lauantai 26. elokuuta 2017

Finntriathlon Vierumäki 2017

Viime vuoden kisasta Vierumäeltä jäi sen verran mukavat fiilikset, että tämän vuoden karkeloihin raapaisin nimen listaan jo hyvissä ajoin. Mielenkiintoinen uintireitti kahdessa eri järvessä, suht haastava ja mäkinen pyöräreitti sekä monipuolinen juoksureitti (asfaltti, hiekka, rata) urheiluopiston ympäristössä. Tämä pitää kokea uudestaan!

Valmistautuminen

Varvas ei enää pahemmin vaivannut ja pystyin tekemään viimeistelyt tähän kisaan ilman jalkakipuja. Perheen pienimmissä oli vaan pyörinyt kevään aikana useampi räkätautiaalto ja varmasti jollain lievemmällä tasolla se vaivasi itseänikin. Ennen kisaa kunto tuntui olevan suht hyvällä mallilla, mutta yleisvointi oli ollut vähän valju ja palautuminen treeneistä tuntui olevan hitaampaa. Ei kuitenkaan mitään kovin huolestuttavaa. Olo ei ollut kuitenkaan ihan niin "ladattu" kuin normaalisti ennen kisaa. Oliko sitten joku pöpö kierrossa vai enkö ollut keventänyt harjoittelua tarpeeksi? Intoa kuitenkin piisasi kesän ekaan triathlonkisaan, joten hyvillä fiiliksillä lähdettiin kokeilemaan mihin paukut riittää!

Ajeltiin edeltävänä iltana kohti Vierumäkeä ja tuttuun tapaan majoittauduttiin Scandicissa, joka on kätevästi kisakeskuksen ytimessä. Tällä kertaa päästiinkin viettämään vaimon kanssa viikonloppua kahdestaan Vierumäelle lasten jäädessä mummolaan kannustamaan.

Kisa-aamuna fiilis oli hieman jännittynyt ja meinasipa tuttu jännityspäänsärkykin hiipiä takaraivoon. Maittavan aamupalan jälkeen venyttelin huolellisesti ja rullailin niskaa/kallonpohjaa Blackrollin pallolla. Sain orastavan nuppikivun asettumaan ja kohtahan se olikin jo aika suunnata kohti kello kymmenen kisainfoa. Kisainfon jälkeen hoidin pyörän ja varusteet vaihtoalueelle sekä ehdin vielä syömään kevyesti. Aamu meni nopeasti ja olikin aika vedellä kisa-asua niskaan.

Tankkaushommia!
Vaihtoalue vielä autiona hetken aikaa.
Tuttuun tapaan kisakanslia löytyi urheiluhallin radalta.
Pöhinää kisainfossa urheiluhallin auditoriossa.
Keli hellii :)
Uinti

Valkjärven rantaa kohti astellessani huomasin, että sinnepä olikin jo kerääntynyt kiitettävästi porukkaa katsomaan starttia. Vetäisin märkkärin päälle ja kävin pulahtamassa noin 16-asteiseen veteen. Raikasta, muttei tuntunut epämiellyttävän kylmältä. Suurjärven puolella oli puolestaan luvassa noin pari astetta lämpimämpää vettä. 18-asteinen vesi oli Suomen kesäkuussa jo luksusta :)

Vartti starttiin!
Lyhyen alkuverryttelyn jälkeen asettauduin sitten (ehkä hieman liiankin itsevarmasti) alle 25 minuutin tavoiteaikaa tavoittelevien porukkaan. Kyllähän se hyvänä päivänä meneekin ehkä tuota tahtia, mutta nyt olisi kannattanut käyttää harkintakykyä. Olo oli kuitenkin yllättävän rentoa ja päätin kokeilla lähteä matkaan suht reipasta tahtia.

12:45 paukahti lähtölaukaus ja rolling start lähti rullaamaan kohti laiturin päätä. Porukka liikkui rauhallisesti ja kohta oltiinkin jo starttimaton kohdalla. Sit mentiin! Hyppäsin jalat edellä veteen, koska halusin taata lasien pysymisen päässä. Rauhallisuus jäi laiturilla ja vedessä oltiin jo kisamodessa. Lähdin aivan liian reippaasti matkaan ja vauhti oli liian kovaa Valkjärven ekalla osuudella. Yläkroppa oli jo melko hyvin jumitettu Suurjärveen siirryttäessä ja huonon vauhdinjaon seuraukset alkoivat tuntua... Seuraavat 500m mentiinkin hengitystä, sykettä, tahtia ja oloa tasaillessa. Vauhti putosi vähän liiaksikin ja meinasi alkaa jo harmittamaan. Sain kuitenkin kasattua itseni ja tasattua tahdin jokseenkin siedettävälle tasolle. Meno tuntui kuitenkin melkoisen epämiellyttävältä. Valkjärven viimeinen osuus tultiin hieman vajailla tehoilla ja uinnin aika oli vajaan minuutin edellisvuotta hitaampi.

T1 ja pyörä

Järvestä noustuani olin melkoisen hengästynyt ja sykkeet olivat edelleen aivan liian korkealla. Rannasta vaihtoalueelle menevä jyrkkä nousu tuntui edellisvuotta jyrkemmältä ja vaihtoon tuhraantui puoli minuuttia aiempaa enemmän aikaa. Uinti oli rokottanut vähän liiaksikin voimia.

Pyörälle päästyäni olo alkoi kuitenkin tasottua ja vauhtia sai heti kelattua hyvin ylös. Ehkäpä tämä tästä vielä iloksi muuttuu! Mäkinen pyöräreitti oli jäänyt mieleen ja tiesin seuraavan neljänkymmenen kilometrin sisältävän myös jonkin verran ylämäkijumppaa. Mäet nousivat kuitenkin ihan mallikkaasti ylös ja sain pidettyä tavoitevauhdista aika hyvin kiinni. Tämä nosti fiiliksiä, koska nyt keväällä juoksukunnon nostamisen ollessa pääsijalla kovemmat pyörätreenit olivat jäänyt hieman vähemmälle. Uinti oli kuitenkin selkeästi syönyt voimia ja pyörän loppu tuli vähän nihkeästi. Pyöräilyn aika oli lopulta vajaat puoli minuuttia edellisvuotta huonompi. Ihan ok kuitenkin.

T2 ja juoksu

Vaihdossa nappasi ekan kerran kramppi kiinni pohkeesta, mutta ajattelin sen kyllä sulavan pois kunhan pääsen juoksemaan. Pari kymmentä sekuntia tuli taas vaihdossa takkiin edellisvuoteen verrattuna. Ihme hidastelua.

Juoksuun lähdettiin vauhdikkaasti liikkeelle ja eka kilometri tulikin 4:14/min vauhtia. Noin 1,5km kohdalla tuntui sitten kuin joku olisi lyönyt puukot takareisiin. Aivan jäätävät krampit! Täytyi laittaa homma täysin seis. Ei puhettakaan, että olisi nostanut edes jalkaa maasta. Kovat krampit helpottivat vasta noin puolentoista minuutin ja muutaman kymmenen p*rkeleen jälkeen. Lähdin varovasti liikkeelle ja koitin alkaa hiljalleen saada juoksua kohdalleen. Jokunen kilometri siihen meni, mutta kuin ihmeen kaupalla pääsin vielä lähes alun vauhteihin kiinni! Eka kierros tuli 4:28/min keskivauhtia ja päätin koittaa ottaa vielä tokalla vitosen lenkillä takaisin sen mitä otettavissa oli. Sain pidettyä lopulta 4:19/min vauhdit ja kuroin itseni vielä viidennelle sijalle (loppuaika 2:22:43)!

Pahimmat krampit selätetty ja jäljellä vielä toinen vitosen lenkki!
 
Maalissa oli tärkein kannustaja vastassa (sydän) :)

 
Palautumista käyntiin terveellisellä tavalla...

 
...ja vähemmän terveellisellä! Rommirusina on kyllä kestosuosikki :P

 
Kesken kisan tuli mieleen, että ihan kuin jotain olis unohtunut... Aurinkorasva!


Jälkipuinti

Vaikeaan päivään verrattuna sijoitus oli hyvä. Toki tietysti harmittaa pirusti, että jäin nelosesta vain 16 sekuntia ja kolmosesta 1:40 minuuttia. Ilman jalkakramppeja pronssista oltaisiin oltu varmasti taistelemassa. Välillä sattuu huonojakin päiviä kisoissa ja analysoitavaa riittää. Etenkin uinnin vauhdinjaon sekä kisaan valmistautumisen puolesta. Ehkä jännitystä ja "höyryä" oli miehessä liikaa talven jäljiltä ja nyt kauden ekassa kisassa ne sitten häiritsivät liikaa. Tästä opitaan ja korjataan virheet seuraavaa kisaa varten.

Kiitokset 

-Kotiväelle tuesta ja kannustuksesta
-Koutsille vahvasta valmennustyöstä
-Finntriathlonille hienon kisan järjestämisestä
-Valokuvaajille tapahtuman ikuistamisesta
-Scandic Vierumäelle mukavasta majoituksesta sekä maistuvasta ruuasta

perjantai 25. elokuuta 2017

Varkaus Puolikas 2017

Valmistautuminen

Jalkavamman jälkeen takaraivossa kolkutteli eniten juoksukunnon tilanne. Kun pääsin taas kuuden viikon paussin jälkeen juoksemaan niin koutsi-Mika sorvasi treeniohjelmaa sille mallille, että saataisiin muutettua hidas könkkäävä askellus pikaisesti juoksua näyttävälle tekemiselle. Haastavaksi tilanteen teki tietysti se, että kisakausi oli aluillaan, aikaa kuntoutua oli suht vähän, kovaa pitäisi treenata ja varvasta pitäisi edelleen varoa. Treenit menivät aluksi vielä varmuuden vuoksi varvas teipattuna ja osittain särkylääkkeidenkin avulla. Aluksi haastetta oli saada huonoksi mennyt askellus paremmaksi ja lisätä juoksuvauhtia. Onneksi takapakkeja ei tullut ja treenit alkoivat kulkemaan paremmin ja paremmin. Omituisia rasituskipuja kuitenkin tuntui toispuoleisesti kehossa. Vaikka mielestään sitä varasi jalalle jo täydellä painolla ja juoksi olevinaan tasapainoisesti niin jotainhan siellä vielä mätti. Noh, eiköhän se fiksulla treenillä ja hyvällä lihashuollolla ala asettumaan.

Hieman itsenikin yllättäen päätinkin aloittaa kisakauteni juoksukisalla Varkaus Puolikkaalla 10.6. Jo varpaan vuoksi en kuvitellut todellakaan kisaavani kauden alkuun puhtaasti juoksemalla. Varvas kuitenkin parani sen verran hyvin, että sain tehtyä hyvää treeniä riittävästi pohjille ennen tätä kisaa.

Suomen kesä on jälleen näyttänyt kylmää ja kosteaa huumoriaan piiskaamalla taivaalta alas jos vaikka minkälaista märkää tavaraa. Jos ei vettä, niin tokihan sitä nyt voi kesäkuussa vielä lunta vähän tupsauttaa. Koska kauden avaus oli tarkoitus tehdä Savossa, niin en ollut lainkaan huolissani. Savoon on aina tilattu kisapäiviksi hyvät kelit...paitsi viime vuonna Joroisissa. No, ei nyt muistella enää sitä. Kuinka ollakaan kisapäivän lähestyessä alkoi säätiedotuksiin ilmaantumaan pilvien ja vesipisaroiden tilalle auringon mollukkaa ja jopa yli +20´C lämpöasteita!

Kisa


Kisapäivänä aurinko tosiaan paistoi aamusta alkaen! Saavuin Päiviönsaareen jo hyvissä ajoin, jotta ennätin tehdä riittävät alkuverryttelyt pohjille. Olo tuntui hyvältä ja jos mitään ihmeellistä ei sattuisi kisassa niin tavoiteaika 1:27:xx olisi varsin mahdollinen. Suunnitelma kisaa oli hyvin yksinkertainen. Kun hyvät lämmöt oli otettu jo pohjille, niin ajattelin nostaa heti paukusta vauhdin vähintään 4:00- 4:10/km välimaastoon ja (koittaa) pitää sen siinä tasaisesti koko kisan ajan sen kummempaa repimättä.

Kellon lyödessä 12:00 päästiin sitten matkaan! Vauhti oli suunnitelman mukaisesti heti vauhdikasta. Ekan kilometri meni hieman kovempaa, mutta sitten vauhti tasaantui. Juoksu tuntui hyvältä. Vatuskin hiekkatienousussa piti vähän irvistää, mutta Osmajoentielle päästessä olo tasoittui nopeasti. Loput ekasta kierroksesta tultiin hyvällä jalalla Päikkäriin. Puoliaika näytti 42:33, joten tässähän oltiin jopa ennätysvauhdissa! Nappaisin yhden geelin tokan kierroksen alkuun, jotta paukkuja riittäisi vielä toiselle puolikkaalle.

Hyvä keli, hyvä fiilis :) Kilsat taittui vauhdikkaasti ja rantasuoralla heiteltiin kannustusjoukkkojen kanssa vitosia!

Toisella kierroksella vauhti pysyi edelleen yllä, mutta keskisykkeiden ollessa yli 170 alkoi kropassa jo vähän tuntua. Matka eteni kuitenkin hyvin. Ekan kierroksen tapaan Vatuskin nousi tuntui yhtä pahalta. Sen selätettyäni päätin laittaa pökköä pesään ja loppumatkan reilusta kolmen kilometristä jokainen kellottui joko tasan neljään minuuttiin tai alle. Loppukirin jälkeen jalat oli tyhjät ja kaikki jäi matkalle. Se näkyi myös loppuajassa (1:25:34), joka oli oma ennätys puolimaratonilla! Sen lisäksi kotiin viemisiksi tuli kilpasarjan hopeaa :) Voittajalle hävisin lopulta vain 46 sekuntia. Enpä olisi todellakaan uskonut vielä reilu kuukausi takaperin pääseväni heti kauden ekaan kisaan ennätysjuoksukuntoon! Kaikkea voi näköjään tapahtua, kun motivaatio on kohdallaan ja treenaaminen on fiksua.

Nämä pienet kannustajat pitivät jälleen ääntä reitin varrella ihan kiitettävästi :)


Kisan jälkeiset mietteet ja kiitokset sanat

Tämän kisan onnistumisen avain löytyy ehdottomasti vauhdinjaosta. Tässäpä vielä kisan kilometriajat jaoteltuna:

3:54 - 4:00 - 3:59 - 4:03 - 4:07 - 4:03 - 4:09 - 4:07 - 3:57 - 4:02 - 4:00 - 3:57 - 4:04 - 4:06 - 4:07 - 4:02 - 4:10 - 4:17 - 3:58 - 3:59 - 4:00 - 3:18 (Viimeinen 100m)

Vaikka kisa meni varpaan osalta hyvin eikä kipua ollut häiritsevästi, niin illalla se muistutti lähinnä  oliivia. Pysyi se kuitenkin kiinni, joten ehkä se kestää mukana muissakin kesän karkeloissa :D

Kiitokset jälleen kisan järjestäjille! Varkauden reitti on todettu aiemminkin hyväksi ja sitä se oli jälleen. Kaupungissa kiertävä reitti on myös varsin katsojaystävällinen. Huolto toimi reitin varrella mallikkaasti ja järjestelyt olivat muutoinkin erinomaiset. Ilopisara myös toimii hyvänä kisakeskuksena ja uintimahdollisuus kisan jälkeen on todella hyvä juttu. Kisaruokailut hoituvat myös kätevästi uimahallin välittömässä läheisyydessä olevassa Ravintola Tyyskänhovissa. Kokonaisuutena siis erinomainen paketti.

Kausi on nyt siis avattu! Jatketaan treenejä ja tavataan jälleen viivalla :)

Kiitokset kotijoukoille kannustuksesta, sekä myös koutsille (Mika Martikainen) askelmerkkien kohdalleen asettamisesta :)