Itselleni tämä ei ollut pelkästään triathlonkauden avaus, vaan samalla olin ensimmäistä kertaa viivalla yksilökisassa enkä osana joukkuetta. Melko kuumottavaa, etten sanoisi :) Valmistautumiset oli mielestäni vuodenaikaan nähden suht hyvällä mallilla, mutta uinti jännitti eniten koska alla oli vain viikon verran treeniä avovedessä.
Lauantaina oli Hämeenlinnassa huikean hieno keli! Aurinko paistoi puolipilviseltä taivaalta ja mittari keikkui 23-24´C-asteessa. Sunnuntai puolestaan valkeni koleana (13´C) ja sateisena. Koitin virittäytyä tunnelmaan toteamalla, että onneksi keli on kaikille sama :) Ja kun vauhtiin sitten pääsee, niin kylmä tuskin pääsee pahasti iskemään.
Alkuvalmisteluiden ja kisainfon jälkeen vein kamat vaihtoalueelle ja suuntasin sitten kohti rantaa. Noin kymmenen minuuttia ennen starttia pulahdin veteen kastautumaan. Aluksi hieman "raikkaalta" tuntunut 15.7´C-asteinen vesi alkoi pian tuntua ihan miellyttävältä. Tuuli kuitenkin oli voimistunut ja allokkoa syntyi järvelle.
Kellon lähestyessä kahta syke alkoi nousta ja vedessä odottelevien uimareiden seassa oli aistittavissa lähtöjännitystä. Asettauduin ryhmän vasempaan laitaan suurinpiirtein keskivaiheille, etten jäisi nopeimpien jalkoihin, mutta saaden kuitenkin mahdollisesti hyvän peesipaikan. Torven kajahtaessa katumajärvellä lähti 140 uimarin joukko matkaan! Olin päättänyt uida omaa tahtia pitäen vauhtia kuitenkin reippaana. Koitin uida ruuhkassa fiksusti rynnimättä ja etsimällä hyvää linjaa/paikkaa. Kevyttä kontaktia toki tuli alussa koko ajan, mutten antanut sen häiritä. Eka poiju saapuikin nopeasti ja ongelmitta näköpiiriin ja porukkaa alkoi pakkaantua tiukemmaksi ryhmäksi. Jouduin nostamaan asentoa pystympään ja hidastamaan tahtia. Kun löysin taas sopivan raon koitin lähteä jatkamaan samaa vauhtia. Sittenpä alkoikin kokemattoman avovesiuimarin ongelmat. Heti aluksi nielaisin pari aaltoa ja se sai häkeltymään hetkellisesti. Koitin pitää tekniikkaa kasassa, mutta nielty vesi/ilma sekoitti hengitystä pahasti. Joka hengityksellä tunnuin nielevän vain lisää ilmaa ja vettä. Matka jatkui koko ajan, mutta hitaasti kunnes siitä tuli täysin mahdotonta. Koitin kääntyä selällenikin, mutta sekään ei auttanut. Oli pakko viheltää peli hetkeksi seis ja nostaa asento täysin pystyyn. Kun sain röyhtäiltyä/yskittyä suuren määrän nieltyä ilmaa ja vettä pois pääsin taas matkaan. Sekoilu oli verottanut voimia ja jouduin jatkamaan uiden jaksottaisesti vapaata ja rintaa. Tiesin, että avovedessä en pääsisi lähelle halliaikoja (n. 12min/750m), mutta tälläiseen en todellakaan ollut varautunut. Uintiaika oli melko mieltä latistava 19.19...
 |
| Kuvassa näkyvä pieni hymynkare ei kerro hyvästä fiiliksesta. Naureskelen todennäköisesti epäuskoisena täysin reisille menneen uinnin johdosta. (Kuva: Sari Jäntti) |
 |
| Kiri on alkanut (Kuva: Timo Kanaoja) |
 |
| T2 takana (Kuva: Sari Jäntti) |
 |
| Maalisuoran loppukiritykset (Kuva: Sari Jäntti) |
Yhteenvetona omasta suorituksesta jäi aika ristiriitaiset fiilikset. Vaikka pääsin kohtalaiseen lopputulokseen niin uinti sakkasi ja pahasti. Tekemistä sillä saralla siis riittää. Pyöräily meni tällä erää aika kivuttomasti, mutta vauhtia pitäisi saada siihenkin lisää. Juoksu kulki yllättävän hyvin ottaen huomioon paljonko alkusähläys vei energiaa. Tästä on hyvä jatkaa kehittymistä. Triathlonharrastus on kuitenkin nyt virallisesti alkanut, kun ekat kisat on kisattu!
Kiitokset kotiväelle kannustuksesta! Energiageeleistäkään ei lähde niin paljon energiaa kuin mukana olleiden kannustajien huudoista :) Kiitokset myös Finntriathlonin porukalle hienon kisan järjestämisestä. Reitti, huolto ja järjestelyt toimi hienosti! Pidin Vanajanlinnan miljööstä kisapaikkana ja toivottavasti tämä kisa on tarjolla jatkossakin.
Tsekkaa myös --> TULOKSET
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti