Keskiviikkona oli niin mukava keli, että ajattelin lähteä jumppaamaan reisiä maastopyörälenkille. En päässyt varastoa pidemmälle, kun sain takakumin puhkeamaan ilmaa lisättäessä. En jaksanut alkaa paikkaamaan, joten vaihtoehtona oli lähteä liikeenteeseen jäykkis-maasturilla tai maantiepyörällä. Päätin suunnata kohti maantietä. Tosin ennen lenkkiä ajattelin palauttaa yhden leffan keskustassa sijaitsevaan makuuniin. Ajattelin polkea vähän kiertäen, ettei tarttisi seikkailla pyörän kanssa keskustan vilinässä kovinkaan paljoa. Kauppakeskus Iso-Kristiinan itäpäädystä menee alikulkutunneli Helsingintien alitse, josta ajattelin pujahtaa. Vaikka aina valmistautuu väistämään vastaantulijoita, niin silti voi vahinkoja sattua. Niin kuin tällä kertaa. Pamautettiin nokakkain vastaantulijan kanssa ja lensin kuin Rädyn nakkaama keihäs tangon yli! Kumpikaan ei oikeastaan oikaissut vaan ajettiin keskilinjaa. Onneks sain hieman otettua iskua käsillä vastaan, mutta silti iskin vasemman olkapääni sekä ylähuulen katuun. Pomppasin äkkiä pystyyn ja kokeilin menikö hampaita. Leegot oli onneksi rivissä paikallaan, mutta huuleen tuli läpi saakka oleva haava, josta alkoi verta tulla reippaasti. Kävin kysymässä toisen osapuolen vointia ja onneksi hän selvisi lähes vammoitta. Poika (n.11-12-vuotias) satutti vain hieman polveaan ja pääsi jatkamaan matkaa. Pyöräkin taisi selvitä ilman suuria ruhjeita.
Omasta Retro-Cresentistä meni etuvanne täysin solmuun ja se oli jätettävä parkkiin. Sain Iso-Kristiinan parkkihallista onneksi kyydin ystävälliseltä Venäläis-Suomalaiselta naiselta, joka heitti minut Armilan sairaalaan, joka oli lähimpänä. Pahaksi onneksi vastaanotto olikin mennyt jo kiinni ja seuraava lähin "ompelimo" olisi yliopistollinen keskussairaala. Kyytikin oli ehtinyt lähteä sillä välin, joten ei muuta kuin juoksemaan kohti sairaalaa. Onneksi matkaa ei ollut kuin noin kilometrin verran. Sairaalaan päästyäni pirautin Sarille mitä oli käynyt. Sarppa olikin pääsemässä juuri töistä ja ajoi heti sairaalalle. Sairaalassa pääsin kursittavaksi pienen jonottelun jälkeen. Itse tikkien ompelu ei niinkään tuntunut, vaan puudutuksen laitto. Huh. Ekalla kerralla lääkäri työnsi neulan kokonaan huulesta läpi ja kaikki puudutusaine tuli kieleni päälle. Uusi yritys. Toisella kertaa hän työnsi neulan huulen suuntaisesti sivusta sisään pitkän matkaa ja jumala*ta kun kirpaisi. Tikit saatiin vihdoin ommeltua ja pääsin kotia kohti.
Olin suunnitellut lähteväni seuraavana sunnuntaina Lappeenrannan lähistöllä järjestettävään kyläpyöräilyyn, jossa on tarkoitus kiertää lähikylillä sijaitsevilla rasteilla klo:8.00-20.00 väisenä aikana vapaavalintaisen reitin mukaan. Kaikkien vähintään 4 rastia kiertäneiden kesken arvotaan maastopyörä, sekä muita tuotepalkintoja. Olin tsekannut jo reitinkin valmiiksi ja reilun 70km:n lenkki olisi ollut tarjolla. Pistin nyt reissun kuitenkin harkintaan.
Huuli alkoi paranemaan yllättävän nopeasti, joten ehkäpä sittenkin lähtisin jos saisin maantiepyörän taas ajokuntoon. Uusi vanne löytyikin nopeasti ja samalla uusin jarrupalat, sekä ostin mittarin. Testinrundin jälkeen alkoi kuumottamaan sen verran tuo ajelu, että pakkohan se oli lähteä ajamaan :)
Sunnuntaiaamuna kello herätti 7.00 ja ylösnousu tuntui vähän nihkeälti, kun on jo hieman pääsyyt loman makuun. Aamupalan ja kahvien jälkeen alkoikin olo piristyä nopeasti. Tuuppasin mp3-soittimen täyteen hyvää musiikkia ja täytin camelbagin. Sanoin vielä moikat Sarpalle ja Peetulle ja menin tekemään fillariin vielä viime hetken säädöt. Matkaan pääsin sitten puoli ysin maissa, kuten suunnittelinkin.
Kello viittoo kohti lähtöä.
Reittisuunnitelma oli seuraavanlainen Lappeenranta-Kasukkala-Haapajärvi-Vainikkala-Simola-Hytti-Hanhijärvi-Lappeenranta. Reitille matkaa tulisi noin 70km, joten ihan mukava peruskuntolenkki. Aluksi meinasin ottaa kartan tai gps:n mukaan kaiken varalta, mutta reitti näytti niin helpolti, että päätin jättää ne pois.
Lappeenrannan kävelykatu Oleksi oli melkoisen autio vielä puoli ysin aikaan.
Matka Kasukkalaan meni leppoisasti Rammsteinin tahdissa. Myllymäen alikulkutunnelit ajoin melkein kävelyvauhtia. Liian tuoreessa muistissa oli edellinen tunnelin alitus. Kasukkalan koulun pysäkillä oli ensimmäinen rasti, jossa hörppäsin mehut ja jatkoin matkaa. Seuraava siirtyminen olikin pikainen vajaan 7km pyrähdys Haapajärvelle, jossa vanhan kyläkoulun piharakennuksen kuistille oli sijoitettu seuraava rasti. Tässä vaiheessa matkaa alkoi muita tapahtumaan osallistuneita tulla vastaan ja aina sai kohteliaat tervehdykset. Koululle päästyäni laitoin merkinnän listaan, otin muutaman kuva pihalta kännykällä ja sitten hyppäsin takaisin satulaan.
Haapajärven koulu
Rasti numero 2.
Matka Vainikkalaan kulki mukavasti aamuauringon alkaessa lämmittämään entistä enemmän. Urheilukeskuksen pihalla sijaitsevalla rastilla olikin muutama herra syömässä eväitään, kun tulin paikalle. Eläkeikäiset miehet kertoivat olevansa myös Lappeenrannasta. Turistiin hetki niitä näitä ennenkuin lähdin sitten taas jatkamaan matkaa. Seuraavana kohteena oli Simolan kyläkauppa ja pientä epävarmuutta oli havaittavissa reitinvalinnan suhteen. Varmistin reitin vielä matkan varrelle sattuneelta rouvalta. Oikealla tiellä oltiin ja sitten pystyikin taas päästelemään vähän kovempaa kun tiesi ettei ole harhaan ajamassa :) Yllätten asfaltti loppuikin ja edessä oli pitkä pätkä hiekkatietä. Maantiesykkeli ei tosiaan ole mukavin vaihtoehto hiekkatielle, jossa on melkoisesti "nimismiehen kiharoita", sekä marmorikuulamaisia kiviä.
Maitokoneet ihmettelivät ohitse vilahtelevia pyöräilijöitä.
Simolan kyläkaupan pihalla olikin porukkaa taas evästämässä ja kyselin heiltä hieman reittiä seuraavalle rastille. Kiitin heitä neuvoista ja kaivoin evästä repusta, sekä pirautin Sarille, että hyvin menee (...ja etten ole onnistunut olemaan turvallaan vielä kertaakaan) :) Lisäenergia tekikin terää ja pyörä kulkikin taas paljon mukavammin kohti seuraavaa rastia, joka oli Hytin Vpk:n rakennus.
Retro-Cresenttini ja Simolan kyläkauppa.
Kyläkaupan lähistöllä oleva vanha tiilinen sähkön jakelutorni.
Simolasta matka jatkui pitkin Vaalimaantietä joka veisi aina Lappeenrantaan saakka. Tarkoitus oli alunperin käydä vielä Hanhijärven rastilla, mutta koska en ihan tarkkaan muistanut reittiä sinne eikä opasteita näkynyt, niin päätin ajaa suoraan Lappeeseen.
Todella mukava pyörälenkki kaikinpuolin! Tässäpä vielä lopuksi vielä hieman
infoa päivän lenkistä:
Ajettu matka: 70.84km
Suoritusaika: 2h29min
Kokonaisaika: 2h50min
Keskinopeus: 28.4km/h
Maksiminopeus: 57.3km/h
2 kommenttia:
Tuo tiilinen torni on vanha vesitorni höyryveturikaudelta.
Ahaa, kiitokset oikaisusta :) Näytti kovasti samanlaisilta sähkönjakelutorneilta mitä ennen oli.
Lähetä kommentti