Katsaus vuoteen 2014

Tähän vuoden ensimmäiseen postaukseen täytyy taas heittää asiaan kuuluvat peruspäivittelyt. "Kylläpä meni vuosi taas vauhdilla!" :) Mutta näinhän se tuppaa olemaan. Viime vuosi tuntui hujahtaneen pikakelauksella, mutta kun tarkemmin alkaa tarkastelemaan niin paljon sitä taas tuli touhuttua kaikenlaista. Lapset venähtivät pituutta, töitä riitti, laina lyheni, x-määrä tuli treenattuja tunteja, useampia kisoja, liian vähän matkustelua, uusia haasteita, ylämäkiä, alamäkiä, tasaista menoa, uusia opittuja juttuja, uusi harrastus ja paljon muuta. Tsekkaillaas tarkemmin.

Perhe

Perheen nuppiluku ei kasvanut viime vuonna :) Meidän viiden hengen tiimi piti huolen, ettei arjessa tarvinnut seisoskella tekemättömänä, vaan joka päivälle löytyi takuuvarmasti aktiviteetteja. Tenavat kasvavat nopeasti ja oppivat koko ajan uutta. Milla lähti kävelemään ennen ekoja synttäreitään ja vauhti oli kerrasta kohdallaan! Nyt mimmi kipittää jo hirmuista kyytiä ja koittaa kovasti pysyä veljensä perässä. Sanojakin tyttö on alkanut tapailemaan ja ei varmasti mene pitkään, kun sanoja alkaa tulemaan. Tuukalla puolestaan juttua jo riittää ja välillä on pokassa pitelemistä, kun jutut menee aika lennokkaiksi :D Tuukka aloitti myös kerhon, jossa on viihtynyt hyvin. Lapset tykkäävät myös pallopeleistä, joita ollaan sitten välillä pelailtu hyvinkin ahkeraan. Liikkuminen tuntuu olevan muutenkin kiva juttu. Isin kameratkin tuntuvat kiinnostavan jo sen verran paljon, että päätin antaa tenaville käyttöön yhden vanhan digipokkarin. Se onkin päässyt melko kovaan käyttöön ja varsinkin Tuukka on kuvannut varmasti yhden näyttelyn verran matskua. Vaikka otetut kuvat edustavatkin yllätyksellisiä räpsäyksiä enemmän kuin kohteen sommittelua ruutuun, niin yllättävänkin hyviä osumia löytyy. Millaa kiinnostaa vielä ehkä hieman enemmän kameran nappulat ja on se tainnut jopa puraista jostain kameran kulmasta. Nättinä tyttönä Milla toimiikin usein Tuukalle mallina :)

Ranskanbulldoggimme Peetu täytti viime vuonna jo kuusi vuotta! Vaikka meno on jo pääosin rauhoittunut, niin vieläpä sieltä välillä nousee esiin se armottomat hepulit saava koira, joka "hymyssä suin" kimpoilee pitkin asuntoa. Peetukin on välillä saanut kokea lasten yliaktiivisuuden huonot puolet, mutta täytyy sanoa, että harvinaisen pitkä pinna sillä on. Toki säännöt on tehty lapsille selviksi jo alusta pitäen, mutta tohinassa ne tuppaavat joskus unohtumaan. Tosin Peetu on oppinut aika hyvin hakeutumaan omiin oloihin turvaan, kun lasten meno alkaa mennä liian riehakkaaksi. 

Me vanhemmat puolestaan koitetaan kestää arjen kiemuroissa mukana :) On hyvä, että molemmilla on myös ne omat jutut ja henkireiät, joiden parissa pääsee vähän irtautumaan. Toki yhdessäoloon koitetaan myös panostaa. Vaikka matkailu onkin lähivuosina jäänyt harmittavan vähiin, niin ehdittiin sentään tekemään hieman kotimaan matkailua kesällä. Varmasti mieleenpainuvimpana on Powerparkin reissu, josta jäi paljon hyviä muistoja. Kunhan lapset kasvavat ja malttavat matkustella pitempääkin matkaa, niin tehdään vähän sitten ulkomaan matkailuakin.

Työ

Taloustaantuma ei onneksi näkynyt omalla kohdalla kovinkaan voimakkaasti ja onneksi töitä riitti hyvin koko vuoden. Varsinaisen leipätyön puitteissa keikkahommatkin jäivät suht vähiin ja vain pari komennuskeikkaa oli Varkauden suunnalla. Muutoin sain painaa töitä ihan tässä Kuopion toimistolla, joka sopii minulle paremmin kuin hyvin.

Valokuvauspuolella oli myös kivasti hommaa ja keikat painottuivat pitkälti henkilö- ja tapahtumakuvauksiin. Jonkin verran oli/on työn alla myös mainoskuvien tekoa, logosuunnittelua ja digitointia sun muuta. Uutena juttuna mukaan tuli ilmakuvaus sekä liikkuvan kuvan tekeminen. Saa nähdä pääsenkö tekemään ensi vuonna ilmakuvauksen osilta hommia enemmänkin vai meneekö homma liian hankalaksi säädöksien ja lakimuutosten kanssa. Kehitystavoitteita on taas perinteisesti asetettu hieman jokaiselle osaamisalueelle. Uuden opettelu ja oppiminen on kyllä mahtavaa.

Urheilu

Mennyt vuosi onnistui urheilun osalta myös erittäin hyvin. Pysyin pitkälti terveenä ja harjoitteluun ei tullut isoja taukoja. Se näkyi myös kisoissa ja hyviä sijoituksia tuli niin joukkuetriathlonista kuin juoksusta. Ennätykset paranivat myös niin maantie- kuin maastopyöräilynkin puolella. Pitkään mielessä pyörinyt uinnin aloittaminen sai alkusyksystä todellisen sykäyksen eteenpäin, kun tartuin härkää sarvista ja aloitin määrätietoisen uinnin treenaamisen. Vaikka lähtökohdat olikin kesällä aikamoisen vaatimattomat, niin pitkälle ollaan siitä jo tultu. Töitä ja lajiin paneutumista sen vaatinut aika paljon, mutta lopussa aina kiitos seisoo. Uinti löytyykin nykyisin vahvasti viikon treeniohjelmistosta.

Siinäpä vuosi 2014 tiivistettynä. Tästä jatkamme kohti vuoden 2015 seikkailuja! :)

Menneestä kohti tulevaa!

Joulukuisen bloggailun jälkeen oli pakko pitää vähän taukoa kirjoittamisesta ja kuvaamisesta, mutta nyt tuntuu taas olevan miehessä virtaa tarttua virtuaaliseen sulkakynään ja istahtaa hetkeksi raapustelemaan vuoden ekaa tekstiä linjoille.

Vuosi on jälleen vaihtunut ja fiilis on ollut jokseenkin innostunut! Uuden vuoden aloittamisessa on aina jotain "jännää" vaikkei mitään ihmeellistä ei olisikaan tiedossa. Heti vuodenvaihteen jälkeen sitä alkaa miettimään mitä kaikkea sitä ehtii ja kerkeää touhuta taas vuoden aikana. Tammikuu onkin jo tuonut tulleessaan kaikenlaista mielenkiintoista ja niistäpä ehkä lisää myöhemmin :)

Vaikka vuosi onkin jo saatu hyvin käyntiin niin suunnataanpa mietteet vielä hetkeksi kuluneeseen vuoteen. Mennyt vuosi oli melkoista huisketta ja elämässä tapahtui monia hienoja juttuja. Paljon tuli tehtyä ja opittua taas uutta.

Perhe:

Syyskuussa perheemme sai lisäystä kun pieni ja kaunis tyttö syntyi ilahduttamaan arkeamme. Vaikka esikoisen syntymästä ei olekaan kuin pari vuotta, niin kyllä sitä taas oltiin ihmeissään pienen ihmisen kanssa :) Huikeeta miten paljon nuo pienokaiset kasvavat jo neljän kuukauden aikana! Typy on saanut jo kerättyä hienosti painoa ja seurailee hymyssä suin mitä ympärillä tapahtuu. Onneksi hän on myös sen verran leppoisaa sorttia, että vanhemmatkin ovat saaneet nukkua yönsä melko hyvin.

Tuukasta puolestaan on kasvanut vuoden aikana entistäkin vilkkaampi poika ja tomera isoveli. Energiaa tuntuu riittävän ja tekemistä saa keksiä jatkuvasti. Uusia taitojakin on treenattu kovasti, kuten vesivärimaalausta, piirtämistä, futista, salibandya, frisbeegolffia jne. Liikkuminen tuntuu olevan pojalle sen verran lystiä touhua, ettei pahemmin tarvitse houkutella palloa potkimaan :)

Vaikka nämä ruuhkavuodet meinaakin välillä häkellyttää pienten lasten vanhemmat, niin pyrittiin pitämään huolta siitä, että päästiin itsekin välillä irroittautumaan arjen rutiineista (kiitos mummot ja ukit!). Tuo oman ajan ottaminen tuppaa unohtumaan välillä liiankin helposti ja joka lapsenvahtihetki pitäisi hyödyntää tehokkaasti. Lepo palauttaa ja vaihtelu virkistää :)


Työ:

Vaikka mennyt vuosi oli taloudellista myllerrystä Suomessa yleisesti, niin henkilökohtaisella tasolla täytyy olla tyytyväinen, että töitä riitti tasaisesti pitkin vuotta. YT-neuvottelut käytiin myös meidän työpaikalla ja onneksi oma työpaikka säilyi. Alkava vuosi tuo varmasti tullessaan haasteita, mutta emme varmasti ole ainoita tässä veneessä.

Omassa yrityksessäni oli havaittavissa selkeää kehitystä. Sain vuoden aikana varsin mielenkiintoisia ja monipuolisia toimeksiantoja. Pääsin mm. tekemään enemmän mainoskuvia, josta olin enemmän kuin innoissani. Kuvia oli paljon näkyvillä lehdissä ympäri Suomea sekä kuin pisteeksi i:n päälle sain erään mainoskuvan pyörimään myös erään yrityksen tv-mainokseen MTV3:lle! Mainoskuvat myös kehittivät kuvankäsittelytaitoja entisestään ja siitä on aina apua tulevissa töissä.

Hääkuvauksia tehtiin myös kesällä/syksyllä tiukkaa tahtia ja todella aikaiset (parhaillaan/pahimmillaan klo: 4.00) herätykset tulivat tutuksi. Ei sillä, että tuohon aikaan olisi pitänyt lähteä häihin vaan tuhansien kuvien käsittelysuma oli saatava valmiiksi ennen tytön syntymää ja päiviä oli pakko venyttää yli mukavuus-/leporajojen. Jälleen kerran hommat saatiin kunnialla nippuun ja useille hääpareille lähti upeat kuvat muistoksi tunteikkaista päivistä.

Treenit:

Kiireinen vuosi verotti treenimäärää, mutta siihen osasinkin jo vähän varautua. Tosin Tuukan kanssa tuli pelailtua aika paljon mm. futista, joten kyllä sekin alkaa jo treenistä mennä ;) Ei mene montaa vuotta niin alkaa iskällä olemaan jo melkoinen treenikaveri!

Kunto pysyi kuitenkin aika hyvänä koko vuoden ajan ja varsinkin lomaillessa koitin treenailla ahkeraan. Taisinpa parantaa jopa Kallaveden kierroksen aikaakin, joten ihan tyytyväinen saa olla myös pyöräilyyn. Pari tapahtumaa jäi ajamatta/juoksematta erinäisistä syistä (ei joukkuetta, aikatauluongelmat, kalusto oli rikki jne.).

Ensi kaudeksi on maastoajokalustoon tulossa päivitystä (26" --> 29"), joten pitkästä aikaa on lajia kohtaan aivan uutta kipinää. Myös juoksua olisi tarkoitus koittaa parantaa ja katsoa josko rahkeet riittäisi ihan kisahommiin.

Vauhdikas helmikuu

Mennyt helmikuu osasi yllättää valokuvausrintamalla. Sain mukavasti jalkaa oven väliin pariin laajalevikkiseen lehteen ja keikkaa riitti muutenkin mukavasti. Vaikka pitkästä aikaa sainkin aikaiseksi lähteä tekemään hieman maisema ja luontokuvausta, niin pääosin puskettiin henkilökuvaa studiossa ja miljöössä.

Kuvauksissa koitin irtautua hieman jo rutiiniksi muodostuneista tavoista varsinkin valaisun osalta. Uusien valaisukikkailujen lisäksi kuvasin paljon myös luonnonvalon ja reflojen avulla. Joskus kun löytää luonnonvaloltaan oikein optimaalisen paikan, niin on parempi kaivaa reflat esiin ja nakutella kuvat ilman tuikkuja (jos tuollainen valaisu vain sopii kuvien ideaan). Tietysti jos aurinko sattuu paistamaan juuri oikeasta kulmasta, niin yhdistelemällä luonnonvaloa ja salamoita saa aikaiseksi kivaa jälkeä. Kokeile, erehdy, korjaa, onnistu- meininki toteutuu tässä varsin hyvin.

Kuvaushommien lisäksi on tullut tehtyä myös yllättävän paljon graafista suunnittelua. Logoja ja mainoksia on mennyt moneen paikkaan, nettisivuja valmistuu asiakkaille parasta aikaa ja pitkästä aikaa on päässyt ihan tosissaan photoshoppaamaan taustoja kuviin. Ehkä yksi suurimmista ja aikaa säästävimmistä taidoista, joissa olen kehittynyt alkuvuoden aikana on hiusten maskaaminen. Irtohiuksien/-karvojen ja muiden monisäikeisten asioiden irroittaminen taustasta on varmasti yksi haastavimmista hommista kuvankäsittelystä. Mielestäni tässä on yksi kuvankäsittelyn alue, josta huomaa onko kuvankäsittelijällä tarpeeksi kärsivällisyyttä :)

Tässä maistiainen kuvista, joita tehtiin Kuopiolaiselle Kauneushoitolalle Beautyzonelle.
Tsekkaa myös beautyzone.fi

Oikealla ammatillisella tiellä?

Tein tuossa huvikseni HS.fi:sta löytyvän ammatinvalintatestin ja tulos oli onneksi ihan mieluinen. Testissä on siis 28 kohtaa, joihin naukutellaan oma mieltymys. Testin tulos kertoo sinulle 291 ammattia soveltuvuusjärjestyksessä. Omalla kohdalla listan kärkipää näyttää tältä. Listassa korostettuina näkyy tämän hetkiset ammatit.
 


Tähän astisen työelämän aikana on tullut tehtyä vaikka minkälaista hommaa. Mukava kuitenkin huomata, että nykyiset työni ovat listan paremmassa päässä ja vastaavat suurin piirtein sitä mitä lähdin hakemaan työuralta. Tosin ainahan niitä hetkiä tulee, jolloin työ alkaa tuntumaan puulta ja silloin on tärkeää saada hommiin vaihtelua.

Itse olen huomannut, että mieli pysyy töissä virkeämpänä, jos projektit eivät ole liian pitkiä. Hommia saa tasaista tahtia tehtyä valmiiksi saakka ja pääsee sitten taas uuden homman pariin. Ikuisuudelta tuntuvat hommat / liukuhihnatyö / saman toistaminen saavat meikäläisen uuvahtamaan.

Jatketaas tästä taas kohti uusia haasteita ;)

Kiire

Kiire. Sitä on ollut alkutalvi kyllä niin täynnä, että on saanut etsiä kalenterista tyhjää tilaa. Päätoimen projektissa elettiin loppuvaiheita ja aikataulut alkoi käydä jo tuskallisen kireiksi. Oman firman puolella hommaa myöskin riitti paljon, joskin ei niin kiireellistä. Toki niitäkin hommia täytyi saada eteenpäin, joten pari kuukautta mentiin päivät lähes tulkoon minuuttiaikataululla. Tämän vuoksi bloggailukin on jäänyt vähemmälle, mutta nyt alkaa taas tekstiä virrata tännekin. Kiireestä kertoo myös se, että ehdin pitää kesälomani vasta nyt kun lumet oli jo maassa :D

Lisää kuvateksti

Siitä olen kuitenkin pyrkinyt pitämään kiinni, ettei työnteko saa tehdä hallaa perhe-elämälle. Päätoimessa käydään normaaliin työaikaan ja omat hommat hoidetaan silloin kun poika (ja rouva) nukkuu. Yhteistä aikaa ei ole liikaa koskaan, joten siksi sitä pitää osata arvostaa ja kunnioittaa. Perheen ja ystävien parissa saa aina ladattua akkuja, joten on hyvä osata heittäytyä vapaallekin. Toki ainahan niitä päiviä tulee töissä, että joutuu venymään tavallista enemmän, mutta se ei saa jäädä tavaksi.

Vaikka pidänkin spontaaneista tilanteista ja rennosta meiningistä, niin tehokkuuden (ja palautumisen) nimissä on osattava aikatauluttaa myös ajankäyttöään. Monesti kuulee sanottavan, että miten ahdistavaa on elää aikataulujen mukaan. Onhan se tietysti niinkin, mutta itseäni alkaa ahdistamaan paljon enemmän se, että tekemättömiä asioita alkaa kasaantumaan päälle. Lisäksi ne ihmiset kellä on jo jälkikasvua tietävät varsin hyvin, että päivien rytmitys helpottaa jokaisen perheenjäsenen arkea. Tärkeä juttu on kuitenkin se, että muistaa kiireen olevan vain väliaikaista. Ei mikään kiirettä aiheuttava homma jatku loputtomiin. Vähän kun tsemppaa, niin sit ehtii levätä. Ja jos tuntuu ettei jaksa, niin täytyy osata pyytää jeesiä.

Nyt kun kiire on taas hellittänyt ja hommia on saanut valmiiksi, niin on aikaa keskittyä kaikkeen muuhun mukavaan. Vaikkei mikään työni olekaan fyysistä, niin jatkuva aivotyöskentely on pitkän päälle aika uuvuttavaa. Nyt kun nuppikin on päässyt huilimaan, niin yleinen vireystaso on noussut huimasti! Lisää hyvää oloa ajattelin hakea urheiluhierojalta, jonka palvelut ovat kaltaiselleni "kokovartalojumille" kultaakin arvokkaampia. Lisäksi sitä saattaisi (ehkä) ehtiä käydä taas urheilemassakin. Monet rinteet ovat avanneet jo ovensa, Jynkän vuoren ladut on käyty ajamassa kondikseen, käyttämättömiä vapaalippuja on salille kasapäin, joten virikkeitä on tarjolla! Lisäksi sain ystäväni yritykseltä (Onnisport) kassillisen Squeezyn lisäravinteita sekä pari Spibeltiä, joita pitää päästä testaamaan.

Urheiluharrastusten lisäksi sain myös kasattua pitkään kunnostuksen alla olleen kitarani, jolla otettiinkin Tuukan kanssa jo ensimmäiset soittotunnit. Sen verran oli pienellä miehelläkin intoa kitaralla soittamiseen, että liekkö siinä on meillä rocktähden alku? ;)

Muutoksia

...työelämässä. Vihdoin. Olen nyt viimeiset 1,5 vuotta ajellut päätyöni puitteissa komennuspaikasta toiseen, mutta viime maanantaista alkaen päivittäinen työmatka lyheni rapiat 130km, joka tarkoittaa kahta tehokasta lisätuntia päivässä tehdä kaikkea muuta. Vaikka komennushommat kasvattavatkin tilipussia, niin aika on sellainen mitä on oppinut vuosien varrella arvostamaan. Kuvaushommien tiimoilta tulee sitten ajeltua asiakkaiden luokse kauemmaksikin, mutta se onkin eri juttu :)

Kuin pisteeksi i:n ja reissuhommien päälle lähdettiin viime perjantaina (29.3.) työporukalla Tahkolle virkistäytymään vuosittaisen "Wekopilkki"-tapahtuman merkeissä. Ja kyllähän sitä viihdyttiinkin, niin mäessä kuin sen ulkopuolellakin! Pilkit tosin jäi (taas) kotiin ja ainoat kumpparit jotka mukaan tulivat joutuivat toimimaan heittovälineinä saappaanheittokisassa. Puitteet oli mitä mainioimmat ja särvintä/hörpintä tarjolla jos jonkinlaista.


Ei voi mennä vikaan, jos varaa mökin nimeltään "Palatsi" :)

Kun vatsat oli syöty täyteen ja kylvetty työviikon pölyt pois hartioilta, niin heitettiin kanttipaitaa päälle ja suunnattiin kohti Popedan keikkaa Piazzaan. (Note to self: Älä osta enää koskaan Piazzaan Vip-lippua. "Jonon ohi" pääseminen tarkoitti käytännössä sitä, että Vipit jonottivat omassa jonossaan aivan yhtä kauan kuin muutkin asiakkaat). Ehdittiin kuitenkin parahiksi lauteiden äärelle, jonne kipusi Rokkikukko-Mustajärvi & Co. vetäen sitä mitä parhaiten osaavat!











Aika yllättävän mallikkaasti iPhoneNelosella nappaili keikkakuvia, vaikka kuvaaja olikin hieman punaviinin ja rokin yhteisvaikutuksen alaisena. Nuohan menisi kymppikuvina ihan heittämällä.

Kiitokset reissun järjestäjille sekä kaikille mukana olleille. Ensi vuoden reissua odotellessa :)

Potretteja

Kiirettä on piisannut maaliskuun aikana ja töitä on saanut paiskia ihan urakalla. Työkuvioihin tulee onneksi huomisen jälkeen kauan kaivattuja muutoksia ja päivittäinen työmatka tulee jatkossa olemaan n.130km vähemmän :) Bloggailut ovat myös jääneet ajanpuutteen vuoksi vähälle, mutta koitetaas taas aktivoitua.

Maaliskuussa tein melko paljon erilaisia potrettikuvauksia, niin studiossa kuin miljöössäkin. Tässäpä parit maistijaiset:

OSKARI

Oskari kuvattiin vuokrastudiotiloissa Varkaudessa. Päävalo (60x90cm Sofbox) + Hiusvalo (60x90cm sofbox) + Yksi valo suoraan taustakankaan läpi. Canon 500D + 50mm f1.8 (@f6.3)

LAURA

Lauraa kuvattiin Helsingissä kauppakeskus Kluuvissa. Valaisu hoitui ison valoseinän avulla. Canon 1DmkII + 70-200mm f4L (@200mm,f4)

Saksassa (Päivä 4)

Neljäs ja viimeinen reissupäivä olikin sitten pyhitetty kotimatkalle. Tosin töitä tuli tehtyä vielä matkustamisen ohessa.

Aamulla ei ollut aikaa kupeksia ja lähdimmekin ajelemaan kohti Berliiniä lähes tulkoon heti heräiltyämme. Luvassa oli huono ajokeli ja aamuruuhkat, joten siksi oli hyvä varata tarpeeksi aikaa. Autobahnalla oli tilaa huristella, mutta vettä tuntui välillä tulevan ihan riittävästi. Päivän valjetessa alkoi vasemman puoleisella kaistalla nopeudet nousta aika huimiksi. Berliinin lähestyessä keli alkoikin parantua.





GPS olisi mielellään neuvonut meitä jonnekin aivan muualle kuin lentokentälle, mutta Flughafen Tegelin kylttejä seuraamalla löysimme perille suht vaivattomasti.



Veimme hyvin palvelleen Hyundain takaisin Hertzin parkkiin ja lähdimme siemailemaan kahvia Starbucksiin. Asemalta ostettiin sitten myös muutamia tulijaisia.





Lento lähtikin lähes ajallaan (eli vähän myöhässä) ja niin sinivalkoiset siivet kuljettivat matkalaiset takaisin Savon sydämeen Helsingin kautta.



Hki-Vantaa kentällä käytiin myös pyörimässä kaupoilla ja tälläinen olisi ollut jokseenkin mieluinen kotiin vieminen! Hinta ei vain oikein mahtunut tämän reissun budjettiin...



Saksa ei ollut edelleenkään paska maa kuten Räty aikoinaan sitä kuvaili. Tämä tuli todettua jo edellisellä vierailulla maassa vuonna 2004. Ruoka on hyvää, ihmiset mukavia ja olutkin on maistuu oluelta :) Sellainen reissu tällä kertaa. Seuraavaa matkaa odotellessa!

Saksassa (Päivä 3)

Kolmas aamu olikin jo rutinoitunutta meininkiä. Tosin heti aamupalan jälkeen ei lähdettykään oitis tehtaalle, vaan tehtiin tovi hommia hotellin aulassa (jossa wlan). Langaton verkko oli ilmainen, mutta pirullisesti kantama loppui juuri minun hotellihuoneen ovea. Koodailut joutui siis nakuttamaan loungessa.

Pienen suunnittelubreikin jälkeen lähdettiin ajelemaan tehtaalle. Päivän epistolana oli kuvata lisää sekä ottaa mittoja. Uuden rakentaminen vanhaan tehtaaseen on suunnittelutyön osalta tietenkin haastavampaa, koska lähtötiedot ovat yleensä mitä on. Piirustuksiin ei ole merkattu pieniä muutoksia, jotka kuitenkin voivat olla ratkaisevia uuden rakentelun kannalta.



Kelin suosiessa päätin kahvipaussilla kiivetä kattilalaitoksen katolle kuvaamaan maisemia. 63.5 metriä korkea rakennuksen päältä aukesi vaikuttavat maisevat Blankensteinin kylään ja ympäristöön.





Sattuipa viimeisenä työpäivänä kattilan alla pieni äksidenttikin...


;)

Päivä oli jälleen pitkä ja ilta meni vielä töiden parissa hotellilla. Päivän kuvat on hyvä käydä mahdollisimman pian läpi ja nimetä, koska asiat ovat vielä tuoreemmassa muistissa. Hommat alkoi meidän osalta olla nipussa Saksan maalla ja myöhäisilta menikin laukkuja pakatessa. Aamulla odotti (taas) aikainen herätys.

Saksassa (Päivä 2)

Tiistaiaamuna herättiin jo aikaisin tukevalle aamupalalle, jossa skippasin suosiossa kaiken sortin rasvakaapelit, koska suussa maistui vieläkin eilisiltainen makkaramässyttely.



Tujujen aamukahvien jälkeen oli unijarkot karisteltu silmistä. Pakkasimme kamat Hyundaihin ja suuntasimme pikkukylien läpi kohti Blankensteinia, jossa työmaa sijaitsi. Jos reissussa olisi ollut yhtään enempää vapaa-aikaa, niin olisin kierrellyt noita pieniä kyläpahasia kameran kanssa ja tutustunut paikallisiin kauppoihin/ihmisiin.



Sen verran rivakasti hoitui aamutoimet hotellilla, että meillä jäi aikaa käydä paikallisessa marketissa ostoksilla. Lidlin tyylisestä kaupasta löytyi kaikkea leipomosta moottorisahoihin. Ostettiin vaan hieman välipalaa pitkän päivän varalle ja suuntasimme naapurissa sijaitsevan tehtaan portille anomaan kulkulupia.



Kulkuluvat saatuamme suunnistimme toimistotalolle aloittamaan työrupeamaa. Vaikka päivä olikin pitkä, niin se sujui sutjakasti. Palaveerausta saksalaisten insinöörien kanssa (taisipa olla yksi kappale tohtoreitakin saman pöydän ääressä), kiertelyä tehtaalla, mittausta, valokuvausta, arviointia, suunnittelua yms. En lähtenyt tänne työreissulle siis valokuvaushommien puolesta, mutta silti suurimman osan päivästä paukuttelin kuvia ihan työn puolesta. Näillä kuvilla tosin on informatiivista arvoa enemmän kuin varsinaista julkaisuarvoa. Inssityössä valokuvat ovat luonnollisesti hyvä tapa tallentaa suunnittelun alla olevaa laitosta.Kuviin on hyvä saada heti joku merkintä, mitta tai muu kuvaava merkki, koska satojen kuvien joukossa olevasta yksittäisestä kuvasta voi olla hankala kertoa mitä sillä on ajettu takaa, jos siinä ei ole mitään kuvausta. Itse käytän paljon työssäni Adoben Ideas sovellusta (iPhone), jolla voi heti kuvan otettuaan muokata kuvaan tietoja piirtämällä, kirjoittamalla jne. Näppärää.



Pitkän työpäivän päätteeksi käytiin ravitsemassa itseämme hyväksi todetussa hotellin ravintolassa, jossa kokki toi eteemme pihviä, röstipottua ja pari tuoppia Scherdeliä. Siinä kyllä mieli lepäsi :)

Saksassa (Päivä 1)

Tuli työkeikkaa Saksaan, joten maanantaina iltapäivällä heitettiin kamat taksiin ja karautettiin kohti Rissalan lentokenttää, josta lensimme ensin Helsinkiin ja sieltä sitten jatkolennolla Berliiniin. Berliinin lennolla viereen sattui mukava noin kuusikymppinen herra, jolla riitti juttua aina Jazz-musiikista rokkiin ja taideharrastuksista valokuvauksen kautta potkunyrkkeilyyn. Lento meni muutenkin ihan leppoisasti Kurt Cobainin kirjaa lukien ja tapasta maistellen.


Tapas-lautanen ála Finnair

Berliinin kentällä laukut löysivät matkaajat nopeasti, joten suuntasimme seuraavaksi autonvuokraushommiin Hertzille. Bemareiden, Porschejen, Jaguarien ja Mersujen täyttämästä autohallista löysimme oman Hyundai i30:n :) Kamat konttiin, Gepsistä suuntima ja sitten autobahnalle!



Moottoriteillä ei pahemmin valaistusta ole, joten hyvistä ajovaloista on todellakin hyötyä. Kaistoja löytyy myös sen verran, että kannattaa olla tarkkana missä kohtaa suhailee. Vasemmassa reunassa tietä kannattaa huomioida ettei jää jalkoihin, koska epähuomiossa tehdyn kaistanvaihdon seurauksena voi olla takakontillisen täydeltä Porschea/Audia/yms joka lähestyy takaapäin kolmatta sataa. Toisena seikkana kannattaa pitää huolta, että oikea liittymä löytyy ekalla kertaa, koska pienen lenkin tekeminen motarilla voi kestää pienen ikuisuuden.


Joku oli tötöillyt ruuhkassa ja kissalan pojat oli heti kärppänä paikalla.

Pääsimme kuitenkin turvallisesti perille Rudolphsteiniin, jossa meitä odottelikin Saale-hotellin ystävällinen henkilökunta. Sen verran alkoi ajomatkalla hiukomaan, että suuntasimme suoralta kädeltä iltapalalle, joka oli hyvin hyvin saksalainen.


Vähäkalorinen lihalautanen ja pari tuoppia toimii aika hyvänä nukutusnuijana päivän päätteeksi.

2011

Taas vuoden vaihduttua on aika katsella kuinkas se edeltävä vuosi menikään. Vuosi 2011 jää varmasti mieleen yhtenä elämäni muistorikkaimmista vuosista! Isoja asioita tapahtui niin siviili- kuin työelämässäkin.

Perhe

Ensiksi on tottakai mainittava oman pojan syntymä. Eipä parempaa oltaisi voitu toivoa :) Tuukka on vallannut oman perheensä lisäksi myös muiden ystävien, sukulaisten ja kavereiden sydämet. Pienestä ihmisen alusta on kasvanut jo muutamassa kuukaudessa kovasti touhuava pieni mies! Peetukin on ottanut "veljensä" hyvin vastaan ja pojat viihtyvät välillä oikein hyvin vierekkäin samalla leikkimatolla. Pientä itsekurin kasvatusta on joutunut Peetukin tekemään lähinnä Tuukan lelujen osalta :)



Asuminen

Kuopioon muutto vuoden (2010) joulukuussa oli meille iso juttu. Etelä-Karjala jäi taakse ja oli aika palata (lähes) juurilleen. Vuosi 2011 menikin tutustuessa uuteen kotikaupunkiin. Tai onhan paikka jo ennestään tuttu siellä aikoinaan rellestäneelle opiskelijalle, mutta silloin tuli tutustuttua enemmän viihdetarjontaan kuin kaupunkimiljööseen. Nykyään sitä mielummin tutustuu kaupungin ravintolatarjontaan hyvien sapuskojen merkeissä. Tai no...ettei nyt ihan valehteluksi menisi, niin löytyy kaupungista hyvät terassitkin ;)

Nyky-Kuopio on kaupunkina mukava ja kehittyvä paikka. Kaikkea löytyy mitä tarvitsee ja uutta rakennetaan koko ajan. Edullisista sisustusjutuista ja suomen halvimmasta lihapulla-ateriasta tykkääville löytyy Kuopiosta myös kohta Keski-Suomen ainoa Ikea. Itseä taas enemmän kiinnostaa mitä kaikkea uusitulle Torille tulee. Uutta leffateatteria ollaan kaavailemassa myös jonnekin päin keskustaa, joka on kyllä hyvä juttu leffojen ystäville.



Urheilu

Menneenä vuonna otin pitkästä aikaa hieman rennommin urheilun kanssa. Toki liikuntaa täytyy saada sellainen hyvältä tuntuva määrä, mutta kilpailuissa juoksemiset jätin suosiolla pois. Liikuntamahdollisuuksia Kuopiossa on paljon. Itseä kiinnostaa uudet polut ja paikat, jossa maastopyörää voi ulkoiluttaa tai käydä juoksemassa. Jynkän vuori ja Neulamäki onkin tullut jo melko tutuksi Kuopiossa jo pitempään asuneiden ysävien opastuksella. Laskettelukeskuksia löytyy myös lähialueelta useampikin (Tahko, Kasurila, Antikkala, Vatuski), mutta tämä talvi antoi odottaa kauden aloittamista viime viikonloppuun saakka.



Työt

Työrintamalla on tapahtunut myös isoja muutoksia. Perustin oman yritykseni kesällä ja toiminta onkin lähtenyt mukavasti käyntiin. Ihan vielä en uskaltanu hypätä päätyöni parista pois, vaan toimin sivutoimisena yrittäjänä. Uusia asiakkaita/yhteistyökumppani on tullut vuoden aikana paljon ja siihen olen todella tyytyväinen.



Inssihommien saralla sain jo 2,5 vuotta kestäneen lomautuspeikon pois selästä ja hommaa riittää nyt mukavasti.


Näkymää toimiston ikkunasta Varkaudessa.

Sellaista ja paljon muutakin piti viime vuosi sisällään noin pikaisesti läpikäytynä. Toivottavasti alkanut vuosi toisi tulleessaan kaikkea mukavaa :)

Kotka/Karhula

Yhdentoista viikon komennus Karhulassa saatiin päätökseen viime viikon perjantaina. Alunperin kuukauden pituinen projekti venyi "hieman", mutta se ei näissä suunnitteluhommissa kovin harvinaista ole. Hyvä sääntö on, että kun komennukselle kysytään halukkuutta, niin arvioidun pituuden voikin suoralta kädeltä kertoa piillä :)


Toimistorakennus Karhulan ytimessä

Kaupunkiin tuli tutustuttua aina, kun töiltään jaksoi. Päivät venyi helposti kymmentuntisiksi ja siihen päälle, kun kävi vielä treenaamassa, niin ei iltaisin jaksanut muuta kuin lepäillä hotellilla. Tsekataas kuitenkin mitä kaikkea Kotka tarjosi reissutyöläiselle.

Majoitus

Asustelin koko komennuksen ajan Karhulassa Hotelli Cumuluksessa. Hotelli on pienehkö, mutta kotoisa. Henkilökunnasta iso plussa! Miinuksena ravintolan puuttuminen (Martina kuitenkin suht lähellä). Aamupalatarjoilu oli joka aamu ja pöydässä oli perinteiseen hotelliaamiastyyliin kaikkea mahdollista :) Sen verran ahkeraan tuli näköjään reissun päällä syötyä, että tarttui kilo per viikko ekan kolmen viikon aikana :D Hotellissa ei ollut myöskään kuntosalitiloja, mutta saunaosasto löytyi. Hotellille on myös helppo löytää, koska se sijaitsee aivan ison tien tuntumassa.


Sisäänkäynti


Respa


Treenaus

Syksyllä kelit antoi vielä myöten fribailulle ja paikallista kenttää tuli kierrettyä usempaan otteeseen. Haastavia väyliä löytyi useita ja rata tarjosi mukavaa vaihtelua.


Välillä ei osu :)

Salilla treenaaville löytyy kaupungista hyvät puitteet halvalla. Itse treenasin sekä Steveco Areenalla, sekä Karhulan uimahallilla. Jälkimmäiseksi mainittu vietti pari kuukautta ennen tuloani avajaisiaan täysremontin jäljiltä ja paikka kiilsi uutuuttaan. Uimahallilta löytyy kaksikin salia. Toinen on paineilmavastuslaitteilla varustettu kuntoilusali ja toinen on perinteinen punttien kolistelusali taljoineen päivineen. Miinuksena kyykky- ja penkkipaikan puuttuminen. Lisäksi punttisalin tilat on aika pienet ja ruuhkautumista tulee helposti.


Uimahallin punttisali


Uimahallin punttista


Uimahallin kuntosali, josta löytyi paineilmavastuksilla toimivat laitteet.

Steveco Areenalta löytyy puolestaan kaksikin salia. Yläkerran sali on enemmän voimailupainotteinen ja alakerran punttikselta löytyy sitten taljaa, prässiä, kuntopyörää, smith-laitetta, reiden vetkuttimia sekä myös penkki ja iso setti hantteleita.


Steveco Arenan alasali

Talvella kannattaa käydä tsekkaamassa UUPERINRINTEET, jotka sijaitsevat n.25km päässä Kotkasta. Pieni paikka, mutta rinteitä löytyy useamman vaikeusasteen verran. Itse tutustuin paikkaan näin alkukaudesta ja kaikkia rinteitä, street mukaan lukien, ei oltu saatu vielä auki.

Ruoka

Ravintolat tulivat myös tutuiksi lounasaikaan. Karhulassa vieraileville voin suositella Martinaa, sekä Hotelli Karhua. Molemmat ovat aivan Karhulan ytimessä ja ruoka on todella hyvää. Sarin ja Peetun vieraillessa käytiin sitten Kotkan keskustassa koeajamassa myös Amarillo. Lisäksi kiitosta saa Eagle-talon Axel's sekä ravintola Hovinkoski. Juottoloiden tarjontaa ei tullut tarkastettua, koska iltaisin en jaksanut edes oluella käydä.


Martina


Ravintola Hovinkoski, joka toimii myös maanpuolustuskerhona.


Sekavan oloinen panoraamakuva ei anna oikeaa kuvaa Hotelli Karhun ravintolasta. Kiva paikka kuitenkin.


Karhun yläterassilta avautuu torinäkymä.


Sekalaisia kuvia

Vähän laiskasti tuli kuvattua reissun päällä muulla kuin iPhonella, mutta tässäpä muutama valikoitu foto.


Välillä luonto tarjoili tälläistä näköalaa toimiston ikkunasta.


Patsaita Kotkan sataman liepeillä olevan mäen päällä.


Jouluvaloisa kävely tie Kotkan keskustassa.


Kotkan keskustan kirkko on upean näköinen yöllä!

Sellainen työreissu tällä kertaa :)