sunnuntai 29. marraskuuta 2009

Leffaa ja lukemista

The Great race - Suuri kilpa-ajo

Ohukaisen ja paksukaisen (Stan Laurel & Oliver Hardy) muistolle tehty elokuva on Blake Edwardsin mestaritekele vuodelta 1965. Olen katsonut kyseisen elokuvan varmasti kohta parikymmentä kertaa elämäni aikana ja päätin katsoa sen taas, koska Sari ei sitä ollut vielä nähnyt.

Elokuva kertoo siis autokisasta, joka starttaa New Yorkista ja päättyy Pariisiin. Pahimmat kilpakumppanit Leslie (Tony Curtis) ja Professor Fate (Jack Lemmon) sotkeutuvat matkan varrella kaikenlaisiin hankaluuksiin...jääkarhuista kuninkaan kruunajaisiin. Lisäksi kisaan mukaan ängännyt viehättävä reportteri Maggie Dubois (Natalie Wood) lokkeilee vuorotellen miesten tiimeissä, koska hänen autonsa levisi jo kisan alkumetreillä. Määrätietoinen nainen kuitenkin on päättänyt selvitä kisan loppuun keinoja kaihtamatta. Sivurooleissa nähdään myös nuori "Columbo" eli Peter Falk, joka näyttelee Professor apupoikaa Maxia. Oleellinen hahmo elokuvassa on myös Leslien kalju ja karski mekaanikko Hezekiah, jota näyttelee Keenan Wynn. 2h 33min kestävä elokuva on viihdyttävä alusta loppuun ja sopii kaikille perheen silmäpareille.

Elokuva oli oman aikakautensa kalleimpia tekeleitä. Budjetti oli 8 miljoona dollaria, joka nykyrahassa vastaa n. 53 miljoonaa dollaria. Jos et ole kyseistä elokuvaa vielä nähnyt, niin suosittelen ehdottomasti katsomaan!


Leslie, Maggie ja Professor Fate Pariisissa.


Yksi elokuvan kiintopisteistä on proffan Hannibal 8, josta löytyy kaikki herkut nosturista tykkiin. Warner Brosin rakennuttama auto on käsintehty ja kustannukset olivat 150000 Dollaria (n. 1000000 dollaria nykyrahassa).
Autosta löytyy Corsairin 6-sylinterinen mylly ja 3-lovinen manuaalivaihteisto. Kaikki neljä takapyörää ovat vetäviä (ketjuvälitteisiä). Todellinen taidonnäyte!


Jack Lemmonin toinen rooli oli hauskan kännisen Potsdorfin kruununperillisen osa. Leslien vasemmalla puolella oleva kalju viiksekäs mies on luottomekaanikko Hezekiah.


Professor Fate ja Max.


Marilyn Manson - Helvettiin ja takaisin

Tuli taas lukaistua yksi musiikkimaailman nide lisää ja tällä kertaa valitsin luettavaksi poikkeuksellisesti sellaisen henkilön, jonka musaa ei kovinkaan paljon ole tullut kuunneltua.

Tämä on Neil Straussin ja Marilyn Mansonin (Brian Warner) työstämä teos, joka raottaa ovea Brianin elämään sekä bändiin. Ujo kristillinen pikkupoika on kokenut elämänsä varrella melkoisen muodonmuutoksen hämmennystä aiheuttavaksi persoonaksi. Kirja oli mielenkiintoista luettavaa ja pidin varsinkin siitä, että kohdehenkilö kertoo pääosin itse tapahtumista ja elämästään eikä joku muu kirjailija. Brian mietiskelee syitä ja seurauksia tapahtumista elämässään ja niiden vaikutusta siihen miten hän on kasvanut sellaiseksi kuin on. Kirja on tosiaankin K18-matskua ja voi olla melkoisen häkellyttävää luettavaa. Sanoja ei säästellä eikä varsinkaan kaunistella. Jos haluat lukea "hieman" erilaisen tarinan, niin tässäpä on kirjasi.

keskiviikko 25. marraskuuta 2009

Sumuisia maisemia

Talvi se tuli ja meni. Tai no, ainakin väliaikaisesti talvi on tuntunut ottaneen aikalisän. Eilen (ke) aamulla oli tosi topakka sumu koko kaupungissa, joten ajattelin suunnata aamupäivästä kuvaushommiin. Pyörin lähinnä sataman alueella, koska sumu teki järvestä ja puistoista todella hämyisän/mielenkiintoisen. Koko järvi näytti ihan maidolta, koska sumu peitti näkyvyyden lähes täysin.

Kuvasin koko reissun töistä lainaamallani 35-70 millisellä Canonin (EF) lasilla, joka on nököttänyt firman kaapissa vuosituhannen alusta saakka. Testasin samalla minkälaista jälkeä sillä saa aikaan. Jälki on täydellä aukolla pehmeää, mutta pari aukkoa pienennettynä alkaa piirto olla jo ihan mukiin menevää. Väriaberraatiota esiintyy kuvissa jonkin verran ja tuo polttoväli on vähän ahdas kroppikennoiselle kameralle ainakin sisätiloissa. Kyllähän tuolla paremman puutteessa kuvailee. Tein myös aiemmin pari potrettikuvauskeikkaa kyseisellä lasilla.

sunnuntai 22. marraskuuta 2009

Pyromaani

Pyromaani, tuo perinteeksi jo muodostunut Savonia Ammattikorkeakoulun risteily kutsui taas tähän aikaan vuodesta ja vielähän sitä jaksoi seniorijäsenkin mukaan kammeta! Aivan loistava reissu tehtiin täpötäyden bussin voimin. Kyseinen keikka on suosittu myös vaihtareiden keskuudessa, koska näin he pääsevät tutustumaan Suomalaiseen risteilymeininkiin, sekä näkemään samalla sekä Suomen, että Ruotsin pääkaupungit. Tällä kertaa porukkaa oli mukana mm. Nigeriasta, Puolasta, Belgiasta, Venäjältä, Ranskasta ja toki Suomesta.

Pari päiväisen reissun aikana syötiin hyvin, juotiin vielä paremmin, tanssahdeltiin, kiusattiin julkkiksia (Salkkareiden Joonatania :)) sekä käytiin seikkailemassa Tukholman keskustassa. Laivalla nautittujen pihvien ja viinien vastapainoksi käväistiin Sergelin torin Burger Kingissä pikaisella ruualla ja suunnattiin sitten Pickwickiin Heinekenille. En tohtinut ottaa reissuun järkkäriä mukaan, vaan tyydyin ottamaan mukaan Canonin ja Kodakin pokkarit. Kaikkien muiden tilannekuvien lisäksi kuvasin Tukholman katukuvaa.





Ensi vuonna onkin kyseisen reissun juhlavuosi ja saa nähdä pääseekö sitä taas lähtemään mukaan. Kiitokset kaikille matkatovereille! ...JYRÄ!!! :)

maanantai 16. marraskuuta 2009

Treenikuulumisia

Talvi on tullut ja sitä myöten ovat fillarilenkitkin ulkona vähentyneet. Talvisin pyöräilyyn tulee otettua tuntumaa polkemalla enimmäkseen lenkkejä ergolla, sekä jonkun verran jäykkismaasturilla. Koitan talvisin pitää kuitenkin hieman taukoa varsinaisesta pyöräilyharrastuksesta, että sitten olisi taas keväällä kovempi hinku päästä metsäpoluille.

Talvella parasta ulkoliikuntaa on ehdottomasti lumilautailu! Paikallinen Myllymäki (www.myllymaki.com) ei ole vielä avannut oviaan tälle kaudelle ja sivutkin näyttävät olevan päivittämättä. Nykytrendin mukaan nuo hiihtokeskusten porukatkin tuntuvat lakkoilevan, joten saa nähdä milloin pääsee korkkaamaan tämän kauden. Viime viikolla tuli ensimmäistä kertaa lähes yhdeksään vuoteen pieni kipinä kokeilla taas hiihtoa. Näinköhän sitä joutuu suksetkin hommaamaan?



Salilla on myös tullut treenattua. Teen yleensä kolme jakoisella ohjelmalla. 1. Päivä: Rinta-Hauis, 2.päivä: Olkapäät + ojentajat, 3.päivä: Jalat + Selkä. Vatsoja satunnaisina päivinä. Punttien kolistelun lisäksi olen testaillut muutamaa uutta juttua aerobisissa treeneissä. En ole mikään juoksumaton ystävä, mutta pitkästä aikaa olen koittanut hyödyntää sitäkin. Olen tehnyt kolmen lajin treeniä siten, että ensin juoksua matolla, sitten soutua soutulaitteessa ja lopuksi lenkki kuntopyöräergolla. Jännä huomata miten alkaa uusia lihaksia kipeytymään, kun treeniä hieman muuttaa. Varsinkin soutu on laji, jota ei kovinkaan usein tule harrastettua. Treeni kokonaisuudessaan nostattaa sykettä hyvin ja antaa ärsykettä koko kropalle.



Netissä on monessa paikkaa tullut vastaan 100 Burpee challenge, joka alkoi vaikuttamaan mielenkiintoiselta. Burpee on näin Suomalaisittain "yleisliikkeenä" tunnettu liikesarja. Yksi toisto on seuraavanlainen: (Alkuasento seisoen) - kyykkyyn - punnerrus - kyykkyyn - hyppy. Simppelin kuuloista, mutta koitappa tehdä noita 100 toistoa mahdollisimman puhtaasti ja nopeasti. Veikkaan että hiki irtoaa kovempi kuntoiseltakin kaverilta.

Tästä mallia

Näitä on aiemmin tullut tehtyä mm. potkunyrkkeilytreeneissä. Tiesin että liike on pitkän päälle tehtynä rankka, mutta ehkäpä noista sadasta selviäsi kolme tai neljä taukoa pitämällä. Ei muuta kuin testaamaan!

Ekat parikymmentä toistoa sai aikaan jo mukavan hengästymisen ja syke huiteli lähellä 160. Neljän kymmenen toiston jälkeen alkoi jo tulla epämukava olo ja ekan kerran käväisi mielessä, että pitäisikö jättää jo kesken :) Pahimmat tuntemukset oli varmasti jossain 50-60 kantturoilla, koska toistoja on jo melko paljon takana, mutta suurinpiirtein saman verran edessäpäin! Sadannen toiston päättävä hyppy tömähti lattiaan sekkarin näyttäessä 7min 26sek, johon olin erittäin tyytyväinen. Tavoite oli koittaa päästä alle 10 minuuttia.

Homma oli kyllä erittäin raskas! Toistosarjat meni näin: 21,10,11,10,12,10,10,11,5. Väleissä pidin n.10-15 sekunnin tauot. Lopussa alkoi tulla jo veren maku suuhun ja henkitorvea korvensi aika mukavasti. Piti ihan tovi huilia, että sain muut treenit tehtyä loppuun :) Noh, onpahan nyt tehty eikä tarvitse kyllä ihan hetkeen uudestaan kokeilla.

Treenauksen olennainen osa on myös riittävä palautuminen ja rentoutuminen . Tänään startataan kohti Tukholmaan risteilyn merkeissä ja luulenpa että sykettä tulee nostettua tuolla reissulla pelkästään tanssilattialla! :)

tiistai 10. marraskuuta 2009

Eräjormailua i Sverige

Taannoin pidettiin armeijakurssikavereiden kanssa saunailtamat ekaa kertaa 8,5 vuoteen. Siinä Tsekkiläistä olutta siemaillessa tuli juttua Ruotsin lapissa järjestettävästä vaellustapahtumasta Fjällraven Classicista. Kyseessä on siis ensi elokuussa järjestettävä 110 kilometrin pituinen vaellus, joka olisi tarkoitus suorittaa kahden vuorokauden aikana. Muistot armeijan rinkan aiheuttamista hiertymistä sekä niska-/selkävaivoista olivat jo sen verran unholaan jääneitä, että ajatus osallistumisesta tapahtumaan alkoi tuntumaan hyvältä. Saanpahan nyt uuden rinkkanikin testiin sitten tositoimissa. Pari vuotta se on tuossa vaatehuoneessa odottanut parempaa käyttöä kuin satunnaista matkailua kotisavoon ja takaisin :) Saimme viime kuun loppuun mennessä kasattua neljän miehen joukkueen, jolla ilmoittauduimme mukaan kisaan.

Ensi kesänä onkin sitten maastopyöräilyn lisäksi luvassa sykettä nostavaa jotostelua Suomen luonnossa. Onneksi oma rinkka istuu selkään "hieman" ergonomisemmin kuin rinkka mallia Ljk. Kuoripuku löytyykin jo ennestään, mutta luulempa sijoittavani rahaa uusiin kenkiin. Jo 8 vuotta palvelleet Salomonit ei taida enää olla niin kovassa iskussa, että uskaltaisin niillä lähteä tepastelemaan pidempää vaellusta.


Kovia kokeneet Salomonit


Armeijamuistoja vuosituhannen vaihteesta. Mies 70kg, rinkka vajaa 60kg. Edessä 120km pitkä sissikeikka Turkkusen lähimaastossa. Vieläkin muistaa kuinka "mukava" reissu oli :)


Pakko laittaa vielä yksi kuva armeijareissulta. Tässä hiihdellään käsivarressa lähellä rajaa. Kelit vaihtui aurinkoisesta melkein nollanäkyvyyteen vajaassa 20 minuutissa. Nukuttiin lumiluolissa, kalastettiin ja ammuttiin poro syötäväksi. Yksi parhaita eräreissuja mitä olen tehnyt vaikka koville välillä ottikin. Tähän reissuun liittyy myös yksi pahimmista valokuvaukseen liittyvistä takaiskuista. Reissuissa mukana kulki aina porukoideni vanha Hanimex 35ES filmipokkari. Asensin kameraan uuden filmirullan juuri ennen lähtöä. Kamera kulki hyvin suojattuna koko reissun ajan ja kuvasin upeita maisemia/tilanteita joita kohdalle sattui. Kotiuduttua kiikutin kameran filmeineen valokuvausliikkeeseen ja fiilistelin mitä matskua oli tallentunut. Meinasi isolta mieheltä itku päästä, kun kuulin ettei rullalla ollut kuvan kuvaa! Filmi oli jostain syystä irronnut kelaustapista eikä filmi ollut liikkunut ollenkaan. Silloin konkretisoitui sanonta "V*tuttaa niin ettei veri kierrä". Noh, onneksi saman partion kavereilla oli kameroita matkassa joilta sitten sain parhaita otoksia. Yllä oleva kuva on muistaakseni radistitoverini Hannun ottama. Pakko oli säätää värit pois koska jostain syystä värit tässä oli melko kamalan sävyiset.

Jep, näistä muisteloista täytyykin alkaa suunnittelemaan jo ensi vuoden koitoksia! :)

tiistai 3. marraskuuta 2009

Alkumetrit Omppumaailmaan


Noniin nyt on reilu viikko takana tutustumista Maciin ja alkusäätämisten jälkeen käyttökokemukset ovat olleet odotusten mukaisia eli positiivisia :)

Alkukompuroinnilta ei tosin vältytty tälläkään kertaa. Ongelmia piisasi lähinnä netin kanssa, enkä saanut sitä toimimaan kirveelläkään Mac minin kautta, vaikka Pc:n kautta se pelasi moitteetta. Syyksi selvisi lopulta yhteensopimaton modeemi (Telewell TW-EA501 ver.1). Tilalle hommasin sitten TW-EA510 ver.3:n, josta löytyy nyt myös Wlan. Henkimaailman hommia nämä tietotekniset ongelmat välillä kyllä ovat.

Itse laite on mukavan pieni ja erittäin hiljainen! Sähkölaskukaan tuskin kasvaa näillä virrankulutuksilla: Täysi kuorma 42W, Valmiustila 20W, Nukkumistila: 2W, Virta pois kytkettynä 2W. Laitetta ei siis kannata edes sammuttaa. Mac Minin mukana ei tule näppistä/hiirtä, joten tuuppasin kiinni tuon Logitechin langattoman settini. Hyvin pelaavat vielä, joten en vielä ajatellut sijoittaa omppulogoiseen nappularivistöön ja jyrsijään.


Lumileopardin käyttis on tosiaan pirun mukava käyttää. Aiempaa kokemusta itsellä on lähinnä Tigerista, joten pientä vertailua pystyy tekemään. Kaikkia Tiikerin ominaisuuksia en edes tiedäkään, mutta ainakin ulkoasu on saanut kasvojenkohotuksen. Vaikka ikkunakäyttistä onkin lähes aina tullut käytettyä, niin Snow Leopardin kärryille pääsi nopeasti. Windowsiin verrattuna kaikki tuntuu olevan paremmin esille ja jos joku tiedosto on hukassa, niin Spotlight auttaa sen löytämisessä. Vanhoja tottumuksia Xp:sta ei pysty eikä tarvitsekaan karistaa pois, koska työssä joutuu joka tapauksessa tekemään sillä hommia. Lisäksi perheen muissa koneissa rullaa vielä Winukka. Tosin asensin tuohon omaan reissuläppäriini LeopardXp:n, joka siis muuntaa Xp:n OS X Leopardin tyyliseksi.


Jos moisen haluat asentaa niin se onnistuu erittäin helposti. (Myös sen poistaminen on helppoa).

1. Tee varmuuden varalta palautuspiste Windowsiin.
3. Pura ja asenna.