Uinti

Uinti on laji, jonka aloittaminen on aina kolkutellut takaraivossa, mutta jonka harjoittelua ei vaan koskaan saa aikaiseksi aloittaa. Tai siis tämä oli tilanne ennen viime syksyä.

Vaikka olen pitänyt uintia aina kovana lajina, niin se ei ole koskaan ollut niinkään itseä kiehtova liikuntamuoto ja siksipä se ei ehkä ole niinkään vetänyt puoleensa. Olen kuitenkin fanittanut (...ja vähän ehkä kadehtinutkin...) aina sen taitajia. Juurikin siitä syystä, että omat taidot eivät aiemmin riittäneet edes pieneen kahvipöytäkeskusteluun aiheesta. Tai tulihan sitä uintia treenattua yli kymmenen vuotta sitten LJK:n pääsykokeisiin ja kunnialla siitä 200 metristä silloin selvittiin, mutta niistä ajoista ei ole jäänyt uinnin osalta kyllä mitään käteen. Armeijan "taistelu-uinti" puolestaan ei niinkään ollut kuntoilua, vaan mahdollisimman äänetöntä uimista rantautuessa veneistä vihulaisen alueille.

Nyt kun olen tässä vuosien varrella saanut pyöräilyn ja juoksun kulkemaan kohtuullisen mukavasti ja kun noita joukkuetriathloneitakin on jokunen tullut vedettyä läpi, niin oli hyvä ajankohta ottaa tuo kolmas laji tosissaan työn alle.

"Get to the pool already!", neuvoi eräs jenkkiläinen uimakoutsi. Siispä uimahallille! Kävin alkukesästä tarkastamassa lähtötilanteen altaassa ja olihan se kyllä...noh...hiton turhauttavaa. Jos sitä 300m räpiköintiä voi edes kaukaisesti uimiseksi sanoa, niin se varmasti näytti yhtä pahalta kuin tuntuikin. Vaikkei minulla nyt kovin korkeat odotukset ollutkaan, niin läsähti todellisuus herättävästi vasten kasvoja kuin kaverin takakäden suora potkunyrkkeilytreeneissä aikoinaan. Harmitus oli suuri, muttei kuitenkaan yhtä suuri kuin into tulla lajissa paremmaksi.

Tekniikassa mätti siis kaikki mikä vain voi. Pää oli pystyssä (katse eteenpäin), jalat roikkui liian alhaalla (johtuen pään huonosta asennosta), käden asento vedossa väärä, vedon suunta väärä, ei vartalonkiertoa, hengityksen pidätystä vetojen aikana, sisäänhengitys liian myöhässä...Tekemistä siis riitti. Ennen seuraavaa uintikertaa päätin ainakin tehdä kotiläksyni kunnolla (...ja etsiä kadonneet uimalasini). Hankin paljon tietoa kysellen uimareilta vinkkejä tekniikkaan, katsomalla lukuisia tekniikkavideoita ja lukemalla aiheeseen liittyviä juttuja.

Päätin aloittaa uinnin opettelun siis aivan alusta. Keskityin aluksi vain tiettyihin osa-alueisiin kerrallaan. Vedot, pään asento, vartalon kierto, potkut, hengitys jne. Uintimatkat oli hyvin lyhyitä ja aluksi mentiin vain altaan pituus kerrallaan. Pään alkaessa pysymään oikeassa asennossa ja opin kiertämään kroppaa vedoissa, niin homma alkoi sujua. Kun vielä otin pullarin treeneihin apuvälineeksi, niin jopa alkoi homma maistua :) Tasaisen hengityksen ja rennon tekemisen löytäminen oli myös aluksi iso haaste. Tekniikan kasassa pitäminen vaati sen verran ponnistelua, että touhu meni monesti liiaksi "jäkittämiseksi" ja rentouden puuttuessa hengityskin kärsi.

Nyt kun takana on reilut 4kk määrätietoista uimaharjoittelua, niin täytyy sanoa että olen löytänyt itselleni (jälleen kerran) yhden harrastuksen lisää! Paljon on vielä treenattava, jotta nopeutta saataisiin touhuun lisää, mutta pitkälle ollaan viime kesästä kuitenkin tultu. Ensi kesää kohti on tehtävä paljon töitä ja kunhan avovedet sen sallivat, niin silloin alkaa kauhominen Kallavedessä :)