Kuvia

Kuvasin alkuvuodesta suuren suosion saaneen "Tanssi on sydämen asia"-tapahtuman Varkauden liikuntatalolla ja nyt kun kyseinen tapahtuma on taas tuloillaan, niin Kuntosali & Fitness-lehti oli tehnyt aiemmasta tapahtumasta juttua. Mukavaa oli huomata, että olivat käyttäneet mun ottamia kuvia jutussa!



Kyseinen tapahtuma järjestetään taas Varkauden liikuntatalolla (Järvelänkatu 12) 9.1.2011 klo: 11-16. Zumbavetäjinä Lady Linen pirteät ja osaavat mimmit, sekä vierailevana ohjaajana James Renaldo Helsingistä. Hikeä ja hyvää oloa siis luvassa, joten rohkeasti mukaan!

Postiluukusta kolahti myös Vuoden 2010 Luovat kuvaajat-kirja, joka on Kameralehden koostama painos sadasta parhaasta kuvasta, jotka ottivat osaa Vuoden Kuvaaja-kisaan. Sieltäpä löytyy yksi meikäläisen tekele. Pieni noteeraus, mutta lämmitti mieltä kummasti :)

Häävalokuvaaja

...on ruotsalainen leffa vuodelta 2009 (Bröllopsfotografen), joka tuli katseltua tuossa eräs päivä. Aihe on itselle tuttu, joten ainakaan osittaiselta samaistumiselta ei voinut välttyä.


(Kuva: Imageshack)

Björn Starrin:in esittämä Robin on pienessä Molkomin kylässä asuva rokkari. Lähes kolmekymppinen jäbä asuu vielä kotonaan ja etsii elämälleen suuntaa. Innokkaana valokuvaajana hän napsii kuvia kaikesta mahdollisesta ja kuvaa siinä sivussa myös siskonsa häät. Häihin hän on kaikkien yllätykseksi hommannut esiintymään kansallisen tv-tähden Jonny Björkin (Kjell Bergqvist, joka palkittiin parhaasta miessivuosasta Guldbagge-palkinnolla). Väsynyt stara vetää lattean keikan ja esiintymispalkkiokin jää maksamatta. Robin lupautuu korvaamaan keikan vaikka tekemällä kuvauskeikkaa Jonnylle, joka kuitenkin poistuu hääpaikalta kumit ulvoten.


(kuva: Matildavictoria.blogg.se)

Robinin työpaikka pientä paikkakuntaa työllistävässä tehtaassa menee alta, kun taloustilanne ajaa tehtaan nurin. Samalla hän saa kuitenkin yllättävän puhelun Jonny Björkiltä, joka tarvitsisi kuvaajaa ystävänsä tyttären häihin Tukholmaan. Robin ottaa tekstarivippinä ison lainan ja tilaa itselleen uudet kuvauskamat. Näyttäisi olevan ykkössarjan Canonia ja L-sarjaa ;). Matka kohti Tukholmaa alkaa. Siitä mitä tuleman pitää yllättää monella tapaa Robinin läheiset ja varmasti myös miehen itsensäkin.



Leffa oli itseasiassa parempi mitä odotin. Juoni oli ihan kelpo matskua ja näyttelijät istuivat hyvin rooleihinsa. Leffa ei varmasti tule saamaan mitään kulttuuripalkintoja, mutta itse pidän tälläisistä "normaalielämää" kuvastavista rainoista, jos ne on tehty hyvin. Ohjaaja Ulf Malmrosille myös hatunnostot. Muutama vähän klisheinen juttu leffassa oli, mutta tätä elokuvaa nyt ei pidä niin kriittisellä silmällä katsoakaan. Suosittelen tsekkaamaan!

Kotka/Karhula

Yhdentoista viikon komennus Karhulassa saatiin päätökseen viime viikon perjantaina. Alunperin kuukauden pituinen projekti venyi "hieman", mutta se ei näissä suunnitteluhommissa kovin harvinaista ole. Hyvä sääntö on, että kun komennukselle kysytään halukkuutta, niin arvioidun pituuden voikin suoralta kädeltä kertoa piillä :)


Toimistorakennus Karhulan ytimessä

Kaupunkiin tuli tutustuttua aina, kun töiltään jaksoi. Päivät venyi helposti kymmentuntisiksi ja siihen päälle, kun kävi vielä treenaamassa, niin ei iltaisin jaksanut muuta kuin lepäillä hotellilla. Tsekataas kuitenkin mitä kaikkea Kotka tarjosi reissutyöläiselle.

Majoitus

Asustelin koko komennuksen ajan Karhulassa Hotelli Cumuluksessa. Hotelli on pienehkö, mutta kotoisa. Henkilökunnasta iso plussa! Miinuksena ravintolan puuttuminen (Martina kuitenkin suht lähellä). Aamupalatarjoilu oli joka aamu ja pöydässä oli perinteiseen hotelliaamiastyyliin kaikkea mahdollista :) Sen verran ahkeraan tuli näköjään reissun päällä syötyä, että tarttui kilo per viikko ekan kolmen viikon aikana :D Hotellissa ei ollut myöskään kuntosalitiloja, mutta saunaosasto löytyi. Hotellille on myös helppo löytää, koska se sijaitsee aivan ison tien tuntumassa.


Sisäänkäynti


Respa


Treenaus

Syksyllä kelit antoi vielä myöten fribailulle ja paikallista kenttää tuli kierrettyä usempaan otteeseen. Haastavia väyliä löytyi useita ja rata tarjosi mukavaa vaihtelua.


Välillä ei osu :)

Salilla treenaaville löytyy kaupungista hyvät puitteet halvalla. Itse treenasin sekä Steveco Areenalla, sekä Karhulan uimahallilla. Jälkimmäiseksi mainittu vietti pari kuukautta ennen tuloani avajaisiaan täysremontin jäljiltä ja paikka kiilsi uutuuttaan. Uimahallilta löytyy kaksikin salia. Toinen on paineilmavastuslaitteilla varustettu kuntoilusali ja toinen on perinteinen punttien kolistelusali taljoineen päivineen. Miinuksena kyykky- ja penkkipaikan puuttuminen. Lisäksi punttisalin tilat on aika pienet ja ruuhkautumista tulee helposti.


Uimahallin punttisali


Uimahallin punttista


Uimahallin kuntosali, josta löytyi paineilmavastuksilla toimivat laitteet.

Steveco Areenalta löytyy puolestaan kaksikin salia. Yläkerran sali on enemmän voimailupainotteinen ja alakerran punttikselta löytyy sitten taljaa, prässiä, kuntopyörää, smith-laitetta, reiden vetkuttimia sekä myös penkki ja iso setti hantteleita.


Steveco Arenan alasali

Talvella kannattaa käydä tsekkaamassa UUPERINRINTEET, jotka sijaitsevat n.25km päässä Kotkasta. Pieni paikka, mutta rinteitä löytyy useamman vaikeusasteen verran. Itse tutustuin paikkaan näin alkukaudesta ja kaikkia rinteitä, street mukaan lukien, ei oltu saatu vielä auki.

Ruoka

Ravintolat tulivat myös tutuiksi lounasaikaan. Karhulassa vieraileville voin suositella Martinaa, sekä Hotelli Karhua. Molemmat ovat aivan Karhulan ytimessä ja ruoka on todella hyvää. Sarin ja Peetun vieraillessa käytiin sitten Kotkan keskustassa koeajamassa myös Amarillo. Lisäksi kiitosta saa Eagle-talon Axel's sekä ravintola Hovinkoski. Juottoloiden tarjontaa ei tullut tarkastettua, koska iltaisin en jaksanut edes oluella käydä.


Martina


Ravintola Hovinkoski, joka toimii myös maanpuolustuskerhona.


Sekavan oloinen panoraamakuva ei anna oikeaa kuvaa Hotelli Karhun ravintolasta. Kiva paikka kuitenkin.


Karhun yläterassilta avautuu torinäkymä.


Sekalaisia kuvia

Vähän laiskasti tuli kuvattua reissun päällä muulla kuin iPhonella, mutta tässäpä muutama valikoitu foto.


Välillä luonto tarjoili tälläistä näköalaa toimiston ikkunasta.


Patsaita Kotkan sataman liepeillä olevan mäen päällä.


Jouluvaloisa kävely tie Kotkan keskustassa.


Kotkan keskustan kirkko on upean näköinen yöllä!

Sellainen työreissu tällä kertaa :)

Lumilautailukausi 2010-2011 avattu!

Pitkään odotetun ensipuraisun alkaneen talven laskuhommiin tein itsenäisyyspäivänä Kasurilassa. Kaveri innostui myös hyppäämään laudan päälle 12 vuoden tauon jälkeen, joten sain mukaani varmasti innokkaan laskijan :)


Tuoreet talit laudan pohjaan

Kasurilassa lunta oli jo melko hyvin ja lisää tuuttasi taivaalta koko ajan. Keli oli oikein passeli (-6'C) ja suht tuuleton. Rinteet eivät olleet jäässä, joka helpotti "tatsin" hakemista taas tiukempaan kanttailuun.


Lunta tuli ajoittain melko railakkaasti

Streetti ei ollut vielä auki, mutta keskimmäisiin rinteisiin oli tehty yksi iso boksi, sekä sekalainen setti pressibokseja/reilejä. Reilejä ei vielä uskaltanut ajaa, mutta boksia luukutettiin lähes koko päivä. Kiva startti kaudelle! Tosin Tomppa sai kätensä väännettyä ikävästi päivän viimeisellä hypyllä, mutta taisi onneksi selvitä särkylääke/-geelikuurilla.

Pikkujoulut

Vietettiin firman porukalla taas perinteisiä pikkujouluja kuluneena viikonloppuna. Tällä kertaa paikaksi oli valittu Lappeenrannan satamassa talvehtiva Kristiina Brahe, jossa on erinomaiset puitteet tälläisiin illanviettoihin.

Jos laivan historiikki kiinnostaa jotain lukijaa, niin TÄÄLTÄ löytyy tietoa lisää.



"Risteilylle" startattiin perjantaina noin kuuden maissa. Yhden miehen tanssiorkesteri aloitti pian soittamaan ikivihreitä iskelmiä ja tanssilattia olikin nopeasti täynnä porukkaa. Paha homma tuo, että ruokailu oli vasta toisessa kattauksessa kello 20.30, niin joutui glögiä nauttimaan nälkäänsä :)

Sapuskat oli kyllä erittäin maistuvat ja tarjolla oli kaikkea porsaanpaistista lukuisiin kaloihin, salatteihin ja pateisiin. Ähky oli siis väistämätön. Valomerkin tullessa siirryttiin Birran kautta "torikellariin", jossa meno jatkui aina pikkutunneille saakka.

Nämä taisikin olla viimeiset pikkujoulut allekirjoittaneen osalta Lappeenrannan toimiston porukalla. Ensi vuoden alusta meidän perheestä tuleekin sitten Kuopiolaisia.
Isot kiitokset Swecon Lappeenrannan toimiston poppoolle kuluneista vuosista!

Nähdäänhän me toki jatkossakin sitten aina vuoden tärkeimmässä urheilutapahtumassa eli firman kaukalopallomittelöissä, sekä varmasti vielä työn merkeissäkin.

iPadit ja valokuvaus

Tässäpä ideaa valokuvaavalle omppufanille. Tosin tuohon rahaan luulisi löytyvän hieman käyttökelpoisemmat valot :)

iPad Photoshoot from Jesse Rosten on Vimeo.

Kyseisen laitteen on huhuiltu tulevan huomenna 30.11 myyntiin myös Suomessa. En ole itse vielä kyseistä vempelettä päässyt edes pitämään kädessä. Täytyykin suunnata omppuliikkeeseen heti kun töiltään ehtii ;) Varmasti hieno ja kuumottava peli, mutten ole vielä keksinyt käyttöä itselleni. Saa nähdä muuttuuko mieli, kun saa sellaisen käsiinsä ;)

p.s: Tämäpä olikin sadas blogitus täällä bloggerissa. Yhdet sille *kippis* :)

The Kirpparilöytö 2010

Kävin pyörähtämässä alkuviikosta töiden jälkeen jo tutuksi tulleella Apen Kirppiksellä Karhulassa. Bongasin heti sisääntullessani hyllyssä olleen monopodin. Sitä tutkaillessa huomasin, että samassa kasassa oli pari muutakin jalustaa. Olin jo tohkeissani löydöstäni, kunnes huomasin hyllyn sivulla jonkin sortin alumiinilieriön, jonka perässä oli nappuloita. Sepä oli kuin olikin Bowensin nelisatanen monolite! Kuvauskamat oli peräisin aiemmin Karhulassa toimineesta valokuvaamosta, jonka kuolinpesä oli tullut heille myyntiin. Kysäisin pakettihintaa koko setille ja myyjä tokaisi sellaisen hinnan, että pakko oli ottaa kaikki matkaan :)



Ja sitten testaamaan! Bowens toimii kyllä erittäin mallikkaasti. Ilmeisesti viime käytöstä oli vierähtänyt jo aikaa, koska tökätessäni valon verkkovirtaan se otti aikansa ennen kuin oli täydessä latingissa. Myöhemmin kun kytkin sen uudestaan seinään, niin se oli valmiina normaaliajassa.

Salaman mukana tuli noin 3m pitkä synkkakaapeli. Testasin sitä aluksi Cactuksien kanssa, muttei vastaanottimissa riittänyt laukaisujännite poksauttamaan järeää salamaa. Tuon kyseisen salaman laukaisujännite on näköjään 140V. Canon 1DmkII kestää 250V salamakenkään tai synkkaporttiin, joten ei muuta kuin kaapelit kiinni ja rokkenroll! Viissatasesta ei pc-sync-porttia löydykään, joten käyttö rajoittuu sitten vaan tohon ykkössarjalaiseen.

Jos on tarvetta tsekata vanhojen salamojen laukaisujännitteitä, niin TÄÄLLÄ on melko kattava lista.

Jalustoja tuli myös uusia.

Unomat PSV 202 / Tripod
Unomat / Monopod
Bowens / Tripod
Arri / Tripod



Kuvassa vasemmalla Unomat PSV 202, jonka isäni pelasti roskakorituomiolta, kun tekivät töissä kaappien siivousta. Toi on videokamerajalusta, mutta ajaa asiansa loistavasti valokuvauksessakin. Topakka rakenne ja riittävästi korkeutta. Sain samasta paikasta myös VHS-videokameran. Oikealla Bowensin jalusta ja keskellä poikittain Unomatin monopodi. Ekassa kuvassa on siis tuo Arrin kolmijalka, jonka saa todella korkeaksi.

Pyromaani-risteily

Taas oli aika perinteisen Pyromaani-risteilyn, jossa allekirjoittanut oli mukana jo kahdeksatta kertaa! (Huh tätä vuosien vierimistä) Kyseessä on siis Savonia ammattikorkeakoulun Varkauden yksikön vuosiristeily, jonne tänäkin vuonna otti osaa bussilastillisen verran juhlijoita. Tosin itse jouduin skippaamaan mukavan bussimatkan, koska oli paljon näppärämpää ajaa suoraan Kotkasta Helsinkiin.

Laivalla alkoi perusmeininki jo heti laivan lähtettyä Katajanokalta 17.30 ja varsinkin ensimmäistä kertaa ruotsinlaivalla mukana olleet ulkomaan vahvistukset tuntuivat olevan tohkeissaan :) Kansalaisuuksia oli edustettuna mm. Etelä-Afrikasta, Tsekistä, Espanjansta, Kiinasta ja Ranskasta. Kieliä opeteltiin puolin ja toisin, mutta fiilis oli jo siinä vaiheessa sen verran railakka ettei sanat jääneet mieleen kuin ohi kiitäväksi hetkeksi.

Seuraava päivä menikin sitten hengaillessa Tukholman keskustassa. Perinteiset paikat piti toki käydä taas läpi eli Sergelin torin Burger King ja Pickwick pub. Ei valittamista edelleenkään kummankaan puljun antimissa :)


Näissä kujissa on jotain mielenkiintoista, koska aina niitä tulee kuvattua :)


S-torilla


Burger King - 100% Nötkött!


Tukholmaa


Matkalla terminaaliin bongattiin sataman liepeiltä valokuvausaiheinen liike. Tarjolla oli monenlaista teosta valokuvaukseen liittyen. Jos aikaa olisi enemmän ollut, niin tuolla olisi viihtynyt pitkän tovin.


Teoksia oli tarjolla todella paljon ja aivan laidasta laitaan.

Toinen risteilypäivä meni aluksi lungisti kylpien Gabriellan kylpylässä ja loppuilta sitten hiki päässä joratessa. Kiitos taas kaikille kanssamatkustajille! Ensi vuonna uusiksi :)


Andy ja Peetun tulijaisankka poreissa

Sanottakoon vielä loppuun, että yllättävän kestävä kamera on toi Nikon S3000. Sen verran monta kertaa se tippui maahan ja otti osumaa, että odotin sen olevan entinen. Toimii silti kuin junan vessa! Osalla ei ollutkaan sitten kameroidensa kanssa yhtä hyvä tuuri, mutta onneksi on matkavakuutus :)

Portfolio vol.2

Väsäilin portfoliooni uuden leiskan viikonloppuna. Halusin vähän vaaleutta ulkoasuun, mutta väriskaalan pidin ennallaan (Musta, punainen ja valkoinen). Käyttö on selkeää ilman mitään turhia härpäkkeitä. Samalla tuli oiva tilaisuus siivota gallerioita, josta lähti ns. "turhia" kuvia pois. Tilalle tuli tottakai tuoreempaa matskua, sekä uusi hääkuvagalleria, jota onkin jo paljon kyselty. Hääkuvat on jaettu potretteihin ja dokumentaarisiin kuviin. Käykääs tsekkaamassa.

www.ollijantti.com

Kotisivutilan ollessa rajoitettu 500 megaan oli pakko keksiä lisää tilaa muualta. Ostin kuvat.fi-palvelusta 50gigan boksin asiakkaiden kuville, joka varmasti riittää pitkäksi aikaa. Huimaan kahden euron kuukausihintaan kyseinen sivusto tarjoaa erittäin nopeakäyttöisen kuvagallerian salasanasuojauksella, sekä paljon muita toimintoja. Tämä helpottaa ja nopeuttaa hommia huomattavasti, kun ei tarvitse ftp:n kautta uppailla kuvia servulle tai säätää galleriaa xml-tiedostoja muokkaamalla. Suosittelen!

www.kuvat.fi

Metallia

Viime viikonloppuna löysin itseni kuvaamasta erästä metallibändiä kymmenen jälkeen hautausmaalta. Kaveri pyysi mukaan kuvaushommiin ja toista kertaa ei tarvinnut houkutella :) Tehtiin ekaksi hieman kliinimpää kuvaa sisätiloissa mustaa verhoa vasten ja sitten bändin toivomuksesta vähän rakeisempaa kuvaa hautausmaalla.

Valaistus hoitui kahdella valolla ilman varjoja. Tein kovat sivuvalot kuviin, jotta saisin jyrkät varjot ukkojen olemuksiin. Hautausmaalla tuuppasin isot tappiin ja paukuttelin 1600-arvolla kuvia. Ulkokuvissa kokeilin toisenlaista valosetuppia. Yksi valo suoraan bändin takaa piirtämään henkilöiden rajoja ja sitten yksi valo 45-asteen kulmassa bändin etuoikealta. Bändien promokuvia onkin tulossa nyt jatkossakin ja se antaa kuvaushommiin taas ihan uutta potkua. Mukava tehdä välillä hieman synkempää matskua, kun kesällä oli aika monta tuhatta hääkuvaa työpöydällä.

Bändistä en vielä paljasta enempää juttua kuin kuviakaan, koska sen verran tuore kokoonpano on kyseessä. Sitten kun herrat saavat biisejä narulle ja ihmisten kuultavaksi, niin luulenpa että palaamme asiaan uudemman kerran! Tässä kuitenkin pieni närkkipala kuvauksista.

Kiinan ihmeitä

Akkukahva by Meike

Ykkössarjalaisella kuvailun jälkeen on tuo viissatanen alkanut tuntumaan aikamoisen pieneltä. Pienihän se tosin onkin. Monasti on tullut mietittyä ostaisiko siihen akkukahvan, mutta se on jäänyt yleensä pinnallisen pohtimisen asteelle. Nyt kun kohdalle sattui Meiken kahva asevelihintaan/kotiovelle tuotuna, niin ajattelinpa ostaa sellaisen. Kahvasta löytyy muutamat perussäätöihin riittävät napit + rulla. Ote on pirun hyvä! Kelpaa taas satasarjalaisellakin kuvata :)


(Kuva: Photoritma)


(Kuva: Towerloop)


Yongnuo YN-462

Yhdelle salamalla oli vielä tarvetta, joten hommasin tuollaisen Kiinan ihmeen kameralaukkuun. Todella simppeli manuaalisalama, josta löytyy portaaton tehon säätö. Siinäpä ne ominaisuudet sitten olikin :D Kääntyvään välähdyspäähän on myös integroitu valkea heijastinlevy sekä läpinäkyvä diffuuserilevy. Strobistitouhuiluun oikein passeli tuikku.


(Kuva: Sentrakamera.com)

Leffoja

Pitkästä aikaa voisin heittää parit leffa-arvostelut muutamasta viikonloppuna katsotusta rainasta.

Prince of Persia: Sands of time (2010)

Ennen kuin mennään itse elokuvaan, niin pohjustetaanpa hieman mistä on alunperin kyse. Elokuva perustuu (vain nimellisesti) vuonna 1989 Apple II:lle ilmestyneeseen samannimiseen kulttipeliin. Peli oli suuri harppaus pelianimoinnin sektorilla ja tätä peliä tehtäessä käytettiin ensimmäisiä kertoja niin sanottua Rotoscoping-tekniikkaa. Peli koukutti lapyrinttimaisilla kentillä, kiperillä tilanteilla ja hahmon sulavalla liikkumisella. Kyseistä peliä tuli tahkottua aikoinaan tosi paljon, joten elokuva oli myös nähtävä.


(kuva: Giantbomb.com)


Tässä pätkää alkuperäisestä Apple II:n versiosta.



Sands of time on toiminnan täyttämä pläjäys, johon on pelillekin tuttuun tyyliin lisätty rakkaustarina. Gyllenhaalin Jaken esittämä Dastan on orpo katulapsi, joka torilla sattuneen välikohtauksen sulatti Persian kuningas Shahramanin (Ronald Pickup) sydämen periksiantamattomuudellaan. Kuningas adoptoi Dastanin kolmanneksi pojakseen, jolle muodostui vahva side veljiensä Garsivin (Toby Kebbel) ja Tusin (Richard Coyle) kanssa.

Persialaisten korviin kantautuu tieto vakoojalta, joka kertoo salaisten asepajojen sijaitsevan Alamutin pyhässä kaupungissa. Veljesten ja heidän enonsa Nizamin johtamat joukot hyökkäävät Alamutiin ja ottavat yliotteen Prinsessa Taminan vallasta. Taistelun tuoksinnassa Dastan saa haltuunsa erikoisen tikarin, jonka Prinsessa haluaa ehdottomasti takaisin. Kuningas Shahraman järjestää pojalleen Dastanille avioliiton kauniin prinsessa Taminan kanssa. Kiitokseksi Dastan ojentaa kuninkaalle aiemmin saamansa rukousviitan, joka onkin myrkytetty. Kuningas kuolee ja syytön Dastan joutuu lähtemään pakosalle Taminan kanssa. Dastanille alkaa pian selvitä mikä on tikarin uskomattomalta tuntuva tarina. Kuka murhasi kuninkaan ja miksi?

Itse tykkäsin leffasta! Sopivan mystinen tarina ja hyvät näyttelijävalinnat toimivat hyvin kokonaisuutena. Jake Gyllenhaal oli kuitenkin omasta mielestäni ehkä hieman liian "jenkkimäinen" kyseiseen rooliin. Nizamin roolissa näytellyt Ben Kingsley ja prinsessa Taminana tutuksi tullut Gemma Arterton sopivat rooleihinsa kuin nenä päähän. Kouluarvosanaksi voisi pistää 8.

Lisää tietoa elokuvasta IMDB:sta.

Robin Hood (2010)



Tämä tarina tuskin pohjustuksia tarvitsee. Elokuva kertoo kuinka syntyi legenda Robin Hoodista. Tapahtumat sijoittuvat 1200-luvun Englantiin, johon Robin (Russell Crowe) on palaamassa joukkoineen Ranskasta. Matkalla he kohtaavat petturi Godfreyn (Mark Strong) väijytykseen joutuneen joukon, jossa herra nimeltään Robert Loxley tekee kuolemaa. Godfreyn suunnitelmana on auttaa ranskalaisia valtaamaan Englanti, ja siksi hän väijytti omien maanmiestensä joukot. Kuolevan Loxleyn viimeinen toivomus on, että Robin toimittaisi hänen miekkansa sen alkuperäiselle omistajalle, isälleen. Robin lupaa tehdä näin. Palauttaessaan miekan surun murtamalle Walter Loxleylle (William Hurt) hän saa mitä oudoimman pyynnön. Walter haluaa Robinin esiintyvän poikanaan ja menevän naimisiin poikansa Robertin vaimon Mariamin (Cate Blanchett) kanssa. Tämä siksi, ettei Loxleyn suvun omistuksessa olevat maat menisi valtiolle hänen kuoltuaan. Robin suostuu ja ajan kanssa myös Mariam alkaa sopeutumaan tilanteeseen. Godfrey onnistuu luikertelemaan kuninkaan alaisuuteen ja alkaa kerätä brutaalisti veroja valtaamalla kylän toisensa jälkeen. Pystyykö Robin estämään Godfreyn teot ja aikeet ranskalaisten hyökkäyksestä?

Leffa täytti oikeastaan ne odotukset joita elokuvaa kohtaan oli. Aiempiin Robin Hood-versioihin ajattelin tämän olevan raaempi, rosoisempi ja synkempi. Aika pitkälti osuin oikeaan. Toimintaa tosiaan riitti, mutta paljon olisi ollut karsittavaakin. 140 minuuttia oli jo liian pitkä aika tälle tarinalle. Toteutus oli kuitenkin uskottava ja näyttelijävalinnat hyviä. Crowe sopi hyvin hieman rankemmaksi Robin Hoodiksi ja pahis Godfreyn roolin näytellyt Mark Strong osaa myös hyvin tämän genren näyttelemisen. Liian pitkä leffa verottaa pisteitä. 7-

Lisää tietoa leffasta IMDB:sta.

Valaisumiitti Rutolassa

Pidettiin jälleen Lappeenrannan porukalla valaisumiittiä Rutolan vanhalla ylivientilaitoksella, joka on ollut jo vuosia eläkepäivillä. Tollaisia hylättyjä paikkoja olisi hieno löytää lisää. Urban exploration-sivustolle on kerättykin joitain paikkoja, joissa porukka on käynyt seikkailemassa. Täytyy aina muistaa, että liikkuminen tälläisissä paikoissa voi olla vaarallista ja usein kiellettyä.

www.uer.ca
Rutolan ylivientilaitos (uer.ca)

Saimme miittiin mukaan myös uusia kasvoja, Tommin ja Petran. Tommi on Mikkeliläinen kuvaaja, jonka Rangeria + salamaa muun muassa testattiin ahkerasti. Täytyy kyllä sanoa, että juuri sellaiset niiden valojen kuuluisikin olla :) Noh, ei auta köyhän strobistelijan kuin pärjätä sillä mitä on. Petra toimi meille hyvänä mallina, jolle menee kiitokset poseerauksista :)

Mitään varsinaista teemaa tai muuta juttua ei ollut kuvattavaksi, vaan tehtiin perus henkilökuvausta rosoisessa miljöössä. Kuvasin sekalaisella kahden valon setupilla. Testasin myös Jarkon 12-24 millistä 1D:n kanssa ja aika laajaa kuvaa saa tosiaan tehtyä 1.3x croppikennoisella. Ihan mukava linssi kuvata, mutta kuvanlaadullisesti jättää toivomisen varaa ainakin reuna-alueilla.

Mustavalkoisia muksuja

Tekaisin kummipojasta, hänen siskostaan ja serkustaan setin mustavalkoisia potretteja. Pienen ärrimurrikohtauksen jälkeen muksut saatiin taas hymytuulelle ja loppu menikin kuin leikiten. Joskus pitäisi kuvata making offia tälläisistä kuvauksista. On muuten kohtuu hauskannäköistä touhua, kun lapset pitää saada hymyilemään kameran edessä kaikin keinoin. Yleensä lapsien vanhemmat hölmöilee kameran takana ja muksut nauraa käkättää heille. Pari kertaa on itsellä meinannut totaalisesti pettää pokka, kun siellä on matkittua kaikenmaailman apinoita, gorilloita ja pöllöjä :)

Valaistuksellisesti hoidin homman kolmella valolla. Tarkoituksena oli saada tasainen valo kauttaaltaan. Muutamaan kuvaan kokeilin sitten pelkästään kahta valoa (Mallin oikealta sekä rengassalama edestä).

Lunta!

Kun katsahdin ulos toimiston ikkunasta ja näin ensilumen satavan, niin ensin innostuin ja sitten kauhistuin. Ensilumen näkeminen tuo aina mukavan fiiliksen, kun tietää laskukauden kohta taas alkavan. Tosin tällä kertaa se vähän toi huonoja fiboja, koska Volkkarissa on kesänakit vielä alla ja olen tällä hetkellä 105km:npäässä kotoa. No tuskinpa tuo lumi vielä maahan jää, joten kotiin pääsee loppuviikosta sitten turvallisesti.



Aloin miettimään jo laskukamojakin talven varalle. Flow:n lankku menee varmasti vielä hyvin tulevan talven, mutta pienet kutinat olisi siirtyä taas osaksi suksien pariin. Puikkasuksilla on tullut junnuna laskettua jo sen verran, ettei ne enää niinkään kiinnosta, mutta tellut onkin toinen juttu! Kyseinen laji on mitä parasta suksilla tehtävää reisijumppaa ja pariin otteeseen on sitä tullut jopa kokeiltuakin. Saa nähdä josko sellaiset joskus saisi hommattua.


Mallia vuodelta 1908 (kuva:austria-lexikon.at)


Mallia vuodelta 2010 (kuva: www.visitnorway.com)