Telakalla

(15.3.2017) Kolaus. Silmissä välähtää. Sattuu niin perkuleesti. Mitä hittoa just tapahtui? Vasen pikkuvarvas näyttää normaalista asennosta poiketen 45-astetta sivullepäin. Ilmoille pääsee melkoisen painokas veellä alkava viiskirjaminen sekä spontaanisti pari muuta voimasanaa kauneimpien suomalaisten kirosanojen kirjastosta. Vaikka viime syksynä tulikin plakkariin teräsmies-titteli, niin silti mies (ja luut) on ihan paperia, kun otat punttisalilla puolihuolimattoman törmäystestin varpaallasi vinopenkin jalkaan...Poikkihan se meni.Varvas siis. Vinopenkkejä ei vahingoitettu tässä episodissa.

Könkkäsin uudelleen muotoillun varpaani kanssa pikaisesti samassa rakennuskompleksissa sijaitsevaan Terveystaloon, josta sitten sain lähetteen asemakadun toimipisteeseen. Muutaman eri lääkärin tutkimuksen, röntgenkuvauksien ja ortopedin lausunnon jälkeen päästiinkin sitten ottamaan kirjaimellisesti hikeä pintaan varpaan suoristamisoperaation muodossa. Topakka juuripuudutus, topakampi ote jalasta/varpaasta ja sitten vetämällä kokeilemaan miten pienen luunpäät osuisivat kohdalleen. Tarkoitus oli saada 45-asteen kulma lähelle nollaa. Onneksi puudutus ja lääkitys oli "heitä huolesi pois"-luokkaa, joten homma onneksi vaan näytti pahemmalta kuin miltä tuntui. Puudutuksen voimin menisi tämä päivä helposti, mutta tulevia viikkoja varten sain lääkäriltä mukaan ostoslistan farmasian karkkikauppaan.

Kun varvas oli oikaistu parhaiden yritysten mukaan ja kapaloitu pysymään aloillaan, niin oli aika hengähtää ja mietiskellä vähän tulevien viikkojen kuvioita uusiksi. Sain mielestäni melko pitkän parin viikon sairasloman, mutta palasin töihin jo kahden saikkupäivän (ja viikonlopun) jälkeen.

Treenien osalta muutoksia tulikin sitten vähän enemmän. Kaikki jalkaterää rasittava treeni (juoksu, pyöräily, tietyt jalkaliikkeet salilla jne.) oli karsittava pois. Ekalla toipilasviikolla panostin eniten uintiin jättäen potkut lähestulkoon kokonaan pois. Muuta aerobista liikuntamuotoa ei oikein pystynyt harrastamaan. Tokalla viikolla otin mukaan kevyttä sisäsoutua ja kolmannella päästiin sitten pyörän selkään. Juoksua pystyi alkuperäisen arvion mukaan harkitsemaan alustavasti neljännellä toipumisviikolla, mutta kontrollikäynnin jälkeen napsahti vielä kaksi viikkoa lisää panttausta juoksun suhteen. Luutuminen oli sikäli mennyt hyvin ilman takapakkeja, mutta koska varpaan luu oli mennyt kokonaan poikki, niin se vaatisi sen 6 viikkoa ollakseen täysin luutunut. Harmittihan tuo, mutta eipä tämän suhteen voinut oikein höntyillä. Pari viikkoa piti mennä vielä edellisviikkojen tapaan ja alkaa sitten vasta varovasti kokeilemaan juoksua.

Kuuden pitkän viikon jälkeen (26.4) pääsin vihdoin vetäisemään juoksukengät jalkaan ja juoksemaan! Hieman kipeetähän se teki ja askellus oli pielessä, mutta kylläpä oli leveä hymy naamalla :) Vielä olisi pitkä matka tästä siihen, että juoksu olisi ennallaan. Paluu on kuitenkin nyt tehty ja motivaatio on ennallaan. Eiköhän tästä vielä sporttikesä tule :)

Vilkaisu viime vuoteen

Hieno ja tapahtumarikas vuosi jälleen takana, josta jäi vähintäänkin repullinen muistoja muisteltavaksi sitten kiikkustuolissa! Vaikka vuoden vaihtumisen jälkeen katse onkin suunnattu jo kohti tulevia juttuja, niin pysähdytään vielä hetkeksi fiilistelemään elettyä vuotta.

Viime vuotta kuvaa varmasti parhaiten termi "ikimuistoinen". Pääsin toteuttamaan useammankin unelman, jotka voin nyt pyyhkiä pois bucket listaltani. Jotkut niistä olivat niin sanottuja "pienen pojan unelmia" ja osa sitten kovalla työllä ansaittuja saavutuksia.


Ironman

Triathlonin aloittaminen on ollut minulle iso juttu. Kun pari vuotta sitten päätin aloittaa lajin harrastamisen toden teolla niin vatsassa oli juuri samanlaista kutinaa, kun seisoessani ensimmäistä kertaa Fokkerin ovella köytettynä T-10B-varjoon valmiina hyppäämään elämäni ensimmäistä kertaa lentokoneesta ulos. Jännittävää ja uutta! Triathlonin lajit eivät sinänsä olleet minulle vieraita, koska mtb-/maantie- ja juoksukisoissa oli tullut kisattua jo vuosien ajan. Uinnin aloittamisen suhteen oli suurin kynnys. Aiemmin olin vain katsonut kadehtien triathlonisteja, mutta nyt oli aika tehdä omista unelmista totta. Triathlonissa kiehtoo eniten juuri se kokonaisuus. Hioa useamman lajin tekniikkaa, taitoa ja kestävyyttää niin hyväksi kuin mahdollista ja suorittaa ne sitten peräkkäin oman osaamisen ylärajoilla. Rajathan ovat myös venyvät, joten sitä mukaa kuin kunto kasvaa niin rima nousee.

Triathlonissa haaveenani on aina ollut täyden matkan kisa. Tai ainakin siitä asti, kun uintitreeneissä meininki alkoi näyttämään siltä, että pitkänkin matkan uinti tulisi kunnialla rannalle saakka :D Vaikka harjoittelu onkin välillä tähdännyt lyhyempiin kisoihin, niin jokaisessa treenissä on takaraivossa kolkutellut ajatus siitä, että jonain päivänä sitten startataan vähän pitempään kisaan. 21.8.2016 oli  tuon päivän aika koittanut!

Tuo elokuinen kuuma sunnuntai jää ikiajoiksi mieleen hienona päivänä. Pienistä vaikeuksista huolimatta kisan lopputulema oli enemmän kuin onnistunut. Maaliviivan ylittyessä miesten yleisen sarjan kolmosena alle kymmenen tunnin aikaan aiheutti melkoisen epätodelliset fiilikset :) Urheilun saralla tämä unelma oli ollut vahvasti bucket listalla ja nyt voin hyvillä mielin rastia sen yli! Tosin ennätyksethän on tehty rikottaviksi ;)


Elokuvat

Kukapa ei olisi joskus fiilistellyt miten hienoa olisi päästä näyttelemään tai edes vilahtamaan elokuvateatterin valkokankaalla? Ainakin itse olen pyöritellyt ajatusta jo pikkunappulasta lähtien. Kyllähän sitä toki penskana kuvattiinkin paljon omia elokuvia, mutta ne tosin eivät koskaan löytäneet tietään muualle kuin kavereiden vhs-nauhureihin ja putkitelkkareihin :) Luojan kiitos youtubea ei ollut silloin vielä keksitty!


Viime vuoden aikana sain jopa kaksi mahdollisuutta päästä kameran eteen isomman mittakaavan elokuvissa. Näyttelemiseksi sitä nyt ei juurikaan voi kutsua, mutta mikäli elokuvan leikkaus on suotuisa, niin saatan jopa vilahtaa näissä tänä vuonna teattereihin tulevissa leffoissa. Näistä tulee juttua blogiin sitten hieman myöhemmin.

Luonnollisesti valo- ja videokuvaajana olin jo aivan liekeissä, kun pääsin edes tutustumaan elokuvien tekemiseen ja tavata kotimaisen näyttelijäkaartin nimekkäitä näyttelijöitä. Elokuva-ala on kiinnostanut minua aina sekä kameran edessä, että sen takana. Toivottavasti mahdollisuuksia päästä tekemään elokuvia tulisi jatkossakin! "Mis sie tarvitset oikei hyvvää miestä. Täs siul on sellane." ;)


Valokuvaus / Videokuvaus

Valo- ja videokuvauksen puolella vuosi oli myös mielenkiintoinen. Oli kunnia saada jälleen liuta uusia asiakkaita, joiden toimeksiannot toivat mukanaan mielenkiintoisia kuvauksia! Lisäksi omia kuvausprojekteja tuli toteutettua useampia. Monen monta hyvää ideaa jäi vielä aikataulusyistä toteuttamatta, mutta onhan se hyvä pitää ideoita jemmassa siellä perinteisessä pöytälaatikossa.

Kuluneena vuonna tein valokuvauksen lisäksi entistä enemmän myös liikkuvaa kuvaa. Videotuotannoissa pääsin hyödyntämään monipuolisesti kalustoani aina 5D mk III:sta Canonin G-sarjalaisiin sekä kuvauskopterista Gopro:hon. Videopuolella työskentelystä sai taas uutta potkua kuvaustouhuihin ja sillä saralla pyrin tänä vuonna kehittämään itseäni entistä enemmän.


Valokuvauspuolella mielenkiintoisin kalustolisäys oli varmasti 360-kameran hommaaminen kamera-arsenaaliin. Ricohin Theta:lla saa kuvattua täydellisen pallon muotoisen kuvan äärimmäisen helposti ja nopeasti. Thetan avulla kuvatun materiaalin avulla saan luotua kätevästi esim. virtuaalikierroksen asunnosta myyntiä ajatellen. Potentiaalinen ostaja pääsee tarkastelemaan myytävää asuntoa entistä monipuolisemmin ja tarkemmin mukavasti omalta kotisohvalta käsin! Tätäkin kuvaustarjontaa tulen kehittämään jatkossa entistä paremmaksi.


Perhe

Viimeisenä ja tietysti kaikkein tärkeimpänä asiana täytyy mainita perhe. Vaikka pienten lasten vanhempana voisi mennyt vuosi tuntua pikaisesti ajateltuna ainaiselta arjen pyörittämiseltä, niin toi vuosi tullessaan perheellemmekin isoja muutoksia. Ja ei, ruokakuntamme nuppilukuun ei ole tullut lisäystä eikä eläinkantaan ole tullut uusia karvakorvia. :)

Loppuvuodesta laitettiin arkirytmi aikalailla uusiksi, kun lapset vaihtoivat kotitouhut päiväkodin vilinään ja rouva pääsi pitkästä aikaa muuttamaan titteliään kotiäidistä palkkaa nauttivaksi työntekijäksi! Muutokset toivat varmasti meille kaikille mielenkiintoista vaihtelua. Lapset viihtyvät päiväkodissa mahtavan hyvin ja uusia kavereita on tullut paljon :) Se on vanhempien mielenrauhan kannalta myös todella tärkeä juttu, että tietää lastensa viettävän päivää laadukkaassa päivähoidossa ja mikä parasta, niin he todella viihtyvät siellä.

Tänä vuonna ei päästykään kotimaan matkustelua lukuunottamatta käymään missään sen kauempana lomailemassa, mutta toivottavasti tänä vuonna tilanne olisi erilainen. Matkailun ja lomailun tuomien kokemusten lisäksi tekisi mieli lähteä kuvaamaan vieraiseen maahan ja kulttuuriin.

Finntriathlon Joroinen 2016

Viime vuonna Joroisten kisaan valmistautuminen meni ilman ongelmia sekä itse kisa päästiin kisaamaan todella hienossa kesäkelissä. Tänä vuonna olikin hieman haasteita matkassa. Loukkasin nilkkani vain kolmea päivää ennen kisaa ja kisapäivänä tuli vettä kuin aisaa kovan tuulen saattelemana. Kuten aina, asenne kuitenkin ratkaisee. Kelihän on joka tapauksessa kaikille sama. Ennätyksen rikkominen voisi olla todella tiukassa, mutta sijoituksen parantaminen voisi olla realistinen tavoite

Valmistautuminen

Pyrin aina valmistautumaan kisoihin mahdollisimman huolellisesti. Kevennän harjoittelua ajoissa, lisään lihashuoltoa, huolehdin riittävästä tankkauksesta sekä karsin muita mahdollisia riskitekijöitä pois. Tällä kertaa kuitenkin kävi pieni äksidentti juuri ennen kisoja. Sain kovan iskun oikeaan nilkkaani ja sitä komisti sen jälkeen parin sentin vekki sekä lievä turvotus. Kiukku- ja veekäyrä haki heti uudet huippulukemat tämän kauden osalta ja jopa Joroisten startti oli vaakalaudalla. Ilta meni KKK-periaatteella eli "Kylmä, koho, kompressio" ja sitä seuraavat päivät HBM-periaatteella eli "Haavaside, Burana, Mökötys".

Jalka oli kipeä ja etenkin aamuisin se oli kankean oloinen. Se tuntui keräävän hieman nestettä oltuaan yön paikallaan. Oli vaikea sanoa tässä vaiheessa oliko jalassa muuta vikana kuin vekki ja turvotus. Kävely tuntui onneksi vetristävän sitä ja vahvalla särkylääkkeellä sai kipuilut myös kuriin. Turvotuksen laskettua totesin, ettei jalkaan onneksi tainnut tulla muuta kuin pintapuolisia vammoja. Kun haavakin asettui nätisti ärtymättä niin mieliala alkoi palautua normaaliksi. Viivalle lähdetään :)

Saavuttiin Joroisiin perjantaina, jolloin ehdin hoitaa suurimman osan kisavalmisteluista pois alta. Kävin kisainfossa, katsastin pyörän sekä pakkasin vaihtopussit. En jättänyt kuitenkaan vaihtopusseja yöksi telineisiin, koska vettä tuli kuin aisaa. Ehtisin viedä ne kyllä aamullakin ja pysyisipä ne kamat ainakin yön yli kuivempina.

Valvatuksella alkoi olla jo liikehdintää kisaa edeltävä iltana.

Ratsu ripustettu orrelle odottelemaan aamua.

Kisainfo oli tänä vuonna urheilutalolla, joka toimi myös kisakeskuksena.

Märkkäri- ja vaihtopussit pakattuina

Uinti ja T1

Aamulla tulin n. 8.45 kisakeskukseen ja ehdin nakata T2-pussin paikalleen. Viivyttelin kuitenkin Valvatukselle lähdön kanssa, koska vettä tuli taivaan täydeltä. Verryttelin ja venyttelin mielummin urheilutalolla lämpimässä kuin hytisisin pitempään rannalla. Vasta puoli kymmenen jälkeen lähdin kilpailijakuljetuksella kohti rantaa.

Valvatus olikin täyttynyt jo kisaajista ja yleisöstä, jota oli keliin nähden kiitettävästi paikalla! Kilpailijoiden kasvoista näkyi tavallista enemmän huoli kuin rentous, kun sade piiskasi vasten kasvoja. Järven pinta myllersi myös tuulen ansiosta. Päiväpuhteesta olisi tulossa varmasti haastava. Siinä tuttujen ja kavereiden kanssa veikkailtiin, ettei tänään varmasti ennätyksiä rikota. Uinnissa mentäisiin varmasti kovempaa kuin viime vuonna, mutta pyöräosuus tulisi olemaan vaikea. Se puolestaan ratkaisisi paukut juoksuosuudelle.

Laitoin pyörään geelit ja juomat paikalleen sekä pumppasin renkaat. Märkkäri oli pakko vetäistä kokonaan päälle jo huomattavasti totuttua aiemmin, koska keli oli todella kolea. Jouduin tosin riisumaan sen vielä kertaalleen, kun vessahätä yllätti ennen starttia. Parempi käydä nyt kuin ajella pyöräosuutta rakko täynnä.

Joroisten kisassa oli käytössä sama "rolling start"-systeemi kuin mikä oli Vierumäelläkin. Arvoin oman uintiaikani olevan tässä kelissä siellä 32-33min tuntumassa ja otin paikkani karsinasta alle 35min ryhmän kärjestä. Ei mennyt kuin hetki ja sitten mentiin! :) Ekalla sadalla metrillä oli ryysistä. Tuli kättä ja jalkaa joka puolelta ja taisi joku tulla ylikin. Ahdasta oli, mutta sopiva paikka löytyi. Hyvältä tuntuvaan uintivauhtiin pääsin myös pian kiinni. Uinti tuntui kulkevan ja ruuhkaa oli oikeastaan vain kulmapoijuilla. Etusuora ja takasuora meni tasaisen varmasti vedellen, mutta viimeisen kulmapoijun jälkeen alkoi kelin vaikutus tuntua. Kova sivutuuli tuntui painavan kokoajan sivuun ja aallokko löi jatkuvasti päin kasvoja. Uintitekniikka ei pysynyt enää niin puhtaasti kasassa ja se alkoi tuntua olkapäissä. Uimisessa oli kuitenkin tekemisen meininkiä ja arvioin vauhdin olevan kohdallaan. Ranta tulikin pian vastaan ja kello näytti ekaan lajiin kuluneen n. 32min 30sekuntia. Ennätysvauhtia mennään :)

T1 oli viime vuonna hidas (4:05) ja tänä vuonna pitäisi raapaista tuosta n. 30s-1min veks. Kamat vaihtui rivakkaan ja pyörä löytyi nopeasti. Vielä hölkät Kukkolan pihaan ja sitten pyörän päälle. Tsekkasin kellosta pikaiseen vaihtoajan ja ilokseni huomasin sen olleen kolmen minuutin pinnassa! Minuutti taas pois viime vuodesta!


Pyörä ja T2

Kylmyys ja tuuli aiheutti sen, että kroppa vaatisi vähän pitemmän pätkän pyörittelyä ennen kuin tehotuotanto nousisi halutulle tasolle. Pyörän alkupätkä Joroisiin meni edellisvuotta hitaammin ja vähän alkoi jo huolestuttamaan. Matkaa oli kuitenkin vielä pitkälti. Tuuli puhalsi pääosin lännestä ja lounaasta. Rantasalmelle päin olisi siis tumpattava sen verran ylikovaa, ettei takaisin tullessa tulisi ajallisesti liikaa takkiin. Mielessä keikkui tavoitteena päästä mahdollisimman lähelle viime vuoden aikaa (2h 22min). Myötäiseen painaessa alkoi Garminin avg.speed-ruutu rullaamaan aika mukavasti ylöspäin. Kääntöpaikalle tultiin selkeästi viime vuotta kovemmalla keskarilla 39,7km/h!

Pyöräilyn ekan puolikkaan olin nauttinut vajaan pullollisen urheilujuomaa per huoltoväli sekä ottanut geelin n.20-30min välein. Glukoosinappeja oli mennyt myös puoli pötköä. Pari patukkaa odotteli tulomatkaa varten. Sitten alkoikin tulla tähän asti tasaisesti sujuneeseen pyöräosuuteen erinäisiä tapahtumia. Otin Rantasalmen huollosta banaanin ja heti sen syötyäni alkoi vatsakivut. Pureskelin sen ilmeisesti liian huonosti ja/tai nielin ilmaa syödessäni sitä hengästyneenä. Onnistuin myös pian Rantasalmen jälkeen lipsauttamaan lähes täyden urheilujuomapullon kosteista hyppysistäni ja se tipahti suoraan takarenkaan eteen. Rengas osui korkin kierrekohtaan ja pullo poksahti auki pitkin katua. Katsoin pikaisesti taakseni, ettei kukaan kaatunut pullooni. Takana tullut kuski näytti olevan valppaana ja matka jatkui. Onneksi itselläkin oli toinen pullo telineessä (tosin vettä).

Noin 20min mentiin epämiellyttävällä tuntemuksella vatsassa, kunnes oli aika taas heittää jotain hetulaan. Otin geelin ja juomaa päälle (nyt vähän huolellisemmalla otteella pullosta). Ne eivät tuntuneet menevän kunnolla vatsaan saakka, vaan ilmaa oli tulossa ylös. Koitin röyhtäillä sitä ulos, muttei siitä meinannut tulla siinä työn touhussa mitään. Kunnes ilma vihdoin tuli (onneksi suun kautta) ulos, niin taisi siinä lentää vähän muutakin :D Olo helpotti ja matka jatkui.

70km kohdalla taas tapahtui. Edestä alkoi kuulua hitonmoinen huuto ja omituinen ääni. Ihmettelin mikä siellä on hätänä, kunnes tajusin että edessä olevan rengas vihelteli ilmaa ulos. Kuskin kiroaminen oli kaukana viheltelystä. Seuraavaksi noin n.75km kohdalla rytisi vähän pahemmin. Peesivalvontaa suorittava prätkä ajoi jonkun matkaan päässä edessä olevan joukon viereen ja pilli alkoi soida. En tiedä säikähtikö eräs kuski niin paljon, että ilmeisesti ajovirheen vuoksi veti pahasti nutulleen. Painoin itsekin jarrua ja aloin hiljentämään. Huusin "oletko kunnossa?" ja onneksi mies pomppasi nopeasti pystyyn pienen jupinan säestämänä ja alkoi tarkastamaan pyörää. Nopeasti pyörä olikin jo tiellä ja hänkin pääsin jatkamaan matkaa.

Olin tullut koko pyöräosuuden jalkoja pahemmin säästelemättä ja vanhalle vitostielle tultaessa näytti siltä, että entisvuoden aika olisi saavutettavissa! Painoin lopun pätkän vielä sen mitä annettavaa oli ja T2:een tultaessa aika oli kuin olikin 2h 22min! Tässä kelissä aivan maksimisuoritus.

T2 meni viime vuoden malliin suht rivakasti pariin minuuttiin (2:07) ilman sen kummempia kohelluksia.


Juoksu

Tuulinen pyöräosuus oli ottanut osansa jaloista ja sen tunsi kyllä heti, kun lähti juoksemaan.  Heitin geeliä heti huiviin ja otin alun aavistuksen viime vuotta rauhallisemmin, koska mielessä oli vielä hyvin silloin jo ekalla kilometrille tukkoon menneet reidet. Hain vauhtia nyt vähän fiksummin, mutta juoksu oli vaikeaa. Jalat oli melko voimattomat ja vauhtia ei tuntunut saavan millään. Olin kuvitellut tänään parantavani juoksua tai juosta vähintään saman kuin viime vuonna, mutta tiukassa se olisi. Koitin pitää tavoitevauhdista (alle 4:29min/km) kiinni kynsin hampain, mutta koko ajan se keikkui kuitenkin 4:30 huonommalla puolella. Ekalla kierroksella kävi jo hyvin selväksi, ettei tänään otettaisi juoksusta minuutteja pois. En muista milloin viimeksi olisin ottanut huolloista myös suolaa, mutta nyt päätin kokeilla ja nappasin hyppysellisen viimeisen nousun alussa olevalta huoltopisteeltä.

Hymy hämää. Todellisuudessa oli aika tuskainen juoksu. (Kuva: Sari Jäntti)

Toiselle kierrokselle lähdettäessä etureisissä alkoi tuntua orastavia krampin alkuja. Otin tokalle kierrokselle jälleen geelin ja pyrin ottamaan joka huollossa aina lennosta yhden mukin urheilujuomaa. Jalkoja pakotti pirusti ja tuttu jalkojen puutuneisuus tuli taas ennen kymmentä kilometriä kiusaksi. Tahti oli kuitenkin tasaista. Toinen kierros tuli hammasta purren loppuun.

Viimeiselle kierrokselle otin kofeiinigeelin ja päätin koittaa hieman kiristää tahtia. Vaikka tunto alkoikin taas palata jalkateriin, niin etureidet eivät vauhdin lisäyksestä tykänneet. Vauhtia oli pakko passailla niin, ettei pahaa kramppia tulisi. Silloin tulisi liikaa takkiin juoksussa. Kun viimeinen nousu tuli kunnialla ylös, niin lähdin painamaan loppusuoraa niin kovaa kuin kintut sietäisi. Eihän se nyt vauhdin hurmaa ollut, mutta selkeästi kovempaa kuin mitä juoksun keskivauhti. Kun metsän siimeksestä vihdoin aukesi näkymä urheilukentälle niin hymyä alkoi tulla huulille. Ennätys tulisi takuulla :) Maaliviiva ylittyi ajassa 4:36:34, joka oli 2min 27s parannus viime vuoteen! Tässä kelissä ennätyksen teko ei todellakaan ollut helppoa, joten joka sekunti pois entisestä enkasta otetaan ilolla vastaan!

Se on siinä! (Kuva: Päivi Jäntti)

Kuten kuva kertoo, niin paukkuja ei jätetä varastoon. Kesän tiukin kisakumppani Pakarisen Jarkko tuli hymyillen ilmoittamaan, että taas ero maalin tullessa oli vain muutaman minuutin luokkaa :) Jarkko oli tällä kertaa yhden sijan parempi. Joskos seuraavalla kerralla taas toisinpäin? ;) (Kuva: Päivi Jäntti)

Finisher-mitali kaulassa ja hymy herkässä :) (Kuva: Sari Jäntti)

Perheen pienimmillä oli armoton kannustus koko kisan ajan! (Kuva: Sari Jäntti)

Mitalin lisäksi Finntriathlonin uimalakit oli kova sana :)

Kiitos kaikesta tuesta :) (Kuva: Päivi Jäntti)<3 br="">

Jälkimainingit ja -meiningit

Joroisten kisa oli ehdottomasti yksi vuoden tärkeimmistä kisoista, jossa kuluneen vuoden treenien tulokset mitattaisiin. Aivan mahtava fiilis huomata kehityksen olleen nousujohteista. Enpä olisi osannut vielä viime vuonna arvata, että tänä vuonna pääsisin puolimatkan sm-kisassa ikäsarjassani kympin sakkiin (8./211)! Tästä tietysti käy kiittäminen eritoten valmentajaani Mika Martikaista (Murtokohta). Vaikka itsellä onkin treenivuosia jo iso nippu takana, niin lajikohtaisen valmentajan apu on ollut kullan arvoista.

Täytyy myös jälleen todeta Joroisten vetovoiman olevan vahva triathlonin parissa! Joroisten henkeä ei puuttunut vesisateesta huolimattakaan, vaan porukkaa oli tullut seuraamaan ja kannustamaan kiitettävä määrä. Kiitokset ja kumarrukset lähtevät jälleen myös Finntriathlonille, jonka linja laadukkaiden tapahtumien järjestämisessä ei horjunut tälläkään kertaa.

Puolimatkan ennätyksen lisäksi tuli tehtyä ennätykset after partyjen suhteen, jossa jaksettiin viihtyä lähestulkoon valomerkkiin saakka :) Tahtia juhlakansalle löi -Joku paikallinen bändi-. Hienoa oli tavata kavereita ja tuttuja rennon illanvieton merkeissä! Ehkä ne jalatkin siitä vähän vetristyi, kun jokuset tanhut vetäistiin ennen kotiin menoa :) Ensi vuotta taas odottelemaan!

Kansa huutaa, kun käsketään!

Porukkaa oli saapunut kiitettävästi pistämään vuoden 2016 Joroisten kisat päätökseen.

Kiitokset:

-Kotiväelle tuesta, kannustuksesta ja tsemppauksesta! Tämä ryhmä saa annettua aina sen vaadittavan potkun perseelle, jotta saan itsestäni kaiken varmasti irti kisassa :)
-Koutsi Mika Martikaiselle (Murtokohta). Oikea resepti suorituskyvyn parantamiseen löytyi hienosti vuoden aikana. Iso peukku!
-Henri Huttunen / Onnisport, Kisa-asut ja lihashuoltovälineet.
-Finntriathlonille, kyllähän te tiedätte miksi kiitellään :)
-Valokuvaajille nöyrä kumarrus jälleen! Laadukasta materiaalia oli tallentunut kiitettävä määrä!

Kuluneen kauden fiilistelyä

Nyt kun kulunut kausi on laitettu pakettiin jo hyvän aikaa sitten, niin on ehtinyt pysähtyä ajattelemaan mennyttä kesää ja fiilistelemään tärkeimpiä hetkiä ja kisoja. Vaikka olen koittanut nykyisin ottaa enemmän "elä hetkessä"-tyyppisen ajattelutavan, niin siinä kauden kiivaimman tahdin keskellä ei oikein ehdi pysähtymään, kun keskittyminen pitää aina siirtää myös siihen seuraavaan kisaan eikä jäädä kellumaan hyvän olon tunteeseen (hyvin mennyt kisa) tai rämpimään huonojen fiilisten suohon (huonosti mennyt kisa).

Kulunut kausi poikkesi suuresti siltä osin, etten kisannut yhtäkään maastopyöräkisaa. Maastopyöräily jäi kesällä muutenkin harmittavan vähälle, mutta nyt myöhässyksyllä on tarkoitus käydä ajamassa vielä hieman treenejä maastossakin. Urheilun osalta laitoin siis lähes kaikki paukut triathloniin. Kausi todellakin oli huikea ja erittäin motivoiva seuraavia koitoksia ajatellen. Kun syksyllä 2014 hyppäsin ensimmäistä kertaa altaaseen aloittaakseni vapaauinnin määrätietoisen harjoittelun, niin en olisi osannut villissä unelmissakaan kuvitella vetäväni puolimatkaa reippaasti alle viiteen tuntiin. Tai voittavani omaa sarjaani Kuopio Triathlonissa! Juoksun osalta puolestaan kauden kohokohtana oli alle kolmen tunnin alitus maratonilla. Tuohon maratoniin oli parempi kuin hyvä päättää kausi ja alkaa sitten viettämään ansaittua ylimenokautta. Tämä ensimmäinen henkilökohtainen kilpailukausi triathlonin parissa toi tullessaan paljon uusia tuttavuuksia, hienoja kokemuksia sekä kovan nälän tulevaa ajatellen :)

Vaikka kesän kohokohdat nousevatkin kaikkein väsyneimpienkin treenihetkien päälle, niin mennyt kausi oli opettavainen monella tapaa. Niin hyvältä kuin huonoltakin kantilta tarkasteltuna. Kokemusta kertyi ja ratkaisuja löytyi useaan asiaan, kuten: omaan jaksamiseen, terveyteen, ravintoon, palautumiseen, lihashuoltoon, treeniaikataulujen sovittamiseen työn/vapaa-ajan/perhe-elämän suhteen jne. Lisäksi sain paljon hyviä lajikohtaisia niksejä ja vinkkejä, joiden avulla seuraavaa kautta on helpompi aloittaa. Terveyden osalta haasteellisinta oli jatkuvasti pahentuneet jalkojen suonikohjut. Joku voi tietysti ajatella, että "mikäs siinä nyt on niin kummallista, jos jostain kohdasta suoni pullottaa? Eikös noita ole vähän jokaisella". Varmasti onkin, mutta siinä vaiheessa, kun toinen jalka on nivusista nilkkaan saakka täynnä parhaillaan pikkuriillin paksuista pullistunutta suonta mytyssä (=useita viallisia laskimoita) ja toinen vaivainen jalka siihen vielä lisäksi (onneksi hieman lievempänä), niin se aiheuttaakin jo muutakin kuin kosmeettista vaivaa. Varsinkin pitkillä juoksulenkeillä oikeasta jalasta katosi välillä tunto polvesta alaspäin. Lisäksi pahimmat kohdat jaloissa olivat välillä melko arkoja sekä ne olivat herkkiä hiertymään. Jos jotain positiivista pitää tuosta vaivasta hakea, niin eipähän suorituksen aikana tuntunut kipua tai hiertymiä oikeassa jalkaterässä :D

Ylimenokausi tulikin siis tänä vuonna vietettyä kerrankin erittäin erittäin maltillisesti, koska suunnitelmiin kuului jalkavaivojen hoitaminen kuntoon heti Kuopio Maratonin jälkeen. Kirjoittelen scleroterapiasta erillisen jutun, joten jos kärsit edellä mainitusta vaivasta tai kyseinen hoitotoimenpide mietityttää/kiinnostaa muuten vaan, niin lukaiseppas se. Tätä postia kirjoitellessa jalat ovat jo kuitenkin parantuneet hyvin ja ylimenokausi on virallisesti takana päin :) Treenit pyörivät jo normaalisti ja tähtäimet on suunnattu jo tiukasti ensi kauteen. Tästä jatketaan kohti uusia koitoksia!

Talvella voi kisata triathlonissa vaikkapa virtuaalimaailman puitteissa :)

Kalla Xtreme Triathlon - Savolainen Norsemanni

Isklar Norseman Xtreme Triathlon oli loppukesästä paljon kotimaisissa otsikoissa johtuen pitkälti siellä kisanneesta suomalaisesta pro-triatleetista Teemu Lemmettylästä. Sitkeääkin sitkeämpi savolainen sijoittui rankassa kisassa upeasti sijalle seitsemän ollen paras ensikertalainen ja paras ei-erikoismies. Vielä kerran onnittelut Teemulle upeasta kisasta!

Savossahan tämä aiheutti sen verran innostusta, että tänä vuonna järjestettiin ensimmäistä kertaa Norsemanin savolaisversio, "Kalla Xtreme Triathlon - Savolainen Norsemanni". Tapahtuman nokkamiehenä hääräsi Mika Kinnunen ja kiitos sosiaalisen median sana tapahtumasta ehti saavuttaa monen kisaajan huomion suht lyhyellä varoitusajalla. Mikä hienointa niin Lemmettylän Teemu lupautui tulemaan mukaan tapahtumaan. Hyvähän se on olla ainakin yksi ammattilainen katsomassa amatöörien perään ;) Lyhykäisyydessään homma tulisi menemään vuoristoista pyöräosuutta lukuunottamatta hyvin samanlaisella kaavalla kuin norjalaisversio. Kisa aloitettaisiin hyppäämällä laivasta veteen ja se päättyisi "vuoren" huipulle.

Uinti

Keskiviikkona 26.8. paikalle oli saapunut 11 miestä ja 2 naista suoriutumaan lajissaan ensimmäisestä Savolaisesta Norsemannista. Tarkennetaan tässä vaiheessa, että kyseessä ei ollut niinkään kilpailu vaan pikemminkin yhteislenkkityyppinen tapahtuma, jossa tehdään tuttua triathlonia hieman erilaisella otteella. Laivamme M/S Queen R otti kisaajat kyytinsä puoli seitsemän maissa illalla ja suuntasi sitten kohti Kallaveden ulappaa. Hyppy veteen tapahtui noin 1.3 km päässä rannasta ja kisaajat asettautuivat kellumaan riviin odottamaan lähtötorvea. Noin seitsemän aikaan laivan torvi töräytti kisaajat matkaan ja suunta otettiin kohti hotelli Scandicin rantaa. Uintiosuus tultiin mukavan reipasta tahtia noin 20´C -asteisessa vedessä.

Pyörä

Kuopio Triathlonista tutulla T1-alueella vaihdettiin märkkärit pyöräilykamppeisiin ja hypättiin satulaan. Reitti oli suurinpiirtein seuraavanlainen: Vänäri-Haapaniemi-Saaristokaupunki-Petonen-Levänen-Särkiniemi-Haapaniemi-Vänäri. Ekalla kierroksella kaarrettiin mäkkärin kulmilta takaisin Saaristokaupunkiin uudelle kierrokselle ja näin ollen kokonaismatkaksi tuli n. 41km. Vauhti oli hyvin maltillista, joskin paikoittain tehtiin pieniä spurtteja. Loppukiriäkään ei unohdettu, vaan päätettiin lopuksi vetäistä pieni tempo vänärin ympäri :)

Juoksu

T2 tehtiin taas samalla alueella ja juoksemaan päästiin vielä ennen pimeää. Vänäriltä lähdettiin juoksemaan rantoja pitkin kiertäen Peräniemen kasino ja suunnaten sitten Haapaniemen kautta kohti Särkiniemen Nestettä. Nesteen kulmilta mentiin tunneleita pitkin vitostien ali volttikadulle. Volttikadulta reitti vei Prisman ja Technopoliksen välistä kohti Puijoa, jonka laella sijaitsi maali. Juoksun edetessä alkoi pimeys hiipiä nopeasti juoksijoiden ylle. Puijolle päästyämme oli jo täysi yö ja matka lakea kohti tehtiin pilkkopimeässä. Keli oli kuitenkin lämmin ja tuuleton, joten mukavan rauhallista oli taittaa matkaa. Öinen Puijon laki saavutettiin noin kello 22.00 aikaan. Sovittuna maalina toimi tornin seinässä oleva C.R. Dahlströmin pronssinen muistolaatta, jonka nenää koskettamalla kisaaja on suorittanut Savolaisen Norsemannin kunnialla maaliin saakka :)

Kuopio Maraton 2015

Huikea urheilukesä sai jatkoa ennätystahtiin menneen maratonin merkeissä Kuopiossa! Uusittu reitti näytti ensisilmäykseltä entistä nopeammalta ja sitä se taisi ollakin, koska ensimmäistä kertaa alitin kolmen tunnin haamurajan!


Valmistautuminen

Pirun sitkeä yskä häiritsi parin viikon ajan ennen kisapäivää. Se teki harjoittelusta aika haastavaa, muttei onneksi kuitenkaan estänyt sitä täysin. Joka päivä jännitin josko se alkaisi tekemään siitä ihan kunnon lenssua, mutta onneksi se pysyi aisoissa. Vaikka kesällä tuli juostua aika paljon ja vauhti tuntui hieman kasvaneen viime vuodesta, niin valmistelevat viikot ennen maratonia eivät oikein menneet suunnitellulla tavalla. Jouduin lyhentämään lenkkejä, tekemään vaihtoehtoisia harjoitteita ja sitten yksinkertaisesti lepäämään enemmän. Päätin tehdä pitkän (n. 27.5km) suuntaa antavan testilenkin viikkoa ennen maratonia ja tehdä sitten sen perusteella lopullisen päätöksen osallistumisesta. Lenkki meni ihan hyvin ja suurin piirtein viime vuoden maratonin vauhtia (4.27 min/km), joten uskalsin raapustaa nimen osallistujien listalle. Yskä ei ollut helpottanut, muttei toisaalta pahentunutkaan ja uskoin sen helpottavan seuraavan viikon aikana.


Kisa

Saavuin kisapaikoille jo hyvissä ajoin, että ehtisin ottaa hyvät alkulämmöt ennen starttia (ja etsiä hallin läheltä autopaikan). Olo tuntui hyvältä ja pirteältä, joten pistin realistiseksi tavoitteeksi parantaa parilla minuutilla viime vuotista aikaa (3:08:57). Houkuttelevalta tuntunut ajatus lähteä koittamaan alle kolmen tunnin alitusta ei rehellisesti sanottuna ollut vielä tässä vaiheessa mielessä. Alle kolmeen tuntiin vaadittava vauhti (alle 4.15 min/km) on tuntunut treeneissä hieman liian kovalta maratonia ajatellen. Ajattelin lähteä reippaasti matkaan ja juosta enemmänkin fiiliksen kuin tavoitevauhdin mukaan. Jos kovempi vauhti tuntuisi hyvältä, niin sitten koitettaisiin pitää sitä yllä. Hölkkäilin ja verryttelin Kuopio-hallin läheisyydessä sekä kävin tsekkaamassa paikat hallin sisältä. Kroppaa oli tankattu lähipäivinä sen verran topakasti, että jouduin lähtemään kesken verryttelyn tekemään ylimääräisen vessakeikan. Helpotuksen jälkeen olikin jo aika siirtyä lähtökaaren tuntumaan odottamaan lähtölaukausta.

Lets run a marathon, but first let me take a selfie!

Edellisiltana napattu kuva Kuopio-hallin kisakeskuksesta.

Maratonia varten sisäänajetut Salming Distance D1:t.

Kello 11.00 päästiin vihdoin matkaan ja kärjen vauhti yllätti jo heti ensimmäisillä kilometreillä ollen 3.30-3.59 min/km luokkaa. Vaikka sainkin jo 2km jälkeen pohkeeni aika hyvään jökkiin, niin tämä rivakka aloitus toimi hyvänä herätyksenä kropalle. Hölläsin suosiolla tahtia ja tiputin vauhtia neljän minuutin mukavammalle puolelle. Yllätyin kuitenkin miten hyvin pystyin pitämään 4.05-4.15 min/km tahtia yllä. Paikoittain mentiin jopa kovempaakin. Musa soi korvissa, keli oli sopiva, porukka kannusti ja matka edistyi kivuttomasti. Ekan kierroksen loppuvaiheessa havahduin katsomaan muutakin kuin tahtia ja huomasin meneväni ekan puolikkaan selkeästi alle puolentoista tunnin. Kepeästi liikkui siis tossut :)

Toiselle kierrokselle lähtiessä alkoi adrenaliini nousta entisestään, koska teoreettiset mahdollisuudet alle kolmen tunnin alitukseen oli heitetty ulottuville. Viime vuoden Kuopio Maratonilla tahti hidastui nimenomaan toisella kierroksella noin 24,5km kohdalla, joten vielä ei todellakaan oltu voiton puolella. Päätin jatkaa edelleen fiilispohjalta juoksemista vauhtien suhteen enkä tehnyt radikaaleja muutoksia suuntaan enkä toiseen. Otin geelin aina noin 30min välein ja napsin siinä ohessa sitten glukoosia, sekä urheilujuomaa huoltopisteiltä. Noin 30km jälkeen alkoi nousut tuntua jo enemmän jaloissa ja kimmoisuutta ei askeleessa ollut enää samaan tapaan. Mäet piti paikoin mennä hieman "runttaamalla" ja sitten varovasti etsiä taas hyvä tahti tasaisella. Tässä vaiheessa elettiin ehkäpä maratonin vaikeinta osuutta, koska pitkä matka oli jo takana, mutta riittävän pitkä kuitenkin pilaamaan hyvän juoksun.

Energiatasot olivat kuitenkin hyvät eikä lihaskipukaan ollut vielä sietämätön. Ainoastaan oikea takareisi alkoi osoittaa merkkejä kovasta rasituksesta ja tunsin "kramppipesäkkeen" alkavan muodostua sinne. Myös lantion alue alkoi turtua rasituksesta. Kolotuksista ja kivuista pitää aina siirtää ajatuksen äkkiä pois ja aloin mietiskellä kaikkia mukavia juttuja. Aloin myös laskea mielessäni, että jos viimeinen kymppi taittuisi vielä samaa vauhtia, niin todella mentäisiin kolmen tunnin alitse. Tutussa ympäristössä/reitissä on helppo jakaa voimia, kun tietää mitä edessä vielä on. Tiesin, että rautatieasemalta lähtevään viimeiseen nousuun piti säästää vielä vähän ruutia, joten tulin Haapaniemi-Vänäri-osuuden tasaisen varmaa vauhtia.

Viimeisessä nousussa piti tosiaan laittaa lisää pökköä pesään, jotta sain pidettyä riittävän hyvän vauhdin vielä yllä. Tässä vaiheessa takareisi alkoi olla jo sitä mieltä, että kohta taitaa alkaa riittämään. Krampeilta kuitenkin säästyttiin ja pian Kuopio-halli ilmaantuikin näköpiiriin. Tsekkasin kelloa ja se näytti aikaa kuluneen 2:54 ja risat! Matkaa maaliin oli enää reilut 500m, joten nyt alkoi hymy nousta jo kasvoille :) Kuopio-halliin sisääntultaessa tuntui kaikki kolotukset kadonneen ja jäljellä olisi enää vajaa ratakierros ja se olisi sitten siinä! Takasuoran varrella olikin oma perhe kädet pystyssä kannustamassa ja heitteltiin siinä vauhdista femmoja. Pitkä ja hyvä juoksu sai arvoisensa maalintulon, kun ajanotto pysähtyi lukemiin 2h 57min 06s!

Sain kuulla heti maaliin tultuani, että olin tullut yleisessä sarjassa neljänneksi! Aivan huikea juttu sekin, mutta vaikken olisi palkintosijoille päässytkään, niin olisin ollut kolmen tunnin alittamiseen enemmän kuin tyytyväinen! Onnistuneesta juoksusta kertoo varmasti sekin, että juoksin elämäni toiseksi (1:28:18) ja kolmanneksi (1:28:48) kovimmat ajat puolikkaalla (pb: 1:25:30)! Vieläpä peräkkäin :)

(Kuva: Sari Jäntti)

(Kuva: Sari Jäntti)

Kauden toinen podium-sijoitus! Nelossija maistui oikein hyvältä :) Voiton vei hieman yllättäen vasta 17-vuotias Samuli Hussa, joka kellotti todella kovan ajan 2:46:07! Jos tulostaso on tätä luokkaa ensikertalaisella niin tulevaisuudessa tästä kaverista tullaan kuulemaan vielä! Onnittelut kaikille muillekin mitalisteille! (Kuva: Sari Jäntti)

Naama on kuin Naantalista, kun on nelossija on plakkarissa. (Kuva: Sari Jäntti)

Palautetta

Kisakeskuksen siirtäminen Rauhalahdesta Kuopio-halliin oli mielestäni hyvä uudistus. Lähtö- ja maalialueet oli sijoitettu hyvin ja homma toimi siltä osin moitteettomasti. Hallin sisälle saatiin kätevästi kaikki esittely- ja hierontapisteet sekä tavaransäilytys. Myös katsojien näkökulmasta Kuopio-halli on parempi paikka seurata juoksijoiden maaliintuloa, koska katsomoon mahtuu paljon porukkaa istumapaikoille ja näkyvyys on hyvä. Lisäksi sisätila on aina suojaisa eikä mahdollinen sade pääse haittaamaan meininkiä kisakeskuksessa.

Reitin sijoittaminen osittain kaupungin keskustaan on varmasti haasteellista, mutta siinä oli onnistuttu mielestäni aika hyvin. Varsinkin kauppakadun osuus oli hieno pätkä juosta! Porukkaa oli myös tullut kiitettävästi kannustamaan terasseille ja katujen varsille. Kuten olen aiemminkin jo maininnut niin yleisön välittömässä läheisyydessä on hienoa kisata :) Kannustuksista saa aina lisäenergiaa.

Vaikka liikenteenohjaus toimikin hyvin, niin reittimerkintöjen osalta jäi paikoin parannettavaa. Esimerkiksi Väinölänniemessä Lappalaisenkadulla kalkkiviiva kulki milloin vastaantulijoiden kaistalla ja milloin oikealla puolella, joka aiheutti kohdalle sattuneissa vastaantulevissa autossa hämmennystä.

Huoltopisteitä oli mielestäni sopivasti ja homma pelasi niissä hienosti.

Kokonaisuutena tapahtuma oli oikein hyvä ja Kuopio Maratonia kelpaa suositella muillekin. Kaupunkireitti ei ole ehkä se optimaalisin ennätysten rikkomiseen, mutta tarjolla on kaunista pätkää pitkin Kallaveden rantaa sekä lupsakkaa savolaista menoa ja meininkiä!

Kallaveden kierros 2015

Aiempina vuosina Kallaveden kierros on ajettu touko-kesäkuun vaihteessa, mutta koska uutena tapahtumana kisakalenteriin ilmaantunut Tour de Tahko ajettiin samaan aikaan niin Kallaveden kierros oli siirretty syksymmälle (23.8.). Poikkeavan ajankohdan lisäksi myös kierroksen luonne poikkesi totutusta vauhdista ja koko lenkki ajettiin leppoisampana yhteislenkkinä. Matkavaihtoehdot olivat pituuksien osalta suurinpiirtein samat (100+ km / 200+ km), mutta tällä kertaa reilu satkun lenkki kiersikin länsirannan kautta. Kakssatasen polkijat jatkoivat matkaa kohti vehmeriä ja sieltä sitten jännevirran kautta kiertäen takaisin keskustaan.

Lähtö tapahtui Forte Sportin edestä sunnuntaiaamuna kello 9.00 ja paikalle oli tullut noin 40 pyöräilijää. Keli oli kuin Tjäreborgin mainoksesta ja tuli siinä heti mieleen, että olisin voinut ketjujen lisäksi rasvata myös hieman omaa nahkaa. Aurinkorasvalla. Ne on ne mun apumekaanikot (lapset), jotka puolestaan käyttäisivät mielellään ketjurasvaa myös kasvomaalauksiin. :)

Kööri valmiina lähtöön Forte Sportin nurkilla.

Tauko 1 Maaningan ST1:llä

Tauko 2 Hirvilahden kaupalla

Lenkki oli kaikin puolin leppoisaa menoa reilulla kolmen kympin keskareilla ja se toimi hyvänä pitkänä valmistavana harjoituksena maratonia ajatellen. Reitin varrella oli huoltoautoja liikkeellä ja matkan aikana pidettiin muutama pitstoppi. Kokonaismatkaa itselle kertyi 132,84km ja ajoaika oli 4h 18min 54s.

Finntriathlon Joroinen 2015

Jos jokin kisa on joskus mennyt nappiin, niin se oli kyllä tämä :) Todella huojentavaa sanoa nyt noin, koska mm. Vanajanlinnan uintiosuus jätti jälkeensä aika paljon työmaata ja sitä tässä on viimeinen kuukausi koitettu rakentaa todenteolla paremmaksi.

Valmistautuminen
 

Valmistautuminen kisaan meni yhtä vatsatautista viikonloppua lukuunottamatta suunnitelmien mukaisesti. Mukavana yllätyksenä sain vihdoin heinäkuun alussa hommattua itselleni tempopyörän ja ehdin sen jo aika mukavasti sisäänajamaan kisaa varten. Vauhti tuntui heti nousseen taas pari napsua uuden pyörän myötä ja innolla odottelin, että pääsen sillä ensimmäistä kertaa viivalle.

Aikakone

Koska avovesi elementteineen (tuuli, aallokko, näkyvyys, yms.) oli ollut tähän asti uinnin ongelmakohtina, niin niitä alettiin työstää sitten paremmiksi. Myös nuppi oli saatava pysymään tekniikan lisäksi paremmin kasassa. Pidettiin mm. mökillä treeniviikonloppu, jossa appiukkoni pyöritti moottoriveneellä allokkoa ympärillä koko uinnin ajan, jotta saataisiin uinti kulkemaan kovassakin aallokossa :D Tekemällä oppii ja kohtahan se alkoikin sujua paremmin. Vielä työnsarkaa kuitenkin uinnissa on ihan riittävästi, joten treenailut jatkuu entiseen malliin.

Kesämökin treenimaisemissa

Juoksu puolestaan on kulkenut todella hyvin nyt kesällä ja siinä koitin pitää vauhtikestävyyttä yllä juoksemalla 7-21km lenkkejä. Juoksemalla saan kuitenkin jalat pahiten jumiin, joten viimeiset valmistelevat lenkit oli hyvin maltillisia ja ne tehtiin ”pyörästä juoksuun”-periaatteella. Jalat ei ole vielä selvästikään tottuneet tälläiseen ja otollisimmat hetket krampeille on aina ekalla kilometrillä pyörän päältä juoksuun lähdettyä. Ehkäpä sekin treenien myötä alkaa tasoittumaan.

Joroisiin saavuttiin perheen kanssa jo hyvissä ajoin. Olin luvannut tehdä Finntriathlonille vielä yhdet ilmakuvaukset ennen kisaa, joten to-pe oli ohjelmassa myös kopterin pyörittelyä kisapaikan välittömässä läheisyydessä. Ehdin käydä myös jo torstaina kisainfossa ja tsekkaamassa vaihtoalueet läpi, joten perjantaina jäi hyvin aikaa tehdä viimeiset hienosäädöt ja valmistelut kisaa varten. Tai oikeastaan hienosäätöä kaipasi eniten fillari, johon pyöräytettiin uudet kisakumit alle (kiitos Peräsalmen Jukka) ja fiksattiin pieni satulaputkiongelma kuntoon. Mieheen tankattiin myös paljon nestettä ja vielä jonkin verran hiilaria. Sitten hyvissä ajoin nukkumaan, jotta akut olisivat aamulla täynnä virtaa!

Työt ennen hupia!

Valvatus kisakuosissa

11.14 lähtölaukaus ja sitten matkaan!

Urheilukentälle nousee telttoja kuin sieniä sateella

T2:lla alkaa olla varustepussit siististi paikoillaan

Kisapäivä

Kisapäivän aamulla heräsin jo seitsemältä tankkaamaan topakan aamupalan. Olo oli hieman tokkurainen ja vanha rintarangan jumivaiva muistutteli ikävällä tavalla olemassaolostaan. Ikävä kipu vaivasi pitkin aamua. Sain jumpattua rintarankaa onneksi vetreämmäksi ja valvatukselle saavuttaessa en muistanut enää koko hommaa.

Uinti ja T1

Aika kului kuin siivillä ja kohta kello viittoikin kohti yhtätoista, jolloin kuumaryhmä starttaisi. Harmittava tapaus sattui n. 20 sekuntia ennen lähtölaukausta, kun vaihtoalueelta kuului kova pamaus. Jonkun kisaajan pyörän kumi puhkesi juuri siis ennen lähtölaukausta. Tiesin ettei se kuulunut omasta pyörästä, koska ääni tuli vaihtoalueen järvenpuoleiselta sektorilta ja omani fillarini oli puolestaan kauempana. Lähtölaukaus lähetti kisaajat matkaan ja niinpä alettiin Tompan ja Micon kanssa siirtyä lähtökarsinaan odottamaan omaa (M 30-34) starttia, joka oli 11.14. Hetken kuluttua laskettiinkin jo sekunteja ja sitten mentiin!

Tompan kanssa lähtökarsinassa n. 5min ennen starttia. (Kuva: Anu Pesonen)

Koska Vanajanlinnassa olin ajatellut kisaavani myös uinnissa, niin tänään en ajatellut niin tehdä. Kuulostaa nurinkuriselta, mutta uinnissa mun kilpailuvietistä on toistaiseksi vaan haittaa. Jos koitan tehdä ns. nopeaa suoritusta niin homma menee täysin puihin. Siispä sijoittauduin lähtöryhmän puolen välin takapuolelle ja otin lähdön erittäin rauhallisesti. Vedin pitkää liukua heti alusta lähtien ja keskityin hyvään hengitykseen. Alkuperäinen suunnitelma oli uida oikeaa reunaa poijulinjan mukaisesti, mutta koska monella muullakin oli sama suunnitelma, niin reitti oli heti tukossa. Vasen reuna levisi nopeasti vasemmalle ja siten keskelle aukesi sopiva rako. Otin paikkani siis rykelmän keskeltä ja siinä mentiinkin n. 550 metriä. Olen treeneissä katsonut kellosta aina sopivan väliajoin vauhtia, mutta nyt sitä en tehnyt. Uintiaikaa tärkeämpi oli saada nyt tehtyä ehjä kisauinti. Uinti kulki todella rennosti ja menin omaa tasaista tahtiani koko matkan. Suunnistus tuntui välillä hankalalta, koska poijut katosivat näköpiiristä uimareiden sekaan. Sain uitua kuitenkin suhteellisen suoraan pois lukien viimeisellä suoralla tehdyt mutkittelut. Rantauduttua tsekkasin vasta ekan kerran kelloa ja se näytti uintiajaksi 35min ja risat! Huippu-uinti :) Tuo on itselle hyvä aika tällä matkalla varsinkin kun ihmismassa hidastaa välillä menoa omalta osaltaan.

Ensimmäinen vaihto meni jotenkin hitaasti. Jotain ylimääräistä häsläystä siinä oli koska sain tuhrattua siihen aikaa 4.19.

Pyöräily ja T2

Pyörä kulki alusta lähtien kovaa. Keli oli aurinkoinen ja mikä parasta niin tuuli oli heikkoa. Reilut 10km meni 40km/h keskarilla eikä se tuntunut mitenkään vaivalloiselta. Kropassa tuntui olevan hyvin energiaa ja hyvin mennyt uinti nosti fiiliksiä entisestään. Rantasalmelle mennessä edellisten lähtöjen porukkaa oli paljon ohiteltavana, mutta aina löytyi tilaa ohittaa. Koitin ajaa itsekin mahdollisimman herrasmiesmäisesti ja pitää ajovälit yli 10 metrissä. Samoiten jos joku ohitti minut niin annoin tilaa. Rantasalmen kääntöpaikalle (45km) tultiin hyvää vauhtia 38,5km/h keskarilla. Paluumatka sujui myös samaa tahtia, mutta vanhan vitostien loppuosuuden mäet ja vastatuuli hieman pudottivat vauhtia. Pyöräosuus taittui ennakoitua parempaan aikaan 2.22.36 (37,87 km/h) eikä jalat tuntuneet vielä edes keitetyiltä nuudeleilta.

Toisen vaihdon tiesin hoituvan nopeammin ja siihen kului aikaa vain 1.58.

Pyörältä jalkauduttu ja juoksujalkaa kohti T2:sta. (Kuva: Pertti Jäntti)

Juoksu

Heti juoksun alussa koitin painottaa itselleni, että ”Nyt vaan maltilla matkaan. Iisisti. Ihan rauhassa haet sen vauhdin”. Teoriassa hyvä idea, mutta siinä adrenaliinipöllyissä huomasin juoksevani heti 3:50/km vauhtia :D Ekalla kilometrillä etureidet meni aivan tukkoon. Kiristelyt alkoi pikkuhiljaa lähestyä kramppeja, kunnes sitten pudotin vauhtia reilusti ja pidin vauhdin alhaalla niin pitkään kunnes jalat alkaisi taas tuottaa tehokasta toimintaa. Alkavat etureisikrampit sulivat onneksi ekalla kierroksella pois ja sain nostettua vauhtia 4:20-4:30/km hujakoille. Eka kierros meni aikalailla omissa ajatuksissa, mutta jo tokalla kierroksella aloin huomata enemmän tuttuja naamoja yleisössäkin :)

(Kuva: Sari Jäntti)

(Kuva: Ismo Nikkonen)

Vaikka mutkitteleva juoksureitti pitkin kirkonkylää ei ole ehkä ihan se helpoin mahdollinen, niin tykkään kisata todella paljon yleisön välittömässä läheisyydessä. Kannustuksista saa uskomattoman paljon voimaa ja koitinkin heittää vitosia kaikille, jotka kättä tarjosivat. Vaihdettiin myös oman pojan ja vaimon kanssa femmat jossain vaiheessa juoksua :) Mieleen jäi eritoten kaveriporukan paljukatsomo eräällä sivukujalla, pieni rumpalityttö talon edessä, sekä vanhemmat pariskunnat vesiletkujen kanssa antamassa viilennystä kisaajille!

Hieman reilu 7km enää maaliin ja vielä hymy irtoaa :) (Kuva: Timo Kanaoja)

Juoksu kulki alun vaikeuksien jälkeen aika mallikkaasti (mutta maltillisesti) ja sieltä se maali alkoi pikkuhiljaa häämöttää. Pienet tuuletukset vielä maalisuoralla sitten ”kepein” askelin maaliin. Puolikas taittui myös arvioitua kovempaan aikaan 1:34:47 ja kokonaiskisan aika oli 4:39:01! Aivan nappi suoritus ja omat arviot ylittyi kirkkaasti :) Sijoitus omassa sarjassa (M 30-34) 18./153 ja over all:ssa 97./1318.

Maalisuoralla pienet tuuletukset :) (Kuva: Mika Martikainen)

Maalissa odottelikin perhettä ja ystäviä, joiden kanssa päästiin heti fiilistelemään hyvin mennyttä kisaa :)

Hymyt herkessä (Kuva: Päivi Jäntti)

(Kuva: Päivi Jäntti)

(Kuva: Sari Jäntti)

Jälkimainingit ja -meiningit

Kisan jälkeen olo oli yllättävän pirteä, vaikka keli muuttuikin aika lämpimäksi kisan aikana. Heti kisan jälkeen ei meinannut ruoka maistui millään, mutta iltaan mennessä kroppaa oli ravittu kolmella lämpimällä aterialla ja muutamalla ohraisella urheilujuomalla :) Hieman jäykkiä jalkoja käytiin myös jumppaamassa vetreämmiksi vielä iltakemuissa, jossa kansan tanssikenkiä liikutti Lipsaset.

Kokonaisuudessaan aivan mahtava päivä! Hyvän kisan lisäksi tuli nähtyä paljon vanhoja kavereita ja tuttuja sekä tapaisin lukuisia uusia tuttavuuksia. Tästä on hyvä jatkaa kohti loppukesän kisoja!

Kiitokset

-Perheelle, ystäville, tutuille ja tuntemattomille tuesta ja tsemppauksesta!
-Finntriathlonin porukalle kiitokset jälleen kerran mahtavista kisoista
-Henri Huttunen / Onnisport, kisa-asuista / ravinteista / lihashuoltotuotteista
-Lassi Ikonen / Intersport Myllymäki (Lappeenranta), Työkalun lainasta kisan ajaksi. Oli tarpeen :)
-Jukka Peräsalmelle kisaa edeltävästä pyörähuollosta
-Kaikille valokuvaajille iso kumarrus tapahtuman taltioinnista

Finntriathlon Vanajanlinna 2015

Viime viikonloppuna (13.-14.6) Vanajanlinna täyttyi triathleeteista parin päivän ajaksi, kun lauantaina kisattiin ensin Business Triahtlon ja sunnuntaina sitten sprinttimatkat.

Itselleni tämä ei ollut pelkästään triathlonkauden avaus, vaan samalla olin ensimmäistä kertaa viivalla yksilökisassa enkä osana joukkuetta. Melko kuumottavaa, etten sanoisi :) Valmistautumiset oli mielestäni vuodenaikaan nähden suht hyvällä mallilla, mutta uinti jännitti eniten koska alla oli vain viikon verran treeniä avovedessä.

Lauantaina oli Hämeenlinnassa huikean hieno keli! Aurinko paistoi puolipilviseltä taivaalta ja mittari keikkui 23-24´C-asteessa. Sunnuntai puolestaan valkeni koleana (13´C) ja sateisena. Koitin virittäytyä tunnelmaan toteamalla, että onneksi keli on kaikille sama :) Ja kun vauhtiin sitten pääsee, niin kylmä tuskin pääsee pahasti iskemään.

Alkuvalmisteluiden ja kisainfon jälkeen vein kamat vaihtoalueelle ja suuntasin sitten kohti rantaa. Noin kymmenen minuuttia ennen starttia pulahdin veteen kastautumaan. Aluksi hieman "raikkaalta" tuntunut 15.7´C-asteinen vesi alkoi pian tuntua ihan miellyttävältä. Tuuli kuitenkin oli voimistunut ja allokkoa syntyi järvelle.

Kellon lähestyessä kahta syke alkoi nousta ja vedessä odottelevien uimareiden seassa oli aistittavissa lähtöjännitystä. Asettauduin ryhmän vasempaan laitaan suurinpiirtein keskivaiheille, etten jäisi nopeimpien jalkoihin, mutta saaden kuitenkin mahdollisesti hyvän peesipaikan. Torven kajahtaessa katumajärvellä lähti 140 uimarin joukko matkaan! Olin päättänyt uida omaa tahtia pitäen vauhtia kuitenkin reippaana. Koitin uida ruuhkassa fiksusti rynnimättä ja etsimällä hyvää linjaa/paikkaa. Kevyttä kontaktia toki tuli alussa koko ajan, mutten antanut sen häiritä. Eka poiju saapuikin nopeasti ja ongelmitta näköpiiriin ja porukkaa alkoi pakkaantua tiukemmaksi ryhmäksi. Jouduin nostamaan asentoa pystympään ja hidastamaan tahtia. Kun löysin taas sopivan raon koitin lähteä jatkamaan samaa vauhtia. Sittenpä alkoikin kokemattoman avovesiuimarin ongelmat. Heti aluksi nielaisin pari aaltoa ja se sai häkeltymään hetkellisesti. Koitin pitää tekniikkaa kasassa, mutta nielty vesi/ilma sekoitti hengitystä pahasti. Joka hengityksellä tunnuin nielevän vain lisää ilmaa ja vettä. Matka jatkui koko ajan, mutta hitaasti kunnes siitä tuli täysin mahdotonta. Koitin kääntyä selällenikin, mutta sekään ei auttanut. Oli pakko viheltää peli hetkeksi seis ja nostaa asento täysin pystyyn. Kun sain röyhtäiltyä/yskittyä suuren määrän nieltyä ilmaa ja vettä pois pääsin taas matkaan. Sekoilu oli verottanut voimia ja jouduin jatkamaan uiden jaksottaisesti vapaata ja rintaa. Tiesin, että avovedessä en pääsisi lähelle halliaikoja (n. 12min/750m), mutta tälläiseen en todellakaan ollut varautunut. Uintiaika oli melko mieltä latistava 19.19...

Kuvassa näkyvä pieni hymynkare ei kerro hyvästä fiiliksesta. Naureskelen todennäköisesti epäuskoisena täysin reisille menneen uinnin johdosta. (Kuva: Sari Jäntti)

Ensimmäinen vaihto oli myös hidas (4.01) ja uinnista tokeneminen vaati varmasti siinä veronsa. Märkäpuvusta kuoriuduttuani ja kypärän päähän saatuani alkoi fiilis taas nousta, kun tiesin pystyväni parempaan seuraavissa lajeissa. Pyörä kulki heti alusta alkaen melko hyvin ja saavutin nopeasti uinnissa karkuun päässeetä kisaajia. Vaikka linnan suuntaan polkiessa vastatuuli olikin paikoittain aika kovaa, niin uintiharmitus oli antanut sen verran kiukkua pyöräilyyn että reisissä riitti watteja painaa menemään. Pyöräilyosuudesta kolme kierrosta meni ilman peesiapua ja vain yhdellä kierroksella pääsiin nopean ryhmän mukaan. Fillariosuus taittui aikaa 34.30 (keskari 34.8 km/h).

Kiri on alkanut (Kuva: Timo Kanaoja)

Toinen vaihto olikin sitten nopeampi (1.13) ja juoksuun lähtö pyörän jälkeen tuntui onnistuvan hyvin. Otin alussa jo suht napakan vauhdin ja noin kilometrin jälkeen pohkeissa alkoi tuntua pientä nykimistä. Ne menivät onneksi pian ohi ja sain pidettyä hyvän tahdin yllä. Ohiteltavia riitti myös juoksuosuudella, joka kohotti mielialaa. Juoksu hoitui ongelmitta ajassa 21.14, joka oli ihan ok suoritus alun ongelmien jälkeen.

T2 takana (Kuva: Sari Jäntti)

Maalisuoran loppukiritykset (Kuva: Sari Jäntti)

Viralliseksi loppuajaksi merkittiin 1.20.09, jolla sijoittauduin M30-34-sarjassa sijalle 19./39. Täytyy sanoa, että tuon katastrofiuinnin jälkeen olen lopputulemaan jopa tyytyväinen :) Se ei kovin kauas jäänyt siitä varovaisesta arviosta (1.19.00), jonka tein ennen kisaa.

Yhteenvetona omasta suorituksesta jäi aika ristiriitaiset fiilikset. Vaikka pääsin kohtalaiseen lopputulokseen niin uinti sakkasi ja pahasti. Tekemistä sillä saralla siis riittää. Pyöräily meni tällä erää aika kivuttomasti, mutta vauhtia pitäisi saada siihenkin lisää. Juoksu kulki yllättävän hyvin ottaen huomioon paljonko alkusähläys vei energiaa. Tästä on hyvä jatkaa kehittymistä. Triathlonharrastus on kuitenkin nyt virallisesti alkanut, kun ekat kisat on kisattu!

Kiitokset kotiväelle kannustuksesta! Energiageeleistäkään ei lähde niin paljon energiaa kuin mukana olleiden kannustajien huudoista :) Kiitokset myös Finntriathlonin porukalle hienon kisan järjestämisestä. Reitti, huolto ja järjestelyt toimi hienosti! Pidin Vanajanlinnan miljööstä kisapaikkana ja toivottavasti tämä kisa on tarjolla jatkossakin.

Tsekkaa myös --> TULOKSET

Tour de Tahko 2015

Perinteisen Kallaveden kierroksen tilalle tullut Tour de Tahko polkaistiin viime sunnuntaina 31.5.2015. Kisakeskuksena toimi luonnollisesti Tahko ja tarkemmin ottaen Tahko Spa. Paikalle oli saapunut noin 150 pyöräilijää, jotka saivat valita matkansa vaihtoehdoista 50, 92 tai 207 km. Tapahtuman järjestäjinä toimivat yhteistyössä Finntriathlon, Kuopion pyöräilyseura sekä IC Events.

Tapahtumapäivä

Kahden sadan kilometrin lenkkejä tulee harvoin ajettua ja nyt kun tarjolla oli mahdollisuus hyvässä ryhmässä ajamiseen, niin raapaisin nimeni 207km sarjan listaan. Tämän lenkin oli tarkoitus toimia pohjustuksena kesän muita ajoja ajatellen, joten valitsin suosiolla kuntosarjan. Tavoitteena oli tehdä tasaisen varma ajo ja päästä maaliin ilman havereita.

Radon lähtövalmiina

Jussi lähtötäpinöissä. Huomaa ea-laukusta tuunattu geelipussi :)

Tomppa, fitnesspeukku ja höyhenen kevyt Rose Span parkkiksella.

Ilmaiseksi BMC-tallia mainostava mies, joka into pinkeenä odottaa lähtölaukausta. Kuvan mersu ei liity päivän tapahtumiin.

Aamu valkeni Tahkon suunnalla hieman koleampana kuin mitä sääennuste lupaili, mutta keli näytti kuitenkin tyyneltä ja aurinkoiselta. Kisapaikalle saavuttiin hieman ennen seiskaa, jotta ehdittäisiin hyvin tekemään vielä viime hetken säädöt ja hääräilyt. Tasan kello kahdeksan lähtölaukaus lähetti 207:n porukan matkaan. Sekä kilparyhmä, että kuntoryhmä ajoi ensimmäiset 10km omien tuomariautojensa perässä.

Tuomariauton poistuttua letka jatkoin matkaa melko maltillista vauhtia. Porukalla tuntui osuneen nestetankkaus kohdilleen ja jouduimme pitämään nopean tyhjennystauon tien laidassa. Suht rauhallinen matkavauhti jatkui aina Kaavin risteykseen asti, jossa rengasrikon kärsinyt ja kilpaporukassa ajanut IDB-tiimiläinen tuli letkaamme mukaan. Alkumatkan pintakaasulla ajaminen muuttui kertaheitolla vähän vauhdikkaammaksi. Kyseinen herra vetikin letkaa jonkin aikaa ennen kuin otti sitten irtioton ja meni menojaan. Ajo tuntui tässä vaiheessa hyvältä ja otin hieman pidemmän vetovuoron. Ekaan huoltoon Juankoskelle (66,3km) saavuttiin ajassa 02:08:30. Tehtiin suht pikainen stoppi tankaten banaania, geeliä ja urheilujuomaa.

Ekalla huollolla oli vielä voimia poimia banaaneja suoraan vauhdista :) (kuva: Tanja Alamikkelä)

Nestetasapainon ylläpitämistä (kuva: Tanja Alamikkelä)

(kuva: Tanja Alamikkelä)

Seuraava siivu olikin reissun pisin, koska toinen huolto oli vasta Rautavaaralla 137,5km:n kohdalla. Tässä vaiheessa keskarit olivat nousseet jo reiluun 33km/h:ssa. Keli oli muuttunut aamun auringonpaisteesta synkeän pilviseksi ja sateen uhka hiipi entistä lähemmäksi. Matka toiselle huollolle saakka eteni tasaisen varmasti ja perille päästiin hyvissä voimin ajassa 04:10:27.

Toisen huollon jälkeen alkoikin sitten meininki muuttua haasteellisemmaksi. Hieman huollon jälkeen alkoi napakka vasta-/sivutuuli, joka alkoi nakertaa voimavaroja. Tuulen hieman helpottaessa sade puolestaan tuli tervehtimään pitkämatkalaisia. Pieni ripeksintä muuttui piakkoin ihan kunnon sateeksi ja lämpötila putosi sen myötyä jokusen asteen. Kylmyys alkoi vihmoa ja rapa roiskui tien pinnasta. Vaikka vetovuoroja vaihdeltiin tasaista tahtia niin keli ja ajettu matka alkoi syömään tehoja. Noin 45km:n matka viimeiselle huollolle tuntui pitkältä ja kylmyys vaivasi jo aika pahasti.

Viimeisellä huollolla Varpaisjärvellä (181,5 km) tankkailtiin pari kuppia sipsejä, banaania, energiapatukkaa ja urheilujuomaa. Tässä vaiheessa ajoa oli jo takana 05:45:36. Jo pienen hetken paikallaan oleskelu sai kropan tärisemään kylmyydestä, joten matkaan lähdettiin taas melko pian. Sormet ja varpaat tuntui tunnottomilta, mutta jalkoihin alkoi muutoin voima pikkuhiljaa palautua. Matkaa oli enää vähän jäljellä ja myös entistä ikävämmiltä tuntuneita nousuja oli vain muutama taitettavana. Viimeisessä nousussa joku tokaisi, että tästä eteenpäin onkin sitten enää laskua ja tasaista Tahkolle saakka :)

Tahko MTB:stä tuttuun "tuolihissin yläasema näkyy!"-fiilikseen verratava hetki oli varmasti Varpaisjärventien ja Sääskiniementien risteyksen (viimeinen risteys ennen Tahkolle vievää suoraa tietä) tuleminen näköpiiriin. Loppupätkä tultiin yllättävänkin hyvällä sykkeellä. Viimeisen 5-6 km:n keskarit oli 41km/h ja saatiin jopa loppukiritkin aikaiseksi. Itsekin koitin virittäytyä pieneen loppurykäisyyn, mutta tunkit olivat jo tässä vaiheessa aika valmiit enkä oikein pystynyt vastaamaan kunnolla kirityksiin. Maaliviiva ylittyi ajassa 6.38.40, joka oli ihan hyvä aika ottaen huomioon loppupätkän keliolosuhteet.

Yhteenvetona oma päivä meni suurinpiirtein suunnitelmien mukaisesti. Vaikka ajoittain mentiin aika kovalla sykkeellä ja huonon kelin sattuessa sitten puolestaan taaperrettiin väsyneenä mäkiä ylös, niin kokonaisuutena ajo oli kuitenkin ihan ok. Paukut riitti loppuun saakka ja kalustokin säilyi ehjänä. Pientä orastavaa krampin alkua se meinasi meinasi reisiin tehdä, mutta ne onneksi sulivat pois yhtä nopeasti kuin tulivatkin.

Palautetta

Vaikka kyseessä oli ensi kertaa järjestettävä tapahtuma, niin kokeneet järjestäjät hoitivat homman tutulla varmuudella. Järjestelyt toimi hienosti ja huolto pelasi mainiosti. Kiitokset vielä huollon porukoille sekä tietysti tapahtuman järjestäjille!

Reitti oli selkeästi merkattu ja risteysalueilla liikennettä ohjattiin hyvin eikä vaaratilanteita päässyt syntymään. Reitti oli profiililtaan hyvä, mutta alkumatkasta (n. 20-30km kohdilla) pohja oli todella rosoista. Rengasrikko oli pari kertaa enemmän kuin lähellä, mutta onneksi ei tarvinnut jalkautua kumin vaihtohommiin. Tietysti näin pitkän reitin varrelle sattuu lähes poikkeuksetta huonokuntoisempaakin pätkää. Toinen hieman riskialtis paikka löytyi viimeisten satojen metrien kohdalta. Vaikka maalisuora olikin helppo sijoittaa Spa:n taakse ja siten sulkea se muulta liikenteeltä, niin esim. liikenneympyrä ja varsinkin jalkakäytävien maalaukset olivat sadekelillä riskikohtia. Varsinkin kun porukalla on tapana nostaa vauhtia ja ottaa viimeiset energian rippeet pois ennen maaliviivaa.

Kisan jälkeisestä saunasta, ruuasta ja uimamahdollisuudesta iso hanska järjestäjille! Tahko Spa:n puitteet toimi tähän tarkoitukseen mitä parhaiten. Buffi oli myös hyvä :)

Päivän lenkki (207km), joka pyöräiltiin vastapäivään.

Juuri maaliintulon jälkeen alkoi ripeksiä vettä, joka piirsi hauskan siluetin pyörästä asfalttiin.

Spa:n kanapasta

Tahkotapahtumien buffi

Tulokset


Kaikkien sarjojen tulokset voi tsekata täältä --> Tour de Tahko 2015 tulokset