Tosiaan lomalla on tullut tohistua kaikenlaista kuvauksista, urheilun kautta sohvalla leffojen tiirailuun. Treenit on tuon Finlandian jälkeen kulkenut hieman tahmeasti. Sellainen yleisvoimattomuus on vaivannut koipia ja vireystaso ollut muutenkin vähän haalea. Kai se jotain orastavaa lenssua koitti tehdä, mutta nyt on jo parempaan suuntaan menossa ja alkaa treenikin taas kulkea! Aikani kuluksi olen koittanut metsästää itselleni "uutta" maantiefillaria. Kelpaisi siis joku 80-90-luvun maantiekilpuri. Vinkkinä jos jollain lukijalla sattuu olemaan varastossa ajan patinoima Bianchi, Colnago, Pinarello, Raleigh tai muu vastaava, niin pistäppä postia osoitteeseen ollijantti@netti.fi.
Nyt on kuvaamisetkin jääneet hieman vähemmälle, kun on tullut touhuttua kaikkea muuta. Paljon on kuvausideoita "pöytälaatikossa" ja täytyykin alkaa toteuttamaan niitä kunhan ehtii. Kiireistä on tämä lomailu ;) Omien kuvailujen lisäksi on taas ollut kysyntää kuvauskeikoillekin. Pääosin henkilökuvauksia olisi luvassa ja nykyään tekeekin mieli tehdä hieman enemmän järjestettyjä kuvauksia kuin urheilua/tapahtumia/keikkoja, joissa mennään sitten pelkästään tilanteen mukaan.
Pakko heittää vielä tähän loppuun muutama leffasuositus:
Poika raidallisessa pyjamassa
Vuonna 2006 julkaistuun Joyce Boynen romaaniin perustuva elokuva, joka kuvastaa sodan julmuutta lapsen silmin katsottuna. Erittäin koskettava ja kouraiseva elokuva kertoo natsiupseerin pojasta Brunosta, joka joutuu muuttamaan Berliinista uuteen kotiin keskelle maaseutua. Kaupungin vilinään tottunut poika tylsistyy suuressa muurien ympäröimässä talossa ja päättää ruokkia vilkasta luonnettaan tekemällä tutkimusmatkoja lähiympäristöön salaa. Huoneestaan hän on huomannut lähellä olevan "maatilan", jonka aidatulla alueella liikkuu paljon pyjamapukuisia ihmisiä. Bruno ystävystyy aidan toisella puolella asuvaan poikaan. Hämmentynyt Bruno ei ymmärrä miksi ihmiset pitävät outoja vaatteita eivätkä saa poistua alueelta. Välillä tilalla asuvia ihmisiä tuntuu myös katoavan. Kaikkeen löytyy lopulta julma vastaus.
5 pojoa!
(Kuva: plaza.fi)
Marley & Minä
David Frankelin ohjaama (2008) elokuva Marley & Me kertoo amerikkaisen John Groganin elämästä vaimonsa ja varsinkin koiransa kanssa. Elokuva perustuu Groganin aiemmin julkaisemaan samannimiseen omaelämänkertaan, josta on sitten sovitettu leffaversio.
John ja Jennifer Grogan (Owen Wilson & Jennifer Aniston) ovat noin kolmekymppisiä uraa luovia toimittajia. John päättää lieventää vaimonsa vauvakuumetta hankkimalla koiranpennun...Marleyn. Suloisesta ulkokuorestaan huolimatta Marleyn sisällä piilee luontainen rasavilli, joka pistää pariskunnan koetukselle. Koirasta kasvaa kuitenkin vahva osa perhettä, johon alkaa pikkuhiljaa myös tupsahdella mukuloita.
Elokuva varmasti vetoaa kaikkien koiranomistajiin ja onkin siksi koiraihmisten varma leffavalinta. Elokuvaa on markkinoitu romanttisena komediana, mutten kuitenkaan sitä ehkä ihan noin kuvailisi. Itse lisäisin elokuvan komedian lisäksi draamankin puolelle.
3 pojoa.
(Kuva: Static.guim.co.uk)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti