Osmon Superhölkkä 2017

Varsinaisen triathlonkauden päättyessä jää joskus...tai no...yleensä päälle vielä sellainen tekemisen meininki, ettei oikein meinaisi vielä malttaa rauhoittua viettämään ylimenokautta. Kunto on ollut nyt parina syksynä pitkän matkan kisan jälkeen kohdallaan ja kisajalkaakin on vielä sopivasti vipattanut. Tähän on lääkkeeksi löytynyt Pieksämäellä pidettävä juoksutapahtuma, Osmon Superhölkkä, johon viime vuonna otin osaa ensimmäistä kertaa kyseisen tapahtuman päämatkalla. Tänäkin vuonna tuo kyseinen kisa oli tähtäimessä mikäli Explore Triathlonista palautuminen hoituu hyvin ja pääsisin sitten keskittymään täysillä juoksuun.


Valmistautuminen

Täyden matkan kisasta palautuminen otti aikansa ja sain sitten vielä kiusakseni jälleen samaisen hengitysvaivan kuin viime syksynä. Onneksi oireet saatiin nopeasti kuriin ja pystyin treenaamaan lähes täysipainoisesti. Toki samaan syssyyn vanha rintarankajumitus alkoi vaivata. Vuodentakaiseen verrattuna tuntui juoksuvauhtia löytyvän nyt enemmän ja ajatukset alkoivat varovaisesti hiipiä ennätystehtailuun. Olihan kesän juoksut (enkat kympillä ja puolikkalla) jo antaneet osviittaa, että paukkuja riittäisi kovaan vauhtiin, jos kaikki menisi nappiin. Koitin pitää kuitenkin mielen kurissa ylilyöntien välttämiseksi ja lähteä tekemään mielummin tasaisen varmaa ja vauhdikasta suoritusta. Alle kolmen tunnin aikaan voisi olla tyytyväinen ja kaikki sen päälle tuleva on plussaa.


Kisa

Aamulla fiilis oli melko hyvä ja tankattu. Hengityskin tuntui varsin avonaiselta. Positiivisella ja rauhallisella fiiliksellä lähdettiin Tompan kanssa ajelemaan aamulla kohti Pieksämäkeä. Keli oli raikas 5-6´C ja vettä tihkutteli satunnaisesti pitkin ajomatkaa. Eipähän tulisi ainakaan liian kuuma päivän juoksu-urakasta :D

Perillä kisakansliasta numerolaput haltuun ja sitten kisa-asustetta päälle. Sen verran herkkä olen kylmälle, että laitoin suosiolla pitkää päälle. Kävin nopeasti ottamassa kevyet alkulämmöt ja suuntasin sitten lähtöviivalle. Geeli huiviin, napit korviin ja odottelemaan lähtölaukausta.

"Eyes on the price"

Ready...Set...

...GO!

Matkaan lähdettiin heti vauhdikkaasti. Game plan oli pitää tasaisen kovaa vauhtia yllä koko matkan. Edellisen vuoden harhailut tuli heti mieleen, kun tultiin siihen risteykseen missä tein pummin edellisessä kisassa. Nyt oli reitti takuulla painettu jo hyvin etukäteen mieleen :) Eka kymppi tulikin suunnitelmien mukaisesti 4:08min/km keskivauhdilla ja vauhti tuntui varsin sopivalta.

Tokalle kierrokselle lähtiessä oli jo hyvät lämmöt koneessa ja askel rullasi mainiosti. Sain jopa nostettua toisen kympin keskarit 4:04min/km paikkeille! Tässähän oltiin jo puraisemassa vanhasta ennätyksestä mukavaa siivua irti mikäli ongelmia ei matkalla ilmaantuisi. Kolmannelle kierrokselle lähdettiin hyvällä fiiliksellä.

Kolmas kierros on täällä ollut perinteisesti yksi kisan pahimmista ainakin henkisesti. Pari kovavauhtista kymppiä jo takana ja saman verran vielä edessä. Myös tällä kertaa kolmannella kierroksella alkoi tulla ensimmäisiä rasituksen oireita. Ei kuitenkaan mitään sellaista mihin ei maratoneilla olisi jo tottunut. Askeleen kimmoisuus oli jo hieman kadonnut ja jalkaa piti keskittyä nostamaan paremmin, jotta askel rullasi. Kolmannen kierroksen keskivauhti putosi hieman edellisestä, mutta keskivauhti 4:08min/km kertoi tämänkin kierroksen vievän lähemmäksi ennätystä! Sijoituksesta minulla ei ollut käryä, mutta mukava yllätys odottikin neljännelle kierrokselle lähdettyäni.

Saapuessani taas lähtöalueelle näin kärkipyöräilijöiden odottavan maratonin kärkeä saapuvaksi ja tajusin, että tässähän ollaan ennätyksen lisäksi jahtaamassa tukevasti myös sarjavoittoa :) Siitä saikin ämpärillisen verran adrenaliinia niskaan ja askel keveni kummasti! Matkaa oli kuitenkin jo rapiat kolmekymppiä takana ja napakka kymppi vielä edessä. Tässä vaiheessa ei ollut enää varaa tötöillä. Pidin kiinni tavoitevauhdista ja kieltämättä välillä taisi mennä otsakin jo kurttuun juoksulipan alla. Huomasin vauhdin alkavan jo hieman hiipumaan, mutta yhtään en ajatellut jättää paukkuja käyttämättä. Jalkoja pakotti jo ihan mukavasti, joten hyvästä kivunsietokyvystä on todellakin hyötyä aina viimeisellä kympillä. Vilkuilin myös tasaisesti taaksepäin, josko herra numero 2 olisi päättänyt säästää ässän hihaan mieletöntä loppukiriään varten. Viimeistään rantatiellä juostessani aloin jo uskomaan, ettei sieltä taida enää ketään ohitseni tulla :) Loppu tuli hyvällä jalalla maaliin saakka ja kello pysähtyi aikaan 2.54.27,1! Ennätykseen on mahtava lopettaa tämä kausi!

 
Loppumietelmät

Tällä kertaa oma juoksu ei onneksi jättänyt jossittelun varaa, vaan kaikki osui kohdalleen. Vuodessa olin oppinut jopa suunnistamaankin sen verran hyvin, etten eksynyt radalta :) Jotenkin tuntuu uskomattomalta, että varpaan luun katkeamisen jälkeen sai viilattua itsensä lopulta ennätyskuntoon tällä kaudella. Kaikilla matkoilla, joiden ennätyksiä lähdettiin rikkomaan, onnistuttiin. Enkat tuli tauluun niin kympillä, puolimaratonilla kuin maratonilla. Tästä isot kiitokset koutsi-Mikalle!

Suuret kiitokset myös tukijoille/kannustajille sekä myös raivokkaasti kannustaville kotijoukoille :)

Kultaa kädessä ja suunpielet messingillä :)

Tapahtumana Osmon Superhölkkä oli jälleen yhtä mukava ja toimiva kuin viime vuonna! Ratamerkinnät olivat myös mielestäni nyt myös selkeämmät. Huoltopisteet pelasivat hyvin ja oikeanlainen juoma napsahti kouraan aina, kun kättä ojensi. Edelleen toiveissa olisi ajanottochipit, mutta toisaalta tällaisen juoksijamäärän maaliintulot saa käsiajanotollakin riittävään tarkkuuteen. Urheilutalo / uimahalli-yhdistelmä toimi jälleen kisakeskuksena todella hyvin. Ens vuonna uudestaan? ;)

Osmon Superhölkkä (Maraton) 2016

Viron kisasta palautuminen otti oman aikansa, mutta kun askel alkoi taas keventyä ja kauniit syyskelit suosia, niin ajatus pitkästä juoksukisasta alkoi hiipiä mieleen. Kahtena edeltävänä vuonna on tullut mitattua pitkän matkan juoksukuntoa kotikaupungin maratonilla, mutta nyt alkoi näyttämään siltä, että varsinainen maraton-kisa jäisi tämän vuoden osalta juoksematta. Vai jäisikö sittenkään?

Kuluneen vuoden treenit ja varsinkin Joroisten puolimatkan jälkeiset tekemiset olivat olleet pitkän matkan kisaan valmistavia treenejä. Pitkään ja hartaasti, tasaisesti ja harkiten, kovaa mutta maltilla. Vahvaa pk-tekemistä siis. Kestävyyttä löytyisi mahdollista syksyn maratonia ajatellen, mutta nopeutta ei niinkään. Vauhtikestävyyteen ja varsinkin sinne Vk2-alueelle pitäisi saada varmuutta huomattavan paljon enemmän. Ennätysvauhtia (alle 2:57:00) ei realistisesti pystyisi ehkä enää tällä kaudella saavuttamaan, mutta toiseksi paras maratonaika (alle 3:08:00) voisi olla sopiva tavoite.

Maratonin kaipuuseen sattuikin juuri sopivasti olemaan tarjolla Osmon Superhölkkä 2.10 Pieksämäellä. Sinnehän ehtisi vielä treenaamaankin ja lisäksi olin kuullut kavereilta hyvää palautetta tapahtumasta. Reitti on tasainen ja mukava sekoitus asfaltti- ja hiekkapohjaa. Otin tapahtuman kiikariin laittamatta vielä kuitenkaan nimeä listaan. Tapojeni mukaisesti ilmoittautumisen ehtisi tehdä sitten viime tingassakin :)


Valmistautuminen

Koutsi-Mika muokkaili treeniohjelmaa kondikseen maratonia varten ja luvassa olikin sitten pohkeita pingoittavan vauhdikkaita juoksuja sekä pitempiä useamman tunnin pk-treenejä. Aluksi jopa 4:2x-vauhdit tuntuivat yllättävän vaivalloisilta. Tämä johtui osaksi myös jostain mystisestä hengenahdistusta aiheuttavasta alkavasta lenssusta tai vastaavasta. Kuumetta ei ollut eikä olo ollut muutenkaan kipeä, mutta hengitys kuulosti samalta kuin pahoina siitepölyaikoina. Ahdasta ja vinkuvaa. Kuin olisi pillin läpi hengittänyt. Lääkärikäynti tuotti tulosta ja saimme oireet lopulta kuriin. Kun alkoi vihdoin näyttämään siltä, että oletettavasti pystyisin pitämään suht kilpailukykyistä vauhtia yllä maratonin ajan (ja hengitysoireet alkoivat helpottaa), niin uskalsin pistää ilmoittautumisen sisään.

Kisapäivä valkeni raikkaana ja aurinkoisena. Sunnuntaille oli luvattu auringonpaistetta ja miedolla tuulella maustettua syyssäätä. Lähdettiin Tompan ja Jussin kanssa jo hyvissä ajoin Kuopiosta kohti Pieksämäkeä, jotta ehdittäisiin ottaa vielä pientä alkuverraa ennen lähtölaukausta. Paikalle päästyämme juoksijoita olikin saapunut mestoille jo ihan mukavasti. Osa verrytteli, osa haukotteli ja osa fiilisteli hyvää keliä. Käväistiin ensitöiksemme hoitamassa ilmoittautumiset pois alta ja kiskottiin sitten juoksutrikoita päälle. Täytyy sanoa, että hieman huvitti kun sain oman lappuni (numero 1) kisakansliasta :) Toimitsija huikkasi minulle, että pidähän sitten lapun mukainen sijoitus myös kisassa! Jos kisa tosiaan kulkisi suunnitellulla tavalla ja saisin juostua ongelmattoman juoksun (omien arvioiden mukaan lähelle kolmea tuntia tai jopa vähän alle), niin aiempien vuosien tason huomioiden mitaleille olisi mahdollisuudet päästä. Ainoa tavoite, jonka asetin itselleni oli juosta vähintään toiseksi paras maraton aikani eli alle 3:08:00.

Näitä lähdetään jahtaamaan!

"Kisakanslia"

Tästä ei syyskelit paljon enää parane!

Numero oli enne ;)

Kisa

Lähtöverryttelyjen jälkeen meinasi tulla jo hieman kiire lähtöalueelle ja taisipa siinä jäädä jopa vajaat pari minuuttia luppoaikaa. 10:30 lähdettiinki sitten matkaan ja kilometritahti pyöri ekojen kilometrien ajan siinä hitusen yli neljän minuutin tuntumassa. Vauhti tuntui hieman liian kovalta, mutta päätin pysytellä porukan mukana. Jalat alkoi oireilla (puutua ja puristaa) jo n. 3.5km kohdalla. Tämä ehkä  harmitti enemmän kuin huolestutti. Aiemmin tälläinen vaiva on ilmaantunut vasta siellä 7.5km korvilla. En pystynyt pitämään ihan noin kovaa tahtia yllä ja oli pakko höllätä menoa. Matka eteni kuitenkin suurin piirtein tavoitteen mukaisesti. Ensimmäinen kierros (noin 10,5km) meni täysin hakiessa sopivaa juoksuvauhtia. Vielä kolme kierrosta siis jäljellä.

Vasta toisen kierroksen alussa noin 11km:n paikkeilla alkoi jalkojen puutuminen helpottaa. Askeleisiin tuli heti lisää kimmoisuuttaa ja vauhti nousi taas alle 4:10min/km. Tuntui mahtavalta, kun homma lähti rullaamaan rennon vauhdikkaasti! Ohitin muutamat ekalla kierroksella edessä olleet kisaajat ja pääsinkin juoksemaan sitten aivan yksikseni. Koska reitti oli minulle entuudestaan vieras (ja ensimmäinen kierros oli mennyt enemmän muiden perässä juostessa) niin onnistuin juoksemaan harhaan. Tästä sekoilusta tuli lopulta noin vajaan 300 metrin pummi ja tasoitus muille kanssa kisaajille. Prkl. Hetken mielessä kävi jopa keskeyttäminen. Koska juoksu kuitenkin tuntui nyt kulkevan niin päätin jatkaa matkaa. Puolimaraton taittui ajassa 1:28:46, joka on kolmanneksi kovin puolikkaan aika mitä olen juossut. Ehkäpä tämä tästä :)

Runnomista rantabaanalla

Vanha kunnon kanta-askeltaja. Onneksi on löytynyt hyvät kengät niin pysyy jalat kunnossa pitkillä matkoillakin.

Kolmannen kierroksen alkupuoliskolla alkoikin sitten jo hieman töppönen painaa. Kaksi ekaa kierrosta oli tullut n. 4:13min/km vauhtia, mutta nyt keskarit putoilivat jatkuvasti alle 4:15min/km. Energiaa riitti kyllä muutoin ihan hyvin kropassa, mutta jaloista alkoi vaan puhti hiipua. Kahdella ekalla kierroksella keli oli ollut vähätuulinen, mutta nyt toiseen suuntaan mentäessä puhalsi vastainen tuuli. Kolmas kierros pyörähti kuitenkin läpi ilman sen kummempia ongelmia.

Neljännellä kierroksella päästiinkin sitten jo fyysisten kykyjen mittaamisen lisäksi kyselemään henkisen puolen syövereistä, että mitäs sinne kuuluu? Vauhdin ylläpitämiseksi sai tehdä jo aika paljon enemmän töitä. Keskiarvoltaan vauhdit pyöri siinä 4:24min/km tuntumassa ja jaloissa alkoi tuntumaan rasitus aikalailla enemmän. Kropan rentous oli jäänyt matkan varrelle ja huomion herpaantuminen sai askelluksen lyhentymään ja vauhdin putoamaan. Piti todella kiinnittää huomiota siihen, että sai jalkaa nousemaan paremmin ja sitä kautta saamaan vauhtia lisää sen mitä saatavilla oli. Fiilikset oli kuitenkin hyvät, kun tiesin päivän urakan olevan kohta ohi. Kun matkaa maaliin oli enää 2km kävi selväksi, ettei tänään juhlita sub3h ajalla. Lähelle se kuitenkin menisi. Sijoituksesta minulla ei ollut edelleenkään hajuakaan. Päätin koittaa juosta nuo viimeiset kaksi kilometriä niin kovaa kuin jalat veisi. Sain yllätyksekseni hilattua jo hieman kömpelöltä näyttävää juoksuani vielä lähelle neljän minuutin kilometrivauhtia. Paikoittain taisi olla vauhdit jopa alle 3:50min/km. Maali tuli vihdoin vastaan ajassa 3:01:05 ja kuuluttaja julisti yleisen sarjan voittajan tulleen juuri maaliviivan yli! Vaikka aavistus oli, että vauhti saattaisi riittää top3:een niin sarjavoitto tuli tosiaankin yllätyksenä! Tässä vaiheessa pieni harhailu reitin varrella ei enää harmittanut, vaikka kolmen tunnin alitus sulikin siihen mokaan. Jos aika kuitenkin oli riittävä voittoon, niin eipä käy valittaminen :) Päätavoite eli toiseksi paras henkilökohtainen maratonaika saavutettiin selkeästi!

Maalissa!

Palautetta

Osmon superhölkkä on mukava juoksutapahtuma, joka sopii kaikenlaisille juoksijoille. Reitti on tasainen ja matkan varrelta löytyy kaikenlaista alustaa hiekasta pikitiehen. Maisemat vaihtelevat metsänsiimeksestä rantakatuun ja mutkittelevista "pururadoista" pitkiin asfalttisuoriin. Huoltopiste(et) toimivat myös hyvin. Reittimerkinnät olivat kuitenkin paikoittain vähän huomaamattomat ja kuulin useamman menneen paikoittaan harhaan. Minä mukaan lukien.

Ymmärrän myös, että tapahtuma halutaan pitää edullisena, mutta käsiajanoton sijaan chipit olisivat ehdottomasti hyödyllinen uudistus. Tällöin saataisiin myös tehtyä nettiin reaaliaikainen väliaikojen seuranta sekä tarkkuutta/varmuutta ajanottoon.

Kisakeskuksena urheilutalo ja uimahalli olivat erittäin toimivia. Urkkatalolla oli enemmän kuin hyvin tilaa kilpailuun liittyvien toimintojen järjestämiseen (kisatoimisto, pukkarit, kahvio, ruokailu, palkintojen jako yms.) ja osallistumiseen kuulunut uimahallikäynti on aina luksusta kisan päätteeksi!

Tänne tullaan mielellään toistekin :)


Kiitokset!

-Kannustusjoukoille (perhe, ystävät ja kaikki reitin varrella tsemppailleet)
-Koutsille (Mika Martikainen / Murtokohta)
-Huttusen Henkka / Onnisport
-Järjestäjille