Suunnitelmissa oli ajaa reitti myötäpäivään kiertäen rastit 1,2,4,8,9 ja 10.
Kello ilmoitti sunnuntaiaamuna (8.8.) jo ennen seitsemää, että nyt olisi hyvä aika nousta aamupuurolle. Tukevan aamupalan jälkeen puuhastelin vielä hetken kotosalla ja pakkailin kamoja lenkkiä varten. Tavaraa lähti mukaan niukasti ja päätin korvata pokkarinkin iPhonella. Kasin jälkeen hyppäsin pyörän selkään ja lähdin ajelemaan kaupungin läpi kohti Giganttia, josta oli tarkoitus lähteä Mikan kanssa yhtä matkaa eteenpäin. Satamassa ei aamuisella vielä ihmisiä näkynyt, mutta itänaapurin savua puolestaan suht runsaasti.
Mika odottelikin jo Gigantin pihalla, kun kurvasin paikalle. Varsinaiselle Kyläpyöräilylenkille lähdimme pari minuutti puoli ysin jälkeen. Lämpötila oli jokusen asteen alta kolmekymmentä, mutta ilmavirta piti huolen jäähdytyksestä. Eka rasti olikin tuttuun tapaan Ravattilan koulun bussipysäkillä. Pikastoppi ja matka jatkuu.
Alle kympin päässä olikin taas mehupistettä tarjolla, kun saavuimme Haapajärven koululle. Matkalla koululle alkoi näkymään jo muutakin pyöräilykansaa.
Mehuhetken jälkeen lähestyimme itärajaa kovaa kyytiä. Savu tuntui käyvän vaan sankemmaksi ja horisonttiin piirtyvien puiden edessä näkyi harmaa savuhuntu. Se ei kuitenkaan menoa haitannut ja saavuimme hyvissä ajoin Vainikkalaan. Urheilukentän rastilla oli mehupisteen lisäksi tarjolla myös isoja munkkeja ja sämpylöitä huokeaan hintaan (euron kpl).
Päätettiin pitää evästaukoa vasta Simolassa ja hyppäsimme taas fillareiden selkään. Reiluun kympin matkaan kuului pitkä pätkä hiekkatietä, joka ei tarjonnut maantiepyörällä ajavalle kovinkaan suurta ajonautintoa. Simolan rasti olikin muuttanut vanhalta kyläkaupalta mielenkiintoisempaan kohteeseen. Nimittäin vanhalle höyryveturi aikakaudelta peräisin olevalle vesitornille. Tornin lähellä olevaa ratapihaa pommitettiin sodan aikana ankarasti ja kaatuneita oli noin 200. Pommituksesta kertoo myös tornin seinät, joissa on osumaa jos jonkinlaista.
Seuraavaksi edessä oli Hytin rasti Vpk:n talolla. Tässä vaiheessa matkaa siirryimme ajamaan Vaalimaantietä pohjoiseen. Loppumatka tuntui olevan koko ajan pientä ylämäkeä. Fillarit kuitenkin kulkivat mukavasti ja keli oli loistava. Hytin rasti olikin viime vuonna viimeinen jossa kävin, mutta tänä vuonna ajalteltiin Mikan kanssa poiketa vielä Hanhijärvellä.
Hanhijärven rasti oli merkattu huonosti ja pientä arpomista oli havaittavissa. Rasti löytyi Mikan navigoimana ja saimme raapaistua puumerkit reissun viimeiseen listaan!
Rakuunanmäen juurelle päättyi tämän parivaljakon Kyläpyöräily 2010. Kaiken kaikkiaan erittäin mukava aamulenkki! Kiitokset vielä Mikalle matkaseurasta!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti