Sinkula

Pyörällä ajaminen on aina kiinnostanut huomattavasti enemmän kuin niiden fiksaaminen/rakentelu. Jostain kumman syystä nyt oli pakko päästä räknäämään kädet ketjurasvassa jonkin pyöräprojektin kimppuun. Vaikka tallista löytyykin jo ennestään kalustoa maastoon ja maantielle, niin varsinaista käyttö-/työmatkapyörää ei ole ollut enää vuosiin. Pyörällä ajo on ollut siis 99% treeniä ja muuten on liikuttu sitten jalkaisin tai autolla. Tähän epäkohtaan oli tarkoitus saada loman aikana korjaus, jotta työarjen taas koittaessa voisin jumpata fillarilla myös töihin (ja ehkä sen kautta saada hieman enemmän ajokilometrejä alle).

Koska kyseessä oli kokeiluluontoinen projekti en aikonut sijoittaa siihen yhtään enempää rahaa kuin tarvittava ajoturvallisuus ja -mukavuus vaatisi. Sopiva aihio sekä kasapäin varaosia löytyikin noin 10 euron hintaan paikallisesta metallinkierrätyspuljusta. Pyörä oli arviolta 90-luvulta peräisin oleva Ragazzi-merkkinen vaihteeton retkipyörä. Ikää jo nähnyt teräsrunko oli kuitenkin suora ja suht hyväkuntoinen. Keskiö- sekä ohjainlaakerikin tuntuivat myös liikkuvan vielä jouheasti ilman väljyyttä. Vielä kun runkokokokin oli suurinpiirtein omaa sarjaa, niin ei muuta kuin konkeli mukaan.

Suurinpiirtein tälläinen vastaava kokoonpano pyörä syntyjään oli. Kuva ei ole omasta aihiosta.

Oma pyörä purettuna. Mallailin samalla droppitankoa kokonaisuuteen.

Ennen kuin pyörää pääsisi ehostamaan tarkemmin oli siitä riisuttava kaikki pois. Osat irtosivat ilman judo-otteita ja pääsinkin piakkoin hiomaan runkoa. En jaksanut alkaa puljaamaan minkäänsortin kemikaalien kanssa, vaan aloin työstämään maaleja pois porakoneella, karhunkielellä, teräsharjalla ja hiomapaperilla. Vanhat maalit irtosivat helposti ja pinnasta tuli siisti maalausta varten.

Maalauksen ajaksi ripustin rungon roikkumaan pihan pyykkitelineen naruihin. Pohjiksi sipaisin purkillisen harmaata Bilteman pohjamaalia.

Pohjamaali B-tarvikkeesta.

Ensimmäinen kerros pinnassa.

Värivaihtoehtojen vaihtuessa monen monta kertaa päädyin lopulta Celeste-vihreään sävyyn. Celeste-vihreä on monille tuttu väri Bianchin rungoista. Ihan vastaavaa sävyä ei löytynyt, mutta kun lähelle päästiin ja maalit löytyi vielä Robbarin poistomyynnistä, niin niillä alettiin tuhertamaan :) Puolitoista purkkia meni, että rungosta tuli riittävän tasainen. Puolikas puteli jäi vielä tulevaisuuden kolhujen paikkamaalaukseen.

Seuraavaksi alkoi osien valkkaaminen. Entinen etukiekko lensi suoraan roskiin, koska se oli jo parhaat päivänsä nähnyt. Takakiekko oli käyttökelpoinen, mutta se jäi varaosaksi, koska halusin samanlaiset rimssit molempiin päihin. Löysin kuitenkin sopivat metallikiekot samasta metallikierrätyksestä. Etuvanne oli täysin suora ja takavanteesta tuli täysin käyttökelpoinen pienen rihtaustuokion jälkeen. Kumeiksi ostin halvat ja mahdollisimman kapeat "Long way"-merkkiset gummit. Plussana kuitenkin se, että niistä löytyy pistosuojaus. Runko oli tarkoitettu kapeampi keskiöiselle vanteelle, joten uuden kiekon asennusvaiheessa jouduin hieman kylmätaivuttamaan runkoa. 

Alkuperäisen suoran tangon tilalle piti toki saada droppitanko, joka vuorattiin mustalla tankoteipillä. Jarrujen kanssa meni hetki arpoessa, kun en osannut päättää teenkö pyörästä sinkulan vai fixin ja laitanko jarrua laisinkaan. Päätyessäni sinkulaan ajattelin laittaa eteen kuitenkin jarrun. Pyörässä oli alunperin cantilever-jarru edessä, mutta asensin nyt v-jarrun sen tilalle tehokkuuden ja asennusteknisien syiden vuoksi. Jarrut löytyi jo omasta takaa ja käypäinen kahva löytyi myös em. metallinkierrätyksestä.

Voimansiirtopuolella mennään toistaiseksi väliaikaisratkaisulla, jotta pyörällä pääsee ajelemaan. Taakse jätin viisilehtisen pakan kiinni ja eteen nappasin alumiinikammet + rattaan toisesta retkifillarista. Välityksenä 46-16 on aika passeli hieman kovempaankin ajoon. Ketjut joutui hakemaan ihan rahalla kaupasta. Wellgon lukkopolkimet puolestaan bongasin kirppikselta.

Lopuksi vielä omasta varaosavalikoimasta löytynyt Vetta:n satula sekä sopiva putki ja valmista tuli!

JNT Single Speed 2012

Ja sitten testilenkille! Rungon mitat tuntui aluksi hieman oudolta, kun olin tottunut jo ajamaan maantielenkit Pösöllä.

Pösön mitat: pystyputki 56 cm, vaakaputki 55 cm
JNT Single Speed: pystyputki 53 cm, vaaka 61.5 cm

Eli ajoasento on huomattavasti kyyrympi. No ei tällä ole tarkoitusta polkea satojen kilometrien lenkkejä, vaan jumpata lähinnä työmatkoja, kauppareissuja sekä kesäkuumalla sitten terassille ;) Pyörä tuntui toki painavammalta kuin millä on tottunut lenkkejä ajamaan, mutta hyvin se kuitenkin rullasi. Sen verran kova kytö oli päästä testilenkille, että unohtui pari aika kriittistä loppukiristystä tehdä. Mm. toinen kampi meinasi irrota sekä tanko oli huomattavan löysällä :)

Tätä projektia aloittaessa laitoin hintarajaksi sen, että loppusumman täytyy olla vain kymppejä eikä satasia. Koko settiin meni rahaa 75 euroa kaikkine tarpeineen eli projekti pysyi mukavasti budjetissa. Vaikkei lopputulos varmasti vakuutakaan ketään hifistelijäpyöräilijää, niin itselle tulee aina hyvä fiilis, jos onnistuu hyödyntämään jotain romuksi menevää. Lopputulokseen täytyy olla tyytyväinen ja nyt kelpaa ajella luontoa säästäen töihin!

Nyt kun oma vaatimaton näpertely on saatu valmiiksi, niin laitetaas vielä linkkiä pyöräprojektista, joka vaatii hieman enemmän aikaa, taitoa ja pitkäjänteisyyttä --> Tee-se-itse hiilikuiturunko