Omalta osalta tämän vuoden kisapäivä oli aavistuksen haastava. Aamulla herätessäni olo oli karsea. Joka paikkaa kolotti ja jumitti. Päätä särki, kuvotti ja pakki oli aivan sekaisin. Ruoka ja juoma ei maistunut ja puhti oli pois. Alkoi hiipiä jo mieleen, josko tästä selviää ajohommiin laisinkaan. Koitin ottaa aamun todella rauhallisesti ja saada alas nestettä mahdollisimman paljon, koska luvassa oli kuuma päivä. Matkalla Tahkolle olo alkoi kuitenkin asettua vähän paremmaksi, kun pääsi hetkeksi istumaan viileään autoon.
Tahkolle tultiin jo hyvissä ajoin (n. 7.30) ja ehdin ajella vähän alkulämpöjäkin pohjalle. Kellon hiipiessä kohti ysiä asettauduttiin tuttuun nippuun Piazzan eteen. Porukkaa oli kuuman ryhmän lähdössä kuin pipoa, joten otin lähtöpaikan taas mahdollisimman edestä. Lähtölaukauksen saattelemana ampaistiin sitten matkaan ja sykkeet oli heti korkealla. Alkumatka menikin viime vuoden malliin auton/mönkijän perässä ajellessa. Järjestäjän osalta sattui mönkijän kanssa pieni moka, kun kuski ei ilmoittanut ajavansa sivuun vaan kurvasi varoittamatta alppimökkien pihatielle. Osa porukasta ajoi sinne sitten perässä ja joutuivat umpikujaan. Onneksi itse seurasin oikeaa reittiä ja pääsin etenemään ilman kämmellyksiä.
Vauhti oli melkoisen menevää ekan kymmenen kilometrin ajan ja keskarit huiteli 25km/h:ssa. Olon ollessa hieman pehmeähkö ajattelin hieman himmata enkä repiä itseäni puhki jo heti alussa. Myös tosiasiat tietäen ettei mitali ole Tahkolla (vielä ;) ) kovin realistinen tavoite. Mummonmäki tuli vähän nihkeästi ja epätasaisesti ylös enkä muutenkaan meinannut löytää omaa ajotahtia. Nykivällä menolla kuitenkin edettiin ja matka jatkui kohti Kinahmi 1:sta. Siellä porukka jalkautui ensimmäistä kertaa ja jonoja alkoi syntyi. Ohittelu tuntui turhalta, koska letka jatkui pitkälle metsän siimekseen. Metsäpoluille päästyämme meni tovi hakiessa rytmi kohdalleen, jotta oikeat ajolinjat alkoi löytymään. Takavaihtaja teki mystiset jumit ja jouduin siirtymään hetkeksi polun laitaan sitä ihmettelemään. Vika oli äkkiä korjattu ja pääsin nopeasti taas vauhtiin kiinni.
Pidin huolta, että join heti alusta lähtien riittävästi ja nappailin glukoosia siihen sitten kaveriksi. Jalat oli hieman tukossa alun rykäisystä, mutta metsäpoluilla ne sitten vertyivät kun sai keskittyä kivien kiertoon. Tieosuuksilla fillari kulki yllättävän kovaa eikä ohimenijöitä näkynyt. Jalat oli edelleen vähän pehmeät eikä mitään ajamisen hurmiota ollut havaittavissa. Krampit pysyivät toistaiseksi kuitenkin poissa ja matka eteni tasaisesti...kunnes hieman ennen matkan puoltaväliä vedin metsäautotiellä lahjakkaasti lipat lähes täydestä vauhdista, kun eturengas jäi oikealle kaartuvassa mutkassa uraan. Rämähdin kyljelleen lepikkoon lyöden vasemman polven aika kovasti tankoon. Pikainen tsekkaus --> kaikki ok --> ja matka jatkui. Kaatuminen ei kisan aikana tuntunut haittaavan menoa.
46km:n kohdalla tuli taas ongelmia. Puhkaisin eturenkaan erään notkon pohjalla olevaan kivikkoon ja rengastalkoissa tuhraantui 10min. Vähemmänkin olisi mennyt, jos patruunapumppu olisi toiminut. Jouduin lainaamaan pumppua muilta samaan kivikkoon renkaansa puhkoneilta. Tragikoomisin hetki sattui, kun eräs renkaansa rikkonut herra lainasi toiselle samassa veneessä olevassa toisen sisuskuminsa, koska tämä oli käyttänyt varakumin jo aiemmin. Kun kaikki olivat paikanneet eturenkaansa, niin huomattiin, että toisen vararenkaansa antaneella sällillä oli vielä takakumi puhki...Aina ei auttamista palkita. Molempiin huoltoihin oli noin 5km matka, joten toivon että joku vippasi hänelle myös kumin.
Rengasrikosta kiukustuneena lähdin jatkamaan matkaa, mutta kyykkiminen oli tehnyt jaloille hallaa ja etureidet nasahtivat lukkoon heti kuin koitti saada niistä tehoja irti. Pitkä huikka juomaa, geeliä + glukoosia sekä tasaista pyörittelyä, niin johan alkoi taas kulkea. Krampit onneksi katosivat ja jäljellä oli enää pari kovaa nousua (maantieltä nouseva hiekkatiepätkä sekä tietysti El Grande). Mäkien kanssa ei ollut mitään ongelmia ja ne tuli ajamalla ylös. Taisinpa jopa tehdä niissä jokusen ohituksenkin.
Tuolihissin yläaseman näkeminen palkitsi jälleen raskaan työn raatajan ja hymyssä suin painelin kohti loppulaskua. Takaraivossa painoi koko ajan aiempi rengasrikko ja päätin ottaa loppupätkän aavistuksen varovaisemmin. Homma toimi ja alas päästiin turvallisesti. Koitin punnertaa vielä loppukirin, mutta vähän vaisuksihan se jäi. Sekkari pysähtyi ajassa 3.33.46.1.
En ollut päivään tyytyväinen, koska paukkuja olisi ollut parempaankin. Ihmetys oli kuitenkin suuri, että pystyin parantamaan viime vuoden aikaa parilla minuutilla! Omasta ennätyksestäni jäin noin seitsemän minuuttia, joten ei se nyt kuitenkaan ihan niin huonosti mennyt miltä tuntui. Sijoituksellisesti (132./1149) jäin kuitenkin tavoitteesta, joka oli olla 10%:n sakissa (nyt 11,48%). Tosin, jos mukaan lasketaan sarjat "Miehet yli 50v ja Yöpyöräily (miehet)" niin sitten aika lähellä tuota 10% sakkia ollaan ;)
Nyt parannellaan polvea ja suunnataan katseet kohti tulevaa ;)
Kisadataa:
Fillari: BeOne Hornet + (Mavic 221, Rocket Ron/Racing Ralph, XT/DeoreLX, Hayes hfx 9, RPM Carbon, Eggbeaters)
Ajoaika: 3h 33min 46s 4ss (TahkoMTB)
Matka: 60km (TahkoMTB)
Keskisyke: 158bpm (Suunto T3c)
Maksimisyke: 174bpm (Suunto T3c)
Kulutus: 2950kcal (Suunto T3c)
Palautteet, mietteet ja kiitokset:
Järjestäjien suuntaan jälleen kiitos ja kumarrus kisajärjestelyistä sekä toimivista huoltopisteistä, joissa palvelu pelasi viimeisen päälle mallikkaasti. Tämän vuoden paita oli myös oikein hieno. Lihapullat sekä kasviseväs oli jälleen erittäin hyvää!
Reitti oli pääosin hyvä. Hyvänä muutoksena pidän kalkkiruukin huoltoa edeltävän polkuosuuden poistamista. Ei tarvinnut enää tässä tunkata kurapolkupätkää ylös vaan hieman kauempaa kiertävä metsäautotie toimi paljon paremmin. Miinuksena täytynee kuitenkin myöntää, että omasta mielestä vanha loppulasku oli kyllä parempi. Tai ehkä hieman muuttamalla uutta loppulaskua siitä saisi jotenkin fiksumman?
Kiitokset myös Tompan ja Tumen perheille kisan jälkeisestä saunasta ja seurasta. Kiitokset myös omalle ajoköörille ajoseurasta sekä Ipelle kyydeistä. Ensi vuotta odottelemaan!
Näihin kuviin ja tunnelmiin...
 |
| Aamukasilta oli Piazzan edusta vielä aution oloinen. |
 |
| Hetki ennen starttia vaihdeltiin kuulumisia Ojalan Henkan kanssa, joka sai 60km-sarjan seppeleen kaulaansa myös tänä vuonna. On se kova! |
 |
| Kuhinaa riitti kuuman ryhmän startissa klo: 9.00. |
 |
| Vielä hetkeä ennen starttia jopa hymyilytti. |
 |
| Näkymää Piazzan terassita Tahkon rinteille päin. Oikeassa laidassa näkyy loppulasku. |
 |
| Voittajan seppele killummassa Pivotin pilttuussa. Oli kuulemma sattunut väärä nimi Henkan numerolappuun, jonka hän sitten korjasi omatoimisesti. :) |
 |
| Kahdeksan Tahkoa ajettu BeOne Hornet + ja Ipen rouhea Pivot. Jokohan sitä ensi kaudella olisi uutta kalustoa itselläkin alla ;) |
 |
| Osa meidän porukasta ajeli ammattinsa puolesta Mediccinä. Saa nähdä vaihtuuko jonain vuonna herroille Medic-kyltin tilalle "180". |
 |
| Lihapullapasta + kasvissettiä ála Tahko. Kyllähän se taas maistu. |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti