Kun päivittäin ajelee 150km työmatkaa (ajallisesti n.2h), tekee päätoimen parissa 8,5h työpäivän, siihen sivuun kuvaushommia, useammat illat kuvankäsittelyä sekä touhuilee kaikenlaista perheen parissa, niin alkaa päivässä olla melko rajattu aika liikunnalle. Liikunnasta on kuitenkin vuosien saatossa muodostunut sellainen henkireikä, että liika vaje sillä saralla alkaa kiristämään koteloa. Noh, tälläistä se välillä on. Syksyyn mennessä alkaa (toivottavasti) reissuhommat hellittämään ja jää siten enemmän aikaa.
Fillarikalusto otti myös itseensä jo heti kauden ekalla maastolenkillä. Yhdestä takalinkun laakerista jäi vain ulkokehä muistoksi, kun paukuttelin totuttuun tapaan pitkin juurakoita ja kivikoita. Uudet rosterilaakerit löytyi tilaustavarana paikallisesti liikkeestä ja fillari on taas ajokunnossa.
Punaisella ympyröity hajonnut kohta linkusta.
Reisiä on toki jumppattu myös maantiellä ja Puijon nousu on tullut kyllä tutuksi. Fillaritreenit ovat kulkeneet letkeästi (mutta hikisesti) ilman tulostavotteita, koska jouduin skippaamaan TahkoMTB:n ekaa kertaa kahdeksaan vuoteen. Ehkäpä olikin jo tauon paikka.
Kovasti kuitenkin polttelisi päästä kisaamaan jonnekin, joten nähtäväksi jää ehtiikö sitä mukaan vielä tämän kesän rientoihin.
Täältä voit tsekata SPU:n tekemän listan kesän fillaritapahtumista --> TAPAHTUMAKALENTERI
Olkapäävaivat on varmasti tuttuja kaikille punttia nostaville harrastajille. Itsellä kipeytyi pari kuukautta sitten oikea olkapää pirun pahasti ja sen jälkeen ei ole paljon pystypunnerrusta tehty. Vaikea sanoa mistä se noin pahasti itseensä otti. Useamman viikon kun on malttanut kevyesti ottaa, niin alkaa jo kummasti löytyä elonmerkkejä kädestä.
Ettei olkapää nyt jo tarpeeksi aiheuttanut harmia, niin tekipä vielä samaiseen hanskaan tenniskyynärpäänkin. Se jos mikä on viheliäs vaiva. Puristusote nostettaessa jotain vähänkin painavaa suoraan ylöspäin saa aikaan melko epämiellyttävän kivun syvällä kyynärpään sisässä sekä forkun alaosassa. Tähän syypäänä on liian pitkät kuvankäsittelytuokiot huonossa asennossa jäkittäen hiirikättä. Lääkkeenä tähän vaivaan suositellaan ensisijaisesti lepoa ja otinkin siis neuvosta vaarin. Paransin myös työergonomiaa sekä pidän työteosta taukoa paljon useammin.
(Kuva: www.tenniselbownow.com)
Pitää nämäkin jutut taas oppia kantapään kautta. Mutta pääasia, että saa taas kropan kuntoon ja treenit pyörimään normaalisti.
Frisbeegolffia on myös tullut heiteltyä ja peli kulkee rennon mukavasti. Kunhan käsi alkaa kestämään kunnon rasitusta, niin alkaa varmasti heittoihinkin tulla lisää metrejä. Tänä vuonna on kierretty pelkästään Lappeenrannan ja Kuopion kenttää, mutta tarkoitus olisi päästä heittämään ainakin Varkauteen, Leppävirralle ja ehkäpä siilinjärvellekin.
P.S: Kiireestä kertoo näköjään sekin, että olen aloittanut kirjoittamaan tätä blogipostausta kuukausi sitten. Nyt oli vasta aikaa kirjoittaa se loppuun ja laittaa julkaisuun :)
P.S.S: Lisättäköön vielä saman otsikon alle yksi kappale lohjenneita hampaita. Aamulla hampaita pestessä lähti hampaasta vanha paikka + köntti itse hammasta irti...Saikkua luvassa tälle päivälle. En kyllä edes muista milloin olisin viimeksi sairaslomalla ollut.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti