Tahko MTB 2014

Maastopyöräilevien ihmisten kohokohta oli tänä vuonna 28.6.2014, kun huikeat 2149 kampien pyörittäjää (uusi ennätys) oli saapunut kiertämään Tahko MTB:n reittejä. Vaikka sääennuste lupaili koko viikon huonoa keliä (n. +6´C ja vesisadetta), niin kisapäivänä sää helli ajajia puolipilvisellä n. +15-18´C asteisella säällä!

Itsellä aamu lähti mukavasti käyntiin ilman minkään sortin päänsärkyjä ja evästä + juomaa upposi helposti alas. Olo ei ollut ehkä niin täysi kuin yleensä tankatessa, mutta olin aika varma että hiilaria oli mennyt kroppaan riittävästi. Olo oli muutenkin melko rento, joka on melko poikkeuksellista meikäläiselle näin Tahkon kisa-aamuna. Edessä olisi myös uuden fillarin (Bergamont Fastlane 9.4) ensimmäinen kisastartti ja mieli teki jo kovasti hypätä sen puikkoihin.

Ipe kurvasi pihaan puoli kutosen jälkeen, jonka jälkeen nakattiin meikäläisen kalusto + kamat autoon ja otettiin suuntima kohti Nilsiää. Kisapaikalle saavuttiin hyvissä ajoin, joten kaikki kisaa edeltevät loppusilaukset ja lämmittelyt ehdin tekemään melko hyvin. Kävin pyörittelemässä pienen lenkin, jotta viimeisetkin aamujumit saataisiin reisistä aukeamaan.

Hetket ennen starttia meni taas yllättävän nopeasti ja kohta olikin aika järjestäytyä Piazzan eteen. Otin paikkani kuuman ryhmän eturivin tuntumasta ja sitten jäätiin odottamaan lähtölaukausta. Pian paukku saatteli kuskit matkaan ja tielle päästyämme nopeus alkoi nousta. Pari kuskia teki todella vaarallisia äkkijarrutuksia, jotka meinasivat aiheuttaa kolareita jo alkumetreillä. Onneksi näistä selvittiin pienillä kylki- ja rengaskontakteilla. Sinnittelin kärkiporukan mukana vähän reippaat kymmenen kilometriä jonka jälkeen nopeimmat menikin sitten menojaan ja oli alettava tasaamaan vauhtia itselle sopivaksi.

Muorinmäki tuli ylös kevyesti polkien ja sitten Kinahmi I:llä jalkauduttiinkin ensimmäisen kerran, kun poluille alkoi muodostua jonoa. Onneksi ryhmä oli sen verran nopea, että pian päästiin taas satulaan ja maisemat alkoi vaihtui tiuhempaa tahtia. Vaikka ajo tuntui kulkevan todella mukavasti, niin rengasvalinta aiheutti hieman huolen aihetta. Tänä vuonna alla oli hieman kapeammat ja kepoisammat Schwalben Ralli-Ranet (2.15), jotka ovat hieman herkempiä puhkeamaan. Tomppakin puhkoi edellisenä päivänä samaiset nakin kuoret treenilenkillä Tahkon loppulaskussa. Laitoin hieman suunniteltua isommat paineet kumeihin ja koitin ajaa todella tarkasti.

Reittiin oli tänä vuonna tehty pieniä muutoksia matkan varrella, mutta ne oli hyvin toteutettu eikä ne ainakaan hidastaneet menoa. Jossain vaiheessa jalat alkoi tuntua tehottomilta, vaikka matka etenikin ihan kohtuullista vauhtia eikä krampeista ollut tietoa. Otin tasaisin väliajoin geelin ja glukoosia, sekä huoltopisteillä (eka pois lukien) tein todella nopeat stopit ottaen vettä, rusinoita, keksejä ja banaania.

Hieman ennen viiden kympin rajapyykkiä reisissä alkoi tuntua pientä puristusta, mutteivat ne kuitenkaan menneet kramppiin (kiitos suolan, dexalin sekä vohveleiden). :) El Granden alkumetreillä kello näytti ajoaikaa kuluneen 2h 45min, joten ennätys olisi todennäköinen, jos viimeisessä laskussa ei sattuisi mitään. El Grande tuntui nousevan jotenkin vaivalloisesti, mutta ylös tultiin kuitenkin. Reidet vetristyi sen verran, että Tahkon päällä pääsin taas vauhtiin. Loppulasku tultiin varovasti, joskin jarrutukset meinasi jäädä viime tippaan. Pannutkin oli todella lähellä etujarrujen lukittua, mutta pienen puskassa tehdyn koukkauksen kautta päästiin taas oikealle linjalle.

Loppulaskusta selvittiin onneksi ehjin nahoin ja kalustoin, joten sen jälkeen oli vaan otettava miehestä löysät pois ja veivattava loppukiri maaliin. Kello pysähtyi aikaan 3.08.35,3 joka on uusi henkilökohtainen ennätys kuudella kympillä! Tavoitteena ollut sijoittuminen 10% sakkiin toteutui hienosti ja sijoitus 86./1169 kertoo prosenttiluvun olevan 7,35%.

Krampit iskikin vasta maaliin tulon jälkeen ja muutama minuutti piti hieroa / venytellä jalkoja ennenkuin ne aukesivat. :) Päivästä jäi todella hyvä fiilis ja tämä tapahtuma se edelleen jaksaa vetä mukaansa entistä enemmän porukkaa!

Plussat:

- Hyvä ja ennustustaan parempi keli!
- Uusi fillari ja uudet ajokamppeet toimivat erinomaisesti.
- Oma ennätys parani vajaat 20min sekä muutkin meidän ajoporukasta paransivat ennätyksiään!
- Palkkaritarjoilu maalissa oli ehdottomasti plussaa.
- Lihapullapasta. En ole edelleenkään kyllästynyt :)
- Paita oli hyvä!
- Huoltopisteiden toimivuus erinomaista (kuten aina).
- Uudet roska-alueet toimivat hyvin ja maastossa näkyi vähemmän geelipakkauksia sun muita roskia.
- Tompan ja Tumen perheiden varaama möksä ja sauna.
- Henkalle upea ylivoimainen voitto 120km:n sarjassa!
- Valokuvaajat. Aivan mahtavaa vapaaehtoistyötä! Arvostan kovasti.


Miinukset:

- Loppulasku. Vaikka muutoksia edelliseen vuoteen oli tehtykin niin alkuperäinen tuntui paremmalta.
- Tatti otsassa polkenut kanssapyöräilijä. Tokaisi takaa tullessaan ensin ystävällisesti "Vit*uun nyt siitä edestä", jonka jälkeen sama kaveri jäi itse hidastelemaan ohitettavaksi seuraavalle suoralle...

Kiitokset jälleen kotiväelle kannustuksesta sekä ystäville seurasta, kyydityksestä ja saunasta!

Loppuun vielä pari kännykkäotosta päivästä sekä lisäksi lista netistä bongatuista gallerioista.

Kuumaryhmä valmiina päivän urakkaan.

Aikaa lähtölaukaukseen pari minuuttia. Bongasin itseni oikeasta alareunasta (punamusta BMC:n ajopuku)

Allekirjoittanut keskittyneenä alamäessä (Kuva: Kosti Koistinen)

Tompalla satalasissa (Kuva: Kosti Koistinen)

Ipe pisteli alamäet enskatyylin turhia jännittämättä (Kuva: Kosti Koistinen)

Palautusjuomaa ja rahkaa oli tarjolla maalialueella.

High5:n porukka tarjoili myös urheilujuomaa janoisille kuskeille.

Simo Sohkanen vei suvereenisti 240km sarjan voiton! Iso hatunnosto!

Fantom jakaa femmoja maalisuoralla seppele kaulassa.

Ojalan Henkka aka "Fantom" ajoi siis ylivoimaiseen voittoon 120km sarjassa ja kakkoseksi tullut Erki Kukk jäi jopa 17min päähän!

Skinsin "cheerleaderit" oli ehdottomasti kovaäänisin ja näkyvin kannustusjoukko :)

Pivotin kojulle alkoi edellisvuosien tapaan kertyä seppelettä jos toistakin :)

Pyörän pesupaikoille oli tänä vuonna hommattu kunnon pesurit ja pasuhommat hoitui nopeasti

Onnisportin kojulla riitti myös kuhinaa

Herra numero 6044

Teemu Selänne ja Arnold Schwarzenegger ovat mm. sanoneet yhden oluen olevan hyvä juttu urheilusuorituksen jälkeen. Ajattelin lähteä samalle linjalle.

Hukattuja kaloreita paikattiin oluen lisäksi perinteisesti lihapullapastalla.

Vehreä Tahkovuori ja loppulaskun kiemurat

Kymmenes Tahko takana! (Kuva: Ismo Nikkonen)

Suurmestarista Vuorineuvokseksi :)

Tämän kauden työväline, Bergamont Fastlane 9.4, toimi juuri niin hyvin kuin toivoinkin. Hieno peli ajaa!

Kotona väsynyttä pyöräilijää odotti Sandelsin juhlaolutta :) Sari < 3

Kuvagalleriat:

Kosti Koistinen (Tahko MTB)
Kosti Koistinen (Tahko DH)
Saramäki
Kaisa Kekola

TahkoMTB 2013

1961 kappaletta maastopyöräilijöitä oli kokoontunut tänä vuonna Tahkolle katsastamaan oliko se loppulasku tosiaan niin jyrkkä kuin mitä muistikuvat viime vuodesta kertovat. No olihan se :)

Omalta osalta tämän vuoden kisapäivä oli aavistuksen haastava. Aamulla herätessäni olo oli karsea. Joka paikkaa kolotti ja jumitti. Päätä särki, kuvotti ja pakki oli aivan sekaisin. Ruoka ja juoma ei maistunut ja puhti oli pois. Alkoi hiipiä jo mieleen, josko tästä selviää ajohommiin laisinkaan. Koitin ottaa aamun todella rauhallisesti ja saada alas nestettä mahdollisimman paljon, koska luvassa oli kuuma päivä. Matkalla Tahkolle olo alkoi kuitenkin asettua vähän paremmaksi, kun pääsi hetkeksi istumaan viileään autoon.

Tahkolle tultiin jo hyvissä ajoin (n. 7.30) ja ehdin ajella vähän alkulämpöjäkin pohjalle. Kellon hiipiessä kohti ysiä asettauduttiin tuttuun nippuun Piazzan eteen. Porukkaa oli kuuman ryhmän lähdössä kuin pipoa, joten otin lähtöpaikan taas mahdollisimman edestä. Lähtölaukauksen saattelemana ampaistiin sitten matkaan ja sykkeet oli heti korkealla. Alkumatka menikin viime vuoden malliin auton/mönkijän perässä ajellessa. Järjestäjän osalta sattui mönkijän kanssa pieni moka, kun kuski ei ilmoittanut ajavansa sivuun vaan kurvasi varoittamatta alppimökkien pihatielle. Osa porukasta ajoi sinne sitten perässä ja joutuivat umpikujaan. Onneksi itse seurasin oikeaa reittiä ja pääsin etenemään ilman kämmellyksiä.

Vauhti oli melkoisen menevää ekan kymmenen kilometrin ajan ja keskarit huiteli 25km/h:ssa. Olon ollessa hieman pehmeähkö ajattelin hieman himmata enkä repiä itseäni puhki jo heti alussa. Myös tosiasiat tietäen ettei mitali ole Tahkolla (vielä ;) ) kovin realistinen tavoite. Mummonmäki tuli vähän nihkeästi ja epätasaisesti ylös enkä muutenkaan meinannut löytää omaa ajotahtia. Nykivällä menolla kuitenkin edettiin ja matka jatkui kohti Kinahmi 1:sta. Siellä porukka jalkautui ensimmäistä kertaa ja jonoja alkoi syntyi. Ohittelu tuntui turhalta, koska letka jatkui pitkälle metsän siimekseen. Metsäpoluille päästyämme meni tovi hakiessa rytmi kohdalleen, jotta oikeat ajolinjat alkoi löytymään. Takavaihtaja teki mystiset jumit ja jouduin siirtymään hetkeksi polun laitaan sitä ihmettelemään. Vika oli äkkiä korjattu ja pääsin nopeasti taas vauhtiin kiinni.

Pidin huolta, että join heti alusta lähtien riittävästi ja nappailin glukoosia siihen sitten kaveriksi. Jalat oli hieman tukossa alun rykäisystä, mutta metsäpoluilla ne sitten vertyivät kun sai keskittyä kivien kiertoon. Tieosuuksilla fillari kulki yllättävän kovaa eikä ohimenijöitä näkynyt. Jalat oli edelleen vähän pehmeät eikä mitään ajamisen hurmiota ollut havaittavissa. Krampit pysyivät toistaiseksi kuitenkin poissa ja matka eteni tasaisesti...kunnes hieman ennen matkan puoltaväliä vedin metsäautotiellä lahjakkaasti lipat lähes täydestä vauhdista, kun eturengas jäi oikealle kaartuvassa mutkassa uraan. Rämähdin kyljelleen lepikkoon lyöden vasemman polven aika kovasti tankoon. Pikainen tsekkaus --> kaikki ok --> ja matka jatkui. Kaatuminen ei kisan aikana tuntunut haittaavan menoa.

46km:n kohdalla tuli taas ongelmia. Puhkaisin eturenkaan erään notkon pohjalla olevaan kivikkoon ja rengastalkoissa tuhraantui 10min. Vähemmänkin olisi mennyt, jos patruunapumppu olisi toiminut. Jouduin lainaamaan pumppua muilta samaan kivikkoon renkaansa puhkoneilta. Tragikoomisin hetki sattui, kun eräs renkaansa rikkonut herra lainasi toiselle samassa veneessä olevassa toisen sisuskuminsa, koska tämä oli käyttänyt varakumin jo aiemmin. Kun kaikki olivat paikanneet eturenkaansa, niin huomattiin, että toisen vararenkaansa antaneella sällillä oli vielä takakumi puhki...Aina ei auttamista palkita. Molempiin huoltoihin oli noin 5km matka, joten toivon että joku vippasi hänelle myös kumin.

Rengasrikosta kiukustuneena lähdin jatkamaan matkaa, mutta kyykkiminen oli tehnyt jaloille hallaa ja etureidet nasahtivat lukkoon heti kuin koitti saada niistä tehoja irti. Pitkä huikka juomaa, geeliä + glukoosia sekä tasaista pyörittelyä, niin johan alkoi taas kulkea. Krampit onneksi katosivat ja jäljellä oli enää pari kovaa nousua (maantieltä nouseva hiekkatiepätkä sekä tietysti El Grande). Mäkien kanssa ei ollut mitään ongelmia ja ne tuli ajamalla ylös. Taisinpa jopa tehdä niissä jokusen ohituksenkin.

Tuolihissin yläaseman näkeminen palkitsi jälleen raskaan työn raatajan ja hymyssä suin painelin kohti loppulaskua. Takaraivossa painoi koko ajan aiempi rengasrikko ja päätin ottaa loppupätkän aavistuksen varovaisemmin. Homma toimi ja alas päästiin turvallisesti. Koitin punnertaa vielä loppukirin, mutta vähän vaisuksihan se jäi. Sekkari pysähtyi ajassa 3.33.46.1.

En ollut päivään tyytyväinen, koska paukkuja olisi ollut parempaankin. Ihmetys oli kuitenkin suuri, että pystyin parantamaan viime vuoden aikaa parilla minuutilla! Omasta ennätyksestäni jäin noin seitsemän minuuttia, joten ei se nyt kuitenkaan ihan niin huonosti mennyt miltä tuntui. Sijoituksellisesti (132./1149) jäin kuitenkin tavoitteesta, joka oli olla 10%:n sakissa (nyt 11,48%). Tosin, jos mukaan lasketaan sarjat "Miehet yli 50v ja Yöpyöräily (miehet)" niin sitten aika lähellä tuota 10% sakkia ollaan ;)

Nyt parannellaan polvea ja suunnataan katseet kohti tulevaa ;)

Kisadataa:

Fillari: BeOne Hornet + (Mavic 221, Rocket Ron/Racing Ralph, XT/DeoreLX, Hayes hfx 9, RPM Carbon, Eggbeaters)
Ajoaika: 3h 33min 46s 4ss (TahkoMTB)
Matka: 60km (TahkoMTB)
Keskisyke: 158bpm (Suunto T3c)
Maksimisyke: 174bpm (Suunto T3c)
Kulutus: 2950kcal (Suunto T3c)

Palautteet, mietteet ja kiitokset:
 
Järjestäjien suuntaan jälleen kiitos ja kumarrus kisajärjestelyistä sekä toimivista huoltopisteistä, joissa palvelu pelasi viimeisen päälle mallikkaasti. Tämän vuoden paita oli myös oikein hieno. Lihapullat sekä kasviseväs oli jälleen erittäin hyvää!

Reitti oli pääosin hyvä. Hyvänä muutoksena pidän kalkkiruukin huoltoa edeltävän polkuosuuden poistamista. Ei tarvinnut enää tässä tunkata kurapolkupätkää ylös vaan hieman kauempaa kiertävä metsäautotie toimi paljon paremmin. Miinuksena täytynee kuitenkin myöntää, että omasta mielestä vanha loppulasku oli kyllä parempi. Tai ehkä hieman muuttamalla uutta loppulaskua siitä saisi jotenkin fiksumman?

Kiitokset myös Tompan ja Tumen perheille kisan jälkeisestä saunasta ja seurasta. Kiitokset myös omalle ajoköörille ajoseurasta sekä Ipelle kyydeistä. Ensi vuotta odottelemaan!

Näihin kuviin ja tunnelmiin...

Aamukasilta oli Piazzan edusta vielä aution oloinen.

Hetki ennen starttia vaihdeltiin kuulumisia Ojalan Henkan kanssa, joka sai 60km-sarjan seppeleen kaulaansa myös tänä vuonna. On se kova!

Kuhinaa riitti kuuman ryhmän startissa klo: 9.00. 

Vielä hetkeä ennen starttia jopa hymyilytti. 

Näkymää Piazzan terassita Tahkon rinteille päin. Oikeassa laidassa näkyy loppulasku.

Voittajan seppele killummassa Pivotin pilttuussa. Oli kuulemma sattunut väärä nimi Henkan numerolappuun,  jonka hän sitten korjasi omatoimisesti. :)

Kahdeksan Tahkoa ajettu BeOne Hornet + ja Ipen rouhea Pivot. Jokohan sitä ensi kaudella olisi uutta kalustoa itselläkin alla ;) 

Osa meidän porukasta ajeli ammattinsa puolesta Mediccinä. Saa nähdä vaihtuuko jonain vuonna herroille Medic-kyltin tilalle "180".

Lihapullapasta + kasvissettiä ála Tahko. Kyllähän se taas maistu.