torstai 3. joulukuuta 2015
keskiviikko 2. joulukuuta 2015
Joulukalenteri (2. luukku)
tiistai 1. joulukuuta 2015
Joulukalenteri (1. luukku)
Kalenteri pyörähti vihdoin joulukuun puolelle ja Joulun odotus on nyt virallisesti alkanut! Kotona kiivettiin jo heti aamusta seinille, kun lapset pääsivät avaamaan ensimmäiset luukut suklaakalentereistaan :)
Lahjavinkki:
Oletko koskaan ostanut puolisollesi, lapsillesi, parhaalle kaverillesi tai mummolle/ukille lahjaksi valokuvausta? Valokuva on erinomainen lahjaidea ja toisin kuin muovikrääsä, niin ne säilyvät pitkään! Lahjakortteja on saatavilla edullisesti ja nopeasti. Jos tälläinen idea kuulostaa hyvältä niin ota Joulupukin sijaan yhteyttä minuun sähköpostitse ollijantti@gmail.com :)
tiistai 10. marraskuuta 2015
Kuluneen kauden fiilistelyä
Nyt kun kulunut kausi on laitettu pakettiin jo hyvän aikaa sitten, niin on ehtinyt pysähtyä ajattelemaan mennyttä kesää ja fiilistelemään tärkeimpiä hetkiä ja kisoja. Vaikka olen koittanut nykyisin ottaa enemmän "elä hetkessä"-tyyppisen ajattelutavan, niin siinä kauden kiivaimman tahdin keskellä ei oikein ehdi pysähtymään, kun keskittyminen pitää aina siirtää myös siihen seuraavaan kisaan eikä jäädä kellumaan hyvän olon tunteeseen (hyvin mennyt kisa) tai rämpimään huonojen fiilisten suohon (huonosti mennyt kisa).
Kulunut kausi poikkesi suuresti siltä osin, etten kisannut yhtäkään maastopyöräkisaa. Maastopyöräily jäi kesällä muutenkin harmittavan vähälle, mutta nyt myöhässyksyllä on tarkoitus käydä ajamassa vielä hieman treenejä maastossakin. Urheilun osalta laitoin siis lähes kaikki paukut triathloniin. Kausi todellakin oli huikea ja erittäin motivoiva seuraavia koitoksia ajatellen. Kun syksyllä 2014 hyppäsin ensimmäistä kertaa altaaseen aloittaakseni vapaauinnin määrätietoisen harjoittelun, niin en olisi osannut villissä unelmissakaan kuvitella vetäväni puolimatkaa reippaasti alle viiteen tuntiin. Tai voittavani omaa sarjaani Kuopio Triathlonissa! Juoksun osalta puolestaan kauden kohokohtana oli alle kolmen tunnin alitus maratonilla. Tuohon maratoniin oli parempi kuin hyvä päättää kausi ja alkaa sitten viettämään ansaittua ylimenokautta. Tämä ensimmäinen henkilökohtainen kilpailukausi triathlonin parissa toi tullessaan paljon uusia tuttavuuksia, hienoja kokemuksia sekä kovan nälän tulevaa ajatellen :)
Vaikka kesän kohokohdat nousevatkin kaikkein väsyneimpienkin treenihetkien päälle, niin mennyt kausi oli opettavainen monella tapaa. Niin hyvältä kuin huonoltakin kantilta tarkasteltuna. Kokemusta kertyi ja ratkaisuja löytyi useaan asiaan, kuten: omaan jaksamiseen, terveyteen, ravintoon, palautumiseen, lihashuoltoon, treeniaikataulujen sovittamiseen työn/vapaa-ajan/perhe-elämän suhteen jne. Lisäksi sain paljon hyviä lajikohtaisia niksejä ja vinkkejä, joiden avulla seuraavaa kautta on helpompi aloittaa. Terveyden osalta haasteellisinta oli jatkuvasti pahentuneet jalkojen suonikohjut. Joku voi tietysti ajatella, että "mikäs siinä nyt on niin kummallista, jos jostain kohdasta suoni pullottaa? Eikös noita ole vähän jokaisella". Varmasti onkin, mutta siinä vaiheessa, kun toinen jalka on nivusista nilkkaan saakka täynnä parhaillaan pikkuriillin paksuista pullistunutta suonta mytyssä (=useita viallisia laskimoita) ja toinen vaivainen jalka siihen vielä lisäksi (onneksi hieman lievempänä), niin se aiheuttaakin jo muutakin kuin kosmeettista vaivaa. Varsinkin pitkillä juoksulenkeillä oikeasta jalasta katosi välillä tunto polvesta alaspäin. Lisäksi pahimmat kohdat jaloissa olivat välillä melko arkoja sekä ne olivat herkkiä hiertymään. Jos jotain positiivista pitää tuosta vaivasta hakea, niin eipähän suorituksen aikana tuntunut kipua tai hiertymiä oikeassa jalkaterässä :D
Ylimenokausi tulikin siis tänä vuonna vietettyä kerrankin erittäin erittäin maltillisesti, koska suunnitelmiin kuului jalkavaivojen hoitaminen kuntoon heti Kuopio Maratonin jälkeen. Kirjoittelen scleroterapiasta erillisen jutun, joten jos kärsit edellä mainitusta vaivasta tai kyseinen hoitotoimenpide mietityttää/kiinnostaa muuten vaan, niin lukaiseppas se. Tätä postia kirjoitellessa jalat ovat jo kuitenkin parantuneet hyvin ja ylimenokausi on virallisesti takana päin :) Treenit pyörivät jo normaalisti ja tähtäimet on suunnattu jo tiukasti ensi kauteen. Tästä jatketaan kohti uusia koitoksia!
Kulunut kausi poikkesi suuresti siltä osin, etten kisannut yhtäkään maastopyöräkisaa. Maastopyöräily jäi kesällä muutenkin harmittavan vähälle, mutta nyt myöhässyksyllä on tarkoitus käydä ajamassa vielä hieman treenejä maastossakin. Urheilun osalta laitoin siis lähes kaikki paukut triathloniin. Kausi todellakin oli huikea ja erittäin motivoiva seuraavia koitoksia ajatellen. Kun syksyllä 2014 hyppäsin ensimmäistä kertaa altaaseen aloittaakseni vapaauinnin määrätietoisen harjoittelun, niin en olisi osannut villissä unelmissakaan kuvitella vetäväni puolimatkaa reippaasti alle viiteen tuntiin. Tai voittavani omaa sarjaani Kuopio Triathlonissa! Juoksun osalta puolestaan kauden kohokohtana oli alle kolmen tunnin alitus maratonilla. Tuohon maratoniin oli parempi kuin hyvä päättää kausi ja alkaa sitten viettämään ansaittua ylimenokautta. Tämä ensimmäinen henkilökohtainen kilpailukausi triathlonin parissa toi tullessaan paljon uusia tuttavuuksia, hienoja kokemuksia sekä kovan nälän tulevaa ajatellen :)
Vaikka kesän kohokohdat nousevatkin kaikkein väsyneimpienkin treenihetkien päälle, niin mennyt kausi oli opettavainen monella tapaa. Niin hyvältä kuin huonoltakin kantilta tarkasteltuna. Kokemusta kertyi ja ratkaisuja löytyi useaan asiaan, kuten: omaan jaksamiseen, terveyteen, ravintoon, palautumiseen, lihashuoltoon, treeniaikataulujen sovittamiseen työn/vapaa-ajan/perhe-elämän suhteen jne. Lisäksi sain paljon hyviä lajikohtaisia niksejä ja vinkkejä, joiden avulla seuraavaa kautta on helpompi aloittaa. Terveyden osalta haasteellisinta oli jatkuvasti pahentuneet jalkojen suonikohjut. Joku voi tietysti ajatella, että "mikäs siinä nyt on niin kummallista, jos jostain kohdasta suoni pullottaa? Eikös noita ole vähän jokaisella". Varmasti onkin, mutta siinä vaiheessa, kun toinen jalka on nivusista nilkkaan saakka täynnä parhaillaan pikkuriillin paksuista pullistunutta suonta mytyssä (=useita viallisia laskimoita) ja toinen vaivainen jalka siihen vielä lisäksi (onneksi hieman lievempänä), niin se aiheuttaakin jo muutakin kuin kosmeettista vaivaa. Varsinkin pitkillä juoksulenkeillä oikeasta jalasta katosi välillä tunto polvesta alaspäin. Lisäksi pahimmat kohdat jaloissa olivat välillä melko arkoja sekä ne olivat herkkiä hiertymään. Jos jotain positiivista pitää tuosta vaivasta hakea, niin eipähän suorituksen aikana tuntunut kipua tai hiertymiä oikeassa jalkaterässä :D
Ylimenokausi tulikin siis tänä vuonna vietettyä kerrankin erittäin erittäin maltillisesti, koska suunnitelmiin kuului jalkavaivojen hoitaminen kuntoon heti Kuopio Maratonin jälkeen. Kirjoittelen scleroterapiasta erillisen jutun, joten jos kärsit edellä mainitusta vaivasta tai kyseinen hoitotoimenpide mietityttää/kiinnostaa muuten vaan, niin lukaiseppas se. Tätä postia kirjoitellessa jalat ovat jo kuitenkin parantuneet hyvin ja ylimenokausi on virallisesti takana päin :) Treenit pyörivät jo normaalisti ja tähtäimet on suunnattu jo tiukasti ensi kauteen. Tästä jatketaan kohti uusia koitoksia!
 |
| Talvella voi kisata triathlonissa vaikkapa virtuaalimaailman puitteissa :) |
maanantai 5. lokakuuta 2015
Kalla Xtreme Triathlon - Savolainen Norsemanni
Isklar Norseman Xtreme Triathlon oli loppukesästä paljon kotimaisissa otsikoissa johtuen pitkälti siellä kisanneesta suomalaisesta pro-triatleetista Teemu Lemmettylästä. Sitkeääkin sitkeämpi savolainen sijoittui rankassa kisassa upeasti sijalle seitsemän ollen paras ensikertalainen ja paras ei-erikoismies. Vielä kerran onnittelut Teemulle upeasta kisasta!
Savossahan tämä aiheutti sen verran innostusta, että tänä vuonna järjestettiin ensimmäistä kertaa Norsemanin savolaisversio, "Kalla Xtreme Triathlon - Savolainen Norsemanni". Tapahtuman nokkamiehenä hääräsi Mika Kinnunen ja kiitos sosiaalisen median sana tapahtumasta ehti saavuttaa monen kisaajan huomion suht lyhyellä varoitusajalla. Mikä hienointa niin Lemmettylän Teemu lupautui tulemaan mukaan tapahtumaan. Hyvähän se on olla ainakin yksi ammattilainen katsomassa amatöörien perään ;) Lyhykäisyydessään homma tulisi menemään vuoristoista pyöräosuutta lukuunottamatta hyvin samanlaisella kaavalla kuin norjalaisversio. Kisa aloitettaisiin hyppäämällä laivasta veteen ja se päättyisi "vuoren" huipulle.
Uinti
Keskiviikkona 26.8. paikalle oli saapunut 11 miestä ja 2 naista suoriutumaan lajissaan ensimmäisestä Savolaisesta Norsemannista. Tarkennetaan tässä vaiheessa, että kyseessä ei ollut niinkään kilpailu vaan pikemminkin yhteislenkkityyppinen tapahtuma, jossa tehdään tuttua triathlonia hieman erilaisella otteella. Laivamme M/S Queen R otti kisaajat kyytinsä puoli seitsemän maissa illalla ja suuntasi sitten kohti Kallaveden ulappaa. Hyppy veteen tapahtui noin 1.3 km päässä rannasta ja kisaajat asettautuivat kellumaan riviin odottamaan lähtötorvea. Noin seitsemän aikaan laivan torvi töräytti kisaajat matkaan ja suunta otettiin kohti hotelli Scandicin rantaa. Uintiosuus tultiin mukavan reipasta tahtia noin 20´C -asteisessa vedessä.
Pyörä
Kuopio Triathlonista tutulla T1-alueella vaihdettiin märkkärit pyöräilykamppeisiin ja hypättiin satulaan. Reitti oli suurinpiirtein seuraavanlainen: Vänäri-Haapaniemi-Saaristokaupunki-Petonen-Levänen-Särkiniemi-Haapaniemi-Vänäri. Ekalla kierroksella kaarrettiin mäkkärin kulmilta takaisin Saaristokaupunkiin uudelle kierrokselle ja näin ollen kokonaismatkaksi tuli n. 41km. Vauhti oli hyvin maltillista, joskin paikoittain tehtiin pieniä spurtteja. Loppukiriäkään ei unohdettu, vaan päätettiin lopuksi vetäistä pieni tempo vänärin ympäri :)
Juoksu
T2 tehtiin taas samalla alueella ja juoksemaan päästiin vielä ennen pimeää. Vänäriltä lähdettiin juoksemaan rantoja pitkin kiertäen Peräniemen kasino ja suunnaten sitten Haapaniemen kautta kohti Särkiniemen Nestettä. Nesteen kulmilta mentiin tunneleita pitkin vitostien ali volttikadulle. Volttikadulta reitti vei Prisman ja Technopoliksen välistä kohti Puijoa, jonka laella sijaitsi maali. Juoksun edetessä alkoi pimeys hiipiä nopeasti juoksijoiden ylle. Puijolle päästyämme oli jo täysi yö ja matka lakea kohti tehtiin pilkkopimeässä. Keli oli kuitenkin lämmin ja tuuleton, joten mukavan rauhallista oli taittaa matkaa. Öinen Puijon laki saavutettiin noin kello 22.00 aikaan. Sovittuna maalina toimi tornin seinässä oleva C.R. Dahlströmin pronssinen muistolaatta, jonka nenää koskettamalla kisaaja on suorittanut Savolaisen Norsemannin kunnialla maaliin saakka :)
Savossahan tämä aiheutti sen verran innostusta, että tänä vuonna järjestettiin ensimmäistä kertaa Norsemanin savolaisversio, "Kalla Xtreme Triathlon - Savolainen Norsemanni". Tapahtuman nokkamiehenä hääräsi Mika Kinnunen ja kiitos sosiaalisen median sana tapahtumasta ehti saavuttaa monen kisaajan huomion suht lyhyellä varoitusajalla. Mikä hienointa niin Lemmettylän Teemu lupautui tulemaan mukaan tapahtumaan. Hyvähän se on olla ainakin yksi ammattilainen katsomassa amatöörien perään ;) Lyhykäisyydessään homma tulisi menemään vuoristoista pyöräosuutta lukuunottamatta hyvin samanlaisella kaavalla kuin norjalaisversio. Kisa aloitettaisiin hyppäämällä laivasta veteen ja se päättyisi "vuoren" huipulle.
Uinti
Keskiviikkona 26.8. paikalle oli saapunut 11 miestä ja 2 naista suoriutumaan lajissaan ensimmäisestä Savolaisesta Norsemannista. Tarkennetaan tässä vaiheessa, että kyseessä ei ollut niinkään kilpailu vaan pikemminkin yhteislenkkityyppinen tapahtuma, jossa tehdään tuttua triathlonia hieman erilaisella otteella. Laivamme M/S Queen R otti kisaajat kyytinsä puoli seitsemän maissa illalla ja suuntasi sitten kohti Kallaveden ulappaa. Hyppy veteen tapahtui noin 1.3 km päässä rannasta ja kisaajat asettautuivat kellumaan riviin odottamaan lähtötorvea. Noin seitsemän aikaan laivan torvi töräytti kisaajat matkaan ja suunta otettiin kohti hotelli Scandicin rantaa. Uintiosuus tultiin mukavan reipasta tahtia noin 20´C -asteisessa vedessä.
Pyörä
Kuopio Triathlonista tutulla T1-alueella vaihdettiin märkkärit pyöräilykamppeisiin ja hypättiin satulaan. Reitti oli suurinpiirtein seuraavanlainen: Vänäri-Haapaniemi-Saaristokaupunki-Petonen-Levänen-Särkiniemi-Haapaniemi-Vänäri. Ekalla kierroksella kaarrettiin mäkkärin kulmilta takaisin Saaristokaupunkiin uudelle kierrokselle ja näin ollen kokonaismatkaksi tuli n. 41km. Vauhti oli hyvin maltillista, joskin paikoittain tehtiin pieniä spurtteja. Loppukiriäkään ei unohdettu, vaan päätettiin lopuksi vetäistä pieni tempo vänärin ympäri :)
Juoksu
T2 tehtiin taas samalla alueella ja juoksemaan päästiin vielä ennen pimeää. Vänäriltä lähdettiin juoksemaan rantoja pitkin kiertäen Peräniemen kasino ja suunnaten sitten Haapaniemen kautta kohti Särkiniemen Nestettä. Nesteen kulmilta mentiin tunneleita pitkin vitostien ali volttikadulle. Volttikadulta reitti vei Prisman ja Technopoliksen välistä kohti Puijoa, jonka laella sijaitsi maali. Juoksun edetessä alkoi pimeys hiipiä nopeasti juoksijoiden ylle. Puijolle päästyämme oli jo täysi yö ja matka lakea kohti tehtiin pilkkopimeässä. Keli oli kuitenkin lämmin ja tuuleton, joten mukavan rauhallista oli taittaa matkaa. Öinen Puijon laki saavutettiin noin kello 22.00 aikaan. Sovittuna maalina toimi tornin seinässä oleva C.R. Dahlströmin pronssinen muistolaatta, jonka nenää koskettamalla kisaaja on suorittanut Savolaisen Norsemannin kunnialla maaliin saakka :)
perjantai 11. syyskuuta 2015
Kuopio Maraton 2015
Huikea urheilukesä sai jatkoa ennätystahtiin menneen maratonin
merkeissä Kuopiossa! Uusittu reitti näytti ensisilmäykseltä entistä
nopeammalta ja sitä se taisi ollakin, koska ensimmäistä kertaa alitin
kolmen tunnin haamurajan!
Valmistautuminen
Pirun sitkeä yskä häiritsi parin viikon ajan ennen kisapäivää. Se teki harjoittelusta aika haastavaa, muttei onneksi kuitenkaan estänyt sitä täysin. Joka päivä jännitin josko se alkaisi tekemään siitä ihan kunnon lenssua, mutta onneksi se pysyi aisoissa. Vaikka kesällä tuli juostua aika paljon ja vauhti tuntui hieman kasvaneen viime vuodesta, niin valmistelevat viikot ennen maratonia eivät oikein menneet suunnitellulla tavalla. Jouduin lyhentämään lenkkejä, tekemään vaihtoehtoisia harjoitteita ja sitten yksinkertaisesti lepäämään enemmän. Päätin tehdä pitkän (n. 27.5km) suuntaa antavan testilenkin viikkoa ennen maratonia ja tehdä sitten sen perusteella lopullisen päätöksen osallistumisesta. Lenkki meni ihan hyvin ja suurin piirtein viime vuoden maratonin vauhtia (4.27 min/km), joten uskalsin raapustaa nimen osallistujien listalle. Yskä ei ollut helpottanut, muttei toisaalta pahentunutkaan ja uskoin sen helpottavan seuraavan viikon aikana.
Kisa
Saavuin kisapaikoille jo hyvissä ajoin, että ehtisin ottaa hyvät alkulämmöt ennen starttia (ja etsiä hallin läheltä autopaikan). Olo tuntui hyvältä ja pirteältä, joten pistin realistiseksi tavoitteeksi parantaa parilla minuutilla viime vuotista aikaa (3:08:57). Houkuttelevalta tuntunut ajatus lähteä koittamaan alle kolmen tunnin alitusta ei rehellisesti sanottuna ollut vielä tässä vaiheessa mielessä. Alle kolmeen tuntiin vaadittava vauhti (alle 4.15 min/km) on tuntunut treeneissä hieman liian kovalta maratonia ajatellen. Ajattelin lähteä reippaasti matkaan ja juosta enemmänkin fiiliksen kuin tavoitevauhdin mukaan. Jos kovempi vauhti tuntuisi hyvältä, niin sitten koitettaisiin pitää sitä yllä. Hölkkäilin ja verryttelin Kuopio-hallin läheisyydessä sekä kävin tsekkaamassa paikat hallin sisältä. Kroppaa oli tankattu lähipäivinä sen verran topakasti, että jouduin lähtemään kesken verryttelyn tekemään ylimääräisen vessakeikan. Helpotuksen jälkeen olikin jo aika siirtyä lähtökaaren tuntumaan odottamaan lähtölaukausta.
Kello 11.00 päästiin vihdoin matkaan ja kärjen vauhti yllätti jo heti ensimmäisillä kilometreillä ollen 3.30-3.59 min/km luokkaa. Vaikka sainkin jo 2km jälkeen pohkeeni aika hyvään jökkiin, niin tämä rivakka aloitus toimi hyvänä herätyksenä kropalle. Hölläsin suosiolla tahtia ja tiputin vauhtia neljän minuutin mukavammalle puolelle. Yllätyin kuitenkin miten hyvin pystyin pitämään 4.05-4.15 min/km tahtia yllä. Paikoittain mentiin jopa kovempaakin. Musa soi korvissa, keli oli sopiva, porukka kannusti ja matka edistyi kivuttomasti. Ekan kierroksen loppuvaiheessa havahduin katsomaan muutakin kuin tahtia ja huomasin meneväni ekan puolikkaan selkeästi alle puolentoista tunnin. Kepeästi liikkui siis tossut :)
Toiselle kierrokselle lähtiessä alkoi adrenaliini nousta entisestään, koska teoreettiset mahdollisuudet alle kolmen tunnin alitukseen oli heitetty ulottuville. Viime vuoden Kuopio Maratonilla tahti hidastui nimenomaan toisella kierroksella noin 24,5km kohdalla, joten vielä ei todellakaan oltu voiton puolella. Päätin jatkaa edelleen fiilispohjalta juoksemista vauhtien suhteen enkä tehnyt radikaaleja muutoksia suuntaan enkä toiseen. Otin geelin aina noin 30min välein ja napsin siinä ohessa sitten glukoosia, sekä urheilujuomaa huoltopisteiltä. Noin 30km jälkeen alkoi nousut tuntua jo enemmän jaloissa ja kimmoisuutta ei askeleessa ollut enää samaan tapaan. Mäet piti paikoin mennä hieman "runttaamalla" ja sitten varovasti etsiä taas hyvä tahti tasaisella. Tässä vaiheessa elettiin ehkäpä maratonin vaikeinta osuutta, koska pitkä matka oli jo takana, mutta riittävän pitkä kuitenkin pilaamaan hyvän juoksun.
Energiatasot olivat kuitenkin hyvät eikä lihaskipukaan ollut vielä sietämätön. Ainoastaan oikea takareisi alkoi osoittaa merkkejä kovasta rasituksesta ja tunsin "kramppipesäkkeen" alkavan muodostua sinne. Myös lantion alue alkoi turtua rasituksesta. Kolotuksista ja kivuista pitää aina siirtää ajatuksen äkkiä pois ja aloin mietiskellä kaikkia mukavia juttuja. Aloin myös laskea mielessäni, että jos viimeinen kymppi taittuisi vielä samaa vauhtia, niin todella mentäisiin kolmen tunnin alitse. Tutussa ympäristössä/reitissä on helppo jakaa voimia, kun tietää mitä edessä vielä on. Tiesin, että rautatieasemalta lähtevään viimeiseen nousuun piti säästää vielä vähän ruutia, joten tulin Haapaniemi-Vänäri-osuuden tasaisen varmaa vauhtia.
Viimeisessä nousussa piti tosiaan laittaa lisää pökköä pesään, jotta sain pidettyä riittävän hyvän vauhdin vielä yllä. Tässä vaiheessa takareisi alkoi olla jo sitä mieltä, että kohta taitaa alkaa riittämään. Krampeilta kuitenkin säästyttiin ja pian Kuopio-halli ilmaantuikin näköpiiriin. Tsekkasin kelloa ja se näytti aikaa kuluneen 2:54 ja risat! Matkaa maaliin oli enää reilut 500m, joten nyt alkoi hymy nousta jo kasvoille :) Kuopio-halliin sisääntultaessa tuntui kaikki kolotukset kadonneen ja jäljellä olisi enää vajaa ratakierros ja se olisi sitten siinä! Takasuoran varrella olikin oma perhe kädet pystyssä kannustamassa ja heitteltiin siinä vauhdista femmoja. Pitkä ja hyvä juoksu sai arvoisensa maalintulon, kun ajanotto pysähtyi lukemiin 2h 57min 06s!
Sain kuulla heti maaliin tultuani, että olin tullut yleisessä sarjassa neljänneksi! Aivan huikea juttu sekin, mutta vaikken olisi palkintosijoille päässytkään, niin olisin ollut kolmen tunnin alittamiseen enemmän kuin tyytyväinen! Onnistuneesta juoksusta kertoo varmasti sekin, että juoksin elämäni toiseksi (1:28:18) ja kolmanneksi (1:28:48) kovimmat ajat puolikkaalla (pb: 1:25:30)! Vieläpä peräkkäin :)
Palautetta
Kisakeskuksen siirtäminen Rauhalahdesta Kuopio-halliin oli mielestäni hyvä uudistus. Lähtö- ja maalialueet oli sijoitettu hyvin ja homma toimi siltä osin moitteettomasti. Hallin sisälle saatiin kätevästi kaikki esittely- ja hierontapisteet sekä tavaransäilytys. Myös katsojien näkökulmasta Kuopio-halli on parempi paikka seurata juoksijoiden maaliintuloa, koska katsomoon mahtuu paljon porukkaa istumapaikoille ja näkyvyys on hyvä. Lisäksi sisätila on aina suojaisa eikä mahdollinen sade pääse haittaamaan meininkiä kisakeskuksessa.
Reitin sijoittaminen osittain kaupungin keskustaan on varmasti haasteellista, mutta siinä oli onnistuttu mielestäni aika hyvin. Varsinkin kauppakadun osuus oli hieno pätkä juosta! Porukkaa oli myös tullut kiitettävästi kannustamaan terasseille ja katujen varsille. Kuten olen aiemminkin jo maininnut niin yleisön välittömässä läheisyydessä on hienoa kisata :) Kannustuksista saa aina lisäenergiaa.
Vaikka liikenteenohjaus toimikin hyvin, niin reittimerkintöjen osalta jäi paikoin parannettavaa. Esimerkiksi Väinölänniemessä Lappalaisenkadulla kalkkiviiva kulki milloin vastaantulijoiden kaistalla ja milloin oikealla puolella, joka aiheutti kohdalle sattuneissa vastaantulevissa autossa hämmennystä.
Huoltopisteitä oli mielestäni sopivasti ja homma pelasi niissä hienosti.
Kokonaisuutena tapahtuma oli oikein hyvä ja Kuopio Maratonia kelpaa suositella muillekin. Kaupunkireitti ei ole ehkä se optimaalisin ennätysten rikkomiseen, mutta tarjolla on kaunista pätkää pitkin Kallaveden rantaa sekä lupsakkaa savolaista menoa ja meininkiä!
Valmistautuminen
Pirun sitkeä yskä häiritsi parin viikon ajan ennen kisapäivää. Se teki harjoittelusta aika haastavaa, muttei onneksi kuitenkaan estänyt sitä täysin. Joka päivä jännitin josko se alkaisi tekemään siitä ihan kunnon lenssua, mutta onneksi se pysyi aisoissa. Vaikka kesällä tuli juostua aika paljon ja vauhti tuntui hieman kasvaneen viime vuodesta, niin valmistelevat viikot ennen maratonia eivät oikein menneet suunnitellulla tavalla. Jouduin lyhentämään lenkkejä, tekemään vaihtoehtoisia harjoitteita ja sitten yksinkertaisesti lepäämään enemmän. Päätin tehdä pitkän (n. 27.5km) suuntaa antavan testilenkin viikkoa ennen maratonia ja tehdä sitten sen perusteella lopullisen päätöksen osallistumisesta. Lenkki meni ihan hyvin ja suurin piirtein viime vuoden maratonin vauhtia (4.27 min/km), joten uskalsin raapustaa nimen osallistujien listalle. Yskä ei ollut helpottanut, muttei toisaalta pahentunutkaan ja uskoin sen helpottavan seuraavan viikon aikana.
Kisa
Saavuin kisapaikoille jo hyvissä ajoin, että ehtisin ottaa hyvät alkulämmöt ennen starttia (ja etsiä hallin läheltä autopaikan). Olo tuntui hyvältä ja pirteältä, joten pistin realistiseksi tavoitteeksi parantaa parilla minuutilla viime vuotista aikaa (3:08:57). Houkuttelevalta tuntunut ajatus lähteä koittamaan alle kolmen tunnin alitusta ei rehellisesti sanottuna ollut vielä tässä vaiheessa mielessä. Alle kolmeen tuntiin vaadittava vauhti (alle 4.15 min/km) on tuntunut treeneissä hieman liian kovalta maratonia ajatellen. Ajattelin lähteä reippaasti matkaan ja juosta enemmänkin fiiliksen kuin tavoitevauhdin mukaan. Jos kovempi vauhti tuntuisi hyvältä, niin sitten koitettaisiin pitää sitä yllä. Hölkkäilin ja verryttelin Kuopio-hallin läheisyydessä sekä kävin tsekkaamassa paikat hallin sisältä. Kroppaa oli tankattu lähipäivinä sen verran topakasti, että jouduin lähtemään kesken verryttelyn tekemään ylimääräisen vessakeikan. Helpotuksen jälkeen olikin jo aika siirtyä lähtökaaren tuntumaan odottamaan lähtölaukausta.
 |
| Lets run a marathon, but first let me take a selfie! |
 |
| Edellisiltana napattu kuva Kuopio-hallin kisakeskuksesta. |
 |
| Maratonia varten sisäänajetut Salming Distance D1:t. |
Kello 11.00 päästiin vihdoin matkaan ja kärjen vauhti yllätti jo heti ensimmäisillä kilometreillä ollen 3.30-3.59 min/km luokkaa. Vaikka sainkin jo 2km jälkeen pohkeeni aika hyvään jökkiin, niin tämä rivakka aloitus toimi hyvänä herätyksenä kropalle. Hölläsin suosiolla tahtia ja tiputin vauhtia neljän minuutin mukavammalle puolelle. Yllätyin kuitenkin miten hyvin pystyin pitämään 4.05-4.15 min/km tahtia yllä. Paikoittain mentiin jopa kovempaakin. Musa soi korvissa, keli oli sopiva, porukka kannusti ja matka edistyi kivuttomasti. Ekan kierroksen loppuvaiheessa havahduin katsomaan muutakin kuin tahtia ja huomasin meneväni ekan puolikkaan selkeästi alle puolentoista tunnin. Kepeästi liikkui siis tossut :)
Toiselle kierrokselle lähtiessä alkoi adrenaliini nousta entisestään, koska teoreettiset mahdollisuudet alle kolmen tunnin alitukseen oli heitetty ulottuville. Viime vuoden Kuopio Maratonilla tahti hidastui nimenomaan toisella kierroksella noin 24,5km kohdalla, joten vielä ei todellakaan oltu voiton puolella. Päätin jatkaa edelleen fiilispohjalta juoksemista vauhtien suhteen enkä tehnyt radikaaleja muutoksia suuntaan enkä toiseen. Otin geelin aina noin 30min välein ja napsin siinä ohessa sitten glukoosia, sekä urheilujuomaa huoltopisteiltä. Noin 30km jälkeen alkoi nousut tuntua jo enemmän jaloissa ja kimmoisuutta ei askeleessa ollut enää samaan tapaan. Mäet piti paikoin mennä hieman "runttaamalla" ja sitten varovasti etsiä taas hyvä tahti tasaisella. Tässä vaiheessa elettiin ehkäpä maratonin vaikeinta osuutta, koska pitkä matka oli jo takana, mutta riittävän pitkä kuitenkin pilaamaan hyvän juoksun.
Energiatasot olivat kuitenkin hyvät eikä lihaskipukaan ollut vielä sietämätön. Ainoastaan oikea takareisi alkoi osoittaa merkkejä kovasta rasituksesta ja tunsin "kramppipesäkkeen" alkavan muodostua sinne. Myös lantion alue alkoi turtua rasituksesta. Kolotuksista ja kivuista pitää aina siirtää ajatuksen äkkiä pois ja aloin mietiskellä kaikkia mukavia juttuja. Aloin myös laskea mielessäni, että jos viimeinen kymppi taittuisi vielä samaa vauhtia, niin todella mentäisiin kolmen tunnin alitse. Tutussa ympäristössä/reitissä on helppo jakaa voimia, kun tietää mitä edessä vielä on. Tiesin, että rautatieasemalta lähtevään viimeiseen nousuun piti säästää vielä vähän ruutia, joten tulin Haapaniemi-Vänäri-osuuden tasaisen varmaa vauhtia.
Viimeisessä nousussa piti tosiaan laittaa lisää pökköä pesään, jotta sain pidettyä riittävän hyvän vauhdin vielä yllä. Tässä vaiheessa takareisi alkoi olla jo sitä mieltä, että kohta taitaa alkaa riittämään. Krampeilta kuitenkin säästyttiin ja pian Kuopio-halli ilmaantuikin näköpiiriin. Tsekkasin kelloa ja se näytti aikaa kuluneen 2:54 ja risat! Matkaa maaliin oli enää reilut 500m, joten nyt alkoi hymy nousta jo kasvoille :) Kuopio-halliin sisääntultaessa tuntui kaikki kolotukset kadonneen ja jäljellä olisi enää vajaa ratakierros ja se olisi sitten siinä! Takasuoran varrella olikin oma perhe kädet pystyssä kannustamassa ja heitteltiin siinä vauhdista femmoja. Pitkä ja hyvä juoksu sai arvoisensa maalintulon, kun ajanotto pysähtyi lukemiin 2h 57min 06s!
Sain kuulla heti maaliin tultuani, että olin tullut yleisessä sarjassa neljänneksi! Aivan huikea juttu sekin, mutta vaikken olisi palkintosijoille päässytkään, niin olisin ollut kolmen tunnin alittamiseen enemmän kuin tyytyväinen! Onnistuneesta juoksusta kertoo varmasti sekin, että juoksin elämäni toiseksi (1:28:18) ja kolmanneksi (1:28:48) kovimmat ajat puolikkaalla (pb: 1:25:30)! Vieläpä peräkkäin :)
 |
| (Kuva: Sari Jäntti) |
 |
| (Kuva: Sari Jäntti) |
 |
| Kauden toinen podium-sijoitus! Nelossija maistui oikein hyvältä :) Voiton vei hieman yllättäen vasta 17-vuotias Samuli Hussa, joka kellotti todella kovan ajan 2:46:07! Jos tulostaso on tätä luokkaa ensikertalaisella niin tulevaisuudessa tästä kaverista tullaan kuulemaan vielä! Onnittelut kaikille muillekin mitalisteille! (Kuva: Sari Jäntti) |
 |
| Naama on kuin Naantalista, kun on nelossija on plakkarissa. (Kuva: Sari Jäntti) |
Palautetta
Kisakeskuksen siirtäminen Rauhalahdesta Kuopio-halliin oli mielestäni hyvä uudistus. Lähtö- ja maalialueet oli sijoitettu hyvin ja homma toimi siltä osin moitteettomasti. Hallin sisälle saatiin kätevästi kaikki esittely- ja hierontapisteet sekä tavaransäilytys. Myös katsojien näkökulmasta Kuopio-halli on parempi paikka seurata juoksijoiden maaliintuloa, koska katsomoon mahtuu paljon porukkaa istumapaikoille ja näkyvyys on hyvä. Lisäksi sisätila on aina suojaisa eikä mahdollinen sade pääse haittaamaan meininkiä kisakeskuksessa.
Reitin sijoittaminen osittain kaupungin keskustaan on varmasti haasteellista, mutta siinä oli onnistuttu mielestäni aika hyvin. Varsinkin kauppakadun osuus oli hieno pätkä juosta! Porukkaa oli myös tullut kiitettävästi kannustamaan terasseille ja katujen varsille. Kuten olen aiemminkin jo maininnut niin yleisön välittömässä läheisyydessä on hienoa kisata :) Kannustuksista saa aina lisäenergiaa.
Vaikka liikenteenohjaus toimikin hyvin, niin reittimerkintöjen osalta jäi paikoin parannettavaa. Esimerkiksi Väinölänniemessä Lappalaisenkadulla kalkkiviiva kulki milloin vastaantulijoiden kaistalla ja milloin oikealla puolella, joka aiheutti kohdalle sattuneissa vastaantulevissa autossa hämmennystä.
Huoltopisteitä oli mielestäni sopivasti ja homma pelasi niissä hienosti.
Kokonaisuutena tapahtuma oli oikein hyvä ja Kuopio Maratonia kelpaa suositella muillekin. Kaupunkireitti ei ole ehkä se optimaalisin ennätysten rikkomiseen, mutta tarjolla on kaunista pätkää pitkin Kallaveden rantaa sekä lupsakkaa savolaista menoa ja meininkiä!
maanantai 7. syyskuuta 2015
Kallaveden kierros 2015
Aiempina vuosina Kallaveden kierros on ajettu touko-kesäkuun vaihteessa, mutta koska uutena tapahtumana kisakalenteriin ilmaantunut Tour de Tahko ajettiin samaan aikaan niin Kallaveden kierros oli siirretty syksymmälle (23.8.). Poikkeavan ajankohdan lisäksi myös kierroksen luonne poikkesi totutusta vauhdista ja koko lenkki ajettiin leppoisampana yhteislenkkinä. Matkavaihtoehdot olivat pituuksien osalta suurinpiirtein samat (100+ km / 200+ km), mutta tällä kertaa reilu satkun lenkki kiersikin länsirannan kautta. Kakssatasen polkijat jatkoivat matkaa kohti vehmeriä ja sieltä sitten jännevirran kautta kiertäen takaisin keskustaan.
Lähtö tapahtui Forte Sportin edestä sunnuntaiaamuna kello 9.00 ja paikalle oli tullut noin 40 pyöräilijää. Keli oli kuin Tjäreborgin mainoksesta ja tuli siinä heti mieleen, että olisin voinut ketjujen lisäksi rasvata myös hieman omaa nahkaa. Aurinkorasvalla. Ne on ne mun apumekaanikot (lapset), jotka puolestaan käyttäisivät mielellään ketjurasvaa myös kasvomaalauksiin. :)
Lenkki oli kaikin puolin leppoisaa menoa reilulla kolmen kympin keskareilla ja se toimi hyvänä pitkänä valmistavana harjoituksena maratonia ajatellen. Reitin varrella oli huoltoautoja liikkeellä ja matkan aikana pidettiin muutama pitstoppi. Kokonaismatkaa itselle kertyi 132,84km ja ajoaika oli 4h 18min 54s.
Lähtö tapahtui Forte Sportin edestä sunnuntaiaamuna kello 9.00 ja paikalle oli tullut noin 40 pyöräilijää. Keli oli kuin Tjäreborgin mainoksesta ja tuli siinä heti mieleen, että olisin voinut ketjujen lisäksi rasvata myös hieman omaa nahkaa. Aurinkorasvalla. Ne on ne mun apumekaanikot (lapset), jotka puolestaan käyttäisivät mielellään ketjurasvaa myös kasvomaalauksiin. :)
 | ||
| Kööri valmiina lähtöön Forte Sportin nurkilla. |
 |
| Tauko 1 Maaningan ST1:llä |
 |
| Tauko 2 Hirvilahden kaupalla |
Lenkki oli kaikin puolin leppoisaa menoa reilulla kolmen kympin keskareilla ja se toimi hyvänä pitkänä valmistavana harjoituksena maratonia ajatellen. Reitin varrella oli huoltoautoja liikkeellä ja matkan aikana pidettiin muutama pitstoppi. Kokonaismatkaa itselle kertyi 132,84km ja ajoaika oli 4h 18min 54s.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)