Finntriathlon Joroinen 2017

Yksi kilpailukesän ehdottomista kohokohdista oli jälleen käsillä! Suomen Hawaiji eli Joroisten puolimatka oli otettu tähtäimeen jo edeltävänä syksynä, joten se ainakin toimi hyvänä treenimotivaattorina pitkän talven huonoinakin treenipäivinä :) Nyt olisi jälleen aika lähteä "kotikonnuille" katsomaan mihin paukut riittää tällä kertaa.


Valmistautuminen

Vierumäen virheiden jälkeen oli jälleen työmaata edessä, kun kuntoa koitettiin hioa paremmaksi Joroista varten. Tai itseasiassa kunto oli ihan ok, mutta tankkaukseen ja kisan aikaiseen enegiansaantiin oli nyt paneuduttava huomattavasti paremmin. Sen verran tuoreessa muistissa oli edelleen ne Vierumäen golfkentän takasuoralla iskeneet repivät takareisikrampit, että ne tultaisiin välttämään nyt kaikin keinoin.

Kisaa edeltävänä päivänä olo oli hyvin tankattu (+2 kg) ja orastava lenssukin tuntui väistyneen. Siltä osin homma alkoi näyttämään hyvältä. Hoidin perjantaina kisa-infon ja pyörän katsastuksen pois alta, niin voisin ottaa sitten rennommin. Kisa-aamuna fiilis olikin hyvä ja rennohko. No, ainahan se tietty vähän jännittää, mutta ehkä "odottava" on kuvaavampi sana sille olotilalle. Pääsispä jo pulahtamaan Valvatukseen!

Infohetki urheilutalolla

T1 alkaa täyttyä fillareista

Feltti laitettu uinumaan yön ajaksi Valvatukselle. Aamulla sitä odottaa astetta räväkämpi herätys ;)

T2 ilta-auringossa

Valvatukselle saavuttuani siellä oli perinteisesti melkoinen kuhina päällä. Hoidin rutiniinomaisesti lähtöä edeltävät toimenpiteet. Pullot ja mittari pyörään, paineet renkaisiin, verryttelyt ja nopea pulahdus järveen. Vesi oli noin 18´C -asteista eli märkkäritouhuille juuri sopivaa. Verryttelyjen jälkeen lähdin kohti rolling startin lähtökarsinaa. Olin ottanut itselleni punaisen uimalakin eli arvioin uintiaikani osuvan 30-34 minuutin aikasektoriin. Vierumäellä olin mennyt karsinassa ryhmäni keulille, mutta nyt tiesin etten ainakaan tulisi uimaan punalakkisten kärkipäässä. Jäin siis maltillisesti hieman taaemmaksi. Karsinassa olikin monta tuttua hahmoa ja siinä ehdittiin vielä vaihdella kuulumiset ja viime hetken strategiat päivän kisaa varten. Kohta mennään!

Kisa-aamuna kello 10:04 alkoi Valvatuksella olla jo suurta urheilujuhlan tuntua!

Uinti 1,9km + T1

Pro-sarjojen miehet läks matkaan tasan kello 11:00 ja naiset sitten viisi minuuttia heidän perään. Ikäryhmien rullaavan startin vuoro oli sitten 11:10. Minuutit menivät nopeasti ja sittenpä lähtikin jo mustapukuisten triatleettien muodostama letka liikkumaan kohti ajanottomattoa. Askel maton yli, kellosta monilaji käyntiin ja menoksi!

Lähdin rennon vauhdikkaasti liikkeelle. Kuitenkin huomattavasti maltillisemmin kuin pari viikkoa aiemmin. Koitin ottaa linjan poijujen mukaisesti. Tämä on aiemmin toiminut hyvin, mutta nyt tuntui monella muullakin olevan sama reittivalinta mielessä. Ahdasta oli. Edessä oli hitaampia ja takana nopeampia. Porukka ui vähän myös ristiin, joten välit kapenivat välillä todella ahtaiksi. Katkonaisesta etenemisestä johtuen en meinannut saada passattua vauhtia kohdalleen. Meno meinasi alkaa jo tuntumaan pahalta, mutta sain pidettyä keskittymisen kasassa. Lähtösuoran puolen välin jälkeen alkoikin jo helpottamaan. Ekan kulmapoijun jälkeen alkoi meno tuntua jo paremmalta. Tunnustelin vauhtia ja mietin, että säästelenkö liikaa? Vedot tuntuivat kuitenkin napakoilta ja vauhti sopivalta, joten en lähtenyt turhia höntyilemään. Viimeisellä suoralla ehtisi kyllä vielä kiristellä tahtia mikäli siltä tuntuisi. Tulin kuitenkin lopun turhia höntyilemättä ottaen varman päälle, etten saisi mitään kramppia aikaiseksi loppumetreillä.

Arvio uintiajasta oli aika hyvin linjassaan ja eka osuus oli taputeltu aikaan 33:42. Ei ihan parasta suorittamista, mutta kohtuu hyvä aika mulle. Tällä kertaa vauhdinjakokin oli paremmin kohdallaan ja olo täysin erilainen kuin Vierumäen uintiosuuden jälkeen.

Vaihto oli hidas. Kädet oli hieman uinnin jäljiltä tönköt enkä tavoittanut märkkärin vetoketjun narua mitenkään. Kankeuden lisäksi rähmäkäpäläisen tekniikan syyksikin sen voi helposti laittaa. Sen kanssa sählätessä meni aikaa hukkaan ja muutoinkin vaihto meni jotenkin köpötellen. Vaihtoon meni aikaa 3:44...työsarkaa riittää siis jatkossa eritoten T1:ssa. Kohtuu hyvä uinti kuitenkin alla, joten ihan hyvällä fiiliksellä pääsi lähtemään pyörän päälle.


Pyöräily 90km + T2


Pyörällä lähdettiin matkaan myös maltilla ja Joroista kohti mentiin vauhtia tunnustellen. Teboilin kääntöpaikalta eteenpäin aloin laittaa reittä enemmän peliin. Rantasalmelle päin puhalsi mukava myötätuuli ja vauhdit oli myös sen mukaiset. Pääsin ohittelemaan jälleen minua nopeampia uimareita pyörällä, mutta kyllä sieltä takaa tuli porukkaa ohikin. Koitin välttää parhaani mukaan peesaukset ja polkaisin aina porukasta ohi, jos alkoi näyttämään siltä, että eteen alkaa kerääntymään jengiä. Rantasalmen kääntöön tullessa keskarit olivat ennätysluokkaa (40,9km/h).

Totuus alkoi taas valjeta heti kääntöpaikan jälkeen :D Vastatuuli hönki päin kasvoja ja watit alkoivat nousta, kun keskaria koitti pitää korkealla. Vauhtien pudotessa porukkaa alkoi pakkaantumaan letkoihin. Pidin kiinni 10m säännöstä ja koitin ajaa aina mielummin letkan ekana kuin jossain siellä välissä. Kyllähän siellä myös näki aika räikeää peesaustakin (välit koko ajan 1-3m). Peesivalvontaa oli reitillä runsaasti ja prätkät ajelivat ohitse useampaan otteeseen. Tänä vuonna oli ekaa kertaa Joroisten kisassa käytössä myös kiinteät valvontapisteet, joten oli selvää että nyt tultaisiin rankkuja jakamaan entistä enemmän.

Haitariliikkeen lailla tultiin Rantasalmelta kohti vanhaa vitostietä. Olin letkan keulilla tielle tultaessa ja silloin alkoikin pilli soida. Koko porukalle läpsähti stop&go-rangaistus! Kyllähän se harmitti, mutta minkäs teet. Seuraavalle levikkeelle noin 30-40 hengen letka seis ja siitä sitten sopivin välein yksittäisille kisaajille lupa jatkaa matkaa. Onneksi olin porukan kärkipäässä niin taisin päästä siitä viidentenä takaisin pyörän päälle. Aikaa meni kokonaisuudessaan ehkä 1-1:30 minuuttia hukkaan.

Loppumatkalla koitin ottaa hieman vahinkoa takaisin, mutta pitää huolen myös siitä, etteivät kintut ottaisi liikaa itseensä. Pyörä kulki lopun hyvin ja huvittavasti ajoin jälleen saman ajan kuin kahtena edellisenäkin vuotena eli 2h 22min. Vauhti oli siis stop&go:sta huolimatta ihan hyvää luokkaa ja olo viime vuotta freesimpi lähteä juoksemaan. Olin saanut noustua pyöräilyssä sijalta 35 sijalle 16. Tänä kesänä juoksu on kulkenut ennätysvauhtia, joten mielenkiintoista oli nähdä miten juoksu kulkisi Joroisten reitillä.

Toinen vaihto meni huomattavasti nopeammin suhteessa ekaan ja pyöräilykamat vaihtui juoksuvermeisiin tasan kahdessa minuutissa. 


Juoksu 21,1 km

Otin nyt juoksun alkupätkän napsun verran aiempaa iisimmin, ettei jalat olisi heti aivan tukossa. Juoksu tuntui suht kevyelle ja eka kierros tultiin ajassa 30:35 (4:22min/km). Aiemmin ongelmia jalkoihin on alkanut ilmaantua viimeistään tokan kierroksen alkupuolelle, mutta nyt meno tuntui jopa hyvältä. Tai no niin hyvältä kuin lihaskivun siivittämä juoksu voi tuntua, mutta sehän nyt kuuluu lajin luonteeseen.

Pidin nyt myös tarkemmin huolta, ettei Vierumäen kramppitalkoot toistuisi. Napsin tasaisin väliajoin suolaa ja koppasin jokaisesta huollosta mukin juomaa. Tuntui toimivan ja juoksu eteni hyvin. Joroisten loistava kisahenki kukoisti jälleen kylällä ja kannustus oli kovaa! Vanhainkodin pihassa oli meno ylimmillään, rummut soivat erään talon pihassa ja lapset jakelivat femmoja kädet ojossa. Aivan mahtavaa! Nyt taaimmainen nousu pururadalla tuli ekaa kierrosta hitaammin ylös, mutta kokonaisuudessaan tokan kierroksen vauhti putosi vain hieman kierrosajan ollessa 30:59 (4:25/km). Vielä yksi kierros ja se on siinä!

Yläfemmat perheen pienimmän kanssa. Nämä ovat aina niitä "Power up"-hetkiä kisan loppumetreillä :)

Viimeisellä kierroksella alkoi jo hieman tossu painaa ja lyhyt nousu kentältä urheilutielle tuntui pahemmalta. Vauhti hiipui hetkeksi, mutta sain kasattua sitten taas juoksun kasaan. Tieosuudet kylällä tulivat tasaisen varmasti, mutta vielä olisi yksi paha nousu selätettävä ennen maalia. Otin nyt tuon pururadan pisimmän nousun tasaisemmin ja se nousikin itseasiassa kohtuu hyvin ylös, jolloin jäi vielä paukkuja loppukiriä varten. Viimeinen kilometri tulikin juostua vielä noin neljän minuutin pintaan, joten vauhdinjako juoksussa oli osunut hyvin kohdalleen. Juoksun kokonaisajaksi tuli 1:33:40, joka on paras puolimaraton aikani triathlonissa ja yli kaksi minuuttia edellisvuotta parempi!

Maaliviivan ylittyessä myös paukkui myös puolimatkan ennätys ja uusi enkka lyödään tuloskirjoihin nyt ajalla 4:35:31 :)

Kädet ilmaan ja enkat tauluun!

Jarkon kanssa jälleen tiukka kisa! Hymystä päätellen miehellä kulki tänä vuonna muutamaa minuuttia kovempaa kuin itsellä. Revanssia odotellessa ;)

Team Jäntin pienimmät, mutta takuulla kovaäänisimmät kannattajat!

Jälkimainingit ja -meiningit

Vaikka sijoituksellisesti tultiin edellisvuotta kolme sijaa alaspäin, niin päivän suoritukseen täytyy olla tyytyväinen! Kunnon osalta ollaan päästy jo sellaiselle tasolle, että ennätysten rikkominen vaatii paljon töitä. Toki koskaan ei tule valmiiksi, joten motivaatio parantaa omaa tekemistä on kova.

Joroisten kisajärjestelyt ja tunnelma eivät pettäneet tänä(kään) vuonna! Siinä on vaan sitä jotain mikä pitää itse kokea. Vaikka maalintulon jälkeen piti hetki vetää happea, niin sitähän vertyi vielä tanssikuntoon illan juhlia varten :) Tanssiaskeleilla oli selkeästi palauttava vaikutus ja taisi siinä mennä muutama muki luonnolliseen janoon ja nestevajauksen korjaamiseen. Joroisten kisojen aikaan kylälle kerääntyy myös paljon kavereita ja tuttuja joiden kanssa ehtii sitten illalla vaihdella kuulumisia.

Teris-jatkoilla rokattiin puujaloilla ja hyvällä mielellä :)

Kiitokset

-Sarille + lapsille, mummoille ja ukeille, kavereille, tutuille sekä tuntemattomille tuesta ja kannustuksesta!
-Finntriathlonin porukalle hyvästä duunista
-Kuvaajille kattavasta kuvatarjonnasta
-Koutsi-Mikalle iso peukku valmennuksesta

Finntriathlon Joroinen 2016

Viime vuonna Joroisten kisaan valmistautuminen meni ilman ongelmia sekä itse kisa päästiin kisaamaan todella hienossa kesäkelissä. Tänä vuonna olikin hieman haasteita matkassa. Loukkasin nilkkani vain kolmea päivää ennen kisaa ja kisapäivänä tuli vettä kuin aisaa kovan tuulen saattelemana. Kuten aina, asenne kuitenkin ratkaisee. Kelihän on joka tapauksessa kaikille sama. Ennätyksen rikkominen voisi olla todella tiukassa, mutta sijoituksen parantaminen voisi olla realistinen tavoite

Valmistautuminen

Pyrin aina valmistautumaan kisoihin mahdollisimman huolellisesti. Kevennän harjoittelua ajoissa, lisään lihashuoltoa, huolehdin riittävästä tankkauksesta sekä karsin muita mahdollisia riskitekijöitä pois. Tällä kertaa kuitenkin kävi pieni äksidentti juuri ennen kisoja. Sain kovan iskun oikeaan nilkkaani ja sitä komisti sen jälkeen parin sentin vekki sekä lievä turvotus. Kiukku- ja veekäyrä haki heti uudet huippulukemat tämän kauden osalta ja jopa Joroisten startti oli vaakalaudalla. Ilta meni KKK-periaatteella eli "Kylmä, koho, kompressio" ja sitä seuraavat päivät HBM-periaatteella eli "Haavaside, Burana, Mökötys".

Jalka oli kipeä ja etenkin aamuisin se oli kankean oloinen. Se tuntui keräävän hieman nestettä oltuaan yön paikallaan. Oli vaikea sanoa tässä vaiheessa oliko jalassa muuta vikana kuin vekki ja turvotus. Kävely tuntui onneksi vetristävän sitä ja vahvalla särkylääkkeellä sai kipuilut myös kuriin. Turvotuksen laskettua totesin, ettei jalkaan onneksi tainnut tulla muuta kuin pintapuolisia vammoja. Kun haavakin asettui nätisti ärtymättä niin mieliala alkoi palautua normaaliksi. Viivalle lähdetään :)

Saavuttiin Joroisiin perjantaina, jolloin ehdin hoitaa suurimman osan kisavalmisteluista pois alta. Kävin kisainfossa, katsastin pyörän sekä pakkasin vaihtopussit. En jättänyt kuitenkaan vaihtopusseja yöksi telineisiin, koska vettä tuli kuin aisaa. Ehtisin viedä ne kyllä aamullakin ja pysyisipä ne kamat ainakin yön yli kuivempina.

Valvatuksella alkoi olla jo liikehdintää kisaa edeltävä iltana.

Ratsu ripustettu orrelle odottelemaan aamua.

Kisainfo oli tänä vuonna urheilutalolla, joka toimi myös kisakeskuksena.

Märkkäri- ja vaihtopussit pakattuina

Uinti ja T1

Aamulla tulin n. 8.45 kisakeskukseen ja ehdin nakata T2-pussin paikalleen. Viivyttelin kuitenkin Valvatukselle lähdön kanssa, koska vettä tuli taivaan täydeltä. Verryttelin ja venyttelin mielummin urheilutalolla lämpimässä kuin hytisisin pitempään rannalla. Vasta puoli kymmenen jälkeen lähdin kilpailijakuljetuksella kohti rantaa.

Valvatus olikin täyttynyt jo kisaajista ja yleisöstä, jota oli keliin nähden kiitettävästi paikalla! Kilpailijoiden kasvoista näkyi tavallista enemmän huoli kuin rentous, kun sade piiskasi vasten kasvoja. Järven pinta myllersi myös tuulen ansiosta. Päiväpuhteesta olisi tulossa varmasti haastava. Siinä tuttujen ja kavereiden kanssa veikkailtiin, ettei tänään varmasti ennätyksiä rikota. Uinnissa mentäisiin varmasti kovempaa kuin viime vuonna, mutta pyöräosuus tulisi olemaan vaikea. Se puolestaan ratkaisisi paukut juoksuosuudelle.

Laitoin pyörään geelit ja juomat paikalleen sekä pumppasin renkaat. Märkkäri oli pakko vetäistä kokonaan päälle jo huomattavasti totuttua aiemmin, koska keli oli todella kolea. Jouduin tosin riisumaan sen vielä kertaalleen, kun vessahätä yllätti ennen starttia. Parempi käydä nyt kuin ajella pyöräosuutta rakko täynnä.

Joroisten kisassa oli käytössä sama "rolling start"-systeemi kuin mikä oli Vierumäelläkin. Arvoin oman uintiaikani olevan tässä kelissä siellä 32-33min tuntumassa ja otin paikkani karsinasta alle 35min ryhmän kärjestä. Ei mennyt kuin hetki ja sitten mentiin! :) Ekalla sadalla metrillä oli ryysistä. Tuli kättä ja jalkaa joka puolelta ja taisi joku tulla ylikin. Ahdasta oli, mutta sopiva paikka löytyi. Hyvältä tuntuvaan uintivauhtiin pääsin myös pian kiinni. Uinti tuntui kulkevan ja ruuhkaa oli oikeastaan vain kulmapoijuilla. Etusuora ja takasuora meni tasaisen varmasti vedellen, mutta viimeisen kulmapoijun jälkeen alkoi kelin vaikutus tuntua. Kova sivutuuli tuntui painavan kokoajan sivuun ja aallokko löi jatkuvasti päin kasvoja. Uintitekniikka ei pysynyt enää niin puhtaasti kasassa ja se alkoi tuntua olkapäissä. Uimisessa oli kuitenkin tekemisen meininkiä ja arvioin vauhdin olevan kohdallaan. Ranta tulikin pian vastaan ja kello näytti ekaan lajiin kuluneen n. 32min 30sekuntia. Ennätysvauhtia mennään :)

T1 oli viime vuonna hidas (4:05) ja tänä vuonna pitäisi raapaista tuosta n. 30s-1min veks. Kamat vaihtui rivakkaan ja pyörä löytyi nopeasti. Vielä hölkät Kukkolan pihaan ja sitten pyörän päälle. Tsekkasin kellosta pikaiseen vaihtoajan ja ilokseni huomasin sen olleen kolmen minuutin pinnassa! Minuutti taas pois viime vuodesta!


Pyörä ja T2

Kylmyys ja tuuli aiheutti sen, että kroppa vaatisi vähän pitemmän pätkän pyörittelyä ennen kuin tehotuotanto nousisi halutulle tasolle. Pyörän alkupätkä Joroisiin meni edellisvuotta hitaammin ja vähän alkoi jo huolestuttamaan. Matkaa oli kuitenkin vielä pitkälti. Tuuli puhalsi pääosin lännestä ja lounaasta. Rantasalmelle päin olisi siis tumpattava sen verran ylikovaa, ettei takaisin tullessa tulisi ajallisesti liikaa takkiin. Mielessä keikkui tavoitteena päästä mahdollisimman lähelle viime vuoden aikaa (2h 22min). Myötäiseen painaessa alkoi Garminin avg.speed-ruutu rullaamaan aika mukavasti ylöspäin. Kääntöpaikalle tultiin selkeästi viime vuotta kovemmalla keskarilla 39,7km/h!

Pyöräilyn ekan puolikkaan olin nauttinut vajaan pullollisen urheilujuomaa per huoltoväli sekä ottanut geelin n.20-30min välein. Glukoosinappeja oli mennyt myös puoli pötköä. Pari patukkaa odotteli tulomatkaa varten. Sitten alkoikin tulla tähän asti tasaisesti sujuneeseen pyöräosuuteen erinäisiä tapahtumia. Otin Rantasalmen huollosta banaanin ja heti sen syötyäni alkoi vatsakivut. Pureskelin sen ilmeisesti liian huonosti ja/tai nielin ilmaa syödessäni sitä hengästyneenä. Onnistuin myös pian Rantasalmen jälkeen lipsauttamaan lähes täyden urheilujuomapullon kosteista hyppysistäni ja se tipahti suoraan takarenkaan eteen. Rengas osui korkin kierrekohtaan ja pullo poksahti auki pitkin katua. Katsoin pikaisesti taakseni, ettei kukaan kaatunut pullooni. Takana tullut kuski näytti olevan valppaana ja matka jatkui. Onneksi itselläkin oli toinen pullo telineessä (tosin vettä).

Noin 20min mentiin epämiellyttävällä tuntemuksella vatsassa, kunnes oli aika taas heittää jotain hetulaan. Otin geelin ja juomaa päälle (nyt vähän huolellisemmalla otteella pullosta). Ne eivät tuntuneet menevän kunnolla vatsaan saakka, vaan ilmaa oli tulossa ylös. Koitin röyhtäillä sitä ulos, muttei siitä meinannut tulla siinä työn touhussa mitään. Kunnes ilma vihdoin tuli (onneksi suun kautta) ulos, niin taisi siinä lentää vähän muutakin :D Olo helpotti ja matka jatkui.

70km kohdalla taas tapahtui. Edestä alkoi kuulua hitonmoinen huuto ja omituinen ääni. Ihmettelin mikä siellä on hätänä, kunnes tajusin että edessä olevan rengas vihelteli ilmaa ulos. Kuskin kiroaminen oli kaukana viheltelystä. Seuraavaksi noin n.75km kohdalla rytisi vähän pahemmin. Peesivalvontaa suorittava prätkä ajoi jonkun matkaan päässä edessä olevan joukon viereen ja pilli alkoi soida. En tiedä säikähtikö eräs kuski niin paljon, että ilmeisesti ajovirheen vuoksi veti pahasti nutulleen. Painoin itsekin jarrua ja aloin hiljentämään. Huusin "oletko kunnossa?" ja onneksi mies pomppasi nopeasti pystyyn pienen jupinan säestämänä ja alkoi tarkastamaan pyörää. Nopeasti pyörä olikin jo tiellä ja hänkin pääsin jatkamaan matkaa.

Olin tullut koko pyöräosuuden jalkoja pahemmin säästelemättä ja vanhalle vitostielle tultaessa näytti siltä, että entisvuoden aika olisi saavutettavissa! Painoin lopun pätkän vielä sen mitä annettavaa oli ja T2:een tultaessa aika oli kuin olikin 2h 22min! Tässä kelissä aivan maksimisuoritus.

T2 meni viime vuoden malliin suht rivakasti pariin minuuttiin (2:07) ilman sen kummempia kohelluksia.


Juoksu

Tuulinen pyöräosuus oli ottanut osansa jaloista ja sen tunsi kyllä heti, kun lähti juoksemaan.  Heitin geeliä heti huiviin ja otin alun aavistuksen viime vuotta rauhallisemmin, koska mielessä oli vielä hyvin silloin jo ekalla kilometrille tukkoon menneet reidet. Hain vauhtia nyt vähän fiksummin, mutta juoksu oli vaikeaa. Jalat oli melko voimattomat ja vauhtia ei tuntunut saavan millään. Olin kuvitellut tänään parantavani juoksua tai juosta vähintään saman kuin viime vuonna, mutta tiukassa se olisi. Koitin pitää tavoitevauhdista (alle 4:29min/km) kiinni kynsin hampain, mutta koko ajan se keikkui kuitenkin 4:30 huonommalla puolella. Ekalla kierroksella kävi jo hyvin selväksi, ettei tänään otettaisi juoksusta minuutteja pois. En muista milloin viimeksi olisin ottanut huolloista myös suolaa, mutta nyt päätin kokeilla ja nappasin hyppysellisen viimeisen nousun alussa olevalta huoltopisteeltä.

Hymy hämää. Todellisuudessa oli aika tuskainen juoksu. (Kuva: Sari Jäntti)

Toiselle kierrokselle lähdettäessä etureisissä alkoi tuntua orastavia krampin alkuja. Otin tokalle kierrokselle jälleen geelin ja pyrin ottamaan joka huollossa aina lennosta yhden mukin urheilujuomaa. Jalkoja pakotti pirusti ja tuttu jalkojen puutuneisuus tuli taas ennen kymmentä kilometriä kiusaksi. Tahti oli kuitenkin tasaista. Toinen kierros tuli hammasta purren loppuun.

Viimeiselle kierrokselle otin kofeiinigeelin ja päätin koittaa hieman kiristää tahtia. Vaikka tunto alkoikin taas palata jalkateriin, niin etureidet eivät vauhdin lisäyksestä tykänneet. Vauhtia oli pakko passailla niin, ettei pahaa kramppia tulisi. Silloin tulisi liikaa takkiin juoksussa. Kun viimeinen nousu tuli kunnialla ylös, niin lähdin painamaan loppusuoraa niin kovaa kuin kintut sietäisi. Eihän se nyt vauhdin hurmaa ollut, mutta selkeästi kovempaa kuin mitä juoksun keskivauhti. Kun metsän siimeksestä vihdoin aukesi näkymä urheilukentälle niin hymyä alkoi tulla huulille. Ennätys tulisi takuulla :) Maaliviiva ylittyi ajassa 4:36:34, joka oli 2min 27s parannus viime vuoteen! Tässä kelissä ennätyksen teko ei todellakaan ollut helppoa, joten joka sekunti pois entisestä enkasta otetaan ilolla vastaan!

Se on siinä! (Kuva: Päivi Jäntti)

Kuten kuva kertoo, niin paukkuja ei jätetä varastoon. Kesän tiukin kisakumppani Pakarisen Jarkko tuli hymyillen ilmoittamaan, että taas ero maalin tullessa oli vain muutaman minuutin luokkaa :) Jarkko oli tällä kertaa yhden sijan parempi. Joskos seuraavalla kerralla taas toisinpäin? ;) (Kuva: Päivi Jäntti)

Finisher-mitali kaulassa ja hymy herkässä :) (Kuva: Sari Jäntti)

Perheen pienimmillä oli armoton kannustus koko kisan ajan! (Kuva: Sari Jäntti)

Mitalin lisäksi Finntriathlonin uimalakit oli kova sana :)

Kiitos kaikesta tuesta :) (Kuva: Päivi Jäntti)<3 br="">

Jälkimainingit ja -meiningit

Joroisten kisa oli ehdottomasti yksi vuoden tärkeimmistä kisoista, jossa kuluneen vuoden treenien tulokset mitattaisiin. Aivan mahtava fiilis huomata kehityksen olleen nousujohteista. Enpä olisi osannut vielä viime vuonna arvata, että tänä vuonna pääsisin puolimatkan sm-kisassa ikäsarjassani kympin sakkiin (8./211)! Tästä tietysti käy kiittäminen eritoten valmentajaani Mika Martikaista (Murtokohta). Vaikka itsellä onkin treenivuosia jo iso nippu takana, niin lajikohtaisen valmentajan apu on ollut kullan arvoista.

Täytyy myös jälleen todeta Joroisten vetovoiman olevan vahva triathlonin parissa! Joroisten henkeä ei puuttunut vesisateesta huolimattakaan, vaan porukkaa oli tullut seuraamaan ja kannustamaan kiitettävä määrä. Kiitokset ja kumarrukset lähtevät jälleen myös Finntriathlonille, jonka linja laadukkaiden tapahtumien järjestämisessä ei horjunut tälläkään kertaa.

Puolimatkan ennätyksen lisäksi tuli tehtyä ennätykset after partyjen suhteen, jossa jaksettiin viihtyä lähestulkoon valomerkkiin saakka :) Tahtia juhlakansalle löi -Joku paikallinen bändi-. Hienoa oli tavata kavereita ja tuttuja rennon illanvieton merkeissä! Ehkä ne jalatkin siitä vähän vetristyi, kun jokuset tanhut vetäistiin ennen kotiin menoa :) Ensi vuotta taas odottelemaan!

Kansa huutaa, kun käsketään!

Porukkaa oli saapunut kiitettävästi pistämään vuoden 2016 Joroisten kisat päätökseen.

Kiitokset:

-Kotiväelle tuesta, kannustuksesta ja tsemppauksesta! Tämä ryhmä saa annettua aina sen vaadittavan potkun perseelle, jotta saan itsestäni kaiken varmasti irti kisassa :)
-Koutsi Mika Martikaiselle (Murtokohta). Oikea resepti suorituskyvyn parantamiseen löytyi hienosti vuoden aikana. Iso peukku!
-Henri Huttunen / Onnisport, Kisa-asut ja lihashuoltovälineet.
-Finntriathlonille, kyllähän te tiedätte miksi kiitellään :)
-Valokuvaajille nöyrä kumarrus jälleen! Laadukasta materiaalia oli tallentunut kiitettävä määrä!

Finntriathlon Joroinen 2015

Jos jokin kisa on joskus mennyt nappiin, niin se oli kyllä tämä :) Todella huojentavaa sanoa nyt noin, koska mm. Vanajanlinnan uintiosuus jätti jälkeensä aika paljon työmaata ja sitä tässä on viimeinen kuukausi koitettu rakentaa todenteolla paremmaksi.

Valmistautuminen
 

Valmistautuminen kisaan meni yhtä vatsatautista viikonloppua lukuunottamatta suunnitelmien mukaisesti. Mukavana yllätyksenä sain vihdoin heinäkuun alussa hommattua itselleni tempopyörän ja ehdin sen jo aika mukavasti sisäänajamaan kisaa varten. Vauhti tuntui heti nousseen taas pari napsua uuden pyörän myötä ja innolla odottelin, että pääsen sillä ensimmäistä kertaa viivalle.

Aikakone

Koska avovesi elementteineen (tuuli, aallokko, näkyvyys, yms.) oli ollut tähän asti uinnin ongelmakohtina, niin niitä alettiin työstää sitten paremmiksi. Myös nuppi oli saatava pysymään tekniikan lisäksi paremmin kasassa. Pidettiin mm. mökillä treeniviikonloppu, jossa appiukkoni pyöritti moottoriveneellä allokkoa ympärillä koko uinnin ajan, jotta saataisiin uinti kulkemaan kovassakin aallokossa :D Tekemällä oppii ja kohtahan se alkoikin sujua paremmin. Vielä työnsarkaa kuitenkin uinnissa on ihan riittävästi, joten treenailut jatkuu entiseen malliin.

Kesämökin treenimaisemissa

Juoksu puolestaan on kulkenut todella hyvin nyt kesällä ja siinä koitin pitää vauhtikestävyyttä yllä juoksemalla 7-21km lenkkejä. Juoksemalla saan kuitenkin jalat pahiten jumiin, joten viimeiset valmistelevat lenkit oli hyvin maltillisia ja ne tehtiin ”pyörästä juoksuun”-periaatteella. Jalat ei ole vielä selvästikään tottuneet tälläiseen ja otollisimmat hetket krampeille on aina ekalla kilometrillä pyörän päältä juoksuun lähdettyä. Ehkäpä sekin treenien myötä alkaa tasoittumaan.

Joroisiin saavuttiin perheen kanssa jo hyvissä ajoin. Olin luvannut tehdä Finntriathlonille vielä yhdet ilmakuvaukset ennen kisaa, joten to-pe oli ohjelmassa myös kopterin pyörittelyä kisapaikan välittömässä läheisyydessä. Ehdin käydä myös jo torstaina kisainfossa ja tsekkaamassa vaihtoalueet läpi, joten perjantaina jäi hyvin aikaa tehdä viimeiset hienosäädöt ja valmistelut kisaa varten. Tai oikeastaan hienosäätöä kaipasi eniten fillari, johon pyöräytettiin uudet kisakumit alle (kiitos Peräsalmen Jukka) ja fiksattiin pieni satulaputkiongelma kuntoon. Mieheen tankattiin myös paljon nestettä ja vielä jonkin verran hiilaria. Sitten hyvissä ajoin nukkumaan, jotta akut olisivat aamulla täynnä virtaa!

Työt ennen hupia!

Valvatus kisakuosissa

11.14 lähtölaukaus ja sitten matkaan!

Urheilukentälle nousee telttoja kuin sieniä sateella

T2:lla alkaa olla varustepussit siististi paikoillaan

Kisapäivä

Kisapäivän aamulla heräsin jo seitsemältä tankkaamaan topakan aamupalan. Olo oli hieman tokkurainen ja vanha rintarangan jumivaiva muistutteli ikävällä tavalla olemassaolostaan. Ikävä kipu vaivasi pitkin aamua. Sain jumpattua rintarankaa onneksi vetreämmäksi ja valvatukselle saavuttaessa en muistanut enää koko hommaa.

Uinti ja T1

Aika kului kuin siivillä ja kohta kello viittoikin kohti yhtätoista, jolloin kuumaryhmä starttaisi. Harmittava tapaus sattui n. 20 sekuntia ennen lähtölaukausta, kun vaihtoalueelta kuului kova pamaus. Jonkun kisaajan pyörän kumi puhkesi juuri siis ennen lähtölaukausta. Tiesin ettei se kuulunut omasta pyörästä, koska ääni tuli vaihtoalueen järvenpuoleiselta sektorilta ja omani fillarini oli puolestaan kauempana. Lähtölaukaus lähetti kisaajat matkaan ja niinpä alettiin Tompan ja Micon kanssa siirtyä lähtökarsinaan odottamaan omaa (M 30-34) starttia, joka oli 11.14. Hetken kuluttua laskettiinkin jo sekunteja ja sitten mentiin!

Tompan kanssa lähtökarsinassa n. 5min ennen starttia. (Kuva: Anu Pesonen)

Koska Vanajanlinnassa olin ajatellut kisaavani myös uinnissa, niin tänään en ajatellut niin tehdä. Kuulostaa nurinkuriselta, mutta uinnissa mun kilpailuvietistä on toistaiseksi vaan haittaa. Jos koitan tehdä ns. nopeaa suoritusta niin homma menee täysin puihin. Siispä sijoittauduin lähtöryhmän puolen välin takapuolelle ja otin lähdön erittäin rauhallisesti. Vedin pitkää liukua heti alusta lähtien ja keskityin hyvään hengitykseen. Alkuperäinen suunnitelma oli uida oikeaa reunaa poijulinjan mukaisesti, mutta koska monella muullakin oli sama suunnitelma, niin reitti oli heti tukossa. Vasen reuna levisi nopeasti vasemmalle ja siten keskelle aukesi sopiva rako. Otin paikkani siis rykelmän keskeltä ja siinä mentiinkin n. 550 metriä. Olen treeneissä katsonut kellosta aina sopivan väliajoin vauhtia, mutta nyt sitä en tehnyt. Uintiaikaa tärkeämpi oli saada nyt tehtyä ehjä kisauinti. Uinti kulki todella rennosti ja menin omaa tasaista tahtiani koko matkan. Suunnistus tuntui välillä hankalalta, koska poijut katosivat näköpiiristä uimareiden sekaan. Sain uitua kuitenkin suhteellisen suoraan pois lukien viimeisellä suoralla tehdyt mutkittelut. Rantauduttua tsekkasin vasta ekan kerran kelloa ja se näytti uintiajaksi 35min ja risat! Huippu-uinti :) Tuo on itselle hyvä aika tällä matkalla varsinkin kun ihmismassa hidastaa välillä menoa omalta osaltaan.

Ensimmäinen vaihto meni jotenkin hitaasti. Jotain ylimääräistä häsläystä siinä oli koska sain tuhrattua siihen aikaa 4.19.

Pyöräily ja T2

Pyörä kulki alusta lähtien kovaa. Keli oli aurinkoinen ja mikä parasta niin tuuli oli heikkoa. Reilut 10km meni 40km/h keskarilla eikä se tuntunut mitenkään vaivalloiselta. Kropassa tuntui olevan hyvin energiaa ja hyvin mennyt uinti nosti fiiliksiä entisestään. Rantasalmelle mennessä edellisten lähtöjen porukkaa oli paljon ohiteltavana, mutta aina löytyi tilaa ohittaa. Koitin ajaa itsekin mahdollisimman herrasmiesmäisesti ja pitää ajovälit yli 10 metrissä. Samoiten jos joku ohitti minut niin annoin tilaa. Rantasalmen kääntöpaikalle (45km) tultiin hyvää vauhtia 38,5km/h keskarilla. Paluumatka sujui myös samaa tahtia, mutta vanhan vitostien loppuosuuden mäet ja vastatuuli hieman pudottivat vauhtia. Pyöräosuus taittui ennakoitua parempaan aikaan 2.22.36 (37,87 km/h) eikä jalat tuntuneet vielä edes keitetyiltä nuudeleilta.

Toisen vaihdon tiesin hoituvan nopeammin ja siihen kului aikaa vain 1.58.

Pyörältä jalkauduttu ja juoksujalkaa kohti T2:sta. (Kuva: Pertti Jäntti)

Juoksu

Heti juoksun alussa koitin painottaa itselleni, että ”Nyt vaan maltilla matkaan. Iisisti. Ihan rauhassa haet sen vauhdin”. Teoriassa hyvä idea, mutta siinä adrenaliinipöllyissä huomasin juoksevani heti 3:50/km vauhtia :D Ekalla kilometrillä etureidet meni aivan tukkoon. Kiristelyt alkoi pikkuhiljaa lähestyä kramppeja, kunnes sitten pudotin vauhtia reilusti ja pidin vauhdin alhaalla niin pitkään kunnes jalat alkaisi taas tuottaa tehokasta toimintaa. Alkavat etureisikrampit sulivat onneksi ekalla kierroksella pois ja sain nostettua vauhtia 4:20-4:30/km hujakoille. Eka kierros meni aikalailla omissa ajatuksissa, mutta jo tokalla kierroksella aloin huomata enemmän tuttuja naamoja yleisössäkin :)

(Kuva: Sari Jäntti)

(Kuva: Ismo Nikkonen)

Vaikka mutkitteleva juoksureitti pitkin kirkonkylää ei ole ehkä ihan se helpoin mahdollinen, niin tykkään kisata todella paljon yleisön välittömässä läheisyydessä. Kannustuksista saa uskomattoman paljon voimaa ja koitinkin heittää vitosia kaikille, jotka kättä tarjosivat. Vaihdettiin myös oman pojan ja vaimon kanssa femmat jossain vaiheessa juoksua :) Mieleen jäi eritoten kaveriporukan paljukatsomo eräällä sivukujalla, pieni rumpalityttö talon edessä, sekä vanhemmat pariskunnat vesiletkujen kanssa antamassa viilennystä kisaajille!

Hieman reilu 7km enää maaliin ja vielä hymy irtoaa :) (Kuva: Timo Kanaoja)

Juoksu kulki alun vaikeuksien jälkeen aika mallikkaasti (mutta maltillisesti) ja sieltä se maali alkoi pikkuhiljaa häämöttää. Pienet tuuletukset vielä maalisuoralla sitten ”kepein” askelin maaliin. Puolikas taittui myös arvioitua kovempaan aikaan 1:34:47 ja kokonaiskisan aika oli 4:39:01! Aivan nappi suoritus ja omat arviot ylittyi kirkkaasti :) Sijoitus omassa sarjassa (M 30-34) 18./153 ja over all:ssa 97./1318.

Maalisuoralla pienet tuuletukset :) (Kuva: Mika Martikainen)

Maalissa odottelikin perhettä ja ystäviä, joiden kanssa päästiin heti fiilistelemään hyvin mennyttä kisaa :)

Hymyt herkessä (Kuva: Päivi Jäntti)

(Kuva: Päivi Jäntti)

(Kuva: Sari Jäntti)

Jälkimainingit ja -meiningit

Kisan jälkeen olo oli yllättävän pirteä, vaikka keli muuttuikin aika lämpimäksi kisan aikana. Heti kisan jälkeen ei meinannut ruoka maistui millään, mutta iltaan mennessä kroppaa oli ravittu kolmella lämpimällä aterialla ja muutamalla ohraisella urheilujuomalla :) Hieman jäykkiä jalkoja käytiin myös jumppaamassa vetreämmiksi vielä iltakemuissa, jossa kansan tanssikenkiä liikutti Lipsaset.

Kokonaisuudessaan aivan mahtava päivä! Hyvän kisan lisäksi tuli nähtyä paljon vanhoja kavereita ja tuttuja sekä tapaisin lukuisia uusia tuttavuuksia. Tästä on hyvä jatkaa kohti loppukesän kisoja!

Kiitokset

-Perheelle, ystäville, tutuille ja tuntemattomille tuesta ja tsemppauksesta!
-Finntriathlonin porukalle kiitokset jälleen kerran mahtavista kisoista
-Henri Huttunen / Onnisport, kisa-asuista / ravinteista / lihashuoltotuotteista
-Lassi Ikonen / Intersport Myllymäki (Lappeenranta), Työkalun lainasta kisan ajaksi. Oli tarpeen :)
-Jukka Peräsalmelle kisaa edeltävästä pyörähuollosta
-Kaikille valokuvaajille iso kumarrus tapahtuman taltioinnista

Keskikesän "juhlimista"

Juhannus takana päin ja harmittavasti alkaa taas päivät pitenemään. Kelien puolesta on kyllä ollut taas niin perussuomalainen kesä (juhannuksen keleistä puhumattakaan), että mielellään nautiskelisi valoisasta ajasta vähän pitempäänkin. Noh, ei vaivuta synkkyyteen vaan odotellaan nyt kelien parantumista, kun lomatkin on vielä pitämättä.

Jussi meni tosiaan perinteisesti mamman ja Peetun kanssa ajellessa pitkin Savoa kavereita ja sukua moikkaillen. Fillarinkin pakkasin matkaan, jotta sai vielä viimeisimpiä treenejä tehdä Tahkoa varten. Perjantaina kävin antamassa putkikamelille runtua Kotkanpolulla Joroisissa, joka on kyllä yksi parhaista maastopyöräreiteistä joissa on tullut ajettua! Lauantaina sitten reisiä kiusattiin Varkausmäen kinttupoluilla pienessä tihkusateessa, joka noin 1km ennen kotia yltyi kaatosateeksi. Uitettu mies oli kuitenkin lenkkiin tyytyväinen, kun muuten ajofiilis oli ok. Lauantai ja sunnuntai menikin sitten Anoppilan mökillä rentoutuessa. Jäi siis varsinainen juhliminen vähiin, mutta sepä oli tarkoituskin. Hiton kiva oli vaan olla, lukea hyvää kirjaa (KISS, maskin takaa), nähdä kavereita/tuttuja/sukulaisia, treenata ja touhuilla perheen kanssa. Huomenna alkaisi hiilaritankkaus kisaa varten, joten hiilaripöhön siivittämä viikko on siis luvassa. Mmmm...pastaa, puuroa mansikkahillolla, leipää, mehua, pottua, riisiä, ässämixiä jne... :P .

Muiden Juhannustohinoiden ohessa ehti kuvaamaankin jonkin verran. Perussettiä tallentui kotialbumiin, mutta pari ihan ok kuvaa tarttui kennolle mökin laiturilta, kun aurinko teki nukkumaan menoaan. Nakkasin Canoniin kiinni 35millisen Fujinonin (m42), kun sillä tulee harmittavan vähän kuvattua. Kivaa jälkeä se tekee ja pitääkin alkaa käyttää sitä enemmänkin!

Tässäpä järvinäkymää Majavakalliolta:

35mm, 1/50, f4.0, ISO200