Näytetään tekstit, joissa on tunniste Kuopio. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Kuopio. Näytä kaikki tekstit

maanantai 5. lokakuuta 2015

Kalla Xtreme Triathlon - Savolainen Norsemanni

Isklar Norseman Xtreme Triathlon oli loppukesästä paljon kotimaisissa otsikoissa johtuen pitkälti siellä kisanneesta suomalaisesta pro-triatleetista Teemu Lemmettylästä. Sitkeääkin sitkeämpi savolainen sijoittui rankassa kisassa upeasti sijalle seitsemän ollen paras ensikertalainen ja paras ei-erikoismies. Vielä kerran onnittelut Teemulle upeasta kisasta!

Savossahan tämä aiheutti sen verran innostusta, että tänä vuonna järjestettiin ensimmäistä kertaa Norsemanin savolaisversio, "Kalla Xtreme Triathlon - Savolainen Norsemanni". Tapahtuman nokkamiehenä hääräsi Mika Kinnunen ja kiitos sosiaalisen median sana tapahtumasta ehti saavuttaa monen kisaajan huomion suht lyhyellä varoitusajalla. Mikä hienointa niin Lemmettylän Teemu lupautui tulemaan mukaan tapahtumaan. Hyvähän se on olla ainakin yksi ammattilainen katsomassa amatöörien perään ;) Lyhykäisyydessään homma tulisi menemään vuoristoista pyöräosuutta lukuunottamatta hyvin samanlaisella kaavalla kuin norjalaisversio. Kisa aloitettaisiin hyppäämällä laivasta veteen ja se päättyisi "vuoren" huipulle.

Uinti

Keskiviikkona 26.8. paikalle oli saapunut 11 miestä ja 2 naista suoriutumaan lajissaan ensimmäisestä Savolaisesta Norsemannista. Tarkennetaan tässä vaiheessa, että kyseessä ei ollut niinkään kilpailu vaan pikemminkin yhteislenkkityyppinen tapahtuma, jossa tehdään tuttua triathlonia hieman erilaisella otteella. Laivamme M/S Queen R otti kisaajat kyytinsä puoli seitsemän maissa illalla ja suuntasi sitten kohti Kallaveden ulappaa. Hyppy veteen tapahtui noin 1.3 km päässä rannasta ja kisaajat asettautuivat kellumaan riviin odottamaan lähtötorvea. Noin seitsemän aikaan laivan torvi töräytti kisaajat matkaan ja suunta otettiin kohti hotelli Scandicin rantaa. Uintiosuus tultiin mukavan reipasta tahtia noin 20´C -asteisessa vedessä.

Pyörä

Kuopio Triathlonista tutulla T1-alueella vaihdettiin märkkärit pyöräilykamppeisiin ja hypättiin satulaan. Reitti oli suurinpiirtein seuraavanlainen: Vänäri-Haapaniemi-Saaristokaupunki-Petonen-Levänen-Särkiniemi-Haapaniemi-Vänäri. Ekalla kierroksella kaarrettiin mäkkärin kulmilta takaisin Saaristokaupunkiin uudelle kierrokselle ja näin ollen kokonaismatkaksi tuli n. 41km. Vauhti oli hyvin maltillista, joskin paikoittain tehtiin pieniä spurtteja. Loppukiriäkään ei unohdettu, vaan päätettiin lopuksi vetäistä pieni tempo vänärin ympäri :)

Juoksu

T2 tehtiin taas samalla alueella ja juoksemaan päästiin vielä ennen pimeää. Vänäriltä lähdettiin juoksemaan rantoja pitkin kiertäen Peräniemen kasino ja suunnaten sitten Haapaniemen kautta kohti Särkiniemen Nestettä. Nesteen kulmilta mentiin tunneleita pitkin vitostien ali volttikadulle. Volttikadulta reitti vei Prisman ja Technopoliksen välistä kohti Puijoa, jonka laella sijaitsi maali. Juoksun edetessä alkoi pimeys hiipiä nopeasti juoksijoiden ylle. Puijolle päästyämme oli jo täysi yö ja matka lakea kohti tehtiin pilkkopimeässä. Keli oli kuitenkin lämmin ja tuuleton, joten mukavan rauhallista oli taittaa matkaa. Öinen Puijon laki saavutettiin noin kello 22.00 aikaan. Sovittuna maalina toimi tornin seinässä oleva C.R. Dahlströmin pronssinen muistolaatta, jonka nenää koskettamalla kisaaja on suorittanut Savolaisen Norsemannin kunnialla maaliin saakka :)




perjantai 11. syyskuuta 2015

Kuopio Maraton 2015

Huikea urheilukesä sai jatkoa ennätystahtiin menneen maratonin merkeissä Kuopiossa! Uusittu reitti näytti ensisilmäykseltä entistä nopeammalta ja sitä se taisi ollakin, koska ensimmäistä kertaa alitin kolmen tunnin haamurajan!


Valmistautuminen

Pirun sitkeä yskä häiritsi parin viikon ajan ennen kisapäivää. Se teki harjoittelusta aika haastavaa, muttei onneksi kuitenkaan estänyt sitä täysin. Joka päivä jännitin josko se alkaisi tekemään siitä ihan kunnon lenssua, mutta onneksi se pysyi aisoissa. Vaikka kesällä tuli juostua aika paljon ja vauhti tuntui hieman kasvaneen viime vuodesta, niin valmistelevat viikot ennen maratonia eivät oikein menneet suunnitellulla tavalla. Jouduin lyhentämään lenkkejä, tekemään vaihtoehtoisia harjoitteita ja sitten yksinkertaisesti lepäämään enemmän. Päätin tehdä pitkän (n. 27.5km) suuntaa antavan testilenkin viikkoa ennen maratonia ja tehdä sitten sen perusteella lopullisen päätöksen osallistumisesta. Lenkki meni ihan hyvin ja suurin piirtein viime vuoden maratonin vauhtia (4.27 min/km), joten uskalsin raapustaa nimen osallistujien listalle. Yskä ei ollut helpottanut, muttei toisaalta pahentunutkaan ja uskoin sen helpottavan seuraavan viikon aikana.


Kisa

Saavuin kisapaikoille jo hyvissä ajoin, että ehtisin ottaa hyvät alkulämmöt ennen starttia (ja etsiä hallin läheltä autopaikan). Olo tuntui hyvältä ja pirteältä, joten pistin realistiseksi tavoitteeksi parantaa parilla minuutilla viime vuotista aikaa (3:08:57). Houkuttelevalta tuntunut ajatus lähteä koittamaan alle kolmen tunnin alitusta ei rehellisesti sanottuna ollut vielä tässä vaiheessa mielessä. Alle kolmeen tuntiin vaadittava vauhti (alle 4.15 min/km) on tuntunut treeneissä hieman liian kovalta maratonia ajatellen. Ajattelin lähteä reippaasti matkaan ja juosta enemmänkin fiiliksen kuin tavoitevauhdin mukaan. Jos kovempi vauhti tuntuisi hyvältä, niin sitten koitettaisiin pitää sitä yllä. Hölkkäilin ja verryttelin Kuopio-hallin läheisyydessä sekä kävin tsekkaamassa paikat hallin sisältä. Kroppaa oli tankattu lähipäivinä sen verran topakasti, että jouduin lähtemään kesken verryttelyn tekemään ylimääräisen vessakeikan. Helpotuksen jälkeen olikin jo aika siirtyä lähtökaaren tuntumaan odottamaan lähtölaukausta.

Lets run a marathon, but first let me take a selfie!

Edellisiltana napattu kuva Kuopio-hallin kisakeskuksesta.

Maratonia varten sisäänajetut Salming Distance D1:t.






Kello 11.00 päästiin vihdoin matkaan ja kärjen vauhti yllätti jo heti ensimmäisillä kilometreillä ollen 3.30-3.59 min/km luokkaa. Vaikka sainkin jo 2km jälkeen pohkeeni aika hyvään jökkiin, niin tämä rivakka aloitus toimi hyvänä herätyksenä kropalle. Hölläsin suosiolla tahtia ja tiputin vauhtia neljän minuutin mukavammalle puolelle. Yllätyin kuitenkin miten hyvin pystyin pitämään 4.05-4.15 min/km tahtia yllä. Paikoittain mentiin jopa kovempaakin. Musa soi korvissa, keli oli sopiva, porukka kannusti ja matka edistyi kivuttomasti. Ekan kierroksen loppuvaiheessa havahduin katsomaan muutakin kuin tahtia ja huomasin meneväni ekan puolikkaan selkeästi alle puolentoista tunnin. Kepeästi liikkui siis tossut :)

Toiselle kierrokselle lähtiessä alkoi adrenaliini nousta entisestään, koska teoreettiset mahdollisuudet alle kolmen tunnin alitukseen oli heitetty ulottuville. Viime vuoden Kuopio Maratonilla tahti hidastui nimenomaan toisella kierroksella noin 24,5km kohdalla, joten vielä ei todellakaan oltu voiton puolella. Päätin jatkaa edelleen fiilispohjalta juoksemista vauhtien suhteen enkä tehnyt radikaaleja muutoksia suuntaan enkä toiseen. Otin geelin aina noin 30min välein ja napsin siinä ohessa sitten glukoosia, sekä urheilujuomaa huoltopisteiltä. Noin 30km jälkeen alkoi nousut tuntua jo enemmän jaloissa ja kimmoisuutta ei askeleessa ollut enää samaan tapaan. Mäet piti paikoin mennä hieman "runttaamalla" ja sitten varovasti etsiä taas hyvä tahti tasaisella. Tässä vaiheessa elettiin ehkäpä maratonin vaikeinta osuutta, koska pitkä matka oli jo takana, mutta riittävän pitkä kuitenkin pilaamaan hyvän juoksun.

Energiatasot olivat kuitenkin hyvät eikä lihaskipukaan ollut vielä sietämätön. Ainoastaan oikea takareisi alkoi osoittaa merkkejä kovasta rasituksesta ja tunsin "kramppipesäkkeen" alkavan muodostua sinne. Myös lantion alue alkoi turtua rasituksesta. Kolotuksista ja kivuista pitää aina siirtää ajatuksen äkkiä pois ja aloin mietiskellä kaikkia mukavia juttuja. Aloin myös laskea mielessäni, että jos viimeinen kymppi taittuisi vielä samaa vauhtia, niin todella mentäisiin kolmen tunnin alitse. Tutussa ympäristössä/reitissä on helppo jakaa voimia, kun tietää mitä edessä vielä on. Tiesin, että rautatieasemalta lähtevään viimeiseen nousuun piti säästää vielä vähän ruutia, joten tulin Haapaniemi-Vänäri-osuuden tasaisen varmaa vauhtia.

Viimeisessä nousussa piti tosiaan laittaa lisää pökköä pesään, jotta sain pidettyä riittävän hyvän vauhdin vielä yllä. Tässä vaiheessa takareisi alkoi olla jo sitä mieltä, että kohta taitaa alkaa riittämään. Krampeilta kuitenkin säästyttiin ja pian Kuopio-halli ilmaantuikin näköpiiriin. Tsekkasin kelloa ja se näytti aikaa kuluneen 2:54 ja risat! Matkaa maaliin oli enää reilut 500m, joten nyt alkoi hymy nousta jo kasvoille :) Kuopio-halliin sisääntultaessa tuntui kaikki kolotukset kadonneen ja jäljellä olisi enää vajaa ratakierros ja se olisi sitten siinä! Takasuoran varrella olikin oma perhe kädet pystyssä kannustamassa ja heitteltiin siinä vauhdista femmoja. Pitkä ja hyvä juoksu sai arvoisensa maalintulon, kun ajanotto pysähtyi lukemiin 2h 57min 06s!

Sain kuulla heti maaliin tultuani, että olin tullut yleisessä sarjassa neljänneksi! Aivan huikea juttu sekin, mutta vaikken olisi palkintosijoille päässytkään, niin olisin ollut kolmen tunnin alittamiseen enemmän kuin tyytyväinen! Onnistuneesta juoksusta kertoo varmasti sekin, että juoksin elämäni toiseksi (1:28:18) ja kolmanneksi (1:28:48) kovimmat ajat puolikkaalla (pb: 1:25:30)! Vieläpä peräkkäin :)

(Kuva: Sari Jäntti)
(Kuva: Sari Jäntti)
Kauden toinen podium-sijoitus! Nelossija maistui oikein hyvältä :) Voiton vei hieman yllättäen vasta 17-vuotias Samuli Hussa, joka kellotti todella kovan ajan 2:46:07! Jos tulostaso on tätä luokkaa ensikertalaisella niin tulevaisuudessa tästä kaverista tullaan kuulemaan vielä! Onnittelut kaikille muillekin mitalisteille! (Kuva: Sari Jäntti)

Naama on kuin Naantalista, kun on nelossija on plakkarissa. (Kuva: Sari Jäntti)

Palautetta

Kisakeskuksen siirtäminen Rauhalahdesta Kuopio-halliin oli mielestäni hyvä uudistus. Lähtö- ja maalialueet oli sijoitettu hyvin ja homma toimi siltä osin moitteettomasti. Hallin sisälle saatiin kätevästi kaikki esittely- ja hierontapisteet sekä tavaransäilytys. Myös katsojien näkökulmasta Kuopio-halli on parempi paikka seurata juoksijoiden maaliintuloa, koska katsomoon mahtuu paljon porukkaa istumapaikoille ja näkyvyys on hyvä. Lisäksi sisätila on aina suojaisa eikä mahdollinen sade pääse haittaamaan meininkiä kisakeskuksessa.

Reitin sijoittaminen osittain kaupungin keskustaan on varmasti haasteellista, mutta siinä oli onnistuttu mielestäni aika hyvin. Varsinkin kauppakadun osuus oli hieno pätkä juosta! Porukkaa oli myös tullut kiitettävästi kannustamaan terasseille ja katujen varsille. Kuten olen aiemminkin jo maininnut niin yleisön välittömässä läheisyydessä on hienoa kisata :) Kannustuksista saa aina lisäenergiaa.

Vaikka liikenteenohjaus toimikin hyvin, niin reittimerkintöjen osalta jäi paikoin parannettavaa. Esimerkiksi Väinölänniemessä Lappalaisenkadulla kalkkiviiva kulki milloin vastaantulijoiden kaistalla ja milloin oikealla puolella, joka aiheutti kohdalle sattuneissa vastaantulevissa autossa hämmennystä.

Huoltopisteitä oli mielestäni sopivasti ja homma pelasi niissä hienosti.

Kokonaisuutena tapahtuma oli oikein hyvä ja Kuopio Maratonia kelpaa suositella muillekin. Kaupunkireitti ei ole ehkä se optimaalisin ennätysten rikkomiseen, mutta tarjolla on kaunista pätkää pitkin Kallaveden rantaa sekä lupsakkaa savolaista menoa ja meininkiä!

maanantai 7. syyskuuta 2015

Kallaveden kierros 2015

Aiempina vuosina Kallaveden kierros on ajettu touko-kesäkuun vaihteessa, mutta koska uutena tapahtumana kisakalenteriin ilmaantunut Tour de Tahko ajettiin samaan aikaan niin Kallaveden kierros oli siirretty syksymmälle (23.8.). Poikkeavan ajankohdan lisäksi myös kierroksen luonne poikkesi totutusta vauhdista ja koko lenkki ajettiin leppoisampana yhteislenkkinä. Matkavaihtoehdot olivat pituuksien osalta suurinpiirtein samat (100+ km / 200+ km), mutta tällä kertaa reilu satkun lenkki kiersikin länsirannan kautta. Kakssatasen polkijat jatkoivat matkaa kohti vehmeriä ja sieltä sitten jännevirran kautta kiertäen takaisin keskustaan.

Lähtö tapahtui Forte Sportin edestä sunnuntaiaamuna kello 9.00 ja paikalle oli tullut noin 40 pyöräilijää. Keli oli kuin Tjäreborgin mainoksesta ja tuli siinä heti mieleen, että olisin voinut ketjujen lisäksi rasvata myös hieman omaa nahkaa. Aurinkorasvalla. Ne on ne mun apumekaanikot (lapset), jotka puolestaan käyttäisivät mielellään ketjurasvaa myös kasvomaalauksiin. :)

Kööri valmiina lähtöön Forte Sportin nurkilla.

Tauko 1 Maaningan ST1:llä
Tauko 2 Hirvilahden kaupalla

Lenkki oli kaikin puolin leppoisaa menoa reilulla kolmen kympin keskareilla ja se toimi hyvänä pitkänä valmistavana harjoituksena maratonia ajatellen. Reitin varrella oli huoltoautoja liikkeellä ja matkan aikana pidettiin muutama pitstoppi. Kokonaismatkaa itselle kertyi 132,84km ja ajoaika oli 4h 18min 54s.





torstai 13. elokuuta 2015

Kuopio Triathlon 2015

Tämän vuoden Kuopio Triathlon oli kahdella tapaa hyvin vahvasti mieleenjäävä kisa. Kisasin ensimmäistä kertaa perusmatkalla ja otin ensimmäisen voiton triathlonin parissa! Ihan käsittämättömän upea fiilis :) Voitto ei tullut helpolla ja se ratkesikin vasta muutamia metrejä ennen maalia. En muista koska olisin viimeksi ajanut itseni noin piippuun, mutta tavoitteena oli mennä niin kovaa kuin tän hetkisellä kunnolla pääsee. Ja niin sitä mentiinkin!


Valmistautuminen

Joroisten puolimatkan jälkeen annoin kropalle aikaa palautua ja otin seuraavan viikon hieman rauhallisemmin. Treenitunteja kertyi, mutta harjoittelu oli kevyempää. Tuollaiset kevyet viikot on oikeastaan aika mukavia ja tekee hyvää fyysisen puolen lisäksi myös henkiselle puolelle. Jotenkin sitä muistaa tuolloin venytelläkin paremmin.

Kevyttä viikkoa seurasi sitten puolestaan kovempi viikko, jolla koitettiin vielä ruuvata suorituskykyyn hitunen lisää tehoa. Tuplatreenipäiviä kertyi useampia ja kroppa sai taas ärsykettä kehittyäkseen. Tämän kyllä huomasi loppuviikosta, kun palautuminen alkoi olla hidasta. Päällä oli kuitenkin koko ajan sellainen hyvä tekemisen meininki eikä treenaamaan lähteminen aikaisin aamulla tuntunut mitenkään raskaalta.

Kisaviikko puolestaan alkoi maanantaina pitkällä uinnilla ja sitten tiistaina tein vielä viimeisen vauhdikkaan pyörä-juoksu-yhdistelmätreenin. Loppuviikon ajan sitten keskityttiin enemmän lepäämiseen, tankkaamiseen, venyttelyyn ja verryttelyyn. Perjantaina käväistiin Jussin kanssa tsekkaamassa vielä kisapaikat läpi ja samalla reissulla hoidettiin kisainfo ja numeroiden haku.

Ei nyt ihan linnunmaitoa, mutta just sopivaa märkäpuku-urheiluun

Kisatoimiston edessä riitti kuhinaa perjantai-iltana

Kisainfo

Uintireitin tsekkausta rannalta käsin

Maalisuora

Kisapäivä

Lauantaiaamuna kello oli viritetty herättämään viiden aikaan. Yllätin kuitenkin herätyskelloni olemalla hereillä jo varttia vaille :) En nyt voi sanoa, että olisin kovin pirteänä herännyt vaan pikemminkin hieman jännittyneenä. Niskat jumissa, olkapäät jumissa, selkä jumissa...ihan perusaamu. Jotenkin jännitin myös päivän kisaa yllättävän paljon. Ei kai siinä muuta kuin reippaasti vaan ylös ja aamupalan tekoon! Edellispäivien tankkauksen ansiosta nälkä ei todellakaan vaivannut. Nautiskelin kuitenkin suht topakan aamiaisen, kuten treenipäivinäkin on tapana tehdä. Aamupalan jälkeen venyttelin jumittavaa kroppaa auki ja olo alkoikin taas muuttua mukavammaksi. Aamutoimien jälkeen pakkasin koko kisakalustoarsenaalin autoon ja lähdin ajelemaan kohti kisapaikkaa.

Saaristokadulla jouduin kuitenkin pysähtymään siivoushommiin, koska joku perjantai-illan kapakkasankari oli viskellyt oluttölkkejä keskelle tietä. Tuolla tieosuudella tulee päivän aikana pyörimään kisaajien lisäksi kaikkea juomapulloista rengasrautoihin (koska mukulakivet), joten sinne ei kaivata enää yhtään ylimääräistä tölkkiä jäämään renkaan alle.

Ollessani ajoissa kisapaikalla ehdin hyvin katsastaa pyörän ja laittaa vaihtoalueen valmiiksi. Puoli kasin jälkeen olikin jo aika vetää märkkäriä päälle ja suunnata kohti rantaa. En käynyt verryttelemässä vedessä muutoin kuin pulahdin vain kastautumaan. Rannalla pyörittelin hartioita auki ja etsin itselleni paikan oikeasta reunasta ja tällä kertaa suht edestä (noin kolmas rivi). Suunnitelmana oli jälleen uida mahdollisimman rennosti oikeassa laidassa poijulinjaa seuraillen.


Uinti ja T1

Tasan kello kahdeksen lähtötorvi törähti ja lähetti 157 perusmatkan kisaajaa (114 miesten sarja, 38 naisten sarja + 5 joukkuekisaajaa) matkaan. Tällä kertaa oikea laita pysyi yllättävän väljänä. Tosin olin nyt hieman lähempänä kärkeä, mutta takaa oli tulossa taatusti kovempia uimareita. Ja niin niitä tulikin. Ei onneksi yli eikä ali, vaan suht siistillä kyynärpäätaktiikalla. Pahimmilta osumilta kuitenkin vältyttiin. Oma paikka löytyi oikeastaan jo heti 50 metrin jälkeen ja tilaa riitti. Vauhti tuntui hyvältä, mutta meno ei ollut niin rentoa kuin viimeksi Joroisissa kisatessa. Otin edessä olevan uimarin takaa peesipaikan ja koitin saada huonolta vaikuttavaa hengitystä tasaantumaan. Meni lähelle puolta väliä ennen kuin uintiin alkoi tulla rentoutta. Menin omaa tasaista tahtia ja sen lisäksi myös samaa tahtia rinnakkain erään tuttavani kanssa, jonka kanssa tutustuttiin talven aikana uimahallissa (terkut Antille) :) Olin miettinyt etukäteen, että jos vauhti olisi sama kuin Joroisissa niin uintiaika olisi 28 minuutin hujakoilla. Ei se pahemmin pieleen mennyt, koska uintiin meni aikaa 28.13. Juostessani vaihtoon kuulin olevani n. 7 minuuttia kärjen perässä.

Vaihdossa oli aluksi hieman hankaluuksia löytää oma paikka, mutta kun se sieltä muutaman ristiaskeleen jälkeen löytyi niin kamat vaihtui ihan kohtuullista tahtia. Vaihtoaika oli 2.37 ja tavoitevauhdissa oltiin kiinni.


Pyörä ja T2

Viimeksi poljin tämän reitin joukkukisassa 2012 ajalla 1.06 ja suurin piirtein siihen pitäisi pyrkiä myös nyt. Lähdin pyöräosuudelle aika rivakasti ja selkiä alkoi tulla heti vastaan. Koitin pitää vauhtia yllä ja painaa varsinkin Haapaniemen ison nousun kovaa tahtia, koska siinä oli paras mahdollisuus kaventaa etumatkaa. Mäet nousi suht helposti ja ero pieneni jatkuvasti. En kuitenkaan ollut sijoituksista selvillä missään vaiheessa pyöräosuutta, vaan kaverit huuteli Vänärin käännöksessä aina väliaikoja :) Hetken ajattelin, että pitäisikö jalkoja säästää vähän juoksuun, mutta koska pyörä kulki kohtuu hyvin niin annoin vaan mennä. Saaristokadun pitemmän mukulakivipätkän ajoin aina varovasti ja kääntöpaikan lähellä olleet mukulakivitöyssyt menin bunnyhopilla yli :D Mtb-taustasta on näköjään jotain hyötyä triathlonissakin. Viimeisellä kierroksella isossa nousussa alkoi vähän jalkoja jo painaa ja jouduin pudottamaan edestä pienemmälle rattaalle, että saisin mäkinousussa pidettyä vauhtia yllä. Etuvaihtaja päättikin lopettaa työpäivänsä tähän eikä suostunut enää vaihtamaan lainkaan isommalle rattaalle. Viimeisestä kierroksesta n. 2/3 tultiin siis hieman kovemmalla kadenssilla. Onneksi tempopyörässä on suht jämäkät välitykset (edessä 55/42 ja takana 11-25), joten 42-11 oli riittävä tuomaan lopun pätkän hyvällä vauhdilla vaihtoon. Pyörä osuus taittui aikaa 1.06, joten tavoite täyttyi tälläkin osa-alueella.

Toinen vaihto meni vauhdikkaasti aikaan 1:03 ja siitä oli hyvä lähteä painamaan viimeistä etappia.

Sen verran jyrkkiä mutkia oli reitillä, että välillä piti etsiä jarrukahvojakin. (Kuva: Tomi Räsänen)

Juoksu

Juoksu lähti liikkeelle kankeasti. Kova pyöräosuus oli väsyttänyt jalkoja ja ne tuntuivat aikamoisen jäykiltä. Ekat 1.5km mentiin puujaloilla eteenpäin ja oli täysi työ pitää edes jonkunlainen juoksuvauhti yllä. Jalat alkoi vertristyä hieman kääntöpaikalle (2.5km) tultaessa. Hieman ennen kääntöpaikkaa sain kuulla, että olin toisena ja vain noin 30 sekuntia kärjen perässä! Omien tavoiteväliaikojen saavuttaminen oli tuonut yhden äkin minut mitalitaistoon mukaan. Vaikka taistelutahto voitosta heräsi, niin jalat oli asiasta eri mieltä. Juoksu oli vaikeaa ja ekalla kierroksella en saanut kavennettua eroa kärkimieheen. En pystynyt nostamaan vauhtia yhtään, koska jalat olivat koko ajan kramppien rajoilla. Perheen ja ystävien kannustus auttoi kuitenkin pitämään mielialan korkealla ja tasainen vauhti pysyi yllä. Ennen viimeistä kääntöä otin kofeiinigeelin ja lähdin sitten painamaan viimeistä 2,5 km osuutta. Ajattelin puristaa viimeisen osuuden niin kovaa kuin suinkaan pääsisin ja sain kuin sainkin nostettua vauhtia. Micolle iso kiitos, kun ilmestyi pyörän kanssa kannustamaan juoksun varrelle! Peräniemen kasinon jälkeen rantatielle päästyäni eroa oli enää vajaat 20 sekuntia. Ero kapeni rantatiellä juostessa entisestään, mutta matka tuntui loppuvan auttamattomasti kesken. Näin kun kärkimies kaartoi loppusuoralle hidastaen vauhtia ja ilmeisesti oletti perässä tulevan olevan turvallisen välimatkan päässä. Tämän tajutessani tuli jopa säikähtänyt olo, kun tajusin pystyväni vielä ohittamaan hänet. Kurvaisin loppusuoralle ja painoin ohitse vain muutamaa metriä ennen maalia!

En muista milloin olisin ollut noin puhki ja heti maaliviivan jälkeen rojahdin selälleni tuulettamaan! Eroa toiseksi tulleeseen tuli lopulta vain yksi sekunti oman loppuajan ollessa 2.20.55.

(Kuva: Tomi Räsänen)

(Kuva: Ismo Nikkonen)
Maalisuoran loppurutistus. Huom. video ei toimi mobiilissa. (Kuvat: Pertti Jäntti).

Tiukille meni, mutta ykkösenä maaliin!
Ykkönen ja kakkonen taju ankkurissa

Perheen pienet kannustajatkin jaksoivat hienosti koko kisapäivän...

...kun oli omat eväät matkassa :)


Ajatuksia ja kiitoksen sanoja

Kuopion perinteikäs kisa oli jälleen kerran erittäin hyvin järjestetty! Pyörä- ja juoksureitit olivatkin jo entuudestaan tuttuja (ja edelleen hyviä), mutta uintiin starttasin nyt ensimmäistä kertaa. Uintireitti oli myös hyvä! Tarpeeksi leveä lähtöalue auttaa porukkaa levittäytymään paremmin veteen startissa ja pahimmalta ruuhkalta vältytään. Rantautumiskohta oli myös tehty mukavan helppokulkuiseksi ja vedestä pääsi suoraan tolpilleen ilma kompurointia.

Kuten jo Joroisten kisaa koskevassa bloggauksessa kerroin, niin yleisön välittömässä läheisyydessä on mukavaa kisata. Kuopion kisa on varmasti yksi yleisöystävällisimmistä, koska kisakylä ja reitit ovat aivan kaupungin ytimessä tai sen lähettyvillä. Hienoa oli myös huomata kuinka paljon porukkaa oli saapunut katsomaan ja kannustamaan jo päivän ekaa starttia! Kiitokset perheelle, ystäville, tutuille ja tuntemattomille tsemppauksesta! Tänään oli kaikki apu tarpeen, kun ratkaisut menivät vasta "kalkkiviivoille". Kiitokset myös Henri Huttunen/Onnisport erittäin toimivista kisa-asuista ja Blackrolleista!

Lieneekö se sitten kotikaupungin etu, että Kuopiossa on ollut tähän mennessä hyvin vauhti kohdallaan ja palkintosijoille päädyttiin jälleen :) Aiemmin saavutettuina meriitteinä siis kaksi hopeaa joukkuekisoista (2012 ja 2014) ja nyt henkilökohtaisesta kisasta kultaa. Voittaminen jo sinänsä oli hienoa, mutta pieni sponssaus Headin lahjakortin muodossa on ensi kautta ajatellen tärkeä juttu! Kiitokset Kuopio Triathlon, Head Swimming sekä Kuopion Seikkailukeskus!

Tähän on (ehkä) hyvä lopettaa tämän kesän triathlonkilpailut ja suunnata katse kohti seuraavia koitoksia :) 

tiistai 24. maaliskuuta 2015

Auringonpimennys

Lähiaikoina luonto on tosissaan pistänyt parastaan erilaisten ilmiöiden osalta. Ensin saatin nautiskella tajuntaa räjäyttävistä revontulista ja seuraavaksi jännitettiin kuinka hämäräksi maailma menee, kun aurinko pimeni keskellä päivää (n.klo:11.00-13.00) perjantaina 20.3.2015.

Muistan (melko) hyvin, kun 22. heinäkuuta 1990 noustiin aamuyöstä isän ja äidin kanssa tsiigailemaan taivaalle miltä moinen ilmiö näyttäisi. Unenpöpperöiset muistikuvat itse ilmiöstä jäivät sen verran hatariksi, että nyt 25 vuotta myöhemmin ajattelin viritellä hitsausmaskin lasin sijaan jopa kuvauskalustoakin valmiiksi ikuistamaan tämän kertaista näytöstä. Lueskelin hieman ristiriitaista tietoa auringon kuvaamisesta ja sen vaikutuksesta kameran kennoon, niin päätin lopulta ottaa kuvauskalustoksi uskollisen reissukamerani Canon G9:n sekä sen kaveriksi kasan ND-filttereitä. Eipähän menisi kallein kamera hylkyyn tällä keikalla. ND-filtterit olivat 49mm kierteellä, joten niitä ei tietysti saanut istumaan G9:n optiikan nokkaan suoraan, vaan tilanne vaati MacGyvermäisiä ratkaisuja. Tarkemmin sanoen siis yhden pahvimukin, solumuovia ja teippiä :) Vielä noiden lisäksi kun kytki G9:n oman ND-filtterin päälle ja laittoi tarpeeksi "pimeät" asetukset (1/1600, F8, ISO100), niin alkoi kuvaa syntyä.



Täytyy kyllä sanoa, että n. 80%:sti peittynyt aurinko teki keskipäivän paisteesta jännännäköisen. Valo muistutti hieman kuun valoa. Kirkas, mutta silti heikkotehoinen. Kuulemma linnutkin lakkaavat laulamasta, kun aurinko pimenee. Tätä en päässyt kuulemaan omin korvin, koska olin viritellyt kamerani 9.kerroksessa sijaitsevan toimistomme kahvihuoneen pöydälle.

Sitten eikun seuraavaa odottelemaan. Seuraava täydellinen auringonpimennys tapahtuu näillä leveysasteilla heti jo vuonna 2126 ;)


Revontulet

Luonto maalaili melkoisen väriloiston taivaalle 17.3.2015. Itseltä tämä revontulishow meinasi mennä kokonaan ohitse, kun touhuiltiin koko ilta kotosalla. Rouva salilta tullessaan ilmoitti, että nyt saattaisi olla hyvä hetki kaivaa kameraa esiin ja ehdinpä vielä taltioimaan muutaman ruudun muistoksi.




sunnuntai 11. tammikuuta 2015

Katsaus vuoteen 2014


Tähän vuoden ensimmäiseen postaukseen täytyy taas heittää asiaan kuuluvat peruspäivittelyt. "Kylläpä meni vuosi taas vauhdilla!" :) Mutta näinhän se tuppaa olemaan. Viime vuosi tuntui hujahtaneen pikakelauksella, mutta kun tarkemmin alkaa tarkastelemaan niin paljon sitä taas tuli touhuttua kaikenlaista. Lapset venähtivät pituutta, töitä riitti, laina lyheni, x-määrä tuli treenattuja tunteja, useampia kisoja, liian vähän matkustelua, uusia haasteita, ylämäkiä, alamäkiä, tasaista menoa, uusia opittuja juttuja, uusi harrastus ja paljon muuta. Tsekkaillaas tarkemmin.

Perhe

Perheen nuppiluku ei kasvanut viime vuonna :) Meidän viiden hengen tiimi piti huolen, ettei arjessa tarvinnut seisoskella tekemättömänä, vaan joka päivälle löytyi takuuvarmasti aktiviteetteja. Tenavat kasvavat nopeasti ja oppivat koko ajan uutta. Milla lähti kävelemään ennen ekoja synttäreitään ja vauhti oli kerrasta kohdallaan! Nyt mimmi kipittää jo hirmuista kyytiä ja koittaa kovasti pysyä veljensä perässä. Sanojakin tyttö on alkanut tapailemaan ja ei varmasti mene pitkään, kun sanoja alkaa tulemaan. Tuukalla puolestaan juttua jo riittää ja välillä on pokassa pitelemistä, kun jutut menee aika lennokkaiksi :D Tuukka aloitti myös kerhon, jossa on viihtynyt hyvin. Lapset tykkäävät myös pallopeleistä, joita ollaan sitten välillä pelailtu hyvinkin ahkeraan. Liikkuminen tuntuu olevan muutenkin kiva juttu. Isin kameratkin tuntuvat kiinnostavan jo sen verran paljon, että päätin antaa tenaville käyttöön yhden vanhan digipokkarin. Se onkin päässyt melko kovaan käyttöön ja varsinkin Tuukka on kuvannut varmasti yhden näyttelyn verran matskua. Vaikka otetut kuvat edustavatkin yllätyksellisiä räpsäyksiä enemmän kuin kohteen sommittelua ruutuun, niin yllättävänkin hyviä osumia löytyy. Millaa kiinnostaa vielä ehkä hieman enemmän kameran nappulat ja on se tainnut jopa puraista jostain kameran kulmasta. Nättinä tyttönä Milla toimiikin usein Tuukalle mallina :)

Ranskanbulldoggimme Peetu täytti viime vuonna jo kuusi vuotta! Vaikka meno on jo pääosin rauhoittunut, niin vieläpä sieltä välillä nousee esiin se armottomat hepulit saava koira, joka "hymyssä suin" kimpoilee pitkin asuntoa. Peetukin on välillä saanut kokea lasten yliaktiivisuuden huonot puolet, mutta täytyy sanoa, että harvinaisen pitkä pinna sillä on. Toki säännöt on tehty lapsille selviksi jo alusta pitäen, mutta tohinassa ne tuppaavat joskus unohtumaan. Tosin Peetu on oppinut aika hyvin hakeutumaan omiin oloihin turvaan, kun lasten meno alkaa mennä liian riehakkaaksi. 

Me vanhemmat puolestaan koitetaan kestää arjen kiemuroissa mukana :) On hyvä, että molemmilla on myös ne omat jutut ja henkireiät, joiden parissa pääsee vähän irtautumaan. Toki yhdessäoloon koitetaan myös panostaa. Vaikka matkailu onkin lähivuosina jäänyt harmittavan vähiin, niin ehdittiin sentään tekemään hieman kotimaan matkailua kesällä. Varmasti mieleenpainuvimpana on Powerparkin reissu, josta jäi paljon hyviä muistoja. Kunhan lapset kasvavat ja malttavat matkustella pitempääkin matkaa, niin tehdään vähän sitten ulkomaan matkailuakin.

Työ

Taloustaantuma ei onneksi näkynyt omalla kohdalla kovinkaan voimakkaasti ja onneksi töitä riitti hyvin koko vuoden. Varsinaisen leipätyön puitteissa keikkahommatkin jäivät suht vähiin ja vain pari komennuskeikkaa oli Varkauden suunnalla. Muutoin sain painaa töitä ihan tässä Kuopion toimistolla, joka sopii minulle paremmin kuin hyvin.

Valokuvauspuolella oli myös kivasti hommaa ja keikat painottuivat pitkälti henkilö- ja tapahtumakuvauksiin. Jonkin verran oli/on työn alla myös mainoskuvien tekoa, logosuunnittelua ja digitointia sun muuta. Uutena juttuna mukaan tuli ilmakuvaus sekä liikkuvan kuvan tekeminen. Saa nähdä pääsenkö tekemään ensi vuonna ilmakuvauksen osilta hommia enemmänkin vai meneekö homma liian hankalaksi säädöksien ja lakimuutosten kanssa. Kehitystavoitteita on taas perinteisesti asetettu hieman jokaiselle osaamisalueelle. Uuden opettelu ja oppiminen on kyllä mahtavaa.

Urheilu

Mennyt vuosi onnistui urheilun osalta myös erittäin hyvin. Pysyin pitkälti terveenä ja harjoitteluun ei tullut isoja taukoja. Se näkyi myös kisoissa ja hyviä sijoituksia tuli niin joukkuetriathlonista kuin juoksusta. Ennätykset paranivat myös niin maantie- kuin maastopyöräilynkin puolella. Pitkään mielessä pyörinyt uinnin aloittaminen sai alkusyksystä todellisen sykäyksen eteenpäin, kun tartuin härkää sarvista ja aloitin määrätietoisen uinnin treenaamisen. Vaikka lähtökohdat olikin kesällä aikamoisen vaatimattomat, niin pitkälle ollaan siitä jo tultu. Töitä ja lajiin paneutumista sen vaatinut aika paljon, mutta lopussa aina kiitos seisoo. Uinti löytyykin nykyisin vahvasti viikon treeniohjelmistosta.

Siinäpä vuosi 2014 tiivistettynä. Tästä jatkamme kohti vuoden 2015 seikkailuja! :)

sunnuntai 10. elokuuta 2014

Kuopio Triathlon 2014

Kuopio Triathlon järjestettiin jo 25. kerran ja kisa käytiin aikamoisen kuumassa kelissä. Veden lämpötilakin oli kohonnut sen verran korkeaksi, että järjestäjät päättivät kieltää tietyistä sarjoista märkäpuvun käytön kokonaan. Tämä ei kuitenkaan tuntunut kisaajia pahemmin haittaavan, vaikka moni sanoikin kiellon hieman tehneen hallaa uintinopeudelle.

Itselle tämä oli oman kilpailuhistorian toinen triathlonin joukkuekisa. Tällä kertaa joukkueemme ei ollut sama kuin pari vuotta sitten, kun otimme hopeaa Kuopiossa. Silloin itse olin pyörän puikoissa, mutta tällä kertaa sainkin laittaa juoksukengät jalkaan. Tämän vuotinen Joukkueemme "Saaristokaupunki Sport" koostui seuraavista sankareista:

Uinti: Kai Järveläinen
Pyöräily: Tomi Räsänen
Juoksu: Olli Jäntti

Kaitsulla on takanaan hieno 25 vuoden kilpailu-ura triathlonin saralla ja hän käväisikin suvereenisti kisaamassa pikamatkan pohjalle ennen joukkuekisan starttia :) Kai veti hienosti oman 1500m:n uintiosuutensa läpi ajalla 28:20 ja T1:n jälkeen sijoituksemme oli 4/8.

Tomi ampaisi fillarilla matkaan ja pyörä tuntui kulkevan hyvin teknisesti haastavalla katuradalla. Ilmeisesti tänä vuonna oli porukkaa mennyt nurin jonkin verran keskustan mutkissa, mutta onneksi joukkueemme kuski meni mutkat maltilla. Ongelmilta siis säästyttiin ja Tomi sai pidettyä vajaalla 34km/h keskarilla muut takanaan ja sijoituksemme (4/8) säilyi samana T2:een saakka. Tomin tullessa vaihtoon nappasin nopeasti chipin itselleni ja lähdin vetäisemään omaa osuuttani.

Otin yhden geelin antamaan energiapiikin heti alkuun, koska edessä olevilla joukkuekisaajille oli jo muutaman minuutin etumatka. Ajattelin koittaa tehdä mahdollisimman tasaisen juoksun ilman turhia repimisiä, mutta kuitenkin pitää vauhdin tarpeeksi kovana (n. 4.00/km eli kokonaisuudessa lähelle 40 minuuttia). Alku tuli todella kovaa (3.35-3.40/km) ja pitikin hetki hieman tasata vauhtia ennen kuin rytmi taas löytyi. Juoksu tuntui kulkevan hyvin vaikkei joukkuekisaajien ohituksia tullutkaan ekalla vitosen kierroksella. Kun lähestyin toisen kierroksen kääntöpaikkaa huusi eräässä toisessa joukkueessa kisannut Mikko katsomon puolelta, että edessä olevaan Kutvosen Samiin (Finntriathlon) eroa olisi noin 25s. Päätin koittaa kuroa tuon välin kiinni ja nappasin yhden geelin, jotta paukut riittäisi pieneen kiriin. Pitkällä rantasuoralla alkoikin Samin säärystimet näkyä ja Peräniemen kasinon kulmilla pääsin ohittamaan sekä Samin, että toisena olleen Ins.toimisto Aki Kutvosen juoksijan! Nyt olisi enää pidettävä viimeiset 2 kilometriä kyseiset herrat takana :) Tämäpä onnistui ja 10km taittui tasan 40 minuuttiin, joka on henkilökohtainen ennätys kympillä!

Joukkue teki mielestäni nappisuorituksen ja se näkyikin hopeisena sijoituksena! Tämän vuoden kisasta jäi todella hyvä fiilis ja ehkäpä kisataan ensi vuonnakin Kuopiossa :) Kiitokset joukkuetovereille Tomille ja Kaitsulle sekä mahtaville kannustusjoukoille!

Koitin kuvata iPhonella muistoja valmistautumisen ja muun kisaamisen ohessa. Tässäpä siis muutama sekalainen ruutu:

Päivän reitit
Vaihtoalueen meininkiä ennen kisaa. Takana näkyy palavasta veneestä lähtevä musta savu. (http://www.savonsanomat.fi/savo/vene-paloi-kuopion-satamassa/1865760)
Tompan "Kuutio" odottelee telineessä tositoimia.
Joukkueen pyörämies.


Onnisportin myyntipiste. Kiitokset Henkalle kompressiosäärystimistä sekä narikkapalvelusta :)
Numerolappu kiinnitetty
Starttiin aikaa n. 11 minuuttia.


Huolto pelasti loistavasti ja maalissa kulutettuja kaloreita paikattiin suklaisella Teho Sportilla.
Recovery mode
Kansa kerääntyy palkintojen jakoon
Palkittuja palomiehiä. Keskimmäisenä meidän joukkueen uimari Kai Järveläinen.
Hopea ei ole häpeä, kun joukkue pelaa 100%:sti. Hieno kisa kaikinpuolin!