Taas on Tahkolta haettu yksi sulka lisää hattuun! Todella lämpimässä kesäkelissä (lähes +30'C) polkaistiin Nilsiän metsäpoluilla TahkoMTB-tapahtuma, johon kaiken kaikkiaan osallistui siis nuo huimat n.1500 lajin harrastajaa. Tässäpä vähän kisapäivän tunnelmia:
Aamu alkoi reippaasti puuron syönnillä hieman vaille kuusi ja sen jälkeen aloimme pakkailla kamoja autoihin. Kohti Tahko lähdettiin ajelemaan siinä heti seiskan jälkeen. Kisapaikalla tehtiin vielä ne kuuluisat viime hetken säädöt fillareihin ja sekä kuskin oloa helpottava "tyhjennys". Oma ryhmä starttasi klo.9.00 ja pääsinpäs kerrankin samalle lähtöviivalle olympiavoittajan (Mika Myllylä) kanssa. Alku meni taas vauhdikkaasti teitä pitkin ja ekan huoltopisteen skippasin taas suunnitelman mukaisesti. Juomista kului paljon, koska porottava aurinko antoi oman lisänsä muutenkin raskaaseen suoritukseen. Vauhti hidastuikin metsikköön päästyämme ja poluille alkoi muodostua jonoja. Rengasrikkoja tuntui porukalla olevan suht runsaasti ja silmiin pisti varsinkin Patrian porukan rengasrikot joita oli useampiakin. Painelin porukan ohitse aina metsäosuuksilla, mutta sitten taas tieosuuksilla sai katsella ohimenevien takarenkaita. Pitäisi varmaan alkaa panostamaan tuohon maantiepyöräilyynkin, niin voisi pistää vähän paremmin kampoihin tiepätkillä. Metsän varjossa keli oli melkoisen siedettävä, mutta hiekkaisissa ylämäissä kuumuus oli aikamoinen. Matka eteni kuitenkin mukavasti aina 45km kohdalle, jolloin jaloissa alkoi tuntua jo pientä epämiellyttävää nykimistä. Turvallaankin tuli käytyä kerran, kun edellä olevat herrat kompuroi turvalleen metsäpolulla olleessa kivikossa. Vauhtia oli itselläkin sen verran reippaasti, että väistämisestä huolimatta pamautin ensi reisi edellä edessä olleen takahaarukkaan ja siitä vielä sitten tangon yli kivikkoon. Onneksi ei mitään sattunut ja pääsin nopeasti jatkamaan matkaa. 50kilsan kyltin kohdalta nousevassa ylämäessä sitten hirttikin reidet kiinni ekan kerran. Jatkoin vaan pyörittelyä ja alkoihan ne siitä sitten vetristyä. Viimeisellä huoltopisteellä otin pannukakkujen lisäksi isomman annoksen suolaa, jotta El Grandella ei tarttisi kramppien kanssa taistella. Viimeinen nousu Tahkon päälle sujuikin yllättävän helposti, vaikka alussa takareisi meinasikin kramppailla. Kun tuolihissin yläasema näkyi vihdoin polun päässä, niin virtaa löytyikin taas hitusen verran enemmän. Tuo on juuri se hetki, jota odottaa kuin kuuta nousevaa! Siitä eteenpäin on enää alamäkeä ja tasaista baanaa maaliin saakka. Matkalla nähdyt rengasrikot sai olon vähän epävarmaksi viimeisessä alamäessä ja otinkin sen aavistuksen rauhallisemmin kuin aiemmin, mutta loppupätkän tasaiset osuudet päästeltiinkin sitten niin paljon kuin kintut antoi periksi! Kello pysähtyi maalissa aikaan 3h 44min, joka on oma ennätys Tahkon 60km lenkillä! Tästä on hyvä jatkaa :)
Kisapäivään toi vielä erityisen lisäjännityksen ystäväpariskunnan esikoisen temmellys äidin masussa hieman etuaikaisesti. Aluksi tuntui, että kyseessä olikin vasta väärä hälytys. Kuinkas ollakaan, yöllä heille syntyikin sitten kaunis tyttölapsi! Onnea vielä heille uudesta tulokkaasta :)
Harmittavan vähän ehti kuvaamaan Tahkon reissulla ja muistoksi jäi lähinnä kämäisiä kännykkäkuvia. Täytyy jossain vaiheessa tsekata tarttuiko järkkärille lopunpelin mitään julkaisukelpoista, koska sillä tuli kuvattua lähinnä vasta illanvieton aikana :) Lisäilen tämän otsikon alle kuvia sitten vaikka myöhemmin.
Nyt annetaan koipien palautua tovi ja aletaan katselemaan uusia haasteita urheilurintamalla! ;)
Aamu alkoi reippaasti puuron syönnillä hieman vaille kuusi ja sen jälkeen aloimme pakkailla kamoja autoihin. Kohti Tahko lähdettiin ajelemaan siinä heti seiskan jälkeen. Kisapaikalla tehtiin vielä ne kuuluisat viime hetken säädöt fillareihin ja sekä kuskin oloa helpottava "tyhjennys". Oma ryhmä starttasi klo.9.00 ja pääsinpäs kerrankin samalle lähtöviivalle olympiavoittajan (Mika Myllylä) kanssa. Alku meni taas vauhdikkaasti teitä pitkin ja ekan huoltopisteen skippasin taas suunnitelman mukaisesti. Juomista kului paljon, koska porottava aurinko antoi oman lisänsä muutenkin raskaaseen suoritukseen. Vauhti hidastuikin metsikköön päästyämme ja poluille alkoi muodostua jonoja. Rengasrikkoja tuntui porukalla olevan suht runsaasti ja silmiin pisti varsinkin Patrian porukan rengasrikot joita oli useampiakin. Painelin porukan ohitse aina metsäosuuksilla, mutta sitten taas tieosuuksilla sai katsella ohimenevien takarenkaita. Pitäisi varmaan alkaa panostamaan tuohon maantiepyöräilyynkin, niin voisi pistää vähän paremmin kampoihin tiepätkillä. Metsän varjossa keli oli melkoisen siedettävä, mutta hiekkaisissa ylämäissä kuumuus oli aikamoinen. Matka eteni kuitenkin mukavasti aina 45km kohdalle, jolloin jaloissa alkoi tuntua jo pientä epämiellyttävää nykimistä. Turvallaankin tuli käytyä kerran, kun edellä olevat herrat kompuroi turvalleen metsäpolulla olleessa kivikossa. Vauhtia oli itselläkin sen verran reippaasti, että väistämisestä huolimatta pamautin ensi reisi edellä edessä olleen takahaarukkaan ja siitä vielä sitten tangon yli kivikkoon. Onneksi ei mitään sattunut ja pääsin nopeasti jatkamaan matkaa. 50kilsan kyltin kohdalta nousevassa ylämäessä sitten hirttikin reidet kiinni ekan kerran. Jatkoin vaan pyörittelyä ja alkoihan ne siitä sitten vetristyä. Viimeisellä huoltopisteellä otin pannukakkujen lisäksi isomman annoksen suolaa, jotta El Grandella ei tarttisi kramppien kanssa taistella. Viimeinen nousu Tahkon päälle sujuikin yllättävän helposti, vaikka alussa takareisi meinasikin kramppailla. Kun tuolihissin yläasema näkyi vihdoin polun päässä, niin virtaa löytyikin taas hitusen verran enemmän. Tuo on juuri se hetki, jota odottaa kuin kuuta nousevaa! Siitä eteenpäin on enää alamäkeä ja tasaista baanaa maaliin saakka. Matkalla nähdyt rengasrikot sai olon vähän epävarmaksi viimeisessä alamäessä ja otinkin sen aavistuksen rauhallisemmin kuin aiemmin, mutta loppupätkän tasaiset osuudet päästeltiinkin sitten niin paljon kuin kintut antoi periksi! Kello pysähtyi maalissa aikaan 3h 44min, joka on oma ennätys Tahkon 60km lenkillä! Tästä on hyvä jatkaa :)
Kisapäivään toi vielä erityisen lisäjännityksen ystäväpariskunnan esikoisen temmellys äidin masussa hieman etuaikaisesti. Aluksi tuntui, että kyseessä olikin vasta väärä hälytys. Kuinkas ollakaan, yöllä heille syntyikin sitten kaunis tyttölapsi! Onnea vielä heille uudesta tulokkaasta :)
Harmittavan vähän ehti kuvaamaan Tahkon reissulla ja muistoksi jäi lähinnä kämäisiä kännykkäkuvia. Täytyy jossain vaiheessa tsekata tarttuiko järkkärille lopunpelin mitään julkaisukelpoista, koska sillä tuli kuvattua lähinnä vasta illanvieton aikana :) Lisäilen tämän otsikon alle kuvia sitten vaikka myöhemmin.
Nyt annetaan koipien palautua tovi ja aletaan katselemaan uusia haasteita urheilurintamalla! ;)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti