maanantai 27. syyskuuta 2010

Uutta

Kaikenlaista uutta pukkaa jälleen.

Valokuvaus

Tarvitsin 1D:n kaveriksi jonkun passelin ja luonnollisesti hyväpiirtoisen laajiksen. Löysin käytettynä hyväkuntoisen Tamron 20-40mm f2.7-3.5 AF SP:n, joka täyttää tarpeet mainiosti. Vaikka lasilla on jo ikää, niin suorituskyky puhuu silti puolestaan. Kyseinen linssi on pessyt testissä mm. Canonin Canon 17-35mm f2.8L USM:n! Plussana erittäin topakka rakenne ja hyvä kuvanlaatu. Miinuksena äänekäs tarkennus.


(Kuva: www.dyxum.com)

Frisbeegolf

Uutta myös urheilurintamalla. Kiekkogolffailu on vienyt sen verran jo miestä mennessään, että ajattelin hommata lisää läpyskää bagiin. Varsinkin uusille drivereille oli kovasti tarvetta, koska yhdellä driverillä treenaaminen käy äkkiä jo urheilusta, kun juokset jokaisen kiskaisun jälkeen hakemaan kiekkoa. Lisäksi tuli hommattua midejä jokunen, joten enää puuttuisi muutama putteri, niin alkaisi olla hyvä setti kasassa.

Bagin sisältö tällä hetkellä:

Discraft XL,
Discraft Buzz,
Discraft Soft APX,
Orion LS (170g)
Scream x-out (168 g)
Scream DT x-out (172g)
Impact (172g)
CD (169g)
Medius (177g) 3 kpl
Lightning MX-1 (172g) 2 kpl

Kävin myös pelaamassa läpi pari uutta kenttää. Varkauden ja Kotkan 9-väyläiset.

Varkauden kenttä (Lemmensillanpuisto, 9 x par 3= 27, Vaikeustaso B3) sijaitsee entisen kotikaupungin tutussa ympäristössä Joutenlahden puistojen siimeksessä. Auto kannattaa jättää ravintola Joutsenkulman taakse, jonka kulmilta ykkösväylä alkaa. Ykköstiin vieressä olevasta taulusta löytyy myös väyläkartta.

Tiipaikat ovat sorapohjaisia ja merkattuja. Väylät on Lappeenrannan kenttää haastavampia vaikeustason ollessa B3. Koreja on sijoitettu mm. puiden alle, pusikkojen taakse sekä vesistön viereen. Heitoissa kannattaa olla tarkkana tai pian löytää itsensä kiipeily-/uimahommista. Parin väylän vieressä/lävitse kulkee hiekkatie, joten varo naulaamasta hölkkääjää. Nasta paikka pelata!

Lukaise väyläkuvaukset TÄSTÄ.











Kotkan kenttä (Harjantauksentie, 8 x par 3 ja 1 x par 1 = 28, Vaikeustaso luokittelematon) tarjosi myös uudenlaista väylää pelattavaksi. Auton saa jätettyä lähellä olevan kaupan tai pizzerian pihalle. Pizzerian takana on taulu, josta löytyy väyläkartta. Jos kenttä ei ole ennestään tuttu kannattaa ottaa kartasta kuva vaikka kännykkään. Lähetin myös www.frisbeegolfradat.fi:hin väyläkartan ja toivottavasti saisivat sen lisättyä pian väyläkuvauksen yhteyteen.

Tiipaikat ovat sorapohjaisia ja merkkaamattomia. Koreista löytyy väylänumerot. Tästä syystä ekakertalaisille kartta on tarpeen. Kenttä on osittain vanhaa pellonpohjaa, jossa on paljon ojia ja kosteikkoja. Avausten pituuksille tulee usealla väylällä painoarvoa, koska pituutta löytyy jopa 170 metriä. Väylien lomassa kulkee myös lenkkipolkuja/hiekkatietä, joten kannattaa katsoa ennen heittoa ettei jää ihmisiä heittolinjalle.

Lukaise väyläkuvaukset TÄSTÄ.

















Duunit

Myös työrintamalla puhaltaa uutta tuulta. Siis tässä oikeassa leipätyössä. Pitkän lomautusjakson jälkeen komennus vei tällä kertaa etelämpään ja lokakuun loppuun asti majailen viikot sitten Kotkassa. Paikkakunta on vielä aika vieras, mutta eiköhän se tutuksi tule melko pian, kun pääsee kunnolla lenkkeilemään ja pyörimään kylillä. Täytyy kirjoitella Kotkasta lisää juttua myöhemmin.



Blogi

Joku kyselikin olisiko mahdollista saada jokin rss nappula blogiin, josta saisi feedit seurantaan. Tälläinen namiska löytyy nyt sivun oikean reunan valikoista. *Kliks*

perjantai 24. syyskuuta 2010

Kuvia julkaisuissa

Vaikkei tänä vuonna tullutkaan osallistuttua Kameralehden "Vuoden kuvaaja"-kisaan, niin lähetin yhden foton viimeiseen osakilpailuun, jonka aiheena oli "Maisemani". Kuva olikin päässyt jopa julkaistavaksi! Ihan kärkipaikoille ei kuva yltänyt, mutta mukavahan se on omia tuotoksia saada lehtihyllyyn.



Toinen kuva lähti myös julkaisuun Environment American toimesta. Kyseisestä paikasta otettiin yhteyttä ja pyydettiin lupaa julkaisuun, joka käsittelee aihetta "High speed rails".

sunnuntai 12. syyskuuta 2010

Ongelma ja ratkaisu

Ongelma

IPhonen sanelinta on vaivannut mystinen bugi koko sen olemassa olon ajan, jota jostain kumman syystä ei ole saatu fiksattua (ainakaan vielä iOS4.0.2-päivityksessä). Lyhyissä nauhoituksissa sanelin toimii kuin junan vessa, mutta pitemmissä tallenteissa tulee mutkia matkaan.

Vaimoni teki tunnin pituisen haastattelun nauhoittaen sen iPhonella. Kaikki meni muuten hyvin, mutta puhelin ei toistanutkaan nauhoitusta ja sen pituutena näkyy nolla sekuntia. Nauhoite ei myöskään siirry iTunesiin, kuten muut (lyhyet) nauhoitukset. Tässä vaiheessa kylmän hien virratessa otsalla koitin kysellä kaikki tietävältä Googlelta vastauksia ja onneksi sellainen lopulta löytyikin!

Ratkaisu

Iphone Explorer to the rescue!



Kyseinen ohjelma on tiedostonhallintasofta, jolla myös pitemmät nauhoitteet löytyvät puhelimen kätköistä. Pari muutakin softaa näyttää nauhoitteet, mutta vain mp4-tiedostot. IPhone Explorer löytää myös mov-tiedostot. Ohjelma soveltuu sekä PC:lle, että MACille.

Lataa ilmainen ohjelma TÄÄLTÄ.

iOS4.1

Omenan mussuttajien viestintävälineisiin on ladattavissa nyt myös iOS4.1, joka tuo tullessaan kaikkea kivaa, kuten HDR-kuvauksen, Game Centerin, HD-videon latauksen youtubeen jnejne. Lisäksi meitä vanhojen iPhone-mallien omistajia on muistettu parannetulla suorituskyvyllä. Samalla Apple ilmoitti seuraavan päivityksen (4.2) tulevan marraskuussa. Ei muuta kuin päivittämään!

perjantai 10. syyskuuta 2010

Hole in one / 2

Viime viikolla ykkösheitot kaartelivat todella läheltä koreja ja kerran tuli jo osumat sekä ylärautaan että ketjuihin. Koriin ei vahingossakaan mennyt...Paitsi sitten lauantaiaamuna ysiväylällä! Ässä napsahti koriin samalla kiekolla kuin aiempikin holari (Discraft Soft APX Elite X). Kyseinen kiekkohan on putteri, mutta tykkään heitellä sillä lyhyitä draiveja sen vakauden vuoksi. Tälläkään kertaa ei tullut kyseistä heittoa kuvattua. Ensi kerralla sitten ;)



sunnuntai 5. syyskuuta 2010

iPhonesta on moneksi

iCannon 4

Mitä saadaan, kun paritetaan järjestelmäkamera ja iPhone 4? No tietysti iCannon 4 :)

iPhone 4 inside a SLR Cannon body. from Aniebres on Vimeo.



iPhone-ohjattu helikopteri: A.R.Drone

Aika mahtava keksintö!

keskiviikko 1. syyskuuta 2010

Kurkkusalaattia

Alkuvuonna postiluukusta kolahti jälleen kertausharjoituskutsuja peräti kaksin kappalein. Tarjolla oli kaksi vapaaehtoista reissua, joista ensimmäinen pitäisi sisällään kaukopartiohiihdon (75km) ja jälkimmäinen kaukopartiomarssin (25km tai 50km). Hiihto ei sinänsä ole lajina lähellä sydäntä, joten skippasin sen suosiolla. Lisäksi jälkimmäiseen oli merkattu porkkanaksi hyppy, joka houkutteli ilmoittautumaan harjoitukseen. Ei muuta kuin laput postiin!

27.8 klo:9.00 löysin itseni taas Utin varusvarastolta kuittaamassa itselleni repullisen varusteita. Porukkaa omalta vuosikurssilta tuntui olevan mukavasti paikalla ja muitakin tuttuja naamoja oli päättänyt lähteä kertaamaan.

Päivä alkoi pikaisella hyppykoulutuksella, jonka jälkeen jo seisoa törötetimme kentän laidalla odottaen oman pokan nousua koneeseen. Pian kone kiipesikin matalimpaan hyppykorkeuteen, josta on tullut hypättyä. Pikku koneen lentäessä linjaa kentän yläpuolella 250 metrin korkeudessa, yhdeksän miehen ryhmä hyppäsi ripeänä ketjuna ulos koneesta. Alastulo jännitti toki, koska edellisestä T-10-hypystä on kulunut jo kuusi vuotta. Alastulo kierrähdyksineen meni oikein mallikaasti ja fiilikset oli katossa!


Roikkumista alastulokeinuilla.


T-10B


Hyppyvarusteiden tarkastusta ja hengailua pakkaamon vieressä.


Varjot selkään ja kohti kenttää.


Naamat näkkärillä kentän laidalla hypyn jälkeen.

Hyppyjen jälkeen lähdettiin Tyrriin palauttamaan mieleen aseenkäsittelytaitoja. Ammunnat oli hieman erkkarityyliset ja ne tehtiin lähietäisyydeltä janttereihin.



Ammunnat oli nopeasti ammuttu. Tämän jälkeen oli mahdollista käydä tsekkaamassa kiltapäivien meininkiä vanhalla leirikentällä. Porukkaa olikin jo paikalla ihan mukavasti. Katseltiin lipunnosto, hyppynäytös, sekä jututettiin vanhoja kurssilaisia. Sattuipa juttuseuraksi herra LJK-kurssilta numero 1 (eli vuodelta 1962).


Merkkisavuja hyppääjiä varten.



Kiltapäivien ohjelman jälkeen olikin jo aika alkaa teippailemaan jalkoja yön marssia varten. Topakat teippaukset ja tuplasukat oli hyvä keino jo inttiaikanakin välttää pahimmat rakot, joten niillä ajattelin lähteä matkaan tälläkin kertaa. Tankkaukset matkaa varten hoidettiin niin varuskunnan ruokalassa kuin sotkussa munkkeja/jäätelöä mutustellen. Sodessa munkkikahvit taisi kustantaa euron. Kohtuullinen hinta :) Harjoitushallille toimitettu reserviläisten "vahvistettu" iltapala aiheutti vähän hilpeyttä. Pari palaa kauraleipää, aamupalajuustoviipaleet ja omena :D Onneksi olin varannut reppuun sen verran matkaevästä, ettei energiat olleet noiden varassa.


"Vahvistettu" iltapala...Onneksi ei sentään näkkäriä ollut.


Rinkkoja ei ressukoille jaettu, vaan kantamus oli aina yhtä mukava M85-reppu.

Jep ja sitten matkaan! Kello näytti 19.57, kun lähdimme harkkahallilta kohti ekaa rastia (vesistön ylitys). Noin puolentoista tunnin marssimisen jälkeen olimme perillä. Ei muuta kuin Aatamin asu päälle, kamppeet reppuun ja reppu jätesäkkiin. Vesi oli vielä sen verran "lämmintä", ettei kohmeinen olo päässyt puremaan. Noin 50-70 metrin ylitys meni mallikkaasti. Matka jatkuu.


Jotostelua Valkealan korvessa.


Vesistönylitys

Matka jatkui kohti miehittämätöntä kakkosrastia, jossa leimattiin mukaan annettu emitti. Viimeisenä kohteena ennen lepoa oli eräs retkimaja, jonne saavuimmekin hieman odotettua aiemmin. Vaikkei jo kävelty matka ollutkaan mikään pitkä, niin mielellään sitä heittäytyi pitkäkseen pitkän päivän päätteeksi. Tosin aiemmin ihmetystä aiheuttaneet pienet makuupussit osoittautuivat vesisateisessa kelissä (+7´C) aika vilpoisiksi nukuttaviksi taivasalla. Vesisadetta pääsimme onneksi suojaan menemällä retkimajan alle nukkumaan.



Kello pirahti klo: 4.00 ja oli aika kömpiä makuupussista viileään aamukeliin. Nopea aamupala löytyi repun antimista ja sitten taas matkaan.


Sammakotkin oli heränny aamulenkille.

Loppumatka sujui melko mukavasti aamun sarastaessa ja noin 6.00 olimme perillä viimeisellä rastilla Tyrrin ampumaradalla. Pareina suoritettujen ammuntojen jälkeen suuntana oli Utti-halli ja aamupala.



Sitten ei muuta kuin kamat takaisin varusvarastolle ja passit käteen. Tälläinen harjoitus tällä erää. Kiitos "taistelutoverit" :) Nähdään taas samoissa merkeissä, jos vielä kutsuja tulee näihin hommiin! Seuraavaksi vuorossa olisi ilmeisesti tupamiitti. Sitä odotellessa ;)