Vilkaisu viime vuoteen

Hieno ja tapahtumarikas vuosi jälleen takana, josta jäi vähintäänkin repullinen muistoja muisteltavaksi sitten kiikkustuolissa! Vaikka vuoden vaihtumisen jälkeen katse onkin suunnattu jo kohti tulevia juttuja, niin pysähdytään vielä hetkeksi fiilistelemään elettyä vuotta.

Viime vuotta kuvaa varmasti parhaiten termi "ikimuistoinen". Pääsin toteuttamaan useammankin unelman, jotka voin nyt pyyhkiä pois bucket listaltani. Jotkut niistä olivat niin sanottuja "pienen pojan unelmia" ja osa sitten kovalla työllä ansaittuja saavutuksia.


Ironman

Triathlonin aloittaminen on ollut minulle iso juttu. Kun pari vuotta sitten päätin aloittaa lajin harrastamisen toden teolla niin vatsassa oli juuri samanlaista kutinaa, kun seisoessani ensimmäistä kertaa Fokkerin ovella köytettynä T-10B-varjoon valmiina hyppäämään elämäni ensimmäistä kertaa lentokoneesta ulos. Jännittävää ja uutta! Triathlonin lajit eivät sinänsä olleet minulle vieraita, koska mtb-/maantie- ja juoksukisoissa oli tullut kisattua jo vuosien ajan. Uinnin aloittamisen suhteen oli suurin kynnys. Aiemmin olin vain katsonut kadehtien triathlonisteja, mutta nyt oli aika tehdä omista unelmista totta. Triathlonissa kiehtoo eniten juuri se kokonaisuus. Hioa useamman lajin tekniikkaa, taitoa ja kestävyyttää niin hyväksi kuin mahdollista ja suorittaa ne sitten peräkkäin oman osaamisen ylärajoilla. Rajathan ovat myös venyvät, joten sitä mukaa kuin kunto kasvaa niin rima nousee.

Triathlonissa haaveenani on aina ollut täyden matkan kisa. Tai ainakin siitä asti, kun uintitreeneissä meininki alkoi näyttämään siltä, että pitkänkin matkan uinti tulisi kunnialla rannalle saakka :D Vaikka harjoittelu onkin välillä tähdännyt lyhyempiin kisoihin, niin jokaisessa treenissä on takaraivossa kolkutellut ajatus siitä, että jonain päivänä sitten startataan vähän pitempään kisaan. 21.8.2016 oli  tuon päivän aika koittanut!

Tuo elokuinen kuuma sunnuntai jää ikiajoiksi mieleen hienona päivänä. Pienistä vaikeuksista huolimatta kisan lopputulema oli enemmän kuin onnistunut. Maaliviivan ylittyessä miesten yleisen sarjan kolmosena alle kymmenen tunnin aikaan aiheutti melkoisen epätodelliset fiilikset :) Urheilun saralla tämä unelma oli ollut vahvasti bucket listalla ja nyt voin hyvillä mielin rastia sen yli! Tosin ennätyksethän on tehty rikottaviksi ;)


Elokuvat

Kukapa ei olisi joskus fiilistellyt miten hienoa olisi päästä näyttelemään tai edes vilahtamaan elokuvateatterin valkokankaalla? Ainakin itse olen pyöritellyt ajatusta jo pikkunappulasta lähtien. Kyllähän sitä toki penskana kuvattiinkin paljon omia elokuvia, mutta ne tosin eivät koskaan löytäneet tietään muualle kuin kavereiden vhs-nauhureihin ja putkitelkkareihin :) Luojan kiitos youtubea ei ollut silloin vielä keksitty!


Viime vuoden aikana sain jopa kaksi mahdollisuutta päästä kameran eteen isomman mittakaavan elokuvissa. Näyttelemiseksi sitä nyt ei juurikaan voi kutsua, mutta mikäli elokuvan leikkaus on suotuisa, niin saatan jopa vilahtaa näissä tänä vuonna teattereihin tulevissa leffoissa. Näistä tulee juttua blogiin sitten hieman myöhemmin.

Luonnollisesti valo- ja videokuvaajana olin jo aivan liekeissä, kun pääsin edes tutustumaan elokuvien tekemiseen ja tavata kotimaisen näyttelijäkaartin nimekkäitä näyttelijöitä. Elokuva-ala on kiinnostanut minua aina sekä kameran edessä, että sen takana. Toivottavasti mahdollisuuksia päästä tekemään elokuvia tulisi jatkossakin! "Mis sie tarvitset oikei hyvvää miestä. Täs siul on sellane." ;)


Valokuvaus / Videokuvaus

Valo- ja videokuvauksen puolella vuosi oli myös mielenkiintoinen. Oli kunnia saada jälleen liuta uusia asiakkaita, joiden toimeksiannot toivat mukanaan mielenkiintoisia kuvauksia! Lisäksi omia kuvausprojekteja tuli toteutettua useampia. Monen monta hyvää ideaa jäi vielä aikataulusyistä toteuttamatta, mutta onhan se hyvä pitää ideoita jemmassa siellä perinteisessä pöytälaatikossa.

Kuluneena vuonna tein valokuvauksen lisäksi entistä enemmän myös liikkuvaa kuvaa. Videotuotannoissa pääsin hyödyntämään monipuolisesti kalustoani aina 5D mk III:sta Canonin G-sarjalaisiin sekä kuvauskopterista Gopro:hon. Videopuolella työskentelystä sai taas uutta potkua kuvaustouhuihin ja sillä saralla pyrin tänä vuonna kehittämään itseäni entistä enemmän.


Valokuvauspuolella mielenkiintoisin kalustolisäys oli varmasti 360-kameran hommaaminen kamera-arsenaaliin. Ricohin Theta:lla saa kuvattua täydellisen pallon muotoisen kuvan äärimmäisen helposti ja nopeasti. Thetan avulla kuvatun materiaalin avulla saan luotua kätevästi esim. virtuaalikierroksen asunnosta myyntiä ajatellen. Potentiaalinen ostaja pääsee tarkastelemaan myytävää asuntoa entistä monipuolisemmin ja tarkemmin mukavasti omalta kotisohvalta käsin! Tätäkin kuvaustarjontaa tulen kehittämään jatkossa entistä paremmaksi.


Perhe

Viimeisenä ja tietysti kaikkein tärkeimpänä asiana täytyy mainita perhe. Vaikka pienten lasten vanhempana voisi mennyt vuosi tuntua pikaisesti ajateltuna ainaiselta arjen pyörittämiseltä, niin toi vuosi tullessaan perheellemmekin isoja muutoksia. Ja ei, ruokakuntamme nuppilukuun ei ole tullut lisäystä eikä eläinkantaan ole tullut uusia karvakorvia. :)

Loppuvuodesta laitettiin arkirytmi aikalailla uusiksi, kun lapset vaihtoivat kotitouhut päiväkodin vilinään ja rouva pääsi pitkästä aikaa muuttamaan titteliään kotiäidistä palkkaa nauttivaksi työntekijäksi! Muutokset toivat varmasti meille kaikille mielenkiintoista vaihtelua. Lapset viihtyvät päiväkodissa mahtavan hyvin ja uusia kavereita on tullut paljon :) Se on vanhempien mielenrauhan kannalta myös todella tärkeä juttu, että tietää lastensa viettävän päivää laadukkaassa päivähoidossa ja mikä parasta, niin he todella viihtyvät siellä.

Tänä vuonna ei päästykään kotimaan matkustelua lukuunottamatta käymään missään sen kauempana lomailemassa, mutta toivottavasti tänä vuonna tilanne olisi erilainen. Matkailun ja lomailun tuomien kokemusten lisäksi tekisi mieli lähteä kuvaamaan vieraiseen maahan ja kulttuuriin.

Katsaus vuoteen 2014

Tähän vuoden ensimmäiseen postaukseen täytyy taas heittää asiaan kuuluvat peruspäivittelyt. "Kylläpä meni vuosi taas vauhdilla!" :) Mutta näinhän se tuppaa olemaan. Viime vuosi tuntui hujahtaneen pikakelauksella, mutta kun tarkemmin alkaa tarkastelemaan niin paljon sitä taas tuli touhuttua kaikenlaista. Lapset venähtivät pituutta, töitä riitti, laina lyheni, x-määrä tuli treenattuja tunteja, useampia kisoja, liian vähän matkustelua, uusia haasteita, ylämäkiä, alamäkiä, tasaista menoa, uusia opittuja juttuja, uusi harrastus ja paljon muuta. Tsekkaillaas tarkemmin.

Perhe

Perheen nuppiluku ei kasvanut viime vuonna :) Meidän viiden hengen tiimi piti huolen, ettei arjessa tarvinnut seisoskella tekemättömänä, vaan joka päivälle löytyi takuuvarmasti aktiviteetteja. Tenavat kasvavat nopeasti ja oppivat koko ajan uutta. Milla lähti kävelemään ennen ekoja synttäreitään ja vauhti oli kerrasta kohdallaan! Nyt mimmi kipittää jo hirmuista kyytiä ja koittaa kovasti pysyä veljensä perässä. Sanojakin tyttö on alkanut tapailemaan ja ei varmasti mene pitkään, kun sanoja alkaa tulemaan. Tuukalla puolestaan juttua jo riittää ja välillä on pokassa pitelemistä, kun jutut menee aika lennokkaiksi :D Tuukka aloitti myös kerhon, jossa on viihtynyt hyvin. Lapset tykkäävät myös pallopeleistä, joita ollaan sitten välillä pelailtu hyvinkin ahkeraan. Liikkuminen tuntuu olevan muutenkin kiva juttu. Isin kameratkin tuntuvat kiinnostavan jo sen verran paljon, että päätin antaa tenaville käyttöön yhden vanhan digipokkarin. Se onkin päässyt melko kovaan käyttöön ja varsinkin Tuukka on kuvannut varmasti yhden näyttelyn verran matskua. Vaikka otetut kuvat edustavatkin yllätyksellisiä räpsäyksiä enemmän kuin kohteen sommittelua ruutuun, niin yllättävänkin hyviä osumia löytyy. Millaa kiinnostaa vielä ehkä hieman enemmän kameran nappulat ja on se tainnut jopa puraista jostain kameran kulmasta. Nättinä tyttönä Milla toimiikin usein Tuukalle mallina :)

Ranskanbulldoggimme Peetu täytti viime vuonna jo kuusi vuotta! Vaikka meno on jo pääosin rauhoittunut, niin vieläpä sieltä välillä nousee esiin se armottomat hepulit saava koira, joka "hymyssä suin" kimpoilee pitkin asuntoa. Peetukin on välillä saanut kokea lasten yliaktiivisuuden huonot puolet, mutta täytyy sanoa, että harvinaisen pitkä pinna sillä on. Toki säännöt on tehty lapsille selviksi jo alusta pitäen, mutta tohinassa ne tuppaavat joskus unohtumaan. Tosin Peetu on oppinut aika hyvin hakeutumaan omiin oloihin turvaan, kun lasten meno alkaa mennä liian riehakkaaksi. 

Me vanhemmat puolestaan koitetaan kestää arjen kiemuroissa mukana :) On hyvä, että molemmilla on myös ne omat jutut ja henkireiät, joiden parissa pääsee vähän irtautumaan. Toki yhdessäoloon koitetaan myös panostaa. Vaikka matkailu onkin lähivuosina jäänyt harmittavan vähiin, niin ehdittiin sentään tekemään hieman kotimaan matkailua kesällä. Varmasti mieleenpainuvimpana on Powerparkin reissu, josta jäi paljon hyviä muistoja. Kunhan lapset kasvavat ja malttavat matkustella pitempääkin matkaa, niin tehdään vähän sitten ulkomaan matkailuakin.

Työ

Taloustaantuma ei onneksi näkynyt omalla kohdalla kovinkaan voimakkaasti ja onneksi töitä riitti hyvin koko vuoden. Varsinaisen leipätyön puitteissa keikkahommatkin jäivät suht vähiin ja vain pari komennuskeikkaa oli Varkauden suunnalla. Muutoin sain painaa töitä ihan tässä Kuopion toimistolla, joka sopii minulle paremmin kuin hyvin.

Valokuvauspuolella oli myös kivasti hommaa ja keikat painottuivat pitkälti henkilö- ja tapahtumakuvauksiin. Jonkin verran oli/on työn alla myös mainoskuvien tekoa, logosuunnittelua ja digitointia sun muuta. Uutena juttuna mukaan tuli ilmakuvaus sekä liikkuvan kuvan tekeminen. Saa nähdä pääsenkö tekemään ensi vuonna ilmakuvauksen osilta hommia enemmänkin vai meneekö homma liian hankalaksi säädöksien ja lakimuutosten kanssa. Kehitystavoitteita on taas perinteisesti asetettu hieman jokaiselle osaamisalueelle. Uuden opettelu ja oppiminen on kyllä mahtavaa.

Urheilu

Mennyt vuosi onnistui urheilun osalta myös erittäin hyvin. Pysyin pitkälti terveenä ja harjoitteluun ei tullut isoja taukoja. Se näkyi myös kisoissa ja hyviä sijoituksia tuli niin joukkuetriathlonista kuin juoksusta. Ennätykset paranivat myös niin maantie- kuin maastopyöräilynkin puolella. Pitkään mielessä pyörinyt uinnin aloittaminen sai alkusyksystä todellisen sykäyksen eteenpäin, kun tartuin härkää sarvista ja aloitin määrätietoisen uinnin treenaamisen. Vaikka lähtökohdat olikin kesällä aikamoisen vaatimattomat, niin pitkälle ollaan siitä jo tultu. Töitä ja lajiin paneutumista sen vaatinut aika paljon, mutta lopussa aina kiitos seisoo. Uinti löytyykin nykyisin vahvasti viikon treeniohjelmistosta.

Siinäpä vuosi 2014 tiivistettynä. Tästä jatkamme kohti vuoden 2015 seikkailuja! :)

Menneestä kohti tulevaa!

Joulukuisen bloggailun jälkeen oli pakko pitää vähän taukoa kirjoittamisesta ja kuvaamisesta, mutta nyt tuntuu taas olevan miehessä virtaa tarttua virtuaaliseen sulkakynään ja istahtaa hetkeksi raapustelemaan vuoden ekaa tekstiä linjoille.

Vuosi on jälleen vaihtunut ja fiilis on ollut jokseenkin innostunut! Uuden vuoden aloittamisessa on aina jotain "jännää" vaikkei mitään ihmeellistä ei olisikaan tiedossa. Heti vuodenvaihteen jälkeen sitä alkaa miettimään mitä kaikkea sitä ehtii ja kerkeää touhuta taas vuoden aikana. Tammikuu onkin jo tuonut tulleessaan kaikenlaista mielenkiintoista ja niistäpä ehkä lisää myöhemmin :)

Vaikka vuosi onkin jo saatu hyvin käyntiin niin suunnataanpa mietteet vielä hetkeksi kuluneeseen vuoteen. Mennyt vuosi oli melkoista huisketta ja elämässä tapahtui monia hienoja juttuja. Paljon tuli tehtyä ja opittua taas uutta.

Perhe:

Syyskuussa perheemme sai lisäystä kun pieni ja kaunis tyttö syntyi ilahduttamaan arkeamme. Vaikka esikoisen syntymästä ei olekaan kuin pari vuotta, niin kyllä sitä taas oltiin ihmeissään pienen ihmisen kanssa :) Huikeeta miten paljon nuo pienokaiset kasvavat jo neljän kuukauden aikana! Typy on saanut jo kerättyä hienosti painoa ja seurailee hymyssä suin mitä ympärillä tapahtuu. Onneksi hän on myös sen verran leppoisaa sorttia, että vanhemmatkin ovat saaneet nukkua yönsä melko hyvin.

Tuukasta puolestaan on kasvanut vuoden aikana entistäkin vilkkaampi poika ja tomera isoveli. Energiaa tuntuu riittävän ja tekemistä saa keksiä jatkuvasti. Uusia taitojakin on treenattu kovasti, kuten vesivärimaalausta, piirtämistä, futista, salibandya, frisbeegolffia jne. Liikkuminen tuntuu olevan pojalle sen verran lystiä touhua, ettei pahemmin tarvitse houkutella palloa potkimaan :)

Vaikka nämä ruuhkavuodet meinaakin välillä häkellyttää pienten lasten vanhemmat, niin pyrittiin pitämään huolta siitä, että päästiin itsekin välillä irroittautumaan arjen rutiineista (kiitos mummot ja ukit!). Tuo oman ajan ottaminen tuppaa unohtumaan välillä liiankin helposti ja joka lapsenvahtihetki pitäisi hyödyntää tehokkaasti. Lepo palauttaa ja vaihtelu virkistää :)


Työ:

Vaikka mennyt vuosi oli taloudellista myllerrystä Suomessa yleisesti, niin henkilökohtaisella tasolla täytyy olla tyytyväinen, että töitä riitti tasaisesti pitkin vuotta. YT-neuvottelut käytiin myös meidän työpaikalla ja onneksi oma työpaikka säilyi. Alkava vuosi tuo varmasti tullessaan haasteita, mutta emme varmasti ole ainoita tässä veneessä.

Omassa yrityksessäni oli havaittavissa selkeää kehitystä. Sain vuoden aikana varsin mielenkiintoisia ja monipuolisia toimeksiantoja. Pääsin mm. tekemään enemmän mainoskuvia, josta olin enemmän kuin innoissani. Kuvia oli paljon näkyvillä lehdissä ympäri Suomea sekä kuin pisteeksi i:n päälle sain erään mainoskuvan pyörimään myös erään yrityksen tv-mainokseen MTV3:lle! Mainoskuvat myös kehittivät kuvankäsittelytaitoja entisestään ja siitä on aina apua tulevissa töissä.

Hääkuvauksia tehtiin myös kesällä/syksyllä tiukkaa tahtia ja todella aikaiset (parhaillaan/pahimmillaan klo: 4.00) herätykset tulivat tutuksi. Ei sillä, että tuohon aikaan olisi pitänyt lähteä häihin vaan tuhansien kuvien käsittelysuma oli saatava valmiiksi ennen tytön syntymää ja päiviä oli pakko venyttää yli mukavuus-/leporajojen. Jälleen kerran hommat saatiin kunnialla nippuun ja useille hääpareille lähti upeat kuvat muistoksi tunteikkaista päivistä.

Treenit:

Kiireinen vuosi verotti treenimäärää, mutta siihen osasinkin jo vähän varautua. Tosin Tuukan kanssa tuli pelailtua aika paljon mm. futista, joten kyllä sekin alkaa jo treenistä mennä ;) Ei mene montaa vuotta niin alkaa iskällä olemaan jo melkoinen treenikaveri!

Kunto pysyi kuitenkin aika hyvänä koko vuoden ajan ja varsinkin lomaillessa koitin treenailla ahkeraan. Taisinpa parantaa jopa Kallaveden kierroksen aikaakin, joten ihan tyytyväinen saa olla myös pyöräilyyn. Pari tapahtumaa jäi ajamatta/juoksematta erinäisistä syistä (ei joukkuetta, aikatauluongelmat, kalusto oli rikki jne.).

Ensi kaudeksi on maastoajokalustoon tulossa päivitystä (26" --> 29"), joten pitkästä aikaa on lajia kohtaan aivan uutta kipinää. Myös juoksua olisi tarkoitus koittaa parantaa ja katsoa josko rahkeet riittäisi ihan kisahommiin.

Tyttö tuli!

Oman lapsen syntymä on varmasti yksi elämän tärkemmistä hetkistä ja olen kyllä onnekas, että sain kokea sen jo toistamiseen :) Tytöllämme ei ollut aluksi mitään kiirettä (liekkö äitiinsä tullut? :D ) maailmaan tulemisen suhteen, mutta sitten kun päätti sen tehdä niin sieltä tultiinkin sitten vauhdilla!

Keskiviikko aamuna 25.9 saimme vihdoin kuulla pienen tyttömme (2910g 49,5cm) ensimmäiset huudot :) Koko perhe voi erittäin hyvin ja on uudesta perheenjäsenestä tohkeissaan! (Sen verran tohkeissaan ollaan tosiaan oltukin uudesta arjesta, että nyt vasta ehdin tehdä tämän bloggauksen :) Tuukkakin on ollut reippaana hoitamassa pientä siskoaan. Peetu puolestaan oli hieman häkeltynyt tytöstä, kun saavuttiin sairaalasta kotiin. Varovasti se on kuitenkin jo uskaltautunut mennä nuuhkimaan tyttöä.

2011

Taas vuoden vaihduttua on aika katsella kuinkas se edeltävä vuosi menikään. Vuosi 2011 jää varmasti mieleen yhtenä elämäni muistorikkaimmista vuosista! Isoja asioita tapahtui niin siviili- kuin työelämässäkin.

Perhe

Ensiksi on tottakai mainittava oman pojan syntymä. Eipä parempaa oltaisi voitu toivoa :) Tuukka on vallannut oman perheensä lisäksi myös muiden ystävien, sukulaisten ja kavereiden sydämet. Pienestä ihmisen alusta on kasvanut jo muutamassa kuukaudessa kovasti touhuava pieni mies! Peetukin on ottanut "veljensä" hyvin vastaan ja pojat viihtyvät välillä oikein hyvin vierekkäin samalla leikkimatolla. Pientä itsekurin kasvatusta on joutunut Peetukin tekemään lähinnä Tuukan lelujen osalta :)



Asuminen

Kuopioon muutto vuoden (2010) joulukuussa oli meille iso juttu. Etelä-Karjala jäi taakse ja oli aika palata (lähes) juurilleen. Vuosi 2011 menikin tutustuessa uuteen kotikaupunkiin. Tai onhan paikka jo ennestään tuttu siellä aikoinaan rellestäneelle opiskelijalle, mutta silloin tuli tutustuttua enemmän viihdetarjontaan kuin kaupunkimiljööseen. Nykyään sitä mielummin tutustuu kaupungin ravintolatarjontaan hyvien sapuskojen merkeissä. Tai no...ettei nyt ihan valehteluksi menisi, niin löytyy kaupungista hyvät terassitkin ;)

Nyky-Kuopio on kaupunkina mukava ja kehittyvä paikka. Kaikkea löytyy mitä tarvitsee ja uutta rakennetaan koko ajan. Edullisista sisustusjutuista ja suomen halvimmasta lihapulla-ateriasta tykkääville löytyy Kuopiosta myös kohta Keski-Suomen ainoa Ikea. Itseä taas enemmän kiinnostaa mitä kaikkea uusitulle Torille tulee. Uutta leffateatteria ollaan kaavailemassa myös jonnekin päin keskustaa, joka on kyllä hyvä juttu leffojen ystäville.



Urheilu

Menneenä vuonna otin pitkästä aikaa hieman rennommin urheilun kanssa. Toki liikuntaa täytyy saada sellainen hyvältä tuntuva määrä, mutta kilpailuissa juoksemiset jätin suosiolla pois. Liikuntamahdollisuuksia Kuopiossa on paljon. Itseä kiinnostaa uudet polut ja paikat, jossa maastopyörää voi ulkoiluttaa tai käydä juoksemassa. Jynkän vuori ja Neulamäki onkin tullut jo melko tutuksi Kuopiossa jo pitempään asuneiden ysävien opastuksella. Laskettelukeskuksia löytyy myös lähialueelta useampikin (Tahko, Kasurila, Antikkala, Vatuski), mutta tämä talvi antoi odottaa kauden aloittamista viime viikonloppuun saakka.



Työt

Työrintamalla on tapahtunut myös isoja muutoksia. Perustin oman yritykseni kesällä ja toiminta onkin lähtenyt mukavasti käyntiin. Ihan vielä en uskaltanu hypätä päätyöni parista pois, vaan toimin sivutoimisena yrittäjänä. Uusia asiakkaita/yhteistyökumppani on tullut vuoden aikana paljon ja siihen olen todella tyytyväinen.



Inssihommien saralla sain jo 2,5 vuotta kestäneen lomautuspeikon pois selästä ja hommaa riittää nyt mukavasti.


Näkymää toimiston ikkunasta Varkaudessa.

Sellaista ja paljon muutakin piti viime vuosi sisällään noin pikaisesti läpikäytynä. Toivottavasti alkanut vuosi toisi tulleessaan kaikkea mukavaa :)

Nimi pienelle miehelle

Viikonloppuna vietettiin meidän juniorin ristijäisiä ja suvun nuorin Jäntti sai nimeksi Tuukka Noel Oskari. Pojan nimi oli jo päätetty ennen syntymää ja jännitettiin kovasti olisiko poika laisinkaan Tuukan näköinen. No olihan se :)

Lomalla (osa 2)

Ensimmäinen kolmen viikon siivu oli siis virallisesti kesä-/vuosilomaa.Toinen samanlainen pätkä vietettiin sitten isyyslomaa. Vielä kun kyseessä oli esikoisen syntymä, niin kaikki on uutta ja ihmeellistä koko perheelle. Pienen miehen touhuja on tullut seurattua tarkkaan ja varmasti hänkin on alkanut ihmetellä mikä tuo välähtävä kapine iskän kädessä on :) Tuo kasvuvauhti on kyllä jotain aivan käsittämätöntä. Kolmeen viikkoon kaveri on bulkannut siihen tahtiin, että hän painaa jo nyt saman verran kuin Isänsä puolitoista kuisena :D Hyvähän se on kun ruoka maittaa.


Tuttipullokeittoa


Nannelia

Lomien lopettajaisiksi pidettiin vanhalla ystäväköörillä varpajaiset ja käytiin tsekkaamassa mitä Varkauden yöelämällä on tarjottavana nykyään. Eihän siellä mitään maata mullistavaa ollut tarjolla, mutta tuttuja naamoja on aina tosi mukava nähdä. Illasta teki eritoten nostalgisen se, että vietettiin varpajaisia mun kotipaikalla Varkaudessa. Samassa paikassa on juhlittu nuorempana kaikenlaista juhannuksesta yo-juhliin, josta muistona paljon videomatskua. Tottahan nuo videot (tai ainakin osa niistä) piti katsella läpi illan mittaa, kun paikalle oli kokoontunut iso osa videoilla seikkailleista kavereista! Kiitokset vielä kaikille osanottajille ja anteeksi häiriöistä sivullisille :)


Tälläiset olisi olleet ihan tarpeen varpajaisporukallekin :)

Lomalla tuli myös tehtyä pari pienempää kuvauskeikkaa. Kävin parina päivänä kuvaamassa asiakasyrityksen uutta henkilökuntaa. Perus studiopotrettia kahden valon setillä. Vaikka sitä onkin jo yrittäjänä saanut huomata tekevänsä töitä koko ajan vaivihkaa eteenpäin, niin koitin tosiaan vierottaa itseni pois koneen äärestä.

Vuosilomat olisi taas kuitenkin taputeltu tältä kesältä ja paluu arkeen on koittanut. Mikäs siinä kun ei turhia ressaa :) Eiköhän tässä jakseta talvilomaan asti painaa!


Aamuaurinko morjenstaa aamuvirkkua insinööriä käytävän päästä.

Poika tuli!

17.9.2011 klo: 03.02 syntyi tomera 3780g poikamme maailmaan! :) On tuossa uuden elämän alussa jotain niin maagista ettei sanat riitä sitä kuvailemaan. Tästä se vauva-arki ja vanhemmuus alkaa! Mahtavaa!



Pari päivää ollaan ehditty jo olla kotosalla harjoittelemassa vauva-arkea. Nykyään kotiutus sairaalasta tapahtuukin jo kahden vuorokauden kuluttua synnytyksestä, jos mitään kummempia ei ilmaannu. Meininki ja tavat ovat muutenkin muuttuneet vuosikymmenten saatossa. Entisaikaanhan sairaalassa vastasyntyneitä pidettiin omalla osastolla ja äitejä omallaan. Äiti sai lapsen aina sitten, kun oli ruoka-aika. Muuten lastenhoitajat hoitivat lapsosia. Kotiuttaminen tapahtui noin viikon kuluttua syntymästä.

Nykyään vauva viettää ensimmäiset päivänsä äitinsä (ja mahdollisuuksien mukaan myös isänsä) vieressä heti syntymän jälkeen. Vauvanhoito tehdään jo heti alkumetreille tutuksi ja se varmasti auttaa pääsemään helposti arkeen kiinni sitten kotona. Tai näin ainakin toimitaan Kuopiossa :) Iso kiitos vielä sairaalan köörille hyvästä hoidosta ja palvelusta!