Olli Jäntti Blogi: Tahko MTB 2012

Vuoden tauon jälkeen oli taas mukavaa ottaa osaa keskikesän parhaisiin maastopyöräilykarkeloihin Tahkolla! Tänä vuonna taidettiin jälleen tehdä osanottajamäärässä ennätys, kun ilmoittautuneita oli huimat 1898 henkilöä! Allekirjoittaneen kahdeksannen TahkoMTB:n aamu ei mennyt aivan niin kuin Strömsössä, mutta homma saatiin kuitenkin hoidettua kunnialla kotiin.

Kisa

Kerrankin saavuimme Tahkolle suht ajoissa (n. klo: 7.35). Perille päästyämme purimme pyörät pois auton kyydistä ja suuntasimme pyörillä kohti kansliaa ilmoittautumaan. Huonoksi onneksi meikäläisen pyörästä antautui takavaihtajan vivut heti kun tuuppasin vaihdetta silmään. Ja starttiinoli aikaa vain ujosti yli tunti. Alkuketutuksen jälkeen kävin hakemassa numerokyltit kansliasta ja lähdin pikaisesti etsimään varaosia. Onneksi XT:n vipusetti löytyi oitis Sportian pisteeltä ja huoltomies alkoi touhuamaan fillarin kimpussa. Huoltopisteellä riitti muutakin touhua, joten alkoi näyttää siltä ettei taida Jäntti nyt ehtiä 9.00 starttiin. Onneksi sain muutettua lähtöni seuraavaan aaltoon (klo: 9.20) ja pyörä saatiin kasaan ennen sitä. Kiitokset vielä Sportian väelle! Jalat olikin jo sopivasti lämmitelty kimpoilemalla pitkin hotellin ympäristöä em. hässäkän vuoksi, joten ei muuta kuin starttia odottelemaan.

9.20 pamahti starttipyssy ja päästiin vihdoin matkaan. Asettauduin heti oman starttini kärkimiesten peesiin ja siinä pysyttiinkin aika tiukasti Kinahmi I:lle saakka. Skippasin ensimmäisen huollon suunnittellusti, koska tuossa vaiheessa en ole kokenut lisäenergian tarvetta. Vauhti oli melkoisen menevää ja aloimme jossain vaiheessa saavuttamaa 9.00 lähdön porukkaa. Kinahmi I:stä ylös tunkatessa alkoi hengitys kuulostaa lähinnä epäkuntoiselta haitarilta ja eroa kärkeen alkoi tulla enemmän. Lisäksi kesällä jo aiemmin kesällä kenkkuillut alaselkä tuntui kipristelevän.

Tasaisemmalle polulle päästyäni aloin vasta löytämään rytmiä ajamiseen ja homma helpottui. Liian kovat paineet eturenkaassa (2.5bar) teki etupäästä melko holtittoman, joten hyvän linjan etsiminen oli entistä tärkeämpää. Lisäksi alla oli minulle vielä vähän vieraat kumit (Etu: Rocket Ron ja Taka: Racing Ralph), joten en tiennyt yhtään miten ne kestävät kivikossa jyräämistä. Koitin kuitenkin pitää reipasta vauhtia yllä kivikossakin ja kilometrit tuntui taittuvan mukisematta.

Poluilla tuli porukkaa selkä edellä vastaan pitkien jonojen verran ja hätäselle miehelle jonossa ajaminen metsässä tuntui turhauttavalta. Mutta tälläisellä osanottajamäärällä tuo olikin jo odotettavissa, joten hölmöjä ohituksia oli turha tehdä. Tsekkasin hyviä ohituspaikkoja ja huikkasin edessä olevalle ohitusaikeista ja aina tuli tilaa. Muistin toki kiittää ohitettuani :) Kinahmi II:lla etureisi jo hieman muistutti rasituksesta ja jalkautuminen mäessä tuntui pahentavan asiaa. Siispä tunkkaamisen sijasta hyppäsin satulaan ja pyörittelin mäen rauhallista tahtia lähes tulkoon ylös asti ohittaen jopa jokusen kisatoverin. Kalkkiruukin kivikot ajoin harkiten, koska rengasrikkoja näkyi polun varsilla varsin paljon. Tasaisilla ja pitkillä tieosuuksilla pääsin hyviin letkoihin mukaan ja vauhdit nousi helposti yli neljänkympin.

Matka etenikin ilman probleemia aina 45km saakka, jossa taas etureidet alkoi hieman temppuilla. Glukoosia ja geelejä suuhun sekä tasaista pyörittelyä, niin johan alkoi taas kulkea. Selkäkin oli vetristynyt ajaessa. Viimeiseltä huoltopisteeltä nappasin vielä perinteisesti vohvelit ja hillot energiavarastoksi viimeistä rutistusta varten. El Grande olikin muuhun reittiin nähden mukavan kuiva ja se tulikin ongelmitta ylös. Tuolihissien yläaseman näkeminen toi taas hymyn huulille, mutta sen takana olikin tänä vuonna vielä pätkä tuntematonta luvassa. Nopea tie vei ajajat Pehkun kupeeseen, josta reitti kääntyi kiemurrellen alas. Sen verran jyrkkyyttä ja vauhtia tarjosi viimeinen alamäki, että oli siinä ja siinä pitikö Hayesit vauhtia kurissa. Jarrut alkoi kuumua melkoisesti ja palaneen käry tavoitti nenän matkalla alaspäin.

Alamäkipätkästä selvittyäni oli edessä enää loppukirin paikka. Virtaa riitti vielä pieneen pyrähdykseen ja maaliin tultiin suht vauhdikkaasti. Paikoittain rankka rata ja letkassa ajaminen verotti aikaa sen verran ettei omaa ennätystä parannettu tänä vuonna, vaan jäin siitä vajaat 9min. Tämän vuoden ajaksi kellottui 3h 35min joka oikeutti sijaan 119./1143. Tavoite oli olla sijoituksellisesti 10% sakissa ja siihen melkein päästiin (10.4%). Olen tulokseen kuitenkin tyytyväinen, koska mies ja kalusto saatiin ehjänä maaliin. Koitetaan parantaa sitten taas seuraavalla kerralla ;)

Kisadata:

Ajettu matka: 58.7km (Sports Tracker)
Aika: 3.35.44.5 (My Laps sports timing)
Keskinopeus: 17.1 km/h (VDO)
Maksiminopeus: 52.5 km/h (VDO)
Keskisyke: 156 bpm (Suunto T3C)
Maksimisyke: 187 bpm (Suunto T3C)
Kulutus: 2771 kcal (Suunto T3C)
Pyörä: BeOne Hornet + (XT/SLX, Manitou Minute II / Swinger air SPV 3-way, Hayes hfx 9, RPM Carbon, Eggbeaters, Mavic 221, RoRo/RaRa)

Palautteet, mietteet ja kiitokset:

Järjestäjien osalta homma toimi jälleen hyvin. Huoltopisteiden sijoittelu oli parempi kuin viimeksi ajaessani (2010) ja homma toimi niillä mallikkaasti. Kiitokset siitä huoltopisteiden porukalle! Paita oli hyvä ja pastabuffa maistui kisan jälkeen. Reitti oli suht selkeästi merkattu, mutta liian pitkät SRAM-nauhat aiheutti vaaratilanteita takertuessaan muutaman kuskin pyöriin kiinni. Lisäksi El Granden alkuun olisi voinut laittaa jonkun kyltin merkkaamaan selkeästi nousun alun sekä antamaan lopputsemppauksen porukalle.

Reittimuutokset olivat mielestäni ihan onnistuneita vaikkakin viikolla olleet sateet tekivät maastosta paikoittain haastavaa. Mutta hei, maastopyöräilyähän tämä onkin ja kuran pitää välillä lentää ;) Loppupätkän muutos toi mukavaa vaihtelua tällä kertaa, mutten oikein osaa sanoa pidinkö vanhemmasta laskusta enemmän.

Porukka ajoi yleisesti ottaen siististi eikä törppöjä sattunut ainakaan omalle kohdalle. Matkalla törmäsin myös tuttuihin (Hannu ja Kilimu), joiden kanssa matkaa oli mukavaa taittaa. Porukalla tuntui olevan ajofiilis muutenkin kohdallaan ja juttua riitti myös tuntemattomien kuskien kanssa.

Iso kiitos Timolle, Henkalle + muulle mökkiköörille, jotka antoivat meidän "majoittua" ja saunoa kisapäivän ajan mökillään. Kiitokset omalle ajoporukalle, jonka kanssa on jo vuosia treenattu ja kierretty kisoja. Antille kiitokset tämän vuoden kyydityksistä välillä Kuopio-Tahko-Kuopio. Kiitokset myös perheelle tsemppauksesta :)

Pics or it didn't happen:

En jaksanut roudata järeämpää kamerakalustoa matkaan, vaan kuvailin muistoksi parit kuvat iPhonella.