fiksuin ja helpoin vaihtoehto. Tämä siksi, että hyvän ilotulitevalokuvan ottamiseksi joudutaan käyttämään hieman pidempää valotusaikaa. Kamera vaatii tukea ettei ympäristöstä ja raketin valojuovista tule vauhdikkaan psykedeelisen heilahtaneita.
2. Kaukolaukaisin
Käytä kaukolaukaisinta. Mieluiten IR-laukaisin, jotta voit olla täysin kamerasta irti. Voit toki pelailla kameran oman aikalaukaisunkin kanssa, mutta sen käyttö ei ole tietenkään niin tarkkaa kuin kaukolaukaisimen käyttö.
3. Rajaus
Mieti etukäteen miten haluat rajata kuvasi. Haluatko, että kuvissa näkyy muutakin kuin tiukasti rajattu ilotulitteen tekemä valomuoto vai haluatko enemmän kaupunkia / ympäristöä kuvaan? Tämä tietysti vaikuttaa siten myös linssin valintaan. Laajis vai kenties joku prime? Mieti myös onko kuvauspaikka parempi vaaka- vai pystykuvalle. Jos vain mahdollista, niin käy tsekkaamassa itsellesi parhaat kuvauspaikat jo etukäteen. Mitä vähemmän säätöä kuvaushetkellä, niin sitä enemmän ehdit itsekin fiilistellä ilotulitusta. Toki nopeat kuvaajat vaihtavat kuvakulmat, linssit ja setit lennosta toiseen ;)
4. Manuaaliasetukset ja -tarkennus
Käytä manuaaliasetuksia sekä -tarkennusta. Manuaaliasetuksilla kamera ei heittele koko ajan eri asetuksia joka kuvaan. Pysyt itse kärryillä missä mennään ja mihin suuntaan asetukset vaativat säätöä. Tarkennus on hyvä laittaa myös kohdalleen (usein äärettömään) manuaalisesti, koska kun käytät kuitenkin suhteellisen pientä aukkoa / kamera on jalustalla / rajaus pysyy samana, niin et tarvitse tarkentaa erikseen jokaista laukausta. Tarkista myös tarkennus aina välillä zoomaamalla valmista kuvaa takanäytöllä. Pimeässä on helppo tarkentaa väärin. Tarkennus voi myös muuttua helposti, varsinkin zoom-objektiivilla rajausta muutettaessa.
5. Aukko
Moni usein luulee, että koska ilotulitus tapahtuu illalla eli pimeällä niin silloin tarvitsisi valovoimaisemman linssin. Näyttävä ilotulitus (en puhu siis mistään kissanpieruista) on voimakkaasti valaiseva, joten usein aukko kannattaa valita f8-f16 väliltä. Tietysti tässäkin kannattaa testata mikä toimii parhaiten. Joskus isompikin aukko voi toimia paremmin.
6. Suljinaika
Suljinaika näyttelee tässä tapauksessa suurempaa roolia kuin aukko ja sen kohdalleen saaminen vaatii yleensä testaamista. Melkeinpä suosittelisin laittamaan kameran BULB-modelle ja painamaan laukaisimen pohjaan juuri hetkeä ennen kuin raketti räjähtää ja pitämään sen pohjassa ehkäpä 2-4s sekuntia, jolloin/tai/kun kuvio on muodostunut. Houkutus pitää suljinta auki pitempään voi olla suuri pimeän ympäristön vuoksi, mutta ilotulitteiden kirkkaan valon vuoksi ne vain ylivalottuvat ja menevät mössöksi. Voit myös testailla suljinajan säätöä portaittain manuaaliasetuksilla.
7. Herkkyys (ISO)
Kovin suurta herkkyyttä ei tarvitse käyttää, vaan ISO100-200 riittää vallan mainiosti.
8. Testaa, tarkasta, testaa, tarkasta
Muista tsekata koko kuvausten ajan minkälaista jälkeä saat aikaiseksi. Yleensä lopuksi pistetään taivaalle ne isoimmat raketit, joka tarkoittaa kirkkaampaa valoa. Tässä vaiheessa on hyvä laittaa esim. aukkoa pienemmälle, jotta saat nekin ikuistettua hienosti.
Siinäpä ne. Kuvauksellista ja turvallista vuoden vaihdetta kaikille :)
Huomenna sitä jo paukutellaankin raketteja ja valmistaudutaan ottamaan uusi vuosi vastaan! Jos meinasit pitää kädessäsi brenkkupullon lisäksi myös kameraa, niin nyt on hyvä pistää muutama tipsi korvan taakse ilotulitusten kuvaamista varten. Tässäpä pari vinkkiä satunnaisessa arvojärjestyksessä.
1. Jalusta
Vaikka arvojärjestys vinkeissä onkin satunnaista, niin tärkein ensin. KUVAA TUELTA. Olkoon se sitten jalusta, kaide, reppu, auton katto tai mikä vaan mihin saat kamerasi asemoitua. Jalusta nyt kuitenkin lienee se fiksuin ja helpoin vaihtoehto. Tämä siksi, että hyvän ilotulitevalokuvan ottamiseksi joudutaan käyttämään hieman pidempää valotusaikaa. Kamera vaatii tukea ettei ympäristöstä ja raketin valojuovista tule vauhdikkaan psykedeelisen heilahtaneita.
2. Kaukolaukaisin
Käytä kaukolaukaisinta. Mieluiten IR-laukaisin, jotta voit olla täysin kamerasta irti. Voit toki pelailla kameran oman aikalaukaisunkin kanssa, mutta sen käyttö ei ole tietenkään niin tarkkaa kuin kaukolaukaisimen käyttö.
3. Rajaus
Mieti etukäteen miten haluat rajata kuvasi. Haluatko, että kuvissa näkyy muutakin kuin tiukasti rajattu ilotulitteen tekemä valomuoto vai haluatko enemmän kaupunkia / ympäristöä kuvaan? Tämä tietysti vaikuttaa siten myös linssin valintaan. Laajis vai kenties joku prime? Mieti myös onko kuvauspaikka parempi vaaka- vai pystykuvalle. Jos vain mahdollista, niin käy tsekkaamassa itsellesi parhaat kuvauspaikat jo etukäteen. Mitä vähemmän säätöä kuvaushetkellä, niin sitä enemmän ehdit itsekin fiilistellä ilotulitusta. Toki nopeat kuvaajat vaihtavat kuvakulmat, linssit ja setit lennosta toiseen ;)
4. Manuaaliasetukset ja -tarkennus
Käytä manuaaliasetuksia sekä -tarkennusta. Manuaaliasetuksilla kamera ei heittele koko ajan eri asetuksia joka kuvaan. Pysyt itse kärryillä missä mennään ja mihin suuntaan asetukset vaativat säätöä. Tarkennus on hyvä laittaa myös kohdalleen (usein äärettömään) manuaalisesti, koska kun käytät kuitenkin suhteellisen pientä aukkoa / kamera on jalustalla / rajaus pysyy samana, niin et tarvitse tarkentaa erikseen jokaista laukausta. Tarkista myös tarkennus aina välillä zoomaamalla valmista kuvaa takanäytöllä. Pimeässä on helppo tarkentaa väärin. Tarkennus voi myös muuttua helposti, varsinkin zoom-objektiivilla rajausta muutettaessa.
5. Aukko
Moni usein luulee, että koska ilotulitus tapahtuu illalla eli pimeällä niin silloin tarvitsisi valovoimaisemman linssin. Näyttävä ilotulitus (en puhu siis mistään kissanpieruista) on voimakkaasti valaiseva, joten usein aukko kannattaa valita f8-f16 väliltä. Tietysti tässäkin kannattaa testata mikä toimii parhaiten. Joskus isompikin aukko voi toimia paremmin.
6. Suljinaika
Suljinaika näyttelee tässä tapauksessa suurempaa roolia kuin aukko ja sen kohdalleen saaminen vaatii yleensä testaamista. Melkeinpä suosittelisin laittamaan kameran BULB-modelle ja painamaan laukaisimen pohjaan juuri hetkeä ennen kuin raketti räjähtää ja pitämään sen pohjassa ehkäpä 2-4s sekuntia, jolloin/tai/kun kuvio on muodostunut. Houkutus pitää suljinta auki pitempään voi olla suuri pimeän ympäristön vuoksi, mutta ilotulitteiden kirkkaan valon vuoksi ne vain ylivalottuvat ja menevät mössöksi. Voit myös testailla suljinajan säätöä portaittain manuaaliasetuksilla.
7. Herkkyys (ISO)
Kovin suurta herkkyyttä ei tarvitse käyttää, vaan ISO100-200 riittää vallan mainiosti.
8. Testaa, tarkasta, testaa, tarkasta
Muista tsekata koko kuvausten ajan minkälaista jälkeä saat aikaiseksi. Yleensä lopuksi pistetään taivaalle ne isoimmat raketit, joka tarkoittaa kirkkaampaa valoa. Tässä vaiheessa on hyvä laittaa esim. aukkoa pienemmälle, jotta saat nekin ikuistettua hienosti.
Siinäpä ne. Kuvauksellista ja turvallista vuoden vaihdetta kaikille :)
maanantai 29. joulukuuta 2014
SJ4000
Uuden kopterin (DJI Phantom FC40) hankinta toi tullessaan tarpeen päivittää äksönkamera. Kameraa vakauttavat gimbalit ovat usein tarkoitettu GoProlle, joten aloin suunnitella sellaisen ostamista.
Testejä lukiessani useassa artikkelissa nousi esiin SJ4000-kamera, joka on hyvin pitkälti puhdas GoPro-kopio. Suorituskyvyltään tämä huomattavasti edullisemmassa hintaluokassa painiva kamera tuottaa kuitenkin erittäin hyvää kuvaa ja testien perusteella mennään GoPro 3:n rinnalla. Lisäksi SJ4000:sta löytyy LCD-näyttö kameran takaosasta, jota ei löydy GoPro 3:sta.
HUOM! Jos olet kyseistä kameraa tilaamassa, niin varmista myyjältä, että kyseessä on alkuperäinen SJ4000 eikä kopio (Miksi GoPro-kopioitakin pitää kopioida? :D). Ne kopiot ovat kuvanlaadultaan erittäin huonoja. Googlaa lisää miten tunnistat alkuperäisen kopiosta.
Tiedän, että tästäkin kamerasta olisi löytynyt uudempikin malli (SJ5000), mutta kameran tarve oli kiireellinen enkä löytänyt mistään luotettavia arvosteluita SJ5000:sta. SJ4000:sta puolestaan kehuttiin paljon, joten ostopäätös oli helppo tehdä.
HUOM! Jos olet kyseistä kameraa tilaamassa, niin varmista myyjältä, että kyseessä on alkuperäinen SJ4000 eikä kopio (Miksi GoPro-kopioitakin pitää kopioida? :D). Ne kopiot ovat kuvanlaadultaan erittäin huonoja. Googlaa lisää miten tunnistat alkuperäisen kopiosta.
Tiedän, että tästäkin kamerasta olisi löytynyt uudempikin malli (SJ5000), mutta kameran tarve oli kiireellinen enkä löytänyt mistään luotettavia arvosteluita SJ5000:sta. SJ4000:sta puolestaan kehuttiin paljon, joten ostopäätös oli helppo tehdä.
(kuva: foxoffer.com) |
Nyt kun SJ4000 on ollut aktiivisessa käytössä muutaman kuukauden verran niin täytyy sanoa, että olen edelleen tyytyväinen ostokseeni. Tässäpä hieman ruusuja ja risuja.
+Kuvanlaatu
+Käyttökelpoinen äänenlaatu omalla mikrofonilla
+Helppokäyttöisyys (napit + käyttöliittymä)
+Napakka kotelo
+Samat kiinnikkeet GoPro:n kanssa (kiinnitystarpeita tuli mukana kattava setti).
+Hinta-/laatu-suhde
-Ei lisämikrofoniliitäntää
-Ei mahdollisuutta korjata vääristymää kamerassa (Korjaus editissä)
-Valkotasapaino (Ulkona hieman miinuksella ja sisällä menee helposti liian plussalle. (Editissä pystyy korjaamaan).
-Kameran rakenne ei aivan GoPro:n tasoa (Hintaansa nähden kuitenkin ok)
-Akun kesto (ei katastrofaalinen, mutta voisi olla hieman parempi. Akkuja tosin saa edullisesti)
Ajattelin aluksi kuvata oman testipätkän tämän postin kaveriksi, mutta netti on pullollaan parempia esittelyvideoita kuin mitä ehtisin tähän hätään tekemään, joten laitetaas tähän yksi niistä:
Muista tsekata video FullHD:na, niin näet todellisen kuvanlaadun.
+Kuvanlaatu
+Käyttökelpoinen äänenlaatu omalla mikrofonilla
+Helppokäyttöisyys (napit + käyttöliittymä)
+Napakka kotelo
+Samat kiinnikkeet GoPro:n kanssa (kiinnitystarpeita tuli mukana kattava setti).
+Hinta-/laatu-suhde
-Ei lisämikrofoniliitäntää
-Ei mahdollisuutta korjata vääristymää kamerassa (Korjaus editissä)
-Valkotasapaino (Ulkona hieman miinuksella ja sisällä menee helposti liian plussalle. (Editissä pystyy korjaamaan).
-Kameran rakenne ei aivan GoPro:n tasoa (Hintaansa nähden kuitenkin ok)
-Akun kesto (ei katastrofaalinen, mutta voisi olla hieman parempi. Akkuja tosin saa edullisesti)
Ajattelin aluksi kuvata oman testipätkän tämän postin kaveriksi, mutta netti on pullollaan parempia esittelyvideoita kuin mitä ehtisin tähän hätään tekemään, joten laitetaas tähän yksi niistä:
Muista tsekata video FullHD:na, niin näet todellisen kuvanlaadun.
perjantai 12. joulukuuta 2014
DJI Phantom
Olen aiemmin omistanut muutaman rc-kopterin sekä nuorempana sgloddina tuli rakenneltua myös lennokkeja. Kaikenlaiset lentävät vempeleet ovat aina siis kiinnostaneet.
Nykyisin pelkästään rc-kopterilla lentäminen ei välttämättä jaksa kiinnostaa alkuinnostusta enempää, mutta kun lentämiseen liitetään yksi lisäelementti (valokuvaus) niin mielenkiinto kantaa huomattavasti pitemmälle!
Kun kopterikuume kasvoi entisestään niin laitoin tilaukseen DJI Phantom FC40:n, joka istui specseiltään ja hinnaltaan tämän hetken tarpeisiin. Tein heti alkuun pienen upgreidauksen ja tilasin gimbalin sekä uuden kameran (josta juttua myöhemmin).
Ehdin treenata lentämistä noin parin kolmen viikon verran ennen kuin kelit huononivat (sadetta, kovaa tuulta, jne...) ja testilentojen perusteella kopteri vaikuttaa aivan huikealta lentää! Verrattuna aiempiin halpiskoptereihin lentäminen on todella vakaata. Innolla odotan minkälaista matskua tällä saadaan aikaiseksi!
keskiviikko 10. joulukuuta 2014
KingOne K5
Nyt kun ollaan jo pitkälti joulukuun puolella niin laitetaas hieman lahjavinkkiä!
Studiossa kuvatessa tykkään usein soittaa jotain fiilikseen/tilanteeseen sopivaa musiikkia. Olen huomannut myös tämän auttavan uusia malleja rentoutumaan kuvaushetkellä. Toimii erinomaisesti varsinkin lasten kanssa kuvatessa. Probleemana on ollut kuitenkin äänentoisto, koska suoraan puhelimesta tai läppäriltä soitettuna ääni ei ole kovinkaan mielekkään kuuloista isossa tilassa soitettuna ja ääni pitäisi kuitenkin saada kuulumaan tarpeeksi kovaa. Mitään mankkaa ei oikein jaksa mukana kantaa, joten jotain oli keksittävä.
KingOne K5
KingOne K5 on pieni, mutta varsin selkeästi soiva kaiutin, jota voit käyttää niin muistikortin (microSD), piuhan kuin Bluetoothin avulla! Kaiutin on näppärä ottaa mukaan reissuun ja säestää vaikka hyttibileitä laivalla :) Kaiutin toimii myös handsfreenä autossa ja vastaaminen puheluun tapahtuu kauittimen päällä olevan kosketuksella toimivan näppäinpinnan avulla.
Specsit:
1. Bluetooth V2.0+EDR A2D, compatible for smartphone/pc/tablet etc
2. Perfect stereo sound, 2pcs NdFeB magnet Dia(40mm)amplifiers, 50x90mm Vibrating diaphragm.
3. Handsfree with MIC, setting to answer in-calling automatically. (Long pressing the MODE key to OPEN/CLOSE this function).
4. Voice prompt to notice the status of the speaker. English/Chinese language.
5. APP can install in Apple/Android system. Clock/FM/music including.
6. Touching control. Swirling finger to adjust volume(clockwise--volume+ / anti-clockwise--volume -).
7. Built in 1000mah battery for long time music/movie enjoying.(Up to 8 hours)
8. TF card/AUX support.
9. Luxury package, good choice for a gift.
Parameter:
Bluetooth: bluetoot v2.0+EDR AD2P 1.2
Stereo Sound 2 amplifier (40mm) Vibrating diaphragm (50x90mm)
Output power: 6W
Frequency: 70hz-18Khz
Distortion: <0 .5="" p=""> AUX sensitivity: 500 MV
SNR: >60db
Range: in 10m
Charging: DC 5V
Battery: 1000mah rechargeable Li-on battery
Item size: 126 x 76 x 66mm
Package:
1 x K5 bluetooth speaker
1 x USB cable
1 x audio cable
1 x manual
1 x APP manual
0>
Studiossa kuvatessa tykkään usein soittaa jotain fiilikseen/tilanteeseen sopivaa musiikkia. Olen huomannut myös tämän auttavan uusia malleja rentoutumaan kuvaushetkellä. Toimii erinomaisesti varsinkin lasten kanssa kuvatessa. Probleemana on ollut kuitenkin äänentoisto, koska suoraan puhelimesta tai läppäriltä soitettuna ääni ei ole kovinkaan mielekkään kuuloista isossa tilassa soitettuna ja ääni pitäisi kuitenkin saada kuulumaan tarpeeksi kovaa. Mitään mankkaa ei oikein jaksa mukana kantaa, joten jotain oli keksittävä.
KingOne K5
KingOne K5 on pieni, mutta varsin selkeästi soiva kaiutin, jota voit käyttää niin muistikortin (microSD), piuhan kuin Bluetoothin avulla! Kaiutin on näppärä ottaa mukaan reissuun ja säestää vaikka hyttibileitä laivalla :) Kaiutin toimii myös handsfreenä autossa ja vastaaminen puheluun tapahtuu kauittimen päällä olevan kosketuksella toimivan näppäinpinnan avulla.
Kingone K5 sinisessä kuosissa (kuva: nhattao.com) |
Specsit:
1. Bluetooth V2.0+EDR A2D, compatible for smartphone/pc/tablet etc
2. Perfect stereo sound, 2pcs NdFeB magnet Dia(40mm)amplifiers, 50x90mm Vibrating diaphragm.
3. Handsfree with MIC, setting to answer in-calling automatically. (Long pressing the MODE key to OPEN/CLOSE this function).
4. Voice prompt to notice the status of the speaker. English/Chinese language.
5. APP can install in Apple/Android system. Clock/FM/music including.
6. Touching control. Swirling finger to adjust volume(clockwise--volume+ / anti-clockwise--volume -).
7. Built in 1000mah battery for long time music/movie enjoying.(Up to 8 hours)
8. TF card/AUX support.
9. Luxury package, good choice for a gift.
Parameter:
Bluetooth: bluetoot v2.0+EDR AD2P 1.2
Stereo Sound 2 amplifier (40mm) Vibrating diaphragm (50x90mm)
Output power: 6W
Frequency: 70hz-18Khz
Distortion: <0 .5="" p=""> AUX sensitivity: 500 MV
SNR: >60db
Range: in 10m
Charging: DC 5V
Battery: 1000mah rechargeable Li-on battery
Item size: 126 x 76 x 66mm
Package:
1 x K5 bluetooth speaker
1 x USB cable
1 x audio cable
1 x manual
1 x APP manual
0>
Jos innostuit KingOnesta niin pistäppä raapustaen kirjettä joulupukille! Jos et jaksa odottaa jouluun saakka niin laita tilaus vetämään osoitteesta www.onnisport.fi ;)
perjantai 5. joulukuuta 2014
Kalenteri pois, muita juttuja tilalle!
Joulukalenterin luukkujen aukaisemine täytyikin lopettaa ennenkuin pääsin edes vauhtiin. Täällä blogin puolella siis. Suklaakalenteri on vielä työn alla ja veikkauksen kalenterista kuitataan massit sitten jouluaattona ;)
Tosiaan jouduin ottamaan blogin joulukalenterin pois ihan puhtaasti aikataulusyistä. Tässä joulun alla kädet on niin täynnä hommia, että pakko on jostain koittaa pelastaa lisää tunteja päiviin. Sen mitä kiire opettaa on se, ettei kaikkea vaan yksinkertaisesti ehdi tekemään. Eikä välttämättä tarvitsekaan. Downshiftaillaan sopivasti niin pysyy meininki hyvänä eikä tule turhaa ressiä :) Olen tässä männä kuukausina koittanut aktivoitua hieman enemmän somessa. Aiemmin pölyttymässä ollut Twitter-tili on herätetty henkiin ja sinne on alkanut tulla sisältöä enemmän muualtakin kuin Instasta linkitettynä. Myös Instagrammiin putoilee kuvia tasaista tahtia.
Follow me maybe? Klikkaas näitä.
Twitter
Instagram
Tässä alkutalvesta pöytälaatikkoon on kuitenkin kertynyt aika paljon julkaisuja odottavia blogitekstejä. Vaikka joulukalenteri nyt vedettiin pois julkaisulistalta, niin tästä kuusta tulee joka tapauksessa hieman aktiivisempi bloggailukuukausi. Veikkaan, että porukkaa kiinnostaa lopun pelin kuitenkin enemmän jutut, joihin on nähty enemmän vaivaa kuin puolihuolimattomasti toteutettu joulukalenteri.
Näillä mennään kohti Joulua! :)
Tosiaan jouduin ottamaan blogin joulukalenterin pois ihan puhtaasti aikataulusyistä. Tässä joulun alla kädet on niin täynnä hommia, että pakko on jostain koittaa pelastaa lisää tunteja päiviin. Sen mitä kiire opettaa on se, ettei kaikkea vaan yksinkertaisesti ehdi tekemään. Eikä välttämättä tarvitsekaan. Downshiftaillaan sopivasti niin pysyy meininki hyvänä eikä tule turhaa ressiä :) Olen tässä männä kuukausina koittanut aktivoitua hieman enemmän somessa. Aiemmin pölyttymässä ollut Twitter-tili on herätetty henkiin ja sinne on alkanut tulla sisältöä enemmän muualtakin kuin Instasta linkitettynä. Myös Instagrammiin putoilee kuvia tasaista tahtia.
Follow me maybe? Klikkaas näitä.
Tässä alkutalvesta pöytälaatikkoon on kuitenkin kertynyt aika paljon julkaisuja odottavia blogitekstejä. Vaikka joulukalenteri nyt vedettiin pois julkaisulistalta, niin tästä kuusta tulee joka tapauksessa hieman aktiivisempi bloggailukuukausi. Veikkaan, että porukkaa kiinnostaa lopun pelin kuitenkin enemmän jutut, joihin on nähty enemmän vaivaa kuin puolihuolimattomasti toteutettu joulukalenteri.
Näillä mennään kohti Joulua! :)
keskiviikko 15. lokakuuta 2014
Raw-kuvat asiakkaalle?
Minulta on usein tiedusteltu kuvausten jälkeen, että olisiko mahdollista saada kaikki keikalla kuvatut kuvat RAW-muodossa eli siis "kuvanraakileet" suoraan kamerasta. Kuten usea kollegani myös minä en suostu toimittamaan kuviani tässä muodossa. Miksikö? Avataas hieman aihetta ja perustellaan vastaus.
Käytetään tässä esimerkkinä taas kuvitteellista "kokkivertausta" :) (En tiedä miksi vertaan usein valokuvaajia kokkeihin?! Ehkä luomisprosessissa on jotain samaa.).
Oman alansa ammattilainen Hans Välimäki on luvannut tarjota teille ruuaksi kalaa kesämökillään ja kehunut eritoten nostavansa vonkaleet omin kätösin läheisestä järvestä. Perunat ja yrtit hän hakee tietysti hyvin hoidetulta kasvimaaltaan. Tällä tavoin hän pystyy takaamaan raaka-aineiden laatutason ja valikoimaan sadon seasta parhaat työstettäväksi ja sitten tarjoiltavaksi. Kuka tahansa pystyy tietysti nostamaan perunat penkistä, taittamaan yrtin oksan poikki tai onkimaan pari herkullista affenta, mutta juttu onkin siinä kuka niille tekee ja mitä. Tuskin Hans tarjoilee raaka-aineitaan suoraan maasta/järvestä lautaselle. Sätkivää kalaa höystettynä multaisilla perunoilla. En usko. Hän tekee raaka-aineiden kanssa taikojaan ja loihtii niistä maittavan ruoan. Hänen tapansa tehdä juttuja oman ammattinsa puitteissa on tehnyt hänestä halutun herran keittiössä.
Ajattelen myös valokuvauksen lopputuotetta eli valmista valokuvaa samalta kantilta. Jos annat raaka-aineesi eli kuvaamasi raw-tiedostot asiakkaalle, niin pahimmillaan asiakas voi alkaa säätämään kuvia päin honkia ja julkaista ne sitten somessa kuvatekstin kera missä sinut mainitaan kuvaajaksi. Se tuskin toimii kovinkaan hyvänä mainoksena. Kuvaajana haluat aina säilyttää parhaan mahdollisen laatutason ja nimenomaan oman tyylisi tehdä kuvia. Todella usein asiakkaat valitsevat kuvaajat heidän työnäytteidensä perusteella. Toki asiakas pystyy halutessaan säätää valmiita jpg-muotoisia kuvia, mutta miksi hän sitä tekisi, jos kuvat on säädetty ammattikuvaajan toimesta upeiksi ja sellaisiksi mitä he ovat nähneet kuvaajan portfoliossa. Lisäksi sopimuksissani kielletään kuvatiedostojen muokkaus jälkikäteen, joka jo omalta osaltaan vahvasti estää kuvien vääränlaisen käytön.
Usein ihmetellään myös sitä, että kuvaaja ottaa 100 kuvaa asiakkaasta ja koevedoksia tulee sitten nähtäväksi 50 kappaletta. "Mutta sinähän kuvasit paljon enemmän?". Jep niin tein, mutta toimenkuvaani kuuluu myös karsia sellaiset kuvat pois joissa on jotain vikaa kuten:
-Pään tai kropan asento väärä.
-Ilme huono tai asiakkaan kannalta muutoin epäedullinen.
-Valaistus huono (esim. studiossa valo ei välähdäkään jostain syystä)
-Häiritsevä elementti kuvassa (esim. kuvassa metsää taustalla ja oksa tulee asiakkaan "korvasta ulos" tai roskia kennolla/linssissä joita ei saa editoitua kuvasta pois)
-Tekninen vika (kuvatiedosto vioittunut)
-Asetukset väärät (Tätäkin käy joskus kiireessä tai ihan puhtaasti vahingossa)
-OOF (Out of focus)
Huonot kuvat saavat siis suoraan roskakorituomion eikä niistä tarvitse murehtia sen enempää.
Siinä hieman omia ajatuksia aiheesta. Voit lukaista myös alla olevan linkin takaa artikkelin samasta aiheesta ja miettiä kuinka haluat itse toimia.
This is why I wont give raw files
Käytetään tässä esimerkkinä taas kuvitteellista "kokkivertausta" :) (En tiedä miksi vertaan usein valokuvaajia kokkeihin?! Ehkä luomisprosessissa on jotain samaa.).
Oman alansa ammattilainen Hans Välimäki on luvannut tarjota teille ruuaksi kalaa kesämökillään ja kehunut eritoten nostavansa vonkaleet omin kätösin läheisestä järvestä. Perunat ja yrtit hän hakee tietysti hyvin hoidetulta kasvimaaltaan. Tällä tavoin hän pystyy takaamaan raaka-aineiden laatutason ja valikoimaan sadon seasta parhaat työstettäväksi ja sitten tarjoiltavaksi. Kuka tahansa pystyy tietysti nostamaan perunat penkistä, taittamaan yrtin oksan poikki tai onkimaan pari herkullista affenta, mutta juttu onkin siinä kuka niille tekee ja mitä. Tuskin Hans tarjoilee raaka-aineitaan suoraan maasta/järvestä lautaselle. Sätkivää kalaa höystettynä multaisilla perunoilla. En usko. Hän tekee raaka-aineiden kanssa taikojaan ja loihtii niistä maittavan ruoan. Hänen tapansa tehdä juttuja oman ammattinsa puitteissa on tehnyt hänestä halutun herran keittiössä.
Ajattelen myös valokuvauksen lopputuotetta eli valmista valokuvaa samalta kantilta. Jos annat raaka-aineesi eli kuvaamasi raw-tiedostot asiakkaalle, niin pahimmillaan asiakas voi alkaa säätämään kuvia päin honkia ja julkaista ne sitten somessa kuvatekstin kera missä sinut mainitaan kuvaajaksi. Se tuskin toimii kovinkaan hyvänä mainoksena. Kuvaajana haluat aina säilyttää parhaan mahdollisen laatutason ja nimenomaan oman tyylisi tehdä kuvia. Todella usein asiakkaat valitsevat kuvaajat heidän työnäytteidensä perusteella. Toki asiakas pystyy halutessaan säätää valmiita jpg-muotoisia kuvia, mutta miksi hän sitä tekisi, jos kuvat on säädetty ammattikuvaajan toimesta upeiksi ja sellaisiksi mitä he ovat nähneet kuvaajan portfoliossa. Lisäksi sopimuksissani kielletään kuvatiedostojen muokkaus jälkikäteen, joka jo omalta osaltaan vahvasti estää kuvien vääränlaisen käytön.
Usein ihmetellään myös sitä, että kuvaaja ottaa 100 kuvaa asiakkaasta ja koevedoksia tulee sitten nähtäväksi 50 kappaletta. "Mutta sinähän kuvasit paljon enemmän?". Jep niin tein, mutta toimenkuvaani kuuluu myös karsia sellaiset kuvat pois joissa on jotain vikaa kuten:
-Pään tai kropan asento väärä.
-Ilme huono tai asiakkaan kannalta muutoin epäedullinen.
-Valaistus huono (esim. studiossa valo ei välähdäkään jostain syystä)
-Häiritsevä elementti kuvassa (esim. kuvassa metsää taustalla ja oksa tulee asiakkaan "korvasta ulos" tai roskia kennolla/linssissä joita ei saa editoitua kuvasta pois)
-Tekninen vika (kuvatiedosto vioittunut)
-Asetukset väärät (Tätäkin käy joskus kiireessä tai ihan puhtaasti vahingossa)
-OOF (Out of focus)
Huonot kuvat saavat siis suoraan roskakorituomion eikä niistä tarvitse murehtia sen enempää.
Siinä hieman omia ajatuksia aiheesta. Voit lukaista myös alla olevan linkin takaa artikkelin samasta aiheesta ja miettiä kuinka haluat itse toimia.
This is why I wont give raw files
sunnuntai 28. syyskuuta 2014
Red Eleven - Round II
Jos diggailet rockista ja metallimusasta niin Red Eleven tarjoilee uudella Round II-albumillaan aika kovan kattauksen! Suosittelen tutustumaan!
Tässäpä maistijainen:
Tästä tilaamaan levy: Red Eleven - Round II
Bändin facebook-sivun löydät TÄSTÄ
Tässäpä maistijainen:
Tästä tilaamaan levy: Red Eleven - Round II
Bändin facebook-sivun löydät TÄSTÄ
tiistai 23. syyskuuta 2014
Canon 5D Mark III
Parisen kuukautta sitten alkoi uuden ykkösrungon hankkiminen olla ajankohtainen ja valinta rajautui heti melko selkeästi yhteen vaihtoehtoon, Canon 5D mk III:een. Siinä oli kaikki ne elementit kohdallaan mitä hain ja hintalappu kuitenkin selkeästi huokeampi kuin 1Dx:ssä. Tarkoitus oli laittaa luotettavasti palvellut 1D mk II eteenpäin, siirtää 5D mkII kakkosrungoksi ja hankkia sitten uusi kamera ykkösrungoksi.
Pienen tutkiskelun ja hintavertailun jälkeen päätin tällä kertaa tukea kaukomailla toimivaa yritystä ja tilaus lähti vetämään "hieman" Savoa kauemmaksi :) Vaikka hintalappu olikin selkeästi Suomen hintoja halvempi, niin toimitus puolestaan ontui aika pahasti. Maksusuoritukseni jälkeen yrityksellä kesti lähes kaksi viikkoa laittaa kamera postiin. Itseasiassa en tiedä kuinka pitkää siinä olisi todellisuudessa kestänyt, koska kamera lähti postiin vasta sitten kun olin kertaalleen jo soittanut ostokseni perään ja kysellyt tilanteesta. Kamera saapui kuitenkin kreivin aikaan perille ja sain sen itselleni ennen seuraavaa sovittua hääkuvauskeikkaa.
Muutaman kuukauden käyttökokemuksen perusteella fiilikset ovat edelleen samat kuin sillä tehdyn ekan keikan jälkeen eli aivan mahtavat. Käyttö ja suorituskyky vastasivat juuri sitä mitä olin odottanutkin. Canonin ykkössarjalaisiinkin verrattuna 5D mk III:n af on kyllä hyvä ja todella toimiva. Af:n hienosäätöä ja toimintaa varten löytyy kameran valikoista runsaasti säätömahdollisuuksia erilaisiin tilanteisiin. Toki rungossa täytyy olla L-sarjalainen kiinni, jotta tarkennuksesta saa täyden hyödyn irti. Hieno laite, jota suosittelen varauksetta kaikille Canon-kuvaajille!
Tässäpä vielä kameran speksit:
Pienen tutkiskelun ja hintavertailun jälkeen päätin tällä kertaa tukea kaukomailla toimivaa yritystä ja tilaus lähti vetämään "hieman" Savoa kauemmaksi :) Vaikka hintalappu olikin selkeästi Suomen hintoja halvempi, niin toimitus puolestaan ontui aika pahasti. Maksusuoritukseni jälkeen yrityksellä kesti lähes kaksi viikkoa laittaa kamera postiin. Itseasiassa en tiedä kuinka pitkää siinä olisi todellisuudessa kestänyt, koska kamera lähti postiin vasta sitten kun olin kertaalleen jo soittanut ostokseni perään ja kysellyt tilanteesta. Kamera saapui kuitenkin kreivin aikaan perille ja sain sen itselleni ennen seuraavaa sovittua hääkuvauskeikkaa.
Muutaman kuukauden käyttökokemuksen perusteella fiilikset ovat edelleen samat kuin sillä tehdyn ekan keikan jälkeen eli aivan mahtavat. Käyttö ja suorituskyky vastasivat juuri sitä mitä olin odottanutkin. Canonin ykkössarjalaisiinkin verrattuna 5D mk III:n af on kyllä hyvä ja todella toimiva. Af:n hienosäätöä ja toimintaa varten löytyy kameran valikoista runsaasti säätömahdollisuuksia erilaisiin tilanteisiin. Toki rungossa täytyy olla L-sarjalainen kiinni, jotta tarkennuksesta saa täyden hyödyn irti. Hieno laite, jota suosittelen varauksetta kaikille Canon-kuvaajille!
(Kuva: camerawestblog.blogspot.com) |
Tässäpä vielä kameran speksit:
- 22,3 megapikselin täysikokoinen kenno
- 61 pisteen automaattitarkennus
- Jatkuva kuvaus 6 kuvaa/s
- ISO-herkkyys 100–25 600, laajennettavissa arvoon ISO 102 400
- Full HD -videot käsisäädöillä
- Pakkaamaton HDMI-ulostulosignaali (Full HD, 8-bittinen 4.2.2)
- 14-bittinen DIGIC 5+ -prosessori
- Sääsuojaus
- 8,11 cm:n (3,2 tuuman) 1 040 000 kuvapisteen näyttö
- HDR-tila
sunnuntai 21. syyskuuta 2014
Kuopio Maraton 2014
Viime vuonna missasin nämä karkelot tyystin, joten tänä vuonna
kisakalenteriin olikin laitettu hyvissä ajoin hiirenkorva 6.9.2014
kohdalle.
Kuopio Maratonin reitti on saanut kiitosta järvimaisemistaan, mutta sitä on myös samaan hengenvetoon sanottu hieman haasteelliseksi mäkisyytensä vuoksi. Maastopyöräilijänä jotenkin sitä mieltää mäkiset maastot todellakin oikeasti mäkisiksi :) Tosin juoksu on lajina aivan eri maata kuin pyöräily ja kun jalat alkavat olla tukossa, niin pienikin nousu tuntuu raskaalta.
Tämän vuoden juoksut ovat kokonaisuudessaan sujuneet aika mukavasti, joten ajattelin kunnon olevan nyt otollinen maratonille. Minullahan ei ollut ennen tätä yhtään virallista maratonstarttia alla, vaan näin pitkät juoksumatkat ovat olleet osana jotain muuta kisaa (esim. Lapin Kulta Challenge). Puolikkaita on tullut tänäkin kesänä juostua jokunen, mutta sehän on vain puolitotuus täydestä matkasta :)
Noin kuukausi ennen maratonia aloin juosta läpi viimeistelevää neljän viikon maratonohjelmaa. Ehdin pari viikkoa treenata läpi ohjelmaa, kunnes vasempaan polveen iski vanha epämiellyttävä tuttavuus, "juoksijan polvi". Tämä tarkoitti sitä, että juoksemista oli rajoitettava tai se olisi lopetettava hetkeksi kokonaan. Päätin vaihtaa kaikkein pisimmät juoksulenkit pyöräilyyn ja aloittaa ahkeran lihashuollon + venyttelyn. Tämä toimi ja sain kuin sainkin jalkani kondikseen kisapäivää varten.
Kisa-aamu alkoi niskajumilla / päänsäryllä (yllätys) ja jouduinkin ottamaan aamupalan jälkeen pienen ylimääräisen lepohetken. Vartti kauratyynylämpöhoitoa + lepoa ja sen perään kevyttä venyttelyä auttoi saamaan päänsäryn pois. Näin ollen ei tarvinnut turvautua särkylääkkeisiin. En nyt tiedä miten paljon ne olisivat sitten väsyttäneet, mutten ajatellut ottaa sen suhteen riskiä. Lisäksi kysymysmerkkinä oli kaksi vasemmassa jalassa olevaa verirakkoa sekä yksi jalkapohjaan uponnut tikku. Koitin kaivella tikkua pois, mutta se oli niin syvällä, että sen pois saanti olisi vaatinut hieman operointia. Päätin jättää tikun sinne omaan rauhaansa, koska sen olemassa olon tunsi vain tietyssä asennossa. Muutoin olo oli hyvin "tankattu" ja energinen, joten eipä sitten muuta kuin juoksuvermettä niskaan ja kohti Rauhalahtea.
Saapuessani Rauhalahteen kisa-alue olikin tupaten täynnä kilpailijoita ja katsojia. Ehdin tehdä vielä pienet verryttelyt ennen kuin kello läheni jo yhtätoista. Maratonryhmä asettautui lähtöviivalle ja hetken odotuksen jälkeen lähtölaukaus saattoi useamman lenkkariparin matkalle!
Alku meni hieman suunniteltua kovempaa, mutta tunnustelin koko ajan fiilistä vauhdin suhteen. Kovempi vauhti tuntui kuitenkin hyvältä ja kevyeltä. Ensimmäiset 10km olivat enemmän ja vähemmän porukassa juoksentelua ja jutustelua. Itkonniemen perällä tehtävän käännöksen jälkeen ajattelin jättää kuitenkin turinat vähemmälle ja pistin musat soimaan, jotta saisin rauhassa keskittyä omaan tekemiseen. Haapaniemen rantapätkää juostessa mietin sitä miten ihmeen hyvältä juoksu tuntui. Se voi osittain selittyä adrenaliinilla, jota tietysti kilpailupäivänä virtaa kropassa hieman normaalia enemmän. Olin ajatellut koittaa juosta ekan kierroksen 1h 37 min ja nyt näytti kovasti siltä, että tuo tulisi alittumaan selkeästi. Toiselle kierrokselle lähtiessä aikaa olikin mennyt vasta 1h 33min ja fiilis oli edelleen hyvä.
Saapuessani 24km kyltin kohdalle (Särkiniemen huoltoaseman kohdalla) oikea pakara meni aivan yhden äkin jumiin. Koitin rentouttaa juoksua, mutta sitkeästi se tuntui vaan puristavan. Krampista ei kuitenkaan vielä ollut kyse, joten seurailin tilannetta. Vaikka lihaskipua alkoi tuntua lantiossa ja jaloissa, niin pakara alkoi asettua eikä mennyt enää pahemmaksi. Ihme kyllä jalanpohjat ja pohkeet kestivät rasitusta todella hyvin. Kenkävalinta on selkeästi osunut tänä vuonna kohdalleen. Juoksu kulki tasaisesti ja fiilikset olivat hyvät. Haapaniemessä kuvaaja onnistui taltioimaan keekoiluni ja kyseinen kuva pääsi jopa seuraavan päivän Savon Sanomien etusivulle :D Viimeisellä vitosella vauhti hieman hiipui ja kiikun kaakun pysyin alle 23min/5km vauhdissa. Viimeisen kilometrin aikana päätin ottaa löysät pois ja nostin vauhtia sen minkä pystyin. Maaliviivan näkyessä horisontissa tunnelmat olivat hyvin samanlaiset kuin mitä TahkoMTB:ssä kokee El Granden lopussa, kun tuolihissien yläasema tulee puiden katveesta näköpiiriin. Maaliviivan ylittäessäni aikaa lähtölaukauksesta oli kulunut 3:08:58, joka oikeutti viidenteen sijaan! Olin todella yllättynyt omasta suorituksesta ja vielä yllättyneempi siitä, että tuolla ajalla mentiin jopa palkintosijoille! Kulut sanonta "Tästä on hyvä jatkaa" ei voisi enää paremmin istua tähän tilanteeseen :)
Kisaraportin loppuun vielä perinteisesti parit iPhonella räpsäistyt fotot.
Kuopio Maratonin reitti on saanut kiitosta järvimaisemistaan, mutta sitä on myös samaan hengenvetoon sanottu hieman haasteelliseksi mäkisyytensä vuoksi. Maastopyöräilijänä jotenkin sitä mieltää mäkiset maastot todellakin oikeasti mäkisiksi :) Tosin juoksu on lajina aivan eri maata kuin pyöräily ja kun jalat alkavat olla tukossa, niin pienikin nousu tuntuu raskaalta.
Tämän vuoden juoksut ovat kokonaisuudessaan sujuneet aika mukavasti, joten ajattelin kunnon olevan nyt otollinen maratonille. Minullahan ei ollut ennen tätä yhtään virallista maratonstarttia alla, vaan näin pitkät juoksumatkat ovat olleet osana jotain muuta kisaa (esim. Lapin Kulta Challenge). Puolikkaita on tullut tänäkin kesänä juostua jokunen, mutta sehän on vain puolitotuus täydestä matkasta :)
Noin kuukausi ennen maratonia aloin juosta läpi viimeistelevää neljän viikon maratonohjelmaa. Ehdin pari viikkoa treenata läpi ohjelmaa, kunnes vasempaan polveen iski vanha epämiellyttävä tuttavuus, "juoksijan polvi". Tämä tarkoitti sitä, että juoksemista oli rajoitettava tai se olisi lopetettava hetkeksi kokonaan. Päätin vaihtaa kaikkein pisimmät juoksulenkit pyöräilyyn ja aloittaa ahkeran lihashuollon + venyttelyn. Tämä toimi ja sain kuin sainkin jalkani kondikseen kisapäivää varten.
Kisa-aamu alkoi niskajumilla / päänsäryllä (yllätys) ja jouduinkin ottamaan aamupalan jälkeen pienen ylimääräisen lepohetken. Vartti kauratyynylämpöhoitoa + lepoa ja sen perään kevyttä venyttelyä auttoi saamaan päänsäryn pois. Näin ollen ei tarvinnut turvautua särkylääkkeisiin. En nyt tiedä miten paljon ne olisivat sitten väsyttäneet, mutten ajatellut ottaa sen suhteen riskiä. Lisäksi kysymysmerkkinä oli kaksi vasemmassa jalassa olevaa verirakkoa sekä yksi jalkapohjaan uponnut tikku. Koitin kaivella tikkua pois, mutta se oli niin syvällä, että sen pois saanti olisi vaatinut hieman operointia. Päätin jättää tikun sinne omaan rauhaansa, koska sen olemassa olon tunsi vain tietyssä asennossa. Muutoin olo oli hyvin "tankattu" ja energinen, joten eipä sitten muuta kuin juoksuvermettä niskaan ja kohti Rauhalahtea.
Saapuessani Rauhalahteen kisa-alue olikin tupaten täynnä kilpailijoita ja katsojia. Ehdin tehdä vielä pienet verryttelyt ennen kuin kello läheni jo yhtätoista. Maratonryhmä asettautui lähtöviivalle ja hetken odotuksen jälkeen lähtölaukaus saattoi useamman lenkkariparin matkalle!
Alku meni hieman suunniteltua kovempaa, mutta tunnustelin koko ajan fiilistä vauhdin suhteen. Kovempi vauhti tuntui kuitenkin hyvältä ja kevyeltä. Ensimmäiset 10km olivat enemmän ja vähemmän porukassa juoksentelua ja jutustelua. Itkonniemen perällä tehtävän käännöksen jälkeen ajattelin jättää kuitenkin turinat vähemmälle ja pistin musat soimaan, jotta saisin rauhassa keskittyä omaan tekemiseen. Haapaniemen rantapätkää juostessa mietin sitä miten ihmeen hyvältä juoksu tuntui. Se voi osittain selittyä adrenaliinilla, jota tietysti kilpailupäivänä virtaa kropassa hieman normaalia enemmän. Olin ajatellut koittaa juosta ekan kierroksen 1h 37 min ja nyt näytti kovasti siltä, että tuo tulisi alittumaan selkeästi. Toiselle kierrokselle lähtiessä aikaa olikin mennyt vasta 1h 33min ja fiilis oli edelleen hyvä.
Saapuessani 24km kyltin kohdalle (Särkiniemen huoltoaseman kohdalla) oikea pakara meni aivan yhden äkin jumiin. Koitin rentouttaa juoksua, mutta sitkeästi se tuntui vaan puristavan. Krampista ei kuitenkaan vielä ollut kyse, joten seurailin tilannetta. Vaikka lihaskipua alkoi tuntua lantiossa ja jaloissa, niin pakara alkoi asettua eikä mennyt enää pahemmaksi. Ihme kyllä jalanpohjat ja pohkeet kestivät rasitusta todella hyvin. Kenkävalinta on selkeästi osunut tänä vuonna kohdalleen. Juoksu kulki tasaisesti ja fiilikset olivat hyvät. Haapaniemessä kuvaaja onnistui taltioimaan keekoiluni ja kyseinen kuva pääsi jopa seuraavan päivän Savon Sanomien etusivulle :D Viimeisellä vitosella vauhti hieman hiipui ja kiikun kaakun pysyin alle 23min/5km vauhdissa. Viimeisen kilometrin aikana päätin ottaa löysät pois ja nostin vauhtia sen minkä pystyin. Maaliviivan näkyessä horisontissa tunnelmat olivat hyvin samanlaiset kuin mitä TahkoMTB:ssä kokee El Granden lopussa, kun tuolihissien yläasema tulee puiden katveesta näköpiiriin. Maaliviivan ylittäessäni aikaa lähtölaukauksesta oli kulunut 3:08:58, joka oikeutti viidenteen sijaan! Olin todella yllättynyt omasta suorituksesta ja vielä yllättyneempi siitä, että tuolla ajalla mentiin jopa palkintosijoille! Kulut sanonta "Tästä on hyvä jatkaa" ei voisi enää paremmin istua tähän tilanteeseen :)
Kisaraportin loppuun vielä perinteisesti parit iPhonella räpsäistyt fotot.
Maalisuora |
Maalialue, jossa keltatakkiset junnut ojensivat juoksijoille osallistumismitalit. |
Recovery mode |
Huoltopisteillä riitti kuhinaa juoksusuoritusten jälkeenkin. |
Maaliintulo katsojien silmin. |
Muutama "muki" odottelemassa saajaansa |
Podium |
Sen verran napakkaa vauhtia tuli pidettyä, ettei Nikessä kestäneet ompeleetkaan enää ehjänä :) |
Tapahtuma-alueen kuhinaa |
Kisan jälkeen kroppaa ravittiin kanakeitolla Hotelli Rauhalahdessa |
sunnuntai 10. elokuuta 2014
Kuopio Triathlon 2014
Kuopio Triathlon järjestettiin jo 25. kerran ja kisa käytiin aikamoisen kuumassa kelissä. Veden lämpötilakin oli kohonnut sen verran korkeaksi, että järjestäjät päättivät kieltää tietyistä sarjoista märkäpuvun käytön kokonaan. Tämä ei kuitenkaan tuntunut kisaajia pahemmin haittaavan, vaikka moni sanoikin kiellon hieman tehneen hallaa uintinopeudelle.
Itselle tämä oli oman kilpailuhistorian toinen triathlonin joukkuekisa. Tällä kertaa joukkueemme ei ollut sama kuin pari vuotta sitten, kun otimme hopeaa Kuopiossa. Silloin itse olin pyörän puikoissa, mutta tällä kertaa sainkin laittaa juoksukengät jalkaan. Tämän vuotinen Joukkueemme "Saaristokaupunki Sport" koostui seuraavista sankareista:
Uinti: Kai Järveläinen
Pyöräily: Tomi Räsänen
Juoksu: Olli Jäntti
Kaitsulla on takanaan hieno 25 vuoden kilpailu-ura triathlonin saralla ja hän käväisikin suvereenisti kisaamassa pikamatkan pohjalle ennen joukkuekisan starttia :) Kai veti hienosti oman 1500m:n uintiosuutensa läpi ajalla 28:20 ja T1:n jälkeen sijoituksemme oli 4/8.
Tomi ampaisi fillarilla matkaan ja pyörä tuntui kulkevan hyvin teknisesti haastavalla katuradalla. Ilmeisesti tänä vuonna oli porukkaa mennyt nurin jonkin verran keskustan mutkissa, mutta onneksi joukkueemme kuski meni mutkat maltilla. Ongelmilta siis säästyttiin ja Tomi sai pidettyä vajaalla 34km/h keskarilla muut takanaan ja sijoituksemme (4/8) säilyi samana T2:een saakka. Tomin tullessa vaihtoon nappasin nopeasti chipin itselleni ja lähdin vetäisemään omaa osuuttani.
Otin yhden geelin antamaan energiapiikin heti alkuun, koska edessä olevilla joukkuekisaajille oli jo muutaman minuutin etumatka. Ajattelin koittaa tehdä mahdollisimman tasaisen juoksun ilman turhia repimisiä, mutta kuitenkin pitää vauhdin tarpeeksi kovana (n. 4.00/km eli kokonaisuudessa lähelle 40 minuuttia). Alku tuli todella kovaa (3.35-3.40/km) ja pitikin hetki hieman tasata vauhtia ennen kuin rytmi taas löytyi. Juoksu tuntui kulkevan hyvin vaikkei joukkuekisaajien ohituksia tullutkaan ekalla vitosen kierroksella. Kun lähestyin toisen kierroksen kääntöpaikkaa huusi eräässä toisessa joukkueessa kisannut Mikko katsomon puolelta, että edessä olevaan Kutvosen Samiin (Finntriathlon) eroa olisi noin 25s. Päätin koittaa kuroa tuon välin kiinni ja nappasin yhden geelin, jotta paukut riittäisi pieneen kiriin. Pitkällä rantasuoralla alkoikin Samin säärystimet näkyä ja Peräniemen kasinon kulmilla pääsin ohittamaan sekä Samin, että toisena olleen Ins.toimisto Aki Kutvosen juoksijan! Nyt olisi enää pidettävä viimeiset 2 kilometriä kyseiset herrat takana :) Tämäpä onnistui ja 10km taittui tasan 40 minuuttiin, joka on henkilökohtainen ennätys kympillä!
Joukkue teki mielestäni nappisuorituksen ja se näkyikin hopeisena sijoituksena! Tämän vuoden kisasta jäi todella hyvä fiilis ja ehkäpä kisataan ensi vuonnakin Kuopiossa :) Kiitokset joukkuetovereille Tomille ja Kaitsulle sekä mahtaville kannustusjoukoille!
Koitin kuvata iPhonella muistoja valmistautumisen ja muun kisaamisen ohessa. Tässäpä siis muutama sekalainen ruutu:
Itselle tämä oli oman kilpailuhistorian toinen triathlonin joukkuekisa. Tällä kertaa joukkueemme ei ollut sama kuin pari vuotta sitten, kun otimme hopeaa Kuopiossa. Silloin itse olin pyörän puikoissa, mutta tällä kertaa sainkin laittaa juoksukengät jalkaan. Tämän vuotinen Joukkueemme "Saaristokaupunki Sport" koostui seuraavista sankareista:
Uinti: Kai Järveläinen
Pyöräily: Tomi Räsänen
Juoksu: Olli Jäntti
Kaitsulla on takanaan hieno 25 vuoden kilpailu-ura triathlonin saralla ja hän käväisikin suvereenisti kisaamassa pikamatkan pohjalle ennen joukkuekisan starttia :) Kai veti hienosti oman 1500m:n uintiosuutensa läpi ajalla 28:20 ja T1:n jälkeen sijoituksemme oli 4/8.
Tomi ampaisi fillarilla matkaan ja pyörä tuntui kulkevan hyvin teknisesti haastavalla katuradalla. Ilmeisesti tänä vuonna oli porukkaa mennyt nurin jonkin verran keskustan mutkissa, mutta onneksi joukkueemme kuski meni mutkat maltilla. Ongelmilta siis säästyttiin ja Tomi sai pidettyä vajaalla 34km/h keskarilla muut takanaan ja sijoituksemme (4/8) säilyi samana T2:een saakka. Tomin tullessa vaihtoon nappasin nopeasti chipin itselleni ja lähdin vetäisemään omaa osuuttani.
Otin yhden geelin antamaan energiapiikin heti alkuun, koska edessä olevilla joukkuekisaajille oli jo muutaman minuutin etumatka. Ajattelin koittaa tehdä mahdollisimman tasaisen juoksun ilman turhia repimisiä, mutta kuitenkin pitää vauhdin tarpeeksi kovana (n. 4.00/km eli kokonaisuudessa lähelle 40 minuuttia). Alku tuli todella kovaa (3.35-3.40/km) ja pitikin hetki hieman tasata vauhtia ennen kuin rytmi taas löytyi. Juoksu tuntui kulkevan hyvin vaikkei joukkuekisaajien ohituksia tullutkaan ekalla vitosen kierroksella. Kun lähestyin toisen kierroksen kääntöpaikkaa huusi eräässä toisessa joukkueessa kisannut Mikko katsomon puolelta, että edessä olevaan Kutvosen Samiin (Finntriathlon) eroa olisi noin 25s. Päätin koittaa kuroa tuon välin kiinni ja nappasin yhden geelin, jotta paukut riittäisi pieneen kiriin. Pitkällä rantasuoralla alkoikin Samin säärystimet näkyä ja Peräniemen kasinon kulmilla pääsin ohittamaan sekä Samin, että toisena olleen Ins.toimisto Aki Kutvosen juoksijan! Nyt olisi enää pidettävä viimeiset 2 kilometriä kyseiset herrat takana :) Tämäpä onnistui ja 10km taittui tasan 40 minuuttiin, joka on henkilökohtainen ennätys kympillä!
Joukkue teki mielestäni nappisuorituksen ja se näkyikin hopeisena sijoituksena! Tämän vuoden kisasta jäi todella hyvä fiilis ja ehkäpä kisataan ensi vuonnakin Kuopiossa :) Kiitokset joukkuetovereille Tomille ja Kaitsulle sekä mahtaville kannustusjoukoille!
Koitin kuvata iPhonella muistoja valmistautumisen ja muun kisaamisen ohessa. Tässäpä siis muutama sekalainen ruutu:
Päivän reitit |
Vaihtoalueen meininkiä ennen kisaa. Takana näkyy palavasta veneestä lähtevä musta savu. (http://www.savonsanomat.fi/savo/vene-paloi-kuopion-satamassa/1865760) |
Tompan "Kuutio" odottelee telineessä tositoimia. |
Joukkueen pyörämies. |
Onnisportin myyntipiste. Kiitokset Henkalle kompressiosäärystimistä sekä narikkapalvelusta :) |
Numerolappu kiinnitetty |
Starttiin aikaa n. 11 minuuttia. |
Huolto pelasti loistavasti ja maalissa kulutettuja kaloreita paikattiin suklaisella Teho Sportilla. |
Recovery mode |
Kansa kerääntyy palkintojen jakoon |
Palkittuja palomiehiä. Keskimmäisenä meidän joukkueen uimari Kai Järveläinen. |
Hopea ei ole häpeä, kun joukkue pelaa 100%:sti. Hieno kisa kaikinpuolin! |
tiistai 1. heinäkuuta 2014
Tahko MTB 2014
Maastopyöräilevien ihmisten kohokohta oli tänä vuonna 28.6.2014, kun huikeat 2149 kampien pyörittäjää (uusi ennätys) oli saapunut kiertämään Tahko MTB:n reittejä. Vaikka sääennuste lupaili koko viikon huonoa keliä (n. +6´C ja vesisadetta), niin kisapäivänä sää helli ajajia puolipilvisellä n. +15-18´C asteisella säällä!
Itsellä aamu lähti mukavasti käyntiin ilman minkään sortin päänsärkyjä ja evästä + juomaa upposi helposti alas. Olo ei ollut ehkä niin täysi kuin yleensä tankatessa, mutta olin aika varma että hiilaria oli mennyt kroppaan riittävästi. Olo oli muutenkin melko rento, joka on melko poikkeuksellista meikäläiselle näin Tahkon kisa-aamuna. Edessä olisi myös uuden fillarin (Bergamont Fastlane 9.4) ensimmäinen kisastartti ja mieli teki jo kovasti hypätä sen puikkoihin.
Ipe kurvasi pihaan puoli kutosen jälkeen, jonka jälkeen nakattiin meikäläisen kalusto + kamat autoon ja otettiin suuntima kohti Nilsiää. Kisapaikalle saavuttiin hyvissä ajoin, joten kaikki kisaa edeltevät loppusilaukset ja lämmittelyt ehdin tekemään melko hyvin. Kävin pyörittelemässä pienen lenkin, jotta viimeisetkin aamujumit saataisiin reisistä aukeamaan.
Hetket ennen starttia meni taas yllättävän nopeasti ja kohta olikin aika järjestäytyä Piazzan eteen. Otin paikkani kuuman ryhmän eturivin tuntumasta ja sitten jäätiin odottamaan lähtölaukausta. Pian paukku saatteli kuskit matkaan ja tielle päästyämme nopeus alkoi nousta. Pari kuskia teki todella vaarallisia äkkijarrutuksia, jotka meinasivat aiheuttaa kolareita jo alkumetreillä. Onneksi näistä selvittiin pienillä kylki- ja rengaskontakteilla. Sinnittelin kärkiporukan mukana vähän reippaat kymmenen kilometriä jonka jälkeen nopeimmat menikin sitten menojaan ja oli alettava tasaamaan vauhtia itselle sopivaksi.
Muorinmäki tuli ylös kevyesti polkien ja sitten Kinahmi I:llä jalkauduttiinkin ensimmäisen kerran, kun poluille alkoi muodostua jonoa. Onneksi ryhmä oli sen verran nopea, että pian päästiin taas satulaan ja maisemat alkoi vaihtui tiuhempaa tahtia. Vaikka ajo tuntui kulkevan todella mukavasti, niin rengasvalinta aiheutti hieman huolen aihetta. Tänä vuonna alla oli hieman kapeammat ja kepoisammat Schwalben Ralli-Ranet (2.15), jotka ovat hieman herkempiä puhkeamaan. Tomppakin puhkoi edellisenä päivänä samaiset nakin kuoret treenilenkillä Tahkon loppulaskussa. Laitoin hieman suunniteltua isommat paineet kumeihin ja koitin ajaa todella tarkasti.
Reittiin oli tänä vuonna tehty pieniä muutoksia matkan varrella, mutta ne oli hyvin toteutettu eikä ne ainakaan hidastaneet menoa. Jossain vaiheessa jalat alkoi tuntua tehottomilta, vaikka matka etenikin ihan kohtuullista vauhtia eikä krampeista ollut tietoa. Otin tasaisin väliajoin geelin ja glukoosia, sekä huoltopisteillä (eka pois lukien) tein todella nopeat stopit ottaen vettä, rusinoita, keksejä ja banaania.
Hieman ennen viiden kympin rajapyykkiä reisissä alkoi tuntua pientä puristusta, mutteivat ne kuitenkaan menneet kramppiin (kiitos suolan, dexalin sekä vohveleiden). :) El Granden alkumetreillä kello näytti ajoaikaa kuluneen 2h 45min, joten ennätys olisi todennäköinen, jos viimeisessä laskussa ei sattuisi mitään. El Grande tuntui nousevan jotenkin vaivalloisesti, mutta ylös tultiin kuitenkin. Reidet vetristyi sen verran, että Tahkon päällä pääsin taas vauhtiin. Loppulasku tultiin varovasti, joskin jarrutukset meinasi jäädä viime tippaan. Pannutkin oli todella lähellä etujarrujen lukittua, mutta pienen puskassa tehdyn koukkauksen kautta päästiin taas oikealle linjalle.
Loppulaskusta selvittiin onneksi ehjin nahoin ja kalustoin, joten sen jälkeen oli vaan otettava miehestä löysät pois ja veivattava loppukiri maaliin. Kello pysähtyi aikaan 3.08.35,3 joka on uusi henkilökohtainen ennätys kuudella kympillä! Tavoitteena ollut sijoittuminen 10% sakkiin toteutui hienosti ja sijoitus 86./1169 kertoo prosenttiluvun olevan 7,35%.
Krampit iskikin vasta maaliin tulon jälkeen ja muutama minuutti piti hieroa / venytellä jalkoja ennenkuin ne aukesivat. :) Päivästä jäi todella hyvä fiilis ja tämä tapahtuma se edelleen jaksaa vetä mukaansa entistä enemmän porukkaa!
Plussat:
- Hyvä ja ennustustaan parempi keli!
- Uusi fillari ja uudet ajokamppeet toimivat erinomaisesti.
- Oma ennätys parani vajaat 20min sekä muutkin meidän ajoporukasta paransivat ennätyksiään!
- Palkkaritarjoilu maalissa oli ehdottomasti plussaa.
- Lihapullapasta. En ole edelleenkään kyllästynyt :)
- Paita oli hyvä!
- Huoltopisteiden toimivuus erinomaista (kuten aina).
- Uudet roska-alueet toimivat hyvin ja maastossa näkyi vähemmän geelipakkauksia sun muita roskia.
- Tompan ja Tumen perheiden varaama möksä ja sauna.
- Henkalle upea ylivoimainen voitto 120km:n sarjassa!
- Valokuvaajat. Aivan mahtavaa vapaaehtoistyötä! Arvostan kovasti.
Miinukset:
- Loppulasku. Vaikka muutoksia edelliseen vuoteen oli tehtykin niin alkuperäinen tuntui paremmalta.
- Tatti otsassa polkenut kanssapyöräilijä. Tokaisi takaa tullessaan ensin ystävällisesti "Vit*uun nyt siitä edestä", jonka jälkeen sama kaveri jäi itse hidastelemaan ohitettavaksi seuraavalle suoralle...
Kiitokset jälleen kotiväelle kannustuksesta sekä ystäville seurasta, kyydityksestä ja saunasta!
Loppuun vielä pari kännykkäotosta päivästä sekä lisäksi lista netistä bongatuista gallerioista.
Kuvagalleriat:
Kosti Koistinen (Tahko MTB)
Kosti Koistinen (Tahko DH)
Saramäki
Kaisa Kekola
Itsellä aamu lähti mukavasti käyntiin ilman minkään sortin päänsärkyjä ja evästä + juomaa upposi helposti alas. Olo ei ollut ehkä niin täysi kuin yleensä tankatessa, mutta olin aika varma että hiilaria oli mennyt kroppaan riittävästi. Olo oli muutenkin melko rento, joka on melko poikkeuksellista meikäläiselle näin Tahkon kisa-aamuna. Edessä olisi myös uuden fillarin (Bergamont Fastlane 9.4) ensimmäinen kisastartti ja mieli teki jo kovasti hypätä sen puikkoihin.
Ipe kurvasi pihaan puoli kutosen jälkeen, jonka jälkeen nakattiin meikäläisen kalusto + kamat autoon ja otettiin suuntima kohti Nilsiää. Kisapaikalle saavuttiin hyvissä ajoin, joten kaikki kisaa edeltevät loppusilaukset ja lämmittelyt ehdin tekemään melko hyvin. Kävin pyörittelemässä pienen lenkin, jotta viimeisetkin aamujumit saataisiin reisistä aukeamaan.
Hetket ennen starttia meni taas yllättävän nopeasti ja kohta olikin aika järjestäytyä Piazzan eteen. Otin paikkani kuuman ryhmän eturivin tuntumasta ja sitten jäätiin odottamaan lähtölaukausta. Pian paukku saatteli kuskit matkaan ja tielle päästyämme nopeus alkoi nousta. Pari kuskia teki todella vaarallisia äkkijarrutuksia, jotka meinasivat aiheuttaa kolareita jo alkumetreillä. Onneksi näistä selvittiin pienillä kylki- ja rengaskontakteilla. Sinnittelin kärkiporukan mukana vähän reippaat kymmenen kilometriä jonka jälkeen nopeimmat menikin sitten menojaan ja oli alettava tasaamaan vauhtia itselle sopivaksi.
Muorinmäki tuli ylös kevyesti polkien ja sitten Kinahmi I:llä jalkauduttiinkin ensimmäisen kerran, kun poluille alkoi muodostua jonoa. Onneksi ryhmä oli sen verran nopea, että pian päästiin taas satulaan ja maisemat alkoi vaihtui tiuhempaa tahtia. Vaikka ajo tuntui kulkevan todella mukavasti, niin rengasvalinta aiheutti hieman huolen aihetta. Tänä vuonna alla oli hieman kapeammat ja kepoisammat Schwalben Ralli-Ranet (2.15), jotka ovat hieman herkempiä puhkeamaan. Tomppakin puhkoi edellisenä päivänä samaiset nakin kuoret treenilenkillä Tahkon loppulaskussa. Laitoin hieman suunniteltua isommat paineet kumeihin ja koitin ajaa todella tarkasti.
Reittiin oli tänä vuonna tehty pieniä muutoksia matkan varrella, mutta ne oli hyvin toteutettu eikä ne ainakaan hidastaneet menoa. Jossain vaiheessa jalat alkoi tuntua tehottomilta, vaikka matka etenikin ihan kohtuullista vauhtia eikä krampeista ollut tietoa. Otin tasaisin väliajoin geelin ja glukoosia, sekä huoltopisteillä (eka pois lukien) tein todella nopeat stopit ottaen vettä, rusinoita, keksejä ja banaania.
Hieman ennen viiden kympin rajapyykkiä reisissä alkoi tuntua pientä puristusta, mutteivat ne kuitenkaan menneet kramppiin (kiitos suolan, dexalin sekä vohveleiden). :) El Granden alkumetreillä kello näytti ajoaikaa kuluneen 2h 45min, joten ennätys olisi todennäköinen, jos viimeisessä laskussa ei sattuisi mitään. El Grande tuntui nousevan jotenkin vaivalloisesti, mutta ylös tultiin kuitenkin. Reidet vetristyi sen verran, että Tahkon päällä pääsin taas vauhtiin. Loppulasku tultiin varovasti, joskin jarrutukset meinasi jäädä viime tippaan. Pannutkin oli todella lähellä etujarrujen lukittua, mutta pienen puskassa tehdyn koukkauksen kautta päästiin taas oikealle linjalle.
Loppulaskusta selvittiin onneksi ehjin nahoin ja kalustoin, joten sen jälkeen oli vaan otettava miehestä löysät pois ja veivattava loppukiri maaliin. Kello pysähtyi aikaan 3.08.35,3 joka on uusi henkilökohtainen ennätys kuudella kympillä! Tavoitteena ollut sijoittuminen 10% sakkiin toteutui hienosti ja sijoitus 86./1169 kertoo prosenttiluvun olevan 7,35%.
Krampit iskikin vasta maaliin tulon jälkeen ja muutama minuutti piti hieroa / venytellä jalkoja ennenkuin ne aukesivat. :) Päivästä jäi todella hyvä fiilis ja tämä tapahtuma se edelleen jaksaa vetä mukaansa entistä enemmän porukkaa!
Plussat:
- Hyvä ja ennustustaan parempi keli!
- Uusi fillari ja uudet ajokamppeet toimivat erinomaisesti.
- Oma ennätys parani vajaat 20min sekä muutkin meidän ajoporukasta paransivat ennätyksiään!
- Palkkaritarjoilu maalissa oli ehdottomasti plussaa.
- Lihapullapasta. En ole edelleenkään kyllästynyt :)
- Paita oli hyvä!
- Huoltopisteiden toimivuus erinomaista (kuten aina).
- Uudet roska-alueet toimivat hyvin ja maastossa näkyi vähemmän geelipakkauksia sun muita roskia.
- Tompan ja Tumen perheiden varaama möksä ja sauna.
- Henkalle upea ylivoimainen voitto 120km:n sarjassa!
- Valokuvaajat. Aivan mahtavaa vapaaehtoistyötä! Arvostan kovasti.
Miinukset:
- Loppulasku. Vaikka muutoksia edelliseen vuoteen oli tehtykin niin alkuperäinen tuntui paremmalta.
- Tatti otsassa polkenut kanssapyöräilijä. Tokaisi takaa tullessaan ensin ystävällisesti "Vit*uun nyt siitä edestä", jonka jälkeen sama kaveri jäi itse hidastelemaan ohitettavaksi seuraavalle suoralle...
Kiitokset jälleen kotiväelle kannustuksesta sekä ystäville seurasta, kyydityksestä ja saunasta!
Loppuun vielä pari kännykkäotosta päivästä sekä lisäksi lista netistä bongatuista gallerioista.
Kuumaryhmä valmiina päivän urakkaan. |
Aikaa lähtölaukaukseen pari minuuttia. Bongasin itseni oikeasta alareunasta (punamusta BMC:n ajopuku) |
Allekirjoittanut keskittyneenä alamäessä (Kuva: Kosti Koistinen) |
Tompalla satalasissa (Kuva: Kosti Koistinen) |
Ipe pisteli alamäet enskatyylin turhia jännittämättä (Kuva: Kosti Koistinen) |
Palautusjuomaa ja rahkaa oli tarjolla maalialueella. |
High5:n porukka tarjoili myös urheilujuomaa janoisille kuskeille. |
Simo Sohkanen vei suvereenisti 240km sarjan voiton! Iso hatunnosto! |
Fantom jakaa femmoja maalisuoralla seppele kaulassa. |
Ojalan Henkka aka "Fantom" ajoi siis ylivoimaiseen voittoon 120km sarjassa ja kakkoseksi tullut Erki Kukk jäi jopa 17min päähän! |
Skinsin "cheerleaderit" oli ehdottomasti kovaäänisin ja näkyvin kannustusjoukko :) |
Pivotin kojulle alkoi edellisvuosien tapaan kertyä seppelettä jos toistakin :) |
Pyörän pesupaikoille oli tänä vuonna hommattu kunnon pesurit ja pasuhommat hoitui nopeasti |
Onnisportin kojulla riitti myös kuhinaa |
Herra numero 6044 |
Teemu Selänne ja Arnold Schwarzenegger ovat mm. sanoneet yhden oluen olevan hyvä juttu urheilusuorituksen jälkeen. Ajattelin lähteä samalle linjalle. |
Hukattuja kaloreita paikattiin oluen lisäksi perinteisesti lihapullapastalla. |
Vehreä Tahkovuori ja loppulaskun kiemurat |
Kymmenes Tahko takana! (Kuva: Ismo Nikkonen) |
Suurmestarista Vuorineuvokseksi :) |
Tämän kauden työväline, Bergamont Fastlane 9.4, toimi juuri niin hyvin kuin toivoinkin. Hieno peli ajaa! |
Kotona väsynyttä pyöräilijää odotti Sandelsin juhlaolutta :) Sari < 3 |
Kuvagalleriat:
Kosti Koistinen (Tahko MTB)
Kosti Koistinen (Tahko DH)
Saramäki
Kaisa Kekola
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)