tiistai 10. marraskuuta 2009

Eräjormailua i Sverige

Taannoin pidettiin armeijakurssikavereiden kanssa saunailtamat ekaa kertaa 8,5 vuoteen. Siinä Tsekkiläistä olutta siemaillessa tuli juttua Ruotsin lapissa järjestettävästä vaellustapahtumasta Fjällraven Classicista. Kyseessä on siis ensi elokuussa järjestettävä 110 kilometrin pituinen vaellus, joka olisi tarkoitus suorittaa kahden vuorokauden aikana. Muistot armeijan rinkan aiheuttamista hiertymistä sekä niska-/selkävaivoista olivat jo sen verran unholaan jääneitä, että ajatus osallistumisesta tapahtumaan alkoi tuntumaan hyvältä. Saanpahan nyt uuden rinkkanikin testiin sitten tositoimissa. Pari vuotta se on tuossa vaatehuoneessa odottanut parempaa käyttöä kuin satunnaista matkailua kotisavoon ja takaisin :) Saimme viime kuun loppuun mennessä kasattua neljän miehen joukkueen, jolla ilmoittauduimme mukaan kisaan.

Ensi kesänä onkin sitten maastopyöräilyn lisäksi luvassa sykettä nostavaa jotostelua Suomen luonnossa. Onneksi oma rinkka istuu selkään "hieman" ergonomisemmin kuin rinkka mallia Ljk. Kuoripuku löytyykin jo ennestään, mutta luulempa sijoittavani rahaa uusiin kenkiin. Jo 8 vuotta palvelleet Salomonit ei taida enää olla niin kovassa iskussa, että uskaltaisin niillä lähteä tepastelemaan pidempää vaellusta.


Kovia kokeneet Salomonit


Armeijamuistoja vuosituhannen vaihteesta. Mies 70kg, rinkka vajaa 60kg. Edessä 120km pitkä sissikeikka Turkkusen lähimaastossa. Vieläkin muistaa kuinka "mukava" reissu oli :)


Pakko laittaa vielä yksi kuva armeijareissulta. Tässä hiihdellään käsivarressa lähellä rajaa. Kelit vaihtui aurinkoisesta melkein nollanäkyvyyteen vajaassa 20 minuutissa. Nukuttiin lumiluolissa, kalastettiin ja ammuttiin poro syötäväksi. Yksi parhaita eräreissuja mitä olen tehnyt vaikka koville välillä ottikin. Tähän reissuun liittyy myös yksi pahimmista valokuvaukseen liittyvistä takaiskuista. Reissuissa mukana kulki aina porukoideni vanha Hanimex 35ES filmipokkari. Asensin kameraan uuden filmirullan juuri ennen lähtöä. Kamera kulki hyvin suojattuna koko reissun ajan ja kuvasin upeita maisemia/tilanteita joita kohdalle sattui. Kotiuduttua kiikutin kameran filmeineen valokuvausliikkeeseen ja fiilistelin mitä matskua oli tallentunut. Meinasi isolta mieheltä itku päästä, kun kuulin ettei rullalla ollut kuvan kuvaa! Filmi oli jostain syystä irronnut kelaustapista eikä filmi ollut liikkunut ollenkaan. Silloin konkretisoitui sanonta "V*tuttaa niin ettei veri kierrä". Noh, onneksi saman partion kavereilla oli kameroita matkassa joilta sitten sain parhaita otoksia. Yllä oleva kuva on muistaakseni radistitoverini Hannun ottama. Pakko oli säätää värit pois koska jostain syystä värit tässä oli melko kamalan sävyiset.

Jep, näistä muisteloista täytyykin alkaa suunnittelemaan jo ensi vuoden koitoksia! :)

Ei kommentteja: