27.8 klo:9.00 löysin itseni taas Utin varusvarastolta kuittaamassa itselleni repullisen varusteita. Porukkaa omalta vuosikurssilta tuntui olevan mukavasti paikalla ja muitakin tuttuja naamoja oli päättänyt lähteä kertaamaan.
Päivä alkoi pikaisella hyppykoulutuksella, jonka jälkeen jo seisoa törötetimme kentän laidalla odottaen oman pokan nousua koneeseen. Pian kone kiipesikin matalimpaan hyppykorkeuteen, josta on tullut hypättyä. Pikku koneen lentäessä linjaa kentän yläpuolella 250 metrin korkeudessa, yhdeksän miehen ryhmä hyppäsi ripeänä ketjuna ulos koneesta. Alastulo jännitti toki, koska edellisestä T-10-hypystä on kulunut jo kuusi vuotta. Alastulo kierrähdyksineen meni oikein mallikaasti ja fiilikset oli katossa!
Roikkumista alastulokeinuilla.
T-10B
Hyppyvarusteiden tarkastusta ja hengailua pakkaamon vieressä.
Varjot selkään ja kohti kenttää.
Naamat näkkärillä kentän laidalla hypyn jälkeen.
Hyppyjen jälkeen lähdettiin Tyrriin palauttamaan mieleen aseenkäsittelytaitoja. Ammunnat oli hieman erkkarityyliset ja ne tehtiin lähietäisyydeltä janttereihin.
Ammunnat oli nopeasti ammuttu. Tämän jälkeen oli mahdollista käydä tsekkaamassa kiltapäivien meininkiä vanhalla leirikentällä. Porukkaa olikin jo paikalla ihan mukavasti. Katseltiin lipunnosto, hyppynäytös, sekä jututettiin vanhoja kurssilaisia. Sattuipa juttuseuraksi herra LJK-kurssilta numero 1 (eli vuodelta 1962).
Merkkisavuja hyppääjiä varten.
Kiltapäivien ohjelman jälkeen olikin jo aika alkaa teippailemaan jalkoja yön marssia varten. Topakat teippaukset ja tuplasukat oli hyvä keino jo inttiaikanakin välttää pahimmat rakot, joten niillä ajattelin lähteä matkaan tälläkin kertaa. Tankkaukset matkaa varten hoidettiin niin varuskunnan ruokalassa kuin sotkussa munkkeja/jäätelöä mutustellen. Sodessa munkkikahvit taisi kustantaa euron. Kohtuullinen hinta :) Harjoitushallille toimitettu reserviläisten "vahvistettu" iltapala aiheutti vähän hilpeyttä. Pari palaa kauraleipää, aamupalajuustoviipaleet ja omena :D Onneksi olin varannut reppuun sen verran matkaevästä, ettei energiat olleet noiden varassa.
"Vahvistettu" iltapala...Onneksi ei sentään näkkäriä ollut.
Rinkkoja ei ressukoille jaettu, vaan kantamus oli aina yhtä mukava M85-reppu.
Jep ja sitten matkaan! Kello näytti 19.57, kun lähdimme harkkahallilta kohti ekaa rastia (vesistön ylitys). Noin puolentoista tunnin marssimisen jälkeen olimme perillä. Ei muuta kuin Aatamin asu päälle, kamppeet reppuun ja reppu jätesäkkiin. Vesi oli vielä sen verran "lämmintä", ettei kohmeinen olo päässyt puremaan. Noin 50-70 metrin ylitys meni mallikkaasti. Matka jatkuu.
Jotostelua Valkealan korvessa.
Vesistönylitys
Matka jatkui kohti miehittämätöntä kakkosrastia, jossa leimattiin mukaan annettu emitti. Viimeisenä kohteena ennen lepoa oli eräs retkimaja, jonne saavuimmekin hieman odotettua aiemmin. Vaikkei jo kävelty matka ollutkaan mikään pitkä, niin mielellään sitä heittäytyi pitkäkseen pitkän päivän päätteeksi. Tosin aiemmin ihmetystä aiheuttaneet pienet makuupussit osoittautuivat vesisateisessa kelissä (+7´C) aika vilpoisiksi nukuttaviksi taivasalla. Vesisadetta pääsimme onneksi suojaan menemällä retkimajan alle nukkumaan.
Kello pirahti klo: 4.00 ja oli aika kömpiä makuupussista viileään aamukeliin. Nopea aamupala löytyi repun antimista ja sitten taas matkaan.
Sammakotkin oli heränny aamulenkille.
Loppumatka sujui melko mukavasti aamun sarastaessa ja noin 6.00 olimme perillä viimeisellä rastilla Tyrrin ampumaradalla. Pareina suoritettujen ammuntojen jälkeen suuntana oli Utti-halli ja aamupala.
Sitten ei muuta kuin kamat takaisin varusvarastolle ja passit käteen. Tälläinen harjoitus tällä erää. Kiitos "taistelutoverit" :) Nähdään taas samoissa merkeissä, jos vielä kutsuja tulee näihin hommiin! Seuraavaksi vuorossa olisi ilmeisesti tupamiitti. Sitä odotellessa ;)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti