Kuopio Triathlon 2015

Tämän vuoden Kuopio Triathlon oli kahdella tapaa hyvin vahvasti mieleenjäävä kisa. Kisasin ensimmäistä kertaa perusmatkalla ja otin ensimmäisen voiton triathlonin parissa! Ihan käsittämättömän upea fiilis :) Voitto ei tullut helpolla ja se ratkesikin vasta muutamia metrejä ennen maalia. En muista koska olisin viimeksi ajanut itseni noin piippuun, mutta tavoitteena oli mennä niin kovaa kuin tän hetkisellä kunnolla pääsee. Ja niin sitä mentiinkin!


Valmistautuminen

Joroisten puolimatkan jälkeen annoin kropalle aikaa palautua ja otin seuraavan viikon hieman rauhallisemmin. Treenitunteja kertyi, mutta harjoittelu oli kevyempää. Tuollaiset kevyet viikot on oikeastaan aika mukavia ja tekee hyvää fyysisen puolen lisäksi myös henkiselle puolelle. Jotenkin sitä muistaa tuolloin venytelläkin paremmin.

Kevyttä viikkoa seurasi sitten puolestaan kovempi viikko, jolla koitettiin vielä ruuvata suorituskykyyn hitunen lisää tehoa. Tuplatreenipäiviä kertyi useampia ja kroppa sai taas ärsykettä kehittyäkseen. Tämän kyllä huomasi loppuviikosta, kun palautuminen alkoi olla hidasta. Päällä oli kuitenkin koko ajan sellainen hyvä tekemisen meininki eikä treenaamaan lähteminen aikaisin aamulla tuntunut mitenkään raskaalta.

Kisaviikko puolestaan alkoi maanantaina pitkällä uinnilla ja sitten tiistaina tein vielä viimeisen vauhdikkaan pyörä-juoksu-yhdistelmätreenin. Loppuviikon ajan sitten keskityttiin enemmän lepäämiseen, tankkaamiseen, venyttelyyn ja verryttelyyn. Perjantaina käväistiin Jussin kanssa tsekkaamassa vielä kisapaikat läpi ja samalla reissulla hoidettiin kisainfo ja numeroiden haku.

Ei nyt ihan linnunmaitoa, mutta just sopivaa märkäpuku-urheiluun

Kisatoimiston edessä riitti kuhinaa perjantai-iltana

Kisainfo

Uintireitin tsekkausta rannalta käsin

Maalisuora

Kisapäivä

Lauantaiaamuna kello oli viritetty herättämään viiden aikaan. Yllätin kuitenkin herätyskelloni olemalla hereillä jo varttia vaille :) En nyt voi sanoa, että olisin kovin pirteänä herännyt vaan pikemminkin hieman jännittyneenä. Niskat jumissa, olkapäät jumissa, selkä jumissa...ihan perusaamu. Jotenkin jännitin myös päivän kisaa yllättävän paljon. Ei kai siinä muuta kuin reippaasti vaan ylös ja aamupalan tekoon! Edellispäivien tankkauksen ansiosta nälkä ei todellakaan vaivannut. Nautiskelin kuitenkin suht topakan aamiaisen, kuten treenipäivinäkin on tapana tehdä. Aamupalan jälkeen venyttelin jumittavaa kroppaa auki ja olo alkoikin taas muuttua mukavammaksi. Aamutoimien jälkeen pakkasin koko kisakalustoarsenaalin autoon ja lähdin ajelemaan kohti kisapaikkaa.

Saaristokadulla jouduin kuitenkin pysähtymään siivoushommiin, koska joku perjantai-illan kapakkasankari oli viskellyt oluttölkkejä keskelle tietä. Tuolla tieosuudella tulee päivän aikana pyörimään kisaajien lisäksi kaikkea juomapulloista rengasrautoihin (koska mukulakivet), joten sinne ei kaivata enää yhtään ylimääräistä tölkkiä jäämään renkaan alle.

Ollessani ajoissa kisapaikalla ehdin hyvin katsastaa pyörän ja laittaa vaihtoalueen valmiiksi. Puoli kasin jälkeen olikin jo aika vetää märkkäriä päälle ja suunnata kohti rantaa. En käynyt verryttelemässä vedessä muutoin kuin pulahdin vain kastautumaan. Rannalla pyörittelin hartioita auki ja etsin itselleni paikan oikeasta reunasta ja tällä kertaa suht edestä (noin kolmas rivi). Suunnitelmana oli jälleen uida mahdollisimman rennosti oikeassa laidassa poijulinjaa seuraillen.


Uinti ja T1

Tasan kello kahdeksen lähtötorvi törähti ja lähetti 157 perusmatkan kisaajaa (114 miesten sarja, 38 naisten sarja + 5 joukkuekisaajaa) matkaan. Tällä kertaa oikea laita pysyi yllättävän väljänä. Tosin olin nyt hieman lähempänä kärkeä, mutta takaa oli tulossa taatusti kovempia uimareita. Ja niin niitä tulikin. Ei onneksi yli eikä ali, vaan suht siistillä kyynärpäätaktiikalla. Pahimmilta osumilta kuitenkin vältyttiin. Oma paikka löytyi oikeastaan jo heti 50 metrin jälkeen ja tilaa riitti. Vauhti tuntui hyvältä, mutta meno ei ollut niin rentoa kuin viimeksi Joroisissa kisatessa. Otin edessä olevan uimarin takaa peesipaikan ja koitin saada huonolta vaikuttavaa hengitystä tasaantumaan. Meni lähelle puolta väliä ennen kuin uintiin alkoi tulla rentoutta. Menin omaa tasaista tahtia ja sen lisäksi myös samaa tahtia rinnakkain erään tuttavani kanssa, jonka kanssa tutustuttiin talven aikana uimahallissa (terkut Antille) :) Olin miettinyt etukäteen, että jos vauhti olisi sama kuin Joroisissa niin uintiaika olisi 28 minuutin hujakoilla. Ei se pahemmin pieleen mennyt, koska uintiin meni aikaa 28.13. Juostessani vaihtoon kuulin olevani n. 7 minuuttia kärjen perässä.

Vaihdossa oli aluksi hieman hankaluuksia löytää oma paikka, mutta kun se sieltä muutaman ristiaskeleen jälkeen löytyi niin kamat vaihtui ihan kohtuullista tahtia. Vaihtoaika oli 2.37 ja tavoitevauhdissa oltiin kiinni.


Pyörä ja T2

Viimeksi poljin tämän reitin joukkukisassa 2012 ajalla 1.06 ja suurin piirtein siihen pitäisi pyrkiä myös nyt. Lähdin pyöräosuudelle aika rivakasti ja selkiä alkoi tulla heti vastaan. Koitin pitää vauhtia yllä ja painaa varsinkin Haapaniemen ison nousun kovaa tahtia, koska siinä oli paras mahdollisuus kaventaa etumatkaa. Mäet nousi suht helposti ja ero pieneni jatkuvasti. En kuitenkaan ollut sijoituksista selvillä missään vaiheessa pyöräosuutta, vaan kaverit huuteli Vänärin käännöksessä aina väliaikoja :) Hetken ajattelin, että pitäisikö jalkoja säästää vähän juoksuun, mutta koska pyörä kulki kohtuu hyvin niin annoin vaan mennä. Saaristokadun pitemmän mukulakivipätkän ajoin aina varovasti ja kääntöpaikan lähellä olleet mukulakivitöyssyt menin bunnyhopilla yli :D Mtb-taustasta on näköjään jotain hyötyä triathlonissakin. Viimeisellä kierroksella isossa nousussa alkoi vähän jalkoja jo painaa ja jouduin pudottamaan edestä pienemmälle rattaalle, että saisin mäkinousussa pidettyä vauhtia yllä. Etuvaihtaja päättikin lopettaa työpäivänsä tähän eikä suostunut enää vaihtamaan lainkaan isommalle rattaalle. Viimeisestä kierroksesta n. 2/3 tultiin siis hieman kovemmalla kadenssilla. Onneksi tempopyörässä on suht jämäkät välitykset (edessä 55/42 ja takana 11-25), joten 42-11 oli riittävä tuomaan lopun pätkän hyvällä vauhdilla vaihtoon. Pyörä osuus taittui aikaa 1.06, joten tavoite täyttyi tälläkin osa-alueella.

Toinen vaihto meni vauhdikkaasti aikaan 1:03 ja siitä oli hyvä lähteä painamaan viimeistä etappia.

Sen verran jyrkkiä mutkia oli reitillä, että välillä piti etsiä jarrukahvojakin. (Kuva: Tomi Räsänen)

Juoksu

Juoksu lähti liikkeelle kankeasti. Kova pyöräosuus oli väsyttänyt jalkoja ja ne tuntuivat aikamoisen jäykiltä. Ekat 1.5km mentiin puujaloilla eteenpäin ja oli täysi työ pitää edes jonkunlainen juoksuvauhti yllä. Jalat alkoi vertristyä hieman kääntöpaikalle (2.5km) tultaessa. Hieman ennen kääntöpaikkaa sain kuulla, että olin toisena ja vain noin 30 sekuntia kärjen perässä! Omien tavoiteväliaikojen saavuttaminen oli tuonut yhden äkin minut mitalitaistoon mukaan. Vaikka taistelutahto voitosta heräsi, niin jalat oli asiasta eri mieltä. Juoksu oli vaikeaa ja ekalla kierroksella en saanut kavennettua eroa kärkimieheen. En pystynyt nostamaan vauhtia yhtään, koska jalat olivat koko ajan kramppien rajoilla. Perheen ja ystävien kannustus auttoi kuitenkin pitämään mielialan korkealla ja tasainen vauhti pysyi yllä. Ennen viimeistä kääntöä otin kofeiinigeelin ja lähdin sitten painamaan viimeistä 2,5 km osuutta. Ajattelin puristaa viimeisen osuuden niin kovaa kuin suinkaan pääsisin ja sain kuin sainkin nostettua vauhtia. Micolle iso kiitos, kun ilmestyi pyörän kanssa kannustamaan juoksun varrelle! Peräniemen kasinon jälkeen rantatielle päästyäni eroa oli enää vajaat 20 sekuntia. Ero kapeni rantatiellä juostessa entisestään, mutta matka tuntui loppuvan auttamattomasti kesken. Näin kun kärkimies kaartoi loppusuoralle hidastaen vauhtia ja ilmeisesti oletti perässä tulevan olevan turvallisen välimatkan päässä. Tämän tajutessani tuli jopa säikähtänyt olo, kun tajusin pystyväni vielä ohittamaan hänet. Kurvaisin loppusuoralle ja painoin ohitse vain muutamaa metriä ennen maalia!

En muista milloin olisin ollut noin puhki ja heti maaliviivan jälkeen rojahdin selälleni tuulettamaan! Eroa toiseksi tulleeseen tuli lopulta vain yksi sekunti oman loppuajan ollessa 2.20.55.

(Kuva: Tomi Räsänen)

(Kuva: Ismo Nikkonen)

Maalisuoran loppurutistus. Huom. video ei toimi mobiilissa. (Kuvat: Pertti Jäntti).

Tiukille meni, mutta ykkösenä maaliin!

Ykkönen ja kakkonen taju ankkurissa

Perheen pienet kannustajatkin jaksoivat hienosti koko kisapäivän...

...kun oli omat eväät matkassa :)

Ajatuksia ja kiitoksen sanoja

Kuopion perinteikäs kisa oli jälleen kerran erittäin hyvin järjestetty! Pyörä- ja juoksureitit olivatkin jo entuudestaan tuttuja (ja edelleen hyviä), mutta uintiin starttasin nyt ensimmäistä kertaa. Uintireitti oli myös hyvä! Tarpeeksi leveä lähtöalue auttaa porukkaa levittäytymään paremmin veteen startissa ja pahimmalta ruuhkalta vältytään. Rantautumiskohta oli myös tehty mukavan helppokulkuiseksi ja vedestä pääsi suoraan tolpilleen ilma kompurointia.

Kuten jo Joroisten kisaa koskevassa bloggauksessa kerroin, niin yleisön välittömässä läheisyydessä on mukavaa kisata. Kuopion kisa on varmasti yksi yleisöystävällisimmistä, koska kisakylä ja reitit ovat aivan kaupungin ytimessä tai sen lähettyvillä. Hienoa oli myös huomata kuinka paljon porukkaa oli saapunut katsomaan ja kannustamaan jo päivän ekaa starttia! Kiitokset perheelle, ystäville, tutuille ja tuntemattomille tsemppauksesta! Tänään oli kaikki apu tarpeen, kun ratkaisut menivät vasta "kalkkiviivoille". Kiitokset myös Henri Huttunen/Onnisport erittäin toimivista kisa-asuista ja Blackrolleista!

Lieneekö se sitten kotikaupungin etu, että Kuopiossa on ollut tähän mennessä hyvin vauhti kohdallaan ja palkintosijoille päädyttiin jälleen :) Aiemmin saavutettuina meriitteinä siis kaksi hopeaa joukkuekisoista (2012 ja 2014) ja nyt henkilökohtaisesta kisasta kultaa. Voittaminen jo sinänsä oli hienoa, mutta pieni sponssaus Headin lahjakortin muodossa on ensi kautta ajatellen tärkeä juttu! Kiitokset Kuopio Triathlon, Head Swimming sekä Kuopion Seikkailukeskus!

Tähän on (ehkä) hyvä lopettaa tämän kesän triathlonkilpailut ja suunnata katse kohti seuraavia koitoksia :)