Olli Jäntti Blogi: Kuopio Maraton 2014

Viime vuonna missasin nämä karkelot tyystin, joten tänä vuonna kisakalenteriin olikin laitettu hyvissä ajoin hiirenkorva 6.9.2014 kohdalle.

Kuopio Maratonin reitti on saanut kiitosta järvimaisemistaan, mutta sitä on myös samaan hengenvetoon sanottu hieman haasteelliseksi mäkisyytensä vuoksi. Maastopyöräilijänä jotenkin sitä mieltää mäkiset maastot todellakin oikeasti mäkisiksi :) Tosin juoksu on lajina aivan eri maata kuin pyöräily ja kun jalat alkavat olla tukossa, niin pienikin nousu tuntuu raskaalta.

Tämän vuoden juoksut ovat kokonaisuudessaan sujuneet aika mukavasti, joten ajattelin kunnon olevan nyt otollinen maratonille. Minullahan ei ollut ennen tätä yhtään virallista maratonstarttia alla, vaan näin pitkät juoksumatkat ovat olleet osana jotain muuta kisaa (esim. Lapin Kulta Challenge). Puolikkaita on tullut tänäkin kesänä juostua jokunen, mutta sehän on vain puolitotuus täydestä matkasta :)

Noin kuukausi ennen maratonia aloin juosta läpi viimeistelevää neljän viikon maratonohjelmaa. Ehdin pari viikkoa treenata läpi ohjelmaa, kunnes vasempaan polveen iski vanha epämiellyttävä tuttavuus, "juoksijan polvi". Tämä tarkoitti sitä, että juoksemista oli rajoitettava tai se olisi lopetettava hetkeksi kokonaan. Päätin vaihtaa kaikkein pisimmät juoksulenkit pyöräilyyn ja aloittaa ahkeran lihashuollon + venyttelyn. Tämä toimi ja sain kuin sainkin jalkani kondikseen kisapäivää varten.

Kisa-aamu alkoi niskajumilla / päänsäryllä (yllätys) ja jouduinkin ottamaan aamupalan jälkeen pienen ylimääräisen lepohetken. Vartti kauratyynylämpöhoitoa + lepoa ja sen perään kevyttä venyttelyä auttoi saamaan päänsäryn pois. Näin ollen ei tarvinnut turvautua särkylääkkeisiin. En nyt tiedä miten paljon ne olisivat sitten väsyttäneet, mutten ajatellut ottaa sen suhteen riskiä. Lisäksi kysymysmerkkinä oli kaksi vasemmassa jalassa olevaa verirakkoa sekä yksi jalkapohjaan uponnut tikku. Koitin kaivella tikkua pois, mutta se oli niin syvällä, että sen pois saanti olisi vaatinut hieman operointia. Päätin jättää tikun sinne omaan rauhaansa, koska sen olemassa olon tunsi vain tietyssä asennossa. Muutoin olo oli hyvin "tankattu" ja energinen, joten eipä sitten muuta kuin juoksuvermettä niskaan ja kohti Rauhalahtea.

Saapuessani Rauhalahteen kisa-alue olikin tupaten täynnä kilpailijoita ja katsojia. Ehdin tehdä vielä pienet verryttelyt ennen kuin kello läheni jo yhtätoista. Maratonryhmä asettautui lähtöviivalle ja hetken odotuksen jälkeen lähtölaukaus saattoi useamman lenkkariparin matkalle!

Alku meni hieman suunniteltua kovempaa, mutta tunnustelin koko ajan fiilistä vauhdin suhteen. Kovempi vauhti tuntui kuitenkin hyvältä ja kevyeltä. Ensimmäiset 10km olivat enemmän ja vähemmän porukassa juoksentelua ja jutustelua. Itkonniemen perällä tehtävän käännöksen jälkeen ajattelin jättää kuitenkin turinat vähemmälle ja pistin musat soimaan, jotta saisin rauhassa keskittyä omaan tekemiseen. Haapaniemen rantapätkää juostessa mietin sitä miten ihmeen hyvältä juoksu tuntui. Se voi osittain selittyä adrenaliinilla, jota tietysti kilpailupäivänä virtaa kropassa hieman normaalia enemmän. Olin ajatellut koittaa juosta ekan kierroksen 1h 37 min ja nyt näytti kovasti siltä, että tuo tulisi alittumaan selkeästi. Toiselle kierrokselle lähtiessä aikaa olikin mennyt vasta 1h 33min ja fiilis oli edelleen hyvä.

Saapuessani 24km kyltin kohdalle (Särkiniemen huoltoaseman kohdalla) oikea pakara meni aivan yhden äkin jumiin. Koitin rentouttaa juoksua, mutta sitkeästi se tuntui vaan puristavan. Krampista ei kuitenkaan vielä ollut kyse, joten seurailin tilannetta. Vaikka lihaskipua alkoi tuntua lantiossa ja jaloissa, niin pakara alkoi asettua eikä mennyt enää pahemmaksi. Ihme kyllä jalanpohjat ja pohkeet kestivät rasitusta todella hyvin. Kenkävalinta on selkeästi osunut tänä vuonna kohdalleen. Juoksu kulki tasaisesti ja fiilikset olivat hyvät. Haapaniemessä kuvaaja onnistui taltioimaan keekoiluni ja kyseinen kuva pääsi jopa seuraavan päivän Savon Sanomien etusivulle :D Viimeisellä vitosella vauhti hieman hiipui ja kiikun kaakun pysyin alle 23min/5km vauhdissa. Viimeisen kilometrin aikana päätin ottaa löysät pois ja nostin vauhtia sen minkä pystyin. Maaliviivan näkyessä horisontissa tunnelmat olivat hyvin samanlaiset kuin mitä TahkoMTB:ssä kokee El Granden lopussa, kun tuolihissien yläasema tulee puiden katveesta näköpiiriin. Maaliviivan ylittäessäni aikaa lähtölaukauksesta oli kulunut 3:08:58, joka oikeutti viidenteen sijaan! Olin todella yllättynyt omasta suorituksesta ja vielä yllättyneempi siitä, että tuolla ajalla mentiin jopa palkintosijoille! Kulut sanonta "Tästä on hyvä jatkaa" ei voisi enää paremmin istua tähän tilanteeseen :)

Kisaraportin loppuun vielä perinteisesti parit iPhonella räpsäistyt fotot.