Finntriathlon Joroinen 2015

Jos jokin kisa on joskus mennyt nappiin, niin se oli kyllä tämä :) Todella huojentavaa sanoa nyt noin, koska mm. Vanajanlinnan uintiosuus jätti jälkeensä aika paljon työmaata ja sitä tässä on viimeinen kuukausi koitettu rakentaa todenteolla paremmaksi.

Valmistautuminen
 

Valmistautuminen kisaan meni yhtä vatsatautista viikonloppua lukuunottamatta suunnitelmien mukaisesti. Mukavana yllätyksenä sain vihdoin heinäkuun alussa hommattua itselleni tempopyörän ja ehdin sen jo aika mukavasti sisäänajamaan kisaa varten. Vauhti tuntui heti nousseen taas pari napsua uuden pyörän myötä ja innolla odottelin, että pääsen sillä ensimmäistä kertaa viivalle.

Aikakone

Koska avovesi elementteineen (tuuli, aallokko, näkyvyys, yms.) oli ollut tähän asti uinnin ongelmakohtina, niin niitä alettiin työstää sitten paremmiksi. Myös nuppi oli saatava pysymään tekniikan lisäksi paremmin kasassa. Pidettiin mm. mökillä treeniviikonloppu, jossa appiukkoni pyöritti moottoriveneellä allokkoa ympärillä koko uinnin ajan, jotta saataisiin uinti kulkemaan kovassakin aallokossa :D Tekemällä oppii ja kohtahan se alkoikin sujua paremmin. Vielä työnsarkaa kuitenkin uinnissa on ihan riittävästi, joten treenailut jatkuu entiseen malliin.

Kesämökin treenimaisemissa

Juoksu puolestaan on kulkenut todella hyvin nyt kesällä ja siinä koitin pitää vauhtikestävyyttä yllä juoksemalla 7-21km lenkkejä. Juoksemalla saan kuitenkin jalat pahiten jumiin, joten viimeiset valmistelevat lenkit oli hyvin maltillisia ja ne tehtiin ”pyörästä juoksuun”-periaatteella. Jalat ei ole vielä selvästikään tottuneet tälläiseen ja otollisimmat hetket krampeille on aina ekalla kilometrillä pyörän päältä juoksuun lähdettyä. Ehkäpä sekin treenien myötä alkaa tasoittumaan.

Joroisiin saavuttiin perheen kanssa jo hyvissä ajoin. Olin luvannut tehdä Finntriathlonille vielä yhdet ilmakuvaukset ennen kisaa, joten to-pe oli ohjelmassa myös kopterin pyörittelyä kisapaikan välittömässä läheisyydessä. Ehdin käydä myös jo torstaina kisainfossa ja tsekkaamassa vaihtoalueet läpi, joten perjantaina jäi hyvin aikaa tehdä viimeiset hienosäädöt ja valmistelut kisaa varten. Tai oikeastaan hienosäätöä kaipasi eniten fillari, johon pyöräytettiin uudet kisakumit alle (kiitos Peräsalmen Jukka) ja fiksattiin pieni satulaputkiongelma kuntoon. Mieheen tankattiin myös paljon nestettä ja vielä jonkin verran hiilaria. Sitten hyvissä ajoin nukkumaan, jotta akut olisivat aamulla täynnä virtaa!

Työt ennen hupia!

Valvatus kisakuosissa

11.14 lähtölaukaus ja sitten matkaan!

Urheilukentälle nousee telttoja kuin sieniä sateella

T2:lla alkaa olla varustepussit siististi paikoillaan

Kisapäivä

Kisapäivän aamulla heräsin jo seitsemältä tankkaamaan topakan aamupalan. Olo oli hieman tokkurainen ja vanha rintarangan jumivaiva muistutteli ikävällä tavalla olemassaolostaan. Ikävä kipu vaivasi pitkin aamua. Sain jumpattua rintarankaa onneksi vetreämmäksi ja valvatukselle saavuttaessa en muistanut enää koko hommaa.

Uinti ja T1

Aika kului kuin siivillä ja kohta kello viittoikin kohti yhtätoista, jolloin kuumaryhmä starttaisi. Harmittava tapaus sattui n. 20 sekuntia ennen lähtölaukausta, kun vaihtoalueelta kuului kova pamaus. Jonkun kisaajan pyörän kumi puhkesi juuri siis ennen lähtölaukausta. Tiesin ettei se kuulunut omasta pyörästä, koska ääni tuli vaihtoalueen järvenpuoleiselta sektorilta ja omani fillarini oli puolestaan kauempana. Lähtölaukaus lähetti kisaajat matkaan ja niinpä alettiin Tompan ja Micon kanssa siirtyä lähtökarsinaan odottamaan omaa (M 30-34) starttia, joka oli 11.14. Hetken kuluttua laskettiinkin jo sekunteja ja sitten mentiin!

Tompan kanssa lähtökarsinassa n. 5min ennen starttia. (Kuva: Anu Pesonen)

Koska Vanajanlinnassa olin ajatellut kisaavani myös uinnissa, niin tänään en ajatellut niin tehdä. Kuulostaa nurinkuriselta, mutta uinnissa mun kilpailuvietistä on toistaiseksi vaan haittaa. Jos koitan tehdä ns. nopeaa suoritusta niin homma menee täysin puihin. Siispä sijoittauduin lähtöryhmän puolen välin takapuolelle ja otin lähdön erittäin rauhallisesti. Vedin pitkää liukua heti alusta lähtien ja keskityin hyvään hengitykseen. Alkuperäinen suunnitelma oli uida oikeaa reunaa poijulinjan mukaisesti, mutta koska monella muullakin oli sama suunnitelma, niin reitti oli heti tukossa. Vasen reuna levisi nopeasti vasemmalle ja siten keskelle aukesi sopiva rako. Otin paikkani siis rykelmän keskeltä ja siinä mentiinkin n. 550 metriä. Olen treeneissä katsonut kellosta aina sopivan väliajoin vauhtia, mutta nyt sitä en tehnyt. Uintiaikaa tärkeämpi oli saada nyt tehtyä ehjä kisauinti. Uinti kulki todella rennosti ja menin omaa tasaista tahtiani koko matkan. Suunnistus tuntui välillä hankalalta, koska poijut katosivat näköpiiristä uimareiden sekaan. Sain uitua kuitenkin suhteellisen suoraan pois lukien viimeisellä suoralla tehdyt mutkittelut. Rantauduttua tsekkasin vasta ekan kerran kelloa ja se näytti uintiajaksi 35min ja risat! Huippu-uinti :) Tuo on itselle hyvä aika tällä matkalla varsinkin kun ihmismassa hidastaa välillä menoa omalta osaltaan.

Ensimmäinen vaihto meni jotenkin hitaasti. Jotain ylimääräistä häsläystä siinä oli koska sain tuhrattua siihen aikaa 4.19.

Pyöräily ja T2

Pyörä kulki alusta lähtien kovaa. Keli oli aurinkoinen ja mikä parasta niin tuuli oli heikkoa. Reilut 10km meni 40km/h keskarilla eikä se tuntunut mitenkään vaivalloiselta. Kropassa tuntui olevan hyvin energiaa ja hyvin mennyt uinti nosti fiiliksiä entisestään. Rantasalmelle mennessä edellisten lähtöjen porukkaa oli paljon ohiteltavana, mutta aina löytyi tilaa ohittaa. Koitin ajaa itsekin mahdollisimman herrasmiesmäisesti ja pitää ajovälit yli 10 metrissä. Samoiten jos joku ohitti minut niin annoin tilaa. Rantasalmen kääntöpaikalle (45km) tultiin hyvää vauhtia 38,5km/h keskarilla. Paluumatka sujui myös samaa tahtia, mutta vanhan vitostien loppuosuuden mäet ja vastatuuli hieman pudottivat vauhtia. Pyöräosuus taittui ennakoitua parempaan aikaan 2.22.36 (37,87 km/h) eikä jalat tuntuneet vielä edes keitetyiltä nuudeleilta.

Toisen vaihdon tiesin hoituvan nopeammin ja siihen kului aikaa vain 1.58.

Pyörältä jalkauduttu ja juoksujalkaa kohti T2:sta. (Kuva: Pertti Jäntti)

Juoksu

Heti juoksun alussa koitin painottaa itselleni, että ”Nyt vaan maltilla matkaan. Iisisti. Ihan rauhassa haet sen vauhdin”. Teoriassa hyvä idea, mutta siinä adrenaliinipöllyissä huomasin juoksevani heti 3:50/km vauhtia :D Ekalla kilometrillä etureidet meni aivan tukkoon. Kiristelyt alkoi pikkuhiljaa lähestyä kramppeja, kunnes sitten pudotin vauhtia reilusti ja pidin vauhdin alhaalla niin pitkään kunnes jalat alkaisi taas tuottaa tehokasta toimintaa. Alkavat etureisikrampit sulivat onneksi ekalla kierroksella pois ja sain nostettua vauhtia 4:20-4:30/km hujakoille. Eka kierros meni aikalailla omissa ajatuksissa, mutta jo tokalla kierroksella aloin huomata enemmän tuttuja naamoja yleisössäkin :)

(Kuva: Sari Jäntti)

(Kuva: Ismo Nikkonen)

Vaikka mutkitteleva juoksureitti pitkin kirkonkylää ei ole ehkä ihan se helpoin mahdollinen, niin tykkään kisata todella paljon yleisön välittömässä läheisyydessä. Kannustuksista saa uskomattoman paljon voimaa ja koitinkin heittää vitosia kaikille, jotka kättä tarjosivat. Vaihdettiin myös oman pojan ja vaimon kanssa femmat jossain vaiheessa juoksua :) Mieleen jäi eritoten kaveriporukan paljukatsomo eräällä sivukujalla, pieni rumpalityttö talon edessä, sekä vanhemmat pariskunnat vesiletkujen kanssa antamassa viilennystä kisaajille!

Hieman reilu 7km enää maaliin ja vielä hymy irtoaa :) (Kuva: Timo Kanaoja)

Juoksu kulki alun vaikeuksien jälkeen aika mallikkaasti (mutta maltillisesti) ja sieltä se maali alkoi pikkuhiljaa häämöttää. Pienet tuuletukset vielä maalisuoralla sitten ”kepein” askelin maaliin. Puolikas taittui myös arvioitua kovempaan aikaan 1:34:47 ja kokonaiskisan aika oli 4:39:01! Aivan nappi suoritus ja omat arviot ylittyi kirkkaasti :) Sijoitus omassa sarjassa (M 30-34) 18./153 ja over all:ssa 97./1318.

Maalisuoralla pienet tuuletukset :) (Kuva: Mika Martikainen)

Maalissa odottelikin perhettä ja ystäviä, joiden kanssa päästiin heti fiilistelemään hyvin mennyttä kisaa :)

Hymyt herkessä (Kuva: Päivi Jäntti)

(Kuva: Päivi Jäntti)

(Kuva: Sari Jäntti)

Jälkimainingit ja -meiningit

Kisan jälkeen olo oli yllättävän pirteä, vaikka keli muuttuikin aika lämpimäksi kisan aikana. Heti kisan jälkeen ei meinannut ruoka maistui millään, mutta iltaan mennessä kroppaa oli ravittu kolmella lämpimällä aterialla ja muutamalla ohraisella urheilujuomalla :) Hieman jäykkiä jalkoja käytiin myös jumppaamassa vetreämmiksi vielä iltakemuissa, jossa kansan tanssikenkiä liikutti Lipsaset.

Kokonaisuudessaan aivan mahtava päivä! Hyvän kisan lisäksi tuli nähtyä paljon vanhoja kavereita ja tuttuja sekä tapaisin lukuisia uusia tuttavuuksia. Tästä on hyvä jatkaa kohti loppukesän kisoja!

Kiitokset

-Perheelle, ystäville, tutuille ja tuntemattomille tuesta ja tsemppauksesta!
-Finntriathlonin porukalle kiitokset jälleen kerran mahtavista kisoista
-Henri Huttunen / Onnisport, kisa-asuista / ravinteista / lihashuoltotuotteista
-Lassi Ikonen / Intersport Myllymäki (Lappeenranta), Työkalun lainasta kisan ajaksi. Oli tarpeen :)
-Jukka Peräsalmelle kisaa edeltävästä pyörähuollosta
-Kaikille valokuvaajille iso kumarrus tapahtuman taltioinnista

Finntriathlon Vanajanlinna 2015

Viime viikonloppuna (13.-14.6) Vanajanlinna täyttyi triathleeteista parin päivän ajaksi, kun lauantaina kisattiin ensin Business Triahtlon ja sunnuntaina sitten sprinttimatkat.

Itselleni tämä ei ollut pelkästään triathlonkauden avaus, vaan samalla olin ensimmäistä kertaa viivalla yksilökisassa enkä osana joukkuetta. Melko kuumottavaa, etten sanoisi :) Valmistautumiset oli mielestäni vuodenaikaan nähden suht hyvällä mallilla, mutta uinti jännitti eniten koska alla oli vain viikon verran treeniä avovedessä.

Lauantaina oli Hämeenlinnassa huikean hieno keli! Aurinko paistoi puolipilviseltä taivaalta ja mittari keikkui 23-24´C-asteessa. Sunnuntai puolestaan valkeni koleana (13´C) ja sateisena. Koitin virittäytyä tunnelmaan toteamalla, että onneksi keli on kaikille sama :) Ja kun vauhtiin sitten pääsee, niin kylmä tuskin pääsee pahasti iskemään.

Alkuvalmisteluiden ja kisainfon jälkeen vein kamat vaihtoalueelle ja suuntasin sitten kohti rantaa. Noin kymmenen minuuttia ennen starttia pulahdin veteen kastautumaan. Aluksi hieman "raikkaalta" tuntunut 15.7´C-asteinen vesi alkoi pian tuntua ihan miellyttävältä. Tuuli kuitenkin oli voimistunut ja allokkoa syntyi järvelle.

Kellon lähestyessä kahta syke alkoi nousta ja vedessä odottelevien uimareiden seassa oli aistittavissa lähtöjännitystä. Asettauduin ryhmän vasempaan laitaan suurinpiirtein keskivaiheille, etten jäisi nopeimpien jalkoihin, mutta saaden kuitenkin mahdollisesti hyvän peesipaikan. Torven kajahtaessa katumajärvellä lähti 140 uimarin joukko matkaan! Olin päättänyt uida omaa tahtia pitäen vauhtia kuitenkin reippaana. Koitin uida ruuhkassa fiksusti rynnimättä ja etsimällä hyvää linjaa/paikkaa. Kevyttä kontaktia toki tuli alussa koko ajan, mutten antanut sen häiritä. Eka poiju saapuikin nopeasti ja ongelmitta näköpiiriin ja porukkaa alkoi pakkaantua tiukemmaksi ryhmäksi. Jouduin nostamaan asentoa pystympään ja hidastamaan tahtia. Kun löysin taas sopivan raon koitin lähteä jatkamaan samaa vauhtia. Sittenpä alkoikin kokemattoman avovesiuimarin ongelmat. Heti aluksi nielaisin pari aaltoa ja se sai häkeltymään hetkellisesti. Koitin pitää tekniikkaa kasassa, mutta nielty vesi/ilma sekoitti hengitystä pahasti. Joka hengityksellä tunnuin nielevän vain lisää ilmaa ja vettä. Matka jatkui koko ajan, mutta hitaasti kunnes siitä tuli täysin mahdotonta. Koitin kääntyä selällenikin, mutta sekään ei auttanut. Oli pakko viheltää peli hetkeksi seis ja nostaa asento täysin pystyyn. Kun sain röyhtäiltyä/yskittyä suuren määrän nieltyä ilmaa ja vettä pois pääsin taas matkaan. Sekoilu oli verottanut voimia ja jouduin jatkamaan uiden jaksottaisesti vapaata ja rintaa. Tiesin, että avovedessä en pääsisi lähelle halliaikoja (n. 12min/750m), mutta tälläiseen en todellakaan ollut varautunut. Uintiaika oli melko mieltä latistava 19.19...

Kuvassa näkyvä pieni hymynkare ei kerro hyvästä fiiliksesta. Naureskelen todennäköisesti epäuskoisena täysin reisille menneen uinnin johdosta. (Kuva: Sari Jäntti)

Ensimmäinen vaihto oli myös hidas (4.01) ja uinnista tokeneminen vaati varmasti siinä veronsa. Märkäpuvusta kuoriuduttuani ja kypärän päähän saatuani alkoi fiilis taas nousta, kun tiesin pystyväni parempaan seuraavissa lajeissa. Pyörä kulki heti alusta alkaen melko hyvin ja saavutin nopeasti uinnissa karkuun päässeetä kisaajia. Vaikka linnan suuntaan polkiessa vastatuuli olikin paikoittain aika kovaa, niin uintiharmitus oli antanut sen verran kiukkua pyöräilyyn että reisissä riitti watteja painaa menemään. Pyöräilyosuudesta kolme kierrosta meni ilman peesiapua ja vain yhdellä kierroksella pääsiin nopean ryhmän mukaan. Fillariosuus taittui aikaa 34.30 (keskari 34.8 km/h).

Kiri on alkanut (Kuva: Timo Kanaoja)

Toinen vaihto olikin sitten nopeampi (1.13) ja juoksuun lähtö pyörän jälkeen tuntui onnistuvan hyvin. Otin alussa jo suht napakan vauhdin ja noin kilometrin jälkeen pohkeissa alkoi tuntua pientä nykimistä. Ne menivät onneksi pian ohi ja sain pidettyä hyvän tahdin yllä. Ohiteltavia riitti myös juoksuosuudella, joka kohotti mielialaa. Juoksu hoitui ongelmitta ajassa 21.14, joka oli ihan ok suoritus alun ongelmien jälkeen.

T2 takana (Kuva: Sari Jäntti)

Maalisuoran loppukiritykset (Kuva: Sari Jäntti)

Viralliseksi loppuajaksi merkittiin 1.20.09, jolla sijoittauduin M30-34-sarjassa sijalle 19./39. Täytyy sanoa, että tuon katastrofiuinnin jälkeen olen lopputulemaan jopa tyytyväinen :) Se ei kovin kauas jäänyt siitä varovaisesta arviosta (1.19.00), jonka tein ennen kisaa.

Yhteenvetona omasta suorituksesta jäi aika ristiriitaiset fiilikset. Vaikka pääsin kohtalaiseen lopputulokseen niin uinti sakkasi ja pahasti. Tekemistä sillä saralla siis riittää. Pyöräily meni tällä erää aika kivuttomasti, mutta vauhtia pitäisi saada siihenkin lisää. Juoksu kulki yllättävän hyvin ottaen huomioon paljonko alkusähläys vei energiaa. Tästä on hyvä jatkaa kehittymistä. Triathlonharrastus on kuitenkin nyt virallisesti alkanut, kun ekat kisat on kisattu!

Kiitokset kotiväelle kannustuksesta! Energiageeleistäkään ei lähde niin paljon energiaa kuin mukana olleiden kannustajien huudoista :) Kiitokset myös Finntriathlonin porukalle hienon kisan järjestämisestä. Reitti, huolto ja järjestelyt toimi hienosti! Pidin Vanajanlinnan miljööstä kisapaikkana ja toivottavasti tämä kisa on tarjolla jatkossakin.

Tsekkaa myös --> TULOKSET

Tour de Tahko 2015

Perinteisen Kallaveden kierroksen tilalle tullut Tour de Tahko polkaistiin viime sunnuntaina 31.5.2015. Kisakeskuksena toimi luonnollisesti Tahko ja tarkemmin ottaen Tahko Spa. Paikalle oli saapunut noin 150 pyöräilijää, jotka saivat valita matkansa vaihtoehdoista 50, 92 tai 207 km. Tapahtuman järjestäjinä toimivat yhteistyössä Finntriathlon, Kuopion pyöräilyseura sekä IC Events.

Tapahtumapäivä

Kahden sadan kilometrin lenkkejä tulee harvoin ajettua ja nyt kun tarjolla oli mahdollisuus hyvässä ryhmässä ajamiseen, niin raapaisin nimeni 207km sarjan listaan. Tämän lenkin oli tarkoitus toimia pohjustuksena kesän muita ajoja ajatellen, joten valitsin suosiolla kuntosarjan. Tavoitteena oli tehdä tasaisen varma ajo ja päästä maaliin ilman havereita.

Radon lähtövalmiina

Jussi lähtötäpinöissä. Huomaa ea-laukusta tuunattu geelipussi :)

Tomppa, fitnesspeukku ja höyhenen kevyt Rose Span parkkiksella.

Ilmaiseksi BMC-tallia mainostava mies, joka into pinkeenä odottaa lähtölaukausta. Kuvan mersu ei liity päivän tapahtumiin.

Aamu valkeni Tahkon suunnalla hieman koleampana kuin mitä sääennuste lupaili, mutta keli näytti kuitenkin tyyneltä ja aurinkoiselta. Kisapaikalle saavuttiin hieman ennen seiskaa, jotta ehdittäisiin hyvin tekemään vielä viime hetken säädöt ja hääräilyt. Tasan kello kahdeksan lähtölaukaus lähetti 207:n porukan matkaan. Sekä kilparyhmä, että kuntoryhmä ajoi ensimmäiset 10km omien tuomariautojensa perässä.

Tuomariauton poistuttua letka jatkoin matkaa melko maltillista vauhtia. Porukalla tuntui osuneen nestetankkaus kohdilleen ja jouduimme pitämään nopean tyhjennystauon tien laidassa. Suht rauhallinen matkavauhti jatkui aina Kaavin risteykseen asti, jossa rengasrikon kärsinyt ja kilpaporukassa ajanut IDB-tiimiläinen tuli letkaamme mukaan. Alkumatkan pintakaasulla ajaminen muuttui kertaheitolla vähän vauhdikkaammaksi. Kyseinen herra vetikin letkaa jonkin aikaa ennen kuin otti sitten irtioton ja meni menojaan. Ajo tuntui tässä vaiheessa hyvältä ja otin hieman pidemmän vetovuoron. Ekaan huoltoon Juankoskelle (66,3km) saavuttiin ajassa 02:08:30. Tehtiin suht pikainen stoppi tankaten banaania, geeliä ja urheilujuomaa.

Ekalla huollolla oli vielä voimia poimia banaaneja suoraan vauhdista :) (kuva: Tanja Alamikkelä)

Nestetasapainon ylläpitämistä (kuva: Tanja Alamikkelä)

(kuva: Tanja Alamikkelä)

Seuraava siivu olikin reissun pisin, koska toinen huolto oli vasta Rautavaaralla 137,5km:n kohdalla. Tässä vaiheessa keskarit olivat nousseet jo reiluun 33km/h:ssa. Keli oli muuttunut aamun auringonpaisteesta synkeän pilviseksi ja sateen uhka hiipi entistä lähemmäksi. Matka toiselle huollolle saakka eteni tasaisen varmasti ja perille päästiin hyvissä voimin ajassa 04:10:27.

Toisen huollon jälkeen alkoikin sitten meininki muuttua haasteellisemmaksi. Hieman huollon jälkeen alkoi napakka vasta-/sivutuuli, joka alkoi nakertaa voimavaroja. Tuulen hieman helpottaessa sade puolestaan tuli tervehtimään pitkämatkalaisia. Pieni ripeksintä muuttui piakkoin ihan kunnon sateeksi ja lämpötila putosi sen myötyä jokusen asteen. Kylmyys alkoi vihmoa ja rapa roiskui tien pinnasta. Vaikka vetovuoroja vaihdeltiin tasaista tahtia niin keli ja ajettu matka alkoi syömään tehoja. Noin 45km:n matka viimeiselle huollolle tuntui pitkältä ja kylmyys vaivasi jo aika pahasti.

Viimeisellä huollolla Varpaisjärvellä (181,5 km) tankkailtiin pari kuppia sipsejä, banaania, energiapatukkaa ja urheilujuomaa. Tässä vaiheessa ajoa oli jo takana 05:45:36. Jo pienen hetken paikallaan oleskelu sai kropan tärisemään kylmyydestä, joten matkaan lähdettiin taas melko pian. Sormet ja varpaat tuntui tunnottomilta, mutta jalkoihin alkoi muutoin voima pikkuhiljaa palautua. Matkaa oli enää vähän jäljellä ja myös entistä ikävämmiltä tuntuneita nousuja oli vain muutama taitettavana. Viimeisessä nousussa joku tokaisi, että tästä eteenpäin onkin sitten enää laskua ja tasaista Tahkolle saakka :)

Tahko MTB:stä tuttuun "tuolihissin yläasema näkyy!"-fiilikseen verratava hetki oli varmasti Varpaisjärventien ja Sääskiniementien risteyksen (viimeinen risteys ennen Tahkolle vievää suoraa tietä) tuleminen näköpiiriin. Loppupätkä tultiin yllättävänkin hyvällä sykkeellä. Viimeisen 5-6 km:n keskarit oli 41km/h ja saatiin jopa loppukiritkin aikaiseksi. Itsekin koitin virittäytyä pieneen loppurykäisyyn, mutta tunkit olivat jo tässä vaiheessa aika valmiit enkä oikein pystynyt vastaamaan kunnolla kirityksiin. Maaliviiva ylittyi ajassa 6.38.40, joka oli ihan hyvä aika ottaen huomioon loppupätkän keliolosuhteet.

Yhteenvetona oma päivä meni suurinpiirtein suunnitelmien mukaisesti. Vaikka ajoittain mentiin aika kovalla sykkeellä ja huonon kelin sattuessa sitten puolestaan taaperrettiin väsyneenä mäkiä ylös, niin kokonaisuutena ajo oli kuitenkin ihan ok. Paukut riitti loppuun saakka ja kalustokin säilyi ehjänä. Pientä orastavaa krampin alkua se meinasi meinasi reisiin tehdä, mutta ne onneksi sulivat pois yhtä nopeasti kuin tulivatkin.

Palautetta

Vaikka kyseessä oli ensi kertaa järjestettävä tapahtuma, niin kokeneet järjestäjät hoitivat homman tutulla varmuudella. Järjestelyt toimi hienosti ja huolto pelasi mainiosti. Kiitokset vielä huollon porukoille sekä tietysti tapahtuman järjestäjille!

Reitti oli selkeästi merkattu ja risteysalueilla liikennettä ohjattiin hyvin eikä vaaratilanteita päässyt syntymään. Reitti oli profiililtaan hyvä, mutta alkumatkasta (n. 20-30km kohdilla) pohja oli todella rosoista. Rengasrikko oli pari kertaa enemmän kuin lähellä, mutta onneksi ei tarvinnut jalkautua kumin vaihtohommiin. Tietysti näin pitkän reitin varrelle sattuu lähes poikkeuksetta huonokuntoisempaakin pätkää. Toinen hieman riskialtis paikka löytyi viimeisten satojen metrien kohdalta. Vaikka maalisuora olikin helppo sijoittaa Spa:n taakse ja siten sulkea se muulta liikenteeltä, niin esim. liikenneympyrä ja varsinkin jalkakäytävien maalaukset olivat sadekelillä riskikohtia. Varsinkin kun porukalla on tapana nostaa vauhtia ja ottaa viimeiset energian rippeet pois ennen maaliviivaa.

Kisan jälkeisestä saunasta, ruuasta ja uimamahdollisuudesta iso hanska järjestäjille! Tahko Spa:n puitteet toimi tähän tarkoitukseen mitä parhaiten. Buffi oli myös hyvä :)

Päivän lenkki (207km), joka pyöräiltiin vastapäivään.

Juuri maaliintulon jälkeen alkoi ripeksiä vettä, joka piirsi hauskan siluetin pyörästä asfalttiin.

Spa:n kanapasta

Tahkotapahtumien buffi

Tulokset


Kaikkien sarjojen tulokset voi tsekata täältä --> Tour de Tahko 2015 tulokset

Ei niin pienet rc-kopterit ja -lentokoneet

Ilmailulain uudistuessa on tapetille noussut pienkoptereiden suosion kasvu ja sitä myöten myös turvallisuusseikat (ja ihan aiheestakin). DJI Phantomin kokoinen kopteri saa varmasti pudotessaan vahinkoa aikaiseksi ja siksi kaikki mahdollinen onkin hyvä ottaa huomioon. Pitkältihän se on lentäjästäkin kiinni miten ja missä hän kopteriaan lennättää, mutta joskus tekninen vikakin voi tuoda koneen äkillisesti korkeuksista tonttiin. Silloin on erityisen tärkeää, että se osu mihinkään elävään olentoon. Uutta muovia ja kameroita saa kyllä rahalla, muttei kenellekään esim. uutta silmää.

Annetaas vähän lisää mietittävää tähän turvallisuusaiheeseen näyttämällä minkälaisia kauko-ohjattuja vehkeitä taivaalla lentää harrastajien keskuudessa ja minkälaisilla nopeuksilla! Noiden isojen kopterien operoinnin vielä käsittää, mutta tollaisen rc-hävittäjän lentäminen on varmasti aika kuumottavaa puuhaa!

RC FUTURA JET



GIANT MIL-MI24



BLUE THUNDER



F16 (1:4)



F22 (Crash!)

After the Kodak moment

Alunperin Yhdysvaltalaisena kemikaalialan yrityksenä tunnetuksi tullut yritys Eastman Kodak (tavallisemmin puhutaan vain Kodakista) aloitti valokuvauspuolen toimintansa aloittamalla valmistamaan amatöörikuvaajille tarkoitettua helppokäyttöisiä kameroita. Myöhemmin Kodak vakiinnutti paikkansa laadukkaana filmivalmistajana. Digitaaliajan vyöryessä päälle Kodak teki useita yritysostoja ja se saavuttikin vuonna 2005 Yhdysvaltain suurimman digitaalikameroiden valmistajan tittelin.

Tiesitkö muuten, että herra nimeltään Steve Sasson keksi maailman ensimmäisen digitaalikameran työskennellessään Kodakilla. Tarina kertoo, että yrityksen johtoporras oli pyytänyt Sassonia pitämään asian omana tietonaan (suojellakseen filmien myyntiä.).

Kodak ei kuitenkaan pysynyt kameroiden osalta kehityksessä mukana, vaan yritys joutui hakeutumaan velkasaneeraukseen vuonna 2012. Saman vuoden kesäkuuhun mennessä ajettiin alas kameroiden valmistus Kodak-brändin alla.

 "Kodak moment"-sanonta on varmasti tullut vastaan usealle kuvaajalle. Ainakin filmiaikana kameroiden kanssa tekemisissä olleille ihmisille. Kodak-hetkellä tarkoitetaan tärkeää / hauskaa / kuvaamisen arvoista hetkeä. Hauskat hetket Kodakin leirissä vähenivät merkittävästi velkasaneerauksen aikoihin, mutta mitä olikaan Kodak-hetkien jälkeen?

Kurkista alla olevan videon kautta, millainen meininki aikoinaan valtavassa Kodak Parkissa (Nykyisin Eastman Business Park) tapahtuu.

Auringonpimennys

Lähiaikoina luonto on tosissaan pistänyt parastaan erilaisten ilmiöiden osalta. Ensin saatin nautiskella tajuntaa räjäyttävistä revontulista ja seuraavaksi jännitettiin kuinka hämäräksi maailma menee, kun aurinko pimeni keskellä päivää (n.klo:11.00-13.00) perjantaina 20.3.2015.

Muistan (melko) hyvin, kun 22. heinäkuuta 1990 noustiin aamuyöstä isän ja äidin kanssa tsiigailemaan taivaalle miltä moinen ilmiö näyttäisi. Unenpöpperöiset muistikuvat itse ilmiöstä jäivät sen verran hatariksi, että nyt 25 vuotta myöhemmin ajattelin viritellä hitsausmaskin lasin sijaan jopa kuvauskalustoakin valmiiksi ikuistamaan tämän kertaista näytöstä. Lueskelin hieman ristiriitaista tietoa auringon kuvaamisesta ja sen vaikutuksesta kameran kennoon, niin päätin lopulta ottaa kuvauskalustoksi uskollisen reissukamerani Canon G9:n sekä sen kaveriksi kasan ND-filttereitä. Eipähän menisi kallein kamera hylkyyn tällä keikalla. ND-filtterit olivat 49mm kierteellä, joten niitä ei tietysti saanut istumaan G9:n optiikan nokkaan suoraan, vaan tilanne vaati MacGyvermäisiä ratkaisuja. Tarkemmin sanoen siis yhden pahvimukin, solumuovia ja teippiä :) Vielä noiden lisäksi kun kytki G9:n oman ND-filtterin päälle ja laittoi tarpeeksi "pimeät" asetukset (1/1600, F8, ISO100), niin alkoi kuvaa syntyä.

Täytyy kyllä sanoa, että n. 80%:sti peittynyt aurinko teki keskipäivän paisteesta jännännäköisen. Valo muistutti hieman kuun valoa. Kirkas, mutta silti heikkotehoinen. Kuulemma linnutkin lakkaavat laulamasta, kun aurinko pimenee. Tätä en päässyt kuulemaan omin korvin, koska olin viritellyt kamerani 9.kerroksessa sijaitsevan toimistomme kahvihuoneen pöydälle.

Sitten eikun seuraavaa odottelemaan. Seuraava täydellinen auringonpimennys tapahtuu näillä leveysasteilla heti jo vuonna 2126 ;)

Revontulet

Luonto maalaili melkoisen väriloiston taivaalle 17.3.2015. Itseltä tämä revontulishow meinasi mennä kokonaan ohitse, kun touhuiltiin koko ilta kotosalla. Rouva salilta tullessaan ilmoitti, että nyt saattaisi olla hyvä hetki kaivaa kameraa esiin ja ehdinpä vielä taltioimaan muutaman ruudun muistoksi.