Finntriathlon Tahko 2016

Joroisten kisan piti olla viimeinen tämän kauden viimeinen Finntriathlonin tapahtuma, mutta mites kävikään :) Ystäväporukalla päätettiin pistää pitkästä aikaa joukkue kasaan ja käydä välillä urheilemassa yhdessä tuumin. Yksilökisana Tahko ei olisi tulevien kisojen vuoksi sopinut kenenkään kalenteriin, mutta pilkottuna lajikohtaisiin suorituksiin se sopi paremmin kuin hyvin!


Valmistautuminen

Olen kisannut pari kertaa aiemminkin triathlonissa osana joukkuetta. Ekalla kerralla kävin runttaamaan perusmatkan pyöräosuuden (Kuopio Triathlon 2012), tokalla kerralla päiväpuhteena oli perusmatkan juoksuosuus (Kuopio Triathlon 2014) ja tällä kertaa luonnollisena jatkumona vuorossa olisi sitten uinti.

Aiempina vuosina saimme kasaan myös hyvät joukkueet ja niin 2012 kuin 2014 kotiinviemisiksi tuli hopeaa. Tahkolle sotasuunnitelmaa punoessamme kävimme läpi viime vuoden tuloksia. Jos tänä vuonna kilpailun taso olisi suurinpiirtein sama ja jokainen meistä pystyisi tekemään omalla tasolla parhaan suorituksen, niin oltaisiin mukana taistelemassa mitaleista!

Tähän kisaan valmistautuminen poikkesi hieman muista tämän kauden kisoista. Suoritusaika olisi sen verran lyhyt (oma arvio oli 32.xx min), ettei siihen tarvinnut sen kummemmin tankkailla. Tietysti se oli hyvä tekosyy syödä säkillinen karkkia, pullaa, piirakkaa ja pari jäätelöä edellisinä päivinä :D
Yleensä pidän myöskin kisaviikon kevyempänä, mutta nyt tähteimen ollessa Viron täysimatkaa kohti, niin viikko piti vetää normaalina treeniviikkona. Viikkoon kuului mm. 2½ h juoksulenkki, 1½-3½h yhdistelmätreenejä, 8500m uintia, vähän punttia, sekä lihashuollot ja lyhyemmät verryttelyt päälle. Tietysti tässä vaiheessa kautta mennään lenkit "pitkään ja hartaasti" kuin "lyhyesti ja rivakasti" eikä paikat tule samalla tavalla kipeiksi kuin nopeita vetoja sisältävissä treeneissä. Tämä kuitenkin toi vähän haastetta päästä lauantaina viivalle tarpeeksi fressinä tekemään maksimivetoa uinnissa. Edellisen päivän pyhitin huolelliselle venyttelylle ja kevyelle verryttelylle. Olo oli kisapäivänä kuitenkin erinomaisen rento, mutta kuitenkin kimmoisa. Aiemmin viikolla ollut tukkoisuuskaan ei enää vaivannut niin paljoa. Let's go!


Uinti ja T1

Puolimatkan yksilökisaajat lähtivät matkaan tasan klo: 11.00, jonka jälkeen naiset sekä joukkueet pääsivät asettautumaan valmiiksi lähtöä varten. En ollut koskaan aiemmin lähtenyt kisaan suoraan vedestä, joten jotain uutta toi tämäkin kisa tullessaan. Bongailin porukan seasta pari tuttua naamaa, joiden tiesin olevan liukkaita uimareita. Hivuttauduin kirjaimellisesti heidän takavasemmalle hyville peesipaikoille ;) Oma tavoite oli uida kauden paras puolimatkan kisauinti, joka tarkoitti vauhdin olevan siellä 1:40-:1:45min/100m tietämillä.

Sateisesta kelistä huolimatta porukkaa oli kerääntynyt seuraamaan lähtöä. (Kuva: Jussi Mynttinen)

Alkuverra vetäisty ja siirrytty rantsuun odottelemaan starttia. (Kuva: Jussi Mynttinen)

Pinkkejä "poijua" ilmaantunut kellumaan punaisten reittipoijujen kaveriksi. Pari minuuttia starttiin! (Kuva: Jussi Mynttinen)

Kellon tullessa 11.05 lähetti torvi sitten kisaajat matkaan! Otin suunnitellusti heti hyvän peesipaikan ja meno oli vauhdikasta (vauhdit 1:30-1:35min/100m luokkaa). Noin 300-400m päästiin uimaan melko väljästi kunnes edessä alkoi näkyä puolimatkan hitaampia uimareita. Alkoi tulla ahdasta. Kontaktia tuli jatkuvasti ja sumppu näytti kasvavan ekalle kääntöpoijulle tultaessa. Onnistuin kuin tuurin kaupalla pujahtamaan poijua "nuolemalla" ryysiksestä. Toisen kääntöpoijun jälkeen alkoi porukkaa kasaantumaan entisestään. Reilun kilometrin kohdalla tuli ensin potku kylkeen ja heti perään kyynärpää nenän varteen ja oikeaan silmään. Tuntui kuin lasien silmäkuppiin hetkellisesti tullut alipaine olisi imenyt koko silmämunan ulos. Onneksi pieni lasien korjaus auttoi heti ja ongelma oli ratkaistu. Kyseinen episodi sai rytmin sekaisin ja rytmi/vauhti piti hakea uudestaan. Pian se onneksi taas löytyi ja matka eteni.

Olin ajatellut tekeväni pienen loppukirin kävelysillan jälkeen, mutta alun kova veto oli kuitenkin rokottanut vähän sprinttailukykyä. Loppu tuli kuitenkin varmasti vedellen ja vaihtoon tultiin ajassa 32:22, joka on ajallisesti hitusen Joroisten uintia kovempaa. Joroisissa kuitenkin kello näytti reitin pituudeksi 1836m, kun taas Tahkolla pituutta tuli 1945m! Keskivauhti kipusi siis 1:39-1:40min/100m paikkeille! Ehdottoman tyytyväinen täytyi olla päivän suoritukseen. Vaihdossa joukkueemme oli myös erittäin nopea ja Tomppa pääsi pyörän päälle kolmannelta sijalta!

Uintidataa:

Pyörä ja T2

Tomi oli arvioinut ajavansa oman osuuden 2:30-2:35h välille. Keli muuttui pian tyynestä pilvisesti kelistä aivan totaalisen kovaan vesisateeseen. Vettä tuli kuin saavista kaatamalla. Tämä ei kuitenkaan ilmeisesti kovin paljoa rokottanut menohaluja, koska Tomppa onnistui kipuamaan vielä yhden sijan ylöspäin pyöräosuudella! Oli kuulemma ollut ihan hyvä päiväpuhde :) Pyörä kulki arvioitua vauhtia ja 90km taittui aikaan 2:34:32!

Vaihdossa joukkueemme oli jälleen kärkikastia ja juoksuosuudelle päästiin todelle hyvistä asemista! Ykkönen oli karussa, mutta kakkosija oli tässä vaiheessa hallussa kolmen minuutin erolla kolmoseen.

Pyöräilydataa:

Juoksu

Jussi lähti painamaan omaa juoksuosuuttaan nyt jo hieman tasaisemmassa kelissä. Jussin tavoite oli juosta puolikas ainakin 1:37:00, mutta reitti oli melkoisen vaativa. Eka kierros (11km) tuli ajassa 50:43 ja Varkauden tiimin juoksumies oli saanut kurottua välimatkan jo kiinni.

Jussilla hiki pinnassa ja tossu liikkuu! (Kuva: Jenni Valkonen)

Tokalla kierroksella Jussilla riitti paukkuja kuitenkin enemmän ja sai lopulta nykäistyä vajaan minuutin eron kolmoseen! Maaliviiva ylittyi ajassa 1:37:35 (kokonaisaika 4:47:31) ja Team Järämy pääsi pitämään hopeamitalijuhlia! Huikeat suoritukset koko joukkueelta!

Juoksudataa:

Team Järämy kiittää tuesta ja kannustuksesta!

Finntriathlon Joroinen 2016

Viime vuonna Joroisten kisaan valmistautuminen meni ilman ongelmia sekä itse kisa päästiin kisaamaan todella hienossa kesäkelissä. Tänä vuonna olikin hieman haasteita matkassa. Loukkasin nilkkani vain kolmea päivää ennen kisaa ja kisapäivänä tuli vettä kuin aisaa kovan tuulen saattelemana. Kuten aina, asenne kuitenkin ratkaisee. Kelihän on joka tapauksessa kaikille sama. Ennätyksen rikkominen voisi olla todella tiukassa, mutta sijoituksen parantaminen voisi olla realistinen tavoite

Valmistautuminen

Pyrin aina valmistautumaan kisoihin mahdollisimman huolellisesti. Kevennän harjoittelua ajoissa, lisään lihashuoltoa, huolehdin riittävästä tankkauksesta sekä karsin muita mahdollisia riskitekijöitä pois. Tällä kertaa kuitenkin kävi pieni äksidentti juuri ennen kisoja. Sain kovan iskun oikeaan nilkkaani ja sitä komisti sen jälkeen parin sentin vekki sekä lievä turvotus. Kiukku- ja veekäyrä haki heti uudet huippulukemat tämän kauden osalta ja jopa Joroisten startti oli vaakalaudalla. Ilta meni KKK-periaatteella eli "Kylmä, koho, kompressio" ja sitä seuraavat päivät HBM-periaatteella eli "Haavaside, Burana, Mökötys".

Jalka oli kipeä ja etenkin aamuisin se oli kankean oloinen. Se tuntui keräävän hieman nestettä oltuaan yön paikallaan. Oli vaikea sanoa tässä vaiheessa oliko jalassa muuta vikana kuin vekki ja turvotus. Kävely tuntui onneksi vetristävän sitä ja vahvalla särkylääkkeellä sai kipuilut myös kuriin. Turvotuksen laskettua totesin, ettei jalkaan onneksi tainnut tulla muuta kuin pintapuolisia vammoja. Kun haavakin asettui nätisti ärtymättä niin mieliala alkoi palautua normaaliksi. Viivalle lähdetään :)

Saavuttiin Joroisiin perjantaina, jolloin ehdin hoitaa suurimman osan kisavalmisteluista pois alta. Kävin kisainfossa, katsastin pyörän sekä pakkasin vaihtopussit. En jättänyt kuitenkaan vaihtopusseja yöksi telineisiin, koska vettä tuli kuin aisaa. Ehtisin viedä ne kyllä aamullakin ja pysyisipä ne kamat ainakin yön yli kuivempina.

Valvatuksella alkoi olla jo liikehdintää kisaa edeltävä iltana.

Ratsu ripustettu orrelle odottelemaan aamua.

Kisainfo oli tänä vuonna urheilutalolla, joka toimi myös kisakeskuksena.

Märkkäri- ja vaihtopussit pakattuina

Uinti ja T1

Aamulla tulin n. 8.45 kisakeskukseen ja ehdin nakata T2-pussin paikalleen. Viivyttelin kuitenkin Valvatukselle lähdön kanssa, koska vettä tuli taivaan täydeltä. Verryttelin ja venyttelin mielummin urheilutalolla lämpimässä kuin hytisisin pitempään rannalla. Vasta puoli kymmenen jälkeen lähdin kilpailijakuljetuksella kohti rantaa.

Valvatus olikin täyttynyt jo kisaajista ja yleisöstä, jota oli keliin nähden kiitettävästi paikalla! Kilpailijoiden kasvoista näkyi tavallista enemmän huoli kuin rentous, kun sade piiskasi vasten kasvoja. Järven pinta myllersi myös tuulen ansiosta. Päiväpuhteesta olisi tulossa varmasti haastava. Siinä tuttujen ja kavereiden kanssa veikkailtiin, ettei tänään varmasti ennätyksiä rikota. Uinnissa mentäisiin varmasti kovempaa kuin viime vuonna, mutta pyöräosuus tulisi olemaan vaikea. Se puolestaan ratkaisisi paukut juoksuosuudelle.

Laitoin pyörään geelit ja juomat paikalleen sekä pumppasin renkaat. Märkkäri oli pakko vetäistä kokonaan päälle jo huomattavasti totuttua aiemmin, koska keli oli todella kolea. Jouduin tosin riisumaan sen vielä kertaalleen, kun vessahätä yllätti ennen starttia. Parempi käydä nyt kuin ajella pyöräosuutta rakko täynnä.

Joroisten kisassa oli käytössä sama "rolling start"-systeemi kuin mikä oli Vierumäelläkin. Arvoin oman uintiaikani olevan tässä kelissä siellä 32-33min tuntumassa ja otin paikkani karsinasta alle 35min ryhmän kärjestä. Ei mennyt kuin hetki ja sitten mentiin! :) Ekalla sadalla metrillä oli ryysistä. Tuli kättä ja jalkaa joka puolelta ja taisi joku tulla ylikin. Ahdasta oli, mutta sopiva paikka löytyi. Hyvältä tuntuvaan uintivauhtiin pääsin myös pian kiinni. Uinti tuntui kulkevan ja ruuhkaa oli oikeastaan vain kulmapoijuilla. Etusuora ja takasuora meni tasaisen varmasti vedellen, mutta viimeisen kulmapoijun jälkeen alkoi kelin vaikutus tuntua. Kova sivutuuli tuntui painavan kokoajan sivuun ja aallokko löi jatkuvasti päin kasvoja. Uintitekniikka ei pysynyt enää niin puhtaasti kasassa ja se alkoi tuntua olkapäissä. Uimisessa oli kuitenkin tekemisen meininkiä ja arvioin vauhdin olevan kohdallaan. Ranta tulikin pian vastaan ja kello näytti ekaan lajiin kuluneen n. 32min 30sekuntia. Ennätysvauhtia mennään :)

T1 oli viime vuonna hidas (4:05) ja tänä vuonna pitäisi raapaista tuosta n. 30s-1min veks. Kamat vaihtui rivakkaan ja pyörä löytyi nopeasti. Vielä hölkät Kukkolan pihaan ja sitten pyörän päälle. Tsekkasin kellosta pikaiseen vaihtoajan ja ilokseni huomasin sen olleen kolmen minuutin pinnassa! Minuutti taas pois viime vuodesta!


Pyörä ja T2

Kylmyys ja tuuli aiheutti sen, että kroppa vaatisi vähän pitemmän pätkän pyörittelyä ennen kuin tehotuotanto nousisi halutulle tasolle. Pyörän alkupätkä Joroisiin meni edellisvuotta hitaammin ja vähän alkoi jo huolestuttamaan. Matkaa oli kuitenkin vielä pitkälti. Tuuli puhalsi pääosin lännestä ja lounaasta. Rantasalmelle päin olisi siis tumpattava sen verran ylikovaa, ettei takaisin tullessa tulisi ajallisesti liikaa takkiin. Mielessä keikkui tavoitteena päästä mahdollisimman lähelle viime vuoden aikaa (2h 22min). Myötäiseen painaessa alkoi Garminin avg.speed-ruutu rullaamaan aika mukavasti ylöspäin. Kääntöpaikalle tultiin selkeästi viime vuotta kovemmalla keskarilla 39,7km/h!

Pyöräilyn ekan puolikkaan olin nauttinut vajaan pullollisen urheilujuomaa per huoltoväli sekä ottanut geelin n.20-30min välein. Glukoosinappeja oli mennyt myös puoli pötköä. Pari patukkaa odotteli tulomatkaa varten. Sitten alkoikin tulla tähän asti tasaisesti sujuneeseen pyöräosuuteen erinäisiä tapahtumia. Otin Rantasalmen huollosta banaanin ja heti sen syötyäni alkoi vatsakivut. Pureskelin sen ilmeisesti liian huonosti ja/tai nielin ilmaa syödessäni sitä hengästyneenä. Onnistuin myös pian Rantasalmen jälkeen lipsauttamaan lähes täyden urheilujuomapullon kosteista hyppysistäni ja se tipahti suoraan takarenkaan eteen. Rengas osui korkin kierrekohtaan ja pullo poksahti auki pitkin katua. Katsoin pikaisesti taakseni, ettei kukaan kaatunut pullooni. Takana tullut kuski näytti olevan valppaana ja matka jatkui. Onneksi itselläkin oli toinen pullo telineessä (tosin vettä).

Noin 20min mentiin epämiellyttävällä tuntemuksella vatsassa, kunnes oli aika taas heittää jotain hetulaan. Otin geelin ja juomaa päälle (nyt vähän huolellisemmalla otteella pullosta). Ne eivät tuntuneet menevän kunnolla vatsaan saakka, vaan ilmaa oli tulossa ylös. Koitin röyhtäillä sitä ulos, muttei siitä meinannut tulla siinä työn touhussa mitään. Kunnes ilma vihdoin tuli (onneksi suun kautta) ulos, niin taisi siinä lentää vähän muutakin :D Olo helpotti ja matka jatkui.

70km kohdalla taas tapahtui. Edestä alkoi kuulua hitonmoinen huuto ja omituinen ääni. Ihmettelin mikä siellä on hätänä, kunnes tajusin että edessä olevan rengas vihelteli ilmaa ulos. Kuskin kiroaminen oli kaukana viheltelystä. Seuraavaksi noin n.75km kohdalla rytisi vähän pahemmin. Peesivalvontaa suorittava prätkä ajoi jonkun matkaan päässä edessä olevan joukon viereen ja pilli alkoi soida. En tiedä säikähtikö eräs kuski niin paljon, että ilmeisesti ajovirheen vuoksi veti pahasti nutulleen. Painoin itsekin jarrua ja aloin hiljentämään. Huusin "oletko kunnossa?" ja onneksi mies pomppasi nopeasti pystyyn pienen jupinan säestämänä ja alkoi tarkastamaan pyörää. Nopeasti pyörä olikin jo tiellä ja hänkin pääsin jatkamaan matkaa.

Olin tullut koko pyöräosuuden jalkoja pahemmin säästelemättä ja vanhalle vitostielle tultaessa näytti siltä, että entisvuoden aika olisi saavutettavissa! Painoin lopun pätkän vielä sen mitä annettavaa oli ja T2:een tultaessa aika oli kuin olikin 2h 22min! Tässä kelissä aivan maksimisuoritus.

T2 meni viime vuoden malliin suht rivakasti pariin minuuttiin (2:07) ilman sen kummempia kohelluksia.


Juoksu

Tuulinen pyöräosuus oli ottanut osansa jaloista ja sen tunsi kyllä heti, kun lähti juoksemaan.  Heitin geeliä heti huiviin ja otin alun aavistuksen viime vuotta rauhallisemmin, koska mielessä oli vielä hyvin silloin jo ekalla kilometrille tukkoon menneet reidet. Hain vauhtia nyt vähän fiksummin, mutta juoksu oli vaikeaa. Jalat oli melko voimattomat ja vauhtia ei tuntunut saavan millään. Olin kuvitellut tänään parantavani juoksua tai juosta vähintään saman kuin viime vuonna, mutta tiukassa se olisi. Koitin pitää tavoitevauhdista (alle 4:29min/km) kiinni kynsin hampain, mutta koko ajan se keikkui kuitenkin 4:30 huonommalla puolella. Ekalla kierroksella kävi jo hyvin selväksi, ettei tänään otettaisi juoksusta minuutteja pois. En muista milloin viimeksi olisin ottanut huolloista myös suolaa, mutta nyt päätin kokeilla ja nappasin hyppysellisen viimeisen nousun alussa olevalta huoltopisteeltä.

Hymy hämää. Todellisuudessa oli aika tuskainen juoksu. (Kuva: Sari Jäntti)

Toiselle kierrokselle lähdettäessä etureisissä alkoi tuntua orastavia krampin alkuja. Otin tokalle kierrokselle jälleen geelin ja pyrin ottamaan joka huollossa aina lennosta yhden mukin urheilujuomaa. Jalkoja pakotti pirusti ja tuttu jalkojen puutuneisuus tuli taas ennen kymmentä kilometriä kiusaksi. Tahti oli kuitenkin tasaista. Toinen kierros tuli hammasta purren loppuun.

Viimeiselle kierrokselle otin kofeiinigeelin ja päätin koittaa hieman kiristää tahtia. Vaikka tunto alkoikin taas palata jalkateriin, niin etureidet eivät vauhdin lisäyksestä tykänneet. Vauhtia oli pakko passailla niin, ettei pahaa kramppia tulisi. Silloin tulisi liikaa takkiin juoksussa. Kun viimeinen nousu tuli kunnialla ylös, niin lähdin painamaan loppusuoraa niin kovaa kuin kintut sietäisi. Eihän se nyt vauhdin hurmaa ollut, mutta selkeästi kovempaa kuin mitä juoksun keskivauhti. Kun metsän siimeksestä vihdoin aukesi näkymä urheilukentälle niin hymyä alkoi tulla huulille. Ennätys tulisi takuulla :) Maaliviiva ylittyi ajassa 4:36:34, joka oli 2min 27s parannus viime vuoteen! Tässä kelissä ennätyksen teko ei todellakaan ollut helppoa, joten joka sekunti pois entisestä enkasta otetaan ilolla vastaan!

Se on siinä! (Kuva: Päivi Jäntti)

Kuten kuva kertoo, niin paukkuja ei jätetä varastoon. Kesän tiukin kisakumppani Pakarisen Jarkko tuli hymyillen ilmoittamaan, että taas ero maalin tullessa oli vain muutaman minuutin luokkaa :) Jarkko oli tällä kertaa yhden sijan parempi. Joskos seuraavalla kerralla taas toisinpäin? ;) (Kuva: Päivi Jäntti)

Finisher-mitali kaulassa ja hymy herkässä :) (Kuva: Sari Jäntti)

Perheen pienimmillä oli armoton kannustus koko kisan ajan! (Kuva: Sari Jäntti)

Mitalin lisäksi Finntriathlonin uimalakit oli kova sana :)

Kiitos kaikesta tuesta :) (Kuva: Päivi Jäntti)<3 br="">

Jälkimainingit ja -meiningit

Joroisten kisa oli ehdottomasti yksi vuoden tärkeimmistä kisoista, jossa kuluneen vuoden treenien tulokset mitattaisiin. Aivan mahtava fiilis huomata kehityksen olleen nousujohteista. Enpä olisi osannut vielä viime vuonna arvata, että tänä vuonna pääsisin puolimatkan sm-kisassa ikäsarjassani kympin sakkiin (8./211)! Tästä tietysti käy kiittäminen eritoten valmentajaani Mika Martikaista (Murtokohta). Vaikka itsellä onkin treenivuosia jo iso nippu takana, niin lajikohtaisen valmentajan apu on ollut kullan arvoista.

Täytyy myös jälleen todeta Joroisten vetovoiman olevan vahva triathlonin parissa! Joroisten henkeä ei puuttunut vesisateesta huolimattakaan, vaan porukkaa oli tullut seuraamaan ja kannustamaan kiitettävä määrä. Kiitokset ja kumarrukset lähtevät jälleen myös Finntriathlonille, jonka linja laadukkaiden tapahtumien järjestämisessä ei horjunut tälläkään kertaa.

Puolimatkan ennätyksen lisäksi tuli tehtyä ennätykset after partyjen suhteen, jossa jaksettiin viihtyä lähestulkoon valomerkkiin saakka :) Tahtia juhlakansalle löi -Joku paikallinen bändi-. Hienoa oli tavata kavereita ja tuttuja rennon illanvieton merkeissä! Ehkä ne jalatkin siitä vähän vetristyi, kun jokuset tanhut vetäistiin ennen kotiin menoa :) Ensi vuotta taas odottelemaan!

Kansa huutaa, kun käsketään!

Porukkaa oli saapunut kiitettävästi pistämään vuoden 2016 Joroisten kisat päätökseen.

Kiitokset:

-Kotiväelle tuesta, kannustuksesta ja tsemppauksesta! Tämä ryhmä saa annettua aina sen vaadittavan potkun perseelle, jotta saan itsestäni kaiken varmasti irti kisassa :)
-Koutsi Mika Martikaiselle (Murtokohta). Oikea resepti suorituskyvyn parantamiseen löytyi hienosti vuoden aikana. Iso peukku!
-Henri Huttunen / Onnisport, Kisa-asut ja lihashuoltovälineet.
-Finntriathlonille, kyllähän te tiedätte miksi kiitellään :)
-Valokuvaajille nöyrä kumarrus jälleen! Laadukasta materiaalia oli tallentunut kiitettävä määrä!

Finntriathlon Vierumäki 2016

Alunperin tämän triathlonkisakauden piti startata jo 11.6 Vanajanlinnassa, mutta sairastelujen vuoksi joudun siirtämään kauden avauksen Vierumäelle. Tämä olikin kisana uusi tuttavuus enkä muista aiemmin edes vierailleeni alueella. Luonnollisesti Vierumäki soveltuu kaikenlaiseen urheiluun eikä se tee poikkeusta triathloninkaan kohdalla. Viime vuoden kisaan nähden reitit olivat kokeneet uudistusta ja isoimpana näistä oli uinti kahdessa eri järvessä!


Valmistautuminen

Tähän kauteen ja kisoihin valmistautuminen poikkesi huomattavasti aiemmista vuosista. Aiemmin olen itse hoitanut valmentamiseni, mutta viime syksynä aloitin yhteistyön uuden valmentajani (Mika Martikainen / Murtokohta) kanssa. Treenit muuttuivat kertaheitolla monipuolisemmiksi, kehittävimmiksi sekä selkeän tavoitteellisiksi. Viitteitä kehityksestä onkin tullut jo tässä kevään mittaa, mutta Vierumäellä kehityksen taso pääsisi vasta todelliseen puntariin.


Lähiviikkojen valmistautuminen meni flunssasta paranemisen jälkeen oikein hyvin eikä takapakkeja tullut. Sain tehtyä kovat valmistavat treenit hyvällä sykkeellä ja sitten palauttelu kohti Vierumäkeä sujui suunnitelmien mukaan. Kroppa tuntui olevan iskussa ja hyvin tankattu kisaa varten!

Saavuttiin pelipaikoille jo perjantaina ja ehdin siinä iltasella jo hoitaa ilmoittautumiset pois alta sekä laittaa kisakaluston iskuun seuraavaa päivää varten. Ehdin myös hieman tutustua kisareitteihin ja vaihtoalueeseen. Kisa-aamulle jäi siten enää pyörä katsastus, pussien vienti vaihtoalueelle sekä kisainfo.

Scandic Vierumäki tarjosi kyllä hienot puitteet kisa-ajan majoitukseen!

Pakko piipahtaa toimistolla, vaikka lomalla ollaankin.

Vierumäen "Globen" eli tuttavallisemmin urheiluhalli.

Komea kupolihalli, joka toimi Vierumäen kisan tukikohtana.

Nyssäkät rivissä.

Cervelo ripustettu orrelle odottamaan lenkitystä.

Uinti

Aamu meni nopeasti ja kello olikin yllättäen jo 12.00. Aikaa starttiin oli siis enää 45 minuuttia ja nyt oli aika lähteä kohti kisahallia. Hallilla vetäisin kisa-asun ja märkkärin (puolittain) päälle, pistin antifogit kakkuloihin sekä vein verryttelykamppeet säilytykseen. Siinä porukan kanssa juttua heitellessä meinasi tosissaan tulla jo kiire rantaan, koska ehdin veteen kastautumaan vasta kun kuuluttaja jo pyysi kaikkia nousemaan pois vedestä :) Nooh, ei se ole häpeä olla hidas kisan ulkopuolella. Pääasia, että vauhti on kova paukun jälkeen!

Kello 12.28 ja fiilikset yllättävän rauhalliset.

Tänä vuonna startissa noudatettiin "rolling start"-mallia eli kisaajat sijoittautuvat aikatavoitteensa mukaisesti oikeaan välikköön lähtöryhmässä ja varsinainen suoritusaika lähtisi pyörimään vasta laiturin päässä olevan maton ylitettyä. Tämä takaa rauhallisemman startin sekä väljemmän uinnin jokaiselle eikä hitaampia sattuisi eteen ainakaan niin paljoa. Arvioin, että uisin hyvänä päivänä 1500m avovedessä 26-27min haarukkaan, joten otin paikkani "alle 28min" ryhmän keulilta.

Päivän startti numero 2 järjestäytynyt lähtöä varten.

Lähtö tapahtui aikataulun mukaisesti 12.45. Lähtö oli todella rauhallinen ja itsekin tepastelin kaverin kanssa vieretysten laituria pitkin kaikessa rauhassa kunnes vihdoin oli aika aloittaa oma urakka. Päätin minimoida riskit lasien lentämisestä pois päästä hyppäämällä laiturilta jalat edellä veteen.

Veteen päästyäni päätin hakea rauhassa hyvän, mutta kuitenkin napakan uintitahdin. Sopivalta tuntuva vauhti löytyi melko nopeasti ja ohiteltavia alkoi tulla vastaan. Päättelin, ettei vauhtia kannata pahemmin nostaa ainakaan ennen viimeistä Valkjärven osuutta, jossa voisi vielä tarvittaessa tikistää loppukirit. Matka eteni hyvin, mutta olin onnistunut sähläämään märkkärin niskassa olevan tarran jotenkin vituralleen ja velcro raapi jatkuvasti niskaan. Pari kertaa koitin korjata sitä vauhdista, mutta eipä se siitä kummemmaksi tullut. Ajattelin, että parempi antaa sen olla ja hiertää nahkat rullalle kuin tuhrata aikaa sitä selvitellessä.

Uinti tuntui sujuvan rennolla otteella, mutta kuitenkin vauhdikkaasti. Ohiteltavia riitti aivan loppusuoralle asti, jossa omalle kohdalle sattui uintiosuuden suurin sumppu. Punnersin kuitenkin suman läpi ja laiturille noustessani tsekkasin kellosta ekan kerran aikaa. 26min ja parit sekunnit päälle! Tänään kulkee!

Uinti takana ja mäki rannasta kiivetty juuri ylös. Hauskana yksityiskohtana takanani juoksee viime vuoden Kuopio Triathlonissa niukasti kakkoseksi jäänyt herra :)

T1 ja Pyörä

Uinnin jälkeen 400m matka vaihtoalueelle oli jo oma välietappi sinänsä. Heti rannasta lähti jyrkkä ja pitkähkö nousu kohti Kampusta (Kaskelaa) ja sen jälkeen pätkä suoraa ennen vaihtoaluetta. Tiesin, että T1 on mulla ollut perinteisesti vähän hitaanpuoleinen, joten koitin nyt skarpata tässä. Vaikka se nyt menikin ihan kohtuu hyvin (3:49) niin olisi siitä ehkä vielä pari sekkaa saanut pois.

Pyörän selkään päästyäni pistin heti reisiä peliin. Ajelin aika vauhdikkaasti kapeat siirtymät varsinaiselle tielle (3,5km osuus), joka vei opistolta tielle 140. Alku oli alamäkivoittoista ja sivumyötätuulista. Keskarit oli päälle 41km/h, kun tulin ekalle kääntöpaikalle. Sitten iski todellisuus. Napakka vastatuuli tervehti heti, kun rintamasuunta kääntyi kohti nousuvoittoista etelään suuntautuvaa pätkää. Ketjua sai pitää koko ajan kireellä eikä huilitaukoja paljon tullut tällä osuudella. Eteläpään kääntöpaikan jälkeen meno jälleen muuttui päinvastaiseksi ja pohjoista kohti mentiin parhaillaan päälle 70km/h vauhtia! Hidas vastatuuliosuus piti siis nokittaa aina vähän ylikovalla myötätuulisella alamäkiosuudella. Vaikken mäkisistä reiteistä pahemmin pidäkään, niin mäet tuntuvat olevan kisoissa joskus jopa vahvuus. Ei ole Uuhimäki ja Puijo tullut turhaan tutuksi :)

Kova vastatuuli ja armottomat ylämäet söi jalkoja kuitenkin tasaisen tappavasti ja en aivan pystynyt pitämään yllä tavoitevauhtia. Olosuhteisiin nähden pyöräosuuteen täytyy olla tyytyväinen. Kokonaisaika pyörän päällä oli 1:06:19 (avg 36.1 km/h).

T2 ja Juoksu

Vaihtoon tultaessa oma pyöräpaikka oli hetken hukassa. Onneksi vain hyvin pienen hetken, vaikka ne sekunnit kellon juostessa tuntuvatkin ikuisuudelta. Vaihto meni nopeasti (1:04) ja juoksuun lähdettiin heti vauhdilla.

Sen verran kiire oli vaihtoalueelta pois, etten näköjään ehtinyt edes laseja heittää silmille. Aina ehtii kuitenkin poseerata "hornsit" kuvaajalle merkkinä siitä, että nyt on tekemisen meininkiä!

Vaativa pyöräosuus oli tehnyt tehtävänsä ja juoksu tuntui alusta lähtien pahalle. Jalkoja kiristi, mutta vauhti oli kuitenkin suht kohdallaan (n. 4:00-4:10 min/km tuntumilla). Noin 2,5km jälkeen oikea jalka alkoi taas vihoittelemaan ja se puutui lähes kokonaan. Tämä ei sikäli sen hetkistä vauhtia pudottanut, mutta kovempaakaan ei pystynyt menemään. Tässä vaiheessa aloin jäädä edessä olevien kelkasta. Vedin lippaa alas silmille ja siirsin katseen eteeni kalkkiviivaan, etten tuijottelisi liikaa eteneviin selkiin. Koska kovempaa en pääsisi tällä hetkellä niin päätin olla hetken omissa oloissani ja odotella tunnon palautumista jalkaan.

Eka vitonen takana ja oikea jalka aivan turta. Tästä hetkestä n. 2km myöhemmin oltiin taas menossa mukana.

Heti toisen kierroksen alussa jalkaan alkoi tulla jälleen "särinää" eli tunto alkoi palata. Meno rentoutui välittömästi ja vauhti alkoi nousta. Taas oltiin takaisin haastamassa muita! Aloin vähitellen saavuttaa karkuun päässeitä ja noin 7km kohdalla olinkin jo edellä. Vauhdin lisäys aiheutti orastavia krampinalkuja oikeassa etu- ja sisäreidessä, mutta toivoin etteivät ne menisi siitä pahemmiksi. Huomasin vauhtini olevan riittävä, joten säästin viimeisiä paukkuja loppusuoralle. Urheilukentälle tultaessa eroa takana tulevaan oli jo sen verran turvallisesti ettei tarvinnut radalla enää vetää tönkköjalkasprinttiä. Maaliin tultaessa (aika 2:18:12) kaikki paukut oli varmasti käytetty ja tuloksena oman sarjan (M35-39) pronssia!

Maalisuora, jossa matkaa neloseen oli jo sen verran turvallisesti, ettei tarvinnut spurtteja ottaa (ainakaan tietoisesti). Garminin mukaan viimeiset sadat metrit oli kisan nopeimmat :)

Isi ja kaksi Vierumäen kovaäänisintä kannustajaa :)

Sytän

Palautetta

Finntriathlonille jälleen iso hansikas loistavista järjestelyistä! On aina mukavaa tulla kisaamaan, kun ei tarvitse miettiä toimiiko homma vai ei. Tämä oli eka kerta itselläni Vierumäellä kisaamassa, mutta voin sanoa jo yhden kerran kokemuksella, että uinti kahdessa järvessä toimii varmasti paremmin kuin aiempi malli. Tähän kun vielä yhdistettiin rolling startti, niin kylläpä sujui jouheasti! Pyöräreitiltä voisi puolestaan tasoittaa mäet ensi vuodeksi ;) Tiellä 140 pinta oli todella hyvä ajaa, mutta 3,5km:n siirtymäpätkää oli paikkailtu senkin edestä. Ilmeisesti myös junaradan ylitys aiheutti ongelmia (höyryjunan aikataulujen sattuminen kisojen kanssa päällekkäin). Juoksureitti puolestaan oli hyvä sekoitus erilaista alustaa. Hyvin merkattua reittiä oli selkeä juosta.

Scandic Vierumäelle lähtee myös pullea plussa hyvästä palvelusta, ruuasta sekä laadukkaasta majoituksesta. Suosittelen!

Kiitokset:

-Kannustusjoukot, josta lähti yllättävän kova meteli reitin varrella :D Tästä saa aina voimaa!
-Mika Martikainen / Murtokohta. Iso kiitos tähän astisesta yhteistyöstä! Eteenpäin on tultu :)
-Henri Huttunen / Onnisport. Kisa-asut, sekä tuotteet lihasten huoltoon ja palautumiseen!
-Valokuvaajille / Videokuvaajille iso kiitos
-Finntriathlon. Kun homma toimii, niin se toimii!

Tour de Tahko 2016

Tour de Tahko toimi viime vuonna hyvänä kauden avauksena sekä valmistavana ajona kesän koitoksia varten. Ajattelin myös tänäkin vuonna lähteä Tahkolle polkaisemaan pitemmän matkan (207km) kuntosarjassa. Suunnitelmissa oli myös tehdä lyhyt juoksu heti pyöräilyn perään, jotta saisin vähän tuntumaa siihen miltä juoksu tuntuu pitkän kampien pyörittelyn päätteeksi. Pyöräilyn osalta tavoitteena oli pysyä kärkiporukan kyydissä sekä parantaa viime vuoden aikaa.


Valmistautuminen

Perinteiseen tapaan tankkasin topakasti kroppaan energiaa lauantaita varten ja puunasin maantiepyörän ajokuntoon. Kevään treenejä on tullut ajettua aika paljon nyt triathlonpyörällä, mutta ryhmässä ajaessa ajan mielummin maantiefillarilla ihan jo turvallisuuden takia. Vihoitellut polvi asettui myös kuluneella viikolla eikä viikonloppuna siitä ollut enää pahemmin haittaa.

Vaikka polven kolottelut helpottivat niin lauantaiaamu alkoi taas tuttuun tapaan aivan helkkarin kovalla päänsäryllä. Aamupuuron kaveriksi sai siis ottaa Buranaa ja vähän vahvempaa kahvia. Onneksi päänsärky alkoi helpottamaan ennen lähtöä ja Tahkolle päästyäni siitä ei ollut enää tietoakaan.

Radon is ready

Kasin aikaan köllötteli aurinkokin vielä taivaalla.

Tompan kanssa lähtötunnelmissa

207km

Pitkämatkalaiset (sekä kisa- että kuntosarja) starttasivat matkaan kello 8.00 aikaan raikkaassa n. +12´C aurinkoisessa ja lähes tuulettomassa kelissä. Meitä kuntosarjalaisia lähti matkaan kaiken kaikkiaan 10 kuskia. Alkumatka (n.10km) ajettiin tuttuun tapaan huoltoauton perässä ja sitten tie oli vapaa. Tässä vaiheessa aurinkoinen sää oli muuttunut pilviseksi ja aloin jo miettimään, että ropsauttaakohan se sittenkin vettä. Ajettiin yhdessä porukassa noin vajaan 40 kilometrin tietämille saakka ennen kuin ensimmäinen kuski tippui letkasta pois. Tästä eteenpäin ajettiin hyvin tasaisella vauhdilla. Ekalla huoltopisteellä Juankoskella (66.3km) tehtiin pikainen stoppi, jossa itse oikeastaan vaihdoin vain tyhjän urheilujuomapullon täyteen.

Pyöräjuna liikkui varmaa tahtia vetovuoroja vaihdellen eikä sateestakaan ollut tietoa. Energiaa tuntui olevan varastossa hyvin ja lastukosken huoltopiste (96km) tulikin nopeasti vastaan. Ajoaikaa oli tässä vaiheessa mennyt 03:02:47. Nappasin huollosta hieman energiaa sekä täyden pullon telineeseen. Koitettiin tehdä muutamien kuskien kanssa parikin irtiottoa matkan varrella, mutta erittäin napakka tuuli vesitti ne yritykset nopeasti. Keli parani koko ajan entisestään ja naatiskelin ajamisesta.

Rautavaaran huollon (137,5km) jälkeen alkoi mäet tuntua jo enemmän mäiltä ja kammen kääntöön sai laittaa yritystä jo vähän enemmän. Nappailin aina tasaisin väliajoin geeliä ja glukoosia, sekä pidin huolen hyvästä nesteytyksestä. Kuumeneva keli muistutti hyvin nopeasti juomatarpeesta ja sai jopa huonon juomarin tarttumaan pulloon useammin. Ennen viimeistä huoltoa Varpaisjärvellä (181,5km) alkoi reisissä tuntumaan jo työpäivän pituus, mutta pyörä liikkui vielä kuitenkin aika mukavasti. Viimeisen tankkauksen jälkeen olikin enää loppurutistuksen aika ja muutaman mäet valloitettavana. Oltiin ajettu pitkän matkaa kahdeksan kuskin porukalla, mutta loppua kohti neljä kuskia tippui letkasta. Vedettiin neljän kuskin junalla hyvällä sykkeellä aika viimeiselle pitkälle suoralle saakka, jossa viime vuoden tapaan keskarit nousi hetkessä yli neljäänkymppiin. Se puolestaan enteili pientä loppukirittelyä :) Ratilaisen Kallella oli parempi jalka tänään ja jouduin taipumaan hiuksen hienolla marginaalilla toiselle sijalle jakaen saman ajan sarjaykkösen kanssa (6:34:28).

Suorituksesta jäi kaiken kaikkiaan posivitiivinen fiilis ja maalissa olo oli edelliseen vuoteen verrattuna paljon virkeämpi. Vielä kun myös aika parani edellisvuodesta noin neljä minuuttia voidaan todeta  kehityssuunnan olevan oikealla polulla!

Päivän pitkä pyöräsiivu tehty. Sitten lenkkaria jalkaan!

Juoksu

Tämän hetkisen pyöräilykunnon tsekkauksen lisäksi halusin kokeilla myös juoksemista heti ajon perään. Aiemmat yhdistelmätreenit ovat pitäneet sisällään lyhyempiä pyöräosuuksia, joten nyt oli hyvä tilaisuus kokeilla juoksutuntumaa esim. tulevaisuudessa siintävää triathlonin täyttä matkaa ajatellen. Maaliin tulon jälkeen nakkasin pyörän pikaisesti auton katolle ja vetäisin Salmingit jalkaan.

Juoksu lähti liikkeelle todella jäykällä lantiolla ja touhu näytti varmasti aika koomiselta. Viereisen golf-kentän pelaajat katsoivat varmasti, että nyt on tämä lenkkeilijä myöhästynyt vessareissulta ja koittaa epätoivoisena juosta mökille piiloon. :D Reilun kilometrin jälkeen kroppa alkoi löytämään rennommat liikeradat ja tuttu tahti löytyi sitten helposti. Juoksin suhteellisen rennolla askeleella 5,5km lenkin 4.32min/km vauhdilla, joka alkaa olla sitä tasoa mitä haettiinkin.

Palautteet ja fiilikset

Tour de Tahko oli jälleen kerran laadukkaasti järjestetty ja hyvin toimiva tapahtuma. Sinänsä harmi, ettei osanottajamäärä ollut tänä vuonna kovinkaan runsas. En tiedä sitten eikö maantiepyöräily vedä ihmisiä puoleensa maastopyöräilyn lailla, koska TahkoMTB:n osallistujamäärä on puolestaan massiivinen. Sijaintikaan siis ei voi olla syynä. Tämäpä ei kuitenkaan oman päivän tekemiseen vaikuttanut, koska ajoporukkaa oli riittävästi pitämään vetovuorot sopivan pituisina, joka tekee ajamisesti tuulisella säällä huomattavasti mukavampaa.

Kisan aikana huolto pelasi mainiosti huoltopisteillä ja kiitokset kaikille niillä puuhastelleille henkilöille. Kisan jälkeiset palvelut (sauna, kylpylä ja ruoka) oli jälleen viimeisen päälle ja kotiin sai lähteä hyvin huollettuna :)

Ajon ja juoksun jälkeisen kalorivajeen paikkaamisoperaatio.

Kiitokset

-Kannustusjoukot :)
-Mika Martikainen / Murtokohta hyvästä valmennuksesta!
-Henri Huttunen / Onnisport, varusteet kisailuun, palautumiseen ja lihashuoltoon
-Finntriathlon, Aina osaava tapahtumanjärjestäjä!

Ruusunpunaisessa studiossa

Asiakas halusi tämän pienen neidin 1-vuotiskuviin hempeitä värejä sekä jotain kivoja elementtejä. Lasten elämän pitäisikin olla niin sanotusti huoletonta katselua ruusunpunaisten lasien läpi, joten sillä ajatuksella lähdettiin sitten tekemään studiosta vähän...tai no aika paljonkin tyttömäisempää :)

Synttärisankarin velikin kuvattiin studiossa tyylikkään tumman harmaalla taustalla, mutta heitän tähän sarjaan yhden ruudun mikä vähän sivusi tätä pinkkiä teemaa. Vanhemmat halusivat myös pojan kuviin palloja. Veli ei tästä ollut niinkään innoissaan, joten ideoitiin tälläinen veikeä kurkistus pallojen välistä. Pinkkihän toki menee hyvänä tehostevärinä myös niin herrojen kuin daamienkin kuvissa.