Valmistautuminen
Tähän kisaan valmistautuminen alkoi käytännössä jo viime syksynä, kun aloitin yhteistyön uuden valmentajani Mika Martikaisen (Murtokohta) kanssa. Otimme heti harjoittelun tavoitteeksi täyden matkan kisan loppukesästä/alkusyksystä 2016. Harjoittelun määrään ja laatuun tuli kerralla melkoinen upgreidaus.
Kun ensimmäiset ajatukset täydestä matkasta alkoi hivuttautua mieleen, niin aloin vertailla ja tarkastella mikä olisi paras vaihtoehto pitkän matkan noviisille. Vaihtoehtoina kotimaassa olivat käytännössä joko Tahko tai Lahti, jotka molemmat järjestettäisiin samana päivänä 6.8. Jos Joroisten kisan olisi halunnut skipata niin tarjolla olisi ollut esim. 9.7 Multisport Pirttikoski (Rovaniemi). Halusin kuitenkin kisata Joroisten kisan ihan jo vertailun vuoksi edelliskesään ja hakea parhaan mahdollisen kunnon sitten elokuulle.
Viron täysimatka valikoitui lopulta ideaaliseksi ensimmäiseksi täyden matkan kisaksi. Kisa järjestettäisiin suht lähellä, sinne pääsisi helposti omalla autolla/lautalla, reitti oli profiililtaan tasainen, majoittautuminen onnistuisi kisapaikan lähistöllä melko edullisesti sekä itse kisan hinta oli todella edullinen. Tietysti hintataso heijastuu tiettyihin laatutekijöihin, kuten finisher-paidan ja uimalakkien puuttumiseen sekä vaihto(muovi)pusseihin. Nämä ovat kuitenkin toissijaisia juttuja ainakin minulle, jos kaksi tärkeintä on kunnossa: Hyvä ja turvallinen reitti sekä luotettava ajanotto (ja olihan ne). Lisäksi olin kuullut jo ennakkoon hyvää sanaa tästä kisasta, joten siksipä tämä oli selkeä valinta.
www.triathlonestonia.ee
www.facebook.com/TriathlonEstonia
Kotimaan pääkisan, Suomen Havaijin eli Joroisten puolimatkan jälkeen alettiin viimeistellä kuntoa kohdalleen Viron rutistusta varten. Tietysti kovin pohja kunnon suhteen oli jo tehty, joten kisaa edeltävä kuukausi suunniteltiin fiksusti. Liian kovatehoisilla treeneillä voi tässä vaiheessa hölmöillä itsensä vaan huonompaan kuntoon. Treenit etenivät suunnitelmien mukaisesti ja kroppa tuntui päivä päivältä olevan valmiimpi pitkään suoritukseen. Kuukausi hujahti nopeasti ja sitten olikin taas aika pistää puuro- ja pastakattilat porisemaan samalla keventäen harjoittelua.
Suurimmat muutokset reissun suhteen tuli sinne lähtevien henkilöjen osalta. Alkuun näytti siltä, että mukaan lähdössä koko perhe sekä myös toiset isovanhemmatkin. Erinäisten juonikäänteiden ja menojen vuoksi huomasin olevani lähdössä matkalle yksin. Onneksi hyvä ystäväni Mika pääsi lähtemään kisareissulle mukaan ja perhereissu muuttuikin yhdenäkin poikain reissuksi :) Toisaalta, eipä sitä kovin usein tule käytyä kavereiden kanssa rajojen ulkopuolella reissussa.
Itse matka sujui hyvin ja auton kanssa matkustaminen oli erittäin vaivatonta. Paljon vähemmän vaivaa satamassakin, kun ei tarvitse könytä laukkujen kanssa terminaalissa. Viroon saavuttiin kahden nurkkia päivällä ja ehdittiin vielä käydä kirjautumassa hotelliin ennen kisainfoa (klo: 17.00). Ennen kisainfoa käytiin vielä pyörähtämässä Tammemäe järven rannalla, jossa hieman yllättäen ei ollut tehty vielä mitään kisaan liittyviä valmisteluja! Ei siis yhden yhtä telinettä, poijua, telttaa tms :D Nooh, maassa maan tavalla ja todennäköisesti aamuun mennessä ranta olisi vähän erinäköinen.
 |
| Suoraan edessä näkyvässä välikössä tulisi olemaan aamulla starttipaikka. Toivottavasti. |
 |
| Keli oli kuin maalauksesta. Seuraavaksi päiväksi oli luvattu vielä pari kolme astetta lämpimämpää keliä. |
 |
| Rantautumispaikka |
Majoituspaikkanamme toimi Hotelli Dzingel, joka sijaitsi n. 10km päässä kisan starttipaikasta. Hotellin respa-/ravintolarakennus edusti selkeästi nuorempaa valmistuserää kuin takana kohoava massiivinen betoninen ja neuvostohenkinen kerrostalo, jossa huoneet olivat. Trivagon kautta otettuna superior-huone oli edullinen (60€/yö) ja itse huone oli erittäin siisti ja tilava. Mukavista sängyistä iso plussa! Aamupala oli myös maistuva ja monipuolinen. Hyvin pitkälti suomalaistyylinen. Aamupalan alkamisajankohta (7.00-) oli vaan huono kisaa ajatellen (startti 8.00). Hotellista oli kuitenkin saatavilla aamupalapaketti (tuoremehua, kolmioleipää (kinkku-juusto) ja myslipatukkaa) aiemmin aamupalaa haluaville. Sain kuitenkin tehtyä tutumman kisa-aamun aamupalan (puurot, sämpylät sun muut) hotellihuoneessa jo heti viiden jälkeen. Vinkkinä, että hotellin läheltä löytyy Rimi Market, josta saa ostettua perusjutut ja eväät. Tässä hotellissa huomioitavaa on, ettei huoneesta löydy vedenkeitintä tai jääkaappia. Meillä oli mukana oma sähköllä toimiva kylmälaukku sekä keitin, niin saatiin tämä puoli kondikseen.
 |
| Illalla kävin vielä tankkaamassa hotellin ravintolan tarjoamaa erittäin hyvää (ja edullista) juustoista kanapastaa! |
Aamupalan jälkeen tuttu (jännitys)päänsärky alkoi hiipiä kehiin, mutta onneksi lievempänä kuin aiemmin. Olo oli muutoin aika rento, mutta tietysti kisa jännitti. Koitin vaan toistaa mielessäni "että kaikki valmistelut on nyt tehty parhaaksi tietämällämme tavalla, joten nyt vaan rennosti kisaamaan ja katsomaan mihin se riittää". Blackrollin pallo on muuten aivan loistava tuote myös kallonpohjan ja niskan yläosan hieromiseen. Sain sillä päänsäryn jälleen asettumaan eikä särkylääkkeisiin tarvinnut koskea. Kellon ollessa puoli seitsemän aloinkin jo kiskoa kisa-asua päälle ja roudamaan kamoja autoon. Enää reilu tunti starttiin!
Tammemäe-järvelle päästyämme pumppasin pyörän kumit täyteen, vein vaihtopussit ja pyörän paikoilleen sekä kävin merkkauttamassa itseeni kisanumeron. Piti siinä vielä juosta pariin kertaan tyhjentämään rakkoakin. Nestetasapaino oli ilmeisesti ainakin kohdallaan. Infotaulu ilmoitti veden lämpötilaksi 19-20´C, joka oli täydellistä. Kävin vielä pikaisesti pulahtamassa järvessä ja tekemässä muutamat vedot verryttelyksi. Sittenpä odottamaan lähtötorvea!
 |
| "Linnunmaitoa" |
 |
Edessä oli kaksi lenkkiä vastapäivään matalassa ja melko kirkasvetisessä järvessä. Lähtö tapahtui yhteislähdöllä ja otin paikkani edestä vasemmasta laidasta. Heti rannan tuntumassa oli pinnalle asti ylettyvää kasvustoa sekä luonnollisesti ruuhkaa. Ekat kymmenet metrit mentiin siis vähän ahtaasti rämpien. Onneksi kasvustoa oli vain lyhyt pätkä ja pian päästiin uimaan vähän väljemmin. Alku tuli otettua liiankin kovaa (eka 300m:n keskitahti 1:29min/100m) ennen kuin löytyi sopiva matkavauhti. Keli oli kaunis ja uinti kulki kivasti. Järvi oli todella matala ja pohja näkyi vähän väliä. Tokan kierroksen alussa uin hieman linjasta sivuun ja siellä vettä olikin alle 40cm :D Olisin paikoittain voinut ehkä uida paljon kovempaakin, mutta päätin ottaa uinnin sen verran varmasti, ettei tulisi ongelmia. Oma arvio uintiin menevästä ajasta (1:10h-1:15h) piti aika hyvin kutinsa ja eka laji menikin läpi ajassa 1:13:12. (Sijoitus 27/68).
Vaihto oli hidas. Olo oli jotenkin tönkkö enkä meinannut löytää märkäpuvun vetskarin narua mitenkään. Märkäpuvun riisuminen meni myös jotenkin hitaasti. Pyöräkin oli hetken hakusessa, johon tuhrautui aikaa. T1 taputeltiin 3:31 minuuttiin, joka oli reilut puoli minuuttia arvioitua hitaammin.
Pyörä ja T2
Pyörä tuntui kulkevan heti alusta alkaen! Piti vähän jo toppuutellakin menoa ja päätin pysyä suunnitelmassa tasapainotella tavoitesykkeen (~135bpm) sekä tavoitevauhdin (avg. 34km/h) raameissa. Keli oli aivan mahtava ja pyöräreitin huoltopisteelle (Ääsmäe) saakka mentiin n. 36.4km/h keskarilla. Kierrokset maantiellä mentiin toiseen suuntaan mukavaan myötätuuleen ja toiseen sitten tuskaiseen vastatuuleen. Sykkeet oli kokoajan hieman suunniteltua korkeammalla, mutta päätiin kuunnella myös kropan tuntemuksia ja koska meno tuntui hyvältä niin annoin mennä sen mukaan. Ravinnon suhteen menin suunnitelman mukaan, mutta juotavaa upposi liian vähän (niinkuin aina). Olo oli vielä pyöräilyn puolessa välissä "tankatun oloinen" ja ehkä siksi ei nestettä mennyt kurkusta alas. Matkan edetessä alkoi pulloja kuitenkin tyhjentyä.
Huomasin, että porukalla alkoi menemään todella paljon renkaita puhki. Näin yhteensä varmasti 10-15 rengasrikkoista Via Baltican varrella. Koitin ajaa tarkasti ja katsella oliko tiellä jotain hilua mikä puhkoi kumeja. Matkan varrella ei näkynyt kuitenkaan lasinsiruja, kiviä eikä metallia. Arpa osuikin sitten omalle kohdalle 135km paikkeilla, kun tajusin takarenkaani tyhjenevän hitaasti. Tähän saakka keskarit olivat olleet 35.4km/h eli suunniteltua paremmat. Onneksi. Pienoinen v*tutus alkoi hiipiä takaraivoon, mutta näin pitkällä matkalla on onneksi aikaa ottaa vahinkoa takaisinpäin. Äkkiä tiensivuun ja renkaanvaihtohommiin. 12 minuutin päästä oli kumi vaihdettu ja pääsin jälleen jatkamaan matkaa. Nyt oli reisissä kiukkua ja päätin unohtaa sykerajat hetkeksi. Keskari näytti pudonneen rengasoperaation aikana 33.6km/h, joten kurottavaa olisi edessä!
 |
| Hitunen harmitusta takaraivossa. Kumi vaihdettu ja kiri aloitettu! |
Aloin heti spekuloimaan mikä rikkoi renkaan. Päädyin kahteen vaihtoehtoon. Joko renkaan puhkaisi ohut metallilanka, jota oli näköjään tullut tienreunaan puhjenneista rekan renkaista tai sitten suht reilu lämpötilanvaihtelu oli puhkaissut porukalta renkaat. Jälkimmäistä ajatellen tein pikaisen pysähdyksen ja suhautin varmuuden vuoksi hieman eturenkaasta paineita pois. (Jälkeenpäin tarkasteltuna ensimmäinen vaihtoehto oli oikea. Renkaassa oli kisan jälkeenkin kiinni metallilangan pätkiä. Onneksi selvisin kuitenkin vain yhdellä rengasoperaatiolla). Painoin lopun pyöräosuudesta sen mitä annettavaa oli ja sain kuin sainkin keskarit reiluun 34km/h tuntumaan! Pyöräosuuden ajaksi 5:17:11.
T2 meni todella nopeasti (57,1s) joka oli kisan nopeimpia!
 |
| Fillari narikkaan, juoksukamat päälle ja sitten taittamaan maratonia. |
Juoksu
Juoksu lähti vauhdikkaasti liikkeelle. Ekalla parilla kilometrillä vauhdit oli 4:00-4:20min/km luokkaa. Sitten alkoi järki tavoittamaan innokkuutta ja himmasin tahtia. Hyvältä tuntuva vauhti tasaantui n.4:40min/km tietämille. Mahdollisuuksia kymmenen tunnin alitukseen oli vielä hyvällä juoksulla, joten hirveisiin virhearvointeihin ei ollut varaa. Riittäisi kun saisin pidettyä vauhdin selkeästi alle 5:00min/km.
Geelit ja patukat olivat uponneet pyöräilyn aikana hyvin, mutta juostessa oli fiilis etten taitaisi saada oikein mitään kiinteää alas. Ekalla kierroksella sain siemailtua palkkarin, jonka olin kopannut mukaani T2:lla vaihtopussista. On muuten vaikeaa ja sotkuista hommaa koittaa juosta kisavauhtia ja imeä purnukasta suklaista juomaa :D Alunperin olin suunnitellut juovani sen T2:ssa, mutta nyt oltiin ottamassa menetettyjä minuutteja kiinni ja piti multitaskata. Otin myös geeliä ja glukoosinappeja tasaisin välein, mutta patukoihin ei tarvinnut koskea. Heivasinkin ne lopulta pois SPIbeltistä heilumasta turhana painona.
Juoksun puoleen väliin saakka energiatasot olivat hyvällä mallilla, mutta etureisissä alkoi kuitenkin tuntumaan pientä nykimistä. Päätin napata jälleen hieman merisuolaa, mutta annostelussa tuli pieni arviointivirhe (=liikaa). Koska juomapisteelle oli vielä jokunen kilometri matkaa niin en saanut heti huuhdeltua suutani ja suussa / kurkussa pyörivä suola alkoi oksettamaan. Juoksin seuraavan kierroksen naama vihreänä katsellen sopivaa paikkaa heittää pitkää sylkeä. Vauhti oli hiipunut jo huolestuttavasti 5min kilometrivauhdin huonommalle puolelle. Juomapisteellä sain viimein huuhtaistua suutani, mutta juomaan ei pahemmin pystynyt. Taistelin yhden geelin kurkusta alas, että sain vähän parempaa makua suuhun. Onneksi pian kuitenkin olo alkoi tasoittua ja pääsin taas tekemiseen kiinni!
 |
| Pitkästä päivästä huolimatta tossu liikkui kohtuu hyvin |
Kun matkaa oli jäljellä reilu kymppi niin sain kuulla Mikalta olevani neljäntenä ja ottavani kovaa vauhtia kiinni hiipuvaa kolmosta! Tämä oli kuin neulanpisto persposkeen ja sain siitä hyvän adrenaliiniryöpsäyksen. Päätin, että nyt oli varmisteltu jo riittävästi ja päätin ottaa loppukirin jo hyvissä ajoin. Nostin vauhtia 4:30min/km tuntumaan. Paljon kovempaa ei olisi uskaltanut enää juosta, ettei olisi joutunut keräilemään itseään tienposkesta ennen maaliviivaa. Viimeiselle kierrokselle lähtiessä vilkaisin maalialueelta valotaulua ja se näytti kisa-aikaa kuluneen 9:33:xx. Ilman pahempia probleemia viimeisen 5.27 kilometrin jälkeen pitäisi sub10h kokonaisaika olla varsin mahdollinen. Kuulin myös olevani jo aivan kolmosen kannassa kiinni. Seuraavan ohitettavan jälkeen olisi kolmossija jo plakkarissa. Pian sainkin pahasti sipanneen kolmosen kiinni. Tosin hetken oli epäselvää olinko päässyt jo oikein miehen ohitse, koska puolimatkan kisaajia sattui myös samaan aikaan reitille.
Päätin pitää kovempaa vauhtia yllä niin pitkään kunnes näkisin maalin. Vasta sitten, kun maalialueen valotaulu tuli näkökenttään noin 250m ennen maalia ilmoittaen aikaa kuluneen 9:57:xx pystyin rentoutumaan :) Maalisuoralle käännyttäessä oli fiilikset aivan uskomattomat! Ironman-titteli olisi enää kymmenien metrien päässä. Maaliviivan ylittyessä ajassa 9:58:23 vetäisin spontaanit huutotuuletukset ja mitalin kaulaan saatuani heittäydyin selälleen tasaamaan sykettä ja nauttimaan endorfiinistä! Ai hittolainen, että sai muuten vuoden kova työ arvoisena lopputuloksen :)
 |
| Se on siinä! |
 |
| Työpäivä takana. Nyt voi vähän nojailla ja puhallella :) |
 |
| Miesten yleisen sarjan (18-39v.) Top3 - 1. Villu Vakra, 2. Rainer Kuhi, 3. Olli Jäntti |
Palautetta ja kisan jälkeisiä fiiliksiä:
Kiitokset Triathlon Estonia-kisan järjestäjille mainion kisan järjestämisestä! Kisareitit olivat odotusten mukaisesti hyvät. Varsinkin Youtube:sta löytyvien reittivideoiden avulla sai tutustua reitteihin virtuaalisesti jo etukäteen. Huolto toimi reitin varrella myös erinomaisesti! Kisakeskuksena Keila Tervisekeskus oli varsin toimiva tarjoten kisan jälkeen mahdollisuuden pulahtaa uimaan ja saunomaan. Iso peukku myös hintaan sisältyneestä hieronnasta, joka teki aika hyvää väsyneelle ruodolle!
Jos suunnittelet käyväsi hakemassa kisakokemusta ulkomailta tai harkitset täydelle matkalle osallistumista ensimmäistä kertaa niin tässä on erittäin hyvä vaihtoehto!
 |
| Kisan jälkeistä ruokahuoltoa |
 |
| Hierontateltta oli suosittu paikka kisan jälkeen! |
 |
| Keila Tervisekeskus toimi erinomaisena kisakeskuksena |
Kisat, kuten urheilijatkin pyrkivät jatkuvasti kehittymään. Tässäpä muutamia kehitysehdotuksia tulevia kisoja ajatellen:
1. Kisainfo viroksi ja englanniksi.
Tänä vuonna kisainfo ei mielestäni oikein toiminut sujuvasti. Ainakaan niiden osalta jotka eivät ymmärrä viron kielestä kuin sanan sieltä täältä. Englannin kielinen versiokin oli tarjolla. Tosin vähän ontuvasti toteutettuna. Tulkki koitti seurata infoa pitävän Urmas Paejarven viron kielistä selostusta ja lennosta sitten kääntää sitä englanniksi katsomon äärilaitaan siirtyneille "ei virolaisille" kisaajille. Tulkki koitti myös puhua hieman hiljempaa, ettei vironkielinen selostus häiriintyisi. Tämä taas aiheutti sen, ettei ääni meinannut kantautua kaikkien korviin. Kuulostaa juuri niin hankalalta kuin se olikin :D Siinä tippui kärryiltä sekä tulkki, että kuuntelijat. Selkeämpää olisi pitää siis kaksi erillistä infoa eri kielillä.
2. Liikenteenohjaajien opastus
Liikenteenohjaus sujui pääosin hyvin, mutta muutamaan kertaan meinasin olla törmäyskurssilla auton kanssa, kun ohjaajat eivät huomanneet pysäyttää liittymästä valtatielle ajaneita autoja. Näissä tapauksissa ohjaajat olivat selin ramppiin päin eli he eivät havainneet selkänsä takaa tulleita autoja. Tarkkuutta ehdottomasti tähän, koska se yksikin rysäys on liikaa. Kisaajilla pitäisi olla täysi luotto siihen, että he voivat keskittyä omaan tekemiseensä 100%.
3. Vaihtopussit, uimahatut ja finisher-paidat
Aluksi mietin, etten jaksa tästä kirjoittaa, mutta laitanpa tämän nyt tähän kuitenkin. Kuten jo aiemmin sanoin, niin pikkujuttujahan nämä. Hyvin pärjäsin omalla tutulla uimalakilla ja muovipussit vaihtopusseina kestivät ehjinä koko kisan ajan. Kankaiset vaihtopussit kestäisivät kuitenkin hieman kovempaakin käsittelyä kisan aikana. T1:llä sullottiin kamoja aika retvakkaasti muovipusseihin ja sen jälkeen ne kuljetettiin järjestäjän toimesta uimapaikalta maalialueelle. Siinä jäi vähän miettimään, että näinköhän kaltoin kohdeltujen muovisäkkien sisältä löytyisi samat kamppeet kuin mitkä sinne laittoi.
Kankaiset ja kisan logolla varustetut vaihtopussit olisivat takuulla kestävämmät ja toimisivat sitten kisan jälkeenkin hyvinä mainosmateriaaleina treenikäytössä. Itse olen ainakin useampaan kertaan nähnyt porukalla kisoista tuotuja paitoja, (uima)hattuja, kasseja sun muita ja sen jälkeen jututtanut kyseistä miestä/naista kyseisen kisan kokemuksista ja jäänyt ehkä miettimään sinne osallistumista itsekin. Kulueränä tämä ei kuitenkaan olisi maata kaatava. Yksittäisen vaihtopussin hinnaksi jäisi painatuksineen ehkä ~1.50€ ja uimahatun ~2.50€.
Vinkkinä:
Vaihtopusseja painatuksella: www.drawstringbagsonline.com
Uimahattuja painatuksella + numerotatskat: www.swimcapz.com
Edellä mainitut seikat pätevät myös kisan finisher-paitoihin. Mitali toki oli hieno, mutten käy se kaulassa treenaamassa :) Vanhoja finisher-paitoja on tullut itsekin hyötykäytettyä treeneissä. Toimii myös erinomaisena "mainoskylttinä".
4. Valtatien reunakaistan puhdistus
En tiedä miten helppoa/vaikeaa/kallista tämä olisi toteuttaa, mutta valtatien reunakaistan putsaus (esim. lakaisukoneella) olisi säästänyt usemman dnf:n tämän vuoden kisassa. Kyllähän valtateiden varret ovat usein täynnä jos jonkinlaista roskaa, mutta tuolla kyseisellä pätkällä puhjenneista rekan renkaista jääneet metallilangan pätkät aiheuttivat murhetta puhkoen renkaat useammalta kisaajalta. Lakaistavaa matkaa tulisi kisaa ajatellen n. 21.5km ja mietin voisiko tämän toteuttaa jotenkin esim. yhteistyössä kaupungin kanssa? Ehkä on liian kallista tai ehkä ei. Hyödyllistä se olisi ainakin.
Kiitokset
-Perheelle, ystäville, kavereille, tutuille ja tuntemattomille kannustuksesta!
-Valmentajalle (Mika Martikainen / Murtokohta) hyvästä valmennuksesta kohti kauden päätavoitetta!
-Mikalle (Blez) valokuvauksesta, kannustuksesta, hyvästä matkaseurasta sekä kaikesta jeesauksesta reissun aikana!
-Huttusen Henkalle (www.onnisport.fi) laadukkaista urheiluvermeistä ja lihastenhuoltotuotteista
-Triathlon Estonian kisaorganisaatiolle hienon kisan järjestämisestä!
-Valokuvaajille kisan taltioinnista:
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti