Osmon Superhölkkä 2017

Varsinaisen triathlonkauden päättyessä jää joskus...tai no...yleensä päälle vielä sellainen tekemisen meininki, ettei oikein meinaisi vielä malttaa rauhoittua viettämään ylimenokautta. Kunto on ollut nyt parina syksynä pitkän matkan kisan jälkeen kohdallaan ja kisajalkaakin on vielä sopivasti vipattanut. Tähän on lääkkeeksi löytynyt Pieksämäellä pidettävä juoksutapahtuma, Osmon Superhölkkä, johon viime vuonna otin osaa ensimmäistä kertaa kyseisen tapahtuman päämatkalla. Tänäkin vuonna tuo kyseinen kisa oli tähtäimessä mikäli Explore Triathlonista palautuminen hoituu hyvin ja pääsisin sitten keskittymään täysillä juoksuun.


Valmistautuminen

Täyden matkan kisasta palautuminen otti aikansa ja sain sitten vielä kiusakseni jälleen samaisen hengitysvaivan kuin viime syksynä. Onneksi oireet saatiin nopeasti kuriin ja pystyin treenaamaan lähes täysipainoisesti. Toki samaan syssyyn vanha rintarankajumitus alkoi vaivata. Vuodentakaiseen verrattuna tuntui juoksuvauhtia löytyvän nyt enemmän ja ajatukset alkoivat varovaisesti hiipiä ennätystehtailuun. Olihan kesän juoksut (enkat kympillä ja puolikkalla) jo antaneet osviittaa, että paukkuja riittäisi kovaan vauhtiin, jos kaikki menisi nappiin. Koitin pitää kuitenkin mielen kurissa ylilyöntien välttämiseksi ja lähteä tekemään mielummin tasaisen varmaa ja vauhdikasta suoritusta. Alle kolmen tunnin aikaan voisi olla tyytyväinen ja kaikki sen päälle tuleva on plussaa.


Kisa

Aamulla fiilis oli melko hyvä ja tankattu. Hengityskin tuntui varsin avonaiselta. Positiivisella ja rauhallisella fiiliksellä lähdettiin Tompan kanssa ajelemaan aamulla kohti Pieksämäkeä. Keli oli raikas 5-6´C ja vettä tihkutteli satunnaisesti pitkin ajomatkaa. Eipähän tulisi ainakaan liian kuuma päivän juoksu-urakasta :D

Perillä kisakansliasta numerolaput haltuun ja sitten kisa-asustetta päälle. Sen verran herkkä olen kylmälle, että laitoin suosiolla pitkää päälle. Kävin nopeasti ottamassa kevyet alkulämmöt ja suuntasin sitten lähtöviivalle. Geeli huiviin, napit korviin ja odottelemaan lähtölaukausta.

"Eyes on the price"

Ready...Set...

...GO!

Matkaan lähdettiin heti vauhdikkaasti. Game plan oli pitää tasaisen kovaa vauhtia yllä koko matkan. Edellisen vuoden harhailut tuli heti mieleen, kun tultiin siihen risteykseen missä tein pummin edellisessä kisassa. Nyt oli reitti takuulla painettu jo hyvin etukäteen mieleen :) Eka kymppi tulikin suunnitelmien mukaisesti 4:08min/km keskivauhdilla ja vauhti tuntui varsin sopivalta.

Tokalle kierrokselle lähtiessä oli jo hyvät lämmöt koneessa ja askel rullasi mainiosti. Sain jopa nostettua toisen kympin keskarit 4:04min/km paikkeille! Tässähän oltiin jo puraisemassa vanhasta ennätyksestä mukavaa siivua irti mikäli ongelmia ei matkalla ilmaantuisi. Kolmannelle kierrokselle lähdettiin hyvällä fiiliksellä.

Kolmas kierros on täällä ollut perinteisesti yksi kisan pahimmista ainakin henkisesti. Pari kovavauhtista kymppiä jo takana ja saman verran vielä edessä. Myös tällä kertaa kolmannella kierroksella alkoi tulla ensimmäisiä rasituksen oireita. Ei kuitenkaan mitään sellaista mihin ei maratoneilla olisi jo tottunut. Askeleen kimmoisuus oli jo hieman kadonnut ja jalkaa piti keskittyä nostamaan paremmin, jotta askel rullasi. Kolmannen kierroksen keskivauhti putosi hieman edellisestä, mutta keskivauhti 4:08min/km kertoi tämänkin kierroksen vievän lähemmäksi ennätystä! Sijoituksesta minulla ei ollut käryä, mutta mukava yllätys odottikin neljännelle kierrokselle lähdettyäni.

Saapuessani taas lähtöalueelle näin kärkipyöräilijöiden odottavan maratonin kärkeä saapuvaksi ja tajusin, että tässähän ollaan ennätyksen lisäksi jahtaamassa tukevasti myös sarjavoittoa :) Siitä saikin ämpärillisen verran adrenaliinia niskaan ja askel keveni kummasti! Matkaa oli kuitenkin jo rapiat kolmekymppiä takana ja napakka kymppi vielä edessä. Tässä vaiheessa ei ollut enää varaa tötöillä. Pidin kiinni tavoitevauhdista ja kieltämättä välillä taisi mennä otsakin jo kurttuun juoksulipan alla. Huomasin vauhdin alkavan jo hieman hiipumaan, mutta yhtään en ajatellut jättää paukkuja käyttämättä. Jalkoja pakotti jo ihan mukavasti, joten hyvästä kivunsietokyvystä on todellakin hyötyä aina viimeisellä kympillä. Vilkuilin myös tasaisesti taaksepäin, josko herra numero 2 olisi päättänyt säästää ässän hihaan mieletöntä loppukiriään varten. Viimeistään rantatiellä juostessani aloin jo uskomaan, ettei sieltä taida enää ketään ohitseni tulla :) Loppu tuli hyvällä jalalla maaliin saakka ja kello pysähtyi aikaan 2.54.27,1! Ennätykseen on mahtava lopettaa tämä kausi!

 
Loppumietelmät

Tällä kertaa oma juoksu ei onneksi jättänyt jossittelun varaa, vaan kaikki osui kohdalleen. Vuodessa olin oppinut jopa suunnistamaankin sen verran hyvin, etten eksynyt radalta :) Jotenkin tuntuu uskomattomalta, että varpaan luun katkeamisen jälkeen sai viilattua itsensä lopulta ennätyskuntoon tällä kaudella. Kaikilla matkoilla, joiden ennätyksiä lähdettiin rikkomaan, onnistuttiin. Enkat tuli tauluun niin kympillä, puolimaratonilla kuin maratonilla. Tästä isot kiitokset koutsi-Mikalle!

Suuret kiitokset myös tukijoille/kannustajille sekä myös raivokkaasti kannustaville kotijoukoille :)

Kultaa kädessä ja suunpielet messingillä :)

Tapahtumana Osmon Superhölkkä oli jälleen yhtä mukava ja toimiva kuin viime vuonna! Ratamerkinnät olivat myös mielestäni nyt myös selkeämmät. Huoltopisteet pelasivat hyvin ja oikeanlainen juoma napsahti kouraan aina, kun kättä ojensi. Edelleen toiveissa olisi ajanottochipit, mutta toisaalta tällaisen juoksijamäärän maaliintulot saa käsiajanotollakin riittävään tarkkuuteen. Urheilutalo / uimahalli-yhdistelmä toimi jälleen kisakeskuksena todella hyvin. Ens vuonna uudestaan? ;)