Viime viikonloppu oli kyllä melkoista liitoa. Perjantaille olin sopinut yhdet kuvaukset, jonne riensinkin heti töistä päästyäni. Hääpari perheineen ikuistettiin Lappeenrannan linnoituksen vehreässä ja historiarikkaassa ympäristössä. Käytössä oli yksi salama ja läpiammuttava varjo. Keli oli aluksi hieman epävakainen, mutta selvittiin muutamalla vesipisaralla. Lopuksi saatiin jokusen ruudun taustalle sinistä taivastakin.
Hääparin yksityisyyttä kunnioittaen laitankin vain sormuskuvan tänne.
Kuvausten jälkeen kävin kotona antamassa toipilaalle (Peetulle) lääkkeet ja evästä. Sitten fillarikamat päälle ja maastoon! Lentokenttä-Huhtiniemi-Sammonlahti-Skinnarila-akselilla tehty ajo oli kyllä hyvä pk-lenkki. Vajaan 1,5h runnomisen jälkeen olo oli melkoisen hyvä!
Lauantain kohdalle kalenteri lupailikin varpajaisia! Hyvän ystäväni esikoinen näki ulkomaailman ensimmäisen kerran Tahkon kisojen aikaan. Nyt oli tarkoitus lyöttäytyä porukalla yhteen paikkaan juhlimaan tuota pientä immeistä. Tuore isukki olikin panostanut tarjoiluun sen verran huolellisesti, että makoisia eväitä muistellaan vieläkin lämmöllä! Toki muutama olutkin siinä nautittiin (luonnolliseen janoon) ;)
Mmmmm...
Tämä viikko alkoikin sitten melko tapahtumarikkaalla fillarilenkillä. Tarkoitus oli käydä tekemässä mukava pk-lenkki ja söhäillä pitkin poikin lähiseutuja. Lenkki alkoikin mukavasti ja ajaminen tuntui mukavalta niinkuin yleensäkin. Lentokentän suuntaan ajaessa sain kerran jo ketjut pahasti juntturaan ja niitä selvitellessä meni tovi. Onneksi ketjut eivät uudet olleet yhtä heppoiset kuin edeltäjänsä ja matka jatkui. Lentokentän parkkipaikalla nökötti vain pari autoa eikä ihmisiä ollut parkkipaikalla niinkuin yleensä. Kuinka ollakaan oikealla puolella olleessa Passatissa olikin kuski lähtöaikeissa ja ennen kuin ehdin reagoida niin olikin passatti tulossa jo suoraan perä edelle kohti. Sen verran ehdin jarruttaa, että sain hieman kylkeä menosuuntaan. *Pam* ja sitten keräiltiinkin pitkin poikin parkkipaikkaa! Kuski oli varmasti yhtä häkeltynyt kuin meikäläinenkin. Nopean tsekkauksen jälkeen vasen kyynärpää, sääri ja perse oli saanut osansa hiekkaisesta tantereesta ja verta tihkui vähän sieltä sun täältä. Pahoittelin myös tapahtunutta, koska en itsekään huomannut lähtöä tekevää autoa. Miestä ei tuntunut kiinnostavan muu kuin se olinko kunnossa eikä tainnut edes vilkaista autoaan ennen kuin itse aloin sitä tutkailla. Naarmuhan siihen jäi, mutta saatiin homma sovittua. Kiitos ja anteeksi.
Lenkki jatkui kuitenkin taas normitahtia kunnes ihmetellä edessä keskellä pururataa olevaa möykkyä, joka näytti aivan kannolta? Kohdalle päästyäni "kanto" pomppasikin ilmaan väläyttäen hammasrivistöään. Jonkun lenkkeilijän irrallaan oleva koira nökötti siis mytyssä keskellä uraa ja meinasi tosiaan mennä murot uikkareihin kun ohitse pyyhälsin. Loppumatkan ajan sitä oli koko ajan varuillaan ja odotti vain mitä tuleman pitää :D Noh ei voi sanoa, että ehjin nahoin tästä lenkistä olisi kotiin selvitty, mutta perille kuitenkin.
Tekevälle sattuu!
P.s: Klikkaamalla kuvia näet skarpimmat versiot niistä.
Mmmmm...
Tämä viikko alkoikin sitten melko tapahtumarikkaalla fillarilenkillä. Tarkoitus oli käydä tekemässä mukava pk-lenkki ja söhäillä pitkin poikin lähiseutuja. Lenkki alkoikin mukavasti ja ajaminen tuntui mukavalta niinkuin yleensäkin. Lentokentän suuntaan ajaessa sain kerran jo ketjut pahasti juntturaan ja niitä selvitellessä meni tovi. Onneksi ketjut eivät uudet olleet yhtä heppoiset kuin edeltäjänsä ja matka jatkui. Lentokentän parkkipaikalla nökötti vain pari autoa eikä ihmisiä ollut parkkipaikalla niinkuin yleensä. Kuinka ollakaan oikealla puolella olleessa Passatissa olikin kuski lähtöaikeissa ja ennen kuin ehdin reagoida niin olikin passatti tulossa jo suoraan perä edelle kohti. Sen verran ehdin jarruttaa, että sain hieman kylkeä menosuuntaan. *Pam* ja sitten keräiltiinkin pitkin poikin parkkipaikkaa! Kuski oli varmasti yhtä häkeltynyt kuin meikäläinenkin. Nopean tsekkauksen jälkeen vasen kyynärpää, sääri ja perse oli saanut osansa hiekkaisesta tantereesta ja verta tihkui vähän sieltä sun täältä. Pahoittelin myös tapahtunutta, koska en itsekään huomannut lähtöä tekevää autoa. Miestä ei tuntunut kiinnostavan muu kuin se olinko kunnossa eikä tainnut edes vilkaista autoaan ennen kuin itse aloin sitä tutkailla. Naarmuhan siihen jäi, mutta saatiin homma sovittua. Kiitos ja anteeksi.
Lenkki jatkui kuitenkin taas normitahtia kunnes ihmetellä edessä keskellä pururataa olevaa möykkyä, joka näytti aivan kannolta? Kohdalle päästyäni "kanto" pomppasikin ilmaan väläyttäen hammasrivistöään. Jonkun lenkkeilijän irrallaan oleva koira nökötti siis mytyssä keskellä uraa ja meinasi tosiaan mennä murot uikkareihin kun ohitse pyyhälsin. Loppumatkan ajan sitä oli koko ajan varuillaan ja odotti vain mitä tuleman pitää :D Noh ei voi sanoa, että ehjin nahoin tästä lenkistä olisi kotiin selvitty, mutta perille kuitenkin.
Tekevälle sattuu!
P.s: Klikkaamalla kuvia näet skarpimmat versiot niistä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti