maanantai 24. joulukuuta 2012

Joulutervehdys

Olli Jäntti Photography toivottaa kaikille oikein rauhallista ja viihtyisää Joulua!


torstai 20. joulukuuta 2012

Tallinna

Vuosien varrella tullut vietettyä vaikka minkälaisia polttareita, mutta tähän mennessä ollaan pysytty kotimaan rajojen sisäpuolella. Tällä kertaa päätettiin kuitenkin tehdä poikkeus ja lähdettiin juhlimaan naimisiin menevän ystävän viimeisiä "poikamiespäiviä" Suomen rajojen ulkopuolelle, Tallinnaan! :)

Tallinna tarjoaa varsin loistavat puitteet tälläiseen toimintaan (enkä nyt tarkoita "sellaisia" paikkoja ja palveluita). Baari- ja ravintolatarjontaa on varmasti riittävästi jokaiseen makuun ja niitä täytyi tottakai hyödyntää. Tämän reissun parhaina paikkoina ja palveluina mainittakoon:

St.Patrick's

Täältä löydät maistuvien ruokien lisäksi myös hyvän valikoiman viskejä. Viskistä pitävälle päivänsankarillemme järjestettiin täällä makuhermoja hivelevä "Whiskey tasting". Täytyy sanoa, että itse omaan sen verran rahvaat makuhermot etten olisi tunnistanut yhtäkään.

Argentiina

Loistava ruokapaikka, jossa annoskoot alkavat olla jo toivottua tasoa. Lihan määrässä ei oltu turhia kursailtu ja valikoimaa löytyi aina villisiasta kalaan ja perinteisiin nautabiffeihin. Ähkyltä ei voitu välttyä tälläkään kertaa.

Beer House

Hyvä paikka ruuan sulatteluun / illan istujaisiin löytyy vanhan kaupungin siimeksestä. Beer House on avara, Itävaltalaishenkinen paikka, jossa on tarjolla usein elävää musiikkia. Olutta juodessa saa myös hyvän hauistreenin, koska kolpakot ovat paksua lasia ja isoin koko on luonnollisesti litran verran. Halutessaan täällä saa veren kiertämään myös kintuissa, koska bändin soittaessa tuntuu meininki olevan katossa.

Koska ryhmämme oli myös varsin liikkuvaista(kin) sorttia, niin yökerhojumppaamisen lisäksi oli keksittävä muitakin aktiviteetteja.

www.adrenalin.ee järjesti upean paintball-sodan lentokentän päädyissä olevissa vanhoissa rakennuksissa. Aiemmat splättikset ovat olleetkin enemmän korpisotaa kuin asutuskeskustaistelua, joten kokemukset tämänkin lajin osalta saivat tällä reissulla hieman uutta maustetta. Värikuulien lisäksi settiin kuului pommit, savut sekä tietysti jänispuku polttarisankarille.

Pilve apartment hotel

Majoituspuoli oli myös kohdallaan! Keskustan liepeillä sijaitsevassa huoneistohotellista löytyy majoitus isommallekin köörille. Penthousesta löytyy tilava kylpyosasto saunoineen ja porealtaineen.

Varaukset hoituu esimerkiksi --> Täältä.

Pics or it didn't happen:

Pahoittelut kuvanlaadusta. Huterassa mielentilassa kännykällä kuvattuna ei saa ehkä ihan sitä laadukkainta kuvatuotantoa aikaiseksi :)

Penthousen kylppäri
Soon sota ny!

Taistelutanner ja kylmä, harmaa marraskuinen pakkaskeli
Tuntematon sotilas
Vanhat rakennukset olivat mitä mahtavimpia tetsauspaikkoja

Pakkasella värikuulat tuntuu entistäkin kipakammalta! Kuvassa polttarisankarin selkäosasto.
Huoneen ikkunasta avautui idyllinen näky keskustan liepeillä sijaitsevaan puutalokortteliin.

Reissun terveysprotokollan mukaisesti alkupaloiksi vedettiin riittävä kasa pitsoja...

...ja jäkiruuaksi vähän biffiä!
Ei ollut tylsyydestä tietoakaan
Litran tuoppeja, itävaltalaishenkinen meininki ja elävää musiikkia. Suosittelen!

Vanhaa kaupunkia öisessä asussa

Tohi sinagi Tallinnasse. Seal meeldida! :)










keskiviikko 19. joulukuuta 2012

Tukholma

Käväistiin viime kuun puolella perheen ja Tuukan isovanhempien kanssa pyörähtämässä Tukholmassa. Kyseisessä kaupungissa on aina mukava käydä, vaikka noilla risteilyaikatauluilla ei kovin pitkälle keskustasta tohdi lähteä seikkailemaan. Pitäisi joskus ottaa kumijalka alle ja karauttaa kaupungin pölyt jaloista. Eikä se marraskuinen Tukholma nyt oikein hirveästi elämyksiä tarjoa, mutta pieni irroittautuminen arkirutiineista parin päivän reissun merkeissä sai akut lataantumaan. Taisin olla enemmän fiiliksissä pojan ensimmäisestä ulkomaan reissusta :) Vaikka reippaasti Tuukka jaksoikin matkustaa ja touhuta pallomeressä, niin Tukholmassa seikkailun ajan se nukkuikin sitten lähes kokonaan.

Shoppailun, sapuskoinnin ja muun toiminnan ohella jäi aikaa myös valokuvata. Syksy ja alkutalvi on mennytkin lähes tyystin kuvaten studiossa, joten oli virkistäytyvää liikkua kaupungilla kuvaten. Katukuvausta pitäisi harrastaa ehdottomasti enemmän!

Tässä pientä kuvarapsaa Tukholmasta:










tiistai 18. joulukuuta 2012

Instagram ja yksityisyys

Taitaa taas yksi hyvä palvelu jäädä pois henkilökohtaisesta käytöstä. Instagrammiin on ollut helppo latailla ottamiaan kuvia ja nykyajan normien mukaisesti kuvat saa salamana jaettua muulle maailmalle. Mikäs muukaan kuin raha sotkee taas kuviot tässäkin jutussa...No toisaalta pitäähän heidänkin tiliä tehdä ja muita palveluita on maailma pullollaan. Täytyy vaan osata valikoida ne parhaat.

Instagrammin käyttöehtoihin laitetaan lähitulevaisuudessa tiukkuutta ja ne hyväksyessäsi annat heille kuviesi täydet käyttöoikeudet (omistusoikeus säilyy vielä kuitenkin sinulla.). Tarkoittanee siis sitä, että Instagram voi käyttää kuviasi kaupallisesti niinkuin parhaaksi näkee ja eikä se todellakaan kasvata kuvaajan tilipussia. Uudet käyttöehdot tulevat käyttöön ensi vuoden tammikuun 16.päivä. Ehdot eivät koske kuitenkaan tuota päivää ennen palveluun ladattuja kuvia. Jos ajattelit käyttää palvelua kuitenkin ensi vuoden puolella, niin kannattaa pitää mielessä, että esim. railakkaat lomakuvasi saattaa olla kohta jossain matkailumainoksessa. :)

Asiasta lisää ---> Hesarissa.

Päivitys 19.12.2012 Klo: 8.39

Instagram ottikin pikaisesti kantaa palauteryöppyyn, jonka käyttöehtojen julkaistamisen jälkeen saivat. He mainitsivat blogissaan, että uusi käyttöehtoteksti on vaikeaselkoista ja siitä voi vetää vääriä johtopäätöksiä. Instagram ei siis missään tapauksessa aio käyttää kuviasi kaupallisesti. Mikään ei tule muuttumaan kuvien oikeuksien suhteen. Tarkempi oikaisu löytyy ---> Täältä.

sunnuntai 16. joulukuuta 2012

Kiire

Kiire. Sitä on ollut alkutalvi kyllä niin täynnä, että on saanut etsiä kalenterista tyhjää tilaa. Päätoimen projektissa elettiin loppuvaiheita ja aikataulut alkoi käydä jo tuskallisen kireiksi. Oman firman puolella hommaa myöskin riitti paljon, joskin ei niin kiireellistä. Toki niitäkin hommia täytyi saada eteenpäin, joten pari kuukautta mentiin päivät lähes tulkoon minuuttiaikataululla. Tämän vuoksi bloggailukin on jäänyt vähemmälle, mutta nyt alkaa taas tekstiä virrata tännekin. Kiireestä kertoo myös se, että ehdin pitää kesälomani vasta nyt kun lumet oli jo maassa :D

Lisää kuvateksti

Siitä olen kuitenkin pyrkinyt pitämään kiinni, ettei työnteko saa tehdä hallaa perhe-elämälle. Päätoimessa käydään normaaliin työaikaan ja omat hommat hoidetaan silloin kun poika (ja rouva) nukkuu. Yhteistä aikaa ei ole liikaa koskaan, joten siksi sitä pitää osata arvostaa ja kunnioittaa. Perheen ja ystävien parissa saa aina ladattua akkuja, joten on hyvä osata heittäytyä vapaallekin. Toki ainahan niitä päiviä tulee töissä, että joutuu venymään tavallista enemmän, mutta se ei saa jäädä tavaksi.

Vaikka pidänkin spontaaneista tilanteista ja rennosta meiningistä, niin tehokkuuden (ja palautumisen) nimissä on osattava aikatauluttaa myös ajankäyttöään. Monesti kuulee sanottavan, että miten ahdistavaa on elää aikataulujen mukaan. Onhan se tietysti niinkin, mutta itseäni alkaa ahdistamaan paljon enemmän se, että tekemättömiä asioita alkaa kasaantumaan päälle. Lisäksi ne ihmiset kellä on jo jälkikasvua tietävät varsin hyvin, että päivien rytmitys helpottaa jokaisen perheenjäsenen arkea. Tärkeä juttu on kuitenkin se, että muistaa kiireen olevan vain väliaikaista. Ei mikään kiirettä aiheuttava homma jatku loputtomiin. Vähän kun tsemppaa, niin sit ehtii levätä. Ja jos tuntuu ettei jaksa, niin täytyy osata pyytää jeesiä.

Nyt kun kiire on taas hellittänyt ja hommia on saanut valmiiksi, niin on aikaa keskittyä kaikkeen muuhun mukavaan. Vaikkei mikään työni olekaan fyysistä, niin jatkuva aivotyöskentely on pitkän päälle aika uuvuttavaa. Nyt kun nuppikin on päässyt huilimaan, niin yleinen vireystaso on noussut huimasti! Lisää hyvää oloa ajattelin hakea urheiluhierojalta, jonka palvelut ovat kaltaiselleni "kokovartalojumille" kultaakin arvokkaampia. Lisäksi sitä saattaisi (ehkä) ehtiä käydä taas urheilemassakin. Monet rinteet ovat avanneet jo ovensa, Jynkän vuoren ladut on käyty ajamassa kondikseen, käyttämättömiä vapaalippuja on salille kasapäin, joten virikkeitä on tarjolla! Lisäksi sain ystäväni yritykseltä (Onnisport) kassillisen Squeezyn lisäravinteita sekä pari Spibeltiä, joita pitää päästä testaamaan.

Urheiluharrastusten lisäksi sain myös kasattua pitkään kunnostuksen alla olleen kitarani, jolla otettiinkin Tuukan kanssa jo ensimmäiset soittotunnit. Sen verran oli pienellä miehelläkin intoa kitaralla soittamiseen, että liekkö siinä on meillä rocktähden alku? ;)

sunnuntai 4. marraskuuta 2012

Luvaton kuvankäyttö

Kuvia käytetään valitettavan paljon ilman kuvaajan lupaa ja iltasanomat julkaisikin tästä informatiivisen artikkelin. Usea "sunnuntaikuvaaja" ei asiasta jaksa meteliä nostaa, mutta hänellä on siihen täysin sama oikeus kuin ammatikseen kuvaavalla henkilöllä. Valokuvan tekijänoikeus määräytyy samalla tavalla jokaiselle sulkimen nappia painavalle kuvaajalle.

Printtimediassa kuvien valvonta on hankalaa, koska materiaalia on ympäri maailmaa eikä monikaan luvattomasti lehteen eksynyt kuva tule kuvaajan tietoisuuteen.

Verkossa julkaistavia kuvia on puolestaan hieman helpompi valvoa ja paikallistaa. Tähän on tehty myös useampi työkalu, jolla pystyy kalastelemaan vierailla vesillä kalastaneita kuvavarkaita.


Googlen näköishaku
Tineye
Mozilla Firefoxin lisäosa

Jos löydät kuviasi luvattomasta käytöstä, niin toimenpiteisiin kannattaa ryhtyä välittömästi. Samalla autat kitkemään harmaata taloutta tältäkin alalta. Neuvoja, apua ja valmiita arkkipohjia löydät Finnfoton sivuilta.

keskiviikko 31. lokakuuta 2012

Filmille

Tuli taas nakuteltua jokunen rulla kuvia filmille ihan harrastusmielessä. Kestipä muuten ihan jonkun aikaa ennen kuin kaikki rullat oli kuvattu. Yhtään ruutua ei tehnyt mieli "tuhlata" johonkin turhaan, vaan aina koitin löytää jotain kuvaamisen arvoista. Siinäpä onkin suurin ero mitä tulee kuvauskäyttäytymiseen, kun vertaa filmille ja digille kuvaamista. Filmille kuvatessa tulee kiinnitettyä enemmän huomiota mm. rajaukseen ja sommitteluun. Digillä sitä saattaa ottaa samasta kohteesta useamman kuvan ja valita sitten jälkikäteen sen parhaimman ja deletoida turhat ruudut pois kovalevyn tilaa tuhlaamasta. Filmillä taas puolestaan tulee tehtyä parhaan kuvakulman valinta jo ennen kuin painaa laukasinta ja kahta lähes samanlaista kuvaa tulee harvoin otettua.

Kamerana oli käytössä jälleen vuoden -80 Zenit EM ja linssiarmeijana Fujinon 35mm f2.8, Helios 58mm f2, Jupiter 85mm f2 sekä Pentacon 135mm f2.8. Kahdella jälkimmäisellä tykkään kuvata tosi paljon. Molempia onkin kehuttu nimenomaan pehmeän bokehin ansiosta ja voin kyllä yhtyä kehumiseen.

Elvis ja Kokki Kuopion keskustassa. Jupiter 85mm f2.

Kuopion torimyyjä.  Jupiter 85mm f2.
Kuopion toriremontti ja paketoitu kauppahalli. Fujinon 35mm f2.8.
Kuopion tori. Fujinon 35mm.
Tuulimylly Fagernäsin kartanon pihamaalla Kuopiossa. Jupiter 85mm.
Lintujen ruokintaa Helsingin keskustan liepeillä. Pentacon 135mm f2.8.
Varkauden Pirtinvirta talvella. Linssi ??
Pirtinvirran rantapenkit. Fujinon 35mm.
Nuorin Jäntti touhuaa kotipihassa. Jupiter 85mm.

Tykkään myös tosi paljon tuosta filmin rosoisuudesta. Virheet tuo vaan lisää fiilistä kuviin ja tälläinen lookki sopisi erittäin hyvin esimerkiksi johonkin bändikuvauksiin. Pitääkin seuraavan kerran ottaa myös filmikalusto mukaan, kun tehdään musaporukalle promokuvia.

perjantai 19. lokakuuta 2012

Power of digital makeup

Minulta kysellään usein kuinka paljon esim. kasvokuvia pystyy ehostamaan jälkikäsittelyssä. Tuohon on vaikea vastata suoraan, koska se riippuu paljon kuvasta (laatu, koko jne.). Usein eli lähes aina kasvoista löytyykin jotain pientä minkä kuvattava haluaa poistettavan. Ja sehän onkin ihan normaalia, että ihmisillä on kasvoissaan näppyjä, punoituksia, itikanpuremia, tummia silmänalusia, naarmuja, ihon kiiltämistä tai muuta mikä kaipaisi jälkikäsittelyä.

Itse kuvaan aina raw:ina, koska se antaa paljon enemmän liikkumavaraa kuvankäsittelypuolella. Välillä kuitenkin minulta kysytään pystyisinkö ehostamaan/parantamaan jotain asiakkaan omaa kuvaa ja nämä kyseiset kuvatiedostot on yleensä pokkarilla kuvattuja jpg-kuvia. Onko jpg:n rankempi käsittely lähtökohtaisesti tuhoon tuomittua vai taipuuko nekin käsittelyn jälkeen vielä laadullisesti käyttökelpoisiksi ruuduiksi? Tätähän pitää kokeilla :)

Tässä kokeilussa testasin kuinka Canon A540-pokkarilla otetun meikkaamattoman naisen naamakuvaan (jpg) saadaan vetäistyä puuterit, kajaalit, ripsivärit, puuterit ja koko hoito photarin puolella. Tässä pienessä projektissa tein yhteistyötä amerikkalaisen mallin Dana Hamm:n kanssa, joka luovutti yhden itse ottamansa kuvan käyttööni.

Lähtökohtana siis tämä kuva.

(Photo: Dana Hamm)

Hetki ehostusta photarin puolella ja a'vot:

Photo: Dana Hamm / Retouching: Olli Jäntti

Jpg-kuvaakin saa siis melko kivasti muokattua, joskin siitä kaikista haastavimmasta osa-alueesta eli ihosta ei saa läheskään niin hyvää, kuin mitä raw:sta muokkaamalla saisi irti. Ihosta meinaa tulla väkisinkin hieman liian blurrattu, vaikka koitin käsitellä sen niin vähällä siloittelulla kuin virheet peittämällä saa tehtyä. Lisäksi pokkarin suora/kova salama vie detaileja ihosta keskeltä naamaa.

Danan kommentit kuvasta, "Thank you for the very cool photo!!  I love what you did - How amazing!!

Kun asiakas tykkää lopputuloksesta, niin voi siihen itsekin olla sitten tyytyväinen :)

Muistetaan kuitenkin, että tämä oli vain kokeiluluontoinen kuva. Jos pitäisimme oikeat promokuvaukset Danan kanssa, niin silloin olisi käytössä "hieman" erilainen kalusto niin valaistuksen, optiikan kuin kamerankin suhteen.

Lisää Danasta täällä:

www.iconicbeautyimages.com
https://www.facebook.com/dbarbourhamm





maanantai 8. lokakuuta 2012

Lightsphere

Vaikeat kuvausolosuhteet laittavat kuvaajan miettimään entistä tarkemmin valaisuteknisiä ratkaisuja. Hankala paikka on kuvata tilannekuvia esim. todella hämärässä, korkeassa ja tummaseinäisessä tilassa. Salamaa ei voi heijastaa pinnoista ja suora salama on tappaa tunnelman aika tehokkaasti. Herkkyyksiä nostamalla ja riittävällä kameran tuennalla pääsee tietysti aina lähemmäksi vallitsevaa valoa, mutta usein kuvaan tarvitsisi täytevaloa.

Katon kautta heijastettu salama voi aiheuttaa myös niin sanotut "pandakarhusilmät". Katosta heijastuva valo aiheuttaa varjot silmien alueelle, koska kulmakarvat jäävät ikäänkuin lipaksi yläpuolelta tulevan valon tielle. Tätä voi toki kompensoida käyttämällä valkoista fillikorttia salamassa ohjaamaan valoa myös eteenpäin, mutta aina se ei riitä.

Itse ratkaisin edellä mainitut ongelmat Gary Fongin Lightspherella. (Kuva: Rajala)


Alkuperäinen Gary Fongin tötterö maksoi ostohetkellä esim. Rajalassa 139 euroa, joka on kyllä huikea hinta tuollaisesta muovisesta kapineesta. Siinä rapisee voittoa myyjälle samaan tahtiin kuin menneen kesän hillakauppiaille! Tilasin omani jostain ebay:n syövereistä huomattavasti huokeammin. Tosin GF:n leimaa ei lue missään, mutta rakenteeltaan se on täysin vastaavanlainen ja paketista löytyy samat lisäpalikat. Omani on Cloud-malli eli diffuuseri on maitolasin väristä eikä läpinäkyvää. Lightsphereistä löytyy myös kokoonpainuva malli, joka säästää kameralaukusta tilaa roimasti.

keskiviikko 12. syyskuuta 2012

1,000,000,000,000 Frames/Second

Maailman ensimmäisestä valokuvasta (Joseph Nicéphore Niépce, 1826) lähtien on kuvan tuottamista ja laitteistoa pyritty parantamaan/kehittämään. Valokuvauksen perustekniikka pysyi pitkään samanlaisena eli valoherkälle materiaalille ikuistettiin nopea pilkahdus valosta, joka kehitettiin sitten näkyväksi valokuvaksi. Valokuvausmaailma eli todellista murrosvaihetta, kun analogisen kuvaustavan rinnalle/tilalle kehitettiin digitaalinen kuvaaminen ja kuvatuotanto. Tämä uudisti täysin valokuvauksen monellakin tapaa. Kuvatuotanto nopeutui hurjasti, kuvamäärät kasvoivat räjähdysmäisesti, kuvankäsittely sai aivan uudet toimintatavat, paperikuvien sijasta kuvia katsellaan ruuduilta jne. Elämme nyt hetkessä, jossa digikuvaus on arkipäivää ja filmikameroita aletaan kummastella. Voi hyvinkin olla ettei nuorimmat valokuvaajan versot ole koskaan filmikameraa nähneetkään.

Seuraava murrosvaihe muhii jo suunnittelijoiden/tiedemiesten/valmistajien pääkopissa ja tietokoneiden uumenissa. Nähtäväksi jää mitä on tulossa seuraavaksi. Olisiko tässä välähdys tulevasta:

 
 
Olen samaa mieltä Mr.Raskarin kanssa. "We should stop obsessing about the megapixels in cameras and start focusing on the next dimension in imaging".

sunnuntai 2. syyskuuta 2012

Extreme City Run 2012


Varkaudessa toista kertaa järjestetty ECR eli Extreme City Run keräsi satakunta kilpailijaa mittelöimään keskustaan ja osittain Kämärille/Taipaleeseen rakennetun radan herruudesta. Rata oli kokenut muodonmuutoksen viime vuoteen nähden ja tänä vuonna reilun 8km pituinen rata kierrettiin (kilpasarjassa) kaksi kertaa.

Viime vuonna tämä kisa jäi harmittavasti väliin (olisiko ollut yllättäen hääkuvaukset), mutta tänä vuonna kyseinen päivän kohdalle oli laitettu hiirenkorva kalenteriin jo hyvissä ajoin.

Valmistautuminen

Koko kesän vaivannut selkä se jatkoi vaan sinnikkäästi temppuiluaan, kun piti alkaa herättelemään juoksutaitoa näitä koitoksia varten. Alkukesästä kohtalaisen hyvin kulkenut juoksu (21km 1h35min) tuntui nyt jotenkin tahmivan ja askel tuntui raskaalta. Alaselän jumitus sai vielä kaverikseen mojovan yläselän lukon, joka oli viikon takaisen koko päivän hääkuvauskeikan tulos. Keikan jälkeen sai tosissaan etsiä hyvää nukkuma-asentoa, koska selkä tuntui siltä kun olisin tippunut parvekkeelta suoraan selälleen. Pari päivää pitäisi nyt malttaa lepäillä, että voisi edes harkita juoksemista.

Alkuviikosta ajattelin tehdä viimeisen pitkän lenkin ja katsoa miltä juoksu maistuu. Lepo tuntui auttaneen ja juoksu tuntui taas melko hyvältä. Sain pidettyä vauhdin 4.30min/km, joka on normaali treenivauhtini. Keskiviikkona selkä teki taas totaalistopin ja en muista milloin viimeksi lapojen väli olisi ollut niin kipeä ja jumissa. Keuhkoihin ei saanut vedettyä kuin n.2/3 ilmaa ennen kuin "veitsi alkoi työntymään lapaluiden alle". Vieläkään (tietysti) en mennyt kenenkään ammattiauttajan luokse, vaan Voltaren-geeliä selkään ja buranaa huiviin. Terävin kipu katosi seuraavaan aamuun (torstai) mennessä, mutta katsoin parhaimmaksi viimein mennä urheiluhierojalle.

Ennen hierontaa tein todella kevyen 5km / 30min hölkyttelylenkin. Ei ollut itku kaukana, kun Technopoliksessa toimiva urheiluhieroja Marko Taavitsainen teki 1h 15min töitä selkäni kimpussa. Olo oli kuin rekan alle jääneellä, mutta pari tunnin päästä sen pitäisi jo olla parempi. Ja olihan se :)

Perjantaina olikin taas tankkauspäivän aika, joten menussa oli pääsääntöisesti hiilaria ja reippaasti nestettä.



Tavoitteet

Koska kisa oli minulle täysin uusi tuttavuus, niin en mitään aikatavoitteita asettanut. Sijoituksellisesti oli tavoitteena olla maalissa kuuden sakissa, jos ei matkalla tulisi suurempia ongelmia.

Kisa

Kisa-aamu valkeni viileänä (+8´C) ja pelkkä mielikuva mahdollisista vesiesteistä sai aikaan kylmiä väreitä. Kävin aamulla heti ysin jälkeen hoitamassa ilmoittautumisen/maksamisen ja kävin autolla hieman pyörimässä reitin tuntumassa. Sitten vielä viimeiset kevyet välipalat huiviin ja vetämään juoksutrikoita jalkaan. Vaikka keli lämpeni puoleen päivään mennessä +13´C tuntumaan, niin päätin silti lähteä pitkissä vermeissä liikkeelle.

Kisakeskus aamulla varhain.
Aamuinen Kauppakatu näytti vielä autiolta, mutta puolen päivän tienoilla siellä olikin jo täysi tohina päällä.
"Lähtölaukaus" saatteli juoksijat matkaan hieman yli kaksitoista ja lähdin heti kärkimiehen peesiin. Tarkoitus oli tunnustella eka 8km kierros vauhtia ja sitten tehdä mahdollisia ratkaisuja toisen kierroksen puolen välin jälkeen, jos paukut siihen riittäisivät. No tuo suunnitelma meni ihan uusiksi heti alusta lähtien, koska kärjessä painanut Heikki (Puurtinen) piti aika pirun kovaa vauhtia. Ekat neljä kilometriä mentiin lähes oman sykerajan ylärajoilla ja neljän miehen porukka (Heikki, Minä, Mika Lamberg ja Samuli Haapalainen) irtautui selkeästi muusta massasta.

Olin hieman ketterämpi muita ensimmäisillä esteillä ja otin johtopaikan pariinkin otteeseen. Vesiesteillä (Taipaleen vanha kanava) pystyin pitämään vielä muut takana. Heikki tuli kakkosena, Mika kolmosena ja Samuli neljäntenä. Samuli oli valinnut juoksuhousuiksi collegehousut, jotka vettä imaisseena hidastivat matkaa aika rajusti ja Samuli alkoi tippua kyydistä. Rantauduttuaan Heikki kuitenkin pisti taas parastaan eikä allekirjoittaneella ollut enää isompia vaihteita vastata haasteeseen. Pyrin löytämään alun repivän tahdin jälkeen oman vauhdin, pitämään Mikan takana ja ottamaan Heikin sitten jossain vaiheessa mahdollisesti kinni. Heitin aika pahat kopit joen ylitys esteellä jäähallin kupeessa ja sääreen/sormeen/kyynärpäähän tuli haavoja. Menoja ne eivät haitanneet vaan pystyin jatkamaan normaalisti. Kiitos tapissa olevien adrenaliinitasojen :)

Ekan kierroksen loppupuolella olleilla auton alitus esteillä (Kauppakatu) reidet alkoi antamaan vinkkiä geelien tarpeesta. Otin nopeasti yhden geelin paidan taskusta ja ennen maalia sitten juomapisteeltä kupin vettä. Eroa Heikkiin oli tullut jo noin minuutti, joka alkoi olla liian kova pala. Päätin pitää yllä kuitenkin kovaa vauhtia, koska Mika tuli takana noin minuutin päässä.

Toisella kierroksella juoksu tuntui tosi hyvältä, vaikka esteiden jälkeen saikin vähän aina hakea juoksurytmiä kohdalleen. Heikki kuroi etumatkaa, mutta samoin tein minäkin Mikaan verrattuna. Selvää oli ettei tässä vaiheessa kannattanut enää hätäillä, vaan pitää kiinni kakkospaikasta. Kuin toisintona ekaan kierrokseen verrattuna heitin turvalleen saman joen kivikoihin kuin ekallakin kierroksella :D Ja vieläpä kahdesti. Kirosanojen saattelemana nousin kuivalle maalle päätä myöten aivan likomärkänä. Ohuet juoksuvaatteetkin muuten painaa märkänä yllättävän paljon ja tulin miettineeksi, että lämpötiloista huolimatta shortsit olisivat olleet paremmat. Tosin sijoitukseen se ei olisi vaikuttanut millään tavalla.

Viimeisessä auton alituksissa oikeaan reiteen iski mojova kramppi, mutta sain sen loppumatkan aikana sulateltua onneksi pois. Heikki kuittasi ykkössijan, allekirjoittanut tuli 1min 25s perässä kakkoseksi ja Mika sitten 2min 37s minun perässä kolmoseksi. Kaikkien selkävaikeuksien jälkeen tähän täytyy olla todella tyytyväinen! Tavoitteet ylittyi, mutta vielä jäi mukavasti sijan verran parannettavaa ensi vuoteen ;)
Maalisuoralla
Kaikkensa kun antaa, niin ei jää jossiteltavaa :)


Kämärin koskesta löytyi kivikot ihan ilman etsimistä.

Hieman ryytyneen oloinen mitalisti :)

Kisadata

Matka: noin 16.5 km (ECR)
Aika: 1.11.59 (Suunto / ECR)
Keskinopeus: n. 13.75km/h
Sijoitus: 2./97
Keskisyke: 167bpm (Suunto)
Maksimisyke: 180bpm (Suunto)
Kalorit: 1080kcal (Suunto)

Palautteet, mietteet ja kiitokset

Mahtavaa, että Varkaudessa järjestetään tälläisiä tapahtumia! Varkaus kaipaa tällä hetkellä kaikki mahdolliset virikkeet ja tapahtumat, jolla kaupunkiin saataisiin lisää eloa. Hyvä fiilis välittyi tänään varmasti kaikkien juoksijoiden sekä järjestäjien naamoilta.

Tämän vuoden reitti oli mielestäni onnistunut ja esteiden vaikeusasteet vaihtelivat helposta haastaviin. Juomahuolto ja ajanotto toimivat hyvin ja reitillä toimineet valvojat olivat valppaita neuvomaan ja tsemppaamaan juoksijoita. Muutamassa kohtaa meinasi reitin nauhoitus olla puutteellinen ja itsekin lähdin erään vesirastin jälkeen väärään suuntaan. Tämä ei ole kovinkaan poikkeuksellinen puute, vaan monessa muussakin tapahtumassa tähän kaipaisi parannusta. Pointsit järjestäjälle kuitenkin huumoripitoisista katuteksteistä matkan varrella :)

Kisan jälkeen maistui kisakeskuksessa ruoka ja juoma, joiden tarjoilu hoitui myös täsmällisesti ja aikataulun mukaisesti. Kun vielä tähän lisää palkinnot, illan bileet ja bänditarjonnan, niin 45 euron hintaan tässä tapahtumassa sai rahalleen varmasti vastinetta.

Palkintojen jakoa ja kiitoksen sanoja.
Musiikkia ja festarikansaa iltaisella.
Tapahtumaa olisi ehkä voitu kuitenkin markkinoida vieläkin tehokkaammin, jotta porukkaa olisi saatu karkeloihin lisää. Juoksijoita tänne olisi mahtunut paljon paljon enemmän. Kuulin myös kannustusjoukoilta, että Kauppakadulla oli ollut aika paljon porukkaa liikenteessä täysin tietämättömänä miksi katu on suljettu ja mikä on homman nimi.

Yksi ehdottomasti parannettava asia viime vuodesta on juoksutapahtuman taltiointi. Viime vuodelta ei löytynyt ainakaan järjestäjän sivuilta kuin vain muutama valokuva. Youtubesta löytyi 240-resolla olevia videoita myös muutama. En tiedä toimiko tänä vuonna tapahtumassa ketään virallista valokuvaajaa/videokuvaajaa, mutta todella toivon että asia oli nyt hoidossa. Tiedän, että monelle tapahtumaan osallistuminen on itsensä voittamista ja asia, jota haluaa muistella pitkään. Kun bongaa itsensä kuvagalleriasta, niin se tuo aina hymyn huulille. Hyvät kuvat toimivat myös tehokkaana houkuttimena seuraavaa vuotta ajatellen, kun tulevat kisaajat näkevät millainen meininki ECR:ssa on.
Enkä mainosta tässä itseäni, koska koitan tulla juoksemaan myös ensi vuonna ;)

Kiitokset omalle perheelle, vanhemmille, kavereille tsemppauksesta reitin varrella. Yleensä kisoissa painaa menemään niin keskittyneesti (lue: nollat taulussa) ettei yleisöstä meinaa nähdä ketään tuttua. Olitte kuitenkin kaikkein kovaäänisimpiä, joten bongaus oli helppoa :) Kiitokset myös kanssakilpailijoille tsemppauksesta ja hyvästä seurasta!

Kiitokset vielä ECR:n järjestäjille kaikinpuolin onnistuneesta päivästä!