Extreme City Run 2012

Varkaudessa toista kertaa järjestetty ECR eli Extreme City Run keräsi satakunta kilpailijaa mittelöimään keskustaan ja osittain Kämärille/Taipaleeseen rakennetun radan herruudesta. Rata oli kokenut muodonmuutoksen viime vuoteen nähden ja tänä vuonna reilun 8km pituinen rata kierrettiin (kilpasarjassa) kaksi kertaa.

Viime vuonna tämä kisa jäi harmittavasti väliin (olisiko ollut yllättäen hääkuvaukset), mutta tänä vuonna kyseinen päivän kohdalle oli laitettu hiirenkorva kalenteriin jo hyvissä ajoin.

Valmistautuminen

Koko kesän vaivannut selkä se jatkoi vaan sinnikkäästi temppuiluaan, kun piti alkaa herättelemään juoksutaitoa näitä koitoksia varten. Alkukesästä kohtalaisen hyvin kulkenut juoksu (21km 1h35min) tuntui nyt jotenkin tahmivan ja askel tuntui raskaalta. Alaselän jumitus sai vielä kaverikseen mojovan yläselän lukon, joka oli viikon takaisen koko päivän hääkuvauskeikan tulos. Keikan jälkeen sai tosissaan etsiä hyvää nukkuma-asentoa, koska selkä tuntui siltä kun olisin tippunut parvekkeelta suoraan selälleen. Pari päivää pitäisi nyt malttaa lepäillä, että voisi edes harkita juoksemista.

Alkuviikosta ajattelin tehdä viimeisen pitkän lenkin ja katsoa miltä juoksu maistuu. Lepo tuntui auttaneen ja juoksu tuntui taas melko hyvältä. Sain pidettyä vauhdin 4.30min/km, joka on normaali treenivauhtini. Keskiviikkona selkä teki taas totaalistopin ja en muista milloin viimeksi lapojen väli olisi ollut niin kipeä ja jumissa. Keuhkoihin ei saanut vedettyä kuin n.2/3 ilmaa ennen kuin "veitsi alkoi työntymään lapaluiden alle". Vieläkään (tietysti) en mennyt kenenkään ammattiauttajan luokse, vaan Voltaren-geeliä selkään ja buranaa huiviin. Terävin kipu katosi seuraavaan aamuun (torstai) mennessä, mutta katsoin parhaimmaksi viimein mennä urheiluhierojalle.

Ennen hierontaa tein todella kevyen 5km / 30min hölkyttelylenkin. Ei ollut itku kaukana, kun Technopoliksessa toimiva urheiluhieroja Marko Taavitsainen teki 1h 15min töitä selkäni kimpussa. Olo oli kuin rekan alle jääneellä, mutta pari tunnin päästä sen pitäisi jo olla parempi. Ja olihan se :)

Perjantaina olikin taas tankkauspäivän aika, joten menussa oli pääsääntöisesti hiilaria ja reippaasti nestettä.

Tavoitteet

Koska kisa oli minulle täysin uusi tuttavuus, niin en mitään aikatavoitteita asettanut. Sijoituksellisesti oli tavoitteena olla maalissa kuuden sakissa, jos ei matkalla tulisi suurempia ongelmia.

Kisa

Kisa-aamu valkeni viileänä (+8´C) ja pelkkä mielikuva mahdollisista vesiesteistä sai aikaan kylmiä väreitä. Kävin aamulla heti ysin jälkeen hoitamassa ilmoittautumisen/maksamisen ja kävin autolla hieman pyörimässä reitin tuntumassa. Sitten vielä viimeiset kevyet välipalat huiviin ja vetämään juoksutrikoita jalkaan. Vaikka keli lämpeni puoleen päivään mennessä +13´C tuntumaan, niin päätin silti lähteä pitkissä vermeissä liikkeelle.

Kisakeskus aamulla varhain.

Aamuinen Kauppakatu näytti vielä autiolta, mutta puolen päivän tienoilla siellä olikin jo täysi tohina päällä.

"Lähtölaukaus" saatteli juoksijat matkaan hieman yli kaksitoista ja lähdin heti kärkimiehen peesiin. Tarkoitus oli tunnustella eka 8km kierros vauhtia ja sitten tehdä mahdollisia ratkaisuja toisen kierroksen puolen välin jälkeen, jos paukut siihen riittäisivät. No tuo suunnitelma meni ihan uusiksi heti alusta lähtien, koska kärjessä painanut Heikki (Puurtinen) piti aika pirun kovaa vauhtia. Ekat neljä kilometriä mentiin lähes oman sykerajan ylärajoilla ja neljän miehen porukka (Heikki, Minä, Mika Lamberg ja Samuli Haapalainen) irtautui selkeästi muusta massasta.

Olin hieman ketterämpi muita ensimmäisillä esteillä ja otin johtopaikan pariinkin otteeseen. Vesiesteillä (Taipaleen vanha kanava) pystyin pitämään vielä muut takana. Heikki tuli kakkosena, Mika kolmosena ja Samuli neljäntenä. Samuli oli valinnut juoksuhousuiksi collegehousut, jotka vettä imaisseena hidastivat matkaa aika rajusti ja Samuli alkoi tippua kyydistä. Rantauduttuaan Heikki kuitenkin pisti taas parastaan eikä allekirjoittaneella ollut enää isompia vaihteita vastata haasteeseen. Pyrin löytämään alun repivän tahdin jälkeen oman vauhdin, pitämään Mikan takana ja ottamaan Heikin sitten jossain vaiheessa mahdollisesti kinni. Heitin aika pahat kopit joen ylitys esteellä jäähallin kupeessa ja sääreen/sormeen/kyynärpäähän tuli haavoja. Menoja ne eivät haitanneet vaan pystyin jatkamaan normaalisti. Kiitos tapissa olevien adrenaliinitasojen :)

Ekan kierroksen loppupuolella olleilla auton alitus esteillä (Kauppakatu) reidet alkoi antamaan vinkkiä geelien tarpeesta. Otin nopeasti yhden geelin paidan taskusta ja ennen maalia sitten juomapisteeltä kupin vettä. Eroa Heikkiin oli tullut jo noin minuutti, joka alkoi olla liian kova pala. Päätin pitää yllä kuitenkin kovaa vauhtia, koska Mika tuli takana noin minuutin päässä.

Toisella kierroksella juoksu tuntui tosi hyvältä, vaikka esteiden jälkeen saikin vähän aina hakea juoksurytmiä kohdalleen. Heikki kuroi etumatkaa, mutta samoin tein minäkin Mikaan verrattuna. Selvää oli ettei tässä vaiheessa kannattanut enää hätäillä, vaan pitää kiinni kakkospaikasta. Kuin toisintona ekaan kierrokseen verrattuna heitin turvalleen saman joen kivikoihin kuin ekallakin kierroksella :D Ja vieläpä kahdesti. Kirosanojen saattelemana nousin kuivalle maalle päätä myöten aivan likomärkänä. Ohuet juoksuvaatteetkin muuten painaa märkänä yllättävän paljon ja tulin miettineeksi, että lämpötiloista huolimatta shortsit olisivat olleet paremmat. Tosin sijoitukseen se ei olisi vaikuttanut millään tavalla.

Viimeisessä auton alituksissa oikeaan reiteen iski mojova kramppi, mutta sain sen loppumatkan aikana sulateltua onneksi pois. Heikki kuittasi ykkössijan, allekirjoittanut tuli 1min 25s perässä kakkoseksi ja Mika sitten 2min 37s minun perässä kolmoseksi. Kaikkien selkävaikeuksien jälkeen tähän täytyy olla todella tyytyväinen! Tavoitteet ylittyi, mutta vielä jäi mukavasti sijan verran parannettavaa ensi vuoteen ;)

Maalisuoralla

Kaikkensa kun antaa, niin ei jää jossiteltavaa :)

Kämärin koskesta löytyi kivikot ihan ilman etsimistä.

Hieman ryytyneen oloinen mitalisti :)

Kisadata

Matka: noin 16.5 km (ECR)
Aika: 1.11.59 (Suunto / ECR)
Keskinopeus: n. 13.75km/h
Sijoitus: 2./97
Keskisyke: 167bpm (Suunto)
Maksimisyke: 180bpm (Suunto)
Kalorit: 1080kcal (Suunto)

Palautteet, mietteet ja kiitokset

Mahtavaa, että Varkaudessa järjestetään tälläisiä tapahtumia! Varkaus kaipaa tällä hetkellä kaikki mahdolliset virikkeet ja tapahtumat, jolla kaupunkiin saataisiin lisää eloa. Hyvä fiilis välittyi tänään varmasti kaikkien juoksijoiden sekä järjestäjien naamoilta.

Tämän vuoden reitti oli mielestäni onnistunut ja esteiden vaikeusasteet vaihtelivat helposta haastaviin. Juomahuolto ja ajanotto toimivat hyvin ja reitillä toimineet valvojat olivat valppaita neuvomaan ja tsemppaamaan juoksijoita. Muutamassa kohtaa meinasi reitin nauhoitus olla puutteellinen ja itsekin lähdin erään vesirastin jälkeen väärään suuntaan. Tämä ei ole kovinkaan poikkeuksellinen puute, vaan monessa muussakin tapahtumassa tähän kaipaisi parannusta. Pointsit järjestäjälle kuitenkin huumoripitoisista katuteksteistä matkan varrella :)

Kisan jälkeen maistui kisakeskuksessa ruoka ja juoma, joiden tarjoilu hoitui myös täsmällisesti ja aikataulun mukaisesti. Kun vielä tähän lisää palkinnot, illan bileet ja bänditarjonnan, niin 45 euron hintaan tässä tapahtumassa sai rahalleen varmasti vastinetta.

Palkintojen jakoa ja kiitoksen sanoja.

Musiikkia ja festarikansaa iltaisella.

Tapahtumaa olisi ehkä voitu kuitenkin markkinoida vieläkin tehokkaammin, jotta porukkaa olisi saatu karkeloihin lisää. Juoksijoita tänne olisi mahtunut paljon paljon enemmän. Kuulin myös kannustusjoukoilta, että Kauppakadulla oli ollut aika paljon porukkaa liikenteessä täysin tietämättömänä miksi katu on suljettu ja mikä on homman nimi.

Yksi ehdottomasti parannettava asia viime vuodesta on juoksutapahtuman taltiointi. Viime vuodelta ei löytynyt ainakaan järjestäjän sivuilta kuin vain muutama valokuva. Youtubesta löytyi 240-resolla olevia videoita myös muutama. En tiedä toimiko tänä vuonna tapahtumassa ketään virallista valokuvaajaa/videokuvaajaa, mutta todella toivon että asia oli nyt hoidossa. Tiedän, että monelle tapahtumaan osallistuminen on itsensä voittamista ja asia, jota haluaa muistella pitkään. Kun bongaa itsensä kuvagalleriasta, niin se tuo aina hymyn huulille. Hyvät kuvat toimivat myös tehokkaana houkuttimena seuraavaa vuotta ajatellen, kun tulevat kisaajat näkevät millainen meininki ECR:ssa on.
Enkä mainosta tässä itseäni, koska koitan tulla juoksemaan myös ensi vuonna ;)

Kiitokset omalle perheelle, vanhemmille, kavereille tsemppauksesta reitin varrella. Yleensä kisoissa painaa menemään niin keskittyneesti (lue: nollat taulussa) ettei yleisöstä meinaa nähdä ketään tuttua. Olitte kuitenkin kaikkein kovaäänisimpiä, joten bongaus oli helppoa :) Kiitokset myös kanssakilpailijoille tsemppauksesta ja hyvästä seurasta!

Kiitokset vielä ECR:n järjestäjille kaikinpuolin onnistuneesta päivästä!