tiistai 28. elokuuta 2012

Pari vinkkiä

Ajattelin jakaa muutamia hyväksi todettuja kikkoja, jotka auttavat suojaamaan kalustoa tai sitten palauttamaan kadonnutta varustusta. Nämä ovatkin (toivottavasti) monelle jo ihan päivän selviä juttuja, mutta usein ne saattavat unohtua.

TURVALLISUUS

Sarjanumerolista

Heti näin aluksi, jokainen valokuvaaja menköön ja kirjatkoon kaikista varusteistaan sarjanumerot ylös. Mikään muu asia laitteessa ei ole niin konkreettinen todiste omistuksesta kuin sarjanumero. "Mun kamerassa oli just samanlainen naarmu tuossa alakulmassa" on vähän horjuva todistus. Toki kuka tahansa ihminen joka tietää jonkin tuotteen sarjanumeron voi väittää sitä omakseen, mutta sarjanumeron lisäksi omistajalla on hyvä olla kuitit (ja niistä kopiot) tallessa. Näin pystytään jo melko luotettavasti todistamaan omistajuus.

(kuva: cpn.canon-europe.com)

Muistikortit

Vaikkei muistikortit olekaan (yleensä) hinnalla pilattuja (pois lukien supernopeat kymmenien tai yli sadan gigan kortit), niin ne voivat sisältää kuitenkin mittaamattoman arvokasta kuvamateriaalia.
Perinteisesti on kortin kylkeen rustattu jotkut kirjaimet kertomaan omistajasta, mutta esim. sd-korttiinkaan ei kovin kummoista tekstiä mahdu. CF-kortin kylkeen mahtuu kuitenkin vaikka puhelinnumero. Analogisten merkintätapojen lisäksi kannattaa ehdottomasti suosio sähköistä merkintätapaa. Eli tekaise vaikka wordpadilla/wordilla tai muulla tekstinkäsittelyohjelmalla tiedosto josta löytyy yhteystietosi, jonka sitten kopioit kortille. Voit kirjoittaa pilkun tarkat ohjeen mihin kortti pitää palauttaa ja keneen ottaa yhteyttä, jos kortin sattuu joku ulkopuolinen löytämään.

Kannattaa myös suosia useamman muistikortin käyttöä keikalla. Eipähän katoa kaikki kuvat, jos se yksi ja ainoa kortti hajoaa/katoaa.

(Kuva: whatdigitalcamera.com)

Rungot

Rungon valmistenumerot kannattaa tietysti olla kirjoitettuna talteen, jotta voit katoamis-/löytymistilanteessa tunnistaa sen omaksesi. Entäs jos ajatellaan asiaa toisinpäin? Löydät metsän mättäältä sinne pudonneen järjestelmäkameran, mutta mikään ulkopuolinen asia kamerassa ei kerro sinulle kenen työkalu se on. Sisällä ei ole edes muistikorttia, joka voisi kertoa omistajastaan enemmän. Digitaalisessa maailmassa ratkaisu voi löytyä taas kerran kameran uumenista.

Kameroissa, joista löytyy sisäistä muistia, voi käyttää aiemmin kerrottua tekstitiedostokikkaa. Suurimmassa osassa käytössä olevista kameroista ei kuitenkaan sisäistä muistia ole, joten on turvauduttava toiseen keinoon. Monissa järkkäreissä on mahdollista lisätä kameran muistiin signeeraus/leima, joka siirtyy samanlaisena jokaisen kyseisellä rungolla otetun kuvatiedoston exif-tietoihin. Signeeraukseen kannattaa laittaa muutakin kuin oma nimi. Jokin konkreettinen tieto kuten sähköpostiosoite tai puhelinnumero, jolla löytäjä saa yhteyden kameran omistajaan. Edellä mainitussa tapauksessa löytäjän tarvitsee siis lisätä kameraan mikä tahansa käypäinen muistikortti, ottaa kuva ja tsekata sen exif-tiedot.

(Itsekin olisi aiheellista lisätä tuon pelkän nimen perään sähköpostiosoite...)


Muut varusteet

Yleensä kaikissa tuotteissa on jonkinlainen sarjanumero, mutta varsinkin Kiinan poikain kasaamissa tuotteissa niitäkään ei aina ole. Myöskään ei-elektronisissa varusteissa, kuten jalustoissa ei ole yleensä sarjanumeroita. Siispä sellainen kannattaa tehdä/teetättää siihen.

Hieman näkyvämpi merkkaustapa on tarrat. Itsellä jalustat yms. on merkitty firman tarroilla. Tilaisuuksissa joissa pyörii usempi kuvaaja on aina riski, että joku ottaa vahingossa mukaansa samanlaisen varusteen kuin itsellään luullen sitä omakseen. Selkeästä tarrasta huomaa kuitenkin jo selkeästi kenen laukku, jalusta, softboxi, vv-suoja tms. se on. Merkinnät siis kuntoon.

MATKUSTUS

Säilytä kamera ja runko erillään

Tottakai hyvä ja suojaava kameralaukku on matkustettaessa kaiken a ja o, mutta matkan varrella voi laukku saada kylkeensä osumaa aikalailla. Yksi heikoimmistä lenkeistä tuossa rytäkässä on linssin kiinnityskohta kameran runkoon. Pitämällä linssin ja rungon erillään eliminoit ainakin yhden riskitekijän.

Lisäksi linsseissä on hyvä pitää aina jotain suodinta kiinni. Rytäkässä voi etulinssin suoja irroita ja silloin on hyvä olla vielä suodin backuppina suojaamassa varsinaista linssipintaa. Halpa tapa säästää iso raha.

(kuva: 123rf.com)



keskiviikko 22. elokuuta 2012

Blogiin muutoksia

Lisäsin blogiin pari toiminnallista juttua.

Myytävänä

Kun tätä tavaraa tuntuu kertyvän jatkuvasti ihan myyntiin asti, niin ajattelin tekaista niille sitten oman pysyvämmän myyntipalstan. Myyntipalstalle voit surffata blogin otsikon alla olevasta linkkipalkista klikkaamalla "Myytävänä"-linkkiä. 

Päivitän sivua aina sitä mukaa kun kauppa käy tai uutta tavaraa tulee myyntiin. Edellisen päivityksen päivämäärän näet heti sivun ylälaidasta. Myyntiartikkelit vaihtelevat kaikesta harrastuksiin, vaatetukseen, kotiin yms. liittyvästä uudesta ja käytetystä tavarasta. Tuotteet ovat lähtökohtaisesti tietysti ehjiä, mutta jos jossain jotain mainitsemisen arvoista vikaa tms. löytyy, niin siitä toki aina mainitsen.

Tuotteiden toimitus hoituu joko noutamalla, postittamalla tai jossain tapauksissa voin myös toimittaa tuottee(n)/(t) ostajalle.

Piipahda tsekkaamaan aina aika ajoin, jos sieltä löytyisi jotain ostettavaa ;)

Instagram

IPhoneen kun on saatavilla jos sun vaikka minkälaista kamerasovellusta, niin ajattelin laittaa omasta Instagramminsta streamin tonne oikeaan sivupalkkiin. Jotenkin kännykällä tulee kuvattua ihan häröjä juttuja, koska se on kuitenkin jatkuvasti mukana. Oikealla kamerakalustolla otetut kuvat on aina enemmän/vähemmän suunniteltuja ja tietynlainen arkipäivän spontaanisuus puuttuu. Puhelimella kuvaaminen on ihan hyvä tapa pitää yllä luovuuttaa /sommittelua yms. ja irtautua niistä manöövereistä joita on "oikean" valokuvaamisen myötä itselleen kehittänyt.

sunnuntai 12. elokuuta 2012

Kuopio Triathlon 2012

Pienestä pojan koltiaisesta lähtien on tullut kisattua vaikka sun missä lajissa, mutta triathloniin ei ole tullut koskaan eksyttyä. Kertapa se on ensimmäinenkin ja Kuopion Triathlon 2012 (11.8.2012) on lajin ensimmäinen kisa johon allekirjoittanut osallistuu. Tosin vieläkään ei voi sanoa itseään kuin 1/3-triathlonistiksi, koska kyseessä on joukkuekisa. :)

Sponsorin mukaan nimetyssä "Scorpion Bikes 2"-tiimissä kisasi kolme sankaria.
Juha Kuosmanen, Uinti (1500m)
Olli Jäntti, Pyöräily (40km)
Jussi Mynttinen, Juoksu (10km)

Uinti- ja juoksureitit
Pyöräilyreitti

Valmistautuminen:
Tätä kisaa ajatellen treenasin pyöräilyä pelkästään maantietä ajamalla ja jätin suosiolla maastopyöräilyt myöhemmäksi. (Tosin BeOne on vieläkin jarrurempassa varastossa, joten siitä ei pahemmin työkaluksi vielä ole.) Koitin pitää treenilenkit noin 40km mittaisina, jotta saisi hieman tuntumaa siitä minkälaista vauhtia kroppa antaa pitää yllä tuon matkan ajan.

Treenivälineeksi vaihtunut Radon R1 4.0 on aiempaan kalustoon verrattuna paljon enemmän kisapeli, joka korostuu ajoasennon aggressiivisuutana. Sain jo ajettua sillä selkäni kipeäksi ennen kuin oikeat säädöt / ajoasento alkoivat löytyä kohdalleen. Muutin myös hieman pyörän kokoonpanoa kisaa varten. Tankoon ruuvattiin aika-ajokahvat, alle heitettiin Dura-acen hiilikuitukiekot (1380). Sitten eikun pastaa + marjapiirakoita ääntä kohti ja odottelemaan kisapäivää.

Kisaa varten tuunattu Radon.
Tavoitteet:

Ensisijaisena tavoitteena oli päästä kunnialla maaliin ja toissijaisena tavoitteena oli päihittää Joroisten joukkueet. Veikkasin itse, että hyvällä ajolla saisin hoidettua pyöräosuuden aikaan 1.12.00.

Herra numero 517.

Kisan kulku:

Lähtölaukaus pamahti lauantaiaamuna kello 9.00 ja Juha säntäsi muiden uimarien seassa kohti ensimmäistä poijua. Veden lämpötila oli pirteät 17.5´C, joten viimeistään veteen juostessa karisi aamu-unisimmiltakin uimareilta unihiekat silmistä. Uimareiden päivätyönä oli uida kaksi kertaa 750m lenkki ja käydä kierrosten välissä kääntymässä rannalla. Noin 9.25 aloin vetämään pyöräilykenkiä jalkaan ja otin yhden geelin antamaan virtaa heti starttiin.


Juha hoiti osuutensta aikaan 32.16 ja juoksi vaihtopaikalle, jossa suoritettiin pikainen chipin vaihto. Uinnin jälkeen sijoituksemme oli 5/8 ja Joroisten tiimit olivat saaneet tässä vaiheessa jo hieman etumatkaa. Ajaminen kulki alusta alkaen hyvin ja sainkin herrat kiinni toisen kierroksen aikana. Koitin pitää kadenssin mahdollisimman tasaisena ja olla repimättä turhia. Tilaa oli paikoittain todella vähän ja mutkat piti ajaa tarkasti, että tule kolaroitua. Peesikielto oli voimassa ja reittivalvojat huomauttelivat vähän väliä kisaajia jättämään riittävästi väliä toisiinsa. Suorilla sai tehdä töitä, että kesti muiden vauhdissa, mutta ylämäissä sain kurottua aina hieman etumatkaa. Maastopyöräilyn ylämäkitreenit alkaa siis tuottaa tulosta :) Keli oli nopea (14'C ja tuuleton) ja pystyin pitämään vähän kovempaa vauhtia kuin mitä oli ajatellut. Viimeiselle kierrokselle lähdettyäni otin yhden geelin, että saisin puristettua reisistä kaiken tehon irti. Vaikka voimia tuntui olevan vielä pieneen loppukiriin, niin reisissä/pohkeissa alkoi tuntumaan jo pientä nykimistä.

Loppukiritys sujui kuitenkin hyvin ja 40 kilometriä taittui aikaan 1.06.51, joka yllätti todella positiivisesti. Siitä kun miinustaa vaihtoon menneen ajan (1-2min), niin keskarit nousee yli 36km/h. Extravauhti tuntuikin korventavan mukavasti keuhkoputkea ja ääni olikin kateissa hetken aikaa oman osuuden jälkeen. Chipin vaihdon jälkeen Jussi pääsi ankkuroimaan juoksuosuutta. Tässä vaiheessa oltiin noustu jo toiseksi! Jussilla kulki juoksuaskel hyvin ja kymppi taittui tasan 44 minuuttiin. Kakkossija säilyi maaliviivalle asti ja Team Scorpion Bikes 2 pääsi podiumille!


Fitnesspeukku ja mitalihymy :)

Mietteet ja palautteet

Kisa oli hyvin järjestetty ja homma toimi niinkuin pitikin. Vaihtoalueella ja reiteillä merkinnät olivat selkeät. Ymmärrän toki, että kilpailu halutaan tuoda lähelle katsojia, mutta pyöräilyreitin sijoitus kaupunkialueelle ei ole ajatuksena ihan paras mahdollinen. Mielummin olisin itse halunnut ajaa ehkä mielummin yhden pitemmän kierroksen kuin neljä lyhyttä. Näihin puitteisiin sijoitettuna pyöräilyreitti oli kuitenkin melko onnistunut.

Miinukset:

-Useat jyrkät käännökset pyöräilyreitillä (Yhdeksän 90 asteen mutkaa sekä yksi 180 asteen käännös per kierros.)
-Kaupunkialueella ongelmana on varsinkin sadekelillä suojateiden maalaukset mutkissa. Ovat muuten todella liukkaita! Tästä ei kuitenkaan nyt kuivalla kelillä ollut haittaa.
-Saaristokadun mukulakivipätkät. Näissä kohdissa meinasi kolista yhden kerran kovaa, mutta onneksi säilyttiin pystyssä. Lisäksi mukulakivien aiheuttama tärinä ravistelee pyöristä juomapullot sun muut tykötarpeet pitkin tietä. Tosin näihin varusteiden väistelyihin reitillä on tottunut jo Tahkolla :)

Plussat:

-Puutteinensakin pyöräilyreitti oli viihdyttävä myös kuskille. Kaunista maisemaa ja kaupungin vilinää. Oli hieno kokemus ajaa kisaa vaihteeksi kaupunkireitillä.
-Buffi ja tuotepalkinnot.
-Tapahtuman läheisyys.
-Järjestäjien toiminta ja liikenteen ohjaus.

Kiitokset vielä omalle perheelle ja ystäville tsemppauksesta, sponsorille sponsoroinnista sekä kiitos loistaville tiimikamuille! :)

www.scorpionstore.net
kuopiotriathlon.sporttisaitti.com

sunnuntai 22. heinäkuuta 2012

Sinkula

Pyörällä ajaminen on aina kiinnostanut huomattavasti enemmän kuin niiden fiksaaminen/rakentelu. Jostain kumman syystä nyt oli pakko päästä räknäämään kädet ketjurasvassa jonkin pyöräprojektin kimppuun. Vaikka tallista löytyykin jo ennestään kalustoa maastoon ja maantielle, niin varsinaista käyttö-/työmatkapyörää ei ole ollut enää vuosiin. Pyörällä ajo on ollut siis 99% treeniä ja muuten on liikuttu sitten jalkaisin tai autolla. Tähän epäkohtaan oli tarkoitus saada loman aikana korjaus, jotta työarjen taas koittaessa voisin jumpata fillarilla myös töihin (ja ehkä sen kautta saada hieman enemmän ajokilometrejä alle).

Koska kyseessä oli kokeiluluontoinen projekti en aikonut sijoittaa siihen yhtään enempää rahaa kuin tarvittava ajoturvallisuus ja -mukavuus vaatisi. Sopiva aihio sekä kasapäin varaosia löytyikin noin 10 euron hintaan paikallisesta metallinkierrätyspuljusta. Pyörä oli arviolta 90-luvulta peräisin oleva Ragazzi-merkkinen vaihteeton retkipyörä. Ikää jo nähnyt teräsrunko oli kuitenkin suora ja suht hyväkuntoinen. Keskiö- sekä ohjainlaakerikin tuntuivat myös liikkuvan vielä jouheasti ilman väljyyttä. Vielä kun runkokokokin oli suurinpiirtein omaa sarjaa, niin ei muuta kuin konkeli mukaan.

Suurinpiirtein tälläinen vastaava kokoonpano pyörä syntyjään oli. Kuva ei ole omasta aihiosta.

Oma pyörä purettuna. Mallailin samalla droppitankoa kokonaisuuteen.
Ennen kuin pyörää pääsisi ehostamaan tarkemmin oli siitä riisuttava kaikki pois. Osat irtosivat ilman judo-otteita ja pääsinkin piakkoin hiomaan runkoa. En jaksanut alkaa puljaamaan minkäänsortin kemikaalien kanssa, vaan aloin työstämään maaleja pois porakoneella, karhunkielellä, teräsharjalla ja hiomapaperilla. Vanhat maalit irtosivat helposti ja pinnasta tuli siisti maalausta varten.



Maalauksen ajaksi ripustin rungon roikkumaan pihan pyykkitelineen naruihin. Pohjiksi sipaisin purkillisen harmaata Bilteman pohjamaalia.

Pohjamaali B-tarvikkeesta.
Ensimmäinen kerros pinnassa.
Värivaihtoehtojen vaihtuessa monen monta kertaa päädyin lopulta Celeste-vihreään sävyyn. Celeste-vihreä on monille tuttu väri Bianchin rungoista. Ihan vastaavaa sävyä ei löytynyt, mutta kun lähelle päästiin ja maalit löytyi vielä Robbarin poistomyynnistä, niin niillä alettiin tuhertamaan :) Puolitoista purkkia meni, että rungosta tuli riittävän tasainen. Puolikas puteli jäi vielä tulevaisuuden kolhujen paikkamaalaukseen.




Seuraavaksi alkoi osien valkkaaminen. Entinen etukiekko lensi suoraan roskiin, koska se oli jo parhaat päivänsä nähnyt. Takakiekko oli käyttökelpoinen, mutta se jäi varaosaksi, koska halusin samanlaiset rimssit molempiin päihin. Löysin kuitenkin sopivat metallikiekot samasta metallikierrätyksestä. Etuvanne oli täysin suora ja takavanteesta tuli täysin käyttökelpoinen pienen rihtaustuokion jälkeen. Kumeiksi ostin halvat ja mahdollisimman kapeat "Long way"-merkkiset gummit. Plussana kuitenkin se, että niistä löytyy pistosuojaus. Runko oli tarkoitettu kapeampi keskiöiselle vanteelle, joten uuden kiekon asennusvaiheessa jouduin hieman kylmätaivuttamaan runkoa. 



Alkuperäisen suoran tangon tilalle piti toki saada droppitanko, joka vuorattiin mustalla tankoteipillä. Jarrujen kanssa meni hetki arpoessa, kun en osannut päättää teenkö pyörästä sinkulan vai fixin ja laitanko jarrua laisinkaan. Päätyessäni sinkulaan ajattelin laittaa eteen kuitenkin jarrun. Pyörässä oli alunperin cantilever-jarru edessä, mutta asensin nyt v-jarrun sen tilalle tehokkuuden ja asennusteknisien syiden vuoksi. Jarrut löytyi jo omasta takaa ja käypäinen kahva löytyi myös em. metallinkierrätyksestä.




Voimansiirtopuolella mennään toistaiseksi väliaikaisratkaisulla, jotta pyörällä pääsee ajelemaan. Taakse jätin viisilehtisen pakan kiinni ja eteen nappasin alumiinikammet + rattaan toisesta retkifillarista. Välityksenä 46-16 on aika passeli hieman kovempaankin ajoon. Ketjut joutui hakemaan ihan rahalla kaupasta. Wellgon lukkopolkimet puolestaan bongasin kirppikselta.


Lopuksi vielä omasta varaosavalikoimasta löytynyt Vetta:n satula sekä sopiva putki ja valmista tuli!
JNT Single Speed 2012
Ja sitten testilenkille! Rungon mitat tuntui aluksi hieman oudolta, kun olin tottunut jo ajamaan maantielenkit Pösöllä.

Pösön mitat: pystyputki 56 cm, vaakaputki 55 cm
JNT Single Speed: pystyputki 53 cm, vaaka 61.5 cm

Eli ajoasento on huomattavasti kyyrympi. No ei tällä ole tarkoitusta polkea satojen kilometrien lenkkejä, vaan jumpata lähinnä työmatkoja, kauppareissuja sekä kesäkuumalla sitten terassille ;) Pyörä tuntui toki painavammalta kuin millä on tottunut lenkkejä ajamaan, mutta hyvin se kuitenkin rullasi. Sen verran kova kytö oli päästä testilenkille, että unohtui pari aika kriittistä loppukiristystä tehdä. Mm. toinen kampi meinasi irrota sekä tanko oli huomattavan löysällä :)


Tätä projektia aloittaessa laitoin hintarajaksi sen, että loppusumman täytyy olla vain kymppejä eikä satasia. Koko settiin meni rahaa 75 euroa kaikkine tarpeineen eli projekti pysyi mukavasti budjetissa. Vaikkei lopputulos varmasti vakuutakaan ketään hifistelijäpyöräilijää, niin itselle tulee aina hyvä fiilis, jos onnistuu hyödyntämään jotain romuksi menevää. Lopputulokseen täytyy olla tyytyväinen ja nyt kelpaa ajella luontoa säästäen töihin!

Nyt kun oma vaatimaton näpertely on saatu valmiiksi, niin laitetaas vielä linkkiä pyöräprojektista, joka vaatii hieman enemmän aikaa, taitoa ja pitkäjänteisyyttä --> Tee-se-itse hiilikuiturunko

torstai 19. heinäkuuta 2012

Radon R1 4.0

Tuntuu nämä heinäkuun bloggailut olevan hyvin pitkälti pyöräilypainotteista, mutta mikäpäs harrastus kesällä olisi mukavampaa kuin fillarointi! Tai onhan noita useampikin, mutta nyt on kova draivi päällä pyöräpuolella ja silloinhan sitä on ajettava :)

Niinhän se on, että hyvään harrastukseen pitää panostaa ja päätinkin laittaa tänä kesänä hieman kalustoa uusiksi. Uskollinen Pösöni on alustavasti lähdössä työkaverini treenivälineeksi Kuopion kupeeseen. Ja niinhän se menee, että kun vanhasta luopuu niin on saatava uutta tilalle. Pitkään tulikin etsittyä, vertailtua ja kyseltyä tarjouksia, jos vaikka minkälaisesta ajokista. Ehdottomasti kilpailukykyisin tarjous löytyi saksalaisesta nettiputiikista Bike-discountista, josta tilaukseen lähti Radon R1 4.0.

Tarkemmat speksit:

Year of production: 2012

Frame R1 Series Alu 7005, 3-fach konifiziert
Fork Radon Double Chamber full carbon
Wheelset Mavic Aksium
Brakes Shimano 105 BR-5700
Crankset FSA Gossamer Pro Compact 50-34
Bottom Bracket FSA Gossamer, Pressfit
Shifters Shimano Ultegra ST-6700
Rear Derailleur Shimano Ultegra RD-6700
Front Derailleur Shimano Ultegra FD-6700, 34,9mm
Cassette Shimano Tiagra CS-4600 11-25
Chain Shimano Tiagra CN-4601
Tyres Schwalbe Lugano 23mm
Stem Syntace F149
Handlebar Easton EA 30
Seatpost Easton EA 30, 31,6*350mm
Headset FSA Orbit Z
Grips Profile Lenkerband
Saddle Radon Lite by Velo
Weight 8,1 kg in RH 53
Colours black anodized/grey/white

Tilaus lähti vetämään 18.7, joten saa nähdä kuinka pitkään täällä joutuu kädet hiessa odottamaan filon saapumista Savoon. Radonia odotellessa täytyy ajohaluja asfaltilla lääkitä eräällä juuri valmistuneella projektilla, josta lisää seuraavassa bloggauksessa.

tiistai 17. heinäkuuta 2012

Tour de France

"Touri" on kiistatta yksi pyöräilyn legendaarisimmista kilpailuista eikä se pahemmin esittelyjä kaipaa. Kisa on parasta aikaa edennyt vuoristo-osuuksille ja tänään (18.7) ajetaan taas ylämäkeä niin, että reisissä vinkuu etapilla Pau - Bagneres-de-Luchon. Wiggins paahtaa kärjessä pulisongit lepattaen, mutta viimeisten viiden etapin / 736,5 kilometrin aikana käydään varmasti tiukkaa taistoa keltaisesta paidasta. Kenestä kruunataan ympäriajon kuningas vuosimallia 2012? Kisaa voit seurata myös osoitteesta www.letour.com.

Palataanpa hetkeksi 50 vuotta taaksepäin, jolloin ei hiilikuiturungoista, TT-tangoista, lukkopolkimista saati sitten kypäristä ollut tietoakaan tourilla. Ukot paahtoi asfaltilla tallin lippikset päässä teräsrunkoisilla maantiesukkuloilla ja hifistely oli vain kärkiajajien hommaa. Parhaista parhain tuona kyseisenä vuonna oli tourin legendoista,"Monsieur Chrono" eli Jacques Anquetil. Vuonna 1962 julkaistu dokumentti "Vive Le Tour!" on mielenkiintoinen katsaus tuon ajan meininkiin.




Parit poiminnat:

Ruokahuoltoa reitin varrella (3.36)
Juomahuoltoa reitin varrella (4.52)
Paikkausta (10.25)
Kaikkensa antanut (13.22)
Työntöapua vuoristoetapeilla (15.07)

Tour de France wiki
Voittajat kautta aikojen
Viralliset sivut

sunnuntai 1. heinäkuuta 2012

Tahko MTB 2012

Vuoden tauon jälkeen oli taas mukavaa ottaa osaa keskikesän parhaisiin maastopyöräilykarkeloihin Tahkolla! Tänä vuonna taidettiin jälleen tehdä osanottajamäärässä ennätys, kun ilmoittautuneita oli huimat 1898 henkilöä! Allekirjoittaneen kahdeksannen TahkoMTB:n aamu ei mennyt aivan niin kuin Strömsössä, mutta homma saatiin kuitenkin hoidettua kunnialla kotiin.

Kisa

Kerrankin saavuimme Tahkolle suht ajoissa (n. klo: 7.35). Perille päästyämme purimme pyörät pois auton kyydistä ja suuntasimme pyörillä kohti kansliaa ilmoittautumaan. Huonoksi onneksi meikäläisen pyörästä antautui takavaihtajan vivut heti kun tuuppasin vaihdetta silmään. Ja starttiinoli aikaa vain ujosti yli tunti. Alkuketutuksen jälkeen kävin hakemassa numerokyltit kansliasta ja lähdin pikaisesti etsimään varaosia. Onneksi XT:n vipusetti löytyi oitis Sportian pisteeltä ja huoltomies alkoi touhuamaan fillarin kimpussa. Huoltopisteellä riitti muutakin touhua, joten alkoi näyttää siltä ettei taida Jäntti nyt ehtiä 9.00 starttiin. Onneksi sain muutettua lähtöni seuraavaan aaltoon (klo: 9.20) ja pyörä saatiin kasaan ennen sitä. Kiitokset vielä Sportian väelle! Jalat olikin jo sopivasti lämmitelty kimpoilemalla pitkin hotellin ympäristöä em. hässäkän vuoksi, joten ei muuta kuin starttia odottelemaan.

9.20 pamahti starttipyssy ja päästiin vihdoin matkaan. Asettauduin heti oman starttini kärkimiesten peesiin ja siinä pysyttiinkin aika tiukasti Kinahmi I:lle saakka. Skippasin ensimmäisen huollon suunnittellusti, koska tuossa vaiheessa en ole kokenut lisäenergian tarvetta. Vauhti oli melkoisen menevää ja aloimme jossain vaiheessa saavuttamaa 9.00 lähdön porukkaa. Kinahmi I:stä ylös tunkatessa alkoi hengitys kuulostaa lähinnä epäkuntoiselta haitarilta ja eroa kärkeen alkoi tulla enemmän. Lisäksi kesällä jo aiemmin kesällä kenkkuillut alaselkä tuntui kipristelevän.

Tasaisemmalle polulle päästyäni aloin vasta löytämään rytmiä ajamiseen ja homma helpottui. Liian kovat paineet eturenkaassa (2.5bar) teki etupäästä melko holtittoman, joten hyvän linjan etsiminen oli entistä tärkeämpää. Lisäksi alla oli minulle vielä vähän vieraat kumit (Etu: Rocket Ron ja Taka: Racing Ralph), joten en tiennyt yhtään miten ne kestävät kivikossa jyräämistä. Koitin kuitenkin pitää reipasta vauhtia yllä kivikossakin ja kilometrit tuntui taittuvan mukisematta.

Poluilla tuli porukkaa selkä edellä vastaan pitkien jonojen verran ja hätäselle miehelle jonossa ajaminen metsässä tuntui turhauttavalta. Mutta tälläisellä osanottajamäärällä tuo olikin jo odotettavissa, joten hölmöjä ohituksia oli turha tehdä. Tsekkasin hyviä ohituspaikkoja ja huikkasin edessä olevalle ohitusaikeista ja aina tuli tilaa. Muistin toki kiittää ohitettuani :) Kinahmi II:lla etureisi jo hieman muistutti rasituksesta ja jalkautuminen mäessä tuntui pahentavan asiaa. Siispä tunkkaamisen sijasta hyppäsin satulaan ja pyörittelin mäen rauhallista tahtia lähes tulkoon ylös asti ohittaen jopa jokusen kisatoverin. Kalkkiruukin kivikot ajoin harkiten, koska rengasrikkoja näkyi polun varsilla varsin paljon. Tasaisilla ja pitkillä tieosuuksilla pääsin hyviin letkoihin mukaan ja vauhdit nousi helposti yli neljänkympin.

Matka etenikin ilman probleemia aina 45km saakka, jossa taas etureidet alkoi hieman temppuilla. Glukoosia ja geelejä suuhun sekä tasaista pyörittelyä, niin johan alkoi taas kulkea. Selkäkin oli vetristynyt ajaessa. Viimeiseltä huoltopisteeltä nappasin vielä perinteisesti vohvelit ja hillot energiavarastoksi viimeistä rutistusta varten. El Grande olikin muuhun reittiin nähden mukavan kuiva ja se tulikin ongelmitta ylös. Tuolihissien yläaseman näkeminen toi taas hymyn huulille, mutta sen takana olikin tänä vuonna vielä pätkä tuntematonta luvassa. Nopea tie vei ajajat Pehkun kupeeseen, josta reitti kääntyi kiemurrellen alas. Sen verran jyrkkyyttä ja vauhtia tarjosi viimeinen alamäki, että oli siinä ja siinä pitikö Hayesit vauhtia kurissa. Jarrut alkoi kuumua melkoisesti ja palaneen käry tavoitti nenän matkalla alaspäin.

Alamäkipätkästä selvittyäni oli edessä enää loppukirin paikka. Virtaa riitti vielä pieneen pyrähdykseen ja maaliin tultiin suht vauhdikkaasti. Paikoittain rankka rata ja letkassa ajaminen verotti aikaa sen verran ettei omaa ennätystä parannettu tänä vuonna, vaan jäin siitä vajaat 9min. Tämän vuoden ajaksi kellottui 3h 35min joka oikeutti sijaan 119./1143. Tavoite oli olla sijoituksellisesti 10% sakissa ja siihen melkein päästiin (10.4%). Olen tulokseen kuitenkin tyytyväinen, koska mies ja kalusto saatiin ehjänä maaliin. Koitetaan parantaa sitten taas seuraavalla kerralla ;)

Kisadata:

Ajettu matka: 58.7km (Sports Tracker)
Aika: 3.35.44.5 (My Laps sports timing)
Keskinopeus: 17.1 km/h (VDO)
Maksiminopeus: 52.5 km/h  (VDO)
Keskisyke: 156 bpm (Suunto T3C)
Maksimisyke: 187 bpm (Suunto T3C)
Kulutus: 2771 kcal (Suunto T3C)
Pyörä: BeOne Hornet + (XT/SLX, Manitou Minute II / Swinger  air SPV 3-way, Hayes hfx 9, RPM Carbon, Eggbeaters, Mavic 221, RoRo/RaRa)

Palautteet, mietteet ja kiitokset:

Järjestäjien osalta homma toimi jälleen hyvin. Huoltopisteiden sijoittelu oli parempi kuin viimeksi ajaessani (2010) ja homma toimi niillä mallikkaasti. Kiitokset siitä huoltopisteiden porukalle! Paita oli hyvä ja pastabuffa maistui kisan jälkeen. Reitti oli suht selkeästi merkattu, mutta liian pitkät SRAM-nauhat aiheutti vaaratilanteita takertuessaan muutaman kuskin pyöriin kiinni. Lisäksi El Granden alkuun olisi voinut laittaa jonkun kyltin merkkaamaan selkeästi nousun alun sekä antamaan lopputsemppauksen porukalle.

Reittimuutokset olivat mielestäni ihan onnistuneita vaikkakin viikolla olleet sateet tekivät maastosta paikoittain haastavaa. Mutta hei, maastopyöräilyähän tämä onkin ja kuran pitää välillä lentää ;) Loppupätkän muutos toi mukavaa vaihtelua tällä kertaa, mutten oikein osaa sanoa pidinkö vanhemmasta laskusta enemmän.

Porukka ajoi yleisesti ottaen siististi eikä törppöjä sattunut ainakaan omalle kohdalle. Matkalla törmäsin myös tuttuihin (Hannu ja Kilimu), joiden kanssa matkaa oli mukavaa taittaa. Porukalla tuntui olevan ajofiilis muutenkin kohdallaan ja juttua riitti myös tuntemattomien kuskien kanssa.

Iso kiitos Timolle, Henkalle + muulle mökkiköörille, jotka antoivat meidän "majoittua" ja saunoa kisapäivän ajan mökillään. Kiitokset omalle ajoporukalle, jonka kanssa on jo vuosia treenattu ja kierretty kisoja. Antille kiitokset tämän vuoden kyydityksistä välillä Kuopio-Tahko-Kuopio. Kiitokset myös perheelle tsemppauksesta :)

Pics or it didn't happen:

En jaksanut roudata järeämpää kamerakalustoa matkaan, vaan kuvailin muistoksi parit kuvat iPhonella.

XT-vivuston käyttöaika tuli tappiinsa 1h ennen starttia...
BeOne Sportian pukilla.
Maalissa
Kuraa riitti


Ralli-Ranet toimi niinkuin pitikin.
Taitaa olla jarruhuolto tarpeen tämän keikan jälkeen...

Herra numero 6048
En ole näköjään vieläkään oppinut hyödyntämään tuota juomareppua...Kisan jälkeen lähes 2/3 juomaseoksesta oli tallella.
Kulutettuja kaloreita paikattiin perinteisesti lihapullapastalla...
...ja parilla maljakolla.
Maali
Pyöräilykansaa
Uusi loppureitti näkyi yleisölle mainiosti Piazzan terassilta.
Näihin kuviin ja tunnelmiin päätämme tämän vuoden TahkoMTB:n!

Lisää kuvagallerioita:

Risto Antikainen
Marika Moilanen
Tahko 2012
Esko Aapio 
Harri 
Vega